Nyt tiedän mikä minusta tulee isona!

Syyskuussa olen pyöritellyt mielessä paljon opintojeni suuntautumista, sekä loppuvuoden ja ensi kevään kurssivalintoja. Ensimmäiset opintoviikot menivät osin kaoottisissa tunnelmissa kun yritti parhaansa mukaan orientoitua ikuisuuden jälkeen tähän opiskelumoodiin ja näihin uusiin aiheisiin. Vaikkeivat kaikki maataloustieteiden perusopinnot ole ehkä niitä, jotka itseäni kiinnostaisivat aivan sata lasissa, on kuitenkin ihan selvä homma, että ensimmäinen vuosi on koulutusohjelmasta riippuen semmoista eri aihealueisiin ja suuntautumisalueisiin tutustumista. Tänäänkin siis luvassa opintopainotteista juttua, mutta tällä viikolla tulossa myös muita aiheita. Mutta ah, olen viimeinkin alkanut saada selkeyttä siihen, millaisen kokonaisuuden haluan opinnoistani rakentaa! 🙂

Ja toivottavasti ette käsitä väärin, opintokokonaisuudet ovat tähän mennessä olleet todella kiinnostavia ja pointti nyt ehkä oli siinä, että ensimmäisen vuoden aikana saa konkreettisen vahvistuksen siihen mikä kiinnostaa eniten ja mikä taas ei sitten yhtään. Hakiessani olin varma, että kasvintuotanto, puutarhatiede, viherala, sekä sitten myös maaperä- ja ympäristötiede ovat aihealueet, jotka todennäköisesti ovat ”juttuni” ja tämä kyllä pätee edelleen. Kun on saanut näihin aihealueisiin ensituntumaa on myös vahvistunut fakta siitä, että nämä tosiaan kiehtovat PALJON! Vaikka itselläni on kaupallinen tausta liiketaloudesta, on ekonomia-puoli (yllättävää kyllä) taas tuntunut jopa vähiten kiinnostavalta.

Päätin ottaa valinnaisia kursseja maantieteen kandista ensinnäkin siksi, että se oli alunperin ensisijainen hakukohteeni ja kyllä, maantiede kiinnostaa itseäni edelleen valtavasti. Oikeastaan luonnonmaantieteen valinnaisen kurssin myötä olen saanut henkisen varmistuksen siitä, että se on ala, johon ehdottomasti haluan opinnoissani suuntautua. Hassua sinänsä, että ajattelin (tästäkin) näin jo ennen opiskelemaan hakemista, mutta moni juttu on kivasti saanut semmoisen lopullisen vahvistuksen nyt kun on konkreettisesti päässyt opiskelemaan aiheen parissa. Joskus kun saattaa tilanne olla se, että ajattelee jonkun alan kiinnostavaksi, kunnes oikeasti syventyy siihen ja huomaa, että todellisuus on täysin eri kuin se, mitä ehkä ennen oli ajatellut (kuten nyt esimerkiksi on käynyt tuon ekonomian suhteen). Voihan näin tietty vielä käydä noiden muiden aineiden kohdalla, joista vielä tällä hetkellä olen niin varma, haha 😀

Se miksi halusin avata tätä seikkaa on, että en tällä hetkellä ole vielä aivan varma, että haenko ensi keväällä uudelleen maantieteen kandiin. Toisaalta haluaisin, mutta toisaalta koen maataloustieteellisen opinnot kiinnostavina ja suunnittelemani opintokokonaisuuden huomioiden varsin keskeisinä, enkä usko niiden menevän hukkaan, vaikka jossain vaiheessa virallista opintosuuntaa vaihtaisinkin. Jo hakuvaiheessa oli selkeä homma, että kasvi- ja puutarhatiede, sekä sitten taas maaperätiede ovat maataloustieteiden puolella oma juttuni, eikä tämä nyt ole opintojen alettua mihinkään muuttunut. Se mihin olen ehkä saanut selkeyttä on kokonaisuus, johon haluan opinnoissani keskittyä. Maantieteen puolella ei luultavasti saa yhtä perusteellista substanssiosaamista kasvi- ja maaperätieteeseen, joten nämä yhdistettynä ekologia- ja ympäristöosaamiseen (luonnonmaantieteen ohella) ovatkin semmoinen osa-alue, joka ehdottomasti tukevat jatkossa toisiaan. Alunperin tuumailin myös metsätieteen opintoja sivuaineena, mutta nyt olen ainakin toistaiseksi päättänyt unohtaa ne. Ellen sitten ota myöhemmin esimerkiksi jotain metsäekologian kursseja (tai ah, niitä sademetsäjuttuja!). Jotain yleiskursseja olisi nimittäin kiinnostavaa ottaa myös sieltä puolelta tukemaan kokonaisuutta.

