Tavoitteita vuodelle 2021 ja staycation-juttuja

Kuvien majoitus Hotel U14 saatu

Hyvää joulua näin jälkikäteen! Kirjoittelinkin jo aiemmin siitä, että todennäköisesti pidän jouluna jonkinlaista somelomaa ja sen merkeissä pyhäpäivät vierähtivätkin täällä kotosalla. Alunperin oli tarkoituksemme viettää joulua muualla, mutta erään esteen vuoksi emme sitten päässeetkään lähtemään lumisemmille apajille, vaan päädyimme melko viime tingassa kotijouluun. Joulujuttujen sijaan palaankin tänään aivan muihin juttuihin ja pohdinnan suhteen myös tulevaan vuoteen. Listasin nimittäin muutamia sekalaisia haaveita ja tavoitteita, joita kohti haluan pyrkiä vuonna 2021. Postauksen kuvituksena Helsinki-staycationia parin viikon takaa 🙂 Sitten niihin tavoitteisiin!

2021 aion nimittäin pyrkiä ainakin…

 

Enemmän staycationeita. Vuonna 2020 olen oikeastaan vasta kokenut elämäni ensimmäiset viralliset staycationit, joista onkin tullut aivan suosikkeja. Aina ei tarvitse lähteä kotikaupunkia kauemmaksi irtautuakseen arjesta ja kokeakseen uusia juttuja, vaikka nyt sitten olisikin maantieteellisesti vain lyhyen ajomatkan päässä kotoa. Kun ei voi reissata kauas, reissataan lähelle. Tavoitteeni tulevalle vuodelle on ehdottomasti viettää enemmän Helsinki-staycationeita! Olen nimittäin hoksannut, että kotikaupungin hotellitarjonta on itselleni nykyään valtavan vierasta ja muutenkin, näin harvemmin keskustassa liikkuvana tuntuu aina kuin olisi jossain aivan muualla kuin samassa kaupungissa, jossa asustaa. Tavoitteena olisikin viettää alkuvuodesta jälleen uusi kotikaupunki-staycation!

Vietin viime viikonlopun juurikin staycationin muodossa Unioninkadun Hotel U14:ssa ja hei, aivan upea hotelli! Ja sopii täydellisesti vaikkapa juuri staycationiin. Keskeinen sijainti Helsingin Unioninkadulla, aivan tähtiluokan palvelu, kauniit puitteet ja tietysti melkeinpä tärkeimpinä seikkoina: Ehkäpä maailman paras aamupala ja niin hyvä sänky, etten edes muista milloin olisin kokenut samanlaista nukkumisen mukavuutta. Enkä liioittele ollenkaan 🙂

Entäs sitten oman staycationini parhaimpia juttuja?

Suunnitelmani viikonlopulle oli rentoutua, neuloa ja tehdä kivoja juttuja, joita varten en mukamas koskaan jaksa raahautua kotoa asti keskustaan. Olin varannut itselleni ennakkoon perjantai-illalle kellunnan, joka sopi täydellisesti viikonlopun startiksi! Kellunnan jälkeen kävin hakemassa kaupasta testiin pari spessua sipsipussia, makoilin sängyssä, neuloin ja katsoin leffaa. Ah! Ja uskokaa tai älkää, tämä oli ensimmäinen yöni YKSIN lähes 5 vuoteen! Olen viimeksi ollut virallisesti yksin yötä missään ollessani raskaana kun mies on ollut jossain reissussa. Sen jälkeen olenkin yöpynyt aina joko koko perheen kanssa, lapsen kanssa tai vaihtoehtoisesti jonkun ystävän kanssa. En siis ole edelleenkään vielä koskaan ollut esimerkiksi nykyisessä kodissamme yksin yötä. Niin outoa! Ja samalla olen kuitenkin jo vuosia kaivannut juuri sitä, että saisin olla yhden yön juurikin yksin. Hassua sinänsä, mutta näinkin yksinkertaista asiaa huomaa kaipaavansa juuri silloin kun sitä ilman on aivan liian pitkään. Jokainen tarvitsee joskus päivän vain itsekseen, oli se sitten kerran kuukaudessa tai viidessä vuodessa 😀 Vietin ensimmäisen yön yksin ja toiseksi yöksi otin naperon staycation-seurakseni, josta hän olikin valtavan innoissaan.

Ja ah, tilausruokaa suoraan huoneeseen! Kylläpä kelpasi!

