Girl Crush Collection: Kevään viimeinen pipomallistoni on täällä <3

Olen jo viikkoja odottanut, että pääsisin julkaisemaan kevään viimeisen tyttömäisen pipomalliston ja nyt olisi sen vuoro. Myönnetään, että alunperin oli tarkoitus kyhätä tämä jo marras-joulukuuksi, mutten millään ehtinyt ennen maailmanympärysmatkaa saada valmiiksi kuin muutaman mallikappaleen, joten homma sitten jäi. Parempi kuitenkin myöhään kun ei milloinkaan!

Saanko esitellä: Girl Crush Collection 💕✨

Kaikki malliston pipot ovat itse käsin neulomiani ja materiaali on pehmeää ja kutittamatonta villasekoitetta. Itse olen kaikista tekemistäni pipoista tykästynyt kaikkein eniten juuri tähän malliin ja itselläni on ollut ahkerassa käytössä tuo Girl Crush Beanie Bubblegum, joka on kestänyt hyvin ahkeraa käyttöä 🙂 Ajattelin, etteivät pinkin sävyt välttämättä iske kaikkiin, jonka vuoksi tein mallistoon myös pari neutraalimpaa sävyä, mustan ja beigen.

Sitten niihin pipoihin! 🙂


1. Girl Crush Beanie Bubblegum

Määrä: 3kpl MYYTY! (Kerro mikäli haluat jäädä jonottamaan pipoa!)

Hinta: 45€ (sisältää kotimaan postikulut ja ALV 24%)


 

2. Girl Crush Beanie Cotton Candy

Määrä: 2 kpl MYYTY! (Kerro jos haluat jäädä jonoon!)

Hinta: 45€ (sisältää kotimaan postikulut ja ALV 24%)


3. Girl Crush Beanie Hibiscus

Määrä: 3kpl MYYTY!! (Kerro jos haluat jonoon, tällä hetkellä jonossa 4, arvioitu toimitusaika noin 2 viikkoa!)

Hinta: 45€ (sisältää kotimaan postikulut ja ALV 24%)


4. Girl Crush Beanie Sand

Määrä: 2kpl JÄLJELLÄ: 1 kpl

Hinta: 45€ (sisältää kotimaan postikulut ja ALV 24%)


5. Girl Crush Beanie Onyx

Määrä: 2kpl MYYTY!

Hinta: 45€ (sisältää kotimaan postikulut ja ALV 24%)


Materiaali on kaikissa tämän malliston pipoissa sama: Extrafine alpakkavilla 70%, mulesing-vapaa merinovilla 7% ja nylon 23%

Tilaukset tapahtuvat sähköpostitse: Lähetä minulle tilauksesi, eli maininta siitä, minkä pipon haluat (pipon nimi / väri / numero), oma nimesi ja postitustietosi (osoite + puhelinnumero) osoitteeseen iines@it-aint-hard-to-tell.com

Paluuviestinä saat ohjeet ja maksutiedot (tilisiirto, Nordea tai halutessasi Mobile Pay). Kun näen maksun kirjautuneena tilaajan nimellä, postitan pipon parin päivän sisällä. Huomaathan, että pipot myydään tilausjärjestyksessä. Mikäli varasto loppuu, saa ilmaista toiveensa jäädä odotuslistalle 🙂

 

Mitä tykkäätte mallistosta? 💕

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Nuorissa on Suomen tulevaisuus

Eräs ajatus lähti kytemään mielessäni ensimmäisen kerran pari vuotta taaksepäin. Ajatus siitä, että haluaisin joskus alkaa tekemään jonkinlaista vapaaehtoistyötä. Yksi asia on nimittäin huolettanut jo vuosikaudet ja päivä päivältä enemmän: Nuorten syrjäytyminen. Kun Suomessa näyttäisi olevan asiat päällisin puolin niin hyvin, miten voi olla, että yhä suurempi joukko nuoria voi huonosti, syrjäytyy ja hyppää pois koulun penkiltä? Juuri taannoin luin uutisen, jossa kerrottiin Tikkurilan asemalla pyörivän jopa 10-vuotiaita lapsia täysin sekaisin. Siis anteeksi mitä? Lapsia? Miten tämmöistä edes voi tapahtua Suomessa? Suurimpana kolkuttaa kuitenkin sisälläni huoli siitä, että voisinko tehdä jotain?

