Mitä äitiys merkitsee minulle ja mitkä asiat ovat yllättäneet?

Hetkeen en ole kirjoitellut äitiydestä. Vaikka äitiys ajoittain onkin tunteiden vuoristorataa, eikä ehkä sieltä helpoimmasta päästä, on se ehkä parasta mitä minulle on tapahtunut. En tarkoita, että äitiys olisi kaikille se oikea asia elämässä tai että muunlainen elämä olisi vähemmän tärkeää. Eihän kaikkien tarvitse olla äitejä, enkä sano, että naisen elämäntehtävä olisi lisääntyä ja olla äiti. Sanon silti omalta kohdaltani, että äitiys on tuonut minulle semmoista onnea, joka on aikaisemmin puuttunut. Ottaen huomioon seikan, että vielä 5+ vuotta sitten ajattelin, etten välttämättä ikinä halua äidiksi. Tuolloin äitiys ja lapset olivat asia, jota en sen koommin ollut edes ajatellut. Niin se ihminen ja ajatusmaailma muuttuu.

Tietyllä tavalla koko elämäni on tuon pienokaisen myötä täyttynyt ja tuonut valtavaa onnea. Äitiys on myös opettanut paljon ja voisin myös todeta, että tehnyt minusta jossain määrin myös paremman ihmisen. Semmoisen, joka on ehkä aikaisempaa ymmärtäväisempi, empaattisempi ja osaa ajatella asioita enemmän toisten näkökulmista. Vaikken aikaisemmin edes ajatellut haluavani lapsia, on tuo ihana pikkuinen ja äitiys muutenkin ollut minulle todella eheyttävä asia. Jos on paska päivä, ahdistaa ja olen alakuloinen, lapsi saa aina hyvälle mielelle ja muistamaan sen, kuinka onnellinen saakaan olla. (Aloin pillittää kun kirjoitin tätä)

Olen myös miettinyt, että millainen äiti olen itse? Siis omasta mielestäni. Ainakin huolehtiva, rakastava, muttei silti ylihysteerinen hössöttäjä. En jaksa stressata pienistä asioista, esimerkiksi en raahaa lasta lääkäriin jokaisesta nuhasta tai kolhusta, vaikka vielä raskausaikana ajattelin, että olisin juuri semmoinen, joka on huolissaan about kaikesta. Kolhuja ja kommelluksia tulee, se kuuluu elämään ja perhearkeen. Välillä lentelee lautaset ruokineen lattialle, levitellään lipastosta kaikki vaatteet ympäri huonetta, lelut ja Duplot heitellään ympäri olkkaria juuri kun olen saanut ne korjattua. Such is life. Äitiys on siis opettanut minua myös huomattavasti kärsivällisemmäksi. En ikinä hermostuisi lapselle tämän tekemistä ”mokista”, halua kiroilla lapsen kuullen tai jatkossakaan käyttää missään nimessä mitään fyysisiäkään kurituskeinoja.

Ja hei, tähän väliin myös pakko mainita! Kuvien mekko on se aikaisemmin Instassa esittelemäni Marimekon mekko, jonka löysin UFFi:ilta. Ette tiedä kuinka innoissani olin kun löysin tuon sieltä rekistä! Samaa kuosiahan löytyy jo ennestään äitini vanha hame Marimekolta, jonka jo pakkasin matkalaukkuun mukaan reissuun. Mamma-tyylinen mekko mamma-aiheiseen postaukseen 😀 Aluksi mietin, että pitänkö tuota yöpaitana vai arkimekkona, mutta kieltämättä pidän siitä kyllä näinkin. Kiva maksimekko kesäiltoihin 🙂

Aikuisen esimerkki on se vahvin opettava malli lapselle, jos äiti tai isä toimii tietyllä tavalla, oppii lapsikin helposti, että semmoinen on ok. Esimerkkinä aikaisemmin IG:ssä mainitsemani puru-case.. Poikamme on siis alkanut puremaan minua. Pyrin viestimään lapselle, että pureminen sattuu ja äiti tulee siitä pahalle mielelle, suuttuminenhan olisi täysin väärä lähestymistapa pienelle lapselle, joka vasta harjoittelee rajojaan. Paras asia ikinä on se kun herää aamulla siihen, kun pienokainen vieressä herää halaamaan sinua ja sanoo ”äiti”. Silloin sitä muistaa, että tämän pikkukaverin vuoksi teen ihan mitä tahansa.

