Talven lämpimin toppatakki

Nukuimme viime yönä ekat kunnon yöunet ja herättiin kaikki vasta kellonsoittoon, wuhuu! Hieman jo alkoi hajottaa ne aamukolmen herätykset, ehkä siis jaksan tänään itsekin valvoa perjantain kunniaksi myöhempään kun puoli kahdeksaan illalla. Eipä siinä, onhan se tietysti kiva, että tulee mentyä aikaisin nukkumaan!

Muistin juuri, etten ole vielä kai esitellyt täällä uutta takkiani, joka on ollut käytössä jokaisena päivänä sen jälkeen kun sen joulun tienoilla tilasin. Seuraavat kuvat ovat yli kuukauden vanhoja, kun kertakaikkiaan olin nämä unohtanut, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Päätin vihdoin luopua Canada Goosestani, koska jostain syystä se nykyään vain ärsyttää. Melko varmasti pistän Trilliumin myyntiin, mutta voi olla, että tuumailen vielä, että jos jatkossa tulee satunnaisesti käyttöä todella lämpimälle takille. No, eipä me nyt kovin usein minnekään kylmään kyllä reissailla, heh. Halusin kuitenkin uuden, todella lämpimän pitkän toppiksen ilman turkisreunaa hupussa.

Kävin kurkkimassa Aleksin Peakin liikkeestä juuri tätä pitkää toppista ja tykästyin siihen kovin. Bongasin saman takin heti perään Sportamorelta hurjasta alesta ja tilasin sen sitten sieltä. Olen tilannut nyt kaksi Peakin takkia Sportamorelta ja suosittelen! Alet ovat nimittäin todella tuntuvia. Tuo takki lähti siis -30% alella normaalihinnasta ja juuri tällä viikolla kävin Peakilla ja tuota myydään edelleen normaalihintaan. Sportamorella on taas kovassa alessa. Takki on ollut todella lämmin ja hyvä käytössä! Olen todennut Peakin takit todella kestäviksi, tämä on kuitenkin syrjäyttänyt toistaiseksi kokonaan sen lyhyen Peakin toppiksen, joka oli käytössä koko viime talven. Pitkä toppis nimittäin lämmittää pakkasilla paremmin. Jos takki kiinnostaa, niin löytyy täältä alessa! Tuolla talvialessa on muutakin ja paljon muitakin takkeja esimerkiksi juuri Peakilta.

Hoksasin myös eilen, että olen pitänyt tässä loman ohessa melkein kuukauden herkkutauon! Lomalla toki tuli syötyä pannukakkuja aamiaiseksi, mutta siinäpä se olikin. Kerran ostin testiin pienen pussin eräitä sipsejä, mutten niitäkään jaksanut syödä kokonaan. Kotona kun olen tottunut pitämään herkkupäivän jokaikinen viikonloppu, nyt ei ole edes oikeastaan tehnyt mieli kun on päässyt siitä pahimmasta herkkukoukusta. Sen sijaan olen huomannut, että nyt jet lag-väsymyksen kourissa on tehnyt mieli vaikka mitä roskaruokaa. Koko viikon olen haaveillut pizzoista ja hamppareista. Jotenkin muutenkin outoa, että viimeaikoina olen kokenut muutenkin jotain outoja mielitekoja juuri hamppareihin 😀 Kiinnostavia aiheita tänään, eikös..

Huomenna tai sunnuntina yritän viimeinkin julkaista ohjeen tuohon hattarapipoon.

Kivaa viikonloppua!

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 7 kommenttia.

Ekaa kertaa onnellinen?

