Ärsyttävät olettamukset bloggaamisesta x 4

Kivaa alkavaa viikonloppua Gold Coastilta! Kirjoitan viikonloppuna tarkemmin ajatuksiani lähenevästä kotiinpaluusta, mutta tänään listasin muutaman enemmän tai vähemmän ärsyttävän yleisen olettamuksen bloggaajista tai bloggaamisesta, jotka ovat tulleet vastaan myös itselläni tämän kymmenvuotisen bloggaamisen varrella. Olen kirjoittanut useita postauksia työstä somen parissa, ilmiöstä yleisesti ja valitettavasti myös siitä, millaisia olettamuksia monella edelleen tänä päivänä on tästä hommasta.

Oletus, että bloggaaja suostuu sovittuun yhteistyöhön tuotepalkkiolla, tai jopa sillä verukkeella, että voisi itse ostaa tuotteet alennuskoodia vastaan. Huoh. Blaah. Argh! Kyllä, joillain yrityksillä on edelleen pokkaa ehdottaa näitä tämmöisiä, eikä tunnuta aina oikein ymmärrettävän, ettei niillä shampoopurkeilla nyt ihan oikeasti makseta asuntolainan lyhennystä tai ruokaostoksia kaupassa.  Eri asia, että tästä tekemästään työstä pitäisi vielä itse maksaa! Vaihtotalous oli ja meni tuhansia vuosia sitten, tiedoksi vaan. Tottakai on eri juttu suositella omasta vapaasta tahdosta loistaviksi koettuja tuotteita ja sitä tekee mielellään, oli tuote sitten saatu tai omilla rahoilla ostettu. Tehdystä työstä, jolle asetetaan vaatimukset ja tavoitteet, tulee kuitenkin aina maksaa palkkio. Tuskinpa moni muukaan suostuisi tekemään töitä ilmaiseksi, miksi bloggaajien sitten pitäisi?

Tästäpä pääsemme seuraavaan kohtaan, eli olettamukseen siitä, että bloggaaja mainostaa kyllä ihan mitä tahansa, kunhan palkkion määrästä sovitaan. Jokainen edes vähän omaa mainettaan, brändiään ja yleisesti bloggaajauransa jatkoa ajatteleva osaa kyllä puntaroida yhteistyökumppanit sen mukaan, sopivatko ne blogin imagoon, vai eivät. Mitäs jos minä alkaisin postailla yhteistöitä pikavippifirmojen ja nettikasinoiden kanssa? Tai tahojen, joita vastaan olen aikaisemmin ollut jyrkästi? Entäpä jos vegaanibloggaaja postaisi eines-nugeteista vain sen tähden, että saa siitä rahaa? Olisivatko mielipiteet minkään suhteen enää sen jälkeen uskottavia? Ei, itse en myisi omaa uskottavuuttani ja kasvojani mistään hinnasta. Tai no ”mistään hinnasta”, jos joku olisi valmis maksamaan parisataatuhatta ja voisin sen turvin kaivautua maan alle häpeämään ja kadota kuin sumuun, olen valmis harkitsemaan 😀 Mutta noin pointtina, kuka tätä edes osittain työkseen tekevä olisi valmis omilla kasvoillaan riskeeraamaan tulevan kertaluontoisen helpon rahan toivossa? Tämä on kuitenkin yksi olettamuksista, jotka ärsyttävät kaikkein eniten. Että vaikuttajat ja bloggaajat olisivat rahanahneita ja lahjottavissa olevia mainoskanavia, jotka esittelevät mitä tahansa, jopa ilmaiseksi. Juuri tuossa olettamuksessa unohdetaan koko vaikuttajamarkkinoinnin ydin: Tuotteen ja vaikuttajan yhteensopivuus niin brändin, kuin arvojenkin suhteen.

Some on helppoa hommaa. Tätä sivusinkin jo aikaisemmin ”Bloggaajan työpäivä”-postauksessa. Bloggaajan työ on todella kokonaisvaltaista ja 95% ajasta teet juttuja, joista ei makseta sinulle mitään. Kuten ymmärrätte, täytyy tähän juttuun olla oikeasti tietynlainen intohimo ja rakastaa sitä mitä tekee. Kaikessa työssä on puolensa, kun tein töitä rahoitusalan asiantuntijana, istuin toimistolla 8h ja kun lähdin töistä kotiin, en miettinyt työjuttuja ennen seuraavaa työpäivää. Eipä joutunut koskaan stressaamaan työjutuista työajan ulkopuolella. Tässä hommassa onkin vähän eri, koska ”työ” seuraa sinua käytännössä kaikkialle, ainakin ajatuksen tasolla. Mutta sitten taas tuo tietynlaisia vapauksia, kuten mahdollisuuden organisoida hommat oman mielen mukaan tai työskennellä juuri silloin kun se sinulle parhaiten sopii. Välillä tuntuu, että kaikki, mikä ei liity ihmishenkien pelastamiseen tai rankkaan fyysiseen tekemiseen, ei ole lainkaan rinnastettavissa työhön. Automekaanikko joutuu käyttämään lihastyötä, mutta harvemmin työ on varmasti henkisesti todella kuormittavaa. Juristi joutuu käyttämään ratkaisu- ja päättelykykyään, mutta harvemmin on työ fyysisesti vaativaa. Onko näistä jompi kumpi vähemmän arvokasta työtä? Miksi siis bloggaajan tai yleisesti markkinointiviestintää tekevän työ olisi yhtään sen vähemmän tärkeää tai saati sitten ei ”oikeaa työtä”? Kuten olen jossain postauksessa aiemmin maininnutkin, löytyy jokaisessa työssä hyvät ja huonot puolensa, toisen työn vähättely kertoo kuitenkin ennen kaikkea vain henkilön omasta tietämättömyydestä asiaan. Kuka tahansa esimerkiksi bloggaajan työtä parjaava tai vähättelevä voi ryhtyä samaan ja näyttää sen, kuinka helppoa homma on. Tähänpä kun ei nimittäin edes koulutusta vaadita 🙂

