Tämä syksy on ollut blogin puolella historian hiljaisin ja blogin sulkeminenkin on käynyt välillä mielessä ihan vain senkin vuoksi, ettei nyt ole mitään järkeä roikutella blogia auki kuukausitolkulla hiljaiselolla kun ei vain kertakaikkisesti ole resursseja sen ylläpitämiseen. Kiire nyt on ollut täällä jo vuosikaudet niin tavanomainen syypää kaikkeen ja tuohon samaiseen syyhyn olen tänä syksynä täällä vedonnut. Tällä kertaa blogin koomailuun on kuitenkin ollut ihan ”oikea” syy ja se miksi en ole pistänyt pillejä pussiin on ollut lähinnä toive ja tieto siitä, että blogillekin paremmat ajat varmasti koittavat tässä ajan kuluessa.
Syys- ja lokakuu kuluivat itselläni aivan täydessä horroksessa, jonka keskellä piti jaksaa töissä, ylitöitäkin tuli tehtyä kymmeniä tunteja (jääräpää kun on…) ja tilannetta ei helpottanut sekään, että edellisestä lomasta oli vierähtänyt jo tovi. Eikä nyt tietysti unohdeta sitä syksyn mittaan lisääntyvää pimeyttä, joka nyt aiheuttaa koomaa ihan kenelle tahansa. Ajatukset pyörivät koko syksyn ajan tiettyjen asioiden ympärillä, joten aivokapasiteettia ei oikeastaan riittänyt minkään muiden aiheiden puimiseen täällä, vaikka halua olisikin riittänyt. Kun elämässä tapahtuu paljon, eikä noita päässä pyöriviä ajatuksia vain ole mahdollista jakaa julkisesti, niin niitä muissa asioissa pyöriviä ajatuksia ei sinne pään perukoille ihan kamalasti jää.
Olen vasta nyt viimeisten viikkojen aikana alkanut kertomaan uutisia ”julkisesti” töissä, kavereille ja muillekin ihmisille, koska stressaajana ja hätähousuna haluaisi pitää tärkeät asiat itsellään niin myöhään kuin mahdollista. Mitäs sitä kuitenkaan enää salaamaan, että meille syntyy toukokuussa poikavauva!! Monet ystävät ovat varmaan ihmetelleet, miksen ole hiiskunut asiasta aikaisemmin kun nyt, ollaanhan tässä jo puolessavälissä matkaa. En oikeastaan tiedä itsekään, kai asiaa on halunnut kypsytellä omassa päässään niin pitkään kun mahdollista. Kuten ymmärrätte, ei olisi ollut reilua myöskään kuuluttaa asiaa täällä ennenkö edes läheiset tietävät tai ylinpäänsä aivan vielä alkumetreillä 🙂
Syksy kuitenkin meni lähinnä a) oksennellessa b) nukkuessa c) muuten vaan niin järjettömässä tokkurassa, josta ei enää edes uskonut selviävänsä, joten ajatus harhaili aika villisti kaikessa muussa paitsi blogissa. Kuinka olisin jaksanut tai pystynyt keskittymään tähän täysillä kun ajatukset keskittyivät lähinnä tuohon oloon tai muuten vaan yleiseen stressailuun, joka nyt varmasti on siinä vaiheessa kovin yleistä. Huhheijaa 😀 Tämän postauksen kirjoittaminen kyllä jännitti jo pitkään, mutta näin on nyt asian laita! Niin moneen otteeseen olisi tehnyt mieli tulla avautumaan tänne järkystä olosta tai ajatuksista, muttei tietysti vielä oikein voinut.
Loman jälkeen on tuo alun väsymys ollut aikalailla tipotiessään, samoin huono olo, joten pystyy vihdoinkin keskittymään taas muihin juttuihin kun ei tarvitse yrittää sinnitellä hereillä kesken työpäivän tai kaivautua päiväunille heti kun kotiutuu töistä.
Blogin sisältö saattaa siis lähiaikoina kokea radikaalin muutoksen, mutta toivottavasti se nyt ei karkoita ainakaan kaikkia teitä ihania sieltä ruudun takaa! Siis apua, tämähän saattaa pian vierähtää mammablogin puolelle :D:D