Innostuinpa itseasiassa kyselemään asiaa myös eräältä proffalta maantieteen puolelta ja tämän kanta oli, että juuri kasvi- ja maaperäpuolen opinnot ovat äärimmäisen hyvä yhdistelmä luonnonmaantieteen kanssa, johon kannustikin näiden ohella jatkossakin suuntautumaan. Ja vihdoinkin on oikeastaan todella selkeä fiilis sen suhteen, että mihin tästä edetään ja että oikeassa paikassa ollaan jokatapauksessa! Vaikka maantiede ensisijaisesti eniten kiinnostikin, on oma kiinnostukseni ollut juuri mm. ekosysteemien, maaperän ja kasvipuolen syvemmässä osaamisessa (muttei kuitenkaan liian syvällisesti esim. bilsan puolelta), joten näiden suhteen on Viikin kampus ehdottomasti oikea paikka. Meillä on itseasiassa ensi kesänä ensimmäinen harjoittelu (itselläni puutarhapuolen) ja olenkin tässä jo alustavasti haaveillut harjoittelusta kasvitieteellisessä puutarhassa (ei varmaan yllätä, että olen googlaillut näitä jo mm. Tahitilta :D), koska itseäni kiinnostaa maailman eniten esimerkiksi eristyneiden valtioiden lajisto (varsinkin trooppiset kasvit ja kukat)  ja se, mitkä seikat ovat kasvilajien kehittymiseen siellä vaikuttaneet. Plus ohella myös saarivaltioiden maantiede, tulevaisuus ilmastonmuutoksen edetessä (tai matkailun radikaalisti lisääntyessä) ja yleisesti esimerkiksi Polynesialainen kulttuuri on aihe, joka kiehtoo aivan mielettömästi! Ja nämä taas sitten menevätkin enemmän maantieteen lokeroon.

Ah, ette tiedä kuinka innoissani olen aiheesta! Ja siis olen huomannut, että kun näitä eri aiheita ja vaihtoehtoja puntaroi, miettii konkreettisia kiinnostuksen kohteita (vaikka ne nyt vähän hulluilta vaikuttaisivatkin) alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan selkeä kokonaisuus ja muutenkin innostua tulevien opintojen kanssa ihan täydellä tarmolla. Nyt olen konkreettisesti huomannut sen, että kun omat kiinnostuksen kohteet ja tietyt konkreettiset aihealueet alkavat selkiytyä, on todella kattavat mahdollisuudet viedä omia opintojaan juuri sinne suuntaan. Ja se, että juuri kyseisten alojen opettajat ja proffat tukevat vinkkeineen juuri tässä oman jutun löytämisessä. Niin inspiroivaa!! Sinänsä hassua, että vaikka jo vuosia olen jossain alitajunnassani haaveillut opiskelevani juuri näitä aiheita ja toivottavasti vielä joskus tavalla tai toisella työskenteleväni niiden parissa, olen kuitenkin jostain syystä pitänyt unelmaa täysin epärealistisena ja saavuttamattomana. Ja yhtäkkiä se ei enää tunnu lainkaan utopistiselta. Varsinaisia urapohdintoja ajattelin kirjoitella myöhemmässä vaiheessa, mutta ajatuksen tasolla olen alkanut jopa haaveilla tutkimustyöstä, mutta vankan markkinoinnin kokemuksen pohjalta kiinnostavat myös viestinnän tehtävät juuri näiden aiheiden parissa.

Unelmatilanne olisi opinto-oikeus sekä maantieteeseen, että maataloustieteeseen, jolloin voisi suorittaa opintoja kummastakin niin, että kokonaisuus täydentäisi toisiaan. Alitajuisesti ajoin ehkä takaa juuri tätä kun opiskelujutut alkoivat hahmottua mielessä. Vaikka sitten hakisinkin ensi vuonna uudelleen myös mantsan puolelle, en missään nimessä heivaa Viikin opintoja, koska juurikin näiden kasvi- ja maaperäopintojen, sekä alan tutkimuksen suhteen ollaan näissä hommissa enemmänkin kuin oikeassa paikassa 🙂

 

Ja hei, kivaa alkavaa viikkoa!

Seuraavan kerran sitten muista aiheista ✨

 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Auringonkukkia ja syysmietteitä

Viime viikko vierähtikin melkolailla työn touhussa tuon meidän pienen flunssaepisodin jälkeen. Viikonloppuna taas fiilistelin meidän pihan auringonkukkia, joista ensimmäinen on nyt vihdoinkin alkanut kukkia! Olen ravannut ihastelemassa kukkaa varmaan kymmenesti päivässä ja samalla tiiraillut, että alkaisivatko loputkin kukkia ensi viikon aikana. Tänä vuonna olin muutenkin jossain ihme koronakoomassa pihajuttujen kanssa ja havahduin vasta alkukesästä siihen, etten ollut vieläkään tehdä niitä istutusjuttuja, joita olin suunnitellut ja sitten homma vaan jotenkin jäi. Auringonkukat sain kuitenkin kylvettyä ajoissa ja jos olen jotain tehnyt tunnollisesti kesän aikana, niin hoitanut viherkasvejani, heh. Ensi vuonna olisi tarkoitus istuttaa pihaan ainakin ne jo vuosia suunnittelemani marjapuskat ja paaaljon kukkia! Ainiin ja jopa vieläkin massiivisempi aurinkokukkakeidas kuin tuo tämän vuoden.

