Viimeisiä viedään ja mistä nuorena haaveilin..

Viimeisiä reissupäiviä viedään ja täällä Gold Coastilla elellään muutenkin jännittäviä aikoja. Odottelemme nimittäin syklonia lähestyväksi! Nyt pari päivää ovat olleet myrskyn merkit ilmassa: Aallot megalomaanisia, kovia tuulenpuuskia ja nyt viikonloppuna odotetaan myrskyn iskevän oikein kunnolla. Tosin, ennustus on muuttunut luokan 2 syklonista lievempään, luokan 1 sykloniin ja pahimmat myrskyennusteet toistaiseksi kumottu. Silti ulkona on jo kolmatta päivää tuullut niin kovaa, että jouduin eilen kääntymään lenkiltä rannalla takaisin ja jouduin tänään altaalla pitämään kaksin käsin kiinni korvakuulokkeista, etteivät olisi lähteneet tuulen mukana 😀 Saa nähdä jääkö myräkkä vain tähän tuuleen! Rakastan myrskyjä ja koen monet luonnonilmiöt hurjan energisoivina. Oli se sitten kova ukkosmyrsky kotona tai reissussa, on niissä jotain jännittävää! Samaistuuko joku muu tähän?

Odotan kotiinpaluuta innolla, mutta tottakai pieni shokki pimeyteen ja harmauteen paluusta jännittää. Kun olemme tämän pian 2,5kk heränneet jokaikinen aamu yhdessä perheenä ja viettäneet lähes jokaisen hetken yhdessä, on tuleva arki varmasti melko erilaista kun palataan päivähoidon ja työrutiinien maailmaan. Ystäväni oli juuri eilen postannut kuvan valoisasta aamusta Helsingissä ja olin aivan ihmeissäni, kuinka valoisaa siellä jo on aamuisin. Näppäilin itseni itseasiassa nyt ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen Forecan appsiin kuikuilemaan Helsingin säätä ja mitä ihmettä, siellähän on plussaa!

Toisaalta odotan sitä, ettei tarvitsisi tuskailla lähes päivittäin kuumuuden kanssa, mutta sitten taas ahdistaa ajatus kerrospukeutumisesta ja loskasta. Perus. Nyt muutamaan vuoteen en ole edes kokenut mitään katastrofaalisia reissusta paluun kriisejä, mutta ennen kärsin niistä aina! Ensimmäinen viikko kotona oli aina ihanaa vaihtelua, mutta heti kun tavarat oli saatu purettua, olisi voinut lähteä uudelleen ja iski kamala ahdistus. Tästä syystä varmaan niin kauan nuorena ajattelin, että lentoemännän työ olisi unelmien täyttymys kun saisi olla usein menossa, näkemässä, kokemassa ja ainakin osittain välttyisi semmoiselta tietynlaiselta paikallaan kököttämiseltä. Toki, sekin on paljon itsestään kiinni ja minkälaista tekee arjestaan tai elämästään yleisesti. (Ja nämä haaveet nyt kariutuivat muutenkin jo lukion jälkeen pariin puuttuvaan senttiin pituudessa 😀 Jos joku toinen oli yo-kirjoitusten aikana selannut huolellisesti yliopistojen hakuoppaita, käytin tuolloin melko paljon aikaa selailemaan lentoyhtiöiden työpaikkailmoituksia, haha.) Hassua miettiä, että missä mahtaisin olla juuri nyt, jos pituus ei olisi ollut tälle unelmalle esteenä!

Nyt on ollut niin kauan poissa kotoa, että ajatus rauhallisesta kotielämästä kaikkine rutiineineen tuntuu kieltämättä mukavalta. Kevääksi on suunnitteilla kivoja juttuja (kuten se virkattujen toppien mallisto, jota olen täällä jo hiki hatussa kyhännyt :D), enkä malta odottaa, että pääsen näiden juttujen pariin. Olemme olleet tämän viimeisen reissuviikon aika paljon menossa, enkä ole ehtinyt ihan kamalasti istuskelemaan tänne respan netin ulottuville. Paluu normaaliin postaustahtiin on luvassa siis ensi viikolla 🙂 Ajatus siitä, että pääsen keskittymään rauhassa blogijuttuihin kuulostaa niin luksukselta kaikkien näiden katkonaisten kirjoitushetkien ja huonojen nettiyhteyksien jälkeen!

