Outoja sattumia

Moikka ja terkkuja Köpiksestä! Yritän ehtiä huomenna postailemaan reissukuulumisia täältä, uudesta lempparikaupungistani. Vietän tänään 31v-synttäreitäni, luultavammin juhlapäivä vierähtää vintageliikkeitä koluten, jee! Tällä välin halusin kertoa täälläkin erikoisesta asiasta, joka sattui perjantaina. Sinänsä hassua kun juuri äskettäin ehdin kirjoitella intuitiosta ja melkein heti perään tapahtui hassuja sattumia. Tai oikeastaan outoja juttuja ja rakastan semmoisia! Tiedättekö semmoisia mystisiä tapahtumia, jotka jostain kumman syystä tapahtuvat ja varmasti juuri silloin kun on tarkoituskin. Juuri niitä asioita, joista melkein saa kylmiä väreitä ja miettii, että miksi tämä tapahtui juuri nyt?

Olin perjantaina viettänyt sadepäivää terassin aurinkotuolissa loikoillen, neuloen, kuunnellen äänikirjaa ja sun muuta rentoilujuttuja. Keskellä päivää huomioni jostain kumman syystä kiinnittyi kaikkein pitkäikäisimpään viherkasviini, joka on valehtelematta ollut minulla noin 20 vuotta. Siis jostain vuodesta 97 tai 98 lähtien. Käpylässä kasvi majaili ikkunalaudalla, mutta täällä nykyisessä kodissa ovat kasvien paikat olleet hieman rajalliset ja tuo sinnikäs soturi on pikkuhiljaa ”masentunut” takan päällä ja mennyt yhä huononmpaan kuntoon. Aivan yhtäkkiä tuli semmoinen fiilis, että nyt on tehtävä jotain ja otin kasvin kanssani pihaan. Jostain syystä intouduin kaivelemaan ruukkua ja mitä ihmettä! Löysin sieltä lapsena jostain luonnosta poimimani ”kultakiven”, jota en ollut edes muistanut 😀

Olen löytänyt tuon kiven varmaan joskus vuonna 98, mutta siitä ei ole pienintäkään hajua, miten se on ruukkuun joutunut tai kauan se on siellä ollut? Anyway, todella outo sattuma, varsinkin kaikkien näiden viimeaikojen kivijuttujen jälkeen! (Ja tuo kultakivi on muuten ihan mieletön, kerroinhan että olen jo lapsena ollut kivityttö :D) Istuin terassilla ja ihailin aikani tuota kiveä, kunnes yhtäkkiä iski ihan järjettömän paha mieli kasvin puolesta. Olemme asuneet tässä yli puolitoista vuotta, enkä koko tänä aikana ole nostanut sitä toiseen paikkaan, vaikka olen selvästi huomannut, että se kärsii. Olen ihan kamala ja olin vielä miettinyt heivaamani sen menemään, koska se alkoi olla jo niin kärsinyt! 🙁 Kävin samana päivänä multaostoksilla, nypin kasvista kaikki huonot lehdet oksineen pois, vaihdoin mullat ja pieni puutarha-apurini tuli antamaan sille vettä omalla pienellä kastelukannullaan.

Toivon, että kasvi tuosta vielä elpyy vanhaan eloonsa sateen ja auringon voimin. Kun se on kerännyt voimia, niin nostan sen ehdottomasti paraatipaikalle. Jäin jälkeenpäin tuumailemaan, että mikä tarkoitus tällä oli? Että juuri tänään saisin päähäni nostaa kasvin aurinkoon ja löytäisin vielä tuon kivenkin? Varmasti jokin syvempi merkitys kuitenkin varmasti. Vaikka tämä jonkun muun mielestä kuulostaisi turhanpäiväiseltä lässytykseltä, niin oma kantani on, että kaikkea mikä elää, tulee hoitaa rakkaudella. Ehkäpä tämän merkitys oli löytää jotain vanhaa ja unohdettua uudelleen, voi olla että se syvempi merkitys joskus selviää 🙂

Aurinkoista maanantaita!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Intuitio ja kun opin kuuntelemaan itseäni

Itse olen ollut aina vahvasti tunteen pohjalta ajattelija, vaikka monesti myös järki ohjailee arjessa voimakkaasti tekemään erilaisia päätöksiä. Tottakai näitä kumpaakin tarvitaan oikeassa suhteessa, mutta monet elämän ratkaisevat päätökset tehdään yleensä intuition perusteella. Ja niitä päätöksiä harvemmin loppupeleissä kadutaan. Olen aikaisemmin kirjoittanut jonkinverran intuitiosta ja siitä, kuinka pyrin nykyään kuuntelemaan enemmän itseäni. Nyt halusin uhrata aiheelle ihan oman postauksensa, koska vasta reilun vuoden aikana olen todella ymmärtänyt kuinka tärkeää on tulkita omaa intuitiotaan ja niitä tiedostamattomia tunteita, vaistoja ja sydämen ääntä.