Suosia vieläkin enemmän kotimaista. Ja tarkoitan tällä esimerkiksi vaatteita, kodin sisustusta, elintarvikkeita ja arjen hyödykkeitä noin yleisesti. Ainiin ja tietty myös matkailua. En ole aikoihin ostanut itselleni juurikaan uusia vaatteita (tai no rehellisyyden nimissä oikein mitään muutakaan), mutta loppuvuoden aikana tein muutamia hankintoja, kuten ostin pitkään haaveilemani uuden untuvapeiton Joutsenelta, Marimekon tasaraita-olohousut, joululahjaksi uudet petivaatteet myöskin Marimekolta ja pari vaatekappaletta R/H:lta arjen pukeutumiseen. Kotimaisen ostaminen ja varsinkin niiden pienempien kotimaisten suunnittelijoiden suosiminen saa hyvälle mielelle, siispä ovat nämä asioita joihin aion ehdottomasti panostaa myös tulevana vuonna. Rättishoppailusta ja heräteostoksista yleisesti olen pyrkinyt eroon jo vuosia sitten, viimeiset pari vuotta olen muutenkin ostanut itselleni äärimmäisen harvoin vaatteita, kenkiä tai mitään muutakaan, kunnes nyt jotain ostettua on heti iskenyt kamala morkkis siitä, että olen törsännyt. Ehkäpä se sallitaan joskus 😀

Inspiroitua yhä enemmän kotimaan matkailusta. Tämä ehkä sivusikin jo vähän tuota ensimmäistä kohtaa, mutta ensi vuonnakin haluan nähdä yhä enemmän kotimaan matkailun helmiä ja pyrkiä parhaani mukaan inspiroimaan myös muita suosimaan kotimaassa matkailua. Mitään virallista uutta haavelistaa ei tällä hetkellä kotimaan matkailun suhteen ole, mutta ne aikaisemmin syksyllä listaamani unelmakohteet, kuten mm. Muonio, Koli, Kuusamo, Nellim, Utsjoki ja aivan käsivarren Lappi ovat edelleen listalla!

Kylpeminen on pojan lempparein asia ikinä! Mietin jo, että montakohan kertaa kylpemistä voisi mahtua vuorokauteen? Meidän saldo oli nimittäin kolme kertaa, pyrkimys oli ehtiä vielä neljännenkin, mutta kävi aika liian tiukille. Ainiin ja miksi kylpyammeita on nykyään yhä harvemmassa hotellissa?! Itse huomaan nykyään hotelleja selatessani kurkkaavani ensisijaisesti sen, että onko valittavissa huonetyyppi, jossa on kylpyamme. Ja hei, ainakin U14:sta semmoinen löytyy!

Maailman paras matkaseura on aina yhtä innoissaan kaikesta. Oli kyseessä sitten peili hissin katossa, sähköinen ”robottiovi”, sunnuntaikävely uudessa ympäristössä tai hotellin aamupala 🙂 <3 Pienen kanssa reissatessa huomaan itsekin kiinnittävän enemmän huomiota niihin pieniin juttuihin, joita ei normaalisti ehkä ”kiireisessä aikuisten arjessa” edes huomaisi.

Jatkaa samaa rataa säännöllisen treenirutiinin kanssa. Se, että olen kalenteroinut sali- tai juoksutreenin aina aamuun on toiminut itselläni hyvin tässä etätyökulttuurissa ja tukenut vahvasti myös arjen jaksamista kaamoksenkin keskellä. Vaikka nyt jossain määrin olenkin kaamosväsymyksestä tänäkin vuonna kärsinyt, on kirkasvalolamppu ja säännöllinen liikunta ehdottomasti lievittäneet oireita. Myös semmoiset perinteiset kaamoksen mättöhimot ovat ihme kyllä pysyneet poissa (vaikka herkku- ja mättöhimo tietty välillä iskeekin, mutta harvemmin kuitenkin). Olin ennen joulua pari viikkoa treenaamatta ja huomasin heti kaikkien ihme kolotusten ja jumitusten tekevän paluuta. Liikunta onkin siis ehkä lääkkeistä parhain tämmöisen istumatyöläisen koomailuun ja jumeihin. Ja erityisesti siis lihaskunto!

Kehittää omaa yritystoimintaa uuteen suuntaan. Ja tässä olenkin myös vuonna 2020 onnistunut, vaikka moneen otteeseen tuumailinkin, että johtaako homma yhtään mihinkään. Kässähommien kehittäminen on opettanut valtavasti ja vienyt osaamistani aivan uusille poluille, asia jota en olisi osannut kuvitellakaan vielä vuosi sitten. Yrittäjänä on ehkä pakkokin olla jatkuvasti ns. aallon harjalla ja punnita oman toiminnan tulevaisuutta. Tämän suhteen onkin vuosi 2020 ehdottomasti ollut oivallinen hetki juurikin oman toiminnan tuumailuhetkeen. Omalla kohdallani se on kannattanut, vaikka vielä keväällä monesti mietinkin, että mitä ihmettä näistä sekavista haaveista ja suunnitelmista muka voisi tulla. Nähty vaivani on nimittäin tuottanut tulosta kymmenkertaisesti sen verran, mitä loppukesästä edes osasin tavoitella 🙂

