Mikä saarielämässä kiehtoo?

Saarihulluus ja island lifen viehätys. Ah, nämä ovat vuosikaudet olleet itselleni yksi suurimmista intohimoista ja kaukokaipuuni painottuukin useimmiten juurikin niiden saarihaaveiden ympärille. Ajauduin viikonloppuna miettimään asiaa tarkemmin ja oikeastaan sitä, että mikä siinä saarielämässä niin kovasti minua kiehtookaan? Tai yleisesti? Tai siis kukapa nyt ei nauttisi viikoista trooppisella saarella, mutta miksi ajatus on kasvanut oman pääni sisällä enemmänkin intohimoiseksi haaveeksi, joka pyörii mielessä jopa lähes päivittäin? Ajatus rennosta saarielämästä ja jossain määrin ”vähemmän kuormittavasta” arjesta.

Olen pikkutytöstä asti ollut viehättynyt erilaisista saarista ja ajatuksesta, että asuisin joskus jossain kaukana, tavallaan piilossa niiltä suuren maailman murheilta ja pahalta. Tietty, puolensa kaikella ja omat ongelmansa löytyy kaikista maailmankolkista, eikä monikaan paikka maan päällä enää nykypäivänä ole verrattavissa lintukotoon, mutta silti. Onhan se elämä kuitenkin melko erilaista pienellä trooppisella saarella kuin vaikkapa kiireisessä ja urakeskeisessä Suomessa. Toki, meillä Suomessakin on valintakysymys mihin valitsee tehdä kotinsa ja keskustelinkin juuri ennen reissua erään myös jyväskyläläisen ystäväni kanssa siitä, kuinka Helsinki on syystä tai toisesta alkanut viime vuosina tökkimään yhä enemmän.

Listasinkin tähän muutamia oivalluksia saarielämästä ja siitä, miksi ehkä koen ajatuksen island lifesta niin kiehtovana?

 

Kiireettömyys on yksi niistä asioista, joita arvostan nykyään elämässä todella korkealle. Kiire on nykypäivänä kuin syöpä. Se hiipii salakavalasti elämääsi, kunnes havahdut siihen, että kaikki on kiirettä, aivan kokoajan. Jatkuva kiire ja erityisesti se, että kiire on ujuttautunut jo yhteiskunnan rakenteisiin ja työelämään, on jo ajatuksenakin ahdistava. Josset ole kiireinen, olet huono ja laiska, koska kiire on nykypäivän normi. Reissatessa olen huomannut, että kiireen käsite on muualla hyvin häilyvä tai jopa aivan vieras. Saarilla aika on tunnetusti ”island time”, eli vähän niin ja näin. Viisi minuuttia voi olla kymmenen tai jopa 45 minuuttia, mutta ei se ole niin justiinsa, koska mitäs nyt pienistä. Olen ihastunut juuri ajatukseen kiireettömyydestä ja siitä, ettei koskaan ole minuutin päälle, koska hei – se on vain aikaa. Ja loppupeleissä juuri sitä meillä jokaisella on vain rajallisesti, miksipä siis kiirehtiä sen kanssa?

Pienen saaren yhteisöllisyys on asia, joka minua kiehtoo. Kun asustaa saarella, jonka väkiluku on 10 000 tai jopa vain pari tuhatta ihmistä, tuntevat kaikki toisensa ainakin jotenkin, yhteisöllisyys ja me-henki on vahvasti läsnä. Tietyllä tavalla myös saarten eristäytyneisyys vahvistavat yhteisöllisyyttä ja jostain syystä ajatus eritstyneisyydestä kiehtoo valtavasti. Se, että voisin keskittyä elämään omaa pientä elämääni kaukana kaikesta ja juuri erossa kaikesta, mitä suuressa maailmassa tapahtuu. Itse rakastan viettää paljon aikaa ihan vain itsekseni, joten ehkäpä tietynlaiselle oman tiensä kulkijallekin jollain muotoa ajatus eristyksissä elämisestä pienessä yhteisössä on se juttu, joka aiheuttaa kiinnostusta.

