Kuulumisia viikon varrelta

Meidän napero sai yllättäen taas jonkun ihme kuumetaudin ja pari yötä vierähtikin toisen pyöriessä sairaana sängyssä. Vielä ehtii onneksi sairastaa ennen reissua, täytyy vain itse nyt koputtaa puuta, etten saa nyt viikonlopuksi tuota samaista kuumeen ja vatsataudin sekoitusta. Ei nimittäin olisi ensimmäinen tai viimeinen kerta kun saan näitä ihme lastentauteja, tämän talven aikana onkin tullut oikea lottopotti ja suunnilleen jokainen pöpö, jonka lapsikin on sairastanut. Olimme siis keskiviikkona pojan kanssa kotona, sain järjestettyä erään palaverini etäpaltsuksi ja onneksi ei ollut kyse mistään kovin virallisesta miitistä niin sain sen näppärästi hoidettua lapsi sylissä, heh. Tänään vietetään vielä toipilaspäivää kotosalla ja aamu on vierähtänyt laskuja maksellen, sekä pyykkivuorta selättäessä.

Kun sairastaa, niin ei ole niin justiinsa kampauksenkaan kanssa..

Pojan nukkuessa päikkäreitä viimeistelin merino-chunkyneuletta, joka on osien kiinnittämistä vaille valmis VIHDOIN! Olen työstänyt tuota neulepaitaa varmaan jo reippaasti yli 2kk, koska pipotilauksia on pitkin viikkoja tullut paljon ja olen keskittynyt neulomaan niitä. Nyt on kerrankin niin outo tilanne, ettei minulla ole yhtäkään pipoa kesken, eikä edes lankoja uusiin ja on voinut keskittyä neulomaan loppuun vanhoja keskeneräisiä projekteja. Sain tällä viikolla valmiiksi myös sen yli vuoden ikuisuusprojektina olleen jämälanka-kaulaliinan! Ohjeita juttuihin tulossa heti kun saan ne viimeisteltyä / kuvattua. Pidän varmaan pienen tauon neulomisesta reissussa ja otan pitkästä aikaa mukaan virkkuukoukun! Pitääkin tuumailla mitä sitä virkkaisin. Eräs lukija laittoi maililla toiveen virkatuista shortseista (semmoiset onkin ollut haavelistalla tehdä viime keväästä <3) ja mielessä on ollut myös tehdä virkattu boho-laukku. Saapi nähdä mitä innostun puuhailemaan! Meillä on edessä niin pitkät lennot, että käsityövempeleet ovat kyllä ihan pakolliset koneeseen. Aika kuluu niin rattoisasti!! 😀

Pienen lemppareita, banaanipannareita! Näitä varmaan paistetaan taas kohtuullisen paljon reissussa 😀 Maailmanympärysmatkalla tehtiin banaanipannareita varmaan päivittäin, varsinkin Tahitilla ja Moorealla kun kaikki ruoka oli niin hemmetin kallista, että joutui keksimään hyviä budjettivaihtoehtoja kokkailuun 😀

Ja oma vakio-aamiaiseni!

Lähdemme viikonlopuksi Jyväskylään viemään toista hauvaa hoitoon reissumme ajaksi ja olen jotenkin aivan täpinöissäni, haha. Päätin, että vien pojat uimaan Aalto Alvariin (joka btw on mielestäni edelleen ehkä siistein uimahalli ikinä) ja olen varma, että tykkäävät. Edellinen kertani Aalto Alvarissa taitaakin olla noin kymmenen vuotta sitten, joten odotan niin innolla nyt kun olen taas intoutunut uimisesta, vaikkakin pitkittyneen flunssan vuoksi on tullut parin viikon tauko kaikesta liikunnasta. JKL-juttuja siis tulossa myöhemmin blogiin, saa nähdä mitä juttuja keksimme uimahallin lisäksi.

