On ihan ok olla introvertti

Hei ja huippua maanantaita! Vietän tänään etähommaa blogihommien ja muiden juttujen osalta. Ihana tunne pitkästä aikaa kun ei tarvitse lähteä maanantaina yhtään mihinkään lenkkipolkua kauemmas. Ah, oma unelma-työviikko oli semmoinen, jolloin tekisin aina maanantait ja perjantait hommia kotona, muun viikon sitten muualla. Tänään olen viettänyt juuri niin ihanan hidasta aamua kuin haluaisin aivan jokaisena päivänä. Viikonloppu vierähti melkoisen treeni- ja neulomispainotteisesti, kuten yleensä. Kesällä suosin viikonloppuna juoksulenkkejä, mutta nyt olen jo jonkin aikaa keskittynyt viikonloppuaamuisin käymään salilla. Jaksan nimittäin viikonloppuisin treenata huomattavasti tehokkaammin kuin viikolla työpäivän päätteeksi ja muutenkin ihanaa kun saa 2/3 viikon salitreenistä kuitattua viikonlopulle, viikolla keskityn yleensä lenkkeilyyn. Itselläni on nimittäin ainakin huomattavasti alhaisempi kynnys lähteä lenkille, kuin kuntosalille. Tästä syystä toimiikin lenkkeily yleensä hyvin arjessa, työpäivän päätteeksi on ihana päästä luontoon ulkoilemaan.

Olen monesti kirjoitellut siitä, että rakastan viettää aikaa kotona. Ja siis todella rakastan. Koti on minulle turvapaikka, jossa voin olla oma itseni ja jollain tapaa piilossa muulta maailmalta. Oma tukikohta, jossa on aivan ok laittaa puhelin äänettömälle ja unohtaa hetkeksi kaikki mitä kodin seinien ulkopuolella on. Minulle tämä on ainakin nykyään todella tärkeää, varsinkin jos on tyyppi joka murehtii negatiivisista uutisista, taloudesta ja milloin mistäkin maailmalla tapahtuvasta. Syksyisin rauhallisen kotiajan merkitys korostuu ainakin omalla kohdallani.

Olen todennut olevani pimeään vuodenaikaan enemmän introvertti kuin muulloin ja silloin myös kaipaa enemmän sitä omaa rauhaa. Ja heh, tämän vuosien oman empiirisen tutkimukseni pohjalta väittäisin edelleen, että vuodenajat, lämpötila ja valon määrä säätelevät ainakin oman kehoni toimintaa! Keskityn kesäisin ja talvisin aivan eri asioihin, huomaan kehoni toimivan eri tavalla ja jossain määrin voisin todeta olevani hyvin eri ihminen valoisan ja pimeän vuodenajan aikana. Introvertin piirteet ovat muutenkin nousseet yhä enemmän pinnalle aivan tässä lähivuosien aikana. Jos 10 vuotta sitten koin itseni enemmän ekstrovertiksi kuin introvertiksi, on tilanne jo vuosia ollut aivan päinvastainen. Itseasiassa olen kuullut samaa muiltakin, että vuosien edetessä saattavat myös piilevät introvertin piirteet tulla yhä enemmän esille. Oletteko te huomanneet samaa?

 Olenkin tässä tuumaillut, että olenko aina ollut introvertti, vai onko lähivuosina vain tullut jonkilainen oivallus sen suheen, että on todella ok olla myös introvertti? Työelämässä mennään usein ekstroverttien ehdoilla ja monet mieltävät introverttiyden työelämässä huonona piirteenä. Näin olen ehkä ainakin itse asian kokenut. Monet ajattelevat introverttejä stereotyyppisesti henkilöinä, jotka eivät puhu mitään ja uppoutuvat kaiken aikaa omiin ajatuksiinsa. Ja tämähän sotii vastaan työelämän sosialisoinnin ja verkostoitumisen kanssa. Ehkäpä tämän vuoksi olen aikaisemmin ulkoisten paineiden vuoksi jättänyt introvertit piirteeni ja tarpeeni vähemmälle huomiolle, joka taas on merkinnyt sitä, ettei se oma ”prosessointiaika” ole ollut aivan siellä tarvehierarkian huipulla. Nykyään huomaan, että ehdottomasti sen pitäisi olla.

