Avainsana: ajatuksia

Nyt loppukesästä alkaakin tulla meillä aikalailla vuosi täyteen Käpylässä asustelua ja eräs teistä toivoikin pientä Käpyläpölinää blogin puolella. Itse olen viihtynyt Käpylässä/Olympiakylässä valtavan hyvin, vaikka ero aikaisemmin 3v Alppilassa asustelleena olikin tänne melko suuri. Yhtäkkiä olikin aivan luonnonhelmassa ja ulko-ovesta astuessa tuoksuu metsälle. Olin ensin myös hämilläni kun raolla olevista ikkunoista kuului aamuisin vain linnunlaulua tai lasten naurua sen perinteisen raitiovaunun kiskoäänen tai muun liikenteen melun sijaan 😀 Eihän siinä.

Pääasia kuitenkin että on kivaa ja kotona viihtyy. Itse myös olen optimistinen, että Käpylän asuntojen hinnat lähtevät tässä varmasti entisestään noususuhdanteeseen parin vuoden sisällä, ei missään nimessä varmasti ainakaan laskuun, joten mikään huono investointi meidän koti ei varmasti ollut. Ainut miinus, jonka voisin mainita on oikeastaan ravintolakulttuuri täällä! Ensinnäkään mitään istuskelubaaria täällä ei todellakaan ole samaan tyyliin kun Alppilassa, tosin löytyyhän tuo lippakioski. Myöskään ruokaravintoloista ei mitään megalomaanisen hyvää valikoimaa ole, mutta nykyään kuitenkin suht ok!

Löydettiin vähän aikaa sitten Oulunkyläntien alkupäästä Pizzeria Uno, joka on oikeasti todella hyvä! Meillä oli jo pitkään jatkuvasti kova ikävä Weeruskan pizzoja, mutta nuo Unon pizzat vetävät melkein vertoja. Ja käytiin muuten testaamassa joku aika sitten putkirempasta auenneen Weeruskan pizzat ja ne ovat pienentyneet aivan mielettömästi!! Tästä lähtien kai sitten asioidaan siellä Unossa. Muita lemppareita täällä on ehdottomasti Thai Curry (thaimaalaista) ja Käpylän Majakka (sushia), El Karim on myös ok.

Käpygrillistä ja Old Shophiesta en sitten taas välitä yhtään. Kiva kahvila Kummakin on tuossa Koskelantiellä Thai Curryn vieressä, mutta siellä en ole vielä koskaan käynyt. Ruokakauppojakin löytyy ihan kivasti ympäristöstä, vaikka yleensä tuleekin käytyä vain tuolla K-Market Masurkassa jossa on oiva ja edullinen valikoima esim lihaa ja kalaa, huomattavasti siis esim Mustaapekkaa edullisemmin. Siellä sitten viikonloppushoppaillaan. Alepassa en tosin asioi yleisesti oikeastaan koskaan, kaikki tuotteet ovat usein umpihomeessa, ainakin tuolla Käpylän vanhemmassa Alepassa 😀

Ennen tänne muuttoa myös vihasin busseilla matkustamista ja ajattelin että täältä on jotenkin hankala liikkua ympäriinsä. Kuinka väärässä olin 😀 Nykyään en käytä ykkösen sporaa aikalailla koskaan ja bussilla pääsee mielestäni nykyään hurjasti nopeammin ja joustavammin paikkoihin! Näköjään ne mielipiteet muuttuvat 😀

Myös lenkkeilymaastot täällä ovat kivat! Tosin rakastin juosta Alppilasta Töölönlahdelle ja Keskuspuistoon, joten täällä eivät toisaalta ole maastot parantuneet, mutta vaihtelua. Kumpulan maauimalan lähistöllä kiertelee lenkkipolkua ja sitä kautta on kiva pinkaista juoksemaan esimerkiksi Vallilan siirtolapuutarhoille tai Arabianrantaan.

 Enpäs ole piiitkään asunut talossa, jossa olisi voinut ottaa omassa pihassa aurinkoa, heittää koirien kanssa palloa, grillata ja käydä lauantaisin saunavuorolla 😀 Ja ei unohdeta 20minuutin työmatkaa. En valita haha!

Tämmöinen Käpylä Hoodz-postaus ilman yhtäkään Käpyläkuvaa 😀 Käpylä on kyllä best!

Siinäpä samalla jotain höpöhöpökuvia tuolla Canonin EOS M3:lla.

Instagramin puolella (@iines) on tullut lähiaikoina jotenkin aktivoiduttua. Jossain välissä talven ja kevään harmaudessa iski kamala somemasennus, eikä pitkään aikaan oikeastaan vain kiinnostanut kamalasti postailla mitään minnekään tai napsia mitään harmaita kännykuvia.