Avasin eilen paketista uuden kompaktimman kameran, jonka ostin tulevaa reissua varten ja tarkoituksena juurikin kuvata sieltä jonkinlaista videosisältöä, kuten aiemmin joulun tienoilla mainitsinkin. Olenko outo kun maltan pitää postin tuomia paketteja joskus jopa viikonkin (!!) avaamatta, koska monesti tuntuu, etten yksinkertaisesti vain ehdi aina heti niitä availemaan. Kamera tosin ehti odotella keittiön pöydällä vain kaksi päivää, haha. Olen jotenkin viime kuukausina tympääntynyt järkkärin kanssa säätämiseen ja erityisesti sen kantamiseen mukana. Viime kuukaudet ovat muutenkin olleet jotenkin todella ankeita kuvausinnon suhteen, kuvausinspis on talven aikana ollut pahasti hukassa ja erityisesti siksi odotankin reissua, että pääsen ottamaan reissukuvia, joka on ehdottomasti lempparijuttuni kuvaamisessa!

Viime viikkoina olen bongannut vaikka mitä siistejä pilvi-ilmiöitä ja auringonlaskuja. Eilen ajaessamme illan suussa eläinlääkäriasemalle, oli aurinko laskemassa ja pilkotti pilvien raosta. Näytti aivan siltä kun taivas olisi ollut tulessa! Oletteko kiinnittäneet huomiota samaan?

 

Kivaa viikonloppua 💕

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Arjen oivalluksia ja flunssakierrettä

Hello! Olen ollut viime viikot enemmän tai vähemmän pienessä flunssassa, joka taas paheni viime viikolla kamalaksi räkätaudiksi. Tämä on syy, jonka vuoksi olen joutunut hölläämään tahtia blogin kanssa ja pää on kertakaikkiaan muutenkin ollut aivan juntturassa, koska olen pitkittyneen flunssan vuoksi ollut aivan kertakaikkisen poikki. Tässä ei ihan kamalasti ole ollut mahdollisuutta lepoon, koska työhommissa riittää deadlineja reissun alkuun ja ties mitä muuta. Varmasti juuri tämä alkuvuoden jatkuva kiire ja stressaava arki ovat myös pitkittäneet näitä flunssia aivan laittoman kestoisiksi.

Torstain tein töitä sängystä peiton alta ja mielelläni olisin tehnyt samaa myös maanantaina, mutta eräs tapaaminen pakotti piipahtamaan pikipäin kaupungilla. Koko tämä talven flunssakierre on ollut suoraan sanottuna jotain niin helvetillistä, etten toivo samaa kenellekään. Tiedostan kyllä itse, että tämänhetkinen tilanne noin yleisesti tuottaa stressiä ja päänvaivaa, mutta ajankohta nyt vain on todella huono siihen, että makoilisin kaksi päivää kotona parantelemassa flunssaa ja miettimättä yhtään mitään- vaikka kaikkein eniten tällä hetkellä toivoisin juuri sitä.

Bloggaaminen on minulle täysin rehellisesti yksi elämäni tärkeimmistä jutuista, joka vuoksi myös koen jatkuvasti huonoa omaatuntoa tai tietynlaista pettymistä itseeni, jos olosuhteiden pakosta joudun laiminlyömään blogia tai kun tulee tilanteita kun aika / energia ei yksinkertaisesti riitä siihen, että keksisin mielenkiintoista sisältöä joka päivälle 🙁 Tästä syystä olen keskittynyt lähiaikoina enemmän näihin kuulumisiin ja päiväkirjamaisiin postauksiin, kunnes taas pääsen ”normaalirytmiin” juttujen kanssa.

Tässä muutamia oivalluksia viime viikolta näin maanantain koosteeksi…

 

Olen nykyään valtaosassa somekuvia (erityisesti Instassa) ilman meikkiä. Ja kyllä, olen nykyään äärimmäisen laiska meikkaamaan, mutta eipä tuo ainakaan itseäni juuri häiritse. Toivottavasti ei teitäkään, haha.

Viikko ja päivä toisensa jälkeen olen jotenkin jumittunut tammikuun alkuun ja muistankin edelleen lähes päivittäin, että menisimme juuri tammikuussa, vaikka ensi viikolla pärähtää jo maaliskuun ensimmäinen! Huhheijaa kuinka nopeasti aika meneekään. Palatessamme reissusta onkin jo aivan pian huhtikuu.