 

Ps. Bikinit ovat Halla x Hallan Tutu-bikinit (saatu), joihin olen rakastunut täällä hurjasti ✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Ärsyttävät olettamukset bloggaamisesta x 4

Kivaa alkavaa viikonloppua Gold Coastilta! Kirjoitan viikonloppuna tarkemmin ajatuksiani lähenevästä kotiinpaluusta, mutta tänään listasin muutaman enemmän tai vähemmän ärsyttävän yleisen olettamuksen bloggaajista tai bloggaamisesta, jotka ovat tulleet vastaan myös itselläni tämän kymmenvuotisen bloggaamisen varrella. Olen kirjoittanut useita postauksia työstä somen parissa, ilmiöstä yleisesti ja valitettavasti myös siitä, millaisia olettamuksia monella edelleen tänä päivänä on tästä hommasta.

Oletus, että bloggaaja suostuu sovittuun yhteistyöhön tuotepalkkiolla, tai jopa sillä verukkeella, että voisi itse ostaa tuotteet alennuskoodia vastaan. Huoh. Blaah. Argh! Kyllä, joillain yrityksillä on edelleen pokkaa ehdottaa näitä tämmöisiä, eikä tunnuta aina oikein ymmärrettävän, ettei niillä shampoopurkeilla nyt ihan oikeasti makseta asuntolainan lyhennystä tai ruokaostoksia kaupassa.  Eri asia, että tästä tekemästään työstä pitäisi vielä itse maksaa! Vaihtotalous oli ja meni tuhansia vuosia sitten, tiedoksi vaan. Tottakai on eri juttu suositella omasta vapaasta tahdosta loistaviksi koettuja tuotteita ja sitä tekee mielellään, oli tuote sitten saatu tai omilla rahoilla ostettu. Tehdystä työstä, jolle asetetaan vaatimukset ja tavoitteet, tulee kuitenkin aina maksaa palkkio. Tuskinpa moni muukaan suostuisi tekemään töitä ilmaiseksi, miksi bloggaajien sitten pitäisi?

Tästäpä pääsemme seuraavaan kohtaan, eli olettamukseen siitä, että bloggaaja mainostaa kyllä ihan mitä tahansa, kunhan palkkion määrästä sovitaan. Jokainen edes vähän omaa mainettaan, brändiään ja yleisesti bloggaajauransa jatkoa ajatteleva osaa kyllä puntaroida yhteistyökumppanit sen mukaan, sopivatko ne blogin imagoon, vai eivät. Mitäs jos minä alkaisin postailla yhteistöitä pikavippifirmojen ja nettikasinoiden kanssa? Tai tahojen, joita vastaan olen aikaisemmin ollut jyrkästi? Entäpä jos vegaanibloggaaja postaisi eines-nugeteista vain sen tähden, että saa siitä rahaa? Olisivatko mielipiteet minkään suhteen enää sen jälkeen uskottavia? Ei, itse en myisi omaa uskottavuuttani ja kasvojani mistään hinnasta. Tai no ”mistään hinnasta”, jos joku olisi valmis maksamaan parisataatuhatta ja voisin sen turvin kaivautua maan alle häpeämään ja kadota kuin sumuun, olen valmis harkitsemaan 😀 Mutta noin pointtina, kuka tätä edes osittain työkseen tekevä olisi valmis omilla kasvoillaan riskeeraamaan tulevan kertaluontoisen helpon rahan toivossa? Tämä on kuitenkin yksi olettamuksista, jotka ärsyttävät kaikkein eniten. Että vaikuttajat ja bloggaajat olisivat rahanahneita ja lahjottavissa olevia mainoskanavia, jotka esittelevät mitä tahansa, jopa ilmaiseksi. Juuri tuossa olettamuksessa unohdetaan koko vaikuttajamarkkinoinnin ydin: Tuotteen ja vaikuttajan yhteensopivuus niin brändin, kuin arvojenkin suhteen.