Vaikka tämä kesä nyt onkin ollut vähän mitä on, niin tietysti olen kuitenkin iloinnut lempparivuodenajasta niin paljon kun mahdollista! Voittaahan tämä nyt pakkasen, pimeyden ja loskasateen aivan heittämällä, enkä edes jaksa jurnuttaa koska oma lomani on vasta syksyllä ja ainut asia joka nyt tosissaan harmittaa on jo poiskulunut rusketus, jonka tosin senkin saa taas pintaan purkista tai toivon mukaan loppukesästä.

Ja nyt on muuten sitten lennot Indonesiaan varattu ja loma vahvistettu!! JIPII!! En kertakaikkiaan malta odottaa! Nyt sitten vaan suunnittelemaan niitä reissun sisäisiä etappeja nyt kun on pitkät lennot varattu. Mua on alkanut pelottaa Air Asia sen taannoisen onnettomuuden vuoksi ja mietinkin että uskaltaako sillä ylinpäänsä lentää Indojen sisällä.. Apua.

Toivottavasti reilu 3kk menisi nopeasti, silloinpa pääsee reissuun virallisesti kuukaudeksi ja koko marraskuuksi, eipä harmita jättää yhtään tuota harmaata kuukautta Suomessa väliin. Kylläpä nyt kelpaa haaveilla lomasta, eikä haittaa vaikka ulkona sataisi 🙂 Maailman paras juttu on kyllä kieltämättä odottaa lomaa, aivan oikeasti!

Chiapuuro marjoilla! Ihan paras voimanlähde. Chiasta on tullut itselläni lähes päivittäinen elintarvike ja tosi monipuolinen tuote. Tuon puuron voimalla jaksaa nimittäin puurtaa pitkälle iltapäivään ja kovat treenitkin hoituvat aivan heittämällä.

Pari viikkoa taaksepäin käytiin Käpylän lippakioskilla syömässä mangosorbetia, nam!

Ne uudet Niket in action! 😉

Käytiin työkaverin kanssa Kurvin Fafasilla lounaalla joku aika sitten ja ei hitto kuinka hyvää!! Itse otin kanafetapitan ja pakko sanoa etten ole ikinä syönyt noin hyvää pitaa. Täytyy mennä piakkoin uudelleen, nuo soossitkin olivat aivan superhyviä!

Taiteilin tylsyyksissäni viikko sitten latvoihin pinkkiä Label M:n puuterivärillä 😀

Kaveri teki mulle syntymäpäivälahjaksi kynsiin geelilakkauksen. Aivan paras yllätys ikinä, olen jahkaillut geelilakkauksen kanssa oikeasti useamman vuoden ja nyt sain semmoisen! Vilkuilen kynsiä kokoajan ja jaksan vaan hämmästellä sitä kuinka lakka pysyy varisematta. Synttärityöpäivän vaikein päätös ylempänä oli luonnollisesti päättää että mitä väriä sitä kynsiin laitetaan ;D

Nuo H&M:n hapsushortsit ja toiset collegeshortsit ovat kyllä varmaan olleet kaikista vaatteista eniten päällä tänä kesänä. Positiivinen juttu siis on se, että on kuitenkin aivan hyvin tarennut shortseilla, vaikka välillä onkin vähän viileää pidellyt.

Eilen käytiin illallistamassa Koffin puiston kupeessa Southparkissa. Tuo ravintola on melko uusi, enkä itse ollut aikaisemmin käynyt. Oikein hyvää fuusio-aasialaista ruokaa, suosittelen! Itse vietin tällä kertaa pidennettyä viikonloppua ja otin perjantain vapaaksi. Pääsi edes vähän lomafiilikseen, vaikkei perjantaina mitkään auringonottokelit olleetkaan. Onneksi sai sentään eilen vähän rusketusta pintaan! 

Lähetin muuten perjantaina Finnairille kaksi pitkää asiakaspalautetta, meni ihan lopullisesti järki Finnair Plus-asiakaspalveluun ja koko pisteidenkäyttösysteemiin, joka on nykyään aivan mahdoton. Mitään palkintolentojakaan ei suurinpiirtein ole mahdotonta varata, koska nuo sivut yksinkertaisesti sekoavat aina!! Sillä aikaa kun tuskailee miten ne pisteet saisi käytettyä, niin ehtii ne tyypillisesti vanheta sopivasti ettei niitä enää saa käytettyä mihinkään järkevään. Argh. Saatan avautua täällä vielä tarkemmin asiasta jos jaksan 😀

Nyt keittämään puurot ja siivoilemaan, blaah.