Edelliseen kohtaan liittyen: Kuluva talvi on ollut erityisen ankea. Näin siis huomiona, jos jostain syystä et vielä näistä lukuisista kirjoituksistani ole lievää angstaustani huomannut. Plussana se, ettei tosiaan joudu ainakaan tarpomaan loskassa ja harvemmin olen tänä talvena kastellut varpaitani kenkien kastuessa ulkona. Tai oikeastaan en varmaan kertaakaan.

Se megakirkas tähti, joka viime aikoina on loistanut taivaalla ja aiheuttanut ainakin itselleni lähes joka kerta ihmettelyä tai pohdintaa (ja jota siis viime torstaina ihmettelin IG storiesissa), on siis Venus! Hämmästelyni tähden suhteen on vain yltynyt lähiaikoina, lähinnä sen suhteen, että miten jokin voi olla noin kirkas? Itse veikkasin kvasaaria, mutta selitys löytyikin sitten Venuksesta, heh. Täytyykin tutkia aihetta tarkemmin heti kun ehdin.

Varasin pari viikkoa sitten tälle viikolla ajan brow liftiin. Siis minä, joka olen aivan äärimmäisen tarkka kulmistani ja en tee niille koskaan mitään. Oikeasti, olen viimeksi nyppinyt tai edes jollain tapaa kulmiani joskus ennen lapseni syntymää 😀 Värjännyt taas en koskaan. Ajatus brow liftistä houkutteli testimielessä, mutta nyt aloin panikoida, että jos kulmistani tuleekin kamalat ja mietin ajan perumista. Microbladingia en ottaisi mistään hinnasta, mutta nyt alkoi kyllä jänskätä tuo brow lift. Entä jos en enää tunnista kulmiani peilistä katsoessa? Apua! Kokemuksia? Ajan lash liftiin haluaisin ehkä pitää, mutta ensisijaisesti haluaisin ehkä ensin sittenkin konsultoida jotain tekijää brow liftin suhteen. Onpas nyt hankalaa.

Kävin viime viikolla ostamassa työmatkalla Kanniston Leipomosta ylläriksi laskiaispullat koko perheelle. Yhden vegaanisen pojalle, mantelimassalla itselleni ja hillolla Tommille (vaikka kuulemma olisikin halunnut mantelilla :D). Myös dino pääsi osingoille. Tuo joululahjaksi saatu T-Rex pelotti alkuun monta päivää ja kuulemma olisi ihan pitänyt hankkiutua siitä eroon, kunnes siitä on sen jälkeen kehkeytynyt leluista ylivoimaisesti rakkain, jolle toivotetaan hyvät yöt ja otetaan mukaan monesti myös ruokapöytään 😀

En uskonut näin tapahtuvan ikinä, mutta olen onnistunut ensimmäistä kertaa ikinä saamaan jonkin sortin ähkyn laskiaispulliin. Myönnettäköön, että olen kylläkin syönyt niitä tässä viimeisen kuukauden sisällä varmasti yli 15 kpl (ai mitenniin hulluna laskiaispulliin? :D), mutta tällä hetkellä lojuu jääkaapissa edelleen syömättä yksi perjantaina ostettu laskiaispulla, jota en yksinkertaisesti enää vain saanut alas. Haha!

Flunssan paranemisen vuoksi olen joutunut pitämään totaalitauon liikunnasta, josta olen tosi harmissani. Olin juuri saanut kivan rutiinin lähes päivittäisiin lenkkeihin jätettyäni kuntosalin tauolle ja nyt myös uimiseen, mutta jouduin päättämään, etten tee hyötyliikunnan lisäksi nyt mitään muuta niin kauan kun sitkeä pöpö kaikkoaa, vaikkakin liikunnan stressiä lievittävä apu voisi ehkä jossain määrin myös edistää paranemista. Kinkkinen tilanne siis.