Yksinkertaisempi elämä. Verrattuna länsimaiseen, ei elämä vaikkapa näillä Tyynenmeren saarilla ole läheskään niin yltäkylläistä kuin vaikkapa meillä Suomessa. Tavanomaiset hyödykkeet, jotka meille ovat ehkä jopa itsestäänselviä, ovat täällä asioita, joista ehkä haaveillaan. Mutta hullunkurista onkin, että mitä enemmän ihmisillä on sitä ja tätä, sitä onnettomampia me loppupeleissä olemme. Olen vuosia sitten itse pyrkinyt eroon turhasta shoppailusta ja todennut sen tuottavan enemmän vain juuri sitä huonoa oloa. Mitä vähemmän olen enää ostanut mitään tai keskittynyt aineettomiin asioihin, sitä paremmin olen itseasiassa voinut noin yleisesti. Kyllä, tavara ja materia kun kääntyvät monesti sinua vastaan. Kivat asiat, joita ehkä ostat tehdäksesi itseäsi paremmalle tuulelle tai täyttääksesi jotain tyhjää koloa, johtavat vain yhä pahempaan oloon. Onnellisuus ja tietynlainen tasapaino kun eivät vaadi tavaraa tai maallisia rikkauksia. Kun palaa takaisin ”yksinkertaiseen” (edes nyt vaikka viikon ajaksi), huomaat viehättyväsi juuri niistä hyvin yksinkertaisista jutuista. Esimerkiksi kun bongaat kävelyllä tienvarressa papaijapuun tai rannalta kookospähkinän – todella arkisia ja itsestäänselviä juttuja vaikkapa Cookinsaarten asukkaille, mutta juuri niitä, jotka aiheuttavat tämmöiselle länsimaiselle kaupunkilaiselle ajatuksen siitä, että vaihtaisin kassikaupalla turhaa tavaraani siihen, että voisin joka päivä poimia tieltä ne omat hedelmäni 😀

Hiljaisuus. Liikenteen melu, kaaos ja meteli. Huh, näiltä säästyi ehdottomasti ainakin Cookinsaarilla. Seikka, jonka vuoksi pidän itse nykyään yhä enemmän rauhallisissa ja luontokeskeisissä paikoissa reissaamisesta on juurikin kaipuu rauhaan ja hiljaisuuteen. Meteliä ja liikenteen ääniä kun ehtii kuunnella riittämiin kotonakin!

 

Allekirjoitatteko?  💫

Entä löytyykö muita saari-intoilijoita? 🌴

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Random-kysymyksiä ja vastauksia x 11

Ennen lomaa haluan keskittyä hieman kevyempiin aiheisiin ja listasinkin taannoin muutamia todella sekalaisia random-kysymyksiä, joihin sitten itse vastailin. Vähän kuin kaverikirja-hengessä, koska semmoiset ovat mielestäni ihan parhaita 🙂

Minkä supervoiman valitsisit?

Haluaisin joko lukea toisten ajatuksia (tai hetkinen, en tiedä haluaisinko sittenkään, hahah :D), osata lentää, hengittää veden alla (ovatko nämä edes supervoimia?), kyetä näkemään kauas menneisyyteen, aikamatkustaa tai omata semmoisen tutkan, jolla voisi ilmiantaa ihmiset valehtelusta ja huijauksista 😀 Hahah. Tai tietysti osata ratkaista kaikki maailmankaikkeuden mysteerit! Tosi vaikea keksiä yhtä, mutta valitsisin ehkä tuon viimeisimmän.

Mitä haluaisit opiskella jos hakisit nyt?

Haluaisin opiskella maantiedettä tai jotain käyttäytymistiedettä. Myös biologia kiinnostaa, mutta en koskaan pitänyt sitä vaihtoehtona lukion jälkeen, koska muistaakseni haussa oli joku matemaattinen kriteeri, eikä aine tosiaan ole valitettavasti vahvuuteni 😀 Jos nyt hakisin opiskelemaan, hakisin varmasti HY:n Ympäristötieteelliseen tai oman alani ylempään AMK:iin.

