Elämässä tärkeintä on..

Ihan ensinnäkin: Hyvää äitienpäivää kaikille äideille näin päivän myöhässä!♥ Meillä ei ollut eiliselle mitään erityisiä suunnitelmia, mentiin vain fiiliksen mukaan. Hengailtiin, käytiin rannalla ja syötiin kaikkea hyviin. Lauantaina käytiin kiertelemässä tästä muutaman kilometrin päässä Penichessä ja totesin jälleen kerran, ettei siellä ole kertakaikkiaan mitään 😀 Paitsi hei! Yhden pienen putiikin löysin, jossa myytiin pientä valikoimaa, mitäs muutakaan kun kiviä, haha. (Kuulemma Penichen ainoa, tosin ehdin jo jäljittää Lissabonista hyvän kivikaupan, joka tietty oli viime sunnuntaina kiinni kun tultiin tänne.. Hitto mikä pettymys!)

Muutama vuosi takaperin en olisi osannut kuvitellakaan, että jonain päivänä oikeasti ainoa asia millä minulle on väliä on onnellisuus ja oma perhe. Tottakai perhe ja läheiset ovat aina menneet kaiken edelle, mutta itselleni työ ja ura on aina ollut elämässä prio-listalla todella korkealla. Kouluttautuminen, uralla eteneminen ja no, raha. Tiedättekö, semmoinen ”olen tytyyväinen sitten kun tienaan tarpeeksi”-asenne. Myönnän, että raha tietysti on edelleen tärkeää. Jos tienaa kivasti, voi säästää yhä enemmän unelmiinsa, mutta ei kuitenkaan niin tärkeä, että se määrittäisi elämän kulkua. Tavoitteenani on se, että minulla on jatkuvasti säästössä summa, jolla helposti eläisin edullisessa maassa esimerkiksi vuoden ”tekemättä mitään” tai ainakin muutaman kuukauden kivasti missä tahansa. Tietysti nuokin säästöt ovat vuosien säästämisen tulos, joten tässäkään tapauksessa ei ole oikotietä onneen.

Juuri nyt ajattelen, ettei mikään työ ole niin tärkeää, että sitä raataisi vuodesta toiseen niska limassa, mikäli ei tee juuri sitä mistä tykkää ja mikä on omien arvojen mukaista. Äitiyslomalla tajusin, etten todellakaan halua tuhlata elämääni siihen, että olen onneton tai teen jotain mikä tekee minut onnettomaksi. Jos olen rehellinen, voisin jopa sanoa, että ennemmin olisin työtön kuin tekisin työtä, jossa minua, työpanostani tai taitojani ei arvostettaisi. Vuosia sitten olisin ehkä ajatellut, että ”työ on vain työtä, eikä se aina voi olla kivaa”. No, totta sekin jossain määrin, mutta jos tässä maailmassa on olemassa työ tai tilanne, joka tekisi sinut onnelliseksi, miksi et tavoittelisi sitä? Vuosia takaperin olisi ollut maailmanloppu jos olisin esimerkiksi saanut potkut. Nyt ajattelen ennemminkin, että jos niin jostain syystä kävisi, sitten sen olisi tarkoitus tapahtua. Miksi harmittelisin semmoisen paikan perään, joka ei ilmeisestikään ollut minun ja panokseni arvoinen? Elämässä on niin paljon muutakin kun työ. Tämä on kai sitten sitä tervettä itsekkyyttä.

Toivon, ettei näiden asioiden oivaltamiseen edes tarvittaisi sitä ”suurta mullistusta”, kuten nyt omalla kohdallani äitiys. Harmittaa, etten jo vuosia sitten luottanut tarpeeksi omaan intuitioon ja mennyt sen mukaan, mikä oikeasti oli unelmani. Miksi ei eläisi jokaista päivää itselleen ja niin täysillä kun kykenee? Tehden juuri niitä asioita, joilla on oikeasti väliä ja jotka tekevät sinut onnelliseksi? Valitettavasti olen myös itse todennut sen, ettei terveyskään ole mikään itsestäänselvä asia, vaikka pitäisikin itsestään hyvää huolta. Mitäs sitten kun menettää sen? Siinä pisteessä voi tuntua siltä, että on menettänyt kaiken. Niinä kausina kun tunnen itseni erityisen stressaantuneeksi, kiireiseksi, ahdistuneeksi tai väsyneeksi, mietin että miksi teen tätä itselleni? Haalin paljon hommaa, vaadin itseltäni liikaa ja yritän olla joku yli-ihminen. Kyllä joskus saa olla myös se laiskamato, joka jättää siivoamisen seuraavalle päivälle tai jättää to-do-listan alimmat hommat myöhemmälle.