Tässä muutama asia, jotka äitiydessä yllättivät:

Univelkoihin ja lyhyisiin yöuniin tottuu. Nyt olisin aivan töttöröö 5h yöunien jälkeen, mutta pikkuvauva-aikana se oli ihan perus! Ne mammahormonit ovat kyllä ihan ihme juttu! Väsymys ei tunnu aikoihin missään, vaikka olisi heräillyt sata kertaa. Onnekseni en koskaan joutunut valvomaan kokonaisia öitä, poikamme ei ollut semmoinen yökukkuja, että olisi keskellä yötä herännyt tosissaan valvomaan. Rintamaitoa kehiin ja oltiin taas unilla alta aikayksikön.

Imetys vie aikaa. Tai oikeastaan melkein kaiken ajan. Tiesin tietysti, että vauva syö paljon, mutta en käsittänyt, kuinka paljon. Ensimmäisten kuukausien aikana voisin sanoa imettäneeni ainakin kolmasosan vuorokaudesta. Tuolloin ainakin ehti vielä hyvin nettailla puhelimella ja maata. Nyt lapsi yrittää saada käsiinsä kännykän heti sen nähdessään 😀

Syöminen oikeasti unohtuu. Kotimammaillessa saatoin havahtua siihen iltapäivällä, etten ollut syönyt koko päivänä mitään. Sitten alkoikin oksettaa, eikä ihme. Vaikkei imetys itseäni laihduttanut, oli syötävä jatkuvasti. Ajoittain jatkuu sama juttu, eilen esimerkiksi tohelsin täällä kotona illalla pakaten, kotijuttuja tehden, laskuja maksaen, jolloin ruokalautaseni jäähtyi pöydällä puolen tunnin ajan. Ei vain mukamas ehtinyt.

Aina eivät asiat suju aivan oppikirjan mukaan tai siten kuten oli suunnitellut. Tutti, tuttipullo, kiinteät ruoat.. Näiden kanssa oli hankaluuksia, tutti ja tuttipullo ei enää kelvaneet 3kk iän jälkeen, kiinteiden ruokien suhteen oli myös haasteita saada ruoka maistumaan.

Lapset voivat olla sairaanakin varsin energiapommeja. Meidän naperolla ei nimittän tunnu yleensä kuume missään. Siitä huolimatta ollaan ihan yhtä aktiivisia kuin aina muulloinkin, meidän perheessä ei lapsen kohdalla siis todellakaan päde, että sairas lapsi vain nukkuisi. Pätee tosin enemmän minuun itseeni 😀

Tässä muuten lähikuvaa myös uusista ripsistä, joista eilen jo lyhyesti ehdinkin mainita. Tällä kertaa sekoitimme kevyemmän volyymiripsen joukkoon myös normaalipaksuista ja tulos on mielestäni aivan mielettömän hyvä! Pituuksina oli 12 ja 13mm, sekä lyhyempää. Kaarevuus D. Vaikka olen aikaisemminkin ollut äärimmäisen tyytyväinen Anniinan ripsiin, nämä ovat ehkä lempparini kaikista. Kun näin tuloksen laiton jälkeen, olin aivan WOW-fiiliksellä. Eli vaihtoehtona voi olla myös tämmöinen kombinaatio ohuempaa ja normaalia ripseä sekaisin. Tulos on näyttävä ja kaunis, mutta silti luonnollinen. Parhaimmat ja ehdottomasti pysyvimmät ripset ovat olleet Anniinan jälkeä. Beauty Anniinan sivut löytyvät täältä

Hassua muuten. Raskauden aikanahan tein postauksen, että miten haluan kasvattaa lapsemme. Postaus löytyy täältä. Toki oli hieman eri asia lapsettomana ja lapsista tietämättömänä miettiä, miten oman lapsen kasvattaisi, mutta toki sitäkin asiaa miettii usein jo ennakkoon. Näin jälkikäteen onkin hauska vertailla, että kuinka onkaan mennyt sitten oikeasti, vaikka kyseinen postaus nyt olikin hieman kepeällä mielellä kirjoitettu. Toki olen monen asian suhteen edelleen ihan samoilla linjoilla