En vielä halua miettiä syksyä tai varsinkaan mitään marraskuun pimeyttä, mutta kieltämättä olen huomannut pientä haikeutta kesän viimeisten päivien vilistäessä ohi. Kohta ei enää lenkkeillä t-paidassa ja shortseissa tai hypitä trampoliinilla, mutta toivon mukaan näillekin on vielä aikaa. Jostain kumman syystä en juurikaan ole vieläkään haikaillut rantalomien perään, mutta näin syksyn kynnyksellä olen miettinyt yhä enemmän kivoja syys- ja talvireissuja Lappiin luonnon äärelle. Ja nykyisin iskee juurikin tämä Lappi-intoilu juuri näihin aikoihin vuodesta. Viime vuoden Lapin reissut olivat niin parhautta, että innostuin viikonloppuna jopa kaivelemaan kalenterista väljempiä viikkoja ja selailemaan majoituksia. Joku rauhallinen luontoreissu olisi kyllä varsin tervetullut tähän syksyyn.

Kävin perjantaina perinteisellä 11km juoksulenkillä, lauantaina ja sunnuntaina taas raahauduin kumpanakin päivänä salille kun lenkkeily epämääräisissä sadekuuroissa ei oikein houkutellut. Aloin kesäkuussa käymään pitkän tauon jälkeen kuntosalilla ja sen jälkeen olenkin aloittanut taas hieman tavoitteellisemman treenin. Salitreeni on kevään pitkän tauon jälkeen tuntunut todella hyvältä ja edistystäkin tullut kivasti! Toivon, että saan syksyn mittaan pidettyä samanlaista tempoa näissä treeneissä, liikunta ainakin itselläni on paras tapa käsitellä stressiä ja edistää jaksamista. Varsinkin näiden etäviikkojen aikana on liikunnan ja muiden hommien yhteensovittaminen ollut huomattavasti helpompaa kun ei mene aamuisin aikaa matkoihin, ehostautumiseen ja muuhun. Siinä mielessä on etäily kyllä ollut ajankäytön suhteen varsin tehokasta ja itselleni mieleistä 😀

Ensimmäiset kurssini alkoivat tosiaan viime viikolla ja päivät ovatkin menneet lähinnä etäluennoilla, tehtäviä ratkoessa ja yleisesti tähän opiskeluun totutteluun pitkän tauon jäljiltä. Ainakin näin alkuun on tuntunut, että hommaa on kieltämättä ajoittain paljon koulujuttujen suhteen, mutta toisaalta osasyynä tähän ovat pari valinnaista kurssia, jotka otin tähän ensimmäiseen periodiin. Ja sitten taas kun muistelen taaksepäin aikaisempia kokemuksiani opiskelun aloittamisesta, niin oikeastaan kai aina tuntuu alkuun samalta. Itselleni on ainakin tyypillistä olla ensimmäiset kouluviikot normaalia väsyneempi ja tämän huomaa esimerkiksi siitä, että saatan nukkua päivän päätteeksi päiväunet. Tätä en toistaiseksi ole vielä tehnyt, mutta muistelisin olleen aikanaan AMK:in aloittaessa tyypillistä 😀

Toisaalta ehkä ihan kivakin päästä nyt kertaheitolla kunnolla hommiin noiden leppoisempien kesäviikkojen jälkeen. Tällä hetkellä uuden opettelu ja ”läksyjenkin” tekeminen on tuntunut jotenkin todella palkitsevalta. Tai siis silloin kun jopa hoksaa jotain, haha. Olen tuskaillut todella pitkän tauon jälkeen erityisesti kemian ja matikan suhteen, joista kemian juttuihin uppouduin loppuviikolla useiksi tunneiksi. Paneuduin yksi päivä atomiorbitaaleihin ja sijoittelemaan eletroneja elektronikuorille ja olin aivan fiiliksissä tajutessani, ettei tämä nyt (ainakaan toistaiseksi) mitään ydinfysiikkaa ole, vaikka vähän samojen käsitteiden äärellä ollaankin, lol.

Voi sitä riemua kun huomaat oikeasti sisäistäväsi jotain laskutoimituksia ja kemian teoriaa, joiden kanssa olet tuskaillut viimeksi joskus vuonna 2003 lukiossa. Vielä pari vuotta takaperin en olisi ikinä voinut kuvitella olevani tässä pisteessä puurtamassa kemian ja matikan äärellä, saati sitten varailemassa kirjastosta tukimateriaaliksi lukion kemian ja lyhyen matikan kirjoja, mutta tässäpä sitä taas ollaan 😀 Toki olin jo kevään ja kesän aikana tutkinut hakemieni koulutusohjelmien kurssisisältöjä perusteellisesti, eivätkä esimerkiksi nämä kaksi ainetta tulleet siis yllätyksenä, mutta olin ehkä salaa yrittänyt uskotella itselleni, että voisin lykätä ärsyttävät kurssit tältä ensimmäiseltä syksyltä pois hamaan tulevaisuuteen, mutta eiköhän näistä nyt yritetä selvitä kertaheitolla läpi! Saa nähdä miten käy! Ensimmäiset tentit ovat sitten lokakuussa ja mielenkiintoista päästä vertailemaan esimerkiksi niitä, sekä millaisia arvosanoja tulee kymmenen vuoden takaisiin tradekursseihin verrattuna.