Some on helppoa hommaa. Tätä sivusinkin jo aikaisemmin ”Bloggaajan työpäivä”-postauksessa. Bloggaajan työ on todella kokonaisvaltaista ja 95% ajasta teet juttuja, joista ei makseta sinulle mitään. Kuten ymmärrätte, täytyy tähän juttuun olla oikeasti tietynlainen intohimo ja rakastaa sitä mitä tekee. Kaikessa työssä on puolensa, kun tein töitä rahoitusalan asiantuntijana, istuin toimistolla 8h ja kun lähdin töistä kotiin, en miettinyt työjuttuja ennen seuraavaa työpäivää. Eipä joutunut koskaan stressaamaan työjutuista työajan ulkopuolella. Tässä hommassa onkin vähän eri, koska ”työ” seuraa sinua käytännössä kaikkialle, ainakin ajatuksen tasolla. Mutta sitten taas tuo tietynlaisia vapauksia, kuten mahdollisuuden organisoida hommat oman mielen mukaan tai työskennellä juuri silloin kun se sinulle parhaiten sopii. Välillä tuntuu, että kaikki, mikä ei liity ihmishenkien pelastamiseen tai rankkaan fyysiseen tekemiseen, ei ole lainkaan rinnastettavissa työhön. Automekaanikko joutuu käyttämään lihastyötä, mutta harvemmin työ on varmasti henkisesti todella kuormittavaa. Juristi joutuu käyttämään ratkaisu- ja päättelykykyään, mutta harvemmin on työ fyysisesti vaativaa. Onko näistä jompi kumpi vähemmän arvokasta työtä? Miksi siis bloggaajan tai yleisesti markkinointiviestintää tekevän työ olisi yhtään sen vähemmän tärkeää tai saati sitten ei ”oikeaa työtä”? Kuten olen jossain postauksessa aiemmin maininnutkin, löytyy jokaisessa työssä hyvät ja huonot puolensa, toisen työn vähättely kertoo kuitenkin ennen kaikkea vain henkilön omasta tietämättömyydestä asiaan. Kuka tahansa esimerkiksi bloggaajan työtä parjaava tai vähättelevä voi ryhtyä samaan ja näyttää sen, kuinka helppoa homma on. Tähänpä kun ei nimittäin edes koulutusta vaadita 🙂

Bloggaajat ovat pinnallisia. Toki monet bloggaajat pyrkivät (varsinkin nykyään) pitämään selvän pesäeron blogin ja henkilökohtaisen elämänsä välillä. Itse kirjoitan melko avoimesti ajatuksistani ja elämästäni, mutta totuus on kuitenkin se, että myös omalla kohdallani on blogiin näkyvä sisältö vain pintaraapaisu siitä oikeasta elämästä. Harvemmin ne perusarjessa tapahtuvat käänteet kuitenkaan päätyvät blogiin asti. Yksityisyys on kuitenkin henkilökohtaisin asia, joka yksilöllä on ja kukapa nyt haluaisi paljastaa julkisesti puolia itsestään ja seikkoja elämästään, jotka voitaisiin pahimmassa tapauksessa vetää arvostelun ja julkisen keskustelun kohteeksi? No tuskin kovin moni! Siksi pyrkii moni bloggaajakin pitämään tietynlaisen rajan ulospäin näkyvän ja henkilökohtaisen elämänsä välillä. Ehkä on kuitenkin aihepiiristä ja sisällön tyylistä riippuvaista kuinka ”pinnallinen” kuva ulospäin viestittyy. Jos tarkoituksena on tuottaa visuaalisesti kaunista sisältöä ja keskittyä tiettyihin aihepiireihin, voi tämä toki vaikuttaa pinnalliselta verrattuna bloggaajaan, joka keskittyy vähemmän visuaaliseen kuvasisältöön ja kirjoittaa esimerkiksi ajankohtaisista aiheista, koska ei ole sitä yhtä oikeaa tapaa bloggata. Toinen valitsee olla enemmän ”inspiraatiokanava”, toinen taas ottaa kantaa puheenaiheisiin ja ilmiöihin. Kuten kaikissa ammateissa, toki myös bloggaajien joukosta löytyy ihmisiä laidasta laitaan ja tuntuu jotenkin mustavalkoiselta leimata henkilö pinnalliseksi vain pintapuolisen blogin perusteella. Vähän kun yleistäisi, että kaikki ammatin x edustajat ovat tosikkoja, nörttejä tai mitä ikinä.