Missä asuisit jos saisit valita minkä tahansa paikan?

Rannalla tai keskellä metsää esimerkiksi jossain Suomen pohjoisessa kolkassa. Näistä kahdesta ehkäpä mielummin kuitenkin rannalla jossain lämpöisessä, mutta voisin ehdottomasti asua puolet vuodesta rantsussa lämpimässä ja puolet vaikkapa Lapissa keskellä koskematonta luontoa. Unelmani olisi asua omavaraisena Ranskan Polynesian saarella (:D), Uudessa-Seelannissa tai Kaliforniassa pienessä rantakaupungissa. Euroopassa asustaisin kaikkein mieluiten Ranskan Biarritzissä.

Jos saisit kysyä kysymyksiä ihmisiltä, jotka tietävät maailman suurimmat salaisuudet, mitä kysyisit ensimmäiseksi?

Haluaisin tietää, että onko maan ulkopuolista elämää oikeasti havaittu vai ovatko kaikki UFO-havainnot aikojen saatossa keksittyjä tai muita virheellisiä havaintoja. #conspiracyforlife

Jos saisit tietää vastauksen yhteen maailmankaikkeuden mysteeriin, mikä se olisi?

Haluaisin tietää about sata asiaa, kuten mitä galaksimme ulkopuolisessa ”tyhjyydessä” on, loppuuko se koskaan, mihin maailmankaikkeus konkreettisesti laajenee, mitä mustien aukkojen sisällä oikeasti tapahtuu (paitsi siis teoreettisesti singulariteetti ja yleisesti MITÄ se konkreettisesti mahdollisesti on :D), mutta eniten haluaisin tietää, että onko rinnakkaisia maailmankaikkeuksia tai rinnakkaisulottuvuuksia olemassa? Esimerkiksi, että voisiko oman maailmankaikkeuden lomassa olla esimerkiksi viides ulottuvuus, jota emme normaalisti havaitse, mutta joka voisi osittain selittää esimerkiksi monet yliluonnollisiksi väitetyt ilmiöt. Ja tämä ei ole mitään höpönlöpöä, koska monet tiedemiehet ovat esittäneet teorioita multiversumeista ja toisista ulottuvuuksista, mutta niiden todistaminen on tällä hetkellä käytännössä mahdotonta.

Eniten ahdistaa..?

Se, mihin suuntaan maailma menee, yleisesti maailman pahuus, rahakeskeisyys, arjen kiireys ja suoritusyhteiskunta. Ajatus siitä, että monet suomalaiset (ja ihmiset ympäri maailmaa) elävät vain ja ainoastaan työlleen unohtaen vuosien saatossa edistää asioita, joilla ehkä oikeasti olisi merkitystä. Oikeasti haluaisin kaikkein eniten elää omavaraisena jossain Tyynenmeren saarella ilman stressiä siitä, mitä maailma minulta odottaa ja elää kaikkien huonojen uutisten ulkopuolella.

Kaupunki vai maaseutu?

Olisin ennen sanonut ehdottomasti, että kaupunki, mutta nykyään taas olen ylivoimaisesti maaseudun kannalla. Olen sanonut jo monelle, että voisin muuttaa vaikka heti johonkin tönöön Inarin erämaahan. Katsoin sieltä jo yhtä kesämökkiä, jonka olisin halunnut ostaa nyt heti, haha. Poikkeuksena se, että voisin asua suuren kaupungin lähettyvillä ns. suurkaupunkikeskittymän ulkopuolella. Esimerkkinä nyt vaikkapa Los Angelesissä joku pienempi rantakaupunki-yhteisö.

Lempiruokasi?

Pidän jopa ehkä eniten kaikesta ihan tavallisesta kotiruoasta, kuten vaikkapa makaroonilaatikosta ja lohikeitosta. Mutta ehkäpä italialainen ruoka on genrenä semmoinen, josta pidän eniten. Äh, tai kreikkalainen! Ehkäpä vastaan näin yleisesti, että välimerellinen ruoka.

