Julkaistu

Matkapostaus Cookinsaaret: Vinkkejä, hintatasoa ja kokemuksia

Cookinsaarista on tullut paljon kyselyitä ja erityisesti lentojen hinnat, sekä yleinen hintataso kiinnostivat. Lupasin tehdä aiheesta ihan oman pakettinsa ja listasin tähän postaukseen omia vinkkejäni omatoimimatkalle Cookinsaarille. Kohteena jäi Cookinsaaret mieleen paikkana, johon ehdottomasti haluan vielä joskus palata – toivottavasti pidemmäksikin aikaa. Kohde on suomalaisille melko tuntematon, enkä itse aikanaan kohdetta tutkiessani löytänyt juurikaan tietoa tai kokemuksia Cookinsaarista suomeksi. Toivottavasti tämä infopaketti siis auttaa teitä, jotka haaveilette Cookinsaarten unelmalomasta tai suunnittelette reissua sinne.

Päällimmäisenä jäi kohteesta mieleen todella rento meininki, äärimmäisen ystävälliset paikalliset ja kaunis luonto. Hintatason suhteen yllätyimme positiivisesti, koska loppujen lopuksi ei kohde ollut kovin kallis, ainakaan verrattuna siihen mihin olimme asennoituneet. Cookinsaaret mahdollistavatkin siis myös budjettimatkailun, mikäli semmoinen Tyynellämerellä kiinnostaa. Esimerkiksi Tahitin hintatasoon verrattuna oli kohde suorastaan ”halpa”, mutta Tahiti toki olikin kalliudellaan aivan ääripäätä. Sanoisinko, että esimerkiksi Rarotongan hintataso oli suunnilleen sama kuin Uudessa-Seelannissa. Saaria pidetään myös äärimmäisen turvallisena matkakohteena ja paikalliselta taksikuskilta kuulimme, että Hillary Clintonin vieraillessa saarilla, oli kohde ainoita, joissa tämä liikkui ilman suurta turvamiesjoukkoa, koska saarten vaaraluokitus on todella minimaalinen.

Cookinsaaret lyhyesti

 

Cookinsaaret ovat itsehallinnollinen saariryhmä Tyynellämerellä ja Uuden-Seelannin itsehallintoalue. Pääkaupunki Avarua sijaitsee noin 13 000 asukkaan saarella Rarotongalla. Hajanainen saariryhmä on jaettu pohjoisiin ja eteläisiin saariin, joiden etäisyys on jopa useiden tuntien lentomatkan päässä toisistaan. Sadekausi on päällä yleensä joulu-huhtikuussa, jolloin turistien määrä on pienempi ja majoitusten hinnat alhaisemmat. Meidän lomaviikkomme aikana satoi ajoittain, pääasiassa kuitenkin nopeita trooppisia sadekuuroja, jotka menivät ohi muutamissa minuuteissa.

Valuuttana toimii Uuden-Seelannin dollari. Vaihdoin valtaosan matkavaluutasta jo Suomessa. Koska korttien toimiminen voi olla paikan päällä epävarmaa ja automaatteja on rajallisesti, suosittelen ottamaan käteinen mukaan jo saarten ulkopuolelta. Saarten virallinen kieli on englanti.

Viisumi. Cookinsaarille ei tarvitse viisumia, mutta passin on oltava voimassa 6kk reissulta paluun jälkeen. Maahantulon yhteydessä myönnetään oleskelulupa 30 päivälle, jonka ylittävältä ajalta on anottava pidennettyä oleskelulupaa. Mikäli lennät Uuden-Seelannin kautta, tulee Uuteen-Seelantiin hakea NZeTA-matkustuslupa.

Lennot. Kohde on Suomesta käsin kirjaimellisesti toisella puolella maapalloa, joten matka Cookinsaarille ei totisesti ole sieltä lyhyimmästä tai halvimmasta päästä. Nopein lentoreitti Rarotongalle on Aucklandistä, mutta mikäli Uusi-Seelanti ei kuulu reissusuunnitelmiin, lentää Air New Zealand (joka siis operoi kaikki Cookinsaarten ulkoiset lennot) ainakin Los Angelesista ja muistaakseni myös Sydneystä. Toki, lennot Uuteen-Seelantiin kustantavat jo melkoisesti ja lyhyimmät lentoreitit Suomesta ovat noin 25h luokkaa. Maksoimme Aucklandin lennoista noin 900€ / henkilö ja lennot Rarotongalle olivat noin 400€ / henkilö (mukaanlukien ateriat ja ruumaan checkattu laukku). Väliä Auckland – Rarotonga lentävät myös halpalentoyhtiöt Jetstar ja Virgin Australia, eli mikäli käsimatkatavaroilla (ja ilman aterioita) reissaaminen ei ole mahdoton idea, voi lennot hyvinkin saada 200€ hintaan. Cookinsaarten sisäisiä lentoja operoi Air Rarotonga, joka lentää mm. 45min päähän Aitutakille.