Mutta kyllä introverttikin voi olla ulospäinsuuntautunut, sosiaalinen ja ahkera verkostoitumaan, mutten itse ainakaan jaksa sitä aivan jatkuvasti. Vapaalla on pakko vetäytyä ”lataamaan akkuja” ja välillä myös sanoa ylimääräisille menoille ei. Ja viime vuosina olen todennut juuri sen, että se on ok. Ei aina tarvitse miellyttää muita ja miettiä sitä, mitä muut ajattelevat omasta ajasta tai kotiviikonlopuista. Henkilökohtaisesti en yksinkertaisesti jaksaisi olla jatkuvasti sosiaalinen sekä työelämässä, että vapaa-ajalla.

Juuri eilen tuumailin, että pian tulee täyteen 3 vuotta muutostamme tähän kotiin, enkä vieläkään haaveile muuttavani tästä mihinkään. Ajatus tämän kodin myymisestä tuntuu jotenkin kamalalta, vaikka välillä silkasta mielenkiinnosta tykkäänkin selata myytäviä asuntoja.  Koen, että erityisesti juurettomuutta tunteville on äärimmäisen tärkeää, että on olemassa se koti tai tukikohta, elementti joka on ja pysyy. Syy, miksi esimerkiksi maailmanympärysmatkalla tunsin loppua kohden lievää koti-ikävää ja ahdistusta, oli juuri siksi ettei maailmalla päässyt asettumaan kodiksi samalla tavalla kuin, noh – kotona. Asia, josta yllätyin itsekin.

Nimittäin se, kuinka vahvasti ihminen (tai ainakin minä itse) kaipaa juuri sitä tukikohtaa ja paikkaa, joka pysyy suhteellisen samana, vaikka kaikki muu elämässä muuttuisikin. Kuten olen ehkä maininnut jo aikaisemmin, oli pidempi matka ainakin omalla kohdallani erityisesti matka itseeni, jolloin opin ja oivalsin uusia asioita juurikin omaan toimintaani, sekä perustarpeisiini liittyen. Jos viime vuosina olen muuttunut yhä enemmän introvertiksi, tulee se ilmi erityisesti sillä, että arvostaa kotia tai omaa ”tukikohtaa” yhä tärkeämpänä elementtinä, sekä kaipaa enemmän juuri sitä omaa aikaa prosessoida ajatuksiaan ja ihan vain olla ”omassa seurassaan”.

En edes tiedä mistä olen saanut viime viikkoina jonkun aivan ihmeellisen neulomisvimman. Viikonloppuna neuloin hihoja vaille valmiiksi villapaidan, joka on siis nopeimmin ikinä neulomani villapaita. Tosin, isoilla puikoilla on osaa asiaan. En malta odottaa, että pääsen jakamaan ohjetta täällä! Työn alla on muitakin kivoja juttuja, joista työstän myöhemmin tänne neuleohjeita. Ja loppuun täytyy todeta, että muutama aivan täydellinen harrastusvinkki introverteille: Käsityöt, kirjat ja metsälenkit!

 

Entäs te? Introvertti vai ekstrovertti? ✨

 

Korostuuko teillä muilla introverteillä kodin merkitys?

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Suru

Sain sunnuntaina ystävältäni puhelun, jota en ole saanut mielestäni tuon jälkeen. Puhelu, jollaista ei toivoisi ikinä saavansa. Yhteinen ystävämme oli äkillisesti poissa onnettomuuden seurauksena. Eihän näin voi käydä, ei meille, ei näin nuorena. Ensin tuli epäusko ja hämmennys, sitten kyyneleet.

