Random-kysymyksiä ja vastauksia x 11

Ennen lomaa haluan keskittyä hieman kevyempiin aiheisiin ja listasinkin taannoin muutamia todella sekalaisia random-kysymyksiä, joihin sitten itse vastailin. Vähän kuin kaverikirja-hengessä, koska semmoiset ovat mielestäni ihan parhaita 🙂

Minkä supervoiman valitsisit?

Haluaisin joko lukea toisten ajatuksia (tai hetkinen, en tiedä haluaisinko sittenkään, hahah :D), osata lentää, hengittää veden alla (ovatko nämä edes supervoimia?), kyetä näkemään kauas menneisyyteen, aikamatkustaa tai omata semmoisen tutkan, jolla voisi ilmiantaa ihmiset valehtelusta ja huijauksista 😀 Hahah. Tai tietysti osata ratkaista kaikki maailmankaikkeuden mysteerit! Tosi vaikea keksiä yhtä, mutta valitsisin ehkä tuon viimeisimmän.

Mitä haluaisit opiskella jos hakisit nyt?

Haluaisin opiskella maantiedettä tai jotain käyttäytymistiedettä. Myös biologia kiinnostaa, mutta en koskaan pitänyt sitä vaihtoehtona lukion jälkeen, koska muistaakseni haussa oli joku matemaattinen kriteeri, eikä aine tosiaan ole valitettavasti vahvuuteni 😀 Jos nyt hakisin opiskelemaan, hakisin varmasti HY:n Ympäristötieteelliseen tai oman alani ylempään AMK:iin.

Missä asuisit jos saisit valita minkä tahansa paikan?

Rannalla tai keskellä metsää esimerkiksi jossain Suomen pohjoisessa kolkassa. Näistä kahdesta ehkäpä mielummin kuitenkin rannalla jossain lämpöisessä, mutta voisin ehdottomasti asua puolet vuodesta rantsussa lämpimässä ja puolet vaikkapa Lapissa keskellä koskematonta luontoa. Unelmani olisi asua omavaraisena Ranskan Polynesian saarella (:D), Uudessa-Seelannissa tai Kaliforniassa pienessä rantakaupungissa. Euroopassa asustaisin kaikkein mieluiten Ranskan Biarritzissä.

Jos saisit kysyä kysymyksiä ihmisiltä, jotka tietävät maailman suurimmat salaisuudet, mitä kysyisit ensimmäiseksi?

Haluaisin tietää, että onko maan ulkopuolista elämää oikeasti havaittu vai ovatko kaikki UFO-havainnot aikojen saatossa keksittyjä tai muita virheellisiä havaintoja. #conspiracyforlife

Jos saisit tietää vastauksen yhteen maailmankaikkeuden mysteeriin, mikä se olisi?

Haluaisin tietää about sata asiaa, kuten mitä galaksimme ulkopuolisessa ”tyhjyydessä” on, loppuuko se koskaan, mihin maailmankaikkeus konkreettisesti laajenee, mitä mustien aukkojen sisällä oikeasti tapahtuu (paitsi siis teoreettisesti singulariteetti ja yleisesti MITÄ se konkreettisesti mahdollisesti on :D), mutta eniten haluaisin tietää, että onko rinnakkaisia maailmankaikkeuksia tai rinnakkaisulottuvuuksia olemassa? Esimerkiksi, että voisiko oman maailmankaikkeuden lomassa olla esimerkiksi viides ulottuvuus, jota emme normaalisti havaitse, mutta joka voisi osittain selittää esimerkiksi monet yliluonnollisiksi väitetyt ilmiöt. Ja tämä ei ole mitään höpönlöpöä, koska monet tiedemiehet ovat esittäneet teorioita multiversumeista ja toisista ulottuvuuksista, mutta niiden todistaminen on tällä hetkellä käytännössä mahdotonta.

Eniten ahdistaa..?

Se, mihin suuntaan maailma menee, yleisesti maailman pahuus, rahakeskeisyys, arjen kiireys ja suoritusyhteiskunta. Ajatus siitä, että monet suomalaiset (ja ihmiset ympäri maailmaa) elävät vain ja ainoastaan työlleen unohtaen vuosien saatossa edistää asioita, joilla ehkä oikeasti olisi merkitystä. Oikeasti haluaisin kaikkein eniten elää omavaraisena jossain Tyynenmeren saarella ilman stressiä siitä, mitä maailma minulta odottaa ja elää kaikkien huonojen uutisten ulkopuolella.