Moni saattaa muistaa, että ennen olin poliittisilta arvoiltani melko kokoomukseen suuntaan kallistuva. Ajattelin, että lähes yhtäläiset menestyksen avaimet ovat meillä kaikilla, vain asenne ja itsensä pistäminen likoon ratkaisevat. Olin itsekin teininä melkoinen hulivili, mutta tietyt tavoitteet olivat aina selkeät: Suhteellisen hyvä keskiarvo lukuvuodesta riippumatta, lukio, korkeakoulu ja myöhemmin mieleinen ura. Olen itse ollut lapsesta saakka todella itsenäinen, halunnut ja saanut keksiä itse ratkaisuja asioihin, ottaa jossain määrin vastuuta ja ehkä tietyllä tavalla myös joutunut vanhempana sisaruksena melko nuorena ottamaan sen vastuun monesta asiasta elämässäni. Mottoni on aina ollut, että ”Yritän kaikkeni ja näen asioiden suhteen aikaa ja vaivaa”. Monesti tällä onkin päässyt pitkälle. Omalla kohdallani näen, että vastuun ottaminen on on ollut hyvä asia. Olen oppinut hoitamaan asioita ja pärjäämään omillani, järjestänyt itse kaikki aina työpaikoistani vuokrasuntoihin. Hommasin ensimmäisen vuokra-asuntoni 18-vuotiaana itse, järjestin tuet, takuuvuokran, vakuutukset ja sähkösopparit itse, sitten ilmotin kotona, että ainiin, muutan sitten kuukauden päästä pois ja äiti oli aivan shokissa. No, hyvin pärjäsin ja tien toiselta puolelta oli kivan lyhyt matka Voionmaan lukioon viimeiselle lukukaudelle, heh.

Karu totuus on kuitenkin se, että me kaikki olemme erilaisia. Mistä tiedät kouluttautumisen ja mukaan työelämään pääsyn tärkeydestä esimerkiksi sosiaalisesta näkökulmasta, jos lähelläsi ei ole tähän yhtäkään esikuvaa tai kannustajaa? Tottahan se on, että perhetausta, lapsuuden kokemukset, sosiaalinen verkosto ja jollain tasolla genetiikkakin määrittävät paljon. Osa näistä on ehkä kukistettavissa sillä omalla vahvalla tahdolla ja motivaatiolla, mutta aina ei päästä sinne saakka. Entäs tilanne, jossa nuori joutuu ottamaan niin paljon vastuuta esimerkiksi nuoremmista sisaruksistaan, kotitöistä tai vanhemmistaan, että oman tulevaisuuden miettiminen ei ehkä käy edes mielessä? Kun nuorelle ei välttämättä edes anneta mahdollisuutta olla nuori. Myönnän itsekin nyt, että helppohan se on huudella jos päivänselvä juttu mitä elämänsä suhteen täytyy tehdä. Kaikille se ei valitettavasti ole niin. Psyykkisiä resursseja, perheen tai ystäväpiirin tukea ei ole ehkä edes henkisellä tasolla antamaan eväitä rakentamaan semmoista tulevaisuutta, jollaisen ehkä toivoisi saavansa.

