DIY: Edullinen kevätneule alpakkaa ja silkkiä

Kerroin aikaisemmin neulovani parhaillani kevyempää neulepaitaa Dropsin Alpaca silk-langasta. Lanka on 77% harjattua alpakkaa ja 23% silkkiä. Reilu viikko sitten sain kaiken työn ja tuskan jälkeen paidan vihdoinkin valmiiksi!! Huhhei! Alkuun vannoin, etten tee tuosta langasta enää mitään, ikinä. Nyt suunnittelenkin jo seuraavaa rentoa kevätneuletta kyseisestä langasta..

Miksi se sitten oli niin haastavaa? Ensinnäkin, yksinkertaisella langalla tehtynä on tuo Dropsin lanka helposti katkeavaa ja koska lanka on tosiaan melko ohutta, tulee myös pääteltäessä saumoista melko kireitä. Argh! Tein tähän alkuun resorin pääaukkoon, mutta jouduin purkamaan sen pois, koska siitä tuli niin kireä, etten tietysti saanut päätä edes reiästä läpi. No mutta kiva näinkin ja tuskailun jälkeen tykkään tästä kyllä hurjasti. Saa nähdä kauanko menee ennenkö saan ekat tuhot aikaan tämän hennon materaalin kanssa. Tämä on jokatapauksessa helppo perusneule, jota voisi helposti hamstrata vaatekaappiin vaikka joka värissä.

Mikä ehdottomasti on parasta tässä langassa, on sen halpa hinta! Yksi kerä maksaa reilut 2€ (nyt alessa) ja tähän paitaan sain kulumaan muistaakseni 5 kerää, eli paita kustansi yhteensä naurettavat 10€ ja hieman päälle. Ei siis kovin kallis tekele, vaikka tekisi tuplalangalla, se onkin suunnitelmissa seuraavaksi jos tästä lähden jotain työstämään. Ja se on sanottava, että tämä on niin uskomattoman pehmeää!! Jos haluaa pehmeää pörröisyyttä johonkin muuhun tekeleeseen, voi tätä helposti käyttää myös lisälankana. Itseäni kiinnostaisi myös kokeilla tehdä tästä tuplana isommilla puikoilla.. Laventelinsinistä onkin pari kerää odottamassa ja tilasin juuri lisää kun tämä on maaliskuun ajan vielä tarjouksessa 2€.

Ohje: Luo 154 silmukkaa 6mm puikoille. Neulo suljettuna neuleena joustinneuletta noin 3 kerrosta, 2 o 2n. Jatka tämän jälkeen sileää neuletta kainaloon saakka. Oman paitani mitta helmasta kainaloon on 40cm. Tämän jälkeen jaa silmukat kahteen, etu- ja takakappaleeksi, toinen osa langalle odottamaan.

Takakappale: Neulo noin 18cm sileää neuletta ja päättele keskimmäiset 30 silmukkaa pääntieksi. Sen jälkeen jatka vielä 2cm ja päättele myös hartioiden silmukat. Takakappale on valmis!

Etukappale: Poimi silmukat puikolle ja neulo sileää neuletta noin 16cm ja päättele keskimmäiset 40 silmukkaa pääntieksi. Neulo vielä hartioita noin 4cm ja päättele myös loput silmukat.

Hihat: Luo 30s ja tee myös hihoihin muutama kerros joustinneuletta 2o 2n, noin 3 kerrosta. Hihat neulotaan siis tasona, ei suljettuna. Jokatoinen kerros oikeaa, jokatoinen nurjaa. Luo noin joka 8. kerroksella rivin alkuun ja loppuun yksi silmukka lisää. Jatka kunnes hiha on halutun pituinen. Itse tein hihasta noin 49 cm mittaiset.

Yhdistä kappaleet samalla langalla ja suurella neulalla parsimalla! HUOM: Pääteltäessä yritä pitää neulos mahdollisimman rentona, jottei neulos tule ”kireäksi”. Itse jouduin venyttämään hihan resoreita kastelemalla. Toinen vaihtoehto on hieman lisätä hihaan silmukoita loppuhihaa kohden.

Noin teknisesti tämä on melko samanlainen kun se edellinen pinkki villapaita, tosin kaula-aukko tuli tähän leveämmäksi ja tietysti ilman sitä pääntien resoria. Näin jälkeenpäin olisi ehkä voinut tehdä siitä vieläkin avonaisemman päättelemällä vielä 10 silmukkaa lisää lisää pääntieltä. Noh, seuraavalla kerralla 🙂

Mitäs tuumaatte?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Ekaa kertaa lähes kahteen vuoteen..