Bloggaajat ovat pinnallisia. Toki monet bloggaajat pyrkivät (varsinkin nykyään) pitämään selvän pesäeron blogin ja henkilökohtaisen elämänsä välillä. Itse kirjoitan melko avoimesti ajatuksistani ja elämästäni, mutta totuus on kuitenkin se, että myös omalla kohdallani on blogiin näkyvä sisältö vain pintaraapaisu siitä oikeasta elämästä. Harvemmin ne perusarjessa tapahtuvat käänteet kuitenkaan päätyvät blogiin asti. Yksityisyys on kuitenkin henkilökohtaisin asia, joka yksilöllä on ja kukapa nyt haluaisi paljastaa julkisesti puolia itsestään ja seikkoja elämästään, jotka voitaisiin pahimmassa tapauksessa vetää arvostelun ja julkisen keskustelun kohteeksi? No tuskin kovin moni! Siksi pyrkii moni bloggaajakin pitämään tietynlaisen rajan ulospäin näkyvän ja henkilökohtaisen elämänsä välillä. Ehkä on kuitenkin aihepiiristä ja sisällön tyylistä riippuvaista kuinka ”pinnallinen” kuva ulospäin viestittyy. Jos tarkoituksena on tuottaa visuaalisesti kaunista sisältöä ja keskittyä tiettyihin aihepiireihin, voi tämä toki vaikuttaa pinnalliselta verrattuna bloggaajaan, joka keskittyy vähemmän visuaaliseen kuvasisältöön ja kirjoittaa esimerkiksi ajankohtaisista aiheista, koska ei ole sitä yhtä oikeaa tapaa bloggata. Toinen valitsee olla enemmän ”inspiraatiokanava”, toinen taas ottaa kantaa puheenaiheisiin ja ilmiöihin. Kuten kaikissa ammateissa, toki myös bloggaajien joukosta löytyy ihmisiä laidasta laitaan ja tuntuu jotenkin mustavalkoiselta leimata henkilö pinnalliseksi vain pintapuolisen blogin perusteella. Vähän kun yleistäisi, että kaikki ammatin x edustajat ovat tosikkoja, nörttejä tai mitä ikinä.

Onko teillä ajatuksia aiheesta? 🦄

 

Ps. Kuvan toppeja on nyt tosiaan minulla työn alla pieni mallisto!!! 🙂 Tarkoitus olisi tehdä muutama eri malli, eka valmistui juuri pari päivää sitten! Jee, en malta odottaa 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Bloggaajan työpäivä

Kaikkien palmukuvien ja matkajuttujen välissä olisi vuorossa pitkästä aikaa ”normaali postaus”, joka piti itseasiassa kirjoittaa jo ennen reissua, mutten ehtinyt. Tänään aiheena bloggaajan työpäivä ja mitä kaikkea se pitää sisällään? Ensimmäisten yrittäjä-kuukausien jälkeen voin todeta, että hommaa kyllä riittää. Ja nimenomaan semmoista, mistä kukaan ei maksa sinulle mitään. Kuittirumbaa, laskujen maksamista ja arkistointia, myyntiä, tulevien kuukausien taloudellisten laskelmien laatimista, yleisten juoksevien asioiden hoitamista sun muuta. Myös kuvaaminen ja kuvankäsittely ovat asioita, joihin saa uppoamaan melkolailla aikaa. Eipä siis helpolla pääse, mutta aivan parasta!

Päivät vaihtelevat paljon. Välillä olen päivät kotona tehden töitä, välillä teemme ystävien kanssa työtreffejä tai käyn PR-tapahtumissa, joihin menee matkoineen usein muutama tunti. Matkat käytän usein hyväksi käymällä läpi IG-tapahtumat tai käymällä läpi kuvia yms. Tai no joo, joskus kuuntelen ihan vain äänikirjoja, koska ei aina jaksa olla tekemässä jotain.

Tässä yksi esimerkki bloggaajan työpäivästä ennen reissuamme:

 

Aamu, klo 6-7. Herään kotona usein 6-7 aikoihin. Olen ladannut kahvinkeittimen valmiiksi, laitan kahvin tippumaan ja pesen sillä aikaa kasvot. Avaan läppärin, katson mailin, julkaisen kommentteja, käyn läpi postausluonnokset, to-do-listan ja saatan selailla muutaman minuutin jotain randomjuttuja, herätäkseni. Tähän menee yleensä noin tunti. Aamiaisen syön aina hommien ohella.

Aamu, klo 8. Kun olen herännyt kunnolla, aloitan varsinaisen päivän postauksen työstämisen tai viimeistelyn, mikäli olen tehnyt hommat illalla hyvälle mallille. Yleensä tähän hurahtaa semmoiset 2-3h. Yleensä olen klo 11 sillä mallilla, että olen saanut postauksen valmiiksi, aikaisemmin olen vienyt lapsen tarhaan ja käyttänyt koirat ulkona. Kävin tänä esimerkkipäivänä myös lähikaupassa ostamassa meille akuutit jutut, ainekset kreikkalaiseen salaattiin ja samalla juttuja, joita tarvitsin kuviin.

Puoliltapäivin syön lounaan ja hoidan usein juoksevia juttuja. Selvittelen kuitteja, laskuja sun muuta kirjanpitoa varten, hoidan pankkiasioita ja yleensä julkaisen kuvan IG-feediin. (Kyllä, tämäkin on rutiininomaista puuhaa :D)

Klo 12-16. Jos olen koko päivän kotona, käytän iltapäivän tunnit usein kuvaushommiin, myyntiin tai tulevien postausten ideointiin tai luonnosteluun. Ei ehkä uskoisi, mutta esimerkiksi tuotekuvaus vaatii melkoista organisoimista ja on yllättävän aikaavievää. Toki ensin suunnittelen sen, mitkä kuvat otan tähän, millaiset niistä tulee ja mitä tarvitsen rekvisiitaksi. Tänä kyseisenä päivänä kuvailin mm. DLuxin vitamiinisuihkeet ja hiustuotteita. Ryhdyin hommiin heti kun näin pilkahduksen auringosta! Täytyy toimia heti kun tulee mahdollisuus näin talvisin 😀

Klo 16-20. Jompi kumpi meistä hakee pojan tarhasta viimeistään klo 16 ja vietämme aikaa yhdessä. Dinnerit, leikkejä ja sen sellaista. Perus perhejuttuja. Neulon, katsomme telkkaria tai Netflixiä tai käymme yhteisillä asioilla..

Klo 20-22. Teen useimmiten vielä iltaisin työhommia, jotka helpottavat seuraavaa aamua. Esimerkiksi siirrän usein iltaisin kuvia koneelle, käyn ne läpi, editoin ja lataan luonnoksiin. Tähän menee usein noin tunti-pari. Samalla saatan vastailla kommentteihin, katsoa läpi mailit ja selata, mitä Instassa tapahtuu. Vähän mitä milloinkin täytyy hoitaa.