Pari viikkoa sitten luin Linda-Maria Roineen (aka Mercedes Bentson) kirjan ”Ei koira muttei mieskään” ja tämä aihe nousi taas mieleeni kirjan aiheuttaneen lievän järkytystilan jälkimainingeissa. Erityisesti ajatus siitä, että haluaisin jollain tapaa auttaa juuri niitä nuoria, jotka kokevat, ettei heillä ole mitään. Mutta onko tsempeistä ja kauniista sanoista mitään apua siinä vaiheessa kun tuntuu, että elämä on yhtä helvettiä ja tulevaisuus pimeän peitossa? Tottakai näihin tarvitaan radikaalimpia yhteiskunnallisia panoksia. Koulutuksen ja terveydenhuollon edistämiseen kyllä nähdään paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta kirjoitin jo vuosia sitten blogiin, että näen itse tärkeänä panostaa juurikin siihen ennaltaehkäisevään työhön. Rikkinäistä maljakkoa on aina vaikeampi yrittää korjata takaisin ehjäksi kun pitäisi keskittyä siihen, että tehdään niistä alunperin kestäviä ja estetään rikkoontumasta.

Sehän on selvää, että varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevä toiminta on huomattavasti tehokkaampaa pitkässä juoksussa, kuin asioiden lakaiseminen maton alle tai paapominen sitten, kun ollaan jo syvässä suossa (millään tapaa siis tätä auttavaa työtä väheksymättä, mutta ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa). Mitä itse olen jo vuosia halunnut tehdä, olisi jollain tapaa auttaa, tukea ja neuvoa näitä nuoria, jotka kokevat, ettei heillä ole paikkaa tässä maassa. Tsempata opintoihin, tukea talouden hallinnassa, neuvoa raha-asioissa ja ennen kaikkea ymmärtää. Tämä on asia, joka on jostain syystä todella lähellä sydäntäni ja oikeasti pyörii mielessä usein. Toki näen myös esimerkiksi vanhustenhuollon tärkeänä asiana, mutta sitten taas toisaalta: Nuorissa on Suomen tulevaisuus. Eikö tuleva sukupolvi ratkaise koko maamme tulevaisuuden? Aikuisia ihmisiä on todella vaikeaa yrittää muuttaa tai auttaa esimerkiksi päihdeongelmien suhteen, koska usein ainoa henkilö, joka muutoksen voi tehdä, on henkilö itse. Mutta eikö kuitenkin pitäisi pyrkiä siihen, etteivät nämä ihmiset joutuisi tähän tilanteeseen? Ja tottakai niillä tukitoiminnoilla on suuri merkitys. Monesti vain tuntuu, että byrokratia ja asioiden hoitamisen hankaluus on se suurin kompastuskivi meillä Suomessa.

Olen ollut aina ahkera äänestäjä vaaleissa, mutta tänä vuonna en ole vielä ehtinyt tehdä edes vaalikonetta ja se olisi tarkoitus tehdä nyt lähipäivinä. Asiat, joita itse kuitenkin ehdottomasti korostan ja kannatan näin tulevien eduskuntavaalien alla, on erityisesti ehkäisevä nuorisotyö, ympäristöasiat ja tottakai myös tärkeänä naisten asema, sekä esimerkiksi naisten aseman kohentaminen työelämässä, kannustamalla esimerkiksi miehiä enemmän perhevapaille.

 

Tulipas syvällisiä ajatuksia tänään. Onko teillä ajatuksia tästä?

 

Ps. Kuvien neulemekko on itse tekemäni, ohje löytyy täältä 🙂

 

Sisältää kaupallisen linkin. Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kevätfiiliksiä ja kuulumisia viikon varrelta