Viime kuukausina olen miettinyt paljon onnellisuutta ja sitä, mitä se on? Mitkä asiat tekevät ihmisen onnelliseksi? Oman käsitykseni mukaan onnellisuus on sitä, että olet tyytyväinen elämässäsi tekemiisi valintoihin, saat toteuttaa itseäsi mielekkäällä tavalla, ympärilläsi on rakastavia ystäviä, sekä läheisiä, koet tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä. Onnellinen ihminen tiedostaa omat emotionaaliset, sekä fyysiset tarpeensa, saa niille vastinetta ja tyydytystä. Kunnioitusta, ymmärrystä, rakkautta, onnistumisen tunteita ja turvaa.

idkuva

Tuntuu oudolta todeta seuraava asia: Olen vasta viime vuosina ollut ensimmäistä kertaa koko elämässäni oikeasti onnellinen. Siihen saakka olen jatkuvasti tuntenut, että jotain puuttuu. Joku tietty tasapaino, pieni palanen, jota en oikein ole osannut hahmottaa. Kamalaa ajatella, että olen elänyt suurimman osan elämästäni olematta oikeasti onnellinen. Tietysti olen ollut tyytyväinen asioihin, tehnyt mielettömiä juttuja ja ollut tyytyväinen valintoihin, mutta silti on olo sisimmissäni ollut jollain tapaa tyhjä. Se joku asia on puuttunut, turvallisuuden tunne, että hei, kaikki on ok.

Onnellisuus ei ole tavara, vaan yleensä asioiden, siis niiden esineellisten haluaminen kertoo jostakin tarpeesta. Oikea onnellisuus piileekin aineettomissa asioissa. Tietysti lomamatka tuo onnellisuuden tunnetta ja hyvää mieltä, mutta usein taustalla on kuitenkin tarve johonkin muuhun, kuten vaikka lepoon. Onko onnellinen ihminen sitten semmoinen, joka ei tarvitse mitään? Viime vuosina olen todennut, että yhä vähemmän oikeasti tarvitsen tavaraa, ainakaan en samaan malliin kuin aikaisemmin. Tarkoittaako jo tämäkin siis, että olen onnellisempi kun aikaisemmin?

Onnellisuus on kuitenkin tässä ja nyt. Sen sijaan, että ajattelisi esimerkiksi ”Olen onnellinen sitten kun saan paremman työpaikan/ valmistun/ laihdun / matkustelen / löydän sopivan puolison” pitäisi ajatella, että voisiko onnellisuuden avulla saavuttaa nuo haluamansa asiat eikä päinvastoin? Tästä herääkin kysymys, että olenko itse aikaisemmin elänyt hetkessä ja tavoitellut onnea juuri tässä hetkessä? Asia varmasti tuli jo selvästi heti tekstin alusta, eli en. Olin itse pitkään se tyypillinen sitten kun-ihminen kunnes vuosi-pari takaperin havahduin siihen, etten missään nimessä halua olla se tyyppi, joka elää vain tulevaisuutta varten ja ajattelee, että onni lymyilee jossain hamassa tulevaisuudessa, kunhan nyt ensin kuitenkin saavuttaa jotain muuta. Tietysti haaveita ja unelmia tulee olla, asioita jotka motivoivat. Nykyään ajattelen kuitenkin, että tietynlainen tasapaino ja onni luovat hyvät perusteet niidenkin saavuttamiselle.

Keskittymällä tavoittelemaan onnea tässä ja nyt, luot vankan pohjan tulevaisuudelle ja selkeytät ajatuksiani siitä mitä minä oikeasti haluan? Mitä asioita arvostan elämässä eniten? Olisivatko nuo tavoitteet saavutettavissa jos keskittyisin omaan hyvinvointiin ja onnen tavoitteluun? Loppupeleissä onni lähtee ihan pienistä arjen jutuista. Kuppi hyvää kahvia, hetki lempikirjan kanssa, rapsutteluhetki koira kainalossa. Voisiko noita kivoja hetkiä olla enemmän? Itselleni onnen asioita ovat perhe, ystävät, harrastukset ja blogi. Noin muutamana esimerkkinä.