Kaupunki vai maaseutu?

Olisin ennen sanonut ehdottomasti, että kaupunki, mutta nykyään taas olen ylivoimaisesti maaseudun kannalla. Olen sanonut jo monelle, että voisin muuttaa vaikka heti johonkin tönöön Inarin erämaahan. Katsoin sieltä jo yhtä kesämökkiä, jonka olisin halunnut ostaa nyt heti, haha. Poikkeuksena se, että voisin asua suuren kaupungin lähettyvillä ns. suurkaupunkikeskittymän ulkopuolella. Esimerkkinä nyt vaikkapa Los Angelesissä joku pienempi rantakaupunki-yhteisö.

Lempiruokasi?

Pidän jopa ehkä eniten kaikesta ihan tavallisesta kotiruoasta, kuten vaikkapa makaroonilaatikosta ja lohikeitosta. Mutta ehkäpä italialainen ruoka on genrenä semmoinen, josta pidän eniten. Äh, tai kreikkalainen! Ehkäpä vastaan näin yleisesti, että välimerellinen ruoka.

Lempihedelmä?

Papaija on aivan ykkönen!! Syön matkoilla usein jokaikinen aamu papaijan aamiaiseksi 😀

Mitä piirteitä arvostat eniten toisissa ihmisissä?

Rehellisyyttä, luotettavuutta ja aitoutta. Jos joku pettää luottamukseni tai totean toisen epärehelliseksi, en luultavasti kykene enää koskaan luottamaan tähän. Olen ihmissuhteissa jossain määrin ehkä ehdoton. En koe, että minulla olisi tarvetta haalia ympärille ihmisiä, joiden seurasta tai luonteenpiirteistä en oikeasti välitä tai jotka vievät enemmän energiaa kuin mitä antavat, varsinkin kun viihdyn oikein hyvin myös yksinäni, perheeni tai läheisten ystävieni kanssa. Se, että sovin näkeväni jonkun ihmisen, tarkoittaa usein sitä, että oikeasti todella haluan nähdä tätä, koska en ole tyyppi joka sopisi treffejä ihmisten kanssa vain huvikseen, vaikka noin yleisesti toki muiden seurasta pidänkin. Ennemmin panostan niihin läheisiin ja pitkäaikaisiin ystäviin, jotka ovat olleet lähelläni ”aina” kuin haalisin pintapuolisia kavereita. Ennemmin laatu kuin määrä.

Mitä tapahtuu tänään?

Minulla on viimeinen työpäivä ennen lomaa ja haluaisin käydä syömässä lounasta jossain kivassa paikassa! Illalla olisi tarkoitus viimeistellä pakkaamista.

Kivaa keskiviikkoa! ✨

 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Lomasuunnitelmia x 10

Ah, minulla alkoi eilen LOMA ja kuinka oudolta tuntuukaan olla pitkästä aikaa kunnolla lomamoodissa! Ihana ajatus lepuutella ja rentoilla seuraavat 2 viikkoa. Meidän joululoman tarkemmat suunnitelmat ovat vielä auki, emmekä ole ottaneet mitään stressiä joulusuunnittelusta muutenkaan. Pidämme edelleen optiona, että saattaisimme lähteä käymään autolla pohjoisessa koko perhe jos sattuisimme saamaan peruutuslistalta mökin äitini lomaosakejuttujen kautta. Ei mitään suuria odotuksia sen suhteen, mutta tuntuuhan joulu täällä harmaudessa kieltämättä hieman ankealta. Varsinkin niiden aikaisempien Lapissa vietettyjen päivien jälkeen, jonka jälkeen olen vain haikaillut takaisin. Ja mitä ihmettä, näin toissapäivänä ulkona kastemadon! Jouduin pimeässä tihrustamaan, että onko se tosiaankin elävä kastemato, mutta mielestäni oli. Että semmoista näin alle viikko ennen joulua 😀

Tässäpä listaa asioista, joita olen suunnitellut tekeväni lomalla:

 

Rentoutua, tottakai! Ei meikkiä, ei hiustenlaittoa tai aikaisia lähtöjä tarhaan yli kahteen viikkoon. Ihanaa! Ajattelin yrittää loman aikana koti-valkaista hampaitani pitkästä aikaa (hyvin tärkeää, haha) ja lotrailla kasvonaamioilla.