Onko teillä ajatuksia aiheesta? 🦄

 

Ps. Kuvan toppeja on nyt tosiaan minulla työn alla pieni mallisto!!! 🙂 Tarkoitus olisi tehdä muutama eri malli, eka valmistui juuri pari päivää sitten! Jee, en malta odottaa 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

DIY: Virkattu boho-toppi

Ah, en ole varmaan ikinä ennen ollut yhtä innoissani mistään jakamastani käsityöjutusta, kuin tästä virkatusta topista! Nuorena virkkasin ahkerasti, mutten silti koskaan mitään kovin monimutkaista. Nyt kuluneen vuoden aikana olen enemmänkin keskittynyt neulomiseen, mutta reissussa olen saanut hurjasti inspistä myös virkkaamiseen. Tämän topin jälkeen onkin suunnitelmissa virkata lisää toppeja ja myös muita, toivottavasti askel askeleelta hieman haastavampia juttuja.

Inspiraatio tähän toppiin lähti tosiaan Raglanista, jossa näin samantyylisiä eräässä pienessä putiikissa ja tuumasin, että tuommoinen on pakko yrittää tehdä, HETI! Vasta täällä Australiassa sitten löysin lankakaupan ja vitsi mikä nautinto onkaan päästä virkkaamaan / neulomaan pitkän tauon jälkeen, varsinkin kun on palava himo ja inspis johonkin tiettyyn juttuun. Muita ohjeita on tulossa lähiviikkoina!

Tämän topin työstäminen on melko yksinkertaista ja mahdollista myös aloittelijalle, jos nyt on kuitenkin virkkaamisen alkeet muistissa rättikässän tunneilta. En ole itse siis koskaan virkannut mitään monimutkaisia kuvioita ja täytyy myöntää, että kun etsin tähän netistä ohjeita, olivat ne aivan liian monimutkaisia, että olisin jaksanut keskittyä niihin (tai okei, edes välttämättä tajunnut kaikkea.. Totesin, että virkkausohjeiden terminologia on äärimmäisen sekavaa!!). Siispä selasin pääasiassa Pinterestiä ja kuvahakua, lähdin sitten päättäväisesti toteuttamaan toppia ilman mitään varsinaista ohjetta. Youtube-videosta katsoin ohjetta tuohon helman shell stitchiin, joka tuntui helpommalta oppia niin, että näet käytännössä kuinka kuvio syntyy 🙂

Anyway, uskon tämän olevan melkoinen ensi kesän hittijuttu myös Suomessa, joten jos topin valmistus omin käsin yhtään kiinnostaa, kannustan lämpimästi lähteä kokeilemaan! Nyt työn alla on pari muunlaista tämmöistä, yritän nimittäin saada tuntumaa, että mikä malli voisi olla mielekkäin. Laitan näistäkin kuvaa, kunhan valmistuvat. Jos joku käsitöihin liian laiska tai kiireinen tähän ihastui, olen harkinnut tekeväni muutaman kappaleen myyntiin. Näihin saa siis ilmaista kiinnostuksensa! Oma toppini on noin kokoa S, tätä on helppo muokata tekemällä kupeista tai ympärysmitasta isommat lisäämällä silmukoita ja senttejä 🙂

Tähän tarvitset:

 

3,5mm virkkuukoukku, esimerkiksi täältä löytyy edullinen.

1-2 kerää puuvillalankaa, menekki riippuu koosta ja helman pituudesta. Tähän omaani meni noin 100g lankaa. Itse käytin luomupuuvillalankaa, esimerkiksi tämä Soft Cotton-lanka sopii erinomaisesti ja tässä bambu-puuvillalangassa on valikoimissa ihanaa pellava-sävyä, jota himottaisi itsekin kokeilla.