Koen, että onnellisen elämän ydin onkin juuri itsensä kuunteleminen, eli ”Mitä sydän sanoo?”. Usein kun jolkutellaan eteenpäin vain sen tutun ja turvallisen puitteissa, järkiperäisesti, vaikka sydän ehkä yrittäisikin sanoa muuta. En halua itse olla yksi niistä, jotka vanhana pyörätuolissa harmittelee sitä, että miksei tullut elämässään tehtyä ja koettua juuri niitä asioita, joille sydän ja intuitio sanoivat kyllä. Sitähän varten elämä on, sitä elämistä. Karsea totuus on myös, että jokainen päivä voi myös olla viimeinen, joten siinäkin mielessä se sitten kun-ajattelu pitäisi heivata menemään viimeistään siinä vaiheessa kun asiaan havahtuu.

Näin kävi esimerkiksi juuri itselleni, joka ennen olin mitä pahin ”sitten kun-eläjä”. Melkein kaikki pohjautui sille, että elän täysillä ”sitten kun valmistun”, ”sitten kun olen muutaman vuoden ollut alani töissä”, ”sitten kun olen opiskellut ylemmän tutkinnon” tai ”sitten kun olen saanut ylennyksen”. Elämää pitäisi elää nyt, eikä sitten joskus. Keskittyä niihin asioihin, jotka ovat läsnä nyt ja tänään, eikä rakentaa elämää sen varaan, että rakentaa yksityiskohtaisen suunnitelman seuraavalle viidelle vuodelle. Toki, voihan suunnittelu tuoda turvaa elämään ja toimia motivaattorina, mutta sen ohella ei saisi unohtaa olla tyytyväinen myös nyhetkessä, eikä aina vain ”sitten joskus kun”. Onneksi olen itsekin havahtunut asiaan jo aikapäiviä sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Oma ”herätyshetkeni”  tapahtui joskus hoitovapaani aikana viime vuonna. (Apua, tämä kuulostaa ihan siltä kun olisin tullut uskoon, mutta ehkä näitä asioita tosiaan voi verrata jollain tapaa myös uskoon, vaikkei asiaan jumalia liitykään. Yksilön henkiseen kasvuunhan molemmat aiheet tähtäävät, vaikken itseäni uskonnollisena näekään.) Kun aikaa omille ehkä tukahdetuillekin ajatuksille yhtäkkiä oli enemmän, ymmärsin sen yhtäkkiä: En enää halua elää elämää, joka etenee muiden ehdoilla tai joka ei noudata omia unelmiani. Tehdä työtä, josta en nauti tai yleisesti asioita, jotka eivät tuo elämääni energiaa ja valoa, vaan ennemminkin vievät niitä. Yhtäkkiä se olikin täysin selkeää. Mitä haluan ja mikä elämässä on oikeasti minulle tärkeintä. Käännöskohta kaikelle oli juurikin pysähtyä kuuntelemaan itseään ja intuitiotaan.

Intuitio on sisäinen ääni, sisäinen viisaus, joka ohjaa asioiden äärelle, tekemään päätöksiä ja valintoja elämässä. Nykypäivän hektisessä maailmassa on usein liian vähän sijaa intuition äänelle. Se ikäänkuin hukkuu kaikkeen muuhun meluun, mitä ympäristö ja elämä saa aikaan. Hyvinvointibuumin myötä asia on kuitenkin muuttumaan päin ja myös intuitio on saanut enemmän tilaa useampien elämässä. Tiedättekö sen tunteen kun puntaroitte jotakin tärkeää päätöstä. Työpaikan vaihtoa, yrityksen perustamista tai jonkun ihmissuhteen kohtaloa. Kunnes yhtäkkiä päätös tuntuukin täysin päivänselvältä ja juuri niin oikealta. Juuri se on intuitio. Ja usein intuitio on oikeassa.

