Pian ollaan jo marraskuussa ja vaikka edellisessäkin kuulumispostauksessa tuumasin viikkojen vierähtävän nopeasti, tuntuu syksyn edenneen tänä vuonna jopa aikaisempia vuosia vauhdikkaammin. Kaivoinpa viime viikolla jo toppatakinkin käyttöön, eikä ollut kyllä yhtään liian lämmin! Vaikka maailman meno tällä hetkellä nyt onkin normaalista poikkeavaa, en ole oikeastaan edes ankeillut tulevaa marraskuuta tai talvea. En, vaikkei perinteistä aurinkolomaa ole tulossa tai lähitulevaisuudessa tosiaankaan edes millään suunnittelun asteella. Lähipiirissäni on viime viikkoina ja kuukausina ollut paljon sairastelua, sekä muita ikäviä juttuja, jotka ehkä toisaalta ovat vieneet ajatuksia pois siitä mitä ympärillä tapahtuu ja joku vuosittainen marraskuun masistelu on kieltämättä tuntunut melko pieneltä siihen verrattuna. Tietty pientä koronamasista on syksyn aikana ollut ilmassa (ja kirjoitinkin aiheesta juuri äskettäin), mutta olen ehkä pyrkinyt jälleen asennoitumaan siihen, että elämä nyt on tässä hetkessä tätä mitä on ja pitäisi vain kyetä löytämään siitä niitä positiivisia seikkoja, jotka tekevät iloiseksi.
Kellojen kääntäminen talviaikaan aiheutti pientä hämmennystä, mutta oikeastaan siinä mielessä, että heräsin talviaikaan siirtymisestä huolimatta tismalleen samaan aikaan kuin aina ennenkin. Eilen katsoin kelloa ensimmäisen kerran joskus 6.40 ja totesin, että perus, heräsinhän lauantainakin samaan aikaan, kunnes sitten alhaalla tajusin mikron kellon nähdessäni, että ainiin, ”oikeastihan” kello olisi tunnin enemmän. Tuntui kieltämättä ihanalta nousta tänään ennen kuutta ja todeta, että oli tavallaan nukkunut tunnin pidempään ja oli kyllä virkeä olo aikaisesta aamusta huolimatta! Alkaako nyt sitten virallisesti talven odotus talviajan myötä? Itse jauhan itsepintaisesti syksystä ja luultavasti jatkan tätä koko loppuvuoden ajan. Ehkäpä siihen asti kun saadaan ensilumi, muutoin ehkä sitten sinnikkäästi läpi talven, haha.
Alunperin oli tarkoitukseni aloittaa syksylle uusi harrastus ja olin jo ilmoittautumassa keramiikkakurssille, kunnes sitten tuli muutos tähän koronahommaan. Ehtiihän sitä onneksi myöhemminkin ja kieltämättä noissa neulomishommissa on ollut aivan riittämiin hommaa tähän syksyyn ja opiskelutkin voisi ehkä lokeroida jonkin sortin todella aikaavieväksi harrastukseksi. Mielessä on kyllä ollut, että kävisin ostamassa itsekovettuvaa savea ja harjoittelisin pojan kanssa sen avulla kotosalla savitöitä. Onko teillä kokemuksia? Toimiiko hyvin? Kamalat himot savitöihin kuitenkin ja yksityisopetuksen metsästys sen suhteen jatkuu edelleen nyt syksyn ja talven aikana. Jostain syystä olen myös harkinnut ensi vuodelle kurssia kukkasidonnasta, joka on alkanut kiinnostaa paljon! Isoäidilläni (jota en tosin koskaan ehtinyt näkemään) oli aikanaan Jyväskylässä kukkakauppa ja veikkaan, että tämä innostus kukkiin ja kasveihin kulkee meillä jotenkin suvussa, heh. Onko teillä syksylle tai talvelle suunnitelmia uusien harrastusten aloittamisesta?
Sitten asiasta kukkaruukkuun! Katsoimme viikonloppuna Netflixistä David Attenboroughin uuden dokumenttielokuvan Elämää Planeetallamme ja en voi muuta kuin suositella!! Ehdottomasti dokumentti, jonka meidän jokaisen pitäisi katsoa. Dokumentissa David Attenborough käsittelee ihmisten aiheuttamia muutoksia, joita on oman pitkän uransa aikana huomannut maapallolla. Sademetsien hakkuut, biodiversiteetin väheneminen, ilmastonlämpeneminen ja yleisesti kasvava ihmisväestö. Aihe on itselleni varsin tuttu opinnoistani ja yleisesti omasta kiinnostuksestani aiheeseen. Tuon katsottuani iski taas kerran fiilis, että juuri tämän vuoksi haluan opiskella juuri näitä seikkoja enemmän, jotta ymmärtäisin paremmin syy- ja seuraussuhteita, sekä ehkä jonain päivänä hulluissa unelmissani ehkä voisin tehdä esimerkiksi tutkimustyön muodossa jotain ympäristön hyväksi.
Tottakai jokainen meistä voi kantaa kortensa kekoon jo nyt niillä pienillä vihreillä arkiteoilla ja itsekin niin teen. Joskus vuosi takaperin googlettelin ahkerasti vapaaehtoistöitä rantojen puhtaanapitoon ja korallien ”pelastustöihin”, jonka itseasiassa otin nyt taas listalle tuon dokumentin jälkeen. Maatalouspolitiikan kurssillani käsiteltiin nyt itseasiassa juurikin maatalouden ja ruokaketjun ongelmia, sekä yhteiskunnalliselta, että ympäristön taholta ja innoistuin tutkimaan aihetta sitten enemmänkin. Yksi niistä syistä, joiden vuoksi valitsin mantsan ohella hakea maataloustieteitä oli juurikin tuo, että oppisin ymmärtämään maatalouden ja koko ruokajärjestelmän ympäristöhaittoja, koska kokonaisuudessaan on ala yksi merkittävimmistä kasvihuonepäästöjen lähteistä, eikä aihetta voi ympäristöseikkoja käsiteltäessä oikein sivuuttaa. Ensi vuonna onkin tavoitteena ottaa enemmän esimerkiksi ekologiaan painottuvia kursseja noiden suuntautumisopintojeni ohelle.
Tänään vähän tämmöiset randomit aamukuulumiset. Toivottavasti teidän viikonloppu meni kivasti? Itse valmistaudun nyt tänään alkaviin uusiin kursseihin! 🙂
Kivaa alkavaa viikkoa! 🌞
Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.