Vaikka vauvavuosi ja elämä taaperon kanssa onkin ajoittain todella haastavaa ja myös hyvien hetkien lisäksi rankkaa, pitäisi kuitenkin muistaa olla sopivan itsekäs ja huolehtia myös itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Pyytää apua kun sitä tarvitsee, unohtaa turhat kotityöt silloin kun ei oikeasti jaksa, yrittää olla stressaamatta turhista jutuista. Itse sairastuin keväällä vauvavuoden päätteeksi masennukseen, vaikka olinkin yrittänyt pitää itsestäni parhaani mukaan huolta. Loppupeleissä, happy mom = happy child. Vaikka olet äiti, ei ole väärin ottaa aikaa itselleen ja ajatella myös sitä, mikä on juuri sinulle hyväksi. Olet jokatapauksessa omalle pienokaiselle juuri se maailman paras äiti.

Nyt kun ajattelen, olen ehkä aikaisemmin jo tehnyt samanlaisen postauksen, mutta eihän siinä, uudelleen nyt sitten 😀

 

Ripset sponsoroitu. Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Loma-ahdistelua IG:ssä, asu villahameessa ja muita aamun tarinoita

Maanantai ja uusi viikko, taas kerran. Eilen tuli viimeinkin valmiiksi pojan huoneen seinän maali ja ehdinkin jo laittaa IG Storiesiin pientä sneak peekiä. Ehkä saadaan vielä ennen reissua osa huonekaluistakin paikalleen. Kävimme perjantaina ostamassa Bauhausista myös yläkerran maalin, joten seuraavaksi alkaa se viimeinen rutistus maalauksien suhteen. Huhhei! Ajattelin myös mainita näin hyvissä ajoin, että tulen laittamaan Instan Storiesin reissun ajaksi näkyville vain seuraajilleni. Eli jos haluat seurata tarinoita Loseista ja Havaijilta, liity seuraajakseni @iines . Toki normaali feedi tulee näkymään kaikille, mutta sinne en niin ahkerasti päivitä sisältöä, enkä niin reaaliajassa.

Viimeksi kun olin (raskaana) Havaijilla, sain Instan inboxiin jotain aivan randomeita tyypeiltä lääh-viestejä, jotka olivat bonganneet minut vatsa pystyssä rannalla ottamassa aurinkoa. Jatkossa en todellakaan halua, että aivan vieraat randomit seuraavat matkani kulkua tarinassani tai edes hashtagien avulla, joten tämä siis syynä yksityiseen storiesiin lomalla. En muutenkaan ymmärrä, miten kenelläkään miehellä tulee mieleen laittaa viestiä naiselle, joka ilmiselvästi on raskaana. Yäk! Tuolloin olin siis reissussa ilman Tommia, mikä ilmeisesti viesti muille, että olen joku tuleva yh-mamma. Eräs hörhö tuli selittämään siinä Waikikin pääkadulla, että ”Missä sun baby daddy, sen pitäis olla sun kanssasi” 😀 Ehkä ällöttävimmät lähestymisyritykset olen kokenut ollessani raskaana. En ymmärrä. Miehet.

Viikko (ja ehkä useampikin viikko) ennen lomamatkaa menee aina semmoisessa haahuilumoodissa. Miettii vain tulevaa reissua, kunnes sitten muutama päivä ennen lähtöä havahtuukin siihen, että olisi varmasti hyvä aloittaa se pakkaaminen ja vähintään edes laatia listalle asioita, joita pojalle tulee pakata mukaan. Itselleen ja lapselle pakkaus on aina pakkaushärdelli potenssiin tuhat, koska niitä muistettavia juttuja on niin paljon! Pari viikkoa sitten kävimme ottamassa MPR-rokotteen tehosteen, joten rokotusten kanssa ei ole enää huolen häivää. Nyt onkin dilemma lähinnä miettiessä, että paljonko raahaamme lapselle ruokaa mukaan kotoa 😀 Tajusin myös eilen, että dollareitakin pitäisi vissiin ensihätään käydä hakemassa. Tälläkin kertaa saamme ystävän toisesta kaupungista asumaan luoksemme, joten ei tarvitse pelätä, että kasvit nuutuisivat reissun aikana.

Tämä villahame on muuten yksi viime viikon löydöistäni UFF:in 3 euron päiviltä!  Kotimaista tekoa ja villaa, olen todella iloinen löydöstä. Samalla lähti mukaan myös musta nahkahame, sekin 3 eurolla. Täytyy pian pukea sekin päälle. Olen kyllä ollut aivan tohkeissani näistä kirppislöydöistä!