Pyrin itse kuuntelemaan intuitiotani monessa asiassa. Mikä tekee minut onnelliseksi? Mikä on elämäni tarkoitus? Pitäisikö jostain asiasta luopua? Itse todellakin uskon siihen, että onnellisuus ja tyytyväisyys omaan elämäänsä lähtee juuri itsensä kuuntelemisesta. Että teet asioita, joihin vaisto sanoo kyllä ja osaat sanoa ei silloin kun sille on aihetta. Jokainen rakentaa oman elämänsä, oman onnensa ja tulevaisuutensa. Miksi tekisit asioita jonkun toisen tarpeesta tai tekisit elämän suuret valinnat sen perusteella, että ”en tiedä mitä haluan”, ”en kuitenkaan löydä uutta työpaikkaa, joten kulutan itseni tyytymättömyydellä” tai ”ei haaveeni kuitenkaan toteudu”-tyylinen lannistuminen. Asioilla on tapana järjestyä parhain päin, usein on kyse vain järjestelyseikoista, omaan itseensä ja unelmiinsa uskomisesta. Miksi voisitkaan ikinä tehdä oikeita päätöksiä elämässäsi, jos et kuuntele mitä sisimpäsi sanoo?

Tiedän, että aihe saattaa aluksi kuulostaa pahimman luokan hihhuloinnilta, mutta oikeasti, kun tämän hoksaa, niin ajatusmaailma laajenee! Yhtäkkiä moni asia tuntuu täysin itsestäänselvältä ja sitä miettii ennemminkin, että miksi ihmeessä en tajunnut tätä aikaisemmin?

Vinkkini tähän loppuun, jos arjen möly hautaa intuition alleen: Ota irtiotto kaikesta. Uhraa viikko tai edes viikonloppu vain itsellesi ja itsesi kuuntelemiselle. Lähde rantalomalle, Lappiin tai edes kesämökille ja keskity vain itseesi. Kuuntelemaan mitä sisimpäsi sanoo. Tuon jälkeen voit olla monen asian suhteen viisaampi. Testatkaa!

Kukaan samoilla linjoilla tai käykö yhtään järkeen? Kuunteletteko te intuitiotanne?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Asiaa naisten ulkonäkökriittisyydestä ja raskausspekulaatioista

Paino on asia, johon en ole kiinnittänyt aikoihin tai edes vuosiin juurikaan huomiota. Poislukien raskauskilot, joista kyllä tuli jauhettua täällä ihan loputtomiin asti. Paljonko niitä tuli, kuinka ahdistavaa ”liikakilojen” kanssa liikkuminen oli ja kuinka niistä kuuluisista raskauskiloista sitten parhaiten pääsi eroon? Varmaan näistä kaikista aiheista on tullut raapustettua postausta. Talvella kävi niin, että pienen stressin ja kiireen syövereissä laihduin jonkin verran, vanhat farkut tuntuivat jopa hieman löysiltä. Tuolloin toivoin, että saisin edes muutaman kilon lisää, mitenkään tietoisesti en ollut yrittänyt laihduttaa. Usein painoa lähtee silloin kun olen esimerkiksi kiireisempi, liikun enemmän ja sitten taas saatan saada muutaman ”kesäkilon” siinä vaiheessa kun tulee esimerkiksi lomilla herkuteltua enemmän ja liikuttua vähemmän.

Mistä tämä aihe sitten tuli mieleeni, oli ironisesti pienestä pömppövatsasta, jonka olen kevään lomailuiden myötä saanut matkaani. On ollut ties mitä menkkaturvotuksia ja ihan vain myös sitä herkuttelua. Itseäni muutama lisäkilo ei ole häirinnyt, mutta havahduin tässä eräänä päivänä siihen kun jotenkin vaistomaisesti jossain tilanteessa pyrin peittämään tuota loppupäivän turvotuspömppistä. Jaa miksi? Pelkäsin nimittäin, että minun ajatellaan olevan raskaana. Näin jälkikäteen aivan naurettava ajatus! Miksi pitäisi ajatella mitä muut ajattelevat, oman herkkuvatsansa tähden? Ihan sama oikeastaan, vaikka koko maailma olisi siinä uskossa, että meille on tulossa perheenlisäystä. Herkkuvauva se kuitenkin vain siellä asustelee. Sinänsä koomista, kuinka yleisiä tuommoiset spekulaatiot oikeasti ovat. Naisten keskuudessa lähtee samantien käyntiin raskausspekulaatiot ensinnäkin a) jos et juo alkoholia b) jos pieni vatsakumpu paistaa vähänkin läpi vaatteiden alta.

