Eräs aihe on pyörinyt viime viikkoina mielessäni. Nimittäin alkoholi. En oikeastaan edes tiedä miksen ole aikaisemmin sivunnut aihetta blogissa varsinaisen postauksen muodossa. Alkoholi nimittäin on asia, joka aiheuttaa omalla kohdallani elämässä valitettavan paljon kysymyksiä ja myös niitä selittelyitä. Siis se, miksi en juo.
Alkoholi tunnetaan seurajuomana. On täysin normaalia lähteä yksille, juoda hieman viiniä viikonloppuna tai juhlia ystävien kanssa. Usein alkoholi pelaa varsinkin meillä suomalaisilla suurta roolia elämän iloissa ja suruissa. Kun on juhlimisen aihetta, skoolataan ja valitettavasti myös toisinpäin. Monet pakenevat alkoholiin elämän vastoinkäymisiä, yksinäisyttä, surujaan tai pahaa oloaan. Tunteita ei ehkä osata tai uskalleta kohdata selvinpäin ja sitten toisaalta ei juhliessa ehkä osata olla ”oma itsensä” uudessa porukassa täysin selvinpäin. Tiedätte, että suomalaiset ovat kovia juomaan ja juuri humalahakuisesti. Alkoholi ei ole meille vain seurajuoma, vaan keino paeta todellisuutta. Alkoholi alkaa olla ongelma viimeistään siinä kohdin kun keksii syitä sille, että voisi juoda. Viikonloppu, rankka työviikko, onnistunut diili töissä, loma, uusi työpaikka…
Nuorempana join usein ja usein viikonloput menivät baareissa. Se oli jotenkin semmoinen automaatio, että tottakai viikonloppuna tulee bilettää. Toisaalta, olin usein myös todella humalassa ja seuraavana päivänä joutui miettimään, että mitäs sitä eilen tapahtuikaan. Unohtamatta tietenkään sitä kamalaa krapulaista oloa ja rahanmenoa. Usein kaveritkin tiesivät, että Iines on monesti sitten kännissä. Voisin ihan suoraan sanoa, että omasta mielestäni ryyppääminen on silkkaa rahanhukkaa. Kirjaimellisesti juot rahat kurkustasi alas, pahimmassa tapauksessa tehden itsestäsi samalla täyden pellen. Tiedän valitettavasti tapauksia, joissa alkoholi on johtanut siihen, että ihminen menettää elämässään kirjaimellisesti kaiken. Aina läheisistään omaisuuteen, terveyttä tietysti unohtamatta. Aivan järjetöntä ajatella, että joku tekisi sitä huvikseen.
En edes tiedä miksi ”lopetin” juomisen tai oikeastaan vähensin. Tästä on kuitenkin lähemmäs 10 v kun asteittain vähensin alkoholinkäyttöä, varmaan pääasiassa siksi, että opiskelin ja kävin töissä, jolloin vapaa-aikaa oli vähän, välillä vain se yksi päivä viikossa (jos sitäkään) ja silloin oikeasti tarvitsi sitä kunnollista lepoa, ei krapulassa koomailua. Mitä harvemmin join, sitä pahemmiksi myös muuttuivat krapulat. Saatan kirjaimellisesti saada jäätävän krapulan jo yhdestä viinilasillisesta. Tässä vuosien varrella asiaan on alkanut suhtautua eri tavalla ja alkanut enemmänkin pohtia, että miksi ihmeessä muka joisin? Alkoholi ei ole ollut itselleni ongelma, mutta olen yksinkertaisesti todennut, ettei se sovi kaikille.
Itsehän en siis käytä nykyään alkoholia oikeastaan ollenkaan. Saatan joskus harvoin maistaa hörpyn viiniä, mutta en ikinä puolta lasia enempää. Olen viimeksi ollut edes vähän humalassa yli 3v sitten (tosin sitäkin ennen oli varmaan lähes vuoden tauko), enkä tosiaankaan ole kertaakaan kaivannut alkoholia. Jokainen kerta kun juon, kadun. Saan kamalan vuorokauden kestävän oksennuskrapulan vaikken olisi edes ollut kovin juovuksissa, eikä olo humalassa edes ole hyvä. Miksi siis tuhlaisin aikaani ja terveyttäni johonkin sellaiseen, joka aiheuttaa vain niitä negatiivisia asioita, eikä juodessa edes ole sen kivempaa kuin selvinpäin?