Lempihedelmä?

Papaija on aivan ykkönen!! Syön matkoilla usein jokaikinen aamu papaijan aamiaiseksi 😀

Mitä piirteitä arvostat eniten toisissa ihmisissä?

Rehellisyyttä, luotettavuutta ja aitoutta. Jos joku pettää luottamukseni tai totean toisen epärehelliseksi, en luultavasti kykene enää koskaan luottamaan tähän. Olen ihmissuhteissa jossain määrin ehkä ehdoton. En koe, että minulla olisi tarvetta haalia ympärille ihmisiä, joiden seurasta tai luonteenpiirteistä en oikeasti välitä tai jotka vievät enemmän energiaa kuin mitä antavat, varsinkin kun viihdyn oikein hyvin myös yksinäni, perheeni tai läheisten ystävieni kanssa. Se, että sovin näkeväni jonkun ihmisen, tarkoittaa usein sitä, että oikeasti todella haluan nähdä tätä, koska en ole tyyppi joka sopisi treffejä ihmisten kanssa vain huvikseen, vaikka noin yleisesti toki muiden seurasta pidänkin. Ennemmin panostan niihin läheisiin ja pitkäaikaisiin ystäviin, jotka ovat olleet lähelläni ”aina” kuin haalisin pintapuolisia kavereita. Ennemmin laatu kuin määrä.

Mitä tapahtuu tänään?

Minulla on viimeinen työpäivä ennen lomaa ja haluaisin käydä syömässä lounasta jossain kivassa paikassa! Illalla olisi tarkoitus viimeistellä pakkaamista.

Kivaa keskiviikkoa! ✨

 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

8 random-asiaa, joita et ehkä vielä tiennyt minusta

Edellisestä ”näitä asioita et ehkä tiennyt minusta”-postauksesta onkin vierähtänyt jo hetki ja ajattelinkin näin loppuviikon kunniaksi kyhätä kasaan faktapostausta. Tällä viikolla kun on nähty täällä jo aivan riittämiin ties mitä kriiseilyä ja kuulumisia, joten tänään siis sekalaisia faktoja.

Olen superlaiska vaihtamaan profiilikuvia MIHINKÄÄN! Whatsapissa olen pitänyt samaa profiilikuvaa vuodesta 2012, Facebookin profiilikuvan vaihdan yleensä ehkä 3-5 vuoden välein, viimeksi tosin ihan viime vuonna jopa, samoin IG:ssä 😀 Itse pidän jotenkin outona jos ihmisillä vaihtuu profiilikuva joka kanavassa viikon välein, en tiedä miksi!

Yläasteella” irkkasin”. Ja siis toki aktiivisesti myös IRC-Galleriassa (:D), mutta tällä tarkoitan lähinnä sitä mirc-ohjelmaa, eli og-IRC:iä. Haha! Olin muutenkin nuorempana melkoinen nörtti, nuorempana pelasin ties mitä pelejä (en nyt ihan CS:ää, mutta kuitenkin) ja sitten vähän vanhempana oli oma tietokone ihan must. Ja toki edelleen. Kun muut siirtyvät tietokoneista puhelimiin, en taas itse pystyisi ikinä luopumaan läppäristä. Toisinsanoen, tietokoneeni on minulle todella tärkeä <3 Olisi ihan kamalaa yrittää buukkailla lentoja tai kirjoittaa pitkiä juttuja puhelimella, ehkäpä olen vain vanhanaikainen.

