Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.
Avainsana: ajatuksia
Maanantai 15 ja viikonlopun kuulumiset
Elämässä aivan parhautta ovat kyllä kesäaamut kun saa herätä omaan tahtiin aivan rauhassa pitkien yöunien jälkeen, juoda aamukahvia ilman mitään hoppua, ulkona paistaa aurinko eikä ole velvollisuuksista tietoakaan. Fiksuna tyttönä tein siivouksenkin jo perjantaina pois alta. Lauantaina korkattiin yksi kesän to-do-juttu, nimittäin se Kumpulan maauimala! Tämä oli muuten ensimmäinen kertani missään maauimalassa ikinä ja muutenkin ensimmäinen ”kunnon” auringonottopäivä koko kesänä. Aivan paras juttu muuten että ainakin tuolla maauimalassa on altaissa lämmitetty vesi, joten voi mennä jatkossa polskimaan vaikkei ihan kuumimmat helteet olisikaan.
Illalla pidettiin kahden ystävän kanssa rentoiluilta, tilattiin meille ruokaa, tehtiin itse guacamolea, mässäiltiin nachoilla ja katsottiin Catfishiä. Eikai se viikonloppu mitään sen kummempaa vaadikaan. Kyllä kesä on tehty kaikista kivoista jutuista ja nimenomaan ne pienet kivat jutut tuovat onnea elämään!
Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.
Ajatuksiani bloggaamisesta
Voin kertoa, että bloggaaminen on kyllä hommaa joka voi pitkässä juoksussa kuluttaa ihan tosissaan loppuun! Kun puurtaa jopa vuosikausia jokaikinen päivä jopa kolmeen otteeseen blogipostausten vuoksi, voi helposti tulla ahdistus ja tunne siitä, että koko homma on pakkopullaa ja on pakko päivittää vaan sen päivittämisen ja tottuneen rytmin vuoksi. Ainakin itselleni iski pari vuotta taaksepäin aikamoinen someähky, jonka jälkeen muutuin jotenkin allergiseksi jo Facebookillekin.
Muistan vielä vuosia sitten kun käytin jopa tuntikaupalla aikaa päivässä blogiin ja silti tuo oli päivittäin hommaa josta oikeasti nautin, uusia postausideoita ja sisältöä suorastaan tulvi jatkuvasti mieleen. Liika nyt on liikaa ihan kaiken suhteen, eikä omaa jaksamista ja nollaavaa vapaa-aikaa todellakaan pitäisi vielä äärirajoille sen vuoksi että tarvitsee stressata siitä ettei ole ehtinyt juuri sinä päivänä päivittämään blogia, jaksanut ottaa asukuvia tai vastata kommentteihin. Koska? Ei se ole tosiaan niin justiinsa 🙂 Pian koko touhuun tulee niin totaaliähky, ettei saa enää kertakaikkisesti lauseita muodostettua.
Muinoin postailin vähintään kerran päivässä, joskus kaksi tai kolmekin, mutta nykyään en halua asettaa mitään lupauksia blogin päivittymisen suhteen. Muutama kerta viikossa on yleensä sopiva määrä ja ehkäpä tärkeintä on se, että päivittää nimenomaan silloin kun itsestään siltä tuntuu! Monille, kuten itsellenikin blogi oli pitkään (ja on edelleen) pakopaikka arjesta ja kuvittelisi, ettei hömppäsisällön vuoksi missään nimessä tarvitsisi kantaa stressiä ja monen ei-bloggaavan onkin vaikea sitä kuvitella. Harva blogiton myös hahmoittaa kuinka paljon blogin pitäminen ihan tosissaan vie aikaa ja kuvittelisi postauksen kun postauksen vievän parikymmentä minuuttia maksimissaan.
Mutta kun on se kuvien ottaminen, postauksen luonnostelu, kuvien siirtäminen koneelle ja karsiminen, valoituksen lisääminen, kuvien rajaaminen/koon muuttaminen, mahdollisen tiedon etsiminen postaukseen, itse postauksen kirjoittaminen, oikoluku.. Kyllähän siinä saa hyvin menemään aikaa hömppäpostaukseenkin jopa useamman tunnin, vaikkei uskoisi! 😀 Noin 30-tuntista blogityöviikkoa joskus pitkään tehneenä voisin todeta, että tuolloin blogini oli oikeastaan semmoinen kun aivan todella halusin, eikä ihmekään kun aikaa meni yhtä paljon kun toiseen työhön, siis virallisesti!