Paras juttu muuten nykyään ovat lounaat yksin. Olen harrastanut näitä silloin tällöin ja perjantaina poikkesin ystävääni odotellessa syömään ystävänpäivälounasta itseni kanssa. Niin kivaa! Ja suuntasin tietty Fisken på diskenin The lohikeitolle, josta olin haaveillut toistamiseen jo pari kuukautta. Suositus!

 

Sain eilen valmiiksi viimeiset pipot ennen reissua ja tänään olisikin tarkoitus pistää hajakappaleita pieni erä myyntiin IG Storiesissa. Pysykää siis kuulolla @iines jos pipojutut kiinnostaa 🙂

 

Kivaa viikkoa!

 

 

Ps. Onko teillä ollut tämä talvena inhottavan pitkiä flunssaputkia? Olen jotenkin niin turhautunut tähän 🙁

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Viime viikon parhaita ja sekalaisia arkikuvia

Viime viikko on piti sisällään sadetta ja aurinkoa. Tuntuu todella hullunkuriselta pakata tammikuussa mukaansa sateenvarjo töihin lähtiessä. Tiedän, tänä talvena (tai kutsuisin tätä enemmänkin loputtomaksi syksyksi) olen marissut ennätyspaljon sään suhteen, mutta onhan tämä nyt aika karseaa! Hassua ajatella, ettei minulla ole mitään varsinaista talvea vastaan (siis lunta, aurinkoa ja pikkupakkasia), mutta tämmöinen epämääräinen märkä ja hämärä alkaa jo olla liikaa kenelle tahansa. Manailtuani moneen otteeseen perheemme flunssakierteestä, on pikkuinen taas kerran flunssassa ja sain onneksi siirrettyä omat pari palaveriani tänään puhelinpaltsuiksi, jotta voin jäädä naperon kanssa kotiin. Itse uskon siihen, että syyllinen näihin loputtomiin flunssiin on ehdottomasti ollut tässä lämpimässä talvessa.

Mitäs puuhailtiin viime viikolla? Viikonloppu vietettiin rauhallisesti kotona chillaten. Viimeistelin pojan huonetta (postausta tulossa tällä viikolla), leivoin niitä keto-laskiaispullia, joiden ohjeen julkaisin eilen ja käytiin lauantaina pitkästä aikaa kiertelemässä Jumbossa, koska piti hoitaa erinäisiä pikkujuttuja, kuten käydä ostamassa pojan uuteen sänkyyn aluslakana, pakkaustarvikkeita pipoille ja ottamassa pojalle kuva uuteen passiin! Edellisen kerranhan kävimme tämän kanssa passikuvassa 2kk iässä, joten ymmärrettävästi oli meininki tällä kertaa hieman eri kuin pienen vauvan kanssa 😀

Eilen kartoitimme alustavasti Uuden-Seelannin reittiä ja Airbnb-majoituksia. Ja täytyy sanoa, että Uudesta-Seelannista löytyy niin upeita Airbnb-kämppiä, etten kestä! Haaveenani on edelleen muuttaa joskus Uuteen-Seelantiin ja jokunen aika sitten selailinkin netistä tietoa viisumiseikoista. Kuulemma työviisumien saanti vaikeutuu tänä vuonna ja viisumeita myönnetään pääasiassa vain niihin ammatteihin, joista on maassa kova pula. Kuten esimerkiksi maatalouteen, joka ei ehkä aivan ole oma alani, haha. Ajattelin jossain vaiheessa tehdä postauksen pienistä ja suurista haaveistani, johon listailen mahdollisesti myös ideoita, joita minulla olisi jos joskus kaukomaille päätyisimme.

Tässä muutamia viikon parhaita juttuja…

Uusi viikonloppujen mättöruokasuosikkini: Itsetehdyt bataattiranskalaiset fetajuustolla! NIIN HYVÄÄ! Bataatin ja fetajuuston yhdistelmä on tällä hetkellä suurin ruokahimotukseni. Viikonloppuna tein tätä taas ja paistoin vielä kylkeen palan uunilohta – toimii!