Hame / Zara (ostettu 2012)

T-paita / Monki

Tennarit / Puma

Kello / Swatch

Tästä tulikin mieleeni se, kuinka helposti ulkonäöstään ja niistä piirteistä, joita ehkä itse ajattelee ”epäkohdikseen” ajattelee, että mitä muut niistä ajattelevat. Pitääkö toinen minua lihavana? Rumana, koska tukkani on hento? Huonompana, koska olen lyhyempi kuin monet ystäväni? Monesti kun on itse juuri ainoa, joka noihin seikkoihin edes kiinnittää mitään huomiota. Vähän sama kun olen menneinä vuosina itkenyt hysteerisesti ihan paniikkikohtauksiin saakka niitä hiustenlähtökausiani. Loppupeleissä kukaan muu tuskin juurikaan edes huomasi asiaa kuten minä itse. Tottakai tiedän itse, etten ole lihava, mutta sen olen huomannut, että varsinkin raskauden jälkeen on kamala paine palautumiseen. Josset pääse raskauskiloista vuodessa eroon, olet vähintään laiska, mutta voin kertoa kokemuksella, että kroppa kyllä palautuu sitten kun on siihen valmis. Usein kuitenkin tuntuu, että ne raskauskilot ovat usein ongelma juuri muille ihmisille, kuin sille kilot kantavalle itselleen.

Myönnän tietty itsekin, että jos täytyy blogikuvia valitessa tehdä valinta kahden kuvan välillä, joista toisessa korostuu järkky lounasturvotus ja toisessa ei, tottakai valitsen itsekin sen ”imartelevamman”. Eihän nyt kukaan halua lisätään someen kuvia, jotka korostavat juuri niitä kohtia, jotka koet ehkä epämukaviksi tai joita jopa häpeät. Miettikää kuinka älytöntä! Pömppis tai ei, tykkään kyllä omasta kropastani ja olen sen suhteen realisti. Ei kukaan ole täydellinen. Kaikilla on  noita ”pömppispäiviä”, niitä ei vain tuoda ilmi. Ja vaikka tuotaisiinkin, mitä väliä?! Sehän on vain normaalia elämää meille naisille.

Haluan kertoa erään salaisuuden. Joskus teininä, muistaakseni 13-vuotiaana eräs kaveri-poika keksi alkaa leikkimielellä ”kiusaamaan” minua siitä, että minulla on kaksoisleuka. En muista liittyikö asiaan myös jotain ”Iines on lihava”-juttua, mutta tuolloin teininä otin asian todella raskaasti. Eikä minulla edes ollut kaksoisleukaa. Aloin tietoisesti liikkua enemmän, perehdyin jo nuorena terveellisen ruokavalion saloihin ja 8-luokalla taisin painaa jotain 40kg tietämillä ja ehkä vähemmänkin, vaikken mistään suoranaisesta syömishäiriöstä tai bulimiasta missään kohdin kärsinytkään. Jossain vaiheessa selvisi tämän ”kaksariepisodin” jälkeen, ehkä vuosi eteenpäin, ettei tämä poika missään vaiheessa edes ollut ajatellut, että minulla olisi ollut kaksoisleuka, vaan oli kiusoitellut vain siksi, että oli ollut minuun niin ihastunut. Kyllä tuossa vaiheessa hieman harmitti, että miksi toinen sanoo jotain mitä ei tarkoita. Lapset ja teinit osaavat oikeasti olla toisilleen todella julmia, vaikkeivat sitä edes tarkoittaisi. Ja kyllä, tuolla tapahtumalla on ollut vaikutusta elämääni ja olen miettinyt sitä useinkin tässä vuosien varrella, vaikka tapahtuneesta on jo yli 15 vuotta.

Myönnän itsekin, että kävin tavan vuoksi aina vaa’alla silloin kun treenasin ahkerasti. Osittain ehkä siksi, että salilla oli se vaaka (meillähän ei kotona ole ollenkaan) ja toisaalta myös halusi seurata jonkinlaista kehitystä. Nyt en ole käynyt puntarilla muistaakseni vuoteen, eli en edes tiedä paljonko painan.  Mutta mitä se muuttaa, että tietää kilomäärän? Saako numero tuntemaan sinut laihemmaksi tai lihavammaksi kuin mitä oikeasti olet? Eikö pääasia ole se, että peilistä katsoo tyyppi, jonka kanssa olet sinut ja olet kehossa, jossa olosi tuntuu terveeltä ja hyvinvoivalta?

En itse rehellisyyden nimissä pystyisi elämään kovin kurinalaista elämää ruokavalion suhteen. Fitnessruokavalio ja gramman tarkat annokset eivät olisi minua varten, haluan syödä sitä mitä tekee mieli, ilman että ruoasta ja painosta tulee mikään elämää suurempi asia. Kun viikolla on aktiivinen ja syö tavallista terveellistä kotiruokaa, on hyvillä mielin ansainnut viikonlopun herkuttelut. Haluan, että liikunta, normaali arkiruoka ja herkuttelu ovat keskenään tasapainossa.