Meidän kotia vielä melko suhteellisen siistissä kunnossa, hahha 😀

Työtunteja tälle päivälle: About 10-12h. Kyllä, tämä on melko kokonaisvaltaista hommaa. Voitte uskoa, että päiväni olivat vielä huomattavasti pidempiä silloin kun tein vielä päivätöitä, jolloin ne pienetkin hetket bussissa tai junassa täytyi keskittää hommien tekemiselle. Tosin, silloin en ollut vielä yrittäjä, joten osa hallinnollisista hommista eivät vielä työllistäneet niin paljoa. Asia, jonka kanssa joudun kuitenkin näkemään yllättävän paljon vaivaa (ja satunnaisia mini-hermoromahduksia) on tämä oma sivusto, jonka kanssa on aina tasaisin väliajoin kaikkea äärimmäisen rasittavaa säätöä ja johon joudun aina palkkaamaan jonkun it-tyypin hoitamaan hommat kuntoon. Tämmöisten asioiden hoitamiseen voi mennä päivästä jopa pari tuntia, joka on ihan silkkaa rahanmenoa. Täytyy myös todeta, etteivät kaikki päivät ole samanlaisia. Joillekin päiville voi kertyä työskentelytunteja vaikkapa vain 6h, osa niistä kun on semmoista ”huomaamatonta”. Tiedättekö kun kurkkaat ihan vain nopeasti mailit ja vastaat silloin tällöin yhteen. Tai käyt läpi kuvia illalla.

Pienistä jutuista kertyy huomaamattaan tietynlaisia ”piilotunteja”, mutta kaikki semmoisia, jotka yksinkertaisesti ovat ”pakollisia” tässä hommassa. Se blogitekstin kirjoittaminen ja julkaisu kun on vain yksi pieni osa koko juttua. Pyrinkin usein siihen, että niinä päivinä kun koen saavani enemmän aikaan, pistän tuulemaan ja saatan saada 10h päiväpanoksella aikaan niin paljon, että voin nipistää tulevien päivien tunneista huomattavasti. Tätä taktiikkaa käytinkin usein iltaisin ja viikonloppuisin silloin kun pallottelin kahden työn välillä. Onhan se tottakai suuri plussapuoli, että voi itse suunnitella oman työnsä. Nykyään olen myös kotona pyrkinyt siihen, että teen viikolla hommat sille mallille, ettei läppäriä tarvitse viikonloppuisin avata kun ihan 2-3 tunnin ajaksi päivässä. Toki täällä reissussa on hommaa jakautunut kaikille päiville kun en halua viettää Tahitin lomaa siihen, että istuisin päivällä 5h koneella.

Toki niitä ”huonojakin” puolia löytyy, kuten kaikessa muussakin työssä (ainakin luultavammin). Vaikka työ bloggaajana tai someammattilaisena ei ehkä aiheesta tietämättömän korvaan saata kuulostaa kovin monimutkaiselta tai haastavalta, on se kuitenkin useimmiten läsnä elämässäsi melkeinpä kokoajan. Aina riittää hommaa. Jossei ole rästissä kuvaushommia, täytyy tutkailla mitä alalla tapahtuu, miettiä tulevaa ja ideoida aiheita, sekä tehdä tietysti sitä myyntiä ja kampanjoiden suunnittelua, koska kaupalliset yhteistyöt ovat juuri se, mikä mahdollistaa sen, että voi päivittäin käyttää tuntikaupalla aikaa tuottaakseni lukijoille ilmaista sisältöä luettavaksi. Eikä niitä yhteistöitä aina ovista ja ikkunoista tule, vaan niiden eteen täytyy oikeasti tehdä paljon töitä.


Bloggaajana on tietysti jatkuvasti myös tietynlaisen paineen alla. Täytyy jatkuvasti olla keksimässä jotain uutta ja kiinnostavaa, mutta silti pysyä myös ajan hermoilla. Tiedätkö, vaikka ”olet vapaalla”, tutkit silti sillä silmällä maailman ja alan menoa ihan jatkuvasti. Haet inspiraatiota, ideoita ja kyllähän sekin on kuormittavaa, olla jatkuvasti tavallaan läsnä ja työmoodissa. Voin tehdä myöhemmin vastaavanlaisen postauksen myös ehkä hieman kiinnostavammasta bloggaajan työpäivästä, jos teitä siis semmoinen kiinnostaa. Tai siis heh, eipä tämä tosiaan mitään ihan kamalan hohdokasta loppupeleissä ole, kuten näkyy. Paitsi toki juuri nyt kun istun täällä Tahitilla terassilla kirjoittamassa ja vilkuilen samalla lähestyviä sadepilviä 😉

Huomenna postausta seuraavasta kohteesta!

Kivaa viikonloppua 🌴🌎🌈

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

7 vinkkiä bloggaamiseen

En ole hetkeen tainnut käsitellä blogissani itse bloggaamista. Aihe, joka ei välttämättä ole ehkä ei-bloggaaville se kaikkein samaistuttavin aihe, mutta toisaalta sitten saattaa herättää innostuksen kokeilla bloggaamista. Pian 10 vuotta blogia kirjoittaneena voisin kuitenkin sanoa tietäväni tästä hommasta jotain, joten kokosin muutamia omia vinkkejäni hommaan. Jos olet harkinnut blogin perustamista, kaipaat aloittelevana kirjoittajana vinkkejä tai blogin pitämisen salat kiinnostavat noin yleisesti, tulee tässä omia vinkkejäni onnistuneeseen bloggaamiseen..

Tuo persoonaasi esiin. Persoonaton sisältö herättää vähemmän mielenkiintoa, samaistuttavuutta, eikä sitouta seuraajiasi samalla tavalla. Ihmisiä kiinnostavat ennen kaikkea toiset ihmiset, sinä ja sinun mielipiteesi. Siksi käsite vaikuttaja onkin osuva. Vaikuttajat ovat ihmisiä, henkilöbrändejä, jotka vaikuttavat sisällöllään samanhenkisiin ihmisiin. Jos haluan jostain asiasta pelkkää faktaa, voin näpytellä itseni Wikipediaan, mutta jos haluan lukea aiheesta ajatuksia, mielipiteitä ja keskustelua, on blogi tähän juuri se oikea alusta.