Piipahdin myös viime viikolla uudelleen kivikaupassa. Sen jälkeen olen kokenut taas ”outoja” ja haluan pian kertoa teillekin viimeisimpiä kivijuttuja! Saanut miettimään paljon asioita, joita en ehkä aikoihin ole halunnut ajatella.

Paita / Asuyama

Hame / 2nd hand

Nilkkurit / Acne

Kello / Swatch

Kaulaliina / itse tehty ( ohje täällä)

Kuvissa muuten käytössä tuo ihanan lämmin ja pehmeä neulomani kaulaliina, jonka ohjeen jaoin viikko sitten täällä blogissa 🙂

Tuon pinkin käsikorun olen ostanut Balilta joltain rantamyyjältä ja löysin tuon eräs päivä koruvarastostani. Jostain syystä oli kaivautunut jonnekin korujen unholaan, vaikka kovin tuommoisista simppeleistä koruista pidänkin. Harmittaa edelleen kuinka siro vahalankainen rannekoruni katkesi viime kesänä. Olin ostanut kyseisen korun loppuvuodesta 2015, samaiselta rannalta Seminiyakista kuin tämän pinkin, tosin toisella kerralla.

Istuimme ystäväpariskuntamme kanssa katsomassa ekana Bali-iltana auringonlaskua, kun rantakauppias tuli kaupittelemaan koruja, joissa oli hopeisia symboleita. Olin tuolloin 4. kuulla raskaana ja kauppias sanoi, että minun pitäisi ostaa elämän puu-symboli. Olin tietysti heti myyty ja tuo minimalistinen koru pysyi ranteessani siitä hetkestä eteenpäin aina 1,5v ajan, kunnes naru kesällä haperoituneena katkesi. Itse koru on tietysti tallessa. Matkamuistoja parhaimmillaan 🙂 No mutta, uusia tarinoita seuraavalla kerralla!

Muistuttaisin myös eilen mainitsemastani Elloksen loppualesta, josta itse tilasin 10 eurolla nämä vaaleanpunaiset pussilakanat. Löytyy muuten myös harmaana. Muita poimintoja listasin eilen tässä postauksessa. Kaikesta Elloksen oman malliston alevalikoimasta tulee vielä lisäksi -50% lisäale koodilla 375404. (Syötetään kassalla!) Voimassa vielä tänään! Ale täällä.

Ihanaa päivää!

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Elämää kiireen keskellä..?

Huomenta! Viikonloppu on taas hurahtanut perinteisesti yhdessä hujauksessa. Tänään on luvattu aurinkoista keliä, joten olisi tarkoitus kuvailla ensi viikoksi blogijuttuja. Pyrin nykyään pitämään viikonloput mahdollisimman kiirevapaina ja viettämään aikaa rentoutuen. Syksyn mittaan olen itsekin valittanut täällä moneen otteeseen jatkuvasta kiireesta ja alkanut ”tämän kaiken kiireen keskellä” myös pohtimaan enemmän arjen kiirettä ja hektisyyttä ilmiönä.

Nykypäivän arjessa tuntuu kiire olevan enemmän sääntö, kuin poikkeus. Olit sitten kotiäiti, työssäkäyvä tai opiskelija, tuntuu kaikilla olevan nykyään kiire. Itseäni jopa nykyään nolottaa jauhaa sitä samaa vanhaa virttä kiireestä, ihan kun asia ei olisi jo kaikille harvinaisen selvä. Kiire on aina vain, sehän on selvää. Hommaa riittää ja elämä tuntuu ainaiselta suorittamiselta. Minne meillä sitten on niin kova kiire? Mitä sillä saavuttaa, että täyttää tuntinsa asioilla, jotka loppupeleissä ehkä vievät energiaa enemmän kuin antavat? En väitä, etteikö joukkoon mahtuisi järkeviä asioita ja niitä, joilla on oikeasti merkitystä. Olen itse ainakin todennut, että elämään mahtuu nykyään niin paljon muutakin, kunhan vaan uskaltaa pysähtyä hetkeksi.