Neuloa viime viikolla aloittamaani cropped-merinovillapaita ja saada viimeinkin valmiiksi jämälanka-kaulaliina, jota olen työstänyt jo melkein vuoden. Kaulaliinasta jäljellä enää noin 30cm, joten voiton puolella ollaan. Ohjeita taas tulossa kunhan saan uusia juttuja valmiiksi. Ja pipoihin myös tulossa pientä täydennystä, tällä hetkellä pipoista on jäljellä 1 harmaa.

Pitää jonkin sortin someloma, joka myöskin tulee enemmänkin kuin tarpeeseen. En siis vain sen osalta, etten itse päivittäisi somea, vaan myös niin, että pitäisin myös lomaa muiden sisältöjen skrollaamisesta jomo-mentaliteetilla!

Käydä Heurekan dinonäyttelyssä pojan kanssa. Dinomania ei nimittäin täällä ota laantuakseen. Jossain vaiheessa oli Salama Mc Queen-villitys, sitten Ryhmä-Hau, Oktonautit ja nyt jonkin aikaa on kaikki dinoihin liittyvä ollut aivan ylivoimaisen lempparia. Piirretyistä on YLE Lasten Areenan Dinojuna pyörinyt ihan kohtuullisesti meillä lähiviikkoina. Viime viikolla lainasi pieni kirjastosta dinokirjoja, jotka ovat siis ilostuttaneet nyt aamusta iltaan. Siis jopa niin paljon, että tämä on herännyt aamulla kuudelta mielessään heti ensimmäisenä dinokirja, joka siis luonnollisesti otetaan myös illalla mukaan sänkyyn 😀

Järjestellä kotona juttuja, kuten työstää vihdoin ja viimein tyttönurkkaustani, sekä vaihtaa hieman järjestystä pojan huoneessa. Haluaisin ostaa tälle viimeinkin oman kunnon ”isojen poikien sängyn” ja myydä pois vanhan pinnasängyn, jossa ei tosiaan ole kai ainuttakaan yötä edes nukkunut. Tyttönurkkaukseni suhteen olisi tarkoitus saada vihdoinkin näin about vuoden jahkailun jälkeen hommattua kunnon lipasto, johon saisin jemmaan kaikki käsityöjutut ja muut tavarat.

Löhötä sohvalla ja toivon mukaan löytää joku hyvä yhteinen sarja, jota voisimme Tommin kanssa katsoa maratonina. Viime viikkoina olemme mm. katsoneet 5 kautta Solsidania ja sitä ennen kaikki Downshiftaajien jaksot. Mitähän sitä katsoisi seuraavaksi? Jostain syystä juuri tämmöinen pohjoismainen huumori on iskenyt syksyn mittaan.

Liikkua paljon. Lähiviikkoina ovat treenit jääneet ensin flunssan ja sitten kiireen vuoksi vähemmälle, joka harmittaa. Liikunta on nimittäin viimeinen asia, josta haluaisin arjessa joustaa. Aikomus on ainakin käydä uimassa, lenkillä ja salilla, jos ehdin käydä lataamassa näillä näppäimillä umpeutuvan salikortin jouluksi. Haluaisin myös lomalla käydä pitkästä aikaa bikramissa! Olin itseasiassa varannut eilisillalle itselleni biramjoogan, jonka tosin päädyin perumaan kun olo on vielä ollut hieman räkäinen.

Edetä matkasuunnitelmien kanssa. Tiirailla Tyynenmeren lentoja ja majoituksia, hyvällä lykyllä bongailla jotain tarjouksia, sekä tutkia Airbnb-tarjontaa kesän tyttöjen reissun osalta. Pojan passin uusintaan pitäisi myös vihdoin muistaa varata aika – asia, joka on ollut to do-listallani koko syksyn. Vaikka pientenkin lasten passit ovat voimassa 5 vuotta, pitäisi ne kuulemma uusia heti jos / kun lapsen ulkonäkö muuttuu. Kysyin tätä siis poliisilta sen jälkeen kun meille kerran maailmanympärysmatkalla huomautettiin siitä, ettei vauvana otettu passikuva ehkä ole enää se kaikkein tunnistettavin. Noh, sen jälkeen ei onneksi olla pienelle passia tarvittu, mutta kuulemma on aihetta uusia ennen seuraavaa reissua.