Pääasia on kuitenkin se, että tunnet olosi hyväksi kropassasi, ei se mitä ympäristö tuputtaa meille siitä ”täydellisestä” ja samalla niin epärealistisesta ”ihanneprofiilista”, joihin meidän kaikkien pitäisi mukamas mahtua. Niin tai näin, uskon itse tasapainoon ja siihen, että kun olet tyytyväinen elämääsi, noudatat tasapainoa ruokatottumuksissasi ja liikut hyvää oloa hakien, etkä sitä ultimaalista kropparääkkiä, seuraa pikkuhiljaa myös tietynlainen hyväksyntä itseensä. Sellaisena kuin olet. Toki, hikirääkki voi  olla monelle henkireikä ja sallittakoon se, rakastan sitä itsekin. Kun räätälöi elämäntavat hyvä olo-hakuisesti, saatat yllättyä siitä, että ulkonäköpaineetkin pikkuhiljaa väistyvät ja oivaltaa sen, että hyväksyntä itseään kohtaan on etusijalla.

Samaa vai eri mieltä?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Kesäpäiviä puhelimeni läpi

Ensimmäinen viikko lomaa käynnissä ja mitäs täällä onkaan puuhailtu? Harmiksemme oli alkuviikko täällä Helsingissä melko sateinen, joten päivät tuli hengattua lähinnä kotona, kävellen leikkipuistoon ja tämmöisiä ”perusjuttuja”. Ja huhhei, nyt on vain aivan pakko sanoa, että pienellä herralla on ollut semmoiset riiviöpäivät meneillään, ettei kyllä paljoa olla lomafiilikseen päästy noin rentoutumismielessä 😀 Kiukuttelua, tavaroiden heittämistä (myös minuun päin), ruoan viskomista lattialle (lautasineen) ja muuta kivaa, kuten tuolille kiipeilyä ja valokatkaisimien rämpyttelyä, pöydälle kiipeilyä, suuttumista jossei pääse mun läppärille ”dataamaan”, viherkasvin kaatamista multineen päivineen, sekä kaiken sortin juttuja, jotka yksinkertaisesti ovat totaalisen kiellettyjä.

En tiedä liittyykö uhmaikään, mutta aika voimia vievää silti. Selkeää rajojen testailua siis. Tarhassa tämä minimies on kuulemma niin kiltti. No, tarkoitukseni ei todellakaan ollut millään muotoa valittaa. Tottakai on kivaa lomailla ja viettää aikaa pienen kanssa. Toivottavasti päästään parempien säiden toivossa loppuviikosta tekemään jo enemmän juttuja. Juuri parhaillaan hengaillaan omassa pihassa auringossa ja näyttäisi pienenkin harmistuksen johtuneen sadepäivistä. Tänään ihan eri meininki nimittäin!

Parasta pojan mielestä on taluttaa Bixua itse! Tämä tosin onnistuu vain todella rauhallisilla metsäpoluilla, mutta juttuhan on nyt tietysti se, että kun poika kerran pääsi taluttamisen makuun, ei sitä saakaan enää tehdä kukaan muu kuin hän itse. Semmoinen ”minä itse”-vaihe on muutenkin nostanut päätään. Mutta voi kuinka ylpeä hän oli talutuskunniasta ja Bixukin meni todella kiltisti kun tiesi, että pieni taluttaa.

Meillä oli viime viikolla kunnon perhekokoontuminen Shalassa, haha! Mentiin miehen kanssa peräkanaa tunneille ja napero vaihtui siinä lennosta. Mies käy välillä Shalan miesjoogassa ja nyt oli itselläni eräs tunti sen jälkeen, joten treffattiin kaikki joogastudiolla. Miniskeittari!

Shalassa oli ensimmäinen tunti uutta Liisan pitämää Full Moon Yoga & meditation-tuntia, jota odotin useamman viikon! Parin tunnin mittainen harjoitus piti sisällään kevyitä joogaliikkeitä, venyttäviä kiertoja, rentoutumista ja meditoimista. Teemana siis kesäkuun täysikuu ja nimensä mukaisesti tunti järjestetään aina täydenkuun aikana. Aivan ihana tunti ja olin saanut Liisalta vinkkiä, että tunnilla käytetään myös kristalleja. Jokainen osallistuja sai oman pienen ruusukvartsin.