Panosta kuviin. En itsekään tosiaankaan ole mikään maailman paras kuvaaja, mutta laadukas kuvasisältö on kuitenkin yksi menestyneen blogin avainjutuista. Vaikka panostaisitkin kauniiden kuvien sijaan tekstisisältöön, antavat kuvat kuitenkin uudelle lukijalle aina ensivaikutelman blogista. Vaikka teksti olisi loistava, saattaa huonolaatuiset puhelinkuvat karkoittaa lukijan tiehensä. Asia, johon silmä ensimmäisenä kiinnittää huomion, ovat juuri visuaaliset seikat. Itsellä olisi kipeästi tarvetta ulkoasun päivitykselle pitkästä aikaa, mutta rehellisyyden nimissä en yksinkertaisesti vain ole ehtinyt tehdä vielä asialle mitään. Anyway, nykypäivänä voisi todeta, että jos halua blogia ammattimaisesti tai edes semi-ammattimaisesti, ei välttämättä enää pitkälle pötki ilman järjestelmäkameraa. Eron todennäköisesti huomaa vasta sitten, kun on tehnyt sen kamerapäivityksen, eikä paluuta vanhaan enää ole.

Suunnitelmallisuus. Pohdi millaista sisältöä haluaisit lähiaikoina tuottaa ja mistä haluaisit kirjoittaa. Kirjaa ylös esimerkiksi 5-10 valmista otsikkoa tai aihetta. Näin ei iske paniikki, vaikkei jonain päivänä olisikaan kaikkein luovimmalla tuulella. Valmiit suunnitelmat tai aiheet voivat antaa inspistä kirjoittamiseen. Myös pitkän tähtäimen suunnitelmallisuus kannattaa. Mieti, mikä on tavoitteesi bloggaamisessa? Kehittää itseäsi, vuorovaikuttaa vai tehdä siitä ammatti?

Kieli oppi ja yhdys sanat. Arghhhh! Eli ei näin. Yhdyssanavirheet ja vaikeasti luettava teksti ovat niitä, jotka karkoittavat lukijat tiehensä. Kaikki eivät tietenkään voi olla ammattimaisia ja synnynnäisiä kirjoittajia, enhän nyt itsekään aina noudata kaikkia kieliopin sääntöjä, mutta pääpiirteittäin kuitenkin. Tekstissä vilisevät kielioppi- ja yhdyssanavirheet antavat auttamatta usein kirjoittajasta itsestään tyhmän kuvan, vaikka kyse olisikin siitä, ettei juuri kirjallinen ilmaisu olisi henkilön vahvuus. Tässäkin on mahdollista kehittyä ja sanoisinko, että jos päättää kirjoittaa blogia ja yrittää luoda sen suhteen menestystä, pitäisi kieliopin pääasiat edes olla hallussa. En nyt väitä, että oma tekstini olisi täysin virheetöntä, välillä saattaa kiireessä eksyä jotain pikkumokia. Pointtina nyt kuitenkin, että tekstin tulee olla helppolukuista ja selkeää.

Erikoistu johonkin aihe-alueeseen, ota kantaa ajankohtaisiin aiheisiin ja herätä keskustelua. Vaikka oma blogini onkin melko sekalainen soppa, on minulla kuitenkin tietyt selkeät osa-alueet, joita käsittelen usein. Työelämä, talous, hyvinvointi ja perhe. Kirjoita asioista, joista tiedät jotain tai joista sinulla on jonkinlainen mielipide tai näkemys. Aiheita, jotka ovat ajankohtaisia ja puhuttelevat. Ja tietysti ennen kaikkea aiheet, jotka itseään eniten kiinnostavat. Niiden aiheiden käsittely onkin tietysti kaikkein luontevinta.

Säännöllinen postaustahti on tärkeä juttu. Lukijan kannalta maailman ärsyttävintä on se, että sisältöä tulee todella epäsäännöllisellä tahdilla. Ensin innostutaan ja sitten taas hiljennytään viikkokausiksi. Mieti siis omalla kohdallasi sopiva postaustahti, oli se sitten päivittäin, pari kertaa viikossa tai kerran viikkoon. Omassa tahdissa pysyminen on kuitenkin tärkeää ja pikkuhiljaa lukijatkin oppivat blogisi rytmiin. Näppituntumalta voisin sanoa, että kerran viikkoon tai sitä harvemmin tapahtuva päivitystahti saattaa jo aiheuttaa seuraajien innon lopahtamisen.

Tee omaa juttuasi, älä kopioi muita. Toiset vaikuttajat ja bloggaajat voivat tietysti toimia inspiraationa, mutta keskity silti tekemään sisältö omaan tyyliisi sen sijaan, että ajattelisit olevan kiinnostavampaa kopioida täysin samanlainen tyyli toisilta. Itse myönnän, että olen nykyään todella pihalla mitä muissa blogeissa tapahtuu, koska en yksinkertaisesti ehdi juurikaan lukea muita blogeja. Silti on hyvä olla jonkinlainen käsitys siitä, mitkä aiheet ovat pinnalla, mistä blogeissa kirjoitetaan. Itse inspiroidun muiden teksteistä lähinnä aiheiden tiimoilta. Blogikollega saattaa kirjoittaa aiheesta  x, joka herättää itsellä inpiksen käsitellä samaista aihetta toisesta näkökulmasta. Itse myös tykkään blogeissa kiertävistä postaushaasteista.

 

Kivaa lauantaita <3

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kuinka tehdä blogista työ?

Palkkapostauksen kommenteissa toivottiin postausta aiheesta kuinka tehdä blogista työ. Noh, vaikkei blogini minulle pääasiallinen työ olekaan, sanoisinko sitä kuitenkin ehdottomasti osa-aikatyöksi ja toki, olenhan saanut päivätyöni juurikin blogin ansiosta. Yleisestikin teen töitä somen parissa, joten melko läheltä liippaa kuitenkin. Eli, olen hankkinut blogin kautta kokemusta, joka taas on mahdollistanut minulle uuden ammatin ja työn. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen lukemaan myös seuraavat postaukseni: Ammattina Some ja Kuinka tienaan blogillani.

Vaikka pitäisit blogia pelkässä harrastusmielessä, kerryttää homma arvokasta kokemusta jos sosiaalinen media alana kiinnostaa. Blogiyhteistyöt, sometilien käyttö, tavoittavuus ja yleisesti sisällöntuotanto eivät todella ole kaikille itsestäänselviä juttuja. En usko, että olisin itse tällä alalla, jossen olisi koskaan perustanut blogia ja ollut mukana somen kasvussa kuluneiden vuosien aikana.