En välitä esimerkiksi klassisesta musiikista ollenkaan, mutta räppi on ollut aivan nuoresta saakka minulle todella tärkeä juttu. Kuuntelen musiikkia noin yleisesti paljon yksinäni ja tiedän, ettei minusta ulospäin ehkä uskoisi rap4life-tyypiksi, mutta loppupeleissä tiedän genrestä todella paljon. Kuuntelen siis räppiä aivan jokaikinen päivä, mutta olen todella tarkka siitä, millaisesta räpistä pidän. Laadullisesti ovat suosikkejani vuodesta toiseen Nas, Cunninlynguists, Cyne ja Dilated Peoples. Tärkeintä ovat runolliset lyriikat, mieluiten yhteiskunnalliset tai filosofiset ja yleisesti elämästä pohdiskelevat. Ja okei, silti fanitan myös 2pacia, haha. Meillä on Tommin kanssa melko erilaiset räppi-mieltymukset, mutta anyway en voisi ikinä olla yhdessä jonkun kanssa, joka vihaa räppiä. Ainiin ja rakastan keskustella räpistä, mutta vain silloin kun myös toinen osapuoli on perillä aiheesta. Harvoin tosin tapaan ihmisiä, joiden kanssa voisin sitä tehdä 😀 Olen monesti harkinnut tekeväni aiheesta ihan oman postauksensa, mutten oikein tiedä kiinnostaisiko aihe muita yhtä paljon, haha. Ainiin ja mielipiteeni on, että paras räppi ikinä on tehty 90-luvulla! 70% musiikista jota kuuntelen, on tehty ennen vuotta 2000.

Ennen tätä ”blogiuraa” (naurattaa kirjoittaa näin, mutten keksinyt muutakaan hyvää termiä) en ollut oikeastaan edes kuvitellut uraa markkinoinnin parissa. Toisin sanoen en juurikaan nähnyt alaa kiinnostavana esimerkiksi opiskeluaikoina. Itseasiassa hain lukion jälkeen ammattikorkeaan opiskelemaan media-alaa ja tuolloin oli yksi haaveeni työskennellä joskus mainostoimistossa, mutta suunnittelupuolella. Tuo oli alaa ennen somea ja käytönnössä media-alan työllisyysnäkymät nähtiin huonoina, jonka myötä myös alan opiskelupaikoista karsittiin. Alat, jotka nuorempana eniten kiinnostivat ja jotka koin omikseni, olivat matkailuala, muoti- ja luova suunnittelupuoli, sekä myöhemmin finanssiala. Markkinointi tulikin kuvioihin vähän ”vahingossa”. Nuorena en oikeastaan edes pitänyt muita ammatteja vaihtoehtoina, kuin lentoemännän ja muotisuunnittelijan työtä, hah. Molemmat kyllä kiinnostaa edelleen!

Mulla on pakkomielle pitää sähköpostilaatikot aina järjestyksessä. En kestä ollenkaan kymmeniä lukemattomia viestejä ja pyrinkin siihen, että hoidan sähköpostista akuutit jutut aina heti alta pois. Vaikka en aina olekaan maailman järjestelmällisin fyysisten esineiden kanssa, on sähköposti semmoinen, jonka on oltava ojennuksessa. Ideaalitapauksessa vastaan viesteihin heti, joskus harvoin tosin saattaa yksittäisiä viestejä jäädä roikkumaan.

En pysty olemaan kotona ilman tohveleita. Aikaisemmin en edes ollut järin tohvelityyppi, mutta viimeiset 4 vuotta olen elänyt kotona suunnilleen tohvelit jalkoihin kiinni kasvaneina, haha. Ainiin ja tohveleiden kanssa on pakko olla myös villasukat. Ovat oleellinen osa mun mukavaa kotityyliä! Meillä on kyllä melko kylmät lattiat kotona, joka vaikuttaa, mutta jostain syystä tohveleihin tottuneena tuntuu todella oudolta olla ilman niitä. Ja en myöskään voi olla kotona farkuissa tai rintaliiveissä. Otan ne aina pois tullessani kotiin, koska mukavuus ensin 😀