Toisaalta, pidemmässä juoksussa täytyy miettiä, että mistä jutuista on sitten valmis vapaa-ajalla luopumaan sen vuoksi että voisi panostaa blogiin noin mittavasti. Itse olen jo jonkun aikaa ennemmin valinnut vapaa-aikani, KOSKA: sitä ei voi ensinnäkään mitata rahassa ja toisekseen, menetettyä aikaa ei saa koskaan takaisin. Blogin taas voi perustaa milloin vain tai sitä voi ylinpäänsä päivittää milloin vain. Olen muutenkin kiinnittänyt huomiota, että blogien päivitystahti on muutenkin yleisellä tasolla ehkä vähän laantunut, harva esimerkiksi enää päivittää useampaa kertaa päivässä. Usein kerran päivässä tai muutaman kerran viikossa on yleinen tahti. Oletteko huomanneet samaa?
Todettakoon kuitenkin loppuun, että onhan bloggaaminen kivaa ja ehkä kivoin juttu ikinä on vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa! Olen vuosien varrella oppinut tunnistamaan niin monta nimimerkkiä, että ilahtuu aina kun vakkarit ja toki kaikki muutkin kommentoivat. Pisimmät lukijat ovatkin roikkuneet mukana jo vuosikaudet ja viime syksyn ”kuka olet”-postauksessa meinasin kuolla nauruun kun jotkut teistä muistivat jotain ikivanhoja postauksia ja kuinka tilasin aina limsa-automaatista energiajuomaa tai chilikanan tai muita ihan höpöhöpöjuttuja 😀 😀 😀 Ja onhan noita vanhoja juttuja vaikka millä mitalla, vaikka ekan parin vuoden postaukset olenkin poistanut jo ajat sitten.
Jätä Kommentti! Tällä postauksella on yksi kommentti.
Pari juttua minusta
Lempparilimsani on Pommac. Sitä ei kertakaikkiaan vaan voita mikään! En ole koskaan oikein innostunut Coca colasta tai noin yleisestikään kamalasti limsoista, mutta Pomsua nyt ei vaan mikään voita. Hyvänä kakkosena tulee Novelle Plus Sinkki+E- ”vichy”, joka nyt ei varsinaisesti edes ole limsa mutta voittaa ehdottomasti kyllä limsat mennen tullen.
Linnanmäki ja huvipuistot ovat ehkä kivointa mitä tiedän. Muutun takaisin lapseksi kun pääsen juoksemaan laitteissa, eikä se innostus ole kyllä menneistä vuosista laantunut vielä yhtään. Mikään ei todellakaan ole Linnanmäellä liian hurjaa 😀
Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.
Unelmatyössä?
Itse kyllä useasti mietin, että mikä voisi omalla kohdallani olla oikeasti semmoinen upea juttu työn saralla, jota haluaisi intohimoisesti toteuttaa päivästä toiseen ja joka saisi jokaisena aamuna heräämään täynnä intoa tuntien, että on aivan mahtava tilaisuus päästä tekemään juuri tätä juttua, ehkä kenties koko loppuelämänsä ajan? Tuntevatko ihmiset edes enää työelämässä tällä tavalla, onko enää olemassa ns. kutsumusammattejakaan?
En ole toisaalta varma tuleeko sitä ikinä, jos vain olen kertakaikkisesti ikuinen jahkailija? Työ nyt on aina työtä ja alkaisiko se unelmatyökin jossain vaiheessa maistumaan ”työltä”? Ja millainen todellinen unelmatyö sitten voisi olla? Ainakin omassa tapauksessani se tarkoittaisi työtä, jolla kokisin olevan jokin suurempi merkitys, josta saisi jatkuvasti onnistumisen tunteen, toisi haastetta, sekä antaisi eväitä itsensä kehittämiseen ja joka onnistuisi mahdollisesti myös kotoakäsin. Ja joka tietysti mahdollistaisi matkustelun!! Enempää en oikeastaan edes osaa nimetä. Toisaalta, onko tuo jo aika paljon pyydetty? 😀 Muotiala nyt kai on aina kiinnostunut, joten kai se unelmatyökin voisi löytyä siltä tai esimerkiksi viestinnän alalta.
Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.