Koulujuttuja on edelleenkin paljon toivottu, joten jatkossakin on luvassa tämmöistä reportaasia opiskelun etenemisestä ja muustakin. Mutta jos teillä on mielessä joitain aivan muita postausideoita niin saa mielellään ehdottaa! Koulujutut ovat nimittäin pyörineet mielessä tässä melko ahkeraan, mutta tietysti välillä on kiva paneutua muihinkin juttuihin 🙂

 

Kivaa alkavaa viikkoa! ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Kuulumisia viikon varrelta

Hello! Vietin juuri semmoiset 6 päivää kotosalla pojan flunssan vuoksi ja olin jo menettänyt uskoni koko viime viikon koronatestin tuloksen saamisen suhteen.  Kunnes tulos negatiivisesta tuloksesta sitten oli vihdoin tänään tullut tekstiviestinä klo 06.02. Meidän viime viikkoinen näytteenotto oli muutenkin täysi katastrofi. Soitin viime viikolla terveyskeskukseen, josta suositeltiin testiin menemistä ja sainkin lähetteellä Mehiläisen drive-iniin ”ajanvarauksen”. Iltapäivällä sitten lähdimme ruuhkassa sinne ajelemaan vain kuullaksemme, ettei koko ajanvaraushommaa edes ole olemassa ja kuulemma HUS edelleen ohjeistaa tästä väärin. Kuulemma näytteenotto oli jo sulkenut ja meidät vaan lähetettiin pois. Puhelimessa kysyttiin, että päästäänkö seuraavana päivänä uudelleen ja sanoin, että ei kyllä päästä kun täällä jo ollaan.

Vasta kun soitimme itse uudelleen, selvisi parin näytteenottopisteen vielä olevan auki ja pääsimme lopulta sieltä sitten drive-in-näytteenottoon Tapiolaan. Tällä hetkellä kun lupaillaan tuloksen saamiseen menevän 1-4 päivää, niin meillä meni (tälläkin kertaa) vajaat 6 päivää. Oikeasti. Melkein viikko. Jos näitä tilanteita vielä tulee tässä syksyn varrella, niin ainakaan meidän perheen arki ei yksinkertaisesti jousta kököttää säännöllisin väliajoin kotona melkeinpä viikkoa jo oireettoman lapsen kanssa (vieläpä karanteenissa, ettei oikein edes voi käydä missään) samalla hoitaen omat työhommat ja kaiken muun toisella kädellä siinä sivussa. Tietty lasten testausten kriteereihin on nyt tullut päivitystä, mutta kuumeen ja yskän vuoksi testiä kuitenkin meille suositeltiin. Eilen aamulla pieni totesikin, ettei enää halua mennä tarhaan, vaan katsoa kotona Mashaa ja karhua, joka on tällä hetkellä piirretyistä ylivoimainen suosikki 😀

En ehtinyt alkuviikosta ollenkaan blogin pariin kun yritin aamulla ennen luentoja orientoitua jo valmiiksi materiaaleihin ja hoitaa joitain rästijuttuja pois pojan vielä nukkuessa. Sairastelun vuoksi siirtyivät opiskelujututkin sitten etähommiksi. Tai no oikeastaan, melkeinpä kaikki noista syksyn kursseista ovat muutenkin osoittautuneet pääasiassa etäluennoiksi tai kokonaan verkkokursseiksi, mutta onneksi on suunnitelmissa myös käyntejä aivan paikan päälläkin. Ja luentojen seuraaminen kotona lapsen kanssa sujui yllättävän hyvin, vaikka lukemiseen keskittyminen olisikin ollut jo hieman vaikeampi juttu. Pientä tuntumaa on jo kuitenkin saanut ensimmäisiin kursseihin. Olen samalla innoissani ja hieman peloissani 😀 Eniten pelottaa kemian ja matikan kurssit, jotka eivät tosiaan ole aivan peruskauraa ainakaan näin kevään 2006 ylioppilaalle, joka tuskaili lukiossa jo lyhyen matikan kanssa ja kävin aikanaan sen yhden ainoan pakollisen kemian kurssin. Myönnän, että nämä takkusivat aikanaan ihan jo pelkän kiinnostuksen puuttumisen ja motivaatiopulan vuoksi, joten toivon hieman parempaa menestystä tällä kertaa.

Kaikki mooleista yhtälöihin on kertakaikkisesti melkoisen huonossa muistissa. Varasinkin kirjastosta aivan suosiolla lukion kemian ja lyhyen matikan kirjoja kertausmielessä, koska oikeasti haluaisin yrittää nyt paremmalla onnella oppia, mutta saa nähdä miten käy. Tuutorimmekin varoittelivat tuosta matikasta, jonka reputusprosentti oli viime vuonna ollut jotain 80% luokkaa. Että niin 😀 Jos joku on vaikeaa pitkän matikan kirjoittaneille, niin en edes osaa kuvitella mitä se on muille. Lukion jälkeen vannoin, etten enää koskaan tarvitse yhtälöitä mihinkään, mutta tässäpä sitä taas ollaan. Enpä olisi vielä vuosia takaperin uskonut, haha. Eikä sillä, olen itseasiassa viime vuosina innostunut esimerkiksi fysiikasta uudella tavalla kosmologian kirjoja lukiessani, joten ehkäpä sama innostus kantaa myös näiden yli. Ainakin jaksan elätellä tästä toivoa. Luultavasti saan jonkin sortin paniikin taas heti kun edes näen ne tulevat fysiikan kaavat 😀 Vähän sama juttu kävi nimittäin aiemmin tällä viikolla kemian kaavojen kanssa. Onneksi meillä on jo pieni vertausryhmä kasassa, jossa on tarkoitus tuskailla yhdessä kurssikamujen kanssa kemiaa ja matikkaa,  jee siis tämän osalta.