Olen aika hyvä viherkasvien kanssa, vaikken nyt koekaan hoitavani niitä mitenkään erityisen säännöllisesti, eikä meillä kotona ole edes erityisen hyvä valo viherkasveille. Siksi ihmettelenkin aina kun joku kertoo viherkasviensa kuolleen taas kerran. Ehkä olen aina hommannut aina jotain erityisen helppoja lajikkeita, en tiedä. Kuvittelisin kyllä, että esimerkiksi tuo viime keväänä ostamani gardenia ei ehkä Suomen oloissa ole helpoimmasta päästä. Joskus nuorempana tykkäsin myös jutella kasveilleni, koska ajattelin niiden kasvavan silloin paremmin (hahah). Mutta siis viherkasvit ovat minulle jotenkin tosi tärkeitä, olisi tosi outoa elää ilman yhtään viherkasvia! Olinkin toissakesänä aivan murheissani kun minulla yli 15 vuotta ollut kasvi menehtyi elvytysyrityksistäni huolimatta 🙁 Sen sijaan kukkia ostan äärimmäisen harvoin, vaikka noin yleisesti luonnonkukista pidänkin ja käyn poimimassa ulkoa itse kesäisin niitä meille kotiin.

Aikaisemmin en voinut sietää kermavaahtoa. Ja tämä tuli juuri nyt mieleen syystä että: laskiaispullat! Pienenä en suostunut syömään kakkua, joka oli päällystetty kermavaahdolla, vaan minulle tehtiin aina oma suklaapäällysteinen synttärikakku. En edelleenkään ole mikään kermavaahdon suurin ystävä, mutta laskiaispulla on edelleen yksi suosikki-leivonnaisistani. Korvapuustit ja laskiaispullat, ah! Odotan helmikuuta aina innolla oikeastaan pääosin juuri laskiaispullien vuoksi.

 

 

Tuliko joku kohta yllärinä?

 

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kaikenlaista kaaosta

Halusin tänään kirjoitella aivan tuiki tavallisia kuulumisia. Tämä viikko on nimittäin taas vaihteeksi alkanut ”ei aivan minun viikkonani”. Ihme säätöä, se pitkittynyt nuha jatkuu edelleen ja mitäköhän vielä. Olen jo kuukausia laskenut päiviä kuukauden lomaan ja pianhan se koittaakin! Enää pari viikkoa ja sitten mennään. Arki täällä kylmässä ja harmaassa on tympinyt jo niin kauan, etten enää edes jaksa asiaa sen koommin käsitellä, mutta juuri reissusta palannut ystäväni, joka yritti houkutella minuakin alkuvuodeksi lämpöön, totesi valon puutteen äityneen jo niin pahaksi, että oli jo pakonomainen fiilis päästä aurinkoon. I know, sinnittelen nimittäin itse samaisen ongelman kanssa aivan jatkuvasti. hah. Miten auringon ja valon puute voikaan oireilla niin fyysisellä tavalla? Ainakin siis minulla, haha.

Nykyään olen kaikissa somekuvissa enemmän meikittä kuin meikattuna 😀

Alkuvuodesta olen innostunut uimisesta pitkästä aikaa. Olen aina rakastanut uimista ja kokenut, että vesi on minulle jotenkin luontainen elementti. Lapsena kävimme paljon uimahallissa vielä yläasteellakin harrastin ahkerasti uimista. Jostain syystä ei uimahallissa ole käytyä kovinkaan ahkeraan vuosiin, kunnes nyt olemme koko perhe intoutuneet siitä aivan uudella tavalla. Meidän naperostakin on kuoriutunut varsinainen vesipeto ja olen varma, että tämä oppii uimaan vuoden 2020 aikana! Fun fact: Opin itse uimaan itseasiassa Moorealla, olin tuolloin 4-5-vuotias ja muistan elävästi hetken kun polskuttelin hotellin uima-altaassa (ympärillä palmunlehtikattoisia tiki-majoja) ja yli lensi lentokone, jota ihmettelin.