Siivoilla kaappeja. Haluan ensi vuonna ottaa projektiksi käydä kaappi kerrallaan läpi täällä kotona ja pyrkiä karsimaan turhia juttuja pois. Olen miettinyt, että haluaisin jossain vaiheessa alkaa vuokraamaan meidän kotia kun emme ole täällä ja ideaalitilanne olisi, että saisi tiivistettyä kaikki omat tärkeät tavarat vaikka pariin laatikkoon.

Leipoa. Olen jo pitkään halunnut leipoa itse karjalanpiirakoita, koska oikeasti! Mikä on muka parempaa kuin itse tehdyt karjalanpiirakat?! Ehkä parasta maailmassa! Tämä onkin itselläni  yksi tavoite lomalle. En tosin ole vielä kertaakaan tehnyt täysin yksin karjalanpiirakoita, mutta lapsena äidin kanssa monesti. Eihän se nyt kovin vaikeaa voi olla?

Noin yleisesti on tarkoitus viettää paljon aikaa perheen kesken, ilman sen kummempia aikatauluja ja paineita 🙂

Onko siellä muita lomalaisia?

 

Mitä ajattelitte tehdä joulupyhinä? ✨

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Tällä viikolla tapahtunutta x 5

Hello! Mietin ensin, että viettäisin tänään blogivapaata päivää (kuten itseasiassa eilenkin), mutta tässäpä kuitenkin istun kirjoittamassa tekstiä. Tällä viikolla olen tehnyt töissä pidempiä päiviä, alkuviikosta tulin kotiin vasta illalla, jolloin nämä omat jutut ovat poikkeuksellisesti jääneet vähemmälle huomiolle. Eilen oli myös (taas vaihteeksi) olo kuin olisin tulossa kipeäksi, mutta ihme kyllä vointi on tänään parempi ja kurkkukipu poissa. Eilisiltainen perhesauna taisi siis tehokkaasti karkoittaa flunssapöpön. Käyn itse todella harvoin viikolla saunassa, mutta eilen iski fiilis, että nyt todella kaivataan lämpöä ja saunaa. Tällä viikolla on ollut kalenterissa oikeastaan joka päivälle paljon menoja, tehtävää, lääkärikäyntejä ja sun muuta. Jouduin tiukan aikataulun vuoksi jättämään väliin myös ne sijoitusmessut, joille aikaisemmin olin suunnitellut osallistuvani. Odotan innolla huomista vapaapäivää, jonka ajattelin pari työjuttua työstettyäni viettää ihan puhtaasti rentoutuen ja käsitöitä tehden. Näinä parina viime viikkona en yksinkertaisesti ole jaksanut perehtyä blogissa mihinkään kovin syvällisiin ja vakaviin aiheisiin, joten toivottavasti ette pane pahaksenne näitä kevyempiä kuulumispostauksia.

Mitäs muuta tällä viikolla on tapahtunut?

 

Kävimme eilen naperon kanssa neuvolassa ja ottamassa influenssarokotuksen. Mikä helpotus kun pienten lasten rokotteen saa nykyään nenäsuihkeena. Ehdin jo kysyä neuvolan tädiltä, että saisiko aikuistenkin rokotteet nenäsuihkeen muodossa 😀 Selvityslistallani on jo useamman kuukauden ajan ollut omien rokotusteni tilanne, koska muistaakseni niistä tulee näillä näppäimillä 10 vuotta täyteen. Kuulemma rokotusmalli on muuttunut juuri, eikä aikuisia enää tehosterokoteta 10 vuoden välein? Lähinnä siis matkustelun suhteen olen tätä tuumaillut, koska tietysti ulkomailla täytyy eri tavalla varautua jäykkäkouristukseen sun muuhun. Täytyy tänään laittaa terveyskeskukseen viestiä ja selvitellä tätä matkustus-aspektia!