Sitten itse aiheeseen, eli kuinka tehdä blogista työ? Noh, kaikkihan tietysti lähtee siitä, että rakennat kiinnostavan blogin, jota kasvatat pikkuhiljaa työksi. Ei lukijoita, ei myöskään tuloja. Harvemmin homma kantaa pitkälle, jos blogin pitämisen ainut tavoite ja fokus on tehdä rahaa. Homma on turhaa ilman oikeaa paloa ja inspistä. Loppupeleissä kävijämäärien kasvattaminen ja lukijoiden saaminen ei ole kovin helppoa. Varsinkaan nykypäivänä kun blogeja on niin paljon, ettei meinaa perässä pysyä. Lisäksi blogin pitäminen on oikeasti melko aikaavievää.. Uskoisin, että monen aloittelevan bloggaajan tie päättyy siihen, että tajuaa juuri haastavuuden verrattuna siihen, ettei homma pitkään aikaan välttämättä palkitse millään tapaa kun lukijakunnan kerääminen kestää ja saatat joutua väkertämään kuukausikaupalla postauksia ”nollayleisölle”. Helppoahan homma ei siis alkuun ole. Laskeskelin itseasiassa juuri tällä viikolla, että käytän itse viikossa blogiin tunteja noin vajaat 30. Sisältäen siis kirjoittamisen, sometilien päivittämisen, kuvauksen, kommentteihin vastaamisen ja kaiken muun sälän, mitä tähän liittyy. Tämä siis päivätyöni lisäksi ja vain siksi, että oikeasti tykkään tästä hommasta!

Kun teet mistä tykkäät, näkyy se myös sisällössä. Blogin täytyy koostua aiheista, jotka sinua itseäsi kiinnostavat, mistä tiedät tai ainakin haluaisit tietää (aina voit nimittäin ottaa selvää ja kehittää itseäsi, itse olen blogin myötä tutkinut hurjasti ties mitä uusia juttuja aina probiooteista kosmetiikan ainesosiin). Kiinnostava sisältö, tietynlainen sisällön ja aihepiirien johdonmukaisuus, sekä säännöllinen postaustahti ovat perusjutut menestyvään blogiin. Josset ole aito, täysillä mukana ja ainut fokus on raha, näkyy se usein myös sisällöstä. Aidointa ja kiinnostavinta on sisältö, josta heijastuu kirjoittajan oma persoona ja kädenjälki, ei kenenkään kannata yrittää olla muuta kun mitä on tai yrittää menestyä jonkun asian kanssa, johon ei oikeasti tunne intohimoa.

Olen itse tienannut blogillani enemmän tai vähemmän nyt noin 7v. Kuka tahansa voi tienata blogin kautta rahaa esimerkiksi affiliatemarkkinoinnin kautta, joka on helppouden lisäksi tosi kätevä keino esimerkiksi siksi, että saat itse bloggaajana päättää kaikki affiliaten raamit. Mistä postaat, milloin postaat ja miten postaat. Toki, onhan sillä vaikutusta kuinka kiinnostavista tuotteista kirjoitat, onko kohderyhmä oikea ja toki täytyy lukijoitakin olla jo jonkin verran, jotta voi jotain tienata. Olen kertonut affeista jo aikaisemmin, mutta kiteytettynä menee homma niin, että voit tehdä affiliatelinkkejä esimerkiksi kauneuden verkkokaupan tuotteisiin ja jos joku ostaa jotain linkkisi kautta, saat siitä tietyn prosenttiosuuden, esim 10%. Itse olen esimerkiksi kauneuden ohjelmien (eleven, Bangerhead, Naturelle, Hyvinvoinnin yms..) kanssa julkaisijana Performissionilla.

Hoidan itse omaa ”mediamyyntiäni” eli olen välillä yhteydessä yrityksiin ehdottaakseni yhteistyötä. Onhan blogikin ”mainostilaa” siinä missä mikä tahansa muukin sivusto. Erona vain, että yleisö on huomattavasti kohdennetumpaa ja mainonta ”samaistuttavampaa”. Välillä yhteistöitä myös ehdotetaan suoraan minulle ja valitettavasti usein joutuu kieltäytymäänkin, vaikka olisikin rahaa tiedossa. Yhteistöiden suhteen olen todella tarkka. En halua mainostaa tai edustaa tuotteita tai aihealueita, joiden takana en voi täysin seisoa. Tästä olen aikaisemmin kirjoittanutkin ja maininnut, etten esimerkiksi tekisi yhteistyötä pikavippien tai verkostomarkkinoinnin yritysten kanssa. Toisaalta teen päivätöitä, joten yhteistöillekin on tietty kapasiteetti blogissani, koska pääasiassa haluan tuottaa tietysti sitä normaalia sisältöä.

Kuten varmasti useimmat bloggaajat (ainakin toivottavasti), olen minäkin hinnoitellut työni ja arvioinut sen, minkä arvoiseksi sen koen. Noudatan yhteistöiden suhteen tiettyä ”hinnastoa” ja tietyn summan alle en yhteistyöhön lähde, koska yksinkertaisesti koen vapaa-aikani arvokkaammaksi. Edelleen satelee silloin tällöin niitä ”haluatko hilavitkuttimen x sitä vastaan, että kirjoitat siitä ja huom. saat jopa pitää sen itselläsi”-tyylisiä ehdotuksia, mutta ei, minäkään en edellenkään tee töitä tai markkinointia yrityksille ilmaiseksi, ihan kun ei varmasti kukaan muukaan menisi ilmaiseksi tekemään töitä. Vielä tänäkin päivänä löytyy vaikka millä mitalla ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sosiaalisen median voimaa ja ovat jotenkin aivan pihalla koko alasta. Ne vuodet kun postailtiin hyvää hyvyyttään ilmaisista shampoopulloista, ovat olleet historiaa jo vuosikaudet. Enkä nyt väitä, että vaatisin aina rahaa näkyvyyttä vastaan. En tietenkään, blogini sisältö on suunnilleen 90% ei-kaupallista ja teen paljon postauksia kosmetiikan lemppareistani ilman että saisin siitä penniäkään. Tottakai haluan suositella hyviä juttuja, mutta jos asiakkaan kanssa sovitaan tietynlaisesta sisällöstä tai asiakas asettaa raamit, miten postaus tulee toteuttaa, puhutaan jo sovitusta yhteistyöstä ja siten myös rahallisesta palkkiosta.