Ps. Joku muuten joskus kyseli, että löytyykö blogini Bloglovinista. Tuon Bloglovin-painikeen kun olen näköjään joskus poistanut sivupalkista. En ole hoksannut Bloglovinia mainostaa, koska en itse sitä nykyisin käytä, mutta blogini löytyy sieltä kuitenkin täältä! Myös blogin Facebook-sivuille päivittyvät aina uudet postaukset heti, joten myös sitä kautta voi seurailla 🙂

Mukavat keskiviikot! Vaikka tekisi mieli, niin jätän perinteiset kesän sääjorinat sikseen. Niitä kukin on varmasti kuullut ihan kyllästymiseen asti. Eipä kyllä tällä(kään) kertaa harmita, ettei tule keskitettyä niitä lomia Suomen kesän varaan. Jos vain suinkin kestää katsoa kesät muiden lomailua, niin on hyvää aikaa suunnata pimeinä syksyinä sitten takuuaurinkoon. Eikä muuten ole pettänyt koskaan! 

Vaikka matkajorinoilta ollaankin täällä blogissa säästytty parin kuukaden ajan,  niin ei kuitenkaan täällä meillä. Matkasuunnittelu on nimittäin ainakin päässä käynnissä harva se päivä. Pitäisi vain käydä uusimassa passi tai ensin ottamassa uudet passikuvat, niin pääsisi vihdoin reissun suhteen varausvaiheeseen. Näillä näkymin vietetään kuitenkin virallisesti Suomen paskin kuukausi eli marraskuu Indonesiassa! Balin lisäksi on tarkoitus reissata ainakin kahteen muuhun paikkaan, mutta siitä sitten lisää myöhemmin. En kuitenkaan malttaisi yhtään odottaa, vaikkei edes lentoja ole vielä varattu!! 😀

Nyt on tullut muuten katsottua Netflixistä Orange is the new blackin uutta tuottista ja yhteisenä sarjana sitten taas ruotsalaista poliisisarjaa Johan Falkia. Ärsyttää kun Netflixiin tulee useimpien sarjojen tuotantokaudet niiiiin hitaasti!! Nyt odotetaan varmaan neljästä eri sarjasta uusia jaksoja tai siis ollaan odotettu jo iät ja ajat. Nyt sain muutenkin OITNB:n katsottua loppuun ja mietin että mitä ihmettä seuraavaksi.

Kaveri yritti yllyttää katsomaan kauhusarjaa American Horror story. Katsottiin alkuteksteihin asti kunnes mua alkoi jo ahdistaa ja oli yksinkertaisesti pakko vaihtaa johonkin kevyempään. En ymmärrä miten oon muuttunut pelkuriksi mitä vanhemmaksi on tullut! Ennen katsoin ihan mitä vain menettämättä yöunia, mutta nykyään saatan nähdä painajaisia päiväkausia jo pelkästään jostain kuullusta kummitustarinasta 😀

Oon muuten kyllästynyt muuten lähiaikoina ihan lopullisesti Olympuksen Pen-minijärkkäriini ja alkanut kuvaamaan viisi vuotta vanhalla Canonin G12:sta, joka ei kertakaikkiaan petä koskaan vaikka jo ikivanha onkin! Parhaimmat kamerat ovat oman kokemukseni mukaan heittämällä Canonilta ja mietinkin pistäväni tuon Olympyksen myyntiin ja ostavani Canonilta uuden. Täytyy vain tutkia vähän valikoimaa ja hintoja, mieluisin olisi semmoinen joka kulkisi kätevästi laukussa mukana. Onko teillä suositella mitään Canonin minijärkkäreistä?

Meidän keittiö on saanut (taas kerran) uuden ja tällä kertaa pikkuruisen kahviasukkaan! Dolce Gustolta on nimittäin tullut yhdessä automerkki Minin kanssa suunniteltu Piccolo-keitin, joka näppäryydessään ja pienessä koossaan mahtuu kyllä keittiöön kuin keittiöön.

Itse olen itseasiassa rakastunut tähän paljon enemmän kuin siihen vanhempaan keittimeen juuri siksi että toimivuus/teho on tässä pienessä prikuulleen aivan sama, mutta vain pienemmässä koossa! Ja hei, onhan tämä nyt aika tyylikäs ja muutenkin sopiva meidän mustaan keittiöön!!

Ehdoton ykköinen kahveista on tietty omalla kahvakeittimellä keitetty latte, joka siis (edelleen!!) hakkaa Starbucksin mennen tullen. Kahvakeitin on tosin odottanut huoltoa jo melkein vuoden, joten jonkun aikaa on tullut juotua kahvina vähän mitä milloinkin, lähinnä kuitenkin kapselikahveja, näitä Dolce Guston ja Nespresson. Nyt olen kuitenkin jo muutaman kuukauden litkinyt lähinnä suodatinkahveja tai siis normaalia pannukahvia (Espressopuruilla) ja näitä Dolce Gustoja.