Viime viikolla oli melkoinen hemmotteluviikko ennen lomaa. Kävin nimittäin syvärentoutumassa Float Kalliossa. Siis rentoutuskellunnassa! En muista oikeasti milloin olisin ollut yhtä rentoutunut ja olo kesti vielä kellunnan jälkeenkin. Huhhuh, lämmin suositus!

Kellunta tapahtui tässä tankissa, jossa lilluin siis kokonaisen tunnin ilman mitään aistiärsykkeitä. Kelluminen tapahtuu alasti, äänieristetyssä huoneessa, vesi on ihonlämpöistä ja itse myös pimensin huoneen, sekä tankin täysin säkkipimeäksi. Aivan älytön kokemus lillua ilman mitään häiriötekijöitä, olo oli kuin avaruudessa olisi leijaillut. Seychelleillä ja Malediiveilla tein paljon tuota vesililluntaa kun aaltoja ei useinkaan ollut juurikaan ja vesi kivan matalaa. Tosi rentouttavaa 🙂

Minä Hulkina. En muuten ehkä ole koskaan laittanut tänne kuvaa tuosta Whamisan Kelp Maskista kasvoilla? No, tässä se kuitenkin on. Maailman paras levänaamio nimittäin! Whamisan kasvonaamiot ovat oikeasti parasta mitä on olemassa, sekä tämä Kelp Mask-levänaamio, että geelinaamiot. Nämä ovat luonnonkosmetiikkaa ja jokaisen sentin arvoisia. Olen todennut pienen vertailun jälkeen, että noita myydään edullisimpaan hintaan täällä.

Mikä parasta naamion jälkeen, on tuo hehku iholla. Se nimittäin kestää jopa pari päivää! Ihan must esimerkiksi ennen tärkeitä juhlia tai ihan vain silloin kun ehkä haluaa ihon olevan erityisen hehkuva. Ihan kamalan usein en näitä raaski tehdä, mutta noin kerran-pari kuussa yleensä.

Aurinkoinen kesäaamu kotiterassilta.

Maanantaina intouduttiin pitkästä aikaa tekemään kotona pizzaa. Omani valkoisena, tottakai. Nykyään tilaan pizzan aina valkoisena, se on jopa ihan itsestäänselvyys. Jostain syystä tomaattikastike alkoi jotenkin tympiä ja toki vaihtelu virkistää. Pitäisi tehdä pizzaa useammin. Jotenkin sitä aina tuumaa, että pizzapohjan tekeminen on ylitsepääsemätön homma, mutta eihän se loppupeleissä edes ole aikaavievää tai edes mitenkään hankalaa. Maailman helpoin asia, vaikka taikinasormet ovat aina asia, joka ärsyttää 😀

Kivaa päivää teille!

 

Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Tämän vuoksi valitsen iholleni luonnonkosmetiikan x 5

Tiedätte, että olen tässä parin vuoden aikana täysin hullaantunut luonnonkosmetiikkaan. Nykyään jopa tulee välillä paasattua ihmisille siitä, että miksi joku oikeasti valitsisi sen synteettisen purkin kun voit oikeasti valita ihollesi vain parasta. Toki, itsekin edelleen kuulun osittain syntisten synteettisten (:D) käyttäjiin, esimerkiksi meikkien ja hiustenhoitotuotteiden suhteen. Tuoksujen suhteen olen itseasiassa varmaankin seuraavaksi ottamassa stepin luonnollisempaan, mutta meikkien suhteen tullaan edelleen varmasti jonkin aikaa menemään ainakin osittain ”peruskamassa”. Samoin hiustenhoidossa, ainakin niin kauan kun olen vaaleahiuksinen, jonka tukkaa on mahdoton saada takuista selväksi ilman silikoniseerumeita. Onneksi niistäkin tosin löytyy jo nykyään jossain määrin parempia vaihtoehtoja.

Ihonhoidossa luonnonkosmetiikka on aivan ykkönen ja voisinkin todeta, että jos olet miettinyt luonnonkosmetiikkaan siirtymistä, tee se nyt! Etenkin, jos kärsit minkään tyypin iho-ongelmista, kuivasta ihosta tai tarvitset anti-agening-vaikuttavia tuotteita. Varsinkaan erityistarpeita omaava iho ei todellakaan tarvitse turhia täyteaineita, vaan erityisesti hoitoa ja aitoa kosteutusta. En ole itse elämäni aikana onneksi kärsinyt sen kummemmista iho-ongelmista. Vielä vuosi-pari takaperin olin täysin tyytyväinen ihoni tilanteeseen. Ajattelin, että miksi pitäisi tehdä muutoksia hoitorutiineihini, koska ihoni ei nytkään oireile?