Elämä on äärimmäisen epäreilua ja ennalta arvaamatonta. Suru aivan valtava. Olen pari päivää kököttänyt kotona jähmettyneenä ja yrittänyt käsittää tapahtunutta todeksi. Toivoa, että tämä olisi vain pahaa unta. Toisen poismenon vierellä kaikki muu menettää siinä hetkessä merkityksensä. Elämän hauraus konkretisoituu ajatukseen, ettei huomisesta voi tietää. Se ei katso titteliä, tulotasoa tai kansalaisuutta. Aina eivät asiat mene suunnitelmien mukaan, saati sitten tunnu reiluilta. En edes ole laskenut montako kertaa olen käynyt ystäväni sometileillä, ikäänkuin odottaen, että ehkä tämä olikin vain pahaa unta. Avannut Whatsapp-keskustelumme ja miettinyt, että mistä juttelimme viimeisimpänä. Harkinnut, että pitäisikö lähettää viesti? Lukisiko joku sen?

En tiedä katoaako suru koskaan, mutta muistot säilyvät ikuisesti. Synkempien ajatusten lomassa on mielessäni pyörinyt todellisuus siitä, kuinka elämästä pitäisi nauttia ja tehdä juuri niitä asioita tai valintoja, jotka saavat sinut onnelliseksi. Joskus voi olla liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan, elää juuri tässä, juuri tänään.

 

💕

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 20 kommenttia.

Matkapostaus: Tahiti

Tänään olisi vuoro Tahitin matkapostaukselle. Kahden viikon Moorealla köllöttelyn jälkeen vietimme lopuksi 5 yötä Tahitilla, ennen Ranskan Polynesiasta lähtöä. Majoituimme Faaonessa saaren (tai siis itseasiassa Tahiti Nui:n, eli saaren ”isomman pallukan”) itä-rannikolla. Jos Ranskan Polynesia kiinnostaa, löytyy aiempi postaukseni Mooreasta täältä ja kaikki Ranskan Polynesia-aiheiset postaukset blogin alaosasta hakemalla tägillä 🙂

Nimensä mukaisesti on Ranskan Polynesia Ranskan paikallishallintoalue eteläisellä Tyynellämerellä, jonka virallisena kielenä toimii myöskin ranska. Tahiti on Ranskan Polynesian suurin saari ja samalla saariryhmän pääsaari. Tahitin pääkaupunki on Papeete, jonne myös laskeutuvat kaikki saaren kansainväliset lennot. Papeetelta lennetään myös paljon sisäisiä lentoja, mikäli island hopping kiinnostaa. Paikallinen lentoyhtiö Air Tahiti operoi saarten välisiä lentoja. Käsittelinkin Tahitille lentämistä jo Moorean postauksessa, mutta lennot saarelle ovat pitkät ja kalliit. Itse lensimme Air Francella 8h Los Angelesista ja lento oli mukavasti perillä aikaisin aamulla. Lennot Suomesta vaihtelevat noin 1200-2000€ välillä.

Saari on tunnettu erityisesti mustahiekkarannoistaan ja voi jösses kuinka kauniita ne ovat !! Olin tarkoituksella varannut meille bungalowin juurikin mustahiekkarannan ääreltä. Faaone oli alueena todella rauhallinen, eikä lähistöllä ollut juurikaan mitään, joten vuokra-auto oli välttämätön. Yleinen ilmapiiri Tahitilla (ja yleisesti Ranskan Polynesiassa) on todella laid-back ja nimenomaan huoleton. Mikään ei ole niin justiinsa, ihmiset ovat äärimmäisen ystävällisiä, eikä asioista juurikaan stressata. Perus island lifea siis!

Majoitumme Fare Areareassa, joka oli perinteinen tahitilainen bungalow. Todella alkeellinen, mutta ehdottomasti aitoa saarimeininkiä! Majoitus maksoi noin 90€/yö, joten kertoo varmasti jotain yleisestä hintatasosta. Majoituksen työntekijä-nainen oli maailman ystävällisin ja tästä tuli ihan sydänystävä meidän pojan kanssa, leikkivät yhdessä ja olivat ihana parivaljakko, vaikka toinen oli iso ja toinen pieni. Tahitilaiset muuten rakastavat lapsia!