Majoitukset. Kivoja hotelleja ja asuntomajoituksia löytyy saarelta laidasta laitaan. Alunperin katselin itse erityisesti Airbnb-majoituksia, mutta koska emme olleet aikaisemmin käyneet saarella, emme olleet juurikaan selvillä meiningeistä, kauppojen käytännöistä ja muusta, joten perheystävällinen hotelli kivan rannan tuntumassa tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta. Hotellimme oli Moana Sands Beachfront Hotel, jonka itseasiassa bongasin ”seurantalistalleni” (kuten ehkä olenkin todennut, selailen majoituksia usein ihan huvikseni mahdollisia tulevia reissuja ajatellen :D) jo vuosi takaperin. Majoitus kustansi 8 yöltä noin 1000 euroa.

Palautteet perheystävällisyydestä, hyvästä hinta-laatusuhteesta ja erinomaisesta rannasta (tämän seikan tutkin yleensä todella tarkkaan, haha) saivat tekemään päätöksen kyseisestä majoituksesta ja olimme todella tyytyväisiä. Hotellimme kuski kertoi, että hotellin ranta on itseasiassa yksi parhaista paikoista snorklata koko saarella. Erityisesti lapsen kanssa oli ranta aivan loistava pulikointiin ja hiekkaleikkeihin! Aamiainen oli mannermainen aamiainen ja melko pelkistetty (hedelmiä, mysliä, paahtoleipää), mutta meidän makuun ihan ok. Lisämaksusta sai halutessaan tilata esimerkiksi munia ja pannukakkuja. Mikäli reissaisin uudelleen, majoittuisin ehkä Airbnb:ssä jossain samalla puolella saarta kuin missä tällä kertaa, nimittäin jos voisi jollain tapaa vetää Cookinsaarten elämyksen vielä enemmän luksukseksi, olisi se yksityinen ranta!

Vinkkejä

 

Ruokailu. Tutkiessani ruokapaikkoja Rarotongalta törmäsin useimmiten suosituksiin Muri Night Marketista, joka on paikallisten suosima ravintolakeskittymä Muri Beachillä. Kävimme kerran taksilla Muri Night Marketilla ja jos haluaa paikallista meininkiä, sekä erilaisia ruokia, on tuo luultavasti oikea paikka. Useana päivänä söimme hotellimme läheisessä suositussa Charlie’s rantabaarissa ika mataa (raakaa kalaa kookosmaidossa) ja sashimia (raakaa tonnikalaa), jotka olivatkin varmasti reissun aikana eniten syömämme ruoat. Saaren toinen night market Punanga Nui Market löytyy toiselta puolelta saarta, lentokentän lähettyviltä.

Aitutakin laguunia kutsutaan maailman kauneimmaksi ja Aitutaki on Rarotongan jälkeen Cookinsaarten eniten vierailtu saari. Erillinen postaus Aitutakin päiväretkestä löytyy täältä. Saarten sisäisiä lentoja operoi Air Rarotonga, joka lentää myös Rarotongalta Aitutakille, mikäli haluaa yöpyä Rarotongan lisäksi myös muualla. Eräs haaveeni onkin vielä joskus viettää rauhallinen saari-getaway Aitutakilla!

Muri Beach on yksi Rarotongan suosituimmista kohteista laguuni- ja motu-näkymineen. Alunperin katselin juuri Murilta meille majoituksia, mutta totesin olevan täysi mahdottomuus löytää sieltä majoitusta, joka sallisi pienen lapsen. Muri Beachin alueelta löytyy myös paljon ravintola- ja kauppakeskittymää. Murilla tehdään laguuniristeilyitä glass bottom boatilla, joilla on mahdollisuus päästä seilaamaan laguunille ja käydä vierailemassa pienillä motuilla. Jos olisin skipannut Aitutakin laguuniristeilyn, olisin ehdottomasti halunnut Murin laguuniristeilylle, joka meiltä nyt siis jäi ajanpuutteen vuoksi väliin.