Omia lemppareitani noista nappikahveista ovat aivan ehdottomasti nuo
tavalliset paahtokahvit, Zoegasit, Grandet ja se Dallmayr joka on
itseasiassa Saksan myydyin kahvi. Nämä ovat siis nimenomaan kiireisen
tai muuten vaan laiskan aamun pelastus. Nappi keittimeen ja napista
valmiiksi. Sillä aikaa voi juosta pesemässä vaikka kasvot 😀

Itse tykkään tästä koosta kyllä huomattavasti enemmän kun aiemmasta pyöreästä Circolosta. Parhaimmillaan meillä on ollut meidän minikeittiössä kolme eri kahvinkeitintä, joten voitte uskoa että tilaa on mennyt! Sen vuoksi tämä kyllä voittaa koollaan kyllä muut keittimet mennen tullen.

Tähän lauantaiseen aikaisin heräämiseen on myös syy! Paras ystäväni nimittäin menee tänään naimisiin!!! Jännittää toisen puolesta! Mutta nyt siis järkkäilyhommiin. Ihanaa viikonloppua!

Arvatkaa mistä seikasta tietää tulleensa vanhaksi? Tai anteeksi korjaan, pikemminkin vanhemmaksi. Olen ainakin omalla kohdallani huomannut viimeisten vuosien varrella kuinka on muuttunut jotenkin enemmän sinuiksi itsensä kanssa ja oppinut olemaan itselleen armollisempi. Ja nyt puhutaan myös ulkoisista seikoista, enää ei nimittäin jaksa panostaa ulkonäköönsä aivan niin paljoa kuin takavuosina. Eikä välttämättä puhuta siitä, että antaisi itsensä rupsahtaa vaan ennemminkin siitä että on oppinut hyväksymään itsensä semmoisena kun on.

Itselläni ei koskaan ole ollut mitään varsinaisia ulkonäkökriisejä,
mutta vielä muutama vuosi taaksepäin kiinnitin ulkonäköseikkoihin aivan
valtavasti huomiota verrattuna siihen mitä nyt. En olisi tuolloin voinut
kuvitellakaan lähteväni töihin sen näköisenä kun tänä päivänä tavallisesti lähden.
Useimmiten ei vain yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa vaikkei jaksaisi
puunata tukkaa kymmeniä minuutteja, poistaa vanhoja kynsilakkoja tai
ehostaa kulmakarvoja, koska se ei yksinkertaisesti vain ole niin
vakavaa.

Käytiin sunnuntaina testaamassa paljon puhuttu Friends & brgrs ja tykkäsin! Tuo oli itseasiassa ensimmäinen lihahampparini lähes 15-vuoteen 😀 Nyt kun olen totutellut vähän syömään ”kunnon jauhelihaa”, niin uskaltauduin myös maistamaan tuota pihviä, joka on paikanpäällä jauhettu täydestä lihasta. Kylkeen vielä aioli-dippi, suosittelen!

”Kauhistuttaa” ajatella kuinka huoliteltu olin ennen AINA. Geelikynnet, pidennykset, tarkkaan harkitut vaatteet, rusketus ympäri vuoden, eikä olisi tullut kuuloonkaan mennä töihin ilman meikkiä. Ripsenpidennyksiin en onneksi mennyt koskaan sortumaan. En koe että puunaus olisi itselläni ollut mikään suojakeino huonoa itsetuntoa tai vastaavaa vastaan, mutta joillainhan se voi olla sitäkin. Ehkä ennemminkin totuttu malli ja ehkä työkin, jossa joutui aina olemaan jollain tapaa esillä.

Nykyään olen oppinut siihen, ettei maailma todellakaan kaadu siihen vaikkei aamulla jaksaisikaan panostaa ja lähtisi käppäilemään siinä resupaidassa maanantaipöppörössä. Toisaalta ulkonäkö ei enää tuota samanlaista stressiäkään. Olisihan se edelleenkin upeaa näyttää kertakaikkiaan aina hyvältä (tiedättekö niitä ihmisiä, joista ajattelet ihaillen, että miten he kykenevät siihen??), mutta jotenkin ei kertakaikkiaan vaan jaksa.

Tulipa tästä myös mieleen, että täytän parin viikon päästä 28 ja kerta toisensa jälkeen joudun aina miettimään, että kuinka vanha mahdoinkaan olla.. 😀

Ennen ahdisti jos unohti laittaa töihin korvakorut, nykyään jaksan laittaa noin kerran kuussa. Kai sitä on vaan oppinut olemaan stressaamatta 😀

Onko kukaan huomannut samaa ilmiötä?! 😀