Vaikka vuosi onkin ajoittain ollut hyvinkin raskas, on se pitänyt sisällään myös ennätyksellisen hyviä juttuja. Onnistumisia yritystoiminnan ja opiskelupaikan suhteen, paljon uuden oppimista, kiitollisuutta ja uskoa siitä, että kyllä kaikki kääntyy aina parhain päin. Ja ehkäpä vielä tähän loppuun voisi lisätä (ehkä jo vuosittaisenkin) tavoitteen siitä, että ehdottomasti enemmän niitä pieniä, kivoja ja yllättäviäkin asioita arkeen. Juuri ne kokemusten pienet yksityiskohdat ja arjen heittäytyminen (kuten esim. perinteinen haahuilu, hehe) ovat arjen parasta antia.

 

Kivaa uutta vuotta jo ennakkoon, jos somelomani jatkuu vielä ensi viikkoon! ✨

Ja kiitos kaikesta, ihanan kamala vuosi 2020!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 3 kommenttia.

8 sekalaista kysymystä ja vastausta viime viikolta

Huomenta ja kivaa uutta viikkoa! Tänään ajattelin aloittaa blogiviikon listaamalla sekalaisia kysymyksiä ja vastauksia viime viikolta. Enpäs olekaan pitkään aikaan tehnyt tämmöisiä listausjuttuja.

Mikä oli parasta viime viikossa?

Näin jälkeenpäin ajatellen monet jutut, kuten esimerkiksi:

Sunnuntain pieni metsäretki pojan kanssa

Ihanat kommentit teiltä lukijoilta aiempaan postaukseen, joista olen jokaisesta valtavan iloinen. KIITOS 💕

Mukavat viestit, joita sain kässätilille ohjeistani ja neulomiseen inspiroimisesta!

Se kun koin pitkästä aikaa pientä materialismionnellisuutta (saako tätä sanaa enää edes käyttää, haha) siitä kun ostin itselleni uuden kahvimukin ja bongasin kokoni eräistä Marimekon olohousuista, joita olin yrittänyt bongailla jo jonkin aikaa.

Entä kurjinta?

Mainitsinkin instan puolella koiraepisodista kun eräs lähistöllä asuva iso koira meinasi käydä koiramme kimppuun pihamme edustalla ja oli aivan senteistä kiinni, että sain ajoissa vedettyä koirat pois kun tämän hyökkäävän koiran omistaja tuli voimattomana remmissä koiransa perässä saamatta koiraa lainkaan hallintaan. Samaisen koiran kanssa on aikaisemminkin ollut läheltäpiti-tilanteita (myös lapsen kanssa) ja nykyään kieltämättä pelottaa tuon koiran kohtaaminen. Omistaja liukeni tästä tilanteesta sanomatta sanaakaan, vaikka shokissa huutelin perään!

Lisäksi jännittelin vähän ennakkoon tulevaa tenttiviikkoa (joka edessä siis nyt) ja influenssarokotusta sen suhteen, että tuleeko pojalle nenäsuihkerokotteesta taas flunssaoireita, kuten viime vuonna. Ja ylläripylläri, pari päivää rokotteen jälkeen nousi tänäkin vuonna kuume ja nuha, meni onneksi myös nopeasti ohi. Itse selvisin ilman oireita.

Viime viikonlopun lemppariherkku?

Lindtin maitosulkaa! Viikonloppuni herkkukombo on yleensä: Sipsit, popparit ja joku suklaajuttu, joskus myös leivonnainen, esim. nyt jouluaikaan piparit tai tortut (nyt tosin ostin Pågenin Gifflareita, ne on yksi vakkari). No anyway! Jossain vaiheessa vuorottelin suklaaherkun suhteen aina Fazerin ja Maraboun levyn välillä (joskus myös Pandan riisisuklaa), mutta nyt olen ostanut myös muita suklaita. Ykkössuosikkejani ovat Tony’sin maitosuklaa, GuyLianin suklaasimpukat (rakastin näitä pienenä!!) ja Lindtin maitosuklaakuulat. Tänä viikonloppuna ostin pitkästä aikaa Lindtin kuulia ja onhan ne kyllä aivan sairaan hyviä 😀 Kuten tietty nuo muutkin!

Viikon ajatus?