Hello! Ajattelin tulla tänään päivittämään hieman kuulumisia. Pari päivää vietin blogitaukoa ja alkuun mietin samaa tällekin päivälle, kunnes nyt istun tässä aamukahvilla puolenpäivän aikaan. Jouduin ottamaan flunssan vuoksi saikkua, jotta pöpö tässä viimeinkin hellittäisi. Päätä kolottaa, niveliä särkee ja voimat poissa, tuttua kenellekään muulle? No, tiedättekö mitä? Ekaa kertaa kahteen vuoteen olen yksinkertaisesti vain makoillut sängyssä ja kuunnellut äänikirjaa, ilman että minua tarvitaan mihinkään. Siis sanotaanko kauemmin kuin tunnin ja vieläpä hiljaisuudessa. Siis ihan totta, mietin juuri tiistaina, että taisi olla raskauden aikana kun olen viimeksi ollut kotona yksin niin, etten olisi tehnyt a) töitä b) blogia c) kotitöitä. Aivan ennenkuulumaton juttu ja silti asia, joka oli ennen ihan arkipäivää. Köllötellä ja katsoa Netflixiä tuntitolkulla työpäivän jälkeen (ilman häiriöitä tai melua), nukkua päiväunet tai syödä herkkuja keskellä viikkoa pelkäämättä, että näyttää sillä lapselle huonoa esimerkkiä. Siitä huolimatta ikävöin naperoa jo viimeistään puolenpäivän aikoihin tarhasta kotiin. Miten olikaan niin vaikeaa päästää kaikesta irti ja sairastaa?

Toki saikullakin joutuu heräämään lapsen kanssa seiskalta aamupuuhiin ja viedä tarhaan, mutta pari päivää on ollut todella outoa vain olla kotona ”tekemättä mitään”. Läppärikin on tällä viikolla auennut vain pari hassua kertaa, esimerkiksi eilen illalla kun yritin googlata helppoa ohjetta lapsen villapaitaan. Vihaan olla sairaana ja sitä, ettei jaksa tehdä mitään tai aivot eivät toimi, mutta eipä tässä muukaan auta. Ei aina voi touhottaa menemään sillä asenteella, että eiköhän tämä flunssa tästä jossain vaiheessa karise. Varsinkin kun on se tyyppi, joka on oikeasti maailman malttamattomin pysähtymään paikoilleen ja lepäämään. Ja myönnän, onhan tämä kieltämättä ollut ihanaa, vaikken mielelläni kyllä olekaan sairaana.

Mikäs olisi muka parempaa saikkupuuhaa kun neulominen ja äänikirjojen kuunteleminen, sängyssä. Tällä viikolla olen saanut kuunneltua loppuun Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut-kirjan ja voin suositella hurjasti!! Raskauden ja vauvavuoden aikainen stressi, äitiyden paineet ja vauvavuoden uupumus. Kaikki ovat todella tuttuja juttuja itselleni ja varmasti myös monelle teistä. Ihan ehdoton kirjasuositus kaikille mammoille 🙂

Pakkohan tässä on myös jakaa uusi lankasuositus! Nyt on tekeillä itseasiassa peräti kaksi projektia tuosta Viking Alpaca Mayasta, jossa on todella kivoja sävyjä. En tietysti voinut vastustaa tätä bubblegum-pinkkiä, josta on nyt tulossa joko paita tai neulemekko, en ole vielä osannut päättää. Hyvä vaihtoehto esimerkiksi tuplasti kalliimmalle Sandness Garnille, tätä maksaa yksi kerä 4,40€ 🙂 Itse teen näistä tuplalangalla tuota pinkkiä, jolloin neulos on hieman muhkeampaa. Pitäisi varmaan jo olla aloittamassa vähän keväisempiä proggiksia, mutten vaan voi vastustaa näitä pehmeitä alpakka-virityksiä. Ajattelin kuitenkin ilmoittaa, että ehkä postaan jälleen huomenna, ehkä en. Yritän kuitenkin saada huomiseksi kasaan postauksen niistä intuitio-korteista kun niistä paljon kyseltiin.

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Tavoitteena turvallinen kiintymyssuhde?