Lopuksi hieman kevyempiä juttuja.. Juuri meidän tuurilla on Suomessa ollut lämpimämmät kelit kun Portugalissa. Kuljin täällä eilen college ja kevytuntsikka päällä, pipo päässä ja silti palelin. Juuri nyt makaan sängyssä hommissa peiton alla. Että semmoista! ;D

 

Siinäpä muutama ajatus tämän maanantain ratoksi. Käykö järkeen?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Aromaterapeuttisilla öljyillä vaikutus mielialaan?

Kirjoittelin aikaisemmin KORA:n Heart Chakra- aromaterapiaöljystä (postaus täällä), jonka lisäksi olen kevään aikana käyttänyt muutamaa muutakin aromaattista öljyä. Ovat ihan lemppareita nykyään ja pitäisi itseasiassa saada aikaiseksi ostaa uusi aroma diffuuseri! Aikaisemman olen hukannut jonnekin tässä vuosien saatossa ja uusia öljyjäkin pitäisi ostaa. Yläaste- ja lukioikäisenä poltin aina eteerisiä öljyjä. Harmittaa jopa, että olin pitkäksi aikaa täysin unohtanut (tämänkin) asian..

Eteeriset öljyt ja aromaterapia ovat mielenkiintoinen aihe. Tuoksut tuovat mieleen muistoja menneisyydestä, mutta erityisen mielenkiintoista on tuoksujen vaikutus mielialaan. Ne voivat aktivoida jo ajat sitten unohdettuja muistoja, sekä vaikuttaa kehoon myös aktivoimalla tai rauhoittamalla tiettyjä elintoimintoja ja hermostoa. Tuoksut nimittäin vaikuttavat aivojen tunnekeskukseen, joten niiden vaikutusta ei tule väheksyä. Iholta öljyt taas imeytyvät verenkiertoon ja kehon käytettäväksi.

Eteeriset öljyt ovat aromaattisia öljyjä, joita uutetaan kasvien, kukkien ja hedelmien osista. Tiedätte, että laventeli on rauhoittava ja sitrushedelmät taas kohottavat mielialaa, eteeristen öljyjen vaikutuksia löytyy pitkät listat ja niiden tutkiminen todella koukuttavaa! Laventeli on ehdoton suosikki ja sitä olenkin käyttänyt rentouttavana tuoksuna iät ja ajat. Käydessäni nukkumaan, levitän aina iholle laventeli-öljysekoitusta ja virittäydyn unitunnelmiin. Olen niitä, joilla mieli lähtee helposti iltaisin harhailemaan ja olen todennut, että laventeli auttaa illalla rauhoittumaan ja fokusoitumaan unille.

Jos esimerkiksi kärsii päänsärystä, keskittymiskyvyn puutteesta tai jännittyneisyydestä, on varsin helppo tapa testata, että löytyisikö aromaterapiasta apua. Olen aikaisemmin käyttänyt luonnollisia tuoksukynttilöitä nostattamaan mielialaa, tuomaan tunnelmaa, mutta jos hakee enemmän täsmähoitoa johonkin tiettyyn oireeseen, ovat puhtaat öljyt toki tehokkaampia esimerkiksi juuri diffuuserissa käytettynä. Tunti ennen nukkumaanmenoa voi laittaa rentouttavat tuoksut makuuhuoneeseen, keskittymistä vaativina työpäivinä taas jonkun mieltä virkistävän ja aktivoivan tuoksuöljyn. Nyt kun olen aihetta jonkin verran tutkinut neroli, myskisalvia ja mandariini ovat ainakin ostoslistalla öljyjen suhteen. Postailen tarkemmin öljykokeiluista kun olen päässyt kunnolla alkuun!