Toki mukaan mahtuu myös muita kursseja ja päädyin itseasiassa hetken mielijohteesta sittenkin ottamaan ensimmäiseen jaksoon pari peruskurssia maantieteen kandiohjelman puolelta. Alkuun tuumin, että keskityn valinnaisiin vasta ensi vuoden puolella tai aikaisintaan vasta ensi keväällä, mutta en vain voinut vastustaa kiusausta! Jos vaan suinkin on mahdollista, niin on tavoitteeni yrittää saada kandiopinnot kasaan hieman tuota 3 vuoden tavoiteaikaa aikaisemmin, esimerkiksi juuri ottamalla sinne tänne opintojen kannalta relevantteja valinnaisia. Saa nyt nähdä, että osoittautuuko tämä ensimmäinen periodi liian raskaaksi kurssien osalta. Sittenpähän on ainakin viisaampi tulevan kannalta. Muistelisin, että suoritin ammattikorkeassa välillä suht.suuria opintopistemääriä per lukuvuosi, enkä ainakaan muistaakseni repinyt hiuksiani päästä liiallisen määrän vuoksi, vaikka kävinkin ohessa myös töissä. Sinänsä, vaikka yliopisto nyt monelta osin eroaakin AMK:ista, on opiskelu kuitenkin jossain määrin samanlaista, enkä koe semmoiseen ns. opiskelun opetteluun menevän aivan kamalasti aikaa. Ja kun jättää kaikki bailumeiningit väliin, niin suorittaa samassa ajassa helposti kurssin jos toisenkin. Kunnon seniori-logiikkaa, haha!

Alkutuntumani onkin, että opiskelu on aivan erinomainen valinta varsinkin näin yrittäjyyden ohelle. Lisäksi koen, että työurasta on apua monen asian osalta ja semmoinen tietynlainen ”haluan yrittää parhaani”-asenne, joka ei aina nuorempana ollut läsnä kun ajoittain halusi yksinkertaisesti vain päästä läpi niistä tylsimmistä kursseista. Nyt on fiilis enemmänkin se, että haluaa oikeasti oppia ja soveltaa asioita, eikä fokuksessa ole vain saada sitten joskus niitä papereita ulos. Ensimmäinen vuosi toki on monessa koulutusohjelmassa ajoittain vähän tylsää toistoa ja perusasioiden läpikäymistä myös niiltä osa-alueilta, joiden parissa ei ehkä itse näe tulevaisuudessa syventyvän, mutta ehkä senkin vuoksi halusin noiden valinnaisten avulla ottaa myös hieman toisenlaista perspektiiviä ja vaihtelua syksyn opintoihin.

Vaikka viime viikolla ehkä vähän harmittelinkin sitä, että myös osa fuksivuoden opinnoista järjestetään joko osittain tai kokonaan etänä, olen näiden ensimmäisten luentojen myötä tykästynyt etäopiskeluun. Haluan käydä kampuksella paikan päällä näkemässä muita ainakin parina päivänä viikossa, mutta uskon, että myös näiden etäopintojen avulla saa tehostettua kivasti ajankäyttöä ja hoidettua samalla myös paremmin työjuttuja tässä sivussa kun ei mene päivittäin aikaa matkoihin 🙂

Opiskelujutuille on tullut paljon toivetta, joten tänään siis niihin keskittyvää juttua. Eikä tässä viikossa rehellisesti nyt muuta ole mahtunutkaan kun leikkimistä pojan kanssa ja sivussa näitä opiskelujuttuja, hehe.

 

Kivaa keskiviikkoa ✨

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Maanantain kuulumisia

Maanantain ja uuden viikon kunniaksi ajattelin kirjoitella hieman kuulumisia. Vietimme viikonloppua rauhallisesti kotona (ylläri). Kävin treenaamassa, lenkillä, ajoimme Riihimäelle näkemään miehen sukulaisia, tilasin ekaa kertaa about vuoteen mäkkärimätöt kotiin ja mitäköhän vielä. Aika perus viikonloppu siis! Ihan parasta kuitenkin. Hengailtiin terassin keinussa, istuttiin naperon kanssa viettämässä kesäiltaa meidän terassilla aurinkotuoleissa, hypittiin jättitrampalla aikamoisen monta kertaa ja nautittiin ennen kaikkea näistä elokuun lämpimistä kesäpäivistä vielä kun ehtii. Ja onneksi pitäisi ehtiä jos vain sääennusteisiin on luottamista, jee! Omasta mielestäni juuri loppukesä on parasta aikaa omassa pihassa hengailulle ja chillailuun, koska ainakin meidän piha on aina juuri silloin parhaimmillaan kuin mikäkin viidakko 😀

Viime viikkoina on ollut mielenpäällä useampi asia, kuten pian alkavat opinnot, pari meneillään olevaa projektiani ja noh, elämä. Se, että onko tulevaisuuteni tosiaan tällä Helsingissä ja mikäli ei niin missä? Sain viime viikolla apteekivisiitillä jonkin sortin lievän paniikkikohtauksen kun samaan aikaan juuri ennen sulkemisaikaa kanssani apteekissa oli vähän epämääräistä porukkaa, tilanne vähän eskaloitui (ainakin päässäni) ja mielessäni alkoi pyöriä ties mitä kauhukuvia näistä tyypeistä nostamassa jotain maailmanluokan mekkalaa. Lähdin ulos apteekista, kävelin läheiseen ruokakauppaan (samalla väistellen ties mitä sakkia) ja lähes itkien whatsappasin kaupasta Tommille, että voitko tulla hakemaan minut autolla kotiin. Tuossa hetkessä pyöri mielessäni vain, että en enää jaksa tätä.