Mooreaan verrattuna on Tahiti huomattavasti kattavampi nähtävyyksien ja tekemisen suhteen. Ja tosiaan myös hyvin erilainen. Pääkaupunki Papeete on paras paikka shoppailuun, vaikkei mitään suuria ketjuja tai länsimaisia ostosmahdollisuuksia todellakaan löydy. Jos paikallinen taide tai käsityöt kiinnostavat, löytyy niitä Papeetesta, samoin kuin paikallinen tori, jossa myydään hedelmiä, vihanneksia ja vaikka mitä. Teiden varsilta saattaa pienempien kylien läheltä löytää satunnaisia pieniä putiikkeja. Itse esimerkiksi ostin käsintehtyjä simpukkakoruja eräästä pienestä putiikista Teahupoon reissulta 🙂 Myös Tahitin mustat helmet ovat yksi kiinnostava matkamuisto Tahitilta, ainiin ja tietysti myös ihana Monoi-öljy!

Mitä nähdä ja kokea Tahitilla?

Teahupoo ja legendaarinen surffipaikka, joka on valittu myös yhdeksi maailman vaarallisimmista surffibreikeistä. Noin yleisesti on surffi paljon läsnä Tahitilla, mutta paikalliset spotit ovat melko haastavia ja vaarallisia (=koralli).

Vesiputoukset. Ajaessamme autolla ympäri saarta, bongasimme useita pieniä vesiputouksia. Ajatuksena oli alunperin mennä katsastamaan Faarumain isompi vesiputous, muttemme ehtineet. Muutamia pienempiä tuli tosin bongailtua!

Mustanhiekkarannat ovat ehdoton juttu nähdä Tahitilla. Ne ovat samalla niin kauniita, mutta toisaalta myös jollain tapaa ”outoja”. Jotenkin en itse voi käsittää, miten mustahiekkaranta voi olla niin kaunis, vaikka tätä ennen olenkin aina jauhanut, että mitä valkoisempi hiekka, sitä parempi ranta, heh. Tuo majoituksemme ranta oli (varsinkin ilta-auringossa) yksi kauneimmista ikinä näkemistäni rannoista!

Sateenkaaret ja varsinkin Tahitilla kuuluisat tupla-sateenkaaret ovat mielettömiä bongattavia reissulla! Niin mielettömän kauniita 🙂 Tahitia kutsutaan usein ”The Island of double rainbows”, kuvaa kyllä varsin hyvin. Pääsin onnekseni ikuistamaan sateenkaaret parina päivänä.

Noin yleisesti on liikkuminen kaikkein yksinkertaisimpaa vuokra-autolla. Ajelimme itse saarta ympäri, tutkailimme menoa ja pysähdyimme aina kivojen paikkojen äärelle. Saarella kulkee myös julkinen liikenne ”Le Truck”, joka kiertää saarta jollain aikataululla, mutta en itse perehtynyt siihen, että kuinka usein. Mutta käsittääkseni myös turistit käyttävät Le Truckia jonkin verran saarta kiertäessä.

Me kävimme kurkkaamassa Point Venuksen, joka on saaren pohjoispuolella niemi, jonne James Cookin miehistö ankkuroi tutkimusmatkallaan veneensä vuonna 1769.

Mitä olisin halunnut vielä Tahitilla kokea, olisi ollut hiking tulivuorelle. Mahdoton homma pienen lapsen kanssa, joten jäi valitettavasti välistä.