Luin erään artikkelin kurssiini liittyen, joka käsitteli sitä mitä nuorille kerrotaan oppikirjoissa- ja materiaaleissa päästöjen vähentämisestä, sekä vähäpäästöisemmistä elintavoista ja valinnoista. Artikkelin tutkimuksen mukaan neljä konkreettista ”suuren vaikutuksen tekoa” ovat huomattavasti muita tehokkaampia: Saada yksi lapsi vähemmän, elää autotonta elämää, välttää lentomatkailua ja vaihtaa kasviperäiseen ruokavalioon. Silti näistä suuren vaikutuksen teoista oli (muistaakseni kanadalaisissa) oppikirjoissa vain vähän tai ei ollenkaan mainintoja, kun taas huomattavasti ”pienemmän päästötehokkuuden teot”, kuten kierrättäminen, valaistuksen vaihtaminen energiatehokkaampaan, energian säästäminen ja lihansyönnin vähentäminen mainittiin usein. Tämä sai pohtimaan esimerkiksi poliittisia motiiveja oppikirjatuotannon takana ja sitä, että aristellaanko ns. ”radikaalimpien” toimien nostamista esille, jonka vuoksi koetaan ”pehmeämpien” (ja samalla huomattavasti tehottomampien) toimien korostamista jotenkin neutraalimpana. Artikkeli löytyy muuten täältä jos kiinnostaa. Olisi mielenkiintoista tietää miten aiheista kerrotaan esimerkiksi suomalaisissa lukiokirjoissa 🙂

Viikon oppi opintojen parissa?

No tuon edellisen mainintani lisäksi esimerkiksi nyt vaikka toteamus siitä, että välillä näiden kurssien arvosanoissa ei ole mitään järkeä sen suhteen mikä oma intressi tai panostus kurssin kanssa on ollut. Sain ekassa periodissa vähiten itseäni kiinnostavasta kurssista arvosanaksi 5, kun taas eniten itseäni kiinnostavasta (ja mielestäni helposta) kurssista 3. Sitten taas ehkä näennäisesti helpoin kurssi oli tenttien teknisen järjestelyn suhteen vaikein (aikaraja suhteessa kysymysten määrään ja tiedonhakuun, vääristä vastauksista miinusta) ja sain arvosanaksi 2, vaikka oikeasti yritin ja osasinkin. Eipä kovin suuri osa tosin saanut kovin paljon kummempiakaan arvosanoja. Aina ei mene loogisesti 😀

Mitä ikävöit?

Lunta, avantouintia ja iltahämärän pitkiä kävelylenkkejä. Itseasiassa noista iltakävelyistä inspiroituneena kävin torstaina pitkästä aikaa reilun tunnin kävelyllä raikkaassa ilmassa samalla äänikirjaa kuunnellen, ilman kiirettä mihinkään. Olin kököttänyt koko viikon kotona ja tuli fiilis, että on pakko päästä käymään jossain, joten nappasin kasvomaskin taskuun ja kävelin piipahtamaan (melko aution) Helsinki Outletin Marimekolla.

Viikon rentoutumisvinkki?

Aamusauna! Pieni hemmotteluhoito hiusnaamio ja kasvojen hedelmähappokuorinnan muodossa. Tippa eteeristä öljyä (itse laitoin eukalyptusta) löylyveden sekaan ja köllöttelyä lauteilla. Ihan parasta kaamoksen keskellä! Jos ei onnistu arkiaamuina niin testatkaa vaikka viikonloppuisin 🙂

Aamut vai illat?

Tällä hetkellä taas perinteisesti ehdottomasti aamut. Olen viime viikkoina herännyt arkisin viiden ja kuuden välillä tekemään koneelle hommia. Veikkaan kirkasvalolampun tuoneen tehoa ja selkiyttäneen uni-valverytmiä, koska en ole sen hankinnan jälkeen ollut enää yhtä väsynyt ja aikaisetkin herätykset ovat olleet jälleen varsin vaivattomia. Nyt mietin, että miten olen edes pärjännyt ilman tuota valoa! 😀

 Mitäs kuului teidän viime viikkoon? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Viikonlopun parhaita

Yksi viikonlopun parhaista jutuista? No ainakin uusi kirkasvalolamppuni! Täytyy sanoa, että viikonlopun aikana koin kirjaimellisesti jonkin sortin valaistumisen, haha. Mainitsin viime viikolla tilanneeni  vihdoinkin kirkasvalolampun aivan liian monen vuoden jahkailun jälkeen ja näin parin päivän valoterapian jälkeen täytyy todeta, että suosittelen aivan kaikille. Ja olen ollut lampusta niin tohkeissani, että tämä oli näköjään myös ensimmäinen asia, jonka ajattelin kertoa tännekin. Tapahtui viikonloppuna nyt tietysti muitakin kivoja juttuja.