Olenkin aloittanut listaamaan päivittäin asioita, joista olen onnellinen, ihan siis perinteiseen muistikirjaan. Asioiden listaaminen ylös auttaa parempaan hahmottamiseen. Eilen olin erityisen onnellinen esimerkiksi hot jooga-tunnista lounaan jälkeen, hiljaisesta hetkestä työmatkalla äänikirjaa kuunnellen ja kun pääsin illalla rättiväsyneenä omaan lämpimään sänkyyn unille. Kun elämää ajattelee positiivisuuden kautta ja korostaa niitä hyviä juttuja, alkavat ne huoletkin toivon mukaa näyttää kokonaiskuvassa mitättömämmiltä.

Kuvituksena asukuvia juuri ennen lomaani. Tuon mustan neulomani pipon ohje löytyy täältä, villamekko taas on (yllätys, yllätys) parin euron löytö UFF:ilta 😀

Mitkä pienet asiat tuovat teille onnea?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Lähtöstressiä ilmassa

Huomenta! Yritän saada kasaan aamun pikaisen postauksen. Lähtö häämöttää ja voi huhheijaa kuinka stressaantuneena olin eilen. Jo muutaman päivän olin jotenkin kantanut ihan ylisuurta stressiä kaikesta hommasta ennen lomaa. Pakkaaminen, loput työjutut, valuutta ja kaikki muut tuhat asiaa, joita tähän on mahtunut muistettavaksi. Tällä viikolla on kertynyt Suunnon kellon mukaan yli 20 000 askelta päivittäin, vaikken ole edes käynyt lenkillä. Juossut vain ympäriinsä ja touhottanut. Tuo aktiivisuusmittari kyllä näyttää heti ne kiireiset päivät ja tottakaihan ne ovat tuntuneet myös kehossa.

Suoraan sanottuna olen viimeiset pari viikkoa käynyt jotenkin todella ylikierroksilla ja rentoutuminen on ollut vaikeaa. Olen myös nukkunut huonosti. Ajattelin tehdä tästä ihan erillisen postauksen, mutta halusin hieman purkaa mieltäni tänne. Eilen iltapäivällä oli semmonen fiilis, että romahdan kasaan kun pakkaaminen ei ollut lähimainkaan valmis, kaupassa ei oltu käyty ja koti oli kuin pommin jäljiltä. Tuntuu, että leposyke on huidellut jossain tuhannessa. Sinänsä koomista, koska juuri itse kirjoitin kiireestä, mutta itselläni se on asia, jota jatkuvasti yritän hallita. Joskus kuitenkin siinä onnistumatta, kuten nyt.

Tässä kuitenkin asua viime viikolta kun lähdin Jutan kanssa tekemään töitä Kallion Rootsiin. Kuka muistaa nuo Love From Australian töppöset?? Kaivoin nuo vuosien tauon jälkeen kaapista. Silloin joskus (siis melkein 10v sitten, haha) kun hehkutin Emuja blogissa ja sitä verkkokauppaa, josta niitä sai edullisesti, oli verkkokauppa saanut niin paljon myyntiä blogini kautta, että halusi kiittää minua noilla ”UGG”seilla ja olivat siis tuolloin ehkä vuonna 2010 ekoja juttuja, joita sain blogini kautta. Olin niin iloinen silloin moisesta ylläristä! Ja lämpimät ovat edelleen. Jotenkin nostalgian vuoksi oli pakko laittaa ne jalkaan viime viikolla. Tuo villapaita on myöskin (yllätys, yllätys) löytö UFFin 3 euron päiviltä 😀 Sinänsä tämä asu ei ole mikään lemppari, lähinnä nappasin kiireessä mahdollisimman helpot ja mukavat vaatteet päälle.

Blogitaukoa en ajatellut pitää, joten postauksia tulossa myös reissusta! Tosin ehkä aikaeron vuoksi vain vähän toiseen kellonaikaan kun yleensä. Lähipäivinä ja ensi viikolla ajattelin postailla ainakin työjuttuja, kauneuslemppareita ja toivottavasti myös ekojen lomapäivien kuulumisia.

Ihanaa viikonloppua ja palaillaan LA-meiningeissä seuraavan kerran!