Voin kuitenkin täysin rehellisesti sanoa, että sen jälkeen kun siirryin ihonhoidossa luonnonkosmetiikkaan, on se ehdottomasti myös näkynyt tuloksissa. Ihoni on huomattavasti terveämpi, heleämpi, kimmoisampi ja terveemmän sävyinen. Enkä juksaa ollenkaan. Nykyään ei ole mitään ongelmaa olla täysin meikittä jopa viikkoja, koska iho on niin hyvässä kunnossa ja hyvinvoiva. Olen itse täydestä sydämestäni onnellinen, että siirryin luonnonkosmetiikkaan, enkä siitä kyllä jatkossakaan aio luopua, varsinkaan siis ihonhoidon suhteen. Sen jälkeen kun uusin kasvohoitotuotteeni, pistin ojennukseen myös kroppatuotteet. Nykyään suosinkin luonnollista myös vartalonhoidossa kuorintojen, voiteiden ja suihkusaippuoiden muodossa. Myös naperolla on käytössä omat luonnonkosmetiikan hoitotuotteet, kuten kylpyvaahto, shampoo ja hoitovoide.

Kasvoilleni valitsen aina kuivalle iholle sopivia öljytuotteita, mutta mielellään myös vartalolle. Sain talvella testiin tämän Tata Harperin superylellisen vartaloöljyn, joka ravitsee vartalon ihoa, rauhoittaa tulehduksia ja tehostaa ihon kimmoisuutta. Varsinkin talvisin suosin öljyjä, mutta usein myös kesäisin, esimerkiksi auringonoton jälkeen kun iho kaipaa lisähoivaa ja hemmoittelua. Tämä vartaloöljy imeytyy todella tehokkaasti ja jättää ihon todella pehmeäksi. Tata Harperia on muuten ylistetty luonnonkosmetiikan luksusbrändiksi ja voin itse kyllä allekirjoittaa!

Tässäpä muutama syy, miksi olen itse halunnut siirtyä luonnollisempiin ihonhoidon tuotteisiin:

 

1. Koska haluan oikeasti hoitavia ja toimivia ainesosia iholleni, en tyhjäntäytettä

 

Ihoni on minulle tärkeä, enkä jaksa kosmetiikassa maksaa kalliista patenteista tai tutkimuskuluista, jotka eivät vaikuta millään tapaa ostamani tuotteen sisältöön. Haluan ihonhoidon tuotteita, jotka oikeasti tekevät mitä lupaavat, enkä niitä joiden sisältö on 99% höttöä ja 1% sitä etiketissä mainostettua ihmeainesosaa. Haluan puhtaita raaka-aineita, öljyjä ja ennen kaikkea yrittää saada edes vähän muutosta parempaan, valitsemalla sen luonnollisen ja antamalla näille tuotteille blogissani näkyvyyttä. Luonnonkosmetiikka sisältää oikeasti niitä raaka-aineita, joita lupaa ja tällöin hinta-laatusuhde on ehdottomasti kohdillaan. En halua voiteeni vain naamioivan ihoani paremman näköiseksi, vaan oikeasti hoitavan sitä, jotta se todella olisi aivan niin  ihana. Jos ajattelet samoin, valitse luonnollinen.

2. Kemikaalikuorman vähentäminen

 

Maailmassa on niin paljon turhia kemikaaleja, että jos voi tehdä edes pieniä tekoja niiden vähentämiseksi, on se pidemmässä juoksussa oikeasti iso juttu. Varsinkin äitinä ajattelee kemikaaleja aivan uudella tavalla ja itselleni on tärkeää, että käytän tuotteita, joita voimme pojan kanssa käyttää turvallisesti vaikka yhdessä. Tästä esimerkkinä luonnolliset aurinkovoiteet, joista en enää luopuisi. Synteettiset aurinkovoiteet ovat haitallisia vesistöille ja koralleille, sekä voivat vaikuttaa hormonitoimintaan, joten myös ympäristö kiittää vaihtamalla luonnolliseen.