Osallistuin etäyhteydellä ystäväni baby shower-juhliin Jyväskylään ja jos jostain on vuonna 2020 tullut rutiini, niin näistä kaikista zoom- ja teams-yhteyksistä. Tämä oli itselläni ensimmäinen kerta kun osallistuin mihinkään varsinaisiin juhliin etänä ja toki olisin kaikkein mieluiten ollut paikalla ihan irl, mutta näppärästi sujuu kyllä näinkin kotoa käsin 🙂

Viikonloppuna aloitin vihdoin myös sen villapaitaprojektin, jonka kanssa olen jahkaillut koko syksyn! Tavoite olisi saada ensi viikolla valmiiksi 🙂

Mun viikonlopun vakiorutiineja on lähteä  lenkille heti aamupalan jälkeen ja pistää pyörimään uusin Jäljillä-podcastin jakso Spotifystä ja tein näin myös tällä viikolla. Välillä saatan vetää podcast-juoksulenkin myös perjantaina, mutta lauantai on ehkä enemmän vakiojuttu. Olen todella huono podcastien kuuntelija noin muuten, mutta kaksi vakkarisuosikkia on silti noussut esiin! Jäljillä-podista innostuin viime vuonna ja alkuvuoden Cookinsaarten+ Uuden Seelannin reissussa pidin kunnon maratonin ja kuuntelin melkein kaikki jaksot lomaviihteenä pois. Kaikki jaksot kuunneltuani yritin etsiä toista yhtä hyvää rikospodia, mutta mikään ei ainakaan toistaiseksi noussut yhtä suureksi suosikiksi kuin Jäljillä. Keväällä taas koukutuin Tuplakääk-podiin, josta on tullut Jäljillä-podin ohella toinen suosikkini, josta tykkään valtavasti. Näitä kahta siis kuuntelen säännöllisesti lenkkipolulla vaihteluna musalle ja äänikirjoille. Mun salainen heikkous on juurikin kaikki semmoinen tietynlainen hömppä ja julkkisjuorut, joten Tuplakääk sopii siihen aivan täydellisesti 😀

Olemme harjoitelleet pojan kanssa nyt viime aikoina ”kaverivierailuja”, käyty leikkimässä kaverin kotona ja nyt kutsuttu kaveri myös meille leikkimään. Ja vitsi kuinka innoissaan pieni on ollut kyläilyistä! Olen yllättäen taas vähän pihalla sen suhteen missä iässä yleisesti aletaan käydä kavereiden luona leikkimässä, mutta ensimmäisellä kerralla kuukausi takaperin meinasi tulla melkein tippa linssiin kun poika odotti maailman eniten sitä, että lähtee ensimmäistä kertaa kaverin kotiin kylään! Mitä olen ehkä itse pannut merkille leikin dynamiikasta ainakin näin alkuun on se, että lapsi selkeästi ensimmäisillä kerroilla lumoutuu kaverin luona uusista leluista niin, että yhteisiin leikkeihin uppoutuminen voi olla hankalaa kun sitten taas leikkipuistossa ollaan neutraalimmassa ympäristössä ilman mitään leluhoukutuksia ja muita uuden ympäristön tekijöitä, jotka vievät huomiota pois leikistä.

Palapelit ovat ehdottomasti yksi pienen lempparijutuista ja täytyy sanoa, että hän on niissä valtavan taitava. Syksyllä rakensimme yhdessä semmoista satojen palojen avaruuspalapeliä ja olin aivan äimän käkenä kun pieni osasi rakentaa semmoista isojen palapeliä jopa paremmin kuin minä! 😀 Joululahjalistalla siis ehdottomasti ainakin uusi astetta haastavampi palapeli perheen pienimmälle <3 Tuo Ryhmä-Hau-palapeli on ollut viime viikkoina suuri suosikki.

Vielä palatakseni tuohon kirkaslamppuun olen ehdottomasti huomannut virkistävän tehon jo aivan tässä lyhyessä ajassa. Valolle suositellaan altistusta klo 6-18 välillä, mutta teho on voimakkain aamun tunteina. Laitankin lampun päälle heti herättyäni ja teen koneella hommia samalla kun lamppu on pöydällä noin 50cm päässä (tässä mallissa tuo on suositeltu terapiaetäisyys). Omalla kohdallani on ainakin jo nyt lievittynyt semmoinen tietynlainen ”kooma” ja jaksamattomuus, varsinkin aamuisin virkistyy nopeammin ja vireystaso on ehdottomasti noussut! Viime viikolla olin varma, että olen tulossa kipeäksi, koska olo oli jotenkin aivan totaalisen nuutunut, mutta ainakin tällä kertaa taisi olla kyse vain yksinkertaisesti kaamosväsymyksen oireista ja valoterapia auttoi oireisiin melkeinpä heti. Tilasin omani Verkkokauppa.comista ja valoni on tämä Innoluxin Rondo. Ensin tuumailin Beurerin ja Innoluxin välillä, mutta olin kuullut Innoluxin lampuista kehuja ja halusin suosia kotimaista, joten lopulta päädyin tuohon. Tilauksen jälkeen jäin tuumailemaan, että olisiko sittenkin pitänyt tilata eräs toinen Innoluxin malli, joka oli muutaman kympin kalliimpi ja saanut todella hyvät arvostelut (plus hoitoetäisyys metrin), mutta loppupeleissä olen tähänkin todella tyytyväinen ja varmasti riittävän hyvä omaan tarpeeseeni 🙂

Mitäs teidän viikonloppuun kuului?