Saan todella harvoin paniikkikohtauksia, mutta silloin kun saan, liittyvät ne juuri tilanteisiin, joissa olen esim. junassa, sporassa tai muussa suljetussa tilassa, jossa on arvaamattoman oloista porukkaa. Näitä tilanteita tulee vähän väliä vastaan täällä Helsingissä. Asumme todella rauhallisella alueella, mutta koska osa palveluistamme ovat lähimmän juna-aseman tienoilla, on siellä lähes pakko asioida ajoittain. Ja tilanne, eli semmoinen yleinen levottomuus on valitettavasti samanlainen monessa paikassa Helsingissä ja PK-seudulla, sekä tietysti monissa kasvukeskittymissä. Keväällä oli helpottavaa elellä täällä kotosalla aivan omassa kuplassa kun harvemmin tuli käytyä missään, mutta jotenkin on tämä sama juttu taas iskenyt kesän tullen vasten kasvoja. Tietty myös se, että haluanko kasvattaa lastani Helsingissä? Ja niin, tämä aihe on viime aikoina ollut paljon pinnalla blogissa ja haluan selventää, ettei tässä nyt mistään Helsinkivastaisuudesta ole kyse, vaan enemmänkin juuri siitä, että olen huomannut kaipuuta rauhallisempiin maisemiin. Mikään muutto nyt tuskin on ajankohtaista aivan lähitulevaisuudessa, mutta kuitenkin.

Opintoni alkavat parin viikon päästä ja olen niistä todella innoissani! Toki ensimmäinen vuosi hieman jännittää. Kurssien sisällöt, perusopinnot sun muut, koska tiedän jo aiempien opiskeluvuosieni kautta, että ensimmäinen vuosi on todella vahvasti sitä, että käytään alasta perusteet, tutustutaan myös niihin itselleen ei-ehkä-niin-kiinnostaviin opintosuuntauksiin ja vasta toisena lukuvuotena päästään itse asiaan, eli oman suuntausalan mukaisiin opintoihin. Olen tässä jo valmiiksi pähkäillyt pääni puhki mm. sivuaineen valintaa, vaihtomahdollisuuksia ja ties mitä. Ajattelinkin tehdä näistä jossain välissä aivan oman postauksensa. Saa nyt nähdä, että pääsenkö vielä syksystä edes kampukselle asti vai päätetäänkö opetus järjestää täysin etänä tämän tilanteen johdosta. Alkukesästä odotin innolla mahdollista lähiopetusta, mutta toisaalta olen myös ihan orientoitunut ajatukseen siitä, että syksy tullaan viettämään etäopintojen parissa.

Käyn tällä viikolla noutamassa keskustassa vanhan videokameran kasetin, jonka vein sinne digitoitavaksi pari viikkoa sitten. Jännittää niin paljon mitä tuolta lähes 20vuotta vanhalta kasetilta paljastuukaan, apua! Ehkäpä kehtaan jakaa instaan jotain parhaimpia (tai korjaan, noloimpia) paloja. En malta odottaa kasetin sisältöä! Innostuin muutenkin kaivelemaan viime viikolla järkkärinkin esille pitkästä aikaa ja kuvailemaan muutakin kuin sekalaisia iphone-otoksia, kuten olen nähnyt about koko kevään ja kesän, haha.

Tällä viikolla on tarkoitus edistää erästä omaa projektiani, joka on tässä lähipäivinä hieman junnannut muiden hommien lomassa, hoitaa kaikkea pientä rästihommaa ja viimeistellä muutamia valmistuneita pipoja. Yläkerta on odotellut siivousurakkaa jo aivan liian kauan, joten ehkäpä saisin sen tällä viikolla jossain vaiheessa hoidettua! 😀

 

Mitäs teidän maanantaihin ja viikonloppuun? 🌸

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Matkailun vuosi 2020? Forget it, nyt pysytään Suomessa!

Elokuu on alkanut kieltämättä jotenkin ristiriitaisin fiiliksin. Ensinnäkin valehtelisin jos väittäisin, ettei tuleva syksy mietitytä mahdollisen tulevan uuden aallon suhteen, varsinkin näiden viime päivien jälkeen. Muutenkin tuntuu, että moni asia on kesän aikana junnannut paikallaan, joka on aiheuttanut jonkinlaista kärsimättömyyttä. En missään nimessä halua tehdä blogistani tämmöistä koronapäiväkirjaa (kuten ehkä keväällä siihen suuntaan mentiin), enkä muutenkaan koe olevani mikään hysteerinen koronapelkoinen, mutta kieltämättä olen ollut jo usean viikon ajan huolissani ihmisten välinpitämättömyydestä, kieltämättä myös hieman vihainen.