Muiltakin luonnonkosmetiikan merkeiltä on ilmestynyt uutuuksina aromaterapeuttisia öljyjä, esimerkiksi nämä Tata Harperin suoraan iholle käytettävät tuoksut. Valmiilla tuoksusekoituksilla pääsee tietysti melko helpolla kun öljysekoitus on valmiiksi räätälöity johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Raakaöljyistä voi itsekin tehdä omia sekoituksiaan ja tämä olisikin itselläni juuri myöhemmin mielessä. Tatan öljysekoituksia löytyy kolme erilaista: Rauhoittava, mieltä keventävä ja stressiä poistava.

Olen testaillut näistä kahta, toinen on ollut käytössä pääasiassa iltaisin kun on hakenut rentoutusta ja toinen taas hektisinä päivinä rauhoittamaan kiireessä, sekä auttamaan keskittymisessä. Jos on levoton, ahdistunut tai ylivirittynyt olo, voi tuoksuista olla samantyylinen apu kun esimerkiksi kristalleista. Kivien ihmettely ja hypistely rauhoittaa, mutta myös tuoksut saavat mielen muihin ajatuksiin.

Aromatic Irritability Treatment: Yhdistelmä rentouttavia öljyjä vähentää ärtyneisyyttä, auttaa keskittymään ja auttaa kehoa, sekä mieltä rentoutumaan. Öljysekoitus sisältää kamomillaa, patsulia ja bergamontia.

Aromatic Bedtime Treatment: Auttaa saavuttamaan syvän rentoutumisen, rauhoittumaan päivän päätteeksi ja nukahtamaan levolliseen uneen. Öljyseos on yhdistelmä laventelia, mandariinia, myskisalviaa ja melissaöljyä.

Näiden omieni lisäksi löytyy myös kolmas öljyhoito:

Aromatic Stress Treatment: Sekoitus öljyjä rauhoittaa, kohottaa mielialaa, sekä poistaa stressiä ja ahdistusta. Tuo rentoutusta sekä mielelle, että keholle. (Tämä kyllä kuulostaa erityisesti mun tuotteelta :D)

Itse käytän öljyjä kohttiin, joissa verenkierto on vilkasta. Ranteisiin, niskaan, korvien taakse. Pienet putelit ovat myös helppoja kantaa mukana käsilaukussa, jolloin ne voi yhdistää pieneen rentoutushetkeen vaikkapa työmatkalla tai kahvitauolla 🙂

Kuulisin mielelläni kokemuksianne aromaterapiasta! Mihin tarkoitukseen olette käyttäneet, oletteko löytäneet avun ja mikä on lemppariöljynne?

 

Tuotteet saatu. Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Luonnolliset ravintolisät äidille ja lapselle

Kaupallinen yhteistyö: Terranova

Vastustuskyky on lapsiperheissä varmasti aihe, joka pyörii mielessä jatkuvasti. Pienen tarhaikäisen lapsen kanssa ovat flunssat arkipäivää ja itsekin olen viimeisen vuoden aikana sairastanut ennätyspaljon. Tietysti vastustuskykyyn vaikuttavat monet asiat. Stressi, vähäiset yöunet tai yksipuolinen ruokavalio ovat asioita, jotka voivat altistaa kehon helpommin infektioille. Lisäboostia vastustuskyvylle voi kuitenkin saada huolehtimalla riittävästä probioottien ja vitamiinien saannista, myös perheen pienimmille. Näin äitienpäiväviikon kunniaksi on blogissa aiheena vitamiinit äidille ja lapselle. Mitä vitamiinivalmisteita itse syön, mitkä taas ovat lapselle tärkeitä ja miksi?

Olen aikaisemmin postannut muutamaankin otteeseen Terranovan valmisteista, jotka ovat nykyään ihan jokapäiväisessä käytössä. Merkin valikoimasta löytyy lisäravinteet ja vitamiinit jokaisen tarpeisiin, myös lapsille. Terranovan Green Child-tuoteperheestä löytyy nimittäin luonnollisemmat valmisteet 4-12-vuotiaille lapsille ja malttamattomana odotan, että saadaan nämä käyttöön myös meidän naperolle. Sarja sisältää probiootin, D-vitamiinin, monivitamiinin, sekä Green Child Sneaky Greens-smoothiejauheen.