Ihanaa sunnuntaita! Kirjoittelen tässä postausta samalla kun hörpin aamukahvia ja ihmettelen aamumeininkiä samalla kun poika leikkii tuossa ympäriinsä. Ja wuhuu, nyt viikonloppuna olen järjestellyt yläkertaa ja lähipäivinä tulossa ekat kuvat tyttönurkastani. Viimeiset kaksi päivää olen  jauhanut Tommille sitä kuinka innoissani olen ”uudesta” yläkerrastamme. Myös pojan huone on harpannut ison askeleen ja eilen yritimme harjoitella ihkaensimmäisiä päiväunia omassa huoneessa. Viikonlopun aikana olen muutenkin tuumaillut paljon äitiyteen liittyviä juttuja ja miettinyt, sitä mistä tiesin esimerkiksi pojan olevan syksyllä valmis päivähoitoon? Itsekään en oikein osaa kunnolla vastata kysymykseen, jotenkin sen vain tiesi. Vielä 1v-synttäreinä hoidon aloittaminen tuntui todella kaukaiselta ajatukselta, mutta seuraavina kuukausina sen jotenkin aisti, että tämä on valmis. Keskustelimme joku aika sitten ystäväni kanssa kiintymyssuhteista ja niiden muodostumisesta, Jutta itseasiassa kirjoitti aiheesta postauksenkin. Sen myötä olen itsekin pohtinut tarkemmin, että kuinka otin kiintymyssuhteen luomisen itse huomioon vauvavuoden aikana?

Kiintymyssuhteen perusta kehittyy vauvavuoden aikana ja tapa, jolla vauvan tarpeisiin ja viesteihin vastataan, luo perustan myös tulevalle kiintymyskäyttäytymiselle. Jos kiintymyssuhde on turvaton, voi lapsella myöhemmin olla vaikeuksia luottaa ihmisiin ja solmia ihmissuhteita. Siksi onkin merkitystä, miten vastaat vauvan tarpeisiin, ilmaiset omia tunteitasi ja viestit lapselle, että tämä on tärkeä ja rakastettu. Vietimme koko vauvavuoden pienokaisen kanssa käytännössä ihan kokoajan yhdessä. Imetin reilun vuoden useita kertoja päivässä, nukuimme perhepedissä ja tavoitteeni oli (ja on tietysti edelleen) luoda mahdollisimman turvallinen kiintymyssuhde. Olla se äiti, joka oli siinä koko vauvavuoden, lähellä ja saatavilla ihan jatkuvasti. Myönnän, että välillä koin pientä identiteettikriisiä, koska tuon 12 kuukauden aikana oli todella vähän aikaa panostaa omaan itseensä, sehän on selvää, että vauvavuosi menee enemmän tai vähemmän lapsen ehdoilla ja usein silloin on äiti se läheisin kiintymyskohde. Välillä jopa mietin, että imetänkö liikaa? Voiko vauva saada liikaa läheisyttä ja hankimmeko perhepedissä nukkumalla vain ongelmia? Noh, eihän vauva voi saada liikaa läheisyyttä ja unikoulut sun muut sujuivat loppupeleissä varsin hienosti, vaikka alkuun ajattelin, ettei rintaruokinnasta päästä ikinä eroon!

Toisaalta olemme myös pyrkineet olemaan tasavertaisia vanhempia, jolloin poika kokisi molemmat vanhemmat yhtä läheisiksi, vaikka vauvavuosi vierähtikin suuremmaksi osaksi äidin kainalossa. Tämä on ollut meille itseasiassa todella tärkeä juttu. Siihen mennessä kun poika täytti vuoden, oli tämä ollut noin kahdesti hoidossa muualla kun jomman kumman meistä kanssa. Yhteensä siis ehkä 4 tunnin ajan koko vuoden aikana. Vaikka luotto tarhahenkilökuntaan onkin täysi sata, myönnän olleeni vauvavuoden ajan todella arka jättämään lasta hoitoon kenellekään. Eikä kyse varmasti ollut siitä, etten luottaisi muiden pitävän tästä kunnolla huolta, vaan yleisesti varmasti siitä, että kun olimme ihan kokoajan perheen kesken, olisi tuntunut jopa oudolta saada hoitoapua muualta. Toisaalta, moni äiti jopa ehkä sinnittelee ”turhaan” yksin ja kieltäytyy avusta, vaikka sitä olisikin saatavilla. Tietyissä määrin pitää kuitenkin osata pitää myös omia puoliaan äitinä ja ottaa aikaa myös itselleen, jos siihen vain on mahdollisuus. Silti tarhan aloitus 1v 4kk iässä sujui varsin kivuitta ja olen nyt itsekin ihmetellyt, että kuinkas se niin kävikään? Minä, joka olin vauvan kanssa vuoden käytännössä 24/7, selvisinkin hoidon aloittamisesta varsin kivuitta.