Kun kelaan aikaa takaisin 7 vuotta, vietin kiireisiä opiskeluvuosia samalla tehden osa-aikaisesti töitä. Tuolloin ajattelin kiireen hellittävän siinä vaiheessa kun opinnot ovat ohi ja koittaa päivätöiden aika. Ehei, kiireellä on taipumus vain muuttaa muotoaan. Kiireisenä pitää myös sosiaalinen media, jossa täytyy jatkuvasti olla läsnä ja aktiivinen. Eipä samanlaisia ongelmia ollut vuosikymmeniä sitten. Voisinkin väittää, että juuri ympäristöä ja teknologiaa onkin syyttäminen tästä kiirebuumista. Vietin joulupyhinä tuntitolkulla aikaa neuloessa. Flunssan kourissa en jaksanut ottaa stressiä mistään, ainakaan kodin siivoamisesta tai urheilusta, vaan ottaa aikaa nimenomaan itselleni ja perheelleni. Tajusin niiden lankakerien keskellä, että eihän tässä loppupeleissä ole kiire mihinkään. Kiire on juuri sitä, mitä siitä itse teet. Eli pääasiassa mielentila.

Kaikilla meillä on vuorokaudessa ne samaiset 24 tuntia käytettävänä. Kyse onkin siitä, kuinka kukin käyttää aikansa. Mille annat ajastasi ja mitä jätät tekemättä? En tietenkään väitä, että kiire olisi aina siellä korvien välissä. Voitte vaan arvata, että työssäkäyvä taaperon äiti on oikeasti ajoittain melko kiireinen. Silti pitäisi sitäkin kiirettä oppia paremmin hallitsemaan. Mihin turhaa aikaa kuluu? Somettamiseen ja feedien turhaan skrollaamiseen? Tarpeettomaan kodin järjestelyyn silloin kun koti on muutenkin jo tiptop? Itselleni joulun sometauko oli juurikin herätys aiheeseen. Ei aina tarvitse olla kiire tai tehdä itselleen sitä. Joskus on ok vain olla. Monet asiat ovat niitä, jotka oikeasti voivat odottaa päivän tai pari, ilman että maailma romahtaa.

Kuvissa päällä tuo neulomani oversized-villapaita, jonka ohjeen jaoin perjantaina ja löytyypi täältä. Eilen etenin taas vaihteeksi myös toisen villapaidan kanssa ja nyt jo 20cm neulottu helmaa. Jee!

Mitäs tuumaatte kiireen suhteen? Onko kyseessä enemmänkin, että teemme itsellemme hektisen arjen haalimalla hommaa vai onko kiire välttämätöntä? Oletteko te kiireisiä?

 

Ainiin ja ps! Tänään alkoi Elloksella alen huipennus ja kaikesta jo alennetusta tulee -30-50% lisäalennus. -30% ale koskee merkkituotteita ja -50% ale Elloksen omaa valikoimaa. Tarjous tulee kassalla koodilla: 375404 ja on voimassa tänään ja huomenna (14.-15.1).

Koko alevalikoima löytyy täältä!

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Asu 3 euron villatakissa ja alkuviikon ajatuksia

Ajattelin kerrankin postata asukuvia melko reaaliajassa. Nämä kuvat ovat siis jopa eiliseltä, huhhuh. Nykyään kun joutuu miettimään ajankäyttöään vähän tarkemmin, joudun myös suunnittelemaan postauksia vähän ennakkoon. Tämä myös tarkoittaa sitä, etten ehdi välttämättä kirjoittaa pidempää postausta yhden päivän aikana töiden ja lastenhoidon ohella, vaan siihen voi mennä useampi päivä. Noh, eilen sitten illalla lisäilin kuvat koneelle ja kevyen valaistuksen editoinnin jälkeen blogiin. Menipä siihenkin yli tunti, mutta odottipa heti uunituoreet asukuvat täällä aamulla! Yleensä kun kuvien siirto on semmoinen 1-2 kertaa viikossa tapahtuva operaatio.

Meillä on tosiaan edelleen meneillään maalausproggis pojan huoneessa ja jostain syystä olen halunnut (tai en edes halunnut, vaan unohtanut) kuvailla projektia Instaan. Sitten päätinkin, että ehkä otan kuvat vasta kun hullunmylly on valmis. Sisustusrumba saattaa mennä meidän reissun jälkeen, mutta en malta odottaa naperon uutta huonetta! Siitä tulee ihana. Mitäs muuta lähipäivinä on tapahtunutkaan.. Ensinnäkin palasin takaisin toimistolle muutaman etäviikon jälkeen ja kuinka ihanaa onkaan olla taas ihmisten ilmoilla pyjamatyöskentelyn jälkeen.