Kivoja ranta-aktiviteetteja ovat esimerkiksi snorklaus ja kajakointi. Hotellimme tarjosi maksutta lainaan välineitä näihin ja snorklausapajat olivat Cookinsaarilla ehkä kauneimmat tähän astisista paikoista!

Cookinsaarten kulttuuriin pääsee tutustumaan esimerkiksi Highland Paradise-kulttuurikeskuksessa, jossa järjestetään ohjattuja kierroksia, yksityiseventtejä ja käsittääkseni myös omatoimikierroksia. Olen käynyt joskus Havaijilla Polynesian Culture Centerissä, josta jäi todella omituiset vibat ja rahastuksen maku, mutta jostain syystä olisin ollut kiinnostunut käymään Highland Paradisessa, joka nyt siis jäi meiltä sairasteluiden vuoksi väliin.

Myös erilaisia vaellusreittejä löytyy käsittääkseni monipuolisesti ainakin Rarotongalla, mikäli vaeltaminen esimerkiksi jollekin näköalapaikalle kiinnostaa.

Rarotongaa kiertää ympäri molempiin suuntiin paikallinen bussi ja koska saarta kiertää käytännössä vain yksi tie, on liikkuminen todella helppoa. Auto- ja skootterivuokraamoja löytyy saarelta runsaasti.

Huomioi erityisesti nämä seikat!

Vaikka Cookinsaaret ovat erityisesti perhematkailijoiden suosiossa ja saarilla rakastetaan lapsia, on todella monilla hotelleilla ja majoituksilla rajoituksia lasten majoittamisen suhteen. Meillä tämä rajasi pois monia hyviä majoituksia ja viime syksynä selatessani majoituksia Aitutakilta (joka oli alkuun ensisijainen himotuskohteeni Cookeilla), oli lapsille avoimia majoituksia saatavilla vain pari. Käsittääkseni johtuu tämä siitä, että kohde on monen häämatkailijan ja rauhaa etsivän suosiossa, jonka myötä majoitukset sitten rajoittavat osassa paikkoja pienten lasten majoittamista, ehkä?

Kuten olen ehkä muidenkin saarikohteiden kohdalla maininnut, kannattaa myös tänne kantaa kaikki oleellinen särkylääkkeistä ja aurinkorasvoista lähtien mukaan kotoa, koska niiden saanti voi olla rajallista. Apteekkeja löytyy saarelta muutamia ja yleisimmät apteekkitarvikkeet ovat saatavilla, mutta en missään nimessä jättäisi reseptilääkkeitä tai aurinkovoiteita täältä hankkimisen varaan. Aurinko on todella polttava, joten korkea UV-suoja (vähintään SK30-50) on aivan ehdoton. Hyttysiä on jonkin verran, joten myös hyttyssuoja kannattaa ottaa mukaan.

Mitään erityisiä rokotuksia ei kohteeseen vaadita. Koko perheeltämme löytyy A+B-hepatiittirokotteet, jotka ovat oleellinen rokotussuoja täällä ja yleisesti melkein missä tahansa muuallakin reissatessa. Lisänä toki kaikki Suomen rokotusohjelman mukaiset perusrokotteet. Saaret eivät myöskään ole malaria-aluetta.

Kaiken kaikkiaan oli kohde todella mieleinen ja positiivinen yllätys. Nousi ehdottomasti kaikkien aikojen suosikkikohteideni joukkoon!

 

Mikäli teillä tulee mieleen lisää kysyttävää niin vastailen mielelläni jos postauksesta jäi jotain oleellisia seikkoja pois 🌴

 

 

     

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Cookinsaaret: Päiväretki Aitutakille

Lupasin aikaisemmin tehdä oman erillisen postauksensa Aitutakin retkestä. Osittain siksi, että Aitutaki oli itselleni yksi suurimmista must-see-jutuista Cookinsaarilla ja toisekseen, koska paikka sai Instagramin puolella paljon kyselyitä. Olipa yksi teistä jopa ollut häämatkalla Aitutakilla ja eräs toinen haaveili pääsevänsä sinne! Itse aloin haaveilla Aitutakista muistaakseni viime kesänä tutkittuani jo alustavasti Cookinsaaria matkakohteena. Melko pian tulikin selväksi, että jos joskus lähden Cookinsaarille, on Aitutaki nähtävä aivan ehdottomasti! Ps. Nykyään muuten pistän aina uudet (ja okei, vanhatkin) matkakohde-himotukset IG:ssä seurantaan hashtagin perusteella (esim #frenchpolynesia, #moorea,  #aitutaki ja #cookislands tällä hetkellä seurannassa), joka on tässä parin vuoden varrella ollut kiva keino tutustua uusiin kiinnostaviin kohteisiin kun feediin tulee muiden kuvia kyseisistä kohteista.