Ohje virkattuun boho-toppiin:

 

Kupit: Luo 11 ketjusilmukkaa. Aloita virkkauskierros virkkaamalla jokaiseen silmukkaan kiinteää silmukkaa. Toisella virkkauskierroksella jatka työtä myös toiselle puolelle ”sateenkaaren muodossa” aina puolelta toiselle 180 astetta niin, että aina silmukoihin kello 11 ja kello 13 kohdalla virkataan jokaisella kierroksella aina 2 kiinteää silmukkaa. Näiden väliin jää 2 silmukkaa (joihin kumpaankin normaalisti yksi kiinteä silmukka/silmukka). Jatka tätä langan paksuudesta / käsialasta riippuen noin 20-21 kerrosta, kannattaa mallailla välissä, lopputulos riippuu käytettävän langan paksuudesta. Sopivaa kokoa voi myös mallata esimerkiksi kotona lappu-bikineistä. Kun kupit ovat valmiit, voi niitä kevyesti muotoilla käsin kolmion muotoon. Älä päättele lankoja, vaan jätä viimeinen silmukka auki jatkaaksesi työtä näistä kohdista.

Kuppien yhdistäminen: Aloita viimeisestä silmukasta, jonka olet jättänyt päättelemättä kuppiin. Luo 3 ketjusilmukkaa (isompaan kokoon 4-5), tätä mallasin katsomalla omista bikineistä kuppien välistä mittaa. Kiinnitä ketjusilmukat toisen kupin samaan kohtaan kiinteällä silmukalla. Jatka virkkaamalla seuraava kerros kiinteää silmukkaa ketjusilmukoiden päälle 2 kerrosta. Päättele.

Virkkaa toisesta kupista avoimeksi jääneestä silmukasta rivi kiinteää silmukkaa kuppien alle. Varo luomasta liian paljoa silmukoita / liian tiheään, jolloin jäljestä voi tulla lörppöä. Jatka kupin ohi luoden ketjusilmukkaa topin sivuosaksi / helmaksi. Oman sivuosani mitta on about 8cm, muistaakseni silmukoita oli ehkä 15-20? Tämä on makuasia, että kuinka pitkän kaistaleen tahtoo ja mitä kokoa tekee. Virkkaa kiinteää silmukkaa ja kun pääset toiseen laitaan, tee saman mittainen kaistale ketjusilmukkaa, josta lähdet seuraavalla kerroksella virkkaamaan kiinteää silmukkaa.

Virkkaa kiinteää silmukkaa topin resoriksi oman maun mukaan. Tässä omassa topissani on noin 5cm verran kiinteää silmukkaa. Alempana tulevan koristekuvion voi aloittaa halutessaan myös aikaisemmin 🙂

Aloita koristekuvio. Itse katsoin mallia tästä Youtube-videosta (alkaa kohdasta 9:00), jonka löysin vasta koristekuviota miettiessä. Huomasin vasta tuolloin, että videon toppi on melko samanlainen omani kanssa 😀 Siitä voi siis myös katsoa mallia, mikäli video tuntuu helpolta tavalta oppia! Tein tähän toppiin siis kaksi kerrosta koristekuviota, tätä voi halutessaan jatkaa tuon videon mallin mukaan niin pitkälle, kuin tahtoo. (Ainiin ja tämän oman ohjeeni koristerivin toinen kerros saattaa olla vähän erilainen kuin videossa kun en päässyt tätä tehdessä nettiin tarkistamaan!) Ohje kuitenkin sillä kuviolla, millä tämä kuvien toppi on tehty.

Ensimmäinen rivi: Virkkaa rivin alkuun 3 pylvästä. Luo yksi ketjusilmukka, koukkaa lanka koukulle (vähän kun lähtisit tekemään pylvästä) ja koukkaa koukku kolmanteen silmukkaan pylvääksi, niin että näiden kahden silmukan väliin jää 2 tyhjää. Luo nyt 3 ketjusilmukkaa, nappaa lanka koukulle ja koukkaa koukku pylvääksi samaan silmukkaan, johon äsken teit edellisen pylvään. Luo taas yksi ketjusilmukka, nappaa lanka koukulle ja koukkaa taas kolmen silmukan päähän pylvääksi niin, että väliin jää taas 2 tyhjää silmukkaa. Tee vielä kaksi pylvästä ja jatka samaa kaavaa rivin loppuun. Luo rivin päätteeksi vielä mahdollisuuksien mukaan 2-3 pylvästä päättämään kuvio. Rivin pitäisi näyttää samalta, kuin ylemmässä kuvassa, jossa reikäkuvio ja kolme pylvästä vuorottelevat.