Tuon hetken tulen muistamaan ikuisesti ja juuri nuo samaiset lapsuuden muistot ovat niitä, joista koko Moorea-rakkaus johtaa juurensa. Ja arvatkaa! Vuoden takaisella Moorean matkalla pysähdyimme saarikiertelyllä erään hotellin ravintolaan lounaalle (oli ainoa tyyliin kilometrien säteellä, joka oli auki. Bisneskulttuuri tosiaan on hieman erilainen siellä :D) ja odottaessani ruokaani, kävin kiertelemässä hotellin allasaluetta ja samalla iski todella oudon tuttu fiilis. Myöhemmin kuulin äidiltäni, että tuo oli samainen hotelli, jossa olimme silloin. Eipä siis ihmekään! Hassua, että sattuma ajoi juurikin tuonne samaiseen paikkaan yli 25 vuoden jälkeen.

Viime viikolla bongasin meidän pihassa ehkä kauneimman auringonlaskun ikinä!

Jämälangoista neulomani kauliina on ollut todellinen ikuisuusprojekti 😀

En siis ole käynyt kuntosalilla nyt lähes puoleentoista kuukauteen ja keskittynyt taas vaihteeksi uimaan ja lenkkeilemään. Salille palaan ehdottomasti taas reissun jälkeen, mutta liikunnan suhteen on kiva vähän vaihdella juttuja ja loman vuoksi olisi muutenkin tullut kuukauden paussi kuntosaliin. Kohta koittaakin siis lempparijuttuni ikinä – aamulenkit hiekkarannalla!

Viime aikoina olen kokenut inhottavia turhautumisen tunteita pariinkin asiaan ja eilen lähes purskahdin itkuun tavatessani ystävääni. Viimeiset kuukaudet ovat pitäneet sisällään itsetutkiskelua erityisesti sen kolmenkympin kriisini suhteen ja välillä olen jopa ajautunut miettimään, että olenko hukannut itseni? Mihin tässä viimeisen puolen vuoden aikana on kadonnut se aina itsevarma minä, joka tiesi aina mitä haluaa ja piti puolensa? Kaikilla on huonoja päiviä joskus ja en oikeasti koe itseäni valittajana, mutta mitäs sitten kun tulee jaksoja kun tuntuu, että niiden negatiivisten asioiden paino tuntuu paljon raskaammalta kuin niiden positiivisten?

Stressaan ehkä myös jatkuvasti sitä, että tämä pääni sisäinen kaaostila näkyy esimerkiksi täällä blogissa. Olen viime viikkoina ja kuukausina kokenut harmitusta siitä, etten ole läheskään päivittäin jaksanut tai ehtiä tuottaa tänne ehkä niin kiinnostavaa ja monipuolista sisältöä kuin olisin halunnut. Tiedättekö, joskus aivan muut asiat vievät aivokapasiteettia ja keskittyminen joidenkin aivan ulkopuolisten asioiden miettimiseen on vaikeaa. Juuri näin on ollut. Olen kuluttanut energiani aivan muiden asioiden murehtimiseen ja siinä vaiheessa kun avaan läppärin kannen yrittäen raapustaa jotain, lyökin päässäni aivan tyhjää. Kevät tuo tullessaan myös monia muutoksia, joista kirjoitan varmasti myöhemmin enemmän.

 

Loppuun vielä pari arkiruokalemppariani viime viikoilta, ruokajuttuja kun kysellään aina paljon. Viime viikolla oli pakko tietty tehdä uunifetapastaa (koska se sai kalenterista ihan oman päivänsäkin, haha) ja toisaalta, teen sitä muutenkin vähintään jokatoinen viikko. Tavallista pastaa syön edelleen tosi harvoin, mutta suosikkini on tuo kikhernepasta, jota kokkailen useimmiten silloin kun tekee mieli pastaruokia 🙂

 

Mitäs teidän viikkoon?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Päivän ajatuksenvirtaa ja extemporejuttuja