Entä muita kirkasvalolampun tehosta hämmästyneitä? 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Marraskuun valopilkkuja x 5

Viime viikko vierähti näköjään aivan huomaamattani pienen blogitauon merkeissä. Vielä viikko sitten yritin parhaani mukaan tsempata itseäni tämän marraskuun suhteen, mutta suoraan sanottuna oli viime viikko aivan järkky. Kuten edellisessä postauksessa kirjoittelin, olen yrittänyt helpottaa pienoista kaamosmasennusta sillä, että yritän olla tekemättä asioita, joita en oikeasti jaksa tai joiden suhteen ei ole fiilistä ja viime viikolla ei suoranaisesti huvittanut mikään. Eikä aina nyt tarvitsekaan olla tekemässä ja puuhailemassa, itse keskityin lähinnä pakollisiin koulujuttuihin ja perheen kanssa oleskeluun. Syksyn aikana on tullut eteen taas vaihteeksi jotenkin useampia harmillisia juttuja ja juuri kun ajattelin, ettei yhtäkään lisää asiaa voisi tupsahtaa tähän kaiken muun lisäksi niin joutui eräs perheenjäseneni sairaalaan. Ehkäpä joulukuu (tai tämä viikko!) on vuorostaan parempi?

Viikonloppuna paistoi pitkästä aikaa aurinko ja kaivoin heti kamerankin pitkästä aikaa esille. Jos jonkun asian suhteen on vuosi toisensa jälkeen koomassa marraskuussa niin kuvaamisen! Ei ole inspannut kertakaikkiaan yhtään, kunnes nyt viikonloppuna. Mielessä on ollut jo pitkään tehdä tauon jälkeen taas jonkinlaista sisustuspostausta, mutta koti on aina ollut järkyttävässä kaaoksessa tai valo nollissa, joten olen aina lykännyt sen johonkin hamaan tulevaisuuteen. Tällä viikolla tulossa kuitenkin pienimuotoista kotipostausta. Myös unihifistelijä-Iines on tehnyt paluun ja olen alkanut pitkästä aikaa haaveilla uusivani petivaatteet tulevan talven kunniaksi. Mikäpä nyt olisikaan enemmän luksusta talveksi kuin uudet tyynyt ja kahiseva peitto?

Vietimme eilistä isänpäivää rauhallisesti kotosalla. Aamupäivällä leikittiin pojan kanssa pihassa, käytiin pienellä kävelyllä ja illalla haettiin take-awaynä thaimaalaista yhdestä ravintolasta, jota ei aikaisemmin oltu vielä testattu. Nyt tuli myös täyteen toinen viikko uusia kursseja ja intensiivisen ensimmäisen periodin jälkeen on välillä jopa tuntunut oudolta, ettei ole ollut ainakaan näin alkuun samanlaista hoppua kouluhommien kanssa kuin viime kuussa, joka meni välillä jopa minuuttiaikataululla ja usein tein opiskelujuttuja myös viikonloppuisin. Nyt kun päädyin karsimaan pois vielä yhden valinnaisen niin on välillä riittänyt aikaa ihan chillailuunkin ja kieltämättä olen sitä välillä kaivannutkin. Alkunperinhän haaveilinkin juuri kevyemmästä loppuvuodesta, kunnes päädyin ottamaan pari valinnaista lisää, mutta loppupeleissä olen nyt parin sattuman kautta juurikin siinä tilanteessa, mitä alunperin suunnittelinkin 😀

Listailin tänään kuitenkin angsteiluviikon jäljiltä muutamia parhaita juttuja marraskuulta, eli niitä kivoja asioita, joiden pariin aion enemmän keskittyä tässä kuussa.

 

En ole järin jouluihminen, mutta nyt marraskuun alkuun ajattelin tehdä jotain poikkeuksellista ja leipoa pipareita, ehkä joulutorttujakin. Jostain syystä iskee aina marraskuussa joku ihme intoilu niihin ja ennen varsinaista joulua ei sitten enää nappaakaan tortut tai piparit enää yhtään. Ensimmäiset tortut teinkin viikonloppuna, mutta piparkakkutaikinan olemassaolon unohdin tyystin, joten ehkäpä niiden vuoro on sitten tällä viikolla. Ja tosiaan, suolaisen piirakan teko on ollut listalla ikuisuuden, pitääpä lisätä nyt vihdoinkin ainekset kauppalistaan.