 Uskon, että joltain osin on turvallinen kiintymyssuhde tuonut pojalle myös rohkeutta. Kun lapsi tietää, että äiti on lähellä ja tarvittaessa siinä, ei uusia juttuja tarvitse jännittää ja uusien ihmisten kanssa oleminen ei ujostuta. Aistin, että poika luottaa meihin, eikä pelkää meidän hylkäävän tai jättävän tätä yksin. Vaikka teenkin töitä päivisin pääasiassa muualla, haluan vapaa-aikana olla läsnä. Kun lapsi herää, haluan olla siinä, kun tämä nukahtaa illalla, haluan olla siinä. Ottaa aina pieni syliin kun tämä sitä haluaa, halia ja pusutella paljon (on muuten aika kova halailemaan tämä herra!). Viikonloput olen ennemmin kotona perheen kesken kuin omilla menoillani. Haluan, että olemme yhdessä perheenä. Siitä syystä myös matkustelu on yhdistänyt meitä enemmän, hitsannut yhteen ja antanut hurjasti ihanaa aikaa, jolloin olemme yhdessä suurinpiirtein vuorokauden jokainen sekunti.

Semmoisia ajatuksia sunnuntain ratoksi. Enkä nyt tietenkään tarkoita, että jos toinen äiti ei imetä viidesti päivässä vuotta tai ole vuotta kotona, et voi saavuttaa turvallista kiintymyssuhdetta. Ei ole oikeaa tai väärää tapa toimia, kunhan se palvelee omaa perhettä. Kyllä äiti aina ensisijassa tietää, että oma lapsi on onnellinen ja löytää ne juuri omalla kohdalla parhaimmat tavat toimia. Viime viikollahan muuten kirjoitin mindulfnessista ja pitikin esitellä nämä kaksi mindfulness-aiheista kirjaa, jotka sain Tommilta ystävänpäivänä. Toista olen päässyt etenemään tasan yhden sivun, mutta täytyy raapustaa näistä ajatuksia kunhan saan kirjat luettua.

Meillä on ollut takan kanssa jo hetken pieni probleema.. Napero nimittäin niin mielellään käy availemassa takan ovea ja välillä tunkemassa sinne jotain lelujakin. Tästä syystä ei ihan kamalasti olla takkaa poltettu tänä talvena, vaan ihan suosiolla pidetty sitä tyhjillään. Noh, joku aika taaksepäin todettiin, että poika vähän pelkää tuota Chewbaccaa, joka on siitä saakka toiminut takan vartijana. Välillä osoittelee ja naureskelee chewbaccalle, mutta melko tehokkaasti on pitänyt erossa takasta 😀 Nyt on ystävyys kylläkin jo sillä tasolla, että uskaltaa käydä huitasemassa chewbaccan ovesta pois, haha.

Juuri valmistuvan mustan neuleen olen tehnyt Dropsin Brushed Alpaca Silkistä, joka on todella kevyt (ja edullinen!) lanka alpakkaa ja silkkiä. Koko tähän neuleeseen on mennyt lankakulujen osalta noin 20€, kun yksi kerä maksaa pari euroa. Neuleena on tämä nimenomaan kevyt ja ilmavampi, varmasti siis oivallinen juuri kevääksi. Esittelyä on tulossa, kunhan saan hihat valmiiksi.

Juuri viime viikolla tilasin taas ison lankasatsin ja yksi uusi projekti lähtikin taas käyntiin! En malta odottaa, että saan sen valmiiksi, vaikka tässä varmasti hieman kestääkin.. Siitä puheenollen on Adlibriksellä juuri (koko maaliskuun) kaikki langat -20%, sain tällä viikolla esimerkiksi tilaamiani Viking of Norwayn Kid Mohair-langat, oli muuten täydellinen löytö! Lisäksi on hintaa alle vitosen kerältä 🙂

Mitä ajatuksia kiintymyssuhde herättää teissä?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Sunnuntai-chillit ja kaikkien aikojen TOP 6-lempparibiisini