 

Ps. Blogiin saattaa tänään tai lähipäivinä tulla muutaman tunnin katkos, koska vaihdan serverin tarjoajaa. Älkää siis ihmetelkö.

Pps. Hauska kun Facebook on tällä viikolla muistuttanut mua aikaisemmasta Havaijin reissusta, jolla olin tismalleen samaan aikaan! 😀

kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Mitä äitiys merkitsee minulle ja mitkä asiat ovat yllättäneet?

Hetkeen en ole kirjoitellut äitiydestä. Vaikka äitiys ajoittain onkin tunteiden vuoristorataa, eikä ehkä sieltä helpoimmasta päästä, on se ehkä parasta mitä minulle on tapahtunut. En tarkoita, että äitiys olisi kaikille se oikea asia elämässä tai että muunlainen elämä olisi vähemmän tärkeää. Eihän kaikkien tarvitse olla äitejä, enkä sano, että naisen elämäntehtävä olisi lisääntyä ja olla äiti. Sanon silti omalta kohdaltani, että äitiys on tuonut minulle semmoista onnea, joka on aikaisemmin puuttunut. Ottaen huomioon seikan, että vielä 5+ vuotta sitten ajattelin, etten välttämättä ikinä halua äidiksi. Tuolloin äitiys ja lapset olivat asia, jota en sen koommin ollut edes ajatellut. Niin se ihminen ja ajatusmaailma muuttuu.

Tietyllä tavalla koko elämäni on tuon pienokaisen myötä täyttynyt ja tuonut valtavaa onnea. Äitiys on myös opettanut paljon ja voisin myös todeta, että tehnyt minusta jossain määrin myös paremman ihmisen. Semmoisen, joka on ehkä aikaisempaa ymmärtäväisempi, empaattisempi ja osaa ajatella asioita enemmän toisten näkökulmista. Vaikken aikaisemmin edes ajatellut haluavani lapsia, on tuo ihana pikkuinen ja äitiys muutenkin ollut minulle todella eheyttävä asia. Jos on paska päivä, ahdistaa ja olen alakuloinen, lapsi saa aina hyvälle mielelle ja muistamaan sen, kuinka onnellinen saakaan olla. (Aloin pillittää kun kirjoitin tätä)

Olen myös miettinyt, että millainen äiti olen itse? Siis omasta mielestäni. Ainakin huolehtiva, rakastava, muttei silti ylihysteerinen hössöttäjä. En jaksa stressata pienistä asioista, esimerkiksi en raahaa lasta lääkäriin jokaisesta nuhasta tai kolhusta, vaikka vielä raskausaikana ajattelin, että olisin juuri semmoinen, joka on huolissaan about kaikesta. Kolhuja ja kommelluksia tulee, se kuuluu elämään ja perhearkeen. Välillä lentelee lautaset ruokineen lattialle, levitellään lipastosta kaikki vaatteet ympäri huonetta, lelut ja Duplot heitellään ympäri olkkaria juuri kun olen saanut ne korjattua. Such is life. Äitiys on siis opettanut minua myös huomattavasti kärsivällisemmäksi. En ikinä hermostuisi lapselle tämän tekemistä ”mokista”, halua kiroilla lapsen kuullen tai jatkossakaan käyttää missään nimessä mitään fyysisiäkään kurituskeinoja.

Ja hei, tähän väliin myös pakko mainita! Kuvien mekko on se aikaisemmin Instassa esittelemäni Marimekon mekko, jonka löysin UFFi:ilta. Ette tiedä kuinka innoissani olin kun löysin tuon sieltä rekistä! Samaa kuosiahan löytyy jo ennestään äitini vanha hame Marimekolta, jonka jo pakkasin matkalaukkuun mukaan reissuun. Mamma-tyylinen mekko mamma-aiheiseen postaukseen 😀 Aluksi mietin, että pitänkö tuota yöpaitana vai arkimekkona, mutta kieltämättä pidän siitä kyllä näinkin. Kiva maksimekko kesäiltoihin 🙂