Nauhoitimme eilen aamulla erään työprojektimme ensimmäistä podcast-jaksoa, joka oli ensimmäinen kertani osallisena mihinkään podcast-projektiin. En tosin vieraan, vaan tuotannon muodossa, mutta todella mielenkiintoista jokatapauksessa päästä tekemään aivan uusia juttuja.

Olen koko viikon nukkunut aivan ennätyshuonosti ja herännyt joka yö ainakin tunniksi pyörimään sänkyyn stressaten tyyliin kaikkea. Itse nimenomaan stressaan yöllä asioita, jotka sitten aamulla ovat joko jo unohtuneet tai muuten vain tuntuvat aivan vähäpätöisiltä. (Ainakin seuraavaan yöhön asti..) Ehkäpä ensi viikolla parempi onni yöunien suhteen, uniongelmat ja aamuöiden valvominen ovat nimittäin rasittavuudellaan ihan omaa luokkaansa, mutta silti asioita, jotka ainakin omalla kohdallani kausittain aina astuvat esiin. Asia, jonka lupasin itselleni noin vuosi takaperin oli se, etten enää antaisi stressille arjessa valtaa, mutta silti olen lähiviikkoina huomannut olevani ajoittain todella stressaantunut ja tämä onkin ollut yksi syy siihen, miksi alunperin ajauduin miettimään sen soololomankin mahdollisuutta jouluvapailla. Uskon edelleen vahvasti siihen, että nämä pitkät hämärät ja pilviset jaksot ilman vilahdustakaan auringosta vaikuttavat jotenkin aivojeni sertotoniintuotantoon ja unenlaatuun. Huomaan myös meidän pojan yöunien pidentyneen tässä lähiviikkoina. Tästä tulikin mieleen, että unohdin viime viikonloppuna aivan kokonaan myös sen kirkasvalolampun hankinnan.

Sain eilen sähköpostiini pari viikkoa sitten marraskriisin syövereissä tilaamani astrotulkinnan vuodelle 2020, jonka tietty lukaisin läpi heti sen saatuani. Loppuvuosi 2019 voi olla haastava ja tuulinen, tuleva vuosi taas tuo tulkinnan mukaan erityisesti henkistä kasvua ja kehittymistä, sekä haasteita ja realismia, jotka on osattava kääntää vahvuuksiksi. Ensi vuoden auringonpaluu-kartta on myös lähes identtinen syntymäkarttani kanssa, joka voi tarkoittaa jonkinlaista ”kertauskurssia”. Paria seikkaa jäin tuumailemaan ja täytyy lukea tulkinta läpi vielä toistamiseen ajatuksen kanssa.

Tänään saan vihdoinkin käydä haettua läppärini sieltä huollosta! Lainakoneella työskentely on tällä viikolla tuonut pieniä haasteita työskentelyyn, enkä ole esimerkiksi saanut siirrettyä mitään kuvia koneelle, joten olen niin iloinen saadessani oman koneen taas takaisin 🙂 Jospa nämä tekniset haasteeni olisivat nyt hetkeksi tässä.

 

Elän kokoajan perjantaissa, vaikka on vasta torstai ja olin jo melkein toivottamassa teille viikonloppuja, heh. Palataan!

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Mitä kuuluu tänään?

Jos viime viikko oli vähintäänkin katastrofi, on tämä viikko taas sujunut huomattavasti paremmin. Luojan kiitos! Vietin maanantaina kotitoimistopäivää, koska tuon edellisen kaoottisen viikon jälkeen kaipasin niin kovasti työpäivää pyjama päällä ja toki sitä, että ehtisin käydä kuntosalilla päivällä. Etäpäivinä salitreeni on oma ”salainen aseeni”, johon useimmiten pyrin. Ensinnäkin siksi, että päivällä sinne salille vielä jaksaa lähteä, eikä ole pois perheen yhteiseltä ajalta ja se antaa ennen kaikkea hurjasti energiaa loppupäivään. Huomaan itse toimivani jähmeän aamun jälkeen huomattavasti tehokkaammin sen jälkeen kun käyn tekemässä tunnin treenin 5-6 työtunnin jälkeen. Aikaisten aamujen treeni kun taas ei ole ollenkaan juttuni jostain syystä.