Silti alkoholi on asia, joka juomattomuudesta huolimatta aiheuttaa elämässäni ahdistusta. Ja se ahdistus liittyy nimenomaan siihen, että tunnen juomattomuuteni olevan ongelma muille ihmisille, ei minulle. Se, että et juo, aiheuttaa automaattisesti ihmettelyä ja kysymyksiä, joka on mielestäni aivan järjetöntä. Olet outo, josset kuluta laillista huumetta, joka tunnetaan nimellä alkoholi. Aine, jolla ei erityisemmin terveyshyötyjä ole. Se selittely on kaikkein ahdistavinta. Ei, en ole raskaana, en myöskään uskovainen, mutta en yksinkertaisesti näe syitä, miksi minun tarvitsisi juoda. Varsinkin Italiassa juomattomuus sai paljon kummastelua ravintoloissa. Maa, jossa viini kuuluu hieman kärjistetysti ”vauvasta vaariin”, eikä sitä edes käytetä päihtymistarkoituksessa. Silti sielläkin on outoa, jossei joku juo.
Monet hakevat alkoholista tietynlaista confidence boostia. Parin viinilasillisen jälkeen olo on kevyt ja vapautunut. Minun täytyy myöntää, etten itse pelkää olla selvinpäin sellainen kun olen oikeasti. En tarvitse alkoholia tuntekseni oloni itsevarmaksi tai jotta uskaltaisin jutella ihmisten kanssa, saati sitten paetakseni todellisuutta. Mihin sitten tarvitsisin alkoholia? Olen ollut monesti tilanteessa, jossa minun on ollut melkeinpä ”pakko” juoda ja pelkästään muiden ihmisten vuoksi. ”Hei, kyllähän sä voit pari ottaa. Nyt kerrankin vähän irroittelemaan!”. Ja sitten muutaman lasillisen jälkeen oksennan koko seuraavan päivän kykenemättä tekemään mitään muuta ja mietin, että miksi ihmeessä lähdin tähän mukaan? Sen vuoksi olenkin päättänyt, etten enää lähde.
Jos juomattomuuteni on jollekulle ongelma, tulisi tuon henkilön ehkä ennemmin kääntyä omaan itseensä ja miettiä, miksi ihmisen ylinpäänsä pitäisi juoda? Miettikää nyt järjellä: Yhteiskunnassamme on normaalimpaa ryypätä kuin olla juomatta. Eihän tämäkään nyt kovin järkevältä kuulosta. Olenkin miettinyt, että olisiko yksiselitteisempää vain sanoa olevansa absolutisti?
Tottakai ymmärrän esimerkiksi viinin tai drinkin rentoutumismielessä ja että monelle lasillinen on tapa relata ja laittaa vapaalle. Se oikeus ihmisellä onkin, enkä halua tuomita kenenkään muun alkoholin kulutusta. Silti myös itselläni on oikeus valita, nimenomaan valita olla juomatta ja toivonkin, että joskus tulee päivä, jolloin juomattomuus ei ole ongelma muille, kuten se ei ole myöskään itselleni. Postauksen tarkoitus ei ole saarnata tai syyllistä ketään alkoholinkäytöstä, vaan auttaa ymmärtämään, että toisen juomattomuutta tulisi kunnioittaa, kuten kaikkia muitakin ihmisen itse tekemiä valintoja.
Mielenkiinnosta kuulisin, että onko muilla samanlaisia kokemuksia? Mitä ajatuksia alkoholi teissä aiheuttaa?
Ps. Juuri kun muutama viikko sitten valitin, etten ole tehnyt kirppikseltä mitään löytöjä aikoihin, niin onni kääntyi taas! Tässä uusin löytöni UFF:ilta, joka on oikeasti hame, mutta lyhyenä tyyppinä ostin olkaimettomaksi mekoksi, haha!
Kuvat Jutta.
Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 24 kommenttia.