Aikuisen esimerkki on se vahvin opettava malli lapselle, jos äiti tai isä toimii tietyllä tavalla, oppii lapsikin helposti, että semmoinen on ok. Esimerkkinä aikaisemmin IG:ssä mainitsemani puru-case.. Poikamme on siis alkanut puremaan minua. Pyrin viestimään lapselle, että pureminen sattuu ja äiti tulee siitä pahalle mielelle, suuttuminenhan olisi täysin väärä lähestymistapa pienelle lapselle, joka vasta harjoittelee rajojaan. Paras asia ikinä on se kun herää aamulla siihen, kun pienokainen vieressä herää halaamaan sinua ja sanoo ”äiti”. Silloin sitä muistaa, että tämän pikkukaverin vuoksi teen ihan mitä tahansa.

Tässä muutama asia, jotka äitiydessä yllättivät:

Univelkoihin ja lyhyisiin yöuniin tottuu. Nyt olisin aivan töttöröö 5h yöunien jälkeen, mutta pikkuvauva-aikana se oli ihan perus! Ne mammahormonit ovat kyllä ihan ihme juttu! Väsymys ei tunnu aikoihin missään, vaikka olisi heräillyt sata kertaa. Onnekseni en koskaan joutunut valvomaan kokonaisia öitä, poikamme ei ollut semmoinen yökukkuja, että olisi keskellä yötä herännyt tosissaan valvomaan. Rintamaitoa kehiin ja oltiin taas unilla alta aikayksikön.

Imetys vie aikaa. Tai oikeastaan melkein kaiken ajan. Tiesin tietysti, että vauva syö paljon, mutta en käsittänyt, kuinka paljon. Ensimmäisten kuukausien aikana voisin sanoa imettäneeni ainakin kolmasosan vuorokaudesta. Tuolloin ainakin ehti vielä hyvin nettailla puhelimella ja maata. Nyt lapsi yrittää saada käsiinsä kännykän heti sen nähdessään 😀

Syöminen oikeasti unohtuu. Kotimammaillessa saatoin havahtua siihen iltapäivällä, etten ollut syönyt koko päivänä mitään. Sitten alkoikin oksettaa, eikä ihme. Vaikkei imetys itseäni laihduttanut, oli syötävä jatkuvasti. Ajoittain jatkuu sama juttu, eilen esimerkiksi tohelsin täällä kotona illalla pakaten, kotijuttuja tehden, laskuja maksaen, jolloin ruokalautaseni jäähtyi pöydällä puolen tunnin ajan. Ei vain mukamas ehtinyt.

Aina eivät asiat suju aivan oppikirjan mukaan tai siten kuten oli suunnitellut. Tutti, tuttipullo, kiinteät ruoat.. Näiden kanssa oli hankaluuksia, tutti ja tuttipullo ei enää kelvaneet 3kk iän jälkeen, kiinteiden ruokien suhteen oli myös haasteita saada ruoka maistumaan.

Lapset voivat olla sairaanakin varsin energiapommeja. Meidän naperolla ei nimittän tunnu yleensä kuume missään. Siitä huolimatta ollaan ihan yhtä aktiivisia kuin aina muulloinkin, meidän perheessä ei lapsen kohdalla siis todellakaan päde, että sairas lapsi vain nukkuisi. Pätee tosin enemmän minuun itseeni 😀

Tässä muuten lähikuvaa myös uusista ripsistä, joista eilen jo lyhyesti ehdinkin mainita. Tällä kertaa sekoitimme kevyemmän volyymiripsen joukkoon myös normaalipaksuista ja tulos on mielestäni aivan mielettömän hyvä! Pituuksina oli 12 ja 13mm, sekä lyhyempää. Kaarevuus D. Vaikka olen aikaisemminkin ollut äärimmäisen tyytyväinen Anniinan ripsiin, nämä ovat ehkä lempparini kaikista. Kun näin tuloksen laiton jälkeen, olin aivan WOW-fiiliksellä. Eli vaihtoehtona voi olla myös tämmöinen kombinaatio ohuempaa ja normaalia ripseä sekaisin. Tulos on näyttävä ja kaunis, mutta silti luonnollinen. Parhaimmat ja ehdottomasti pysyvimmät ripset ovat olleet Anniinan jälkeä. Beauty Anniinan sivut löytyvät täältä