Tänään ajattelin kirjoitella hieman rennommin arjen kuulumisia ja ajatuksia. Tämä viikko on hujahtanut nimittäin jotenkin aivan ennätysvauhtia to-do-listaa purkaessa ja yleisesti tulevaa kevättä ihmetellessä. Eilen olin asioilla, tapaamisessa ja tekemässä hommia kahvilassa, jotenkin edelleen todella outoa olla takaisin Helsingissä, vaikka tähän kotielämään (ja lumeen) onkin taas tottunut. Reissun jälkeen olen pyrkinyt olla buukkaamatta kalenteria liian täyteen ja välttämään turhaa stressiä arkeen paluusta. Tuntuu, että olisimme olleet kotona jo ikuisuuden, vaikka vasta kaksi viikkoa sitten palasimme Suomeen. Melkoisen monta kertaa olen vastaillut tutuille ja ystäville kysymykseen ”Ai te olette jo tulleet takaisin? Mitkäs fiilikset?” Käsityöjutut ovat olleet yllättävän työllistäviä, mutta eihän siinä. Äänikirjat pyörimään ja neulomis/virkkuuhommiin. Bloggaaminen ja käsityöt ovat kyllä kaksi ääripäätä. Toisessa joudut ideoimaan ja miettimään, toisessa taas kertakaikkisesti et 😀

Minulla on ollut tosi positiiviset fiilikset tästä maaliskuisesta säästä. Sopivasti pakkasta ja ainakin useimpina päivinä kiva auringonpaiste, eiköhän se kevät sieltä pian kolkuttele. Tosin, tänään oli taas vaihteeksi yllättänyt kunnon takatalvi ja olin jo aivan poikki siitä kun raahasin pojan aamulla rattailla tarhaan  tuolla auraamattomilla teillä, huh! Maaliskuu on kuitenkin talvikuukausista aivan ehdoton suosikkini (yllättäen) juuri sen vuoksi, että ensimmäiset kevään merkit ovat pitkän ja pimeän talven jälkeen näkyvissä, pääsee ulkoilemaan kevätauringossa ja muutenkin jo pikkuhiljaa asettuu kevätmoodiin. Tennari- ja nahkatakkikelit, odotan teitä innolla!

Pinkkiä! Marmorikuoret ovat muuten nämä (saatu). Noita pipoja taas on tulossa myyntiin tässä parin viikon sisään! 🙂

Pieni katsaus myös käsityöjuttuihin. Aloin nimittäin viime viikolla neulomaan jättikaulaliinaa jämälangoista! Ah miten tyydyttävää on saada käytettyä pois ihan kaikki nurkissa ja epämääräisissä pussukoissa lojuvat langanpätkät. Saa nähdä saanko tätä huivia tämän talven aikana valmiiksi, mutta yritys on kova. Tähän on suunnitteilla pari kivaa yksityiskohtaa, joten raportoin täällä kunhan saan projektin valmiiksi 😉

Tähän sopii oikeastaan mikä tahansa lanka, lyhyt metrin pätkä tai isompi kerä, huivia neulotaan aina kahdella langalla ainaoikeaa niin, että vaihtuvien lankojen solmut saavat jäädä luvan kanssa huolettomina näkyville ja lankaa vaihdellaan aina säännöllisesti. Todella yksinkertainen työ siis tehdä kun ei tarvitse kantaa huolta edes langanpäistä, vaan ne saavat roikkua ihan luvan kanssa näkyvillä 🙂

En ole aikoihin ehtinyt tehdä aamumeditointeja, mutta pitäisi taas saada niihin rutiini. Reissussa meidän aamut olivat pääosin niin riehakkaita (ja äänekkäitä) koko perheen ollessa koolla, mutta aamulenkeillä tuli paljon käytyä ”rentoutumassa”. Nyt kotona olen pyrkinyt ottamaan taas arkeen aamujen hiljaiset hetket, jolloin poimin esimerkiksi päivän kortin ja tuumailen sitä hetken. Reissussa poimin paljon taroteja, mutta kotona olen vaihtelun vuoksi intoutunut pitkästä aikaa noista Viisas Elämä-intuitiokorteista, jotka ostin takaperin. Erilaiset kortit ovat ihana tapa pysähtyä päivän aikana edes hetkeksi tuumailemaan jotain ajatusta syvemmin. Vastaisku kiireelle, tykkään! Onko joku teistä innostunut korteista?