Ruoka on kalapainotteista, pääasiassa tonnikalaa eri kypsyysmuodoissa. Tahitilla on myös melko suuri kiinalais-populaatio (reilut 10% väestöstä, tämä tuli itselleni ihan yllätyksenä), joka selitti sen, että myös kiinalaiseen ruokaan törmää melko usein. Kiinalaisia muutti Tahitille työvoimaksi puuvilla- ja kahvipelloille 1800-lopulla. Osa siirtolaisista asettui saarelle ja kiinalainen kulttuuri on jäänyt elämään. Saarella kasvatetaan paljon eri hedelmiä, kuten mangoa, banaania, avokadoa, papaijaa ja ananasta, ehkä parhaimmat apajat hedelmien ostoon löytyvät teiden varrelta. Papeetessa on myös isompi tori, josta saa ostettua vaikka mitä 🙂

Tommin kommentit Tahitista: Moorean ja Tahitin välillä valitsisi Tommi Tahitin. Enemmän aktiviteetteja, rantoja, paremmat mahdollisuudet surffiin yms. Moorean kaikki surffibreikit ovat todella haastavia (ja vaarallisia!), Tahitilta taas löytyy myös beach breikkejä. Kuulemma kohteena täysin ylihintainen 😀 (Ei ole vieläkään päässyt yli siitä, että purkki paseerattua tomaattia maksoi kaupassa 5€, CarteDor-jäätelö 15€, nämä tosin Moorealla.) Paikalliset ovat todella ystävällisiä, mutta fransmannit kuulemma nuivia.

Omat loppukommenttini: Aivan ihana paikka. Tahitia ja Mooreaa on vaikea verrata ja kummassakin on puolensa, mutta tietyllä tavalla oli Moorea ehkä taianomaisella tavalla kauniimpi. Mutta sitten taas, kummatkin ovat ihan mielettömiä. Hintataso risoi kyllä kieltämättä välillä kun kaikesta sai maksaa aivan tuhottomasti. Kuitenkin yksi upeimmista paikoista, joissa olen ikinä käynyt. Nousee aivan ehdottomasti kaikkien kohteiden top 3:een ikinä.

Kuten näkyy, olimme siis hieman eri linjoilla tämän kohteen suhteen 😀 Ainiin ja ainoa kortti, joka minulla toimi muuten Moorella käteistä nostaessa oli Visa Debit. Jostain syystä en saanut (eikä meidän ystäväkään) nostettua rahaa yhdistelmäkortilla kummaltakaan puolelta, Tahitilla en tosin edes yrittänyt. Veikkaan, ettei sikäläinen pankkijärjestelmä ymmärrä yhdistelmäkortteja. Ensimmäinen paikka ikinä, missä ei saanut nostettua credit/debit-Masterilla rahaa.

Onko teidän lukijoiden joukossa muita Tahitilla käyneitä?

 

Kävittekö muillakin saarella? Mistä piditte eniten? 🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Mikä minua kiinnostaa x 6

 Kivaa sunnuntaita! Tämä harmaa keli on taas aiheuttanut minulle melkoista päänvaivaa. Ahdistavaa kun tuntuu, että pää on jatkuvasti jumissa tästä pimeydestä, kuvaaminen täysin mahdotonta ja mitäköhän vielä.. Oli siis pakko kaivaa tähän postaukseen muutamia tb-kuvia kesältä ? Listasin tänään muutamia aihealueita, jotka erityisesti kiehtovat minua. Samaistuuko joku?

Ihmisten käyttäytyminen, psykologia ja psykiatria. Olen aina ollut todella kiinnostunut siitä, miksi me ihmiset olemme tietynlaisia, mikä ohjaa käytöstä, miten jotkut käyttäytymismallit voivat olla semmoisia, joita edes henkilö itse ei vain ymmärrä. Joku varmasti tietää jonkun tyypin, joka käyttäytyy esimerkiksi välillä sopimattomalla tavalla ja miettii, että miten tuo tyyppi ei vain tajua, ettei noin voi sanoa tai tehdä? Välillä haluaisin päästä hetkeksi muiden ajatuksiin ja tietää, että pohtiiko joku muukin näitä yhtä perinpohjaisesti?