Erityisen hyvin tämä toimii siksi, että olen jotenkin kotona työskennellessäni todella huono pitämään mitään taukoja. Ehkä yksi syy viime viikkoiseen katastrofiviikkoon onkin se, etten ehtinyt koko viikkona kunnolla liikkua. Se on nimittäin itselläni jaksamisen suhteen aivan merkittävä juttu. Tuntuu, että marraskuu on itselläni ja monella muullakin tähän asti mennyt jonkinlaisessa sumussa. Paahtaa vaan eteenpäin ja toivoo, että nämä hämärät viikot olisivat takana, vaikka eihän sen niinkään pitäisi mennä. Kävelin eilen töistä rauttikselle kun huomasin erään vastaantulevan miehen pudottavan taskustaan pipon. Lähdin lähestymään tätä ja oikeasti, mies lähti melkein karkuun kun näki että kävelen tätä päin. Niin perinteistä meiltä suomalaisilta, kun näet feissarin tai randomisti sinua lähestyvän vieraan ihmisen, lähdet karkuun 😀 Okei, mies oli toki loppupeleissä iloinen kun tajusi, että yritin vaan vinkata pudonneesta piposta, haha.

Ja niin, lähden huomenna Rukalle ystäväni luokse pitkäksi viikonlopuksi ja tämä onkin ensimmäinen kertani Rukalla ikinä. Kerroinkin, että aion näillä näkymin mennä laskettelemaan (tai anteeksi KOKEILEMAAN) ja opettajan vuokraaminen on kyllä ihan ehdoton. En tosin vielä tiedä, sukset vai lumilauta? Tommi oli sitä mieltä, että ehdottomasti lauta ja ystäväni mielestä taas suksilla on helpompi. Ja painotan vielä, etten oikeasti tiedä laskettelusta oikeastaan mitään 😀 Ajatuksena tässä on lähinnä tunne siitä, että lumilaudan suhteen tuntuu ahdistavalta ajatus, ettet saa jalkoja erilleen. (Nimimerkillä, sen yhden kerran lumilaudalla laskenut).

Takuuvarmaa on kuitenkin se, että näytän varmasti siellä (lasten) rinteessä maailman urpoimmalta, mutta saa nähdä mitä tästä tulee! Viime tai toissa talvenahan sain jonkun ihan kreisin ajatuksen, että haluaisin ostaa sukset. Haha. Vihasin koulussa hiihtämistä yli kaiken, saattaa osittain myös johtua siitä, että jouduin aina lainaamaan suksia a) koulusta ja b) joskus muistaakseni hiihdin joillain äitini ikivanhoilla suksilla, jotka olivat luultavasti jostain 80-luvulta. Meidän perheessä ei siis juurikaan olla hiihdetty ja itse olen kai viimeksi laittanut sukset jalkaan joskus vuonna 1998 Jyväsjärven jäällä. Eihän siinä, jostain syystä se on kuitenkin alkanut houkuttaa, vähän toki arveluttaa nämä Etelä-Suomen vähälumiset talvet. Ehkäpä yritän vuokrata sukset ensi kuussa kun lähdemme sinne Inariin!

Tästä tulikin mieleen, että olen nyt tosissani tuumaillut jonkinlaista soolomatkan mahdollisuutta joululle. Enkä siis ole koskaan aikaisemmin harkinnut lähteväni yksin reissuun! En ole virallisesti lomaillut aikoihin muutamaa päivää kauemmin (siis oikeastaan kai vuosiin :D), joten tämän kaikinpuolin vaikean vuoden ja kiireisen syksyn jäljiltä myönnän todella olevani loman tarpeessa. Siis semmoisen loman, että olisin (tai edes yrittäisin, koska yleensä sorrun) edes 4 päivää täysin ilman somea ja blogia, viikko olisi unelma. Kuinka käsittämätöntä, etten ole vuosiin pitänyt edes viikon taukoa blogista. Sometyö on loppupeleissä todella kokonaisvaltaista ja intensiivistä, tiedän että olen toistellut tätä samaa about tuhat kertaa, mutta niin se vain on.