Omat vinkkini yhteistöiden hankkimiseen:

 

Lähesty yrityksiä, joiden arvot ovat linjassa blogisi kanssa. Kerro miksi juuri sinun blogisi olisi hyvä mainospaikka heidän tuotteilleen ja brändeilleen.

Kerro itsestäsi, mitä teet, kuka blogiasi lukee ja paljonko se tavoittaa yleisöä? Jos kohdejoukkosi on todella spesifi (esimerkiksi äiti-ihmiset) ja mahdollinen yhteistyökumppani esimerkiksi lastenvarusteita myyvä yritys, kerro se! Mitä kohdennetumpi, sitä tehokkaampi.

Mieti valmiiksi idea, joka sinulla olisi yhteistyölle. Eihän kukaan lähde mukaan ”Joo, olisi kiva tehdä jotain yhteistyötä, en kyllä keksi vielä mitä se voisi olla”-juttuihin, joten mieti ehdotus etukäteen. Millaisen tarinan voisit kertoa brändistä ja onko sinulla yrityksen tuotteista jo ennestään omakohtaisia positiivisia kokemuksia?

Arvioi hintasi. Hinnoista voi aina neuvotella, mutta jos haluat tehdä kaupallisia yhteistöitä, mieti mikä on ehdoton kipurajasi yhteistyölle? Älä hinnoittele itseäsi liian alas, mutta toisaalta älä myöskään ylihinnoittele. Hinnoittelua auttaa hahmottamaan se kun paloittelee työn tunteihin, paljonko hommaan kuluisi kokonaisuudessaan aikaa?

Kiteytettynä: Kun teet mahdollisimman valmiin ehdotuksen ja viimeistellyn paketin ideoineen, on siihen helppo sanoa joo tai ei.

Ja sitten viimeinen pointti! Vaikka blogisi olisi työ, karkoittaa liiallinen kaupallisuus lukijoita. Tasapaino siis mainosten ja sen normaalin sisällön välillä.

Ja joo, onhan tähän loppuun todettava, että kaikella työllä on hyvät ja huonot puolensa. Bloggaaja on loppupeleissä töissä melkeinpä aina, itsekin olen joutunut miettimään tietyt rajat, koska välillä tuntuu, että some pyörii jollain tapaa mielessä ihan jatkuvasti. Työmatkoilla päivitän instaa, editoin kuvia, mietin ideoita blogiin tai päivätyöhöni, jollain ajalla täytyy ehtiä myös yleisesti tutkailla mitä ”somessa tapahtuu”, jotta pysyisi edes hieman hollilla.

Tuttuja juttuja vai jotain uutta?

 

Ja hei, kun työaiheista usein tykätään, niin postaustoiveita saa aina heittää jos on joku erityinen toive 🙂 Ihanaa viikonloppua!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kuinka tienaan rahaa blogillani + muutamia faktoja aiheesta

Ne päivät ovat olleet jo ikuisuuden historiaa kun blogien tai somen kaupallisuudesta ei vielä ollut tietoakaan. Nykyään kun ala on elinkeino ja ammatti yhä useammalle suomalaisellekin ja mielestäni se on aivan mielettömän hieno asia. Vaikka olen itse koko blogiurani ajan tehnytkin ohella muita töitä, olen itse tienannut blogillani rahaa enemmän tai vähemmän nyt noin seitsemän vuoden ajan. Alkuvuosina tein ainoastaan affiliatemainontaa, jossa tuloni kertyivät postausteni mainoslinkeistä ja bannereistä. Viime vuosina olen tehnyt myös kaupallisia rahaa vastaan tapahtuvia yhteistöitä. Ennen vanhaan kun blogimainonta oli vielä ihan alkutekijöissään, antoivat yritykset bloggaajille tuotteita näkyvyyttä vastaan, useinhan bloggaajat myös näistä kirjoittivat. Tuolloin päästiin kyllä yritysten taholta melko helpolla! Nykyään kun joutuu lähes poikkeuksetta laittamaan rahaa peliin, mikäli haluaa taatun näkyvyden suuressa blogissa ja vieläpä toivotun viestin kera.

Edelleen teen itse pääasiassa affiliatea ja voin rehellisesti kertoa, etten kyllä elättäisi itseäni  pelkästään blogillani. Toisaalta en myöskään haluaisi viedä blogiani siihen pisteeseen, jossa tämä olisi sisällöltään vain yhtä mainospaikkaa. Sanoisinko, että saan blogini kautta kuukausittain noin muutaman sadan euron tulot. Riippuu siis todella paljon kuukaudesta, yhteistöistä ja kaikesta muustakin. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Keskimäärin pyöritään ehkä jossain 500 euron tuntumassa, mikä sekin on toki ihan kivaa pientä korvausta tekemästäni ”työstä”. Mutta sitten taas kun miettii sitä, kuinka monta tuntia oikeasti käytän blogiini kuukaudessa.. Nopeasti laskettuna varmaankin noin 50-70h, joka loppupeleissä on melko paljon ottaen huomioon, että teen ohella myös täyspäiväisesti muita töitä. Tuntimäärän kun jakaa noilla tuloilla, niin eipä tuolla tuntipalkalla juhlita. Ja ei sillä, toki tämä on oma valintani ja siksi teen ohella myös päivätyötä, pääasia kuitenkin, että saan tehdä jotain josta nautin.

Asia, joka minua välillä harmittaa on se, etteivät bloggaajat vielä välttämättä osaa hinnoitella työtään järkevästi. Nyt ei puhuta kaikista bloggaajista, toki työkseen bloggaavat varmasti tietävät työnsä arvon. Eihän hullukaan tee työtä riistopalkalla tai ilmaiseksi. Varsinkaan siis jos tekee sitä oikeasti työkseen. Tällöin se on elantosi, jolla maksat vuokran, ruoan ja muut päivittäiset kulusi. Verrattuna muihin mainoskanaviin, on blogimainonta oikeasti halpaa verraten sen tehokkuuteen. Silti on pöyristyttävää, etteivät läheskään kaikki yritykset ole vieläkään heränneet siihen. Olen täällä aiemminkin kertonut, että silloin tällöin saa kuulla kyllä varsin naurettavia yhteistyöehdotuksia. Bloggaajalle tarjotaan nimetön rahapalkkio tai kenties vain tuotepalkkio sitä vastaan, että sinulle käytännössä syötetään suuhun se, mitä tuotteesta täytyy kertoa. Ei kiitos! Itse olen ehdottomasti ennemmin ilman sitäkin pientä rahasummaa, kuin alennun alipalkatuksi. Usein sääntö on se, että jos vastaanotat tuotteita testiin, ei sinulla ole niistä postauspakkoa. Jossei sinulle erikseen makseta sisällöstä, ei ole perusteltua esittää miten ja mitä kerrot tuotteesta. Vai kerrotko ollenkaan. Kerrot sitten jos oikeasti siihen tykästyt ja luulet aiheen kiinnostavan myös lukijoitasi.