Toinen rivi: Tee rivin alkuun taas 3 pylvästä. Tämän jälkeen luo yksi ketjusilmukka, poimi lanka koukulle ja hyppää edellisen rivin keskimmäiseen reikään, jonne tehdään 6 pylvästä. Luo taas 3 ketjusilmukkaa, nappaa lanka koukulle ja tee pylväs aiemman rivin kolmen pylvään keskimmäisen pylvään päälle. Luo taas yksi ketjusilmukka, nappaa lanka koukulle ja hyppää tekemään taas 6 pylvästä seuraavan reikäkolmikon keskimmäiseen. Toista samaa rivin loppuun ja luo loppuun vielä kuvion kohdasta riippuen 2-4 pylvästä. Älä päättele lankaa vielä!

Kun olet valmis koristekuvion kanssa, aloita resorin teko virkkaamalla kiinteää silmukkaa koko työn ympäri alareunaa lukuunottamatta. Reunan kiinteä silmukkarivi viimeistelee  reunat ja saa työn näyttämään huomattavasti siistimmältä.

Viimeiseksi remmit, jotka itse tein virkkaamalla ketjusilmukkaa nyöriksi niin, että kiinnität langan koukulla kohtaan, johon haluat tehdä remmin (eli kupit ja takaosa) ja lähdet tekemään ketjusilmukkaa. Lopuksi remmi päätellään ja varmistetaan solmulla. Remmien pituus on omassa työssäni noin 60 ketjusilmukkaa / 35-40cm (ei ole mittaa täällä). Jos haluat tukevammat remmit, voit myös tehdä nämä tuplalangalla tai virkata ketjusilmukan päälle yhden kerroksen kiinteää silmukkaa. Itse tein ekan harjoitteluversion paksumilla remmeillä, mutten ollut niihin tyytyväinen ja totesin nämä ohuet nätimmiksi 🙂

Jeee valmis! Kokonaisuudessaan on tämä melko nopea tehdä. Jos virkkaa vimmattua vauhtia voi tämmöisen saada päivän aikana tehtyä, noin muuten sanoisin aikaa menevän noin pari iltaa. Kysykää kommenteissa mikäli joku askarruttaa 🙂

Mutta mitäs tuumaatte topista? Lähdettekö kokeilemaan tämän tekoa? 🌸✨

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Crystal Castle

Yksi eniten odottamistani jutuista Australiassa oli Byron Bayn lisäksi Crystal Castle & Shambhala Gardens, joka sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Byron Baystä. Kaikille vähänkin hihhulimielisille ja astetta erilaista nähtävyyttä kaipaaville on Crystal Castle mitä täydellisin paikka vierailla. Olin itse odottanut noin vuoden pääseväni tuonne ja kyllä, tämä oli yksi niistä syistä, miksi Australia valikoitui kohteeksi maailmanympärysmatkallemme 😀

Minä maailman suurimman ametistin kanssa, heh 😀

Crystal Castle on siis käytännössä iso puisto sadenmetsän kyljessä, josta löytyy erilaisia isoja kristalleja, buddha-patsaita, kristalli-labyrintti, sademetsäpolku, terveyskahvila, kivimyymälä ja jopa pieni leikkipaikka lapsille. Päivän mittaan järjestetään erilaisia workshopeja, kuten meditaatiota, äänimaljahoitoa (tämä on muuten niin siistiä!) ja puu, jonne sait käydä ripustamassa paperille kirjoitettuja toiveita tai manifestointeja. Ja minähän muuten kävin ripustamassa omat laput 🙂

Tunnelma oli kieltämättä Crystal Castlessa todella rauhoittava ja jollain tapaa seesteinen. Toki, ainahan luonnon helmassa tuntee olonsa rentoutuneeksi, mutta tuolla oli tietynlainen rauha läsnä. Todella hyvä paikka paeta esimerkiksi Gold Coastin kuhinaa hetkeksi! Jos olisimme olleet ilman lasta, olisin luultavasti ottanut vielä osaa workshopeihin ja viettänyt aikaa enemmänkin kuin vain muutaman tunnin 🙂

Jätti-ruusukvartsi!