Läheiseni tietävät, että minun on todella vaikea ”vain olla”, koska puuhastelen kotonakin jotain aivan jatkuvasti. Jos pötkötän sohvalla tai sängyssä, samalla joko teen käsitöitä, luen tai kuuntelen kirjaa. Haaveeni olisikin ottaa joskus esimerkiksi se viikko paikassa, jossa ei ole sitä puuhasteltavaa, to-do-listoja tai sen koommin ehkä edes mitään virikkeitä ja vain olla. Ihan siis tekemättä yhtikäs mitään. Koska tiedostan tämän olevan minulle suuri haaste, josta irti pääseminen edes hetkellisesti voisi tehdä todella hyvää. Koska niin, rakastan puuhastella ja silloin kun en sitä jaksaisi, ilmaantuu kaikkialta aina hoidettavaa. Ja ah, jos nyt sattuisin jonnekin lähtemään, ottaisin satavarmasti pisteillä upgraden, kerrankin!!! Tällä hetkellä haaveilen siis ehkä eniten juuri tästä totaalisesta rentoilulomasta.

Onko marraskuu saanut teissä aikaan lomakuumetta?

 

Nyt pakkaushommiin ja täytyy vielä kipittää sateessa lataamaan salikortti maanantaiksi 🙂 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Maailman surkein viikko

Äh, mitenkäs nyt aloittaisin tämän postauksen. Tämä viikko on nimittäin ollut jotenkin aivan katastrofi, enkä oikein edes tiedä miksi. En muista milloin olisi viimeksi ollut niin ankea päivä kuin keskiviikkona (ja okei, eilen myös). Olin aamusta lähtien kertakaikkiaan sillä fiiliksellä, ettei mistään tule mitään ja olisi tehnyt mieli jäädä peiton alle makaamaan, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Töissä olin niin syväjäässä, että vapisin ja aloin itkemään ihan tuosta vaan. Ja tarkennuksena, ettei mitään edes ole tapahtunut. Eilen taas sain aamulla jonkun ihme turhautumiskohtauksen joka-aamuisiin lähtötaisteluihin lapsen kanssa. Olen lähes varma, että tämä on taas vaihteeksi jotain hormonimylläkkää, kuukautiskiertoni on jälleen kerran täysin sekaisin ja olenkin tuumaillut, että ehkä hormonitoimintani on vuosien varrella muuttunut, eivätkä nuo nykyiset pillerit enää vain sovi minulle. Onpas nyt sitten rankkaa olla nainen taas vaihteeksi 😀 Ja niin, kuinka toistensa peilikuvat nämä kaksi edellistä viikkoa voivatkaan olla? Viime viikko oli paras aikoihin ja tällä viikolla aivan päinvastoin. Elämä on totisesti välillä aikamoista vuoristorataa.

Noh, avauduin tästä hieman eilen myös Instassa ja onneksi niin! Sain teiltä nimittäin loppupeleissä useiden kymmenien viestien vyöryn siitä, kuinka tämä viikko on itse jos kullakin ollut vähintään täysi katastrofi, täynnä itkukohtauksia tai uhmisraivareita. Osan viesteistä jaoinkin stooreissa (lähettäjien luvalla) seuraajien toiveesta. Totesin taas kerran, että vertaistuki on ehdottomasti paras tuki ja välillä on ehdottomasti ok todeta, että nyt ottaa päähän. Ennen eilistä olin jotenkin aivan yksin näiden ultimaalisen paskojen päivien kanssa, mutta helpottavaa kuulla, etten ole läheskään ainoa. Yksi teistä totesi hyvin, että tämä viikko taitaa olla joku kansainvälinen p*askaviikko ja tuo osui kyllä niin asian ytimeen. Tästä taas päästäänkin siihen, että kyllä, myös niiden vaikeiden ja negatiivisten asioiden jakaminen voi olla tärkeää, vaikkei siinä oman menkkamasiksen syövereissä ehkä ajattele, että kukaan haluaisi kuulla siitä kuinka ottaa päähän. Sehän on täysin inhimillistä, ettei aina ole niitä täydellisesti sujuvia päiviä ja juuri tämän suhteen vääristää some tehokkaasti mielikuvaa arkirealismista. Itse haluan ainakin nähdä somessa ajoittain myös niitä arjen kääntöpuolia, koska usein juuri ne asiat kertovat ja antavat ihmisestä eniten. Tekevät sinusta inhimillisen. Seikka, jota ainakin itse arvostan muissa ihmisissä suuresti. Rohkeuden olla semmoinen kuin on, hyvinä ja huonoina aikoina.