Niin kauan, kun riittää myös niitä, jotka suostuvat yhteistöihin alihintaan, riittää myös niitä yrityksiä ja toimistoja, jotka kinnaavat palkkioiden nousua vastaan ja joiden tilipussiin suurin osa mainospalkkioista valuu. Toki suurimmassa osassa tapauksia viestintä- ja mediatoimistojen palkkiot ovat täysin perusteltuja. Hehän tekevät asiakashankinnan, neuvottelevat hinnat, ideoivat kampanjat ja hoitavat niiden jälkeen myös mahdollisen raportoinnin. Tottakai kaikki haluavat tehdä bisnestä ja rahaa. Silti väittäisin, että jos palkkiosuhde on enemmänkin 90/10 kuin 50/50, on tilanne hieman epäreilu. Ja puhutaan siis tilanteesta, jossa toimisto vetää välistä sen 90% ja bloggaajalle maksetaan tämän tekemästä työstä se 10% viipale. Itsekin noudatan nykyään yhteistöiden suhteen tiettyä hinnastoa. En lähde tekemään kaupallista, rahaa vastaan tapahtuvaa yhteistyötä ilman tiettyä x hintaa. Minulla on myös laadittu hinnat sille, mitä esimerkiksi veloitan IG-näkyvyydestä. Ainoastaan silloin kun olen merkinnyt postauksen ”kaupallinen yhteistyö x kanssa” saan rahallisen korvauksen postauksesta. Tällöin postaus on toteutettu ja suunniteltu yhdessä asiakasyrityksen kanssa. Muulloin toteutan postaukset omasta tahdostani tai esimerkiksi tuotetestauksen muodossa. Minulla on useita yhteistyökumppaneita, joiden kanssa homma sujuu ja pelaa, joiden kanssa haluan tehdä pitkäaikaista yhteistyötä, vaikken siitä varsinaista rahallista korvausta saisikaan. Toki mainitsen yhteistyöstä aina erikseen.

Miksi blogi tai yleisesti some sitten on oiva mainostila yrityksille?

Tuotteen tai palvelun mainostaminen luonnollisessa ympäristössä on aina tehokkaampaa, kuin perinteinen printtimainonta. Verratkaapa itse, ostatteko mielummin kalliin kasvovoiteen sen perusteella, että joku oikea ihminen kehuu sitä toimivaksi vai siksi, että naistenlehden koko aukeaman kokoinen mainos väittää sitä kymmenen eri faktan kera parhaimmaksi voiteeksi ikinä? Itselläni on ainakin tapana melko tehokkaasti jättää huomioimatta suurin osa mainoksista. Usein kiinnitän esimerkiksi tuotteisiin huomiota silloin jos joku mainitsee niistä somessa, esimerkiksi IG-feedissäni. Koen ainakin omalla kohdallani, että tuotteet ovat huomattavasti kiinnostavampia silloin kun joku oikea ihminen kertoo niistä. Ja jos yhteistyö on toteutettu kuten pitää, täytyisi niihin kokemuksiin osata myös luottaa. En itse ainakaan haluaisi tai suostuisi sanomaan susihuonoa tuotetta hyväksi rahasta. Toki mielipiteitä on aina monia, eivätkä kaikki välttämättä esimerkiksi kosmetiikan suhteen pidä samoista asioista. Lisäksi blogimainonta antaa yrityksille ja verkkokaupoille valtavan hakukone-hyödyn, usein kun blogit rankaavat aika korkealle esimerkiksi googlen haulla. Jos olen itse kiinnostunut jostain tuotteesta tai palvelusta, tottakai googlaan sen ensin. On yritykselle suuri hyöty, jos heidän tuotteista tai palveluista on löydettävissä hakukoneissa kivoja kokemuksia. Blogipostaukset ja artikkelit kuitenkin pysyvät netissä käytännössä ”ikuisesti” löydettävänä julkaisun jälkeen.

Täytyy myös muistaa, että usein kohdeyleisö on somemainonnassa tehokkaasti kohdennettua. Eli kun esimerkiksi mammabloggaaja mainostaa raskausvitamiinia tai lastenvaatteita, voidaan olettaa suurimman osan seuraajista olevan niitä, joita nämä aihealueet oikeasti kiinnostavat ja jotka ovat potentiaalista asiakaskuntaa. Kun tuote ja blogi on valittu oikein, voidaan tehokkaasti edesauttaa tuotteen brändäämistä. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että tuote on valittu tarkasti mainostajalle sopivaksi tämän omaan imagoon ja on todettavissa, että tämä on aidosti tuotteesta kiinnostunut. En itse lähtisi erävaatteiden lähettilääksi tai mainostajaksi, koska tiedätte varmasti itsekin, ettei se lainkaan olisi minua, kuten sitten taas esimerkiksi joku kauneuteen tai matkailuun liittyvä asia, jonka tiedätte muutenkin olevan kiinnostuksen kohteeni. Yhteensopivuus ja uskottavuus on siis kaiken perusta.

Kuten olen aiemmin maininnutkin, ehdotan itse paljon yhteistöitä yritysten kanssa. Tällöin saan tehdä yhteistyötä juuri semmoisten tuotteiden ja brändien kanssa, jotka oikeasti kiinnostavat. Joihinkin ehdotuksiin joudun kiittämään ei, koska en halua kirjoittaa mistään epäkiinnostavasta aiheesta vain sen tähden, että saisin rahaa tai ilmaista tavaraa. Olisihan sekin naurettavaa joutua keksimään päästään, että miten voisi tuotteesta x kertoa. Mielestäni yhteistyöjuttuihin täytyy olla itsellään jo valmiina jonkinlainen kiinnostus tai edes mielenkiinto sen testaukseen. Valtaosan kosmetiikkatuotteistani tulee blogin kautta PR-lahjoina ja toki aina mainitsenkin asian postausten yhteydessä. Niitäkin tapauksia löytyy, kun lukija ei itsepäisesti halua uskoa blogin käyttökokemuksia jostain tuotteesta vain siksi, että tuote on saatu. Miten se vähentää kokemusten uskottavuutta? Varsinkin kun mitään postauspakkoa tuotteista ei ole. Jossei jokin tuote miellytä, ennemmin sitten jättää siitä postaamisen väliin. Tuskin yksikään yritys tahtoo tuotteistaan huonojakaan kokemuksia ilmoille.