Rahapaja Netflixistä. Tommi alkoi katsomaan espanjalaista Rahapajaa jo kauan ennen minua ja sai suostuteltua, että kirisin tämän kiinni katsomalla pari ekaa tuotantokautta. Alkuun olin skeptinen, mutta sarjan kaksi ekaa kautta olivat superhyviä! Kolmas ei aivan vakuuta (toistaiseksi), mutta annan sillekin mahdollisuuden. Jos etsitte uutta katsottavaa Netflixistä, suosittelen.

En ollut alkuun lainkaan innostunut Triplasta, mutta nyt käytyäni siellä kahdesti syömässä, olen aivan koukussa Triplan ravintolatarjontaan. Siellä on nimittäin vaikka mitä! Joululomalla kävimme korealaisessa BBQ:ssa East Marketissa (parasta ruokaa pitkään aikaan!!!!) ja nyt viime viikolla kävin matkamessujen yhteydessä pizzalounaalla työkaverin kanssa Triplan Capperissa. Eniten olen kuitenkin huolissani siitä, kuinka monta halpamuotiliikettä yhteen kauppakeskukseen on saatu tungettua? Huhheijaa, tunteepa sitä itsensä vanhaksi kun noin jokatoinen ketjuliikkeistä on itselleen täysin tuntematon. Mistä näille kaikille edes löytyy asiakkaita…?

Matkamessuilla olin todella iloinen siitä, kuinka esillä kotimaan matkailu oli tänä vuonna! Messupisteitä kierrellessä aloin haaveilla matkasta Kainuuseen, Kolille, Sompioon huuhtomaan kultaa ja vaikka minne muualle. Ulkomaiden pisteet eivät tänä vuonna ihan kamalasti vetäneet puoleensa, koska edustusta ei ollut mailta tai kohteilta, jotka minua eniten kiinnostavat, mutta muutamilla kojuilla tuli käytyä piipahtamassa.

Perjantaina bongasin aivan mielettömän kauniin auringonnousun ja itseasiassa tänään taas. Rakastan auringonnousua ja laskua yli kaiken, enkä malta odottaa millaisia pääsee bongailemaan taas reissusta.

 

Huippua maanantaita! ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Päivän ajatuksenvirtaa ja extemporejuttuja

Mikä ennätys, kaksi päivää putkeen aurinkoa! Näinä harmaina kuukausina olen kaivannut yli kaiken niitä keväisiä ja kesäisiä aamuja kaikessa rauhassa. Auringonnousun ihmettelyä samalla kun istun aamuvarhaisen hiljaisuudessa juoden aamukahviani ja yrittäen saada ajatuksiani kasaan kirjoittamalla. Tiedostan, että blogissa on jo pitkin viime vuoden loppuvuotta ollut melko melankolinen vivahde. Ehkäpä tuo kuvastaa juuri omaa elämänvaihetta, joka on paljolti mennyt lähes totaalisen umpikujan ja oikeiden valintojen pohtimisen välillä. Haluan kirjoittaa asioista rehellisesti, koska väittäisin meidän kaikkien kokevan ajoittain näitä kausia. Ellei nyt vuosittain, niin ainakin muutamaan otteeseen elämän varrella. Ja toki taas sadannen kerran, se on täysin normaalia. Ennen kaikkea kuitenkin inhimillistä.

Juttelin tällä viikolla itseasiassa juuri erään työkaverini kanssa siitä, kuinka joillekin tyypeille on varsin luontaista ilmaista ja jäsentää ajatuksiaan esimerkiksi päiväkirjan muodossa. Itse en ole kirjoittanut päiväkirjaa sen jälkeen kun aloitin blogini (eli yli 10 vuotta sitten), mutta nuorempana kirjoitin päiväkirjoja vuosikausia. Itselleni se oli todella tärkeä kanava saada purkaa mieltään, joka yleensä johti oivalluksiin ja tietynlaiseen rauhaan kun jokin murhe tai ajatus oli saatu kirjoitettua ylös. Olenkin miettinyt, että aloittaisinko päiväkirjan kirjoittamisen taas uudelleen? Halukkuutta siihen toki löytyisi ja samoin mahdollisuus kirjoittaa asioista, jotka tuskin koskaan päätyvät blogiin tai kenenkään muunkaan silmäparien luettavaksi. Varmaan vuoden ajan olen kerta toisensa jälkeen päättänyt kaivaa vanhat päiväkirjani kaapista ja käyttää hetki siihen, että lukisin niitä läpi. Mutta toisaalta, haluanko nostaa esille myös niitä vanhoja kipeitä haavoja? Vielä toistaiseksi en lukuisista yrityksistä huolimatta ole sinne saakka päässyt, mutta täytyypi viimeinkin laittaa ensi viikon agendalle!