Green Child-tuotteet sisältävät saman Magnifood-yhdistelmän kuin muutkin Terranovan valmisteet. Tuotteet sisältävät tarkasti valittuja pakastekuivattuja kasveja, marjoja ja yrttejä, jotka tekevät tuotteesta synergistisen, sekä tehostavat imeytymistä. Lastenkaan tuotteet eivät sisällä mitään eläinperäisiä ainesosia, täyte-, sidos-, makeutusaineita tai sokeria. Kapselit voi myös avata ja jauheen sekoittaa juomaan tai juguun, mikäli kapseleiden nieleminen kokonaisena on lapselle hankalaa. Tuotteiden käyttö on mahdollista aloittaa varovaisesti myös hieman nuoremmille lapsille pienemmällä annoksella. Olen nyt aloittanut näiden käytön pojalle pienissä annoksissa probiootin ja D-vitamiinin muodossa, sekoittamalla esimerkiksi välipalajuguun puolikkaan annoksen kapselista.

Itse syön probiootteja lyhyitä taukoja lukuunottamatta pääasiallisesti aina, ihan siis arjessa muulloinkin kun reissatessa. Reissussa ovat probiootit olleet aina ihan perusjuttu, mutta vasta viime vuosina olen ottanut ne mukaan myös arkeen. Varsinkin matkoilla ovat probiootit semmoinen ”koko perheen kuuri”, mutta miksi probiootti ei kuuluisi arkeen myös lapsella? Usein lapset ja kouluikäiset ovat juuri niitä, jotka helposti koulussa ja hoidossa altistuvat pöpöille. Ja kun lapset sairastelevat paljon, syövät lapset myös harmittavan paljon suoliston bakteeritasapainoa järkyttäviä rajuja antibiotteja. Itse ainakin muistan lapsuudessa kuinka järkyttävän usein antibioottikuureja määrättiin. Onneksi nuo päivät ovat osittain mennyttä, mutta tottahan se on, että lasten vastustuskyky ei ole vielä yhtä vahva kun meillä aikuisilla. Siitä syystä lasten probioottien saanti nousee entistäkin tärkeämmäksi. Tämä on oma näkemykseni, mutta itse näen asian myös niin, että huolehtimalla terveestä suoliston bakteerikannasta jo nuoresta pitäen, luodaan vankkaa pohjaa tulevaisuudessa esimerkiksi vastustuskyvylle ja alttiudelle sairastua esimerkiksi suoliston yliherkkyyteen tai sairauksiin. Lasten probioottivalmiste Terranova Green Child Friendly Microflora sisältää pinaattia, lehtikaalia, punajuurimehua- ja lehtiä, stabiloitua riisinlesettä, sekä kolmea toimivaksi ja tehokkaaksi koettua maitohappobakteerikantaa.

Meille suomalaisille varmasti yleisin vitamiini on D-vitamiini. Tärkein D-vitamiinin lähde on aurinko. Noh, tiedätte varmasti, että täällä Pohjoisessa auringonvalo on todella rajallista ja D-vitamiinin nauttimista purkista suositellaan kaikille, varsinkin lapsille, jotka eivät aikuisten tapaan altistu yhtälailla aurungolle. Toki D-vitamiinia saa jonkin verran kalasta, mutta myönnän, etten itse ainakaan jaksa arjessa alkaa miettimään ruokavaliota sen mukaan, jos voi helposti napata sen D-vitskun purkista. Itse pidän usein kesäkuukausina taukoa D-vitamiinista, mutta lapset eivät tietenkään altistu auringollekaan samoissa määrin kun aikuiset ja suosituksena on syödä D-vitamiinia ympäri vuoden. Puutos voi aiheuttaa aikuisille osteoporoosia, lapsille taas riisitautia, sekä lisäksi myös oireina väsymystä ja kasvun hidastumista. Terranova Green Child D3-vitamiini 10ug sisältää kasviperäisen D3-vitamiinin lisäksi stabiloitua riisinlesettä, korianterinlehteä, spirulinaa ja kurpitsansiemenjauhetta.