Meillä on kevään matkasuunnitelmissa ollut mielessä (taas vaihteeksi) Bali, mutta vielä todella ajatuksen tasolla vasta. Eihän siellä vielä ole oltukaan kuin kahdesti Tommin kanssa, mutta viime kerralla rakastuin ehdottomasti Lombokiin ja Gilisaaret ovat ihan lempparipaikkani, niistä olen pitänyt huomattavasti enemmän kuin Balista. Toki voisi olla hieman erilainen kokemus lapsen kanssa ja suunnitella moni asia uudelleen. Esimerkiksi skootterin selkään en missään nimessä lapsen kanssa lähtisi! No mutta saa nähdä päädytäänkö sinne, jonnekin muualle vai ei mihinkään keväällä.

Kuvien neuletakki on muuten UFFista ostamani kirppistakki. Mainitsin joskus loppuvuodesta, että olin innostunut shoppailemaan UFFissa ja tämä on oikeasti jotain todella uutta minulle. En ennen löytänyt kirppiksiltä mitään ikinä, mutta nyt olen innostunut tosi paljon! Kaikki lähti ehkä nyt parin vuoden aikana siitä kun innostuin ostelemaan ensin lastenvaatteita käytettynä, sitten muutamia Jutan kirppisvaatteita ja sitten löysin niitä äitini vintagekätköjä, aah! Aloin muutenkin miettimään enemmän, että miksi ostaa jatkuvasti uutta, kun voi ostaa huomattavasti edullisemmin käytettyä ja samalla tehdä kestävän valinnan.

Tietty nyt ostan joitain juttuja uutenakin, mutta rehellisin mielin voin kyllä sanoa, etten koe olevani mikään himoshoppailija ja loppupeleissä kyllä ostan melko vähän uusia vaatteita. Silti olen ostanut viimeisen 6-12kk aikana enemmän vaatteita kun vuosiin. Tietty ostan välillä jotain ”kivoja löytöjä” esimerkiksi alesta, mutta noin muuten kyllä ihan tarpeeseen ja pidempään harkittuja juttuja, kuten nyt uuden talvitakinkin. Muutaman UFF-vierailun jälkeen alkoi löytymään vaikka mitä kivaa ja varsinkin villapaitahylly on siellä lempparini. Juuri eilen itseasiassa kävimme taas UFFin alepäivillä kun kaikki (siis kaikki!!!) tavarat olivat 3 euron hintaan ja sorruin vaikka mihin. Apua 😀 Tuo villatakki on ostettu jo aikaisemmin 3 euron päiviltä. Huomenna muuten alkaa 2 euron päivät! Itse käyn aina Fredan UFFilla.

Ja tosiaan, kun kulutuksesta kerran jauhetaan, niin kuvissa päällä myös tuo Gannin t-paita, jonka tilasin Boozt.comin aleista. Syntinen minä! Tykkään kuitenkin hirmuisesti ja pyrin itse t-paidoissa panostamaan laadukkaisiin ja kestäviin kappaleisiin, jotka pysyvät vaatekaapissa vuosia. Täytyy mainita, että nuo vahahousut olen ostanut itseasiassa vuonna 2011 ja edelleen ovat priimakunnossa ja yhdet lempihousuistani.

T-paita / Ganni (tämä)

Neuletakki / Second hand

Housut / Gina Tricot (vähän samantyyliset uudempaa mallia nämä)

Kengät / Isabel Marant

Onko siellä muita UFFiin hurahtaneita kirppishaukkoja? 😀

Kivaa keskiviikkoa! Mitäs tuumaatte asusta?

Ps. Kun eilen postailin suklaalle tuoksuvasta Chocolate Sun-itseruskettavasta, niin nyt myös muita sarjan tuotteita on -30% täällä! Alennus tulee kassalla koodilla TÄHTI30 <3

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Throwback style – aikamatka vanhoihin asuihin

Viime viikolla kävin läpi oman tyylini kulmakiviä, nyt taas olisi aika muistella vanhoja asuja ja menneiden vuosien tyyliä. Vaikka olin sitä mieltä, ettei tyylini ihan kamalasti vuosien saatossa ole muuttunut, niin onhan se kyllä näitä katsoessa kieltämättä jonkin verran kokenut uudistusta. Mainitsin, että tyylini on mennyt ehkä askeleen pois ”tyttömäisestä”, jollainen se aikaisemmin enemmän oli. Mekkoja, pinkkiä, hameita.. Pikkutyttönä olin varsinkin aikamoinen pikkuprinsessa, joka rakasti röyhelömekkoja ja muutenkin pukeutua nätisti. Sanoisinko, että tyyli ja muoti ovat aina olleet minulle tietyllä tavalla tärkeä juttu. Tykkään ehkä juuri jollain tapaa ilmaista itseäni tyylin ja pukeutumisen avulla.