Nähdä maailmaa ja elämää eri kulttuureissa. Asia, joka salaa jostain syystä kiehtoo, on mahdollisimman yksinkertainen elämä. Tiedättekö semmoinen kun nuorena kun lähti koulun jälkeen ulos vain hengailemaan, elämässä ei ollut to-do-listoja (okei, läksyjen lisäksi) ja suurin stressi oli tyyliin siitä, että tarvitsee uudet farkut ja miten saisi ylipuhuttua äidin niiden ostoon. Olen miettinyt, että kyllästyisinkö yksinkertaiseen elämään? Vaikkapa autiolla saarella, jossa keräilisin elannokseni simpukoita. Tietyt rutiinit ja hommat ovat arjessa kuitenkin niin juurtuneita, että pääsisikö niistä eroon? Jos ne ovatkin juuri ne ”omat jutut”, jotka tuovat iloa ja energiaa? Onko nykypäivänä enää edes mahdollista viettää yhtä yksinkertaista elämää kuin ennen vanhaan?

Maantiede. Olen ihan mantsanero, vaikka nyt itse sanonkin! Vaikka en kirjoittanut maantiedosta L:ää, tuli kuitenkin E ja tämä on juttu, joka on kiehtonut aina paljon. Enkä tarkoita nyt tietenkään vain sitä, missä mikäkin maa sijaitsee, vaan esimerkiksi mannerlaatat, tulivuoret, meret.. Miten kaikki jatkuvasti ”elää” aina mannerlaattojen liikkumisesta merivirtoihin. Jännää, mutta silti pelottavaa. Välillä jos alan pohtimaan jotain seikkaa, on ihan pakko googlata ja perehtyä tutkimaan juttu ihan perinpohjin. Tämä nyt ei liity maantieteeseen, mutta joku aika sitten tutkin ties kuinka kauan sitä, kuinka tietyillä kansoilla on ominaispiirteitä hampaistossa 😀 Ja olen muuten tosi hyvä arvailemaan, mistä joku ihminen on kotoisin, jos minulle näytetään kuva, haha. Yksi erityisjuttuni on, että olen todella pro tunnistamaan (yllättäen) rannoista ja maastosta, että missä päin maailmaa ollaan. Hiekka, rantojen muoto, palmut ja erilaiset saarten muodostelmat poikkeavat paljon toisistaan. Jos joku toinen ajattelee rantakuvasta, että hiekkaa ja palmuja näyttää samalta missä tahansa, olen niin eri mieltä! Erotan heti kuvista, että ollaanko Tyynellämerellä, Karibialla vai Intian Valtamerellä (vaikka näidenkin sisällä on tosi paljon poikkeamia esimerkiksi hiekan värin suhteen). Kertoo varmasti myös vähän siitä kuinka paljon olen elämäni aikana selaillut rantakuvia 😀 Olisi varmaan pitänyt ryhtyä maantiedon tai bilsan opeksi! Ne oli lukiossa mun ihan lempparitunteja. Tuli eilen jotenkin tosi paha mieli kun aloin miettiä tätä ja sitä, miksi en hakenut lukemaan maantiedettä?

Avaruus ja tähtiede. Molemmat ovat olleet suurimpia intohimojani lapsesta saakka. Pienenä katsoin paljon avaruusdokumentteja ja toivoin aina, että seuraavassa dokkarissa paljastettaisiin jotain merkittäviä tieteellisiä löytöjä, mutta ei. Viimeaikoina olen miettinyt asiaa lähinnä siltä kantilta, että millaista elämää toisilla galakseilla on? (Koska sitä aivan varmasti on!!!) Ja mikä tämä maailmankaikkeutemme on? Vain pölyhiukkanen osana jotain vieläkin suurempaaja käsittämättömämpää? Astrologiakin kiehtoo minua varmasti juuri sen vuoksi, että se liittyy tähtitieteeseen.