Hassua muuten. Raskauden aikanahan tein postauksen, että miten haluan kasvattaa lapsemme. Postaus löytyy täältä. Toki oli hieman eri asia lapsettomana ja lapsista tietämättömänä miettiä, miten oman lapsen kasvattaisi, mutta toki sitäkin asiaa miettii usein jo ennakkoon. Näin jälkikäteen onkin hauska vertailla, että kuinka onkaan mennyt sitten oikeasti, vaikka kyseinen postaus nyt olikin hieman kepeällä mielellä kirjoitettu. Toki olen monen asian suhteen edelleen ihan samoilla linjoilla

Vaikka vauvavuosi ja elämä taaperon kanssa onkin ajoittain todella haastavaa ja myös hyvien hetkien lisäksi rankkaa, pitäisi kuitenkin muistaa olla sopivan itsekäs ja huolehtia myös itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Pyytää apua kun sitä tarvitsee, unohtaa turhat kotityöt silloin kun ei oikeasti jaksa, yrittää olla stressaamatta turhista jutuista. Itse sairastuin keväällä vauvavuoden päätteeksi masennukseen, vaikka olinkin yrittänyt pitää itsestäni parhaani mukaan huolta. Loppupeleissä, happy mom = happy child. Vaikka olet äiti, ei ole väärin ottaa aikaa itselleen ja ajatella myös sitä, mikä on juuri sinulle hyväksi. Olet jokatapauksessa omalle pienokaiselle juuri se maailman paras äiti.

Nyt kun ajattelen, olen ehkä aikaisemmin jo tehnyt samanlaisen postauksen, mutta eihän siinä, uudelleen nyt sitten 😀

 

Ripset sponsoroitu. Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Loma-ahdistelua IG:ssä, asu villahameessa ja muita aamun tarinoita

Maanantai ja uusi viikko, taas kerran. Eilen tuli viimeinkin valmiiksi pojan huoneen seinän maali ja ehdinkin jo laittaa IG Storiesiin pientä sneak peekiä. Ehkä saadaan vielä ennen reissua osa huonekaluistakin paikalleen. Kävimme perjantaina ostamassa Bauhausista myös yläkerran maalin, joten seuraavaksi alkaa se viimeinen rutistus maalauksien suhteen. Huhhei! Ajattelin myös mainita näin hyvissä ajoin, että tulen laittamaan Instan Storiesin reissun ajaksi näkyville vain seuraajilleni. Eli jos haluat seurata tarinoita Loseista ja Havaijilta, liity seuraajakseni @iines . Toki normaali feedi tulee näkymään kaikille, mutta sinne en niin ahkerasti päivitä sisältöä, enkä niin reaaliajassa.

Viimeksi kun olin (raskaana) Havaijilla, sain Instan inboxiin jotain aivan randomeita tyypeiltä lääh-viestejä, jotka olivat bonganneet minut vatsa pystyssä rannalla ottamassa aurinkoa. Jatkossa en todellakaan halua, että aivan vieraat randomit seuraavat matkani kulkua tarinassani tai edes hashtagien avulla, joten tämä siis syynä yksityiseen storiesiin lomalla. En muutenkaan ymmärrä, miten kenelläkään miehellä tulee mieleen laittaa viestiä naiselle, joka ilmiselvästi on raskaana. Yäk! Tuolloin olin siis reissussa ilman Tommia, mikä ilmeisesti viesti muille, että olen joku tuleva yh-mamma. Eräs hörhö tuli selittämään siinä Waikikin pääkadulla, että ”Missä sun baby daddy, sen pitäis olla sun kanssasi” 😀 Ehkä ällöttävimmät lähestymisyritykset olen kokenut ollessani raskaana. En ymmärrä. Miehet.