Noin kokonaisuudessaan tykkäsin paikasta, mutta pieni rahastamisen maku oli kyllä läsnä. Kivet olivat todella ylihintaisia ja kahvila kallis, mutta näin jälkeenpäin voisin sanoa, että jo ihan pelkästään maisemienkin vuoksi kannattaa käydä katsastamassa paikka. Me vierailimme sateisena päivänä, joten ainakin meidän aikaan oli melko rauhallista. Sisäänpääsymaksu on aikuiselta noin 20€ (32AUD) ja pikkulapset pääsevät ilmaiseksi.

Kävin myös niin erikoisessa jutussa, että huhhei. Nimittäin kuvauttamassa aurani 😀 Täytyy muuten pistää IG Storiesiin joku päivä aurakuva, haha. Kyseinen lysti maksoi 60AUD (!!!), mutta en yksinkertaisesti voinut vastustaa ja pojatkin olivat kiinnostuneita saamaan selville, että mistä hommassa on kyse. Istuin penkissä kädet ihme anturoilla kun minusta otettiin kuva erityisellä ”aurakameralla”. Sinänsä kiinnostavaa, koska aurajutut ovat kieltämättä kiinnostaneet jo kauan ja oli mielenkiintoista nähdä oma aurani, vaikka en rehellisyyden nimissä itsekään ole tästä aivan vakuuttunut.. Noh, tulipa koettua! Aurani on sini-valko-pinkki ja sain kuvauksen mukana myös lyhyen tulkinnan aurastani. Herkkyys ja luovuus ovat juttuja, jotka toistuivat taas kerran. Samoin sain kuulla, että minulle on hyödyllistä toteuttaa itseäni luovasti esimerkiksi kirjoittamalla tai käsitöiden avulla, mikä sikäli on hassua kuulla täysin minua tuntemattomalta ja tottahan tuo olikin.

 

Onko joku teistä käynyt Crystal Castlessa? 💎🦄🌸

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Kun kaikki menee pieleen

Eräs aihe on pyörinyt mielessäni jo muutaman viikon ajan, enkä alkuun edes ajatellut, että tästä olisi jutun juurta blogiin. Elämässä tapahtuu ajoittain hyviä juttuja, mutta mitäs sitten kun on meneillään jakso kun tuntuu ihan KAIKEN menevän pieleen? Pyrin keskittymään blogissani positiivisiin asioihin, mutta aina ei sitten taas jaksaisi, koska ei elämä ole aina täydellistä. Tai ainiin, eihän se kai koskaan ole.

Uskon itse siihen, että ikävien asioiden on tarkoituskin sattua samaan aikaan ja jollain tapaa vahvistaa. Olisihan sekin ikävää, että kurjia juttuja tapahtuisi elämässä ripotellen ja jatkuvasti. Eiväthän pienet arjen vastoinkäymiset edes tunnu missään silloin kun mukavampia asiota tapahtuu samaan aikaan enemmän ja tilanne saa tavallaan tasapainoa. Mutta sitten kun tuntuu, että kaikki uhkaa kaatua niskaan, eikä mikään oikein suju… Melko tuttu tunne juuri nyt!

Muutaman viikon ajan on elämässäni ollut juurikin tämmäinen jakso kun tuntuu, että aivan kaikki mihin lähden mukaan tai mitä yritän, epäonnistuu jollain tapaa. Ja tiedättekö kun olet siinä ”epätoivon hetkessä”, tulee vielä lisää loskaa niskaan ylimääräisten taloudellisten kulujen muodossa, joku tavarasi hajoaa, katoaa tai kohtaat muuten vain lisää pettymyksiä tai vastoinkäymisiä, niin tuumaa, että tämä tästä vielä tietysti puuttuikin ja voiko joku juttu vielä mennäkin pieleen?

Ihan miniluokan juttuina tähän kermana kakun päälle voin mainita eiliseltä esimerkiksi sen kun otin kuvia maailman kauneimmasta auringonlaskusta ja huomaat jälkeenpäin, että kamerasi oli aikaisemmin jäänyt päälle laukun pohjalla ja asetukset olivat muuttuneet niin, että kuvan resoluutio on laatua postimerkki. (Ja sama homma näiden tämän postauksen kuvien kanssa….) Tai kun neulot sukkaa uudella tyylillä ja koska hotellihuoneessa ei toimi netti, olet katsonut vahingossa ohjetta väärin ja koko homma menee mönkään. Jep. Juuri näitä juttuja vielä kaipasinkin. Vaikka kyse ei olekaan mistään kovin vakavista jutuista, pistävät ne pienetkin jutut lannistamaan silloin kun tuntuu, että kokoajan käy jotain. Oli sitten kyse planeettojen sijainneista tai huonojen sattumien summista, näitä jaksoja tulee vastaan aina silloin tällöin.