Itselläni on blogin kautta suhteita eri maahantuojiin ja pr-toimistoihin, joiden työ on nimenomaan saada heidän edustamilleen tuotteille näkyvyyttä lehdistössä ja somessa. Jos minua kiinnostaa tietyt brändit, joiden kanssa teen yhteistyötä, miksi ostaisin näitä tuotteita kun on mahdollisuus saada samoja tuotteita testiin, nähdä vaivaa siihen, että otan niistä kuvat, kerron tuotetietoja ja omia kokemuksiani? Vastineeksi tuotteista, saatan toiminnallani edistää niiden myyntiä, antaa näkyvyyttä, sekä auttaa teitä lukijoita mahdollisesti löytämään sopivia ja kiinnostavia tuotteita. Toki edelleen tulee paljon testituotteita, joiden tiimoilta lähestytään minua, mutta paljon tiedustelen myös itse tuotteita testiin ja tämä on itseasiassa melko yleistä. Onhan sekin järkevää, että bloggaaja valikoi tuotteita aidon kiinnostuksen siivittämänä, verrattuna siihen, että saat postissa jonkun random-lähetyksen. Eihän yrityksillekään ole kannattavaa lähettää tavaraa sokkona olematta täysin varma siitä, että tuote oikeasti kiinnostaa kyseistä vaikuttajaa.

Kuinka kuka tahansa sitten voi tehdä blogillaan rahaa?

Sitten takaisin tämän postauksen alkutekijöihin eli siihen kumppanuusmarkkinointiin, jota kerroin itse pääasiassa tekeväni. Olette varmasti huomanneet esimerkiksi kauneuspostausteni sisältävän kaupallisia affiliatelinkkejä, joiden avulla voin tienata rahaa. Vaikka joku ehkä voisi ajatella toisin, en kuitenkaan tienaa senttiäkään sillä, että joku klikkaa linkkejäni. Mielestäni ei ole keneltäkään pois, että bloggaaja saattaa tienata jotain sillä, että suosittelee lukijoilleen tuotteita, joista ajattelee näiden pitävän ja joita suosittelisi ihan ilman niitä mainoslinkkejäkin. Hommahan menee niin, että jos joku teistä ajautuu ostamaan linkkini kautta jonkin linkittämäni tuotteen, saan ostoksesta komissiona jonkun pienen osan, esimerkikisi 10%. Eli jos joku tilaa kauttani 15 euron kasvovoiteen, saan siitä ehkä parhaimmillaan euron-parin luokkaa. Vaikkei suurista summista olekaan kyse, on mielestäni kyseessä todella reilu ansiomalli bloggaajille, jotka jokatapauksessa suosittelisi niitä samoja tuotteita. Ottaen huomioon, että blogien lukeminen on kaikille ilmaista. Ei kukaan valita siitä, että joutuu maksamaan lehtitilauksesta, joka on pullollaan maksettua mainosta, sisältäen huomattavasti vähemmän oikeaa ja aitoa sisältöä blogeihin verrattuna.

Oma tuntumani on, että bloggaajien työpanosta saatetaan pitää itsestäänselvyytenä, eikä ehkä ajatella kuinka paljon hommaan oikeasti kuluu bloggaajan aikaa ja nimenomaan välttämättä ilman mitään korvausta tästä työstä. Siksi esimerkiksi mainoslinkkien tulot eivät oikeasti ole konkreettisesti kenenkään pussista pois. Jos joku lukee mielellään blogin kauneustuotevinkkejä, mutta ihan silkasta periaatteesta välttää linkkejä ”ettei bloggaaja vain saisi mitään” ja näpyttelee samaiseen verkkokauppaan jotain muuta kautta, on mielestäni hieman syytä mennä itseensä. Miksi joku toimisi näin? Onko sekään reilua, että mielellään hyödyntää kaiken blogin tuottaman sisällön, vieläpä ilmaiseksi ja yritetään viime hetkeen asti taistella sitä vastaan, että bloggaaja saisi euroakaan tekemästään tuntien työstä (joka ei kuitenkaan oikeasti ole keneltäkään pois). Mielestäni jokaisen pitäisi miettiä tätä. Itse teen affiliatea pääasiassa kahden verkoston kautta: Performission ja Awin.. Kuka tahansa voi liittyä näihin verkostoihin mukaan ja tienata blogillaan tai somellaan. Itse teen Performissionin kautta yhteistyötä kauneuden, sekä hyvinvoinnin ohjelmien, kuten eleven, Jolie, Naturelle, NaturalGoodsCompany, Hyvinvoinnin tavaratalo ja sitten Stockmannin kanssa, Awinin kautta taas pitkäaikaista yhteistyötä Zalandon ja Elloksen kanssa. Olen tehnyt kumppanuusmarkkinointia niin monia vuosia, että itselleni se on jo täysin selkeä juttu ja pidän tästä toimintatavasta. Ostolakossa-Virve itseasiassa kirjoitti mielenkiintoisen postauksen samaisesta aiheesta ja toimi inspiraationani tähän postaukseen. Käykää lukaisemassa myös hänen ajatuksensa aiheesta 🙂

Ja jos kuvien kalenteri herätti mielenkiintonne, niin on Nunucon juuri ilmestynyt ensi vuoden kalenteri (saatu). Minullahan oli tuo samainen kalenteri myös tälle vuodelle ja on kulkenut mukana laukussani suunnilleen vuoden jokaisena päivänä. Vuosi sitten jo hehkutin, että Nunucon kalenteri on kaunein kalenteri, jonka olen omistanut!

Herättääkö blogilla tienaaminen teissä minkälaisia ajatuksia? Nyt saa kertoa mielipiteitään anonyyminä tai omalla nimellään.

Ansaitsevatko bloggaajat mielestänne palkkansa tämän postauksen luettuanne? 😀

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.