Alunperin tutkailin meille atollilta majoituksiakin, joka tosin oli hieman haastavaa, koska noin 90% majoituksista eivät salli pikkulapsia. Onhan se ymmärrettävää – monet matkaavat kaukaiselle trooppiselle atollille häämatkalle tai ultimaalista rauhaa hakemaan, veikkasin siis itse tämän olevan syy lapsikieltoihin (joka muuten oli yllättävän yleistä myös Rarotongalla, vaikka Cookinsaaret noin yleisesti ovatkin lapsiystävällinen kohde). Myös melko hintavat saarten väliset lennot (noin 250€ / hlö sesongista riippuen) olivat syy siihen, miksi päädyimme majoittumaan Rarotongalla.

Motu Rakau, retken toinen etappi

Aloinkin jo Suomessa suunnitella vierailevani Aitutakilla edes päiväreissulla. Alkuloman sairastelut toivat pientä paniikkia sen suhteen, että joutuisinko jättämään koko reissun väliin, mutta onneksi pääsin lähtemään ja loppupeleissä päädyimme siihen, että lähdin retkelle yksin. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi kokopäivän retki kuumassa ollut varmasti liian raskas pienen lapsen kanssa, vaikka retkelle toki myydään lippuja myös pienille lapsille. Omalla retkelläni ei tosin ollut ainuttakaan lasta, eli varmasti hyvä siis näin päin!

Varasin päiväretkeni vasta edellisenä iltana, tosin olin parina päivänä (ja itseasiassa jo Suomessakin) kurkkinut varauskapasiteettia ja todennut, että hyvällä lykyllä nappaa retkeltä hajapaikan vielä lyhyelläkin varoitusajalla. Kyyti tuli noutamaan minua hotellilta aamuseitsemältä kohti Rarotongan lentokenttää. Kirjoittelinkin jo aikaisemmin tarkemmin noista jännityslennoista täällä 😀 Lento Rarotongalta Aitutakille kestää propellikoneella noin 40 minuuttia. Retken hinta oli noin 290€ ja hintaan sisältyi saarten väliset lennot, lentokenttäkuljetukset, risteily Aitutakin laguunissa ja BBQ-lounas. Päiväretki on siis näppärä valinta silloin kun haluaa piipahtaa Aitutakilla ja nähdä laguunin, muttei välttämättä yöpyä perillä atollilla. Käsittääkseni hinnoittelu menee kuitenkin niin, että erillisten lentojen ja vaikkapa vasta paikanpäällä ostetun laguuniristeilyn hinta on sama, eli käytännän hintaeroa ei ole sillä, otatko päiväretken vai lennätkö Aitutakille yöksi ja otat retken sieltä. Oma retkeni oli Vaka Cruisesin järrjestämä ja tein varauksen lentoliikenteestä vastaavan Air Rarotongan sivuilta täältä.

Retken ohjelma

Lennon laskeuduttua Aitutakin kentälle oli meitä vastassa kuljetus ja Aitutakin saarikierros, joka tosin lyheni tunnista 30minuuttiin lennon myöhästymisestä johtuen. Kierroksen aikana kertoi yksi retken hosteista Aitutakin historiasta, perinteistä ja yleistä tietoa retkestä. Koska Aitutakin atolli on melko erillään muista Cookinsaarista (tai oikeastaan koko Cookinsaarten saariryhmä on todella hajanainen ja saarten etäisyydet suuria), on kulttuuri ja yhteisöllisyys siellä vahvasti läsnä vajaan 2000 asukkaan yhteisössä. Vuonna 2010 tuhoutui 70% atollista syklonin yhteydessä, joka aiheutti myös valtavaa taloudellista tuhoa. Moni saarelainen menetti syklonin tuhojen seurauksena elinkeinonsa ja joutui muuttamaan työn perässä Rarotongalle tai Uuteen-Seelantiin.