Kuinka monta asiaa haluaisinkaan kertoa täällä ja purkaa sydäntäni, mutta kun se ei vain ole mahdollista. Näinä pimeinä syyspäivinä tuntuu, että vanhat haavat ovat avautuneet ja on elänyt uudelleen ikivanhoja kipeitä asioita. Joutunut toteamaan oman sinisilmäisyyden ja halun luottaa ihmisiin, mutta sitten tullutkin petetyksi. Haluaisin uskoa ihmisistä hyvää, mutta sitten taas tulee hetkiä, jolloin uskosi koko ihmiskuntaan ja rehellisyyteen horjuu pahasti. Juttelin tästä yleisestä viime aikojen kriiseilystä ystäväni kanssa ja hän otti esille myös kolmenkympin kriisin mahdollisuuden. Enpä ollut tullut itse edes moista ajatelleeksi, vaikka monesti olenkin kolmenkympin kriisiän tuumaillut. Voisinko minä sitten potea jonkinlaista kolmenkympin kriisiä? Kieltämättä lähiaikoina on ollut pinnalla erinäistä kriiseilyä, turhautumista arkeen ja muutenkin ihan ihme säätöä. Alkuviikosta itkin miehelle toteamustani siitä, etten tiedä olenko onnellinen elämääni Suomessa. Kyllä vaan, sanoin sen nyt ääneen. Vaikka olenkin valtavan kiitollinen kotimaastani ja kaikesta hyvästä mitä täällä on, kalvaa takaraivossa vuosi toisensa jälkeen ajatus siitä, että voisiko asialle tehdä jotain?

Mitä enemmän asiaa on viime vuosina tuumaillut, sitä turhautuneemmaksi olen tuntenut oloni. Olen siitä onnekas, että ainakin osittain jaamme puolison kanssa haaveen elämästä muualla ja aaltojen äärellä. Toki tiedostan sen, että arki on arkea kaikkialla, mutta entäs jos arki voisi kuitenkin lähtökohtaisesti olla mielekkäämpää? Muistatte ehkä, että podin viime talven reissun puolivälissä pientä koti-ikävää, joka tosin meni ohi loppua kohden. Kyse oli enemmänkin ikävästä pysähtyä hetkeksi pidemmäksi aikaa yhteen paikkaan sen jälkeen kun oli useita viikkoja pakannut matkalaukun jopa muutaman päivän välein. Kuten olen todennut aiemminkin, koen juuri tietynlaisen pysyvyyden itselleni tärkeäksi. Sen, että on koti ja tukikohta. Tähän täytyy todeta, että olen viime vuosina tottunut ihmeen hyvin myös matkalaukkuelämään. Aikaisemmin hain lomamatkoilta ennen kaikkea pysyvyyttä ja sitä, että saa purkaa tavarat laukusta yhdessä paikassa kolmeksi viikoksi. Nykyään taas ei stressaa lainkaan tehdä yhden reissun sisällä useampaa etappia.

Onneksi ensi viikolla on edessä miniloma Rukalla ja uskokaa tai älkää, ajattelin palkata hiihdon opettajan rinteeseen!!! Minä, joka olen laskenut lumilaudalla tasan yhden kerran Tommin opetuksella, silloinkin oli kyseessä joku aivan pikkulasten mäki. Jännittää! Ja erityisesti siksi, että mitäs jos laskettelu vie mukanaan ja innostun täysillä? Esimerkiksi surffi on itselleni mukavuudenhaluisena ihmisenä jotenkin aivan liian intensiivinen laji, enkä ole koskaan saanut sitä tiettyä intohimoa siihen, vaikka moneen kertaan olenkin surffaamista kokeillut. En tykkää ollenkaan kylmästä vedestä ja pelkään aina saavani laudan päähän jos joudun aaltojen myllytykseen. Ehkäpä meidän pojasta tulee tämän suhteen enemmän konkari 😀 Tänä vuonna olen ollut niin fiiliksissä näistä minimatkoista lähelle. Toki, olen about ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen siinä pisteessä, ettei syksylle ole ollut varattuna matkaa lämpöön ja kyllähän se kieltämättä ottaa näin kaamoskriiseilijänä hieman koville.

 

Huhhei. Olipas syvällisiä pohdintoja tähän perjantaihin.

 

Huippua viikonloppua teille! <3

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.