Mikä ennätys, kaksi päivää putkeen aurinkoa! Näinä harmaina kuukausina olen kaivannut yli kaiken niitä keväisiä ja kesäisiä aamuja kaikessa rauhassa. Auringonnousun ihmettelyä samalla kun istun aamuvarhaisen hiljaisuudessa juoden aamukahviani ja yrittäen saada ajatuksiani kasaan kirjoittamalla. Tiedostan, että blogissa on jo pitkin viime vuoden loppuvuotta ollut melko melankolinen vivahde. Ehkäpä tuo kuvastaa juuri omaa elämänvaihetta, joka on paljolti mennyt lähes totaalisen umpikujan ja oikeiden valintojen pohtimisen välillä. Haluan kirjoittaa asioista rehellisesti, koska väittäisin meidän kaikkien kokevan ajoittain näitä kausia. Ellei nyt vuosittain, niin ainakin muutamaan otteeseen elämän varrella. Ja toki taas sadannen kerran, se on täysin normaalia. Ennen kaikkea kuitenkin inhimillistä.

Juttelin tällä viikolla itseasiassa juuri erään työkaverini kanssa siitä, kuinka joillekin tyypeille on varsin luontaista ilmaista ja jäsentää ajatuksiaan esimerkiksi päiväkirjan muodossa. Itse en ole kirjoittanut päiväkirjaa sen jälkeen kun aloitin blogini (eli yli 10 vuotta sitten), mutta nuorempana kirjoitin päiväkirjoja vuosikausia. Itselleni se oli todella tärkeä kanava saada purkaa mieltään, joka yleensä johti oivalluksiin ja tietynlaiseen rauhaan kun jokin murhe tai ajatus oli saatu kirjoitettua ylös. Olenkin miettinyt, että aloittaisinko päiväkirjan kirjoittamisen taas uudelleen? Halukkuutta siihen toki löytyisi ja samoin mahdollisuus kirjoittaa asioista, jotka tuskin koskaan päätyvät blogiin tai kenenkään muunkaan silmäparien luettavaksi. Varmaan vuoden ajan olen kerta toisensa jälkeen päättänyt kaivaa vanhat päiväkirjani kaapista ja käyttää hetki siihen, että lukisin niitä läpi. Mutta toisaalta, haluanko nostaa esille myös niitä vanhoja kipeitä haavoja? Vielä toistaiseksi en lukuisista yrityksistä huolimatta ole sinne saakka päässyt, mutta täytyypi viimeinkin laittaa ensi viikon agendalle!

Ja nyt kun ajauduin tuumailemaan ajatusten jäsentämistä ja viitaten aikaisempaan postaukseeni tästä ihme kriisivaiheesta, täytyy todeta että juuri tällä hetkellä kaipaan maailman eniten jonkinlaista tuumaustaukoa. Kaikesta. Oikeastaan kaipasin sitä jo pitkin loppuvuotta maailman eniten. Pientä, edes vajaan viikon irtiottoa arjesta saadakseni ajatuksiani jäsenneltyä ja jonkin sortin järjestykseen. Tuntuu, että arki on nykyään kaoottista ja nimenomaan liian kaoottista sille, että ehtisi pysähtyä omien ajatustensa äärelle ainakaan niin usein kuin ehkä toivoisi. Tänään vietin pitkästä aikaa kunnon haahuiluhetken. Tajusin junassa matkalla keskustaan, etten ole avannut Spotifytä moneen viikkoon, joka on itselleni todella poikkeuksellista. Kai lähiviikkoina on tullut keskityttyä enemmän äänikirjojen kuunteluun. Päätin sporan sijaan käyttää hetken käppäilyyn ja loppupeleissä olin 30minuutin sisällä syvemmällä jossain teinivuosien muistoissa kuin vuosikausiin kuunneltuani ihan sattuman kaupalla jotain ikivanhoja suosikkibiisejä, jotka olin ehtinyt suunnilleen jo unohtaa. Ihan parasta!

Ja muutenkin, arjessa parhaita ovat muutenkin tämmöiset rauhalliset hetket kun ajaudut haahuilemaan, aivan sattuman kaupalla paikkoihin tai vanhoihin muistoihin. Juuri nyt istun Punavuoren Relovessa ja hoitelen päivän viimeisiä hommia koneella kasaan ennen viikonloppua 🙂

 

Heh, tulipas melkoinen extempore-päivä ja ajatusvirtaa!

Kivaa viikonloppua ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.