Purkista syödyt vitamiinit ja lisäravinteet eivät tietysti korvaa monipuolista ruokavaliota, mutta itse syön vitamiineja ja hivenaineita myös erikseen purkista ruokavaliota täydentämään. Syy siihen miksi nykyään sitten suosin luonnollisempia vitamiinivalmisteita, on eettisen valmistustavan ja monipuolisemman sisällön lisäksi myös valmisteiden tutkitusti parempi imeytyvyys. Synteettiset vitamiinit keinotekoisine sidos- ja lisäaineineen ovat keholle ”vierasaineita”, eikä elimistö tällöin välttämättä osaa käyttää täyttä tehoa näistä valmisteista, koska ei ymmärrä niiden kemiallista koostumusta. Luonnollisissa vitamiinivalmisteissa ja lisäravinteissa on koostumus taas kehitetty luonnolliseksi, esimerkiksi käyttämällä tuotteissa ruokaperäisiä ainesosia, jotka keho tunnistaa pilkottaviksi ainesosiksi ja kykenee hyödyntämään tehokkaasti. Olen nykyään muutenkin melko kriittinen lukiessani synteettisten vitamiinien tuoteselostuksia. Vaikka valmiste lupaisikin sisältää vitamiinia x suuren määrän, voi imeytymisprosentti todellisuudessa olla tästä huomattavasti pienempi.

Terranova Green Child Sneaky Greens-jauhe on erinomainen valinta lapselle, joka on huono syömään kasviksia ja marjoja. Jauhe sisältää monipuolisen valikoiman eri viherjauheita, kasviksia ja marjoja, sekä kolmea eri probioottikantaa. Erinomainen ja luonnollinen vaihtoehto monipuolistamaan lapsen vitamiinien ja hivenaineiden saantia, sekä vahvistamaan immuniteettia. Jauhetta voi lisätä kätevästi veteen juomiin tai smoothieihin. Lasten monivitamiini Terranova Green Child Living Multivitamin sisältää 13 vitamiinia, 10 hivenainetta ja 8 erilaista kasviperäistä jauhetta, joista muutamana esimerkkinä spirulina, pinaatti, karhunvatukka, A-vitamiini, D-vitamiini, sinkki, rauta, C-vitamiini ja kalsium.

Koska postauksen aiheena oli myös äidin vitamiinit, on aivan pakko hehkuttaa tätä ”aikuisten versiota” Sneaky Greensistä. Nimittäin Terranova Life Drink! Tämä on ehdottomasti uusi suosikkituotteeni päivittäisenä superfood-boostina. Suosittelen kaikille, jotka haluavat lisätä ruokavalioon yrttejä, superfoodeja ja vitamiineja, mutta niihin kaikkiin perehtyminen ja kymmenen eri purkin hamstraaminen kauhistuttaa. Tämä sisältää nimittäin vaikka mitä ja on todella helppo nauttia kiireisimmässäkin arjessa! Itse olen käyttänyt tätä smoothien ja nesteen seassa.

Life Drink sisältää mm. herneproteiinia, riisiproteiinia, spiruliinaa, klorellaa, lehtikaalia, pinaattia, parsakaalin ituja, montmorency-kirsikkaa, karpaloa, mustikkaa, acaimarjaa, omega-öljysekoituksia, sienijauheita (reishi ja shiitake), probiootteja, prebiootteja ja ruoansulatusentsyymejä. Tässä vain osa raaka-aineista! Aikamoinen terveyspommi siis, joka sopii jokaiselle. Paljon liikkuvalle, kiireiselle tai kun haluaa päästä mahdollisimman helpolla superfoodien ja vitamiinien suhteen.

On selvää, että kaikenlaiset ”kauneusvitamiinit” varmasti vetoavat meihin naisiin.. Terranovalta ilmestyi talvella uusi Beauty Complex, joka edistää tehokkaasti ihon, hiusten ja kynsien hyvinvointia. Myös tämä on ollut minulla viimeaikoina ahkerassa käytössä ja nyt olisi tarkoitus pitää tästä kolmen purkin kuuri. Beauty Complex sisältää mm. peltokortteen versioa, tyrniä, nokkosenlehteä, mustikan marjajauhetta, sinkkiä, D-biotiinia, MSM:ää, luonnon beetakaroteenia ja C-vitamiinia.

Peltokortteen sisältämä pii tehostaa elastiini- ja kollageeniproteiinien muodostumista ja edesauttaa sidekudosten elastisuutta. Sen sisältämä C-vitamiini, rikki ja kalsiumi ovat tärkeitä rakennusaineita iholle, kynsille ja hiuksille. Tyrni sisältää paljon arvokkaita Omega 7-rasvahappoja, karotenoideja, flavonoideja, sekä C- ja E-vitamiineja. Mustikan antioksidantit suojaavat ihoa hapetusstressiltä.