Viikko (ja ehkä useampikin viikko) ennen lomamatkaa menee aina semmoisessa haahuilumoodissa. Miettii vain tulevaa reissua, kunnes sitten muutama päivä ennen lähtöä havahtuukin siihen, että olisi varmasti hyvä aloittaa se pakkaaminen ja vähintään edes laatia listalle asioita, joita pojalle tulee pakata mukaan. Itselleen ja lapselle pakkaus on aina pakkaushärdelli potenssiin tuhat, koska niitä muistettavia juttuja on niin paljon! Pari viikkoa sitten kävimme ottamassa MPR-rokotteen tehosteen, joten rokotusten kanssa ei ole enää huolen häivää. Nyt onkin dilemma lähinnä miettiessä, että paljonko raahaamme lapselle ruokaa mukaan kotoa 😀 Tajusin myös eilen, että dollareitakin pitäisi vissiin ensihätään käydä hakemassa. Tälläkin kertaa saamme ystävän toisesta kaupungista asumaan luoksemme, joten ei tarvitse pelätä, että kasvit nuutuisivat reissun aikana.

Tämä villahame on muuten yksi viime viikon löydöistäni UFF:in 3 euron päiviltä!  Kotimaista tekoa ja villaa, olen todella iloinen löydöstä. Samalla lähti mukaan myös musta nahkahame, sekin 3 eurolla. Täytyy pian pukea sekin päälle. Olen kyllä ollut aivan tohkeissani näistä kirppislöydöistä!

Piipahdin myös viime viikolla uudelleen kivikaupassa. Sen jälkeen olen kokenut taas ”outoja” ja haluan pian kertoa teillekin viimeisimpiä kivijuttuja! Saanut miettimään paljon asioita, joita en ehkä aikoihin ole halunnut ajatella.

Paita / Asuyama

Hame / 2nd hand

Nilkkurit / Acne

Kello / Swatch

Kaulaliina / itse tehty ( ohje täällä)

Kuvissa muuten käytössä tuo ihanan lämmin ja pehmeä neulomani kaulaliina, jonka ohjeen jaoin viikko sitten täällä blogissa 🙂

Tuon pinkin käsikorun olen ostanut Balilta joltain rantamyyjältä ja löysin tuon eräs päivä koruvarastostani. Jostain syystä oli kaivautunut jonnekin korujen unholaan, vaikka kovin tuommoisista simppeleistä koruista pidänkin. Harmittaa edelleen kuinka siro vahalankainen rannekoruni katkesi viime kesänä. Olin ostanut kyseisen korun loppuvuodesta 2015, samaiselta rannalta Seminiyakista kuin tämän pinkin, tosin toisella kerralla.

Istuimme ystäväpariskuntamme kanssa katsomassa ekana Bali-iltana auringonlaskua, kun rantakauppias tuli kaupittelemaan koruja, joissa oli hopeisia symboleita. Olin tuolloin 4. kuulla raskaana ja kauppias sanoi, että minun pitäisi ostaa elämän puu-symboli. Olin tietysti heti myyty ja tuo minimalistinen koru pysyi ranteessani siitä hetkestä eteenpäin aina 1,5v ajan, kunnes naru kesällä haperoituneena katkesi. Itse koru on tietysti tallessa. Matkamuistoja parhaimmillaan 🙂 No mutta, uusia tarinoita seuraavalla kerralla!

Muistuttaisin myös eilen mainitsemastani Elloksen loppualesta, josta itse tilasin 10 eurolla nämä vaaleanpunaiset pussilakanat. Löytyy muuten myös harmaana. Muita poimintoja listasin eilen tässä postauksessa. Kaikesta Elloksen oman malliston alevalikoimasta tulee vielä lisäksi -50% lisäale koodilla 375404. (Syötetään kassalla!) Voimassa vielä tänään! Ale täällä.

Ihanaa päivää!

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.