Sehän on selvää, ettei elämä voi aina olla ruusuilla tanssimista ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Olen todennut, että ajoittain tulee vaikeita jaksoja, joiden sinnikkäästi uskon pyrkivän opettamaan meille nöyryyttä, palauttavat maan pinnalle ja tietysti myös vahvistavat. Kurjan jakson jälkeen tuntuvat pienetkin ilon aiheet aivan maailmanluokan voitoilta! Tietynlainen epävarmuus on se, mikä esimerkiksi hieman jännittää ja on minulle täysin uusi juttu. Päivitin pari viikkoa sitten pitkästä aikaa Linkedin-profiiliani (koska miksi ei?) ja sieltä inspiroituneena hain itseasiassa hetken mielijohteesta eräästä yrityksestä, joka on koko aikuisikäni ollut unelmatyöpaikkani, kahta eri paikkaa.

Toinen ei napannut edes haastatteluun asti ja toista (jota ehdottomasti näistä kahdesta eniten haluaisin!!!) tässä parhaillani jännitän, että kuuluuko paikasta. Olen päättänyt, että katselen avoimia osa- tai kokoaikaisia työpaikkoja ”sillä silmällä”, mutta haen vain ja ainoastaan, mikäli eteen tulee niitä todellisia timantteja. Vaikka toimeentulo yrittäjänä onkin turvattu seuraaville kuukausille, on tämä silti aina melko epävarmaa taloudellisesti ja esimerkiksi tämä tilanne on minulle, joka olen ollut viimeiset 10 vuotta vakituisissa työsuhteissa, todella uusi. En edelleenkään näe, että irtisanoutuminen millään tapaa kaduttaisi ja olen varma siitä, että päätös oli tuossa tilanteessa monestakin eri syystä täysin oikea. Uskon, että asiat tapahtuvat niin kuin niiden on tarkoitus ja tottakai ideaalitilanne olisi se, ettei stressaisi turhaan, mutta.. Enpä osaa sanoa, miksi raportoin täällä työnhakujuttuja, mutta niin 😀 Tässä kolmen kuukauden aikana olen todennut, että tietynlainen yhteisöllisyys on se, mitä kaipaan. Työpaikka ja kuuluminen johonkin organisaatioon on aina ollut tärkeä osa elämääni ja ehkä siksi tuntuukin, että tietty osa puuttuu? Mutta jos annan työlle kaikkeni, on sen myös oltava täysin oikea paikka minulle.

Mitä sitten pitäisi tehdä silloin kun tuntuu, että maailma potkii päähän? Ainakin keskittyä niihin positiivisiin seikkoihin, jotka ovat elämässä hyvin. Hengitän syvään ja tuumaan, että eiköhän tämä tästä. Itselläni pikalääke pahaan mieleen on viettää aikaa pojan kanssa, iloita yhteisistä hetkistämme, neuloa ja jutella ystävien kanssa esimerkiksi Whatsapissa. Keskittyä täällä reissussa aurinkoisiin päiviin ja pyrkiä ottamaan jokaisesta reissupäivästä ilo irti, koska pian sitä taas köllötelläänkin Suomen pakkasissa. Hassua miten ihmismieli toimii. Hengaillaan täällä toisella puolella maailmaa ja silti kotiarjen murheet ulottuvat jollain tapaa tänne asti. Osaisipa aina kytkeä jostain on-off-napista turhat murheet ulkopuolelle!

 

Kertokaa, että kai teillä muillakin on näitä ”kaikki tuntuu menevän pieleen”-jaksoja??!!

 

Ps. Tilasin muuten pari viikkoa sitten uuden astrologisen tulkinnan ja kartoituksen tämän vuoden planetaarisista tapahtumista, en malta odottaa sen saapumista !!!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.