Syön ruokavalion ohella paljon myös erilaisia terapeuttisia yrttivalmisteita ja nyt olen hurahtanut mm. Lääkinnällisiin sieniin, kuten esimerkiksi Reishiin (postausta tulossa, löytyy myös Terranovalta!). Itse vitamiinien suhteen syön melko ”perusvitamiineja”, kuten D-vitamiinia, C-vitamiinia, B-vitamiinia, ihon ja hiusten hyvinvointia edistävää valmistetta, sekä tietty myös probiootteja. Satunnaisesti syön kuureja myös muista valmisteista. Esimerkiksi viime syksynä ja talvena löysin väsymyksen keskellän todellisen avun B-vitamiinista, varsinkin C-vitskuun yhdistettynä. Viimeisimpänä olen syönyt tuota Terranovan B-Complexia, josta löytyy myös lisättyä C-vitamiinia.

Living Multinutrient on erinomainen valinta niille, joille useamman erillisen vitamiinivalmisteen nappaaminen on hankalaa tai ärsyttävää. Tämä monivitamiinivalmiste sisältää nimittäin kaikki välttämättömät hivenaineet ja vitamiinit, kuten C-vitamiinia, E-vitamiinia, kromia, B-vitamiineja, sinkkiä, kuparia, magnesiumia, kalsiumia, biotiinia, D-vitamiinia, A-vitamiinia ja monia muita. Magnifood-ainesosina löytyy tästä muutamana esimerkkinä spirulina, acaimarja, tyrni, vehnänoras, kurkumajuuri ja granaattiomenan siementä. Todella monipuolinen valinta siis!

Vielä loppuun eräs mielenkiintoinen tuote on Dong Quai & Soya sprout Complex, joka on naisille suunnattu valmiste hoitamaan PMS:stä, vaihdevuosista ja muista hormonaalisista heittelyistä aiheutuvia oireita. Donq Quai on yhdistelmä turvallisiksi todettuja rohtoja ja kasviestrogeeneja, jotka tasapainoittavat hormonitoimintaa luonnollisesti. Muina ainesosina löytyy tästä tyrnimarja, stabiloitu riisinlese, voikukan lehti ja juuri.

Terranovan tuotteita myyvät luontaistuotekaupat, sekä verkossa esimerkiksi Hyvinvoinnin tavaratalo, PUR-Kauppa ja Ruohonjuuri.

 

Osa linkeistä kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Minäkö masentunut?

Eilen koin jonkun ihan ihme tunnepurkauksen. Päätin käydä töiden jälkeen kivikaupassa, koska oli vain semmoinen fiilis. Halusin jonkun kiven reissuun tuomaan hyvää onnea. Semmoinen löytyi, mutta sitten myös toinen. Kivikaupan nainen antoi minulle oman savukvartsinsa, jonka oli ottanut mukaan kotoa, eikä edes tiennyt miksi. Kunnes tulin kauppaan ja ohimennen lopussa keskustelimme negatiivisista energioista, kun kysyin, että onko ostamani kivi semmoinen, joka estää niiltä ja suojaa minulta. Kauppias kaivoi savukvartsin esille ja sanoi, että se olikin tarkoitettu minulle.

Kivestä sanotaan näin:

”Suojaava kivi, hyvä maadoittaja, yhteys myös korkeampiin energioihin. Sopii herkille ihmisille suojaamaan negatiivisilta energioilta”

No, juuri tuotahan varmasti olin lähtenytkin sieltä hakemaan, enkä sitä reissukiveä. Olin (taas kerran) jotenkin todella hämmentynyt ja ihmettelin kiveä koko junamatkani ajan. Kävelin kotiin ja löysin yhden biisin, jota olen kuunnellut viimeksi joskus about yli 10v sitten. Aloin yhtäkkiä itkeä, enkä edes tiennyt miksi. En ikinä itke musiikille, en edes pidä semmoisesta koskettavasta musiikista. Olin menossa hakemaan poikaa tarhasta ja samalla pyyhin kaulaliinaan niitä kyyneleitä. Mietin, että kaikki on hyvin ja enemmän kuin kunnossa, mutta silti koen välillä pahaa oloa. Tiedättekö mikä syyllisyyden tunne tulee ajatella, että minulla on kaikki hyvin, asioita, jotka eivät ole itsestäänselviä. Minunhan pitäisi olla kiitollinen, eikä surullinen.