Auringonnousut ja laskut ovat marraskuussa aina mielettömän kauniita! Vaikka pilvisen hämäriä päiviä onkin tässä kuussa ollut useita, olen kuitenkin bongannut lapsen kanssa tarhamatkalla jo pari upeaa auringonnousua ja nyt perjantaina myös todella kauniin auringonlaskun. Menin lapsen kanssa ihan pihaan asti ihmettelemään, en nimittäin koskaan voi vastustaa, haha. Ja nyt kun mietin, niin juuri viime marraskuussa kuvailin myös ennätyspaljon upeita auringonlaskuja. Ehdottomia väripilkkuja tähän loppusyksyyn!

Ikuisuuslistalla on ollut neuloa vuoden toinen villapaita, mutta arvatkaa olenko ehtinyt / saanut aikaiseksi / mukamas muistanut? Elättelen tässä toivoa, että saisin jouluun mennessä pipojonon purettua niin saisin neulottua jotain muutakin. Pakko ottaa nyt listalle kivan villapaitaohjeen metsästys!! Viikonloppuna fiilistelin valoa ja kaivoin sen kunniaksi tuon kesällä tekemäni neuletopinkin päälle. Ohje siihen löytyy täältä!

Disney+ on ensimmäinen suoratoistopalvelu, jonka lanseerausta virallisesti odotin ja otin sen käyttöön heti lokakuussa kun palvelu starttasi. Vielä toistaiseksi en ole (mukamas) ehtinyt kunnolla piirrettyjen pariin, mutta nyt marraskuussa on tarkoitus ottaa lapsukainen kainaloon ja aloittaa katsomaan kaikkia lapsuuteni suosikkipiirrettyjä. Aloitin jo pari viikkoa takaperin Pienellä Merenneidolla ja vitsi kuinka nostalgista. Ehkäpä jatkan tänään noiden old school-piirrettyjen kanssa 🙂

Hyvät dekkarit. Syksyn aikana olen yrittänyt etsiä uusia koukuttavia dekkareita ja innostunut kuuntelemaan Camilla Grebeä, jonka kirjoja on tähän mennessä luettu neljä ja tykkään (okei, eivät kuitenkaan voita suosikkidekkarisarjojani). Nyt viimeisimpänä kuuntelin Grebeltä Kun jää pettää alta ja viikko takaperin aloitin uuden Keplerin, Peilimiehen. Syksyn kynnyksellä ilmestyi myös uusi Jo Nesbon dekkari Valtakunta (ei Harry Hole), jonka kuuntelin heti läpi ja olin niin onnessani nyt kun bongasin tuon uuden Keplerin heti perään! Saa myös vinkkailla muista hyvistä dekkareista! Ainiin ja aiemman yhteistyöni jäljiltä on 30 päivän ilmainen kokeilu Nextoryn ääni- ja e-kirjoihin vielä voimassa koodilla IINES täällä 🙂

 

Kivaa alkavaa viikkoa! 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Paremman mielen maanantai

Ah, tässä syksyn edetessä pidemmälle päästäänkin taas pikkuhiljaa tähän kaamoksen odotteluun ja marraskuuhun. Jo ehkä jonkinlaiseksi perinteeksikin on muodostunut se, että jollain tapaa angsteilen täällä marraskuuta vuosi toisensa jälkeen. Ilmeisesti se vain on joku omituinen juttuni. Viime vuoden marraskuu oli itselleni jotenkin erityisen vaikea. Olin todella väsynyt, stressaantunut, kiireinen ja kaiken muun ohella sairastelin paljon, sekä kärsin muista ihme oireiluista. Vaikka marraskuu on monelle kivaa ja myönteistä aikaa, myönnän sen kuitenkin olevan itselleni vuoden vaikein kuukausi. Osittain tämä varmasti on täysin omasta (todella pinttyneestä) ajatusmallistani kiinni ja itseasiassa, silloin viime vuoden marraskuussa päätin, että yritän jatkossa tosissani päästä eroon tästä syysangsteilusta. Ja täytyy myöntää, että tähän saakka olenkin ollut syksystä todella hyvin fiiliksin!