Ja nyt kun ajauduin tuumailemaan ajatusten jäsentämistä ja viitaten aikaisempaan postaukseeni tästä ihme kriisivaiheesta, täytyy todeta että juuri tällä hetkellä kaipaan maailman eniten jonkinlaista tuumaustaukoa. Kaikesta. Oikeastaan kaipasin sitä jo pitkin loppuvuotta maailman eniten. Pientä, edes vajaan viikon irtiottoa arjesta saadakseni ajatuksiani jäsenneltyä ja jonkin sortin järjestykseen. Tuntuu, että arki on nykyään kaoottista ja nimenomaan liian kaoottista sille, että ehtisi pysähtyä omien ajatustensa äärelle ainakaan niin usein kuin ehkä toivoisi. Tänään vietin pitkästä aikaa kunnon haahuiluhetken. Tajusin junassa matkalla keskustaan, etten ole avannut Spotifytä moneen viikkoon, joka on itselleni todella poikkeuksellista. Kai lähiviikkoina on tullut keskityttyä enemmän äänikirjojen kuunteluun. Päätin sporan sijaan käyttää hetken käppäilyyn ja loppupeleissä olin 30minuutin sisällä syvemmällä jossain teinivuosien muistoissa kuin vuosikausiin kuunneltuani ihan sattuman kaupalla jotain ikivanhoja suosikkibiisejä, jotka olin ehtinyt suunnilleen jo unohtaa. Ihan parasta!

Ja muutenkin, arjessa parhaita ovat muutenkin tämmöiset rauhalliset hetket kun ajaudut haahuilemaan, aivan sattuman kaupalla paikkoihin tai vanhoihin muistoihin. Juuri nyt istun Punavuoren Relovessa ja hoitelen päivän viimeisiä hommia koneella kasaan ennen viikonloppua 🙂

 

Heh, tulipas melkoinen extempore-päivä ja ajatusvirtaa!

Kivaa viikonloppua ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Perhejoulu puhelinkuvina

Mainitsinkin jo aiemmin olevani ehkä maapallon laiskin ihminen mitä tulee joulukoristeisiin ja kodin fiksaamiseen joulukuntoon. Ja niin, oikeastaan koko joulun viettämisen suhteen. Muiden sepustaessa omia joulusuunnitelmiaan, olen nykyään useimmiten hiljaa, koska emme lähivuosina ole tehneet sen kummempia joulusuunnitelmia. Se, ettei juhli joulua ”täysillä” tai vähintään kelvollisesti, tuntuu olevan niin harvinaisuus, että harvoin edes jaksan tuoda asiaa esille. Tuntuu, että asia aiheuttaa vain hämmennystä siitä, kuinka joku ei muka viettäisi perinteistä joulua? Itse olen ennen kaikkea tyyppi, joka mieluiten viettää joulua fiiliksen mukaan, ilman stressiä ja tarkkoja suunnitelmia. Tämä pieni pysähtyminen ja jopa muutamien päivien blogiloma on tehnyt kyllä ihmeitä.

Ajattelin jossain vaiheessa jopa ensin tekeväni blogiin jonkin sortin epäsuositut mielipiteet-joulu editionin, mutta toisaalta en missään nimessä halua olla se tyyppi, joka pilaa toisten joulufiilistä, joten päätin suosiolla jättää väliin. Viime vuosi oli joulun osalta oikeastaan helpotus viettäessämme sen Los Angelesissa, jossa ei voi välttyä upeiden joulusomisteiden ihailulta, vaikkei itse koristelurumbaan lähtisikään. Täytyy kyllä myöntää, että Lapin reissulla iski pienoinen joulufiilis, ensimmäistä kertaa vuosiin!