En aikaisemmin pitänyt itseäni millään tapaa herkkänä. Vasta viimeaikoina olen oivaltanut, että hei, olen juurikin se herkkä tyyppi. Mitä ihmettä! Koen, että elämäni roolit ovat todella erilaisia. Voisin kuvitella, että joku ehkä saattaisi työroolini perusteella saada minusta kylmän kuvan, ehkä se on tietynlainen suojakuori eroittaa työ siitä muusta elämästä ja pitää ne erillään ajatuksen tasolla. Työminäni on melko kova ja asiapitoinen, en tykkää sekoittaa henkilökohtaista elämääni työhön. Se privaatti-minä taas on juuri se herkkä tyyppi, joka miettii ja murehtii paljon, mutta on myös todella rakastava äiti.

Pian tulee vuosi täyteen siitä kun sain vauvavuoden päätteeksi lääkäriltä diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta. Täh, minäkö? Huoleton vauva-arkihan oli ihanaa ja sain viettää jokaisen päivän maailman rakkaimman pienokaiseni kanssa. Vai oliko se kaikki sittenkään niin täydellistä? Huhtikuun 2017 tienoilla äityi tilanne siihen pisteeseen, että useimmat päivät tuntuivat maailmanlopulta ja voimavarat alkoivat pikkuhiljaa olla tipotiessään kaiken valvomisen, imettämisen ja hulinoinnin keskellä. Luulin oikeasti tulevani hulluksi. Välillä itkin kotini lattialla, enkä enää tiennyt mitä tehdä. Monen kuukauden harkinnan jälkeen julkaisin aiheesta postauksen syyskuussa, olihan pahin jo ohi. Harvemmin kun niistä tuntemuksistaan osaa, kehtaa tai uskaltaa puhua avoimesti silloin kun tilanne on päällä. Yrittää vaan jotenkin sinnitellä eteenpäin, että ehkä tämä tästä.

Mitä tulee omiin kokemuksiini, on vauvavuosi samalla ihanaa ja kamalaa. Vaikkei perheenlisäys ole meille juuri nyt ajankohtaista, myönnän silti välillä haikailevani niiden maidontäyteisten vauva-kuukausien perään. Silloin kun päivän suurin missio oli varmistaa, että nappula syö tarpeeksi (siihen ei tosin kyllä tarvinnut kannustaa, mitä tuli rintamaitoon… Sori yksityiskohdista te ei-mammat :D), nukkuu päiväunet ja tuumailla, että mitä sitä kokkailisi päivälliseksi. Elämä oli yksinkertaisesti huoletonta. Sanoisinko, että omasta mielestäni 2-6kk ikäisen vauvan kanssa on se kaikkein helpoin aika. Sitten taas siitä eteenpäin aina yhden vuoden ikään se haastavin aika. Verrattuna taas vauvavuoden loppupuoleen on tämä taaperoikä niin ihanaa! Vaikka täytyykin jatkuvasti olla varuillaan, vahtia, kiukkukohtauksia tulee ja ruoatkin lentelevät (edelleen) ympäri lattioita, on tämä mielestäni huomattavasti helpompaa. Ehkä se on se kun lapsi osaa jo itse osallistua asioihin ja ilmaista tahtonsa. Vai olenko minä vain muuttunut?

Mietin alkuun kerronko tätä ollenkaan, mutta koin joku aika sitten jonkun mini-romahduksen. Kirjoitin tännekin, että olen ollut väsynyt, flunssassa ja diipadaapa, mitäs kaikkea muuta. Nukuin 12h yöunia ja olin silti väsynyt. Flunssaputki piinasi ja varmaan osittain turha stressaaminen vain pidensi sitä. Kertakaikkiaan tuntui siltä, etten jaksa nousta aamulla ylös. Muuten en varmasti olisi noussutkaan, vaan dataillut sängystä käsin, mutta ei äitinä voi jäädä sänkyyn lorvimaan, vaikka olisit 40c kuumeessa. Ylös, aamupuuhat ja tarhaan, juuri siihen voimat suunnilleen riittivät. Tein töitä etänä ja muutaman päivän vietin jopa flunssan vuoksi saikkua, hurjaa! En vieläkään tiedä mistä tuossa kevätkriisissä oli kyse, mutta onneksi pahin väistyi sopivasti auringon myötä. Nyt ollaan jo menty huomattavasti energisemmissä meiningeissä.