Lumista torstaita! Itse vietän tänään rennompaa päivää neulomisjuttujen parissa. Palataan huomenna! ✨

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Elämä jatkuu

Ajatukset ovat tällä viikolla olleet hieman sekavat ja tunteet menneet laidasta laitaan. On ollut todella vaikea keskittyä mihinkään ja tuntuu kuin kaikki voimat olisivat yhtäkkiä huvenneet. Tiedättekö kun kuulette musertavia uutisia, tuntuvat omat arkiset asiat niin turhanpäiväisiltä. Somen päivittäminen, säästä valittaminen ja kaikki nuo seikat, jotka oikeasti ovat täysin merkityksettömiä suuressa mittakaavassa. Elämän ylä- ja alamäissä olen itse kuitenkin saanut aina voimia ja energiaa blogista, varsinkin siitä kun saa kirjoitettua ajatuksensa konkreettisesti tänne virtuaalipaperille.


Usein silloin asiat myös ovat helpommin käsiteltävissä ja nuo ehkä alitajunnan piiloissa kytevät asiat nousevat omaankin tietoisuuteen. Surun keskellä tuntuu todella vaikealta ja itsekkäältä ajatus siitä, että oma elämä jatkuu normaalisti. Mutta tiedättekö, pakkohan se on. Vaikeissa tilanteissa voi tuska lisääntyä siitä, että antaa sille yliotteen. Siksi haluan tästä eteenpäin pitää aiheen blogin ulkopuolella, vaikkei se tietysti tarkoita sitä, että asia olisi unohdettu.

No mitäs muuta tässä on ollut meneillään? Olen saanut teiltä useampia pipotilauksia ja talven viimeinen pipomallistokin on tässä työn alla niiden toppien ohella. Kuvien pinkki pipo on juurikin yksi niistä! Yhtä päivää lukuunottamatta olen tämän viikon aikalailla vain kököttänyt kotona. Ihan vain siksi, koska on tuntunut siltä. Niin monta viikkoa tuli reissattua eestaas ja nyt tuntuu ihanalta ajatus siitä, että olen voinut päivisin nauttia edes pienen hetken omasta rauhasta, tehdä työjuttuja, käsitöitä ja katsoa Netflixistä dokumentteja eri aiheista. (Okei, olen kylläkin käynyt Bixun kanssa myös tunnin lenkeillä, ettei ole mennyt ihan sohvaelämäksi, eilen saimme myös Maui Beben takaisin äidiltäni hoidosta <3)

Ja ei varmasti tule yllätyksenä kun kerron, että yksi suurimmista shokkijutuista Suomeen paluussa on pukeutuminen.. Kun on viikkokausia laittanut jalkaansa flipflopit tai lenkkarit, eikä ole käyttänyt farkkuja varmaan kolmeen kuukauteen, tuntuu niin oudolta palata ”normaaliin”. Tällä viikolla ajattelin, että aivan sama, lähden asioille vaikka villahousut jalassa, koska ei vain jaksa miettiä 😀

Rentouttavaa viikonloppua! Kertokaa ihmeessä, mitä teidän perjantaihin kuuluu? 💫

 

Ps. Ensi viikolla yritän vihdoinkin saada kylppäripostauksen blogiin, kunhan saan ensin kuvat otettua✨

 

Pps. Vinkki! Elloksella on muuten sunnuntaihin saakka -25% alennus koko omasta valikoimasta, myös huonekaluista. Koko valikoima löytyy täältä 🙂

 