Tänä vuonna olenkin miettinyt, että olenko huono äiti jos en panosta joulukoristeluun? Ja samalla todennut, etten omista ainuttakaan joulukoristetta. Siis miettikää, en YHTÄ AINUTTA! Olenko joku universumin ainoa, joka ei omista yhtäkään joulukoristetta? 😀 Okei, tajusin toissapäivänä omistavani yhden koristeen; maapallon, jonka olen joskus saanut ystävältäni. Ja eilen saimme lahjaksi joulukoristeita yhteisiltä ystäviltämme, jospa vaikka ensi vuonna innostuisimme tähän koristeluhommaan! Ainiin ja uskokaa tai älkää, Tommi kävi ostamassa meille jopa mini-kuusen, jota napero sai kunniakseen vartioida.

Emme ole miehen kanssa koskaan olleet kovin ahkeria lahjojen ostajia. Joinain jouluina saatan ostaa lahjan tai pari – lähinnä puolisolle ja pojalle, mutta noin yleisesti ei perheessäni ole lapsuus- ja nuoruusvuosien jälkeen ollut tapana juurikaan ostella joululahjoja. Ja tosiaan, vaikka ajatus on tärkein, en itse elä lahjojen saannista tai varsinkaan siitä ostelukulttuurista, jossa ostetaan vähän sitä ja tätä, ehkä turhaakin tavaraa vain siksi, että on ”pakko ostaa lahjoja”. Tänäkään vuonna emme puolison kanssa osta toisillemme joululahjoja ja olemme päättäneet, että ostamme pojalle yhden yhteisen lahjan. Kyllä, yhden. Tästä tosin joustimme ja kävimme päivä ennen aattoa hakemassa kaupasta Brion junaradan lisäksi vielä Nesteen rekan, jota pieni oli ihaillut suuresta lelukirjasta viikkotolkulla. Samainen rekka oli tietysti myös otettava eilen illalla mukaan sänkyyn.. 😀

Urtekramin tuotteet saatu

Tottakai isovanhemmilta ja kummeilta monesti tulee useampia lahjoja, siksi jotenkin tuntuukin niin hullulta ajatella, että ostaisimme vielä itse useamman lelun kaikkien noiden muiden lahjojen lisäksi. On ollut ihana huomata, että pieni oikeasti arvostaa niitä yksittäisiä harvempia hankintoja, enkä jatkossakaan halua mennä siihen pisteeseen, että leluja ja turhaa krääsää ostetaan vain ostamisen ilosta. Ennemmin laatu, ei määrä.

Näinä lomapäivinä on ennen kaikkea tullut herkuteltua. Kerroinhan edellisessä postauksessa suunnitelmistani leipoa jouluna karjalanpiirakoita ensimmäisen kerran sitten lapsuusvuosien ja suunnittelen jo leipovani niitä toistamiseen loman aikana. Aivan mielettömän hyviä, vaikka ulkonäkönsä puolesta eivät ehkä sieltä kauniimmasta päästä, heh. Tein pojalle karjalanpiirakat maidottomana ja riisipuuro on tänä vuonna ollut meillä muutenkin maidotonta. Ennen joulua kyselin teiltä vinkkejä sen suhteen, että kumpaan riisipuuro kannattaa tehdä, kaura- vai kookosmaitoon ja mielipiteet jakautuivat aikalailla 50/50. En ole vielä keittänyt puuroa pelkästä kookosmaidosta, mutta pariin satsiin olen lisännyt mukaan kookoskermaa. Itse en juurikaan maistanut eroa puurossa, johon on lisätty kookoskerma ja siinä, joka oli ilman. Molemmat hyviä!

Pienen suurinta jouluherkkua ovat piparit! 

Ja kyllä vaan, nämä muutama päivä on vietetty kauppareissuja ja ulkona piipahduksia lukuunottamatta pitkälti pyjamassa hengaillessa 🙂

 

Tässäpä muutamia juttuja meidän viime päivien varrelta ✨

 

Mitäs teidän jouluun?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.