2010

Sen voisin ehkä näin alkuun todeta, että eräs elementti on kadonnut tyylistäni. Nimittäin asusteiden käyttö! Ennen käytin todella ahkeraan asusteita; värikkäitä huiveja, isoja koruja, hiuspantoja- ja huiveja. Nykyään olen niiden kanssa todella minimalisti ja huivit ovat käytössä lähinnä kaulaliinoina ulkovaatteiden muodossa. Onhan se totta, että asusteet ehdottomasti tuovat tyyliin kivaa lisämaustetta ja uusia ulottuvuuksia. Pitäisi jotenkin taas yrittää totutella niiden käyttöön.

2010

Hei tämä takkihan olisi varmaan tänä talvena kovaa huutoa! Harmi vaan, että olen tainnut myydä pois jo aikoja sitten 😀 Suuri yök tuolle Guessin laukulle, joka oli silloin ehkä maailman ihanin! Hitto kun en edes saa päähäni mistä otin tuon? Ehkä NYC:istä joskus pari vuotta aikaisemmin? Tuo karvakauluri saattaa vielä löytyä jostain, samoin nuo Biancon polvimittaiset saappaat 😀

2011

Taas huivi! Ja tässä on korvissa myös semmoiset kivat muoviset ristikorvikset. Ja tuo roosa pikkulaukku Glitteristä, joita ostin kahdessa sävyssä. Selkeästi elellään kevätaikaa. Tuo Ginan lerppupaitakin multa taitaa vielä löytyä!

2011

Partsi oli best! Ja niin oli myös nuo kaikki hiushärpäkkeet. Tuokin panta muuten saattaa vielä löytyä jostain, voisi vaikka jollekin reissulle ottaa mukaan.

2011

Huivi, nahkahansikkaat, poncho.. Tässä asussa kyllä toden teolla tapahtuu kaikenlaista! Ihan kivan persoonallinen asu silti. Nuo farkut on niin järkyttävän pientä kokoa, etten tajua miten sain niitä tuolloinkaan jalkaan, löytyvät kylläkin vielä kaapista. Nuo Conversen slimit taitavat olla tällä hetkellä mun hyväntekeväisyys-lahjoituskassissa.

2011

Tässä asussa nyt ei sinänsä ole yhtään mitään erikoista. Esittelen kai noita Liu Jo:n silloisia lempparifarkkuja, jotka ovat olleet käytössä ihan tässä lähikuukausinakin. Melko basic ja ihana tuo tukka!

2012

Noh, tässäpä ollaan blogireissulla Tallinnassa ja lähdössä Moetin bileisiin. En ehkä enää pukisi päälleni ihan näin prinsessaista asua, mutta ihan kivalta näyttää silti omaan silmään. Tuo hame löytyy edelleen, harmikseni se näkyy läpi, että on todella hankalakäyttöinen! Samoin nuo sulkakorvikset roikkuvat tuossa vieressäni korutelineessä.


2012

Zaran epämääräinen shortsihame, mutta myös tästä tykkään kyllä hurjasti! Ihanan freessi kesäasu. Plus Triwan sininen kello, ooh! Muistatteko? Mikään näistä jutuista ei taida enää olla tallella, paitsi ehkä Triwa (voisi kokeilla jos voisi ottaa taas käyttöön, haha!), mutta melko ajaton asu silti kyseessä.

2012

Haha! Muistaakseni olin lähdössä tässä johonkin Aussien blogibileisiin piipahtamaan. Pelkäsin koko illan, että takapuoli vilkkuu tuosta lyhyestä mekosta. Pikkulaukku on Mangosta (tallessa edellen!), korkkarit Biancon (nekin tallessa!), mutta Nellyn mekosta en ole niinkään varma. Ihan hauska kesäinen asu, vaikken nyt ehkä enää näin pukeutuisikaan.