Vaikka moni tietysti ajattelee, että turismi on pahin tuhoaja, elävät monet Tyynenmeren saarikohteista turismin varassa sen tuodessa valtaosan saarten tuloista. Itse pidän tätä hieman kaksipiippuisena juttuna ja toki toivon, että turismi kasvaisi hillitysti, sekä kuitenkin luontoa ja saaren perinteet säilyttäen. Vaikka turistien määrä Aitutakilla on jatkuvasti kasvamaan päin, toivottavat saarelaiset turistit lämpimästi tervetulleiksi ja toivovat turismin kasvua, joillakin saarilla asian ollessa täysin päinvastoin ja paikallisten suhtautuessa turisteihin jopa äkäisesti. Esimerkiksi paljon tutkimallani Huahinella on kuulemma todella vahva ”lokaalikulttuuri” ja saarelaiset eivät ole tippaakaan kiinnostuneita edistämään saaren turismia -päinvastoin.

Se täytyy sanoa, että melko ”turisti-juttuhan” tämä risteily on. Ohjelma on tarkkaan laadittu ja noudattaa joka kerta varmasti tismalleen samaa käsikirjoitusta tai ainakin melkein. Hassua kyllä, olimme kotona katsoneet erään YouTube-videon Aitutakin päiväretkeltä ja se oli kyllä tismalleen samanlainen kuin tuo oma retkeni. En yleensä ikinä lähde ohjatuille retkille tai kierroksille, mutta tässä tapauksessa tein poikkeuksen ja totesin, että tämä on omassa tilanteessani paras tapa nähdä Aitutakia. Näin jälkeenpäin täytyy todeta, että tykkäsin retkestä kovasti ja elämys oli rahan väärti, vaikka pari etappia risteilyllä eivät ehkä sävähdyttäneet yhtä paljoa kuin viimeinen kohde One Foot Island, jota olinkin odottanut päivältä kaikkein eniten.

Nämä kaikki kuvat ovat One Foot Islandilta

Retken ensimmäiset etapit olivat pienet motut (motu on siis polynesialaisittain pieni saari) Motu Akaiami ja Motu Rakau, joilla molemmilla oli aikaa kierrellä noin 20 minuuttia. Itse kiertelin lähinnä rantaa, koska onnistuin laivaan astuessani hajoittamaan lähes 10 vuotta palvelleet flip flopini ja loppupäivän vietinkin hotelliin asti olosuhteiden pakosta, sekä asianmukaisesti saarihengessä paljain varpain 😀 Näistä kahdesta pikkusaaresta pidin erityisesti Motu Rakausta.

Ensimmäisten saarten ja laguunikiertelyn jälkeen pysähdyimme hyväksi toviksi snorklaamaan laguuniin ja bongasin mm. matkalaukkuni kokoisen jätti-simpukan ja kauniita koralleja hieman suuremmassa skaalassa kuin hotellimme edustalla, joka kylläkin oli myös aivan  upea snorklaus-spotti. Snorklauksen jälkeen söimme lounasta ja suuntasimme vihdoinkin One Foot Islandille, jossa vietimme suurimman osan ajasta. Itse kiersin saaren kävellen ympäri, kuvailin, kävin kurkkaamassa maailman pienintä postitoimistoa (jossa muuten saa käydä leimaamassa passinsa) ja ihan vain chillailin. Omaan mieleeni olivat maisemat One Foot Islandilla (eli Motu Tapuaetailla) todella upeat ja jos joskus menisin uudelleen Aitutakille, haluaisin ehdottomasti tehdä retken pelkästään One Foot Islandille. Bongasinkin saarelta muutaman tyypin, jotka ilmeisesti olivat privaattiretkellä.

Kiteytettynä tykkäsin retkestä. Toista kertaa en varmasti lähtisi Aitutakille päiväretkelle, vaan haluaisin ennemmin tutustua syvemmin atollin meininkiin ja yöpyä ainakin muutaman yön, mutta retken avulla sai hyvän yleiskuvan atollista 🙂 Hassua kyllä tuntui (oikeasti äärimmäisen rauhallinen) Rarotonga jopa ruuhkaiselta Aitutakin leppoisasta tunnelmalta palatessa. Jos etsii tässä maailmassa paikkaa, jossa pääsee rentoutumaan ja todellista saari-getawaytä, on Aitutaki erinomainen valinta.

Ja loppuun vielä: Jos mietitte, että olivatko maisemat luonnossa yhtä kauniita kuin kaikissa kuvissa, joita netistä löytyy niin KYLLÄ ja itseasiassa vieläkin kauniimmat!

 

Onko joku teistä käynyt Aitutakilla tai onko se haavelistalla? 🥥🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.