Käytin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa julkista liikennettä puoleen vuoteen ja reaktioni oli jotenkin järkyttynyt. Kukaan ei välitä. Siis mistään. Ihmiset tönivät, poukkoilevat ja kävelevät päin kun viimeistä päivää. Noiden kahden lähijunalla kuljetun keskustamatkan jälkeen päätin, etten hetkeen astu jalallani junaan, ellei nyt ole hoidettavana jotain aivan välttämättömiä asioita. Eilen päätin sitten ajaa pyörällä Kallioon ja takaisin tapaamaan Juttaa (ekaa kertaa puoleen vuoteen, apua!), vain siksi että ajatus junasta nyt ihmisten toimistolle paluun jälkeen ahdisti. Olihan se aikamoinen matka kieltämättä ja ajoin eilisen aikana yhteensä 30 kilometriä, haha 😀 Saa nähdä miten hoidan ensi viikon pakolliset menot keskustaan! Ehkäpä innostun taas pyörällä, vaikka siinä matkan varrella ehdinkin muutamaan otteeseen tuumata, että mihin helvettiin ryhdyinkään. Selässä about 10kg kiloinen reppu ja takana vielä aamun 8 kilsan juoksulenkki. Okei, ei ehkä näin.

Eikä nyt varmasti yllätä, että olen jo parin kuukauden ajan seurannut tilannetta säännöllisesti mm. päivän Hesarin lukujen varjossa ja ollut jo pitkään sitä mieltä, että tartuntalukemat lähtevät aivan varmasti taas pian nousuun. Samalla olen myös ollut järkyttynyt siitä, kuinka moni on nähnyt tarpeelliseksi tässä tilanteessa lähteä ulkomaille puhtaasti lomamatkalle ja viis välittää vapaaehtoisista karanteeneista kotiinpaluun jälkeen. Osallistua joukkotapahtumiin, käydä baarikierroksilla ja elää muutenkin kuin mitään ikinä ei olisi tapahtunutkaan. Ihmisten ajattelemattomuus on juurikin se, joka edesauttaa tilanteen ajautumista huonoille urille ja luulisi, että se kevään jälkeen olisi meille jokaiselle selvä juttu. Ilmeisesti ei kuitenkaan. Voisin heittää tähän muutaman mielipiteen ihmisten itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä, mutta en lähde sille tielle.

Juuri tällä viikolla vertailin HS:n taulukon tartuntalukemia eri Euroopan maissa, jossa Suomi loisti yläpäässä pienimmillä tartuntaluvuilla väestöön suhteutettuna. Tällä hetkellä mahdollisuus saada tartunta täällä on suhteellisen pieni, mutta tilanne ei ehkä hetken päästä ole enää yhtä hyvä. Varsinkin jos porukka ravaa reissuissa viis karanteeneista välittäen, eikä ajatustakaan siitä, että voisi tehdä sen edes muiden vuoksi. Meistä jokaisen on helppo ajatella, etten minä ole tartuttaja, mutta siinä samalla voi juurikin kuka tahansa meistä olla oireeton tartuttaja ja täten myös potentiaalinen taudin levittäjä. En itse suostuisi tai keväällä suostunut karanteeniajan sisällä tapaamaan edes Ruotsista tulevia läheisiäni.

Jo keväällä päätin, että loppuvuosi 2020 kuluu todennäköisesti ilman yhtään ulkomaan matkaa. Tuolloin tuumailin, että jos tilanne syksyllä sallii, saattaisin harkita lyhyttä matkaa Pohjoismaiden sisällä Islantiin, Norjaan tai Tanskaan. Eipä mennyt aikaakaan kun nämäkin karsiutuivat pois listalta uusien tartuntojen myötä, eikä nyt edes harmita. Kuka nyt haluaisi riskeerata mitään tässä tilanteessa? Tai toivottavasti ei ainakaan kovin moni? Kuka tietää, ehkä koko ensi vuosikin kuluu täysin reissaamatta? Niin pitkälle en kuitenkaan vielä edes halua miettiä. Tietysti kaipaan matkailua ja haaveilen jopa päivittäin vanhojen reissujen perään miettien paikkoja, joita haluan nähdä ”sitten joskus”. Tällä hetkellä en kuitenkaan näe, että oma into matkustaa menisi suuremman asian edelle. Reissata kyllä ehtii tulevaisuudessakin.

En ole koko tämän vallitsevan tilanteen aikana kokenut, että minun olisi ”pakko päästä johonkin”. Vaikka rakastan matkailua, ei se mielestäni ole ketään kohtaan reilua juuri nyt ja ajattelin näin jo aikaisemmin kesällä ennen näitä viimeisimpiä tapahtumia. Poislukien tietysti kotimaan matkailun. Itse en halua olla oman matkakuumeeni vuoksi vaarantamassa omaa, läheisteni tai kenenkään muunkaan terveyttä. Alkukesästä kirjoittelinkin, etten myöskään koe tarpeelliseksi olla eturintamassa matkustamassa mihinkään tilanteessa, joka on edelleen monelta osin erittäin tulenarka. Ja toki, tilanne oli vielä kesä-heinäkuun vaihteessa hyvin erilainen ja myös rajoitettuun ulkomaan matkailuun suhtauduttiin jo huomattavasti myönteisemmin. En tuomitse niitä, jotka matkailurajoitusten vapauduttua varasivat matkoja sallittuihin kohteisiin. Päinvastoin, ymmärrän täysin ihmisten fiilikset ankean kevään jälkeen kun matkailua vihdoin avattiin. Monihan meistä ajatteli tuolloin, että pahin on ohi ja uskaltautui varailemaan reissuja ns. turvallisiin kohteisiin. Tilanne kuitenkin elää ja moni asia on jo toisin. En itse olisi henkilökohtaisesti uskaltanut kesällä ulkomaille, enkä uskalla nytkään.