Toiset ihmiset. Kuten olen joskus aikaisemmin kertonutkin, olen todella utelias ja kiinnostunut siitä, mitä muille ihmisille kuuluu. Erityisen utelias olen muiden matkajutuille, en tiedä miksi 😀 Tai siis kiinnostaa aina mihin muut reissaa ja jos Facebookissa tulee eteen toisten matkakuvia, katson ne yleensä aina läpi, vaikka monet muut kuvat skippaisinkin. Toki ihmiselle on luontaista olla kiinnostunut muista ihmisistä, mutta silti sanoisin, että osaa ihmisistä kiinnostaa muiden ihmisten asiat vähemmän kuin toisia. Jos kysyn toisen henkilön kuulumisia tai miten tällä menee, olen oikeasti kiinnostunut tietämään. Semmoinen ”kyselenpä lämpimikseni, vaikkei oikeasti kiinnosta yhtään” ei ole minua varten, ihmissuhteisiin liittyen en siedä teennäisyyttä.

Yleisesti olen todella kiinnostunut kaikista tutkimuksista ja dokumenteista. Voisin katsoa vain pelkästään niitä! Lemppareita on luonto- ja tiededokumentit, rikosdokumentit ja kaikki maailman salaliittojutut.

Kiinnostaako teitä samat jutut? ???✨

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Kiire on nykypäivän normi?

Tänään pääsemme aiheeseen, josta jaksan itsekin melko ahkerasti pauhata. Kiire, kiire ja kerran vielä kiire. Käsi ylös, kuka ei olisi viime vuosina saanut ystävältä tai tuttavalta kuulumisia kysellessä vastaukseksi, että ”Kiirettä on pitänyt”? Myönnän myös itse lukeutuvani niihin, jotka valitettavan usein mainitsevat olevansa tai olleensa kiireisiä. Tai oikeastaan aivan liian usein. Mikä siinä onkin, että nykypäivänä kiire on varsinkin työelämässä enemmänkin sääntö kuin poikkeus? Pikkuhiljaa huomaan, että kiire on jostain pirullisesta syystä valloittanut myös muita osa-alueita elämässäni. Kuinka siistiä olisi kerrankin sanoa, että on ollut todella leppoisaa ja rentoa! Välillä jopa tuntuu, että ihmiset päivittelevät kiireestä vain siksi, että ovat niin tottuneet siihen. Elämä tuntuu kiireiseltä aina, vaikkei se ehkä oikeasti edes olisi?

Jos miettii hetken maailman menoa satoja vuosia taaksepäin (tai edes kymmeniä vuosia!), en usko että ihmiset juurikaan edes tiesivät, mikä kiireen käsite on. Ainakaan täysin samana käsitteenä kuin mitä tänään. Kiirehän on nimenomaan meidän ihmisten ja yhteiskunnan luoma käsite. Kun täytyy saada enemmän aikaan, lyhyemmässä ajassa ja pienemmillä resursseilla. Yksilön tulee osata sitä ja tätä, olla asiantuntija aiheissa A, B ja C. Olet elämässäsi työntekijän, vanhemman, puolison, ystävän ja sitten vielä oman itsesi roolissa, joista näistä jokainen vaatii sinulta aikaa, energiaa ja panostusta. Ja tietysti tähtäämällä tähän kaikkeen, saatat ehkä hyvällä lykyllä täyttää kaikki ulkoapäin asetetut odotukset.

Kiire on nykyään niin normi, että se on läsnä lähes kaikessa. Kiire töissä, kiire kotiin, kaupungilla kiiruhdetaan kiireessä ikäänkuin laput silmillä, eikä kaiken kiireen keskellä ehkä ehditä kiinnittää huomiota ja keskittyä moneen oleellisen tärkeään seikkaan. Itse toivon monesti, että osaisin suhtautua asioihin enemmän lapsen kaltaisesti. Tiedättekö hetki kerrallaan, keskittyen vain siihen meneillään olevaan asiaan, vailla huolta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Elää hetki kerrallaan. Ilman kiirettä minnekään.