Tällä viikolla tunsin kuitenkin ensimmäiset syysväsymyksen merkit, joiden poissaoloa itseasiassa vielä viime viikolla ihmettelin selatessani muiden syyspäivityksiä hämäristä päivistä. Itse kun olin vielä toistaiseksi säästynyt tuolta, kunnes sitten eilen. Marraskuun ensimmäisenä maanantaina. Heräsin aamulla (9h yöunien jälkeen, nukahdin illalla jo kasin jälkeen :D) aivan silmät ristissä siihen kun Tommi nousi ylös, selailin varmaan 25min puhelimesta kaikkea randomia (tiedän, huono tapa aamuihin) yrittäen saada herättyä, mutta sain hädin tuskin tekstistä selvää kun silmäni vain yrittivät lupsua takaisin kiinni. Lopulta nousin kuuden jälkeen ylös, keitin kahvit, tein pojan kanssa aamujuttuja, olin jo lähdössä salillekin treenivaatteet päällä, kunnes tuumasin, että hitto vie, tänään en tee mitään mikä ei huvita. Ja juuri tuommoista päivää olin kaivannut viikkoja. Ettei tarvitsisi pakottaa itseään mihinkään, mihin juuri silloin ei ole aivan pakko ryhtyä.

Asensin vihdoinkin eilen Garminin kelloon myös sen kuukautiskierron seurannan ja kappas, todella ankeaan päivään selvisi varmaan selityskin. Kello ja sovellus antavat siis myös palautetta kierron varrelta ja tällä hetkellä mennään päivissä, jolloin serotoniinitasot ovat normaalia alhaisemmat ja tähän saattaa liittyä juurikin väsymystä, herkkunälkää ja mielialan vaihteluita. Ja kyllä, ehkäpä tämä oli osittain syyllinen maailman ankeimpaan marraskuiseen maanantaihin, eikä vain se, että oltiin jo marraskuussa. Päätinkin normaalista arkirytmistäni poiketen keskittyä päivän aikana kivoihin ja rentouttaviin juttuihin, jotka aloitin heti aamusta! Tavallisesti lähden aina vietyäni lapsen tarhaan joko salille tai lenkille, jonka jälkeen aloitan kouluhommat, mutta tällä kertaa päätin skipata. Sen sijaan tein jotain aivan poikkeuksellista ja lämmitin aamusaunan klo 9! Sekoitin kasvonaamion, saunoin, hengailin pyyhkeessä meidän terdekeinussa ja chillailin, jonka jälkeen puin jalkaan villasukat ja yöpuvun, kannoin tavarat yläkertaan ja seurasin pari tuntia koululuentoja sängystä peiton alta, enkä edes neulonut samalla 😀

Iltapäivällä tein mikropoppareita, vietin kokonaisen tunnin syöden niitä ja selaten jotain randomhömppäkeskustelua puhelimesta. Samalla mietin, että juuri tämmöisiä päiviä vietän jatkossa ehdottomasti enemmänkin! Varsinkin silloin kun tulee vastaan niitä ankeita päiviä kun tekisi vain vetää aamulla peitto päälle ja elää päivä omassa kuplassaan. Niinä hetkinä aion tehdä juuri noin. Tässä etäillessä kun voi helpostikin lämmittää pikaisen aamusaunan ja viettää vaikkapa työpäivää siellä sängynpohjalla villasukat jalassa keskellä viikkoakin. Okei, teen niin kyllä välillä muulloinkin. Paitsi, että villasukat ovat jalassa kyllä 99% ajasta kun olen kotona 😀

Oma teemani marraskuulle onkin keksiä niitä pieniä kivoja juttuja, hemmotella itseäni, yrittää olla tekemättä liikaa tai vaatimatta itseltäni liikaa. Varsinkaan silloin kun on fiilis, että nyt ei yksinkertaisesti ole fiilistä ja homman mahdollinen skippaaminen mahdollista. Päätin, että jätän sittenkin mahdollisesti yhden valinnaisen kurssin vielä pois tästä periodista, koska erään ohjelmiston lataamisen kanssa tuli teknisiä esteitä ja tuumasin, että juuri nyt en kaipaa yhtään lisää ylimääräistä säätöä. Ja vaikka opiskelu tuokin ihanaa vastapainoa arkeen, kivaa rutiinia ja muutenkin oivalluksia siitä kun oppii uusia asioita aiheista, jotka kiinnostavat maailman eniten, ei kuitenkaan ole maailmanloppu, vaikkei juuri yhdessä periodissa jaksaisikaan käydä yhtään enempää kurssia kuin on ”pakko”.

Innostuinpa myös kaivelemaan läppäriltä piristykseksi muutamia throwback-kesäkuvia! Ehkäpä postaan loppuvuodesta näitäkin enemmän 😀 (Nyt kun päästään muutenkin kuvaamisen suhteen niihin vuoden haastavimpiin viikkoihin :D)

 

Saa jakaa myös teidän vinkkejä marraskuun harmauden selättämiseen 🌸

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.