Ihanaa sunnuntaita! Viikonloppuna olen nukkunut hurjasti jopa melkein kahdeksaan, eilen herätyskelloon ja tänään pojan herättämänä. Myönnän olevani viikonloppuisin melkoinen kotona kyhnyttäjä, mutta eilen oli jopa ohjelmaakin; ensin kehonhuolto-workshop ja sen jälkeen brunssi. Vaikka usein onkin ihanaa viettää viikonloppua ihan vain kotosalla, on toisaalta välillä ihana myös tehdä poikkeus omiin rutiineihin. Usein kun ne viikonloppujen aamut menevät samoilla aikatauluilla. Vaihtelu siis virkistää tässäkin asiassa. Postauksen kuvat ovat perjantailta ja mietin ensin, että haluanko julkaista näitä ollenkaan. Perjantai oli jotenkin niin rähjä-päivä. Tiedättekö niitä päiviä kun hiukset on kamala, naama näyttää karsealta ja vaatteetkin jotenkin ärsyttäviltä. Noh, niitä tulee ja menee.. Kuvien Gannin villapaita on jokatapauksessa se, jonka DIY-ohjetta olen yrittänyt hieman urkkia netistä. Paita on 50%/50% villaa ja mohairia, täytyy yrittää urkkia myös lankaa, joka tuommoiseen isoneuleiseen paitaan sopisi.

Katsoin lapsena melkoisen paljon Music Televisionia, joka tuolloin 80- ja 90-lukujen taitteessa oli kovin asia ikinä. Lapsuuden muistoihin kuuluvat vahvasti tuolloisten hittien musavideot. Madonna, Lenny Kravitz, David Bowie, Michael Jackson ja muita, jotka pyörivät MTV:llä ahkeraan. Suurin osa lempparibiiseistäni ovat juuri noita jo lapsuudessa suosikkeina olleita. (Ja btw, luulin yhdessä vaiheessa pienenä ihan tosissani, että Michael Jackson on nainen :D) Ajattelin, että olisi hauska idea listata kaikkien aikojen lempparibiisejäni, muistaakseni tämmöistä postausta on joskus toivottukin. Jotenkin hassua, että kuuntelen edelleen pääasiassa 80- ja 90-lukujen musiikkia. Nykyään tehdään niin erilaista musiikkia ja jostain syystä olen itse melko vanhanaikainen musiikkimakuni kanssa 😀

Sitten niihin kaikkien aikojen lemppareihini!

 

Madonna – Cherish

Tässä voisi toisaalta olla myös Madonnan Like a prayer, mutta jostain syystä Cherish on enemmän semmoinen todellinen hyvän mielen biisi ja ihan lempparini. Toisaalta tykkään kyllä niin monista Madonnan biiseistä, jos pitäisi valita muita suosikkeja, olisivat ne esimerkiksi Material Girl ja Vogue vanhemmasta tuotannosta.

Tori Amos – Cornflake Girl

Ehdottomasti Tori Amosin paras biisi ja tässä tykkään erityisesti tuosta melodiasta. Samaan aikaan hieman surullinen ja haikea, mutta silti tässä on jotain erikoista, vaikken yleensä pidä kovin haikeista biiseistä.

Neneh Cherry – Manchild

Lauloin tätä pienenä ”meeensaaaii”. Muistan ikuisesti tuon rantsuvideon ja tämä on aina ollut ihan lemppareitani. Neneh Cherryllä on muutenkin ihan loistavia biisejä! Sinänsä hauska, että Cherish on myös rantavideo ja näistä kaiksta videoista muistan ehkä juuri parhaiten nämä kaksi.

The Smashing Pumpkins – Tonight, tonight

Tässä on ehkä tiettyjä samoja piirteitä kun tuossa Cornflake Girlissä. En edes tiedä miksi tykkään tästä 😀

David Bowie – Jump They Said

Samalla pelottava, outo ja hyvä. Pienenä en tajunnut tästä tietysti mitään, mutta video oli jotenkin karmiva. Paljastan, että tykkään tosi monista Bowien biiseistä.

Nas – It Ain’t Hard To Tell

Ehkä lempparein räppibiisini! Joskus kuulin (ehkä siis vuonna 2001) tästä jonkun samplen jossain radion rap-ohjelmassa ja meni varmaan vuosi, ennenkö sain selville biisin! Sen jälkeen en ole keksinyt parempaa rap-lempparia, vaikka niitä tietty paljon onkin. Varmaan kertoo paljon, että blogin nimikin lähti tästä, haha 😀 Tässä voisi ehkä olla biisinä myös esimerkiksi 2Pacin All about u. Ei tosin olisi sopinut yhtä hyvin blogin nimeksi, haha.