Kuvat Jutta

Sisältää kaupallisen linkin

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

DIY: Vauvan helpot ja nopeat villatöppöset

Uudessa-Seelannissa tuskailin neulomisvajareissani, että mitä ihmettä saisin tehtyä villasukista jääneistä jämälangoista. Googlettelin ohjeita ja päätin, että tekisin lämpöiset villatöppöset vauvalle. Normaalikokoisiin villausukkiin verrattuna oli näiden tekeminen todella yksinkertaista ja nopeaa, meniköhän minulta näihin muutama tunti. Ainiin ja selvennyksenä, että meille ei ole tulossa perheenlisäystä, nämä sukat annoin Australiassa lahjaksi ystävälleni Merille, joka saa tyttövauvan kesällä 🙂 Nämä omani ovat melkolailla vastasyntyneen kokoa, eli todella pikkuiset. Jos villasukkien neulominen kiinnostaa ja tuttavapiiristä löytyy odottavia äitejä, ovat vauvan villasukat helppo tie aloitta villasukkien neulominen ja mielestäni myös aivan ihana lahja! Bongasin ohjeen tästä blogista.

Mitä tarvitset?

 

3,5mm sukkapuikot (esimerkiksi nämä bambupuikot) ja villalankaa. Itse käytin näissä tätä Socki-villasekoitelankaa, mutta vauvan neuleisiin sopii erinomaisesti esimerkiksi kutittamaton merinolanka.

Ohje:

 

Luo 24s ja jaa neljälle puikolle, eli 6s/ puikko. Neulo ensin resoriksi noustinneuletta 2o, 2n haluamasi mitta. Näihin tein noin 2cm joustinneuleresorin. Tämän jälkeen aloitetaan helmineule, joka syntyy seuraavalla kuviolla: Neulotaan kahta eri kerrosta vuorotellen. Ensin kierros 1o, 1n koko kierros toistaen ja seuraava taas 1n, 1o, eli jokatoinen oikeaa, jokatoinen nurjaa, mutta nämä aina jokatoinen kerros kussakin järjestyksessä. Jatka tätä noin 4cm.

Kantapää: Siirrä kantalappua varten ensimmäisen ja viimeisen (1. ja 4.) puikon silmukat samalle puikolle ja jätä muut puikot odottamaan. Neulo kantalapun silmukoita tasona (eli edestakaisin) sileää neuletta 12 kerrosta. Seuraavalla nurjalla kerroksella neulo 8 silmukkaa, neulo 2 silmukkaa nurin yhteen ja käännä työ. Nosta 1 s oikein, neulo 4 s, tee ylivetokavennus, käännä työ. Jatka näin kunnes jäljellä on 6 silmukkaa. Keskellä on 6 silmukkaa, jotka pysyvät ja sivusilmukat kavennetaan pois kunnes jäljellä on enää keskimmäiset 6 silmukkaa.

Jaa jäljelle jääneet 6 silmukkaa kahdelle puikolle. Poimi sen jälkeen kantalapun vasemmasta reunasta 11 s. Neulo 2. ja 3. puikkojen silmukoilla helmineuletta, eli  1o 1 n ja seuraavalla  1 n 1 o. Poimi nyt myös kantalapun oikeasta reunasta 11 s. Jatka sen jälkeen neuloen 1. ja 4. puikolla sileää, 2. ja 3. puikoilla helmineuletta. Tee kiilakavennukset 1. puikon lopussa 2 viimeistää silmukkaa oikein yhteen ja 4. puikon alussa ylivetokavennus. Tee näitä kavennuksia siihen saakka kunnes puikoilla on jälleen 6 s / puikko. Sen jälkeen jatka 1. ja 4. puikoilla sileää ja 2. & 3. puikoilla helmineuletta 11 krs.

Aloita kärkikavennukset. Neulo 1. ja 3.  puikon lopussa 2 s oikein yhteen ja 2. sekä 4. puikon alussa ylivetokavennukset. Jatka näitä kunnes työssä on yhteensä 8 silmukkaa. Katkaise lanka ja vedä loppujen silmukoiden läpi. Päättele langat.

Aiotteko kokeilla näitä? 💕

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.