2012

Äidin luona kyläilemässä. Jalassa Zaran väripöksyt, jotka olivat kovaa huutoa tuona kesänä, se semmoinen kirkkaiden värien yhdistely siis. Tuolloin oli päällä myös tuo LV:n huivimania, joka oli tainnut alkaa vajaa vuosi takaperin. Onneksi siitä päästy yli, vaikka se pinkki vielä onkin jemmassa kaapissa. Tuon sinisen myin pois vuosia taaksepäin. Samoin tuon Eva clutchin.

2012 

Maailman tylsin työasu!!! Voi jösses! Onneksi en enää pukeudu töihin näin. Ei tuossa nyt sinänsä ole mitään vikaa, mutta virallinen pukeutuminen on niin kaikkea muuta kun minua. Tuo ehkä uskottavuutta kaikkien pinkkien härppäkkeiden sijaan, mutta en tunne tuota tyyliä kertakaikkiaan omakseni.

2013

Tässä olin juuri tullut Balilta ja olin selviämässä kampylobakteerista, yök! Asusta taitaa olla tallessa kaikki, paitsi nuo entiset lempparisandaalit Rebecca Minkoffilta, jotka olivat niin kuluneet, että heitin ne viime kesänä roskiin :/ Tämän asun voisin periaatteessa pukea edelleen, täytyykin kaivaa nuo American Apparelin printtilegginssit jostain kaapin perukoilta, tykkään niistä edelleen hurjasti.

2013

Jotenkin karsea tämä asu! Oltiin juuri tultu Loseista, josta olin ostanut mm. nuo Minnetonkan hapsusaappaat ja tuon ruutupaidan. Epämääräinen cowboy-meininki. Ruutupaita on jees, mutta jostain syystä en koskaan intoutunut noiden Minnetonkien käyttäjäksi, vaikka olin haaveillut niistä ikuisuuden. Jos joku haluaa ostaa, niin saa ilmoittautua! Jos saan siis kaivettua nuo vielä jostain esiin 😀 Mutta hiukset ovat tässä tosi kivat, hyvässä kunnossa ja pitkätkin vielä!

2014

Tämä taitaa olla Jutan ottama kuva, en muista mihin me kuvailtiin. Tuo toppi on tallessa edelleen, samoin nuo Steve Maddenin korkkarit, jotka ostin joskus shoppailupäissäni kahdessa värissä Miamista…. (MIKSI?! Eivät edes olleet hyvät jalassa!). Tässä jalassa nuo samaiset Liu Jo:n lempparifarkut.

2014

Maksimekkoa! Tuo Miu Miun laukku on muuten matkassa melko monessa kuvassa. Voin sanoa hyvillä mielin, että sitä on kyllä käytetty jokaisen euron edestä melko tehokkaasti! Nuo aurinkolasit olen myynyt, mutta maksimekko löytyy edelleen ja on yhä käytössä kesäisin.

2014

Ja Hermosa Beach. Ah, tässä on kivan rento tunnelma. Kaikki asun jutut löytyvät edelleen, tuo Abercombie & Fitchin flanellipaita on niiiin ihana. Jos on suunnitelmissa reissua Jenkkeihin ja ehkä hakusessa flanellipaita, niin suosittelen todella noita Abercombien paitoja. Itselläni on noita kaksi ja ovat todella pehmeitä, kestäviä, sekä monikäyttöisiä. Hinta on muistaakseni melko kova (jotain vajaat 100e ehkä…?), mutta usein noita on paljon alessa, koska kuoseja löytyy paljon. Näihin tunnelmiin muuten päästään taas tammikussa 😉

2015

Sitten viimeinen asu. Vuodesta 2014 eteenpäin löytyy todella huonosti asukuvia, mutta tämän pengoin Facebookista. Käpylässä siis asusteltiin ja muistaakseni tässä ollaan lähdössä viettämään synttäreitäni. Kaikki asun jutut on edelleen tallessa, tuo Bik Bokin neulemekko oli raskaana kovaa valuuttaa (päällä ehkä jokatoinen päivä), Minkoffin lempparilaukku nyt ei lähde kaapistani kulumallakaan, samoin kun nuo Isabel Marantin kiilapohjalenkkarit. Tämä on niiltä ajoilta kun kärsin siitä kamalasta hiustenlähdöstä ja tukka on tässä kyllä yhtä lirua :/

Mikä on teidän mielestä kivoin asu? Entä kauhein? Ja onko tyylini teidän mielestä muuttunut?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 15 kommenttia.