 

Biisit eivät ole parhaimmuusjärjestyksessä, koska en osaisi laittaa näitä järjestykseen. Kaikki ovat ehdottomia lemppareita omalla tavallaan! Ja tässäpä muuten hyvät rennot biisit, jotka sopivat itseasiassa erinomaisesti sunnuntaille. Tajusin myös, että nuo perusteluni näille biiseille kuulostavat melko tyhmiltä. Noh, näillä mennään! 😀

Onko joku näistä ollut teidän lemppari pienenä?

 

Ps. Vinkkailen muuten, että Elloksella on vielä tänään ja huomenna voimassa -20% ale kodin valikoimasta ja merkkituotteista. Alennuskoodi kodin sisustusvalikoimaan on 375713 ja merkkialeen 375712. Omia lemppareitani listasin aikaisemmin tässä postauksessa!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä. Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on yksi kommentti.

Chunky-pipon ohje ja voita neulomani puuteripipo!

Lupasin eilen teille pienen yllätyksen. Olen nimittäin neulonut roosan chunky-pipon, jonka ajattelin nyt arpoa yhdelle teistä! Alkuun ajattelin neuloa semmoisen hattarapipon, mutta en ehtinyt sitä edes aloittaa kun tämä jo valmistui.  Ja nyt on proggiksena itselleni juuri samanlainen, tuo sävy on nimittäin jotain niin ihanaa! Aikaisemmin tein itselleni samaisen pipon mustana, joka on ollut ehdottomasti eniten käyttämäni pipo tänä talvena. Sanoisinko, että tämmöisen tekee helposti ihan aloittelevakin neuloja. Varoituksena kuitenkin, että näihin jää koukkuun.. Ehkä vielä tämän talven aikana ehdin arpoa myös sen hattarapipon teille, hehe.

Tämmöinen pipo syntyy tosiaan todella nopeasti, sanoisinko ihan maksimissaan muutamassa tunnissa. Iso lanka ja isot puikot, todella helppoa ja nopeaa! Tähän pipoon kului noin 1,5 kerää Katia Love Wool alpakka-merinovillalankaa, joka on todella pehmeää ja lämmintä. Tämä arvottava kappale on kooltaan melko pieni, mutta venyy käytössä. Ohje siis juuri tähän samaiseen, olen oppinut tässä pipoja tehdessä, että napakkuus on tärkeää, koska nämä venyvät aina käytössä! Jos haluaa yhden koon isomman, voi lisätä silmukoita esim 4. Ekan mustan version tästä tein juuri 44 silmukalla ja pipo on tosiaan jonkin verran venähtänyt, vaikka toki vielä passeli onkin.

Mitä tarvitset: 2 (tai siis 1,5) kerää paksua villalankaa, esimerkiksi Katia Love Wool tai esimerkiksi hieman paksumpi (ja puolet halvempi) Adlibris Chunky Wool, jota itse haluaisin testata sävyjensä puolesta. Ja lisäksi tietty 12mm (40cm) pyöröpuikot.

Ohje: Luo 40 (pieni pää) tai 44 (normaali) silmukkaa neulo suljettuna neuleena 2 oikein, 2 nurin kunnes pipo on niin pitkä, että kääntyy reippaasti tuollein taitetuksi.

Itse kavensin pipon seuraavanlaisesti: Ekalla kavennuskierroksella neuloin 2 yhteen ne silmukat, jotka olivat neulottu 2 oikein. Seuraavalla kierroksella neuloin kaikki normaalisti, sitten oikein neulottuna 2 yhteen ne, jotka oli neulottu nurjana. (Eli ekalla kierroksella 2 oikein yhteen, sitten 2 nurjaa normaalisti. Toinen kierros 2 nurjaa yhteen oikein neulottuna, sekä se yksi oikein neulottu, joka muodostui aikaisemmalla kierroksella kahdesta yhteenneulotusta, neulotaan normaalisti.) Sitten vaan kaikki loput aina 2 yhteen, kunnes puikoilla on enää alle noin 5-7silmukkaa. Lanka vedetään loppujen silmukoiden läpi ja päätellään.

Sitten itse arvonta tapahtuu IG:n puolella, jossa voit osallistua seuraamalla, tykkäämällä ja kertomalla, mitä sisältöä toivoisit enemmän blogissa? 🙂 Tarkemmat ohjeet löytyvät kuvajulkaisun yhteydestä. Löydät minut sieltä nimimerkillä @iines

Arpaonnea!

 

Sisältää kaupallisen linkin.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.