Ja tottakai se kiire on myös ihan oikea ongelma, eikä vain päämme sisällä ja itsestämme kiinni. Yhteiskunta ja työelämä asettavat meille jatkuvasti erilaisia odotuksia ja paineita. Tulee olla tehokas, luova, kekseliäs, ajatella vastuullisesti, pitää itsestäsi huolta, olla perillä mitä maailmalla tapahtuu, kiinnittää huomiota terveelliseen ruokavalioon, olla täydellinen äiti ja mitäs vielä. Ihan oikeasti, vähemmästäkin tuntee itsensä kiireiseksi. Varsinkin työelämän haasteet ja odotukset ovat kasvaneet hurjasti. Kun simppelimmät ”vanhan kansan tehtävät” ulkoistetaan ja automatisoidaan, jää jäljelle juuri ne haastavammat työt, jotka vaativat enemmän tietoa, taitoja ja resursseja. Ja sitten taas, milloin olisit viimeksi kuullut, että esimerkiksi hoitoalalla ei olisi ollut henkilöstöpulaa? Harva edes muistaa aikaa jolloin ei keskitytty tehostamiseen, vaan oli oikeasti aikaa keskittyä kuuntelemaan ja neuvomaan asiakkaita oikeasti, ilman painetta kiireestä. Osakkeenomistajille halutaan voittoa ja kuluja pyritään minimoimaan, työntekijöiden kustannuksella, tottakai. Tämä on bisnesmaailmassa nykyään niin valitettavan tuttu yhtälö.

Voisin myös omastakin kokemuksesta todeta, että kiireeseen tosiaan tottuu helposti. Ollessasi kiireinen töissä, tarttuu se kiireinen hektisyys tehokkaasti myös muihin elämän osa-alueisiin ja huomaatkin yhtäkkiä olevasi kiireinen kaiken suhteen. Tehdään kymmentä asiaa, mutta silti tuntuu, ettei oikeastaan saa oikein mitään kunnollista aikaan? Allekirjoittaako joku muukin? Itse olen pyrkinyt hölläämään esimerkiksi hieman kotitöiden kanssa. Oppimaan hieman enemmän semmoista hälläväliä-asennetta. Ei ole niin justiinsa, jossei kaikkia kotitöitä saa tehtyä kerralla tai kerättyä kaikkia leluja lattialta kolmesti päivässä vain havahtuakseen siihen, että ne ovat tunnin päästä taas ympäri asuntoa. Välillä pitää osata myös antaa olla. Huomaan kuitenkin itse olevani fyysisten tehtävien lisäksi enemmän kuitenkin ”kiireinen” ajatustulvan ja jatkuvan informaation suhteen. Tiedättekö kun nykyään informaatiota tulee jatkuvasti ja joka tuutista. Välillä tuntuu, että aivot käyvät ylikierroksilla kun ärsykkeitä tulee joka tuutista. Telkkari, some, sähköposti ja kymmenen muuta asiaa. Joskus olisi kyllä ihana kokeilla semmoista wifi-vapaata hemmottelulomaa paratiisisaarella 🙂

Mikä sitten apukeinoksi katkaisemaan kiireen kierteen? Oletteko kiinnittäneet huomiota, että mindfulness, jooga ja muut tietoisuutta kohottavat menetelmät ovat viime vuosina yleistyneet? Syynä on juurikin yleistynyt jatkuvan kiireen ilmapiiri, jonka vastapainoksi ihmiset hakevat rauhaa, itseään ja tietynlaista tasapainoa kiireiseen elämään. Sitähän jokainen tarvitsee. Meditaatio, mindulfness, jooga ja hakeutuminen luontoon. Kaikki nämä kiireen vastalääkkeet ovat yleistyneet juurikin samaa vauhtia kiireen lisääntyessä. Onko sitten kyse sattumasta vai ihmisten vastaiskusta kiireen ilmapiirille? Oma tavoitteeni viimeistään ensi vuodelle on pyrkiä vähemmän kiireiseen elämään, ihan jo itsenikin kannalta.

Lukeudutteko te niihin aina kiireisiin tyyppeihin vai onko teillä kyky ottaa rennosti, vaikka ”olisi kiire”? Saa heittää vinkkejä kehiin!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.