Toivoisin, että yhä useampi voisi unohtaa ulkomaan matkailun edes loppuvuoden ajaksi. Ainakin nyt tämän kesäkauden jälkeen. Kiltit, jossei ole aivan pakko reissata, älä tee sitä. Tai jos niin, kunnioita myös meitä muita, kanna vastuusi ja pysyttele se 14 päivää karanteenissa, vaikka se ikävältä tuntuisikin. Edes meidän muiden vuoksi, mistä tahansa maasta sitten palaatkin. Vaikka kohdemaa täyttäisikin sallitun matkailun puitteet, saattaa maa kuitenkin sallia matkailua myös korkean riskin maissa, joka taas mahdollistaa altistumisen kohteessa näiden matkailjoiden kautta. Ja luultavasti juuri tämä on osasyynä uusien tartuntamäärien kasvuun. Näen henkilökohtaisesti jo pelkästään lentoasemat ja lennot itsessään riskinä, reissasit sitten mihin tahansa. Jos itse saisin päättää, suositeltaisiin kahden viikon karanteenia jälleen aivan kaikille ulkomailta palaaville (hyvin mahdollista, että tähän tuleekin pian muutos!). Itseäni jännitti aivan tarpeeksi jo junamatka Jyväskylään 😀

Kesän aikana olen itsekin rohkaistunut vihdoinkin elämään normaalimmin. Käynyt esimerkiksi (aamuisin kun siellä ei hyvällä lykyllä ole lisäkseni ketään) meidän hiljaisella lähi-kuntosalilla, jonne kannan mukanani aina käsidesin ja pesen muutenkin käteni about viidesti treenin aikana ja työnnän vesipulloni tiskikoneeseen pestäväksi jokaisen treenin jälkeen. Kulkenut muutaman kerran julkisilla, käynyt pari kertaa kirjastossa, muutaman kerran ravintoloissa ja kahvilassa. Tuntenut hyvää mieltä siitä, että poikamme on kesän aikana iloinnut ikäistensä seurasta päiväkodissa keväällä kotona vietettyjen kuukausien jälkeen. Nyt olen myös vihdoinkin itse nähnyt asteittain ystäviäni aivan liian pitkän tauon jälkeen. Ihan jo puhtaasti siksi, että kökötin käytännössä kokonaiset kolme kuukautta kotona karanteenin omaisissa oloissa ja kyllähän se kieltämättä jo alkoi ahdistaa. Kevään tilanne kolkuttaa kuitenkin edelleen jatkuvasti takaraivossa, pyrin välttämään ihmisjoukkoja, turhia kontakteja ja muutenkin pitää parhaani mukaan maalaisjärjen mukana arjessa. Kyllähän se harmittaa jos tilanne etenee siihen, että rajoituksiin palataan ja syksy jatkuu samanlaisen kotona kököttämisen parissa kuin kevätkin. Itse olen elätellyt toivoa syksyn jo perinteeksi muodostuneesta Pyhä-Luoston reissusta, mutta tällä hetkellä en jotenkin uskalla suunnitella edes sitä sen pidemmälle.

Itseäni harmittaa suuresti se, mitä koronapandemia on tehnyt juuri matkailusektorille ja useilta kotimaisilta matkailualan toimijoilta on vedetty matto jalkojen alta turistiliikenteen tyrehtyessä. Toki tässäkin on aina monta puolta. Ulkomaan matkailun tyrehtyminen uudelleen asettaa jälleen kerran lentoliikenteen hankalaan asemaan ja tarkoittaa yhä uusia lomautuksia ilmailualalle täällä Suomessakin. Toisaalta taas ulkomailta tuodut tartunnat riskeeraavat kotimaista matkailua, joka on kesän aikana vihdoinkin vilkastunut ja asettaa kotimaisen turismin jälleen kerran ahdinkoon, jonka seuraukset voivat olla taloudellisesti kevättäkin vakavammat. Tästä huolimatta aion itse (varovaisin mielin ja tilannetta seuraten) panostaa juurikin siihen kotimaan matkailuun, tietysti sillä oletuksella, ettei myös Suomen sisäistä matkailua määritellä riskiksi.

En kuitenkaan halua manailla tästä mitään katastrofia ja toivonkin, että varhaisella reagoinnilla ja toimenpiteillä saadaan tilanne kuriin, eikä jouduta takaisin kevään poikkeusoloihin. Kieltämättä syksy kuitenkin mietityttää monelta osin. Nyt on ehkä siis hyvä aika panostaa niihin positiivisiin juttuihin, joista rakentaa turvaa syksyn varalle 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.