3. Hyvinvointi on kokonaisvaltaista

 

Monet tarkkailevat ruokavaliotaan ja pyrkivät syömään mahdollisimman puhtaasti, mutta eivät kuitenkaan kiinnitä huomiota kosmetiikkatuotteiden ainesosiin tai luonnollisuuteen. Pieni ristiriita? Jos laitat suuhusi pelkkää luomua, miksi et valitsisi sitä myös ihollesi? Toki kuulun itsekin vielä ”sekakäyttäjiin”, eli saatan satunnaisesti käyttää jotain synteettisiä tuotteita, mutta pyrkimykseni pitkällä tähtäimellä on vaihtaa esimerkiksi meikkituotteet luonnollisiin. Tuokin on kuitenkin pitkä prosessi ja toisaalta melko turha homma heittää poiskaan jo valmiiksi meikkipussissa olevia tuotteita. Eihän sekään kovin ekoteko ole.

Ensimmäisinä askeleina luonnonkosmetiikkaan siirtyessä vaihdoin esimerkiksi höttö-kasvoöljyt luonnollisiin tuotteisiin, jotka eivät sisällä mineraaliöljyjä tai muuta turhaa täytettä. Tämän vuoden puolella olen ihastunut esimerkiksi Oils of Heavenin täydellisiin kasvoöljyihin! Ensimmäisenä oli käytössä tuo moringaöljy ja nyt marulaöljy, aivan täydellisiä ja täynnä antioksidantteja, vitamiineja ja ihoa helliviä rasvahappoja! Sarjalta löytyy hoitavat öljyt eri ihotyypeille ja tarpeisiin. Aivan erinomainen hinta-laatusuhde ja ovat muuten luomulaatuisia, sekä eettisesti tuotettuja 🙂

4. Selvät muutokset ihoni hyvinvoinnissa

 

Ja tämä on täyttä totta. Ihoni kunto ja yleisilme on kohentunut huomattavasti sen jälkeen kun reilu vuosi sitten siirryin ihonhoidossa lopullisesti käyttämään pääasiassa luonnonkosmetiikan tuotteita. Eli omalla kohdallani syy on rehellisesti myös kosmeettinen. Miksi ihmeessä käyttäisinkään edes muuta, jos nämä oikeasti toimivat? Ihon on luonnonkosmetiikkaan siirtymisen jälkeen ollut kosteutetumpi, heleämpi, sävyltään terveempi, kiinteämpi ja olen huomannut myös juonteiden vähentyneen. Erityisesti suosittelisin luonnonkosmetiikkaan siirtymistä viimeistään silloin kun ensimmäiset ikääntymisen merkit kolmenkympin kynnyksellä alkavat ilmaantua. Voisinkin todeta, että juuri luonnolliset öljyt ja muut tehokkaat täsmäaineet ovat tehneet sen mitä lupaavatkin.

5. Halu tukea pieniä,ekologisin ja eettisin periaattein toimivia yrityksiä

 

Miksi valitsisit ihollesi sen kansainvälisen suurbrändin voiteen jos on mahdollista tehdä parempi valinta? Syy, miksi itse mielelläni postailen blogiin luonnollisten brändien tuotteista, on juuri se, että haluan edistää näiden hyviä juttuja ajavien yritysten toimintaa niiltä osin kun itse voin asiaan vaikuttaa. Jos joku haluaa käyttää ainoastaan synteettistä, on se itselleni täysin ok, mutta on hyvä tiedostaa asian toinenkin laita. Itselleni ainakin tulee hyvä mieli jos voi suositella kivojen yritysten, kivoja asioita ajavia tuotteita.

Keväällä otin käyttöön myös Tata Harperin kylpylätasoisen vartalokuorinnan ja  syväkosteuttavan vartalovoin. Vartalokuorinta poistaa kuollutta ihosolukkoa hellävaraisesti ja sisältää viittä eri luonnollisesti hajoavaa ainesosaa. Kuorinta syväkosteuttaa samalla ihoa jättäen sen kauniin heleäksi. Kuivaihoisena pyrin itse suosimaan juurikin samalla kosteuttavia ja ravitsevia kuorintoja. Ja tuo vartalobalsami on muuten niin täydellistä luksusta iholle! Kuuden voin, kuten esimerkiksi shea-, kookos- ja mangovoin yhdistelmä jättää ihon todella ravituksi ja täydellisen pehmeäksi. Tällä hellin ihoani erityisesti vielä kuivina kevätpäivinä suihkun ja vartalokuorinnan jälkeen. Tämä on tehokas voide hoitamaan myös raskausarpia. Itse olen käyttänyt tätä erityisesti kiinteyttämään vatsan ihoa, veikkaisin että voisi toimia erityisen hyvin ennaltaehkäisevänä tuotteena raskauden aikana ja sitten synnytyksen jälkeen, juurikin vatsan iholle.

Oletko jo itse siirtynyt ihonhoidon suhteen luonnolliseen? 

 

Postauksen tuotteet saatu. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.