Ehkä osasyy koko tässä arjen härdellissä on se, ettei meillä ei ole sitä tukiverkkoa käytännössä lainkaan. (Ja tätä muuten kysytään ihan kaikkialla! Menet sitten neuvolaan, lääkäriin tai mihin tahansa! Ei, ei meillä ole on vakiovastaus.) Kaikki sukulaiset asuvat muualla, lapsen hoitoon ”tyrkyttäminen” kummeille tai ystäville tuntuisi jotenkin kiusalliselta, koska kaikilla on kuitenkin se omakin arki. Ehkä siksi tuntuukin juuri siltä, että ollaan tilanteessa jotenkin ypöyksin. Monelle tukiverkko on varmasti itsestäänselvyys ja oikeasti, olkaa siitä todella onnellisia ja kiitollisia!

Olenko sitten vielä masentunut? En osaa sanoa. En ainakaan joka hetki. Myönnän, että jossain määrin ahdistunut kuitenkin. Se onkin sitten asia, joka on ollut läsnä jo pitkään, lapsesta saakka. Tiedättekö, olen se tyyppi, joka helposti murehtii asioita, ahdistuu ja menettää yöunensa. Huolehtii ihan turhista jutuista, miettii helposti, että pahoitinko toisen mielen tai teinkö itse jotain väärin, vaikkei syytä edes ole. Uskallan sanoa mielipiteeni, enkä jää konflikteissa alakynteen, mutta kyllähän erinäiset asiat jäävät vaivaamaan. Vuosien varrella olen toki oppinut hallitsemaan ahdistuneisuutta, mutta oppinut ennen kaikkea sen olevan osa minua. Semmoinen minä olen. Vaikka kuinka esitän rohkeaa ja reipasta, saatan mennä kotiin ja tuntea itseni ahdistuneeksi, usein vielä täysin turhasta asiasta. Olen myös oppinut tiedostamaan asiat, joista ahdistun eniten. Esimerkiksi kun hommaa kasaantuu liikaa tai koen, etten suoriudu jostain asiasta niin hyvin kun ehkä toivoisin, ajoittain olen itselleni todella ankara, vaikka homman pitäisi mennä nimenomaan toisinpäin.

Tiedän itsekin, että on todella huono piirre olla se, kuka haalii lisää hommaa ja suostuu kaikkeen mukaan vain siksi, koska hei, vähänkö siisti uusi projekti! Toisaalta sitten taas olen juuri se, joka haluaa niitä uusia juttuja ja vaihtelua perusarkeen. Vaikka rakastankin elää melko ”turvallista” elämää, tiedättekö, että on säännöllinen kuukausipalkka, vakaa parisuhde ja selkeät arjen rutiinit. Silti kyllästyisin kuoliaaksi, jossei arjessa ikinä olisi niitä vuoristoradan ylä- ja alamäkiä. Pakko myös mainita, että vaikka arjen kaaos välillä hajottaakin, teen juuri niitä asioita, joista oikeasti tyykkään. Viimeaikoina olen kuitenkin oppinut sanomaan ei. En mene tapahtumiin, jotka eivät kiinnosta, en suostu yhteistöihin, joihin ei ole aikaa ja teen etäpäiviä, jolloin voin käyttää aamutoimiin ja työmatkoihin kuluvan ajan muulla tapaa hyödyksi. Oma ”ongelmani” on kuitenkin ikävistä jutuista puhuminen. Olen keskustellut näistä tuntemuksista tasan kahden ystäväni kanssa. Päällimmäinen ajatus on usein, ettei halua valittaa tai kuormittaa toista omilla huolillaan. Siksi ehkä blogi onkin itselleni semmoinen luontainen kanava, koska usein moni teistäkin uskaltautuu kertomaan omista tuntemuksistaan kun sen voi tehdä anonyyminä. Silti aiheesta kirjoittaminen taas vähän jännittää.

Vuoden aikana onkin fokuksessa ollut juurikin se, että yrittäisi olla itselleen armollisempi. Ja myönnän, kyllähän se toimii, jos vain ottaa itseään niskasta kiinni. Liiallisten hommien haaliminen, suorittaminen ja täydellisyyden tavoittelu ovat tietysti piirteitä, jotka ovat ominaisia tietylle luonteelle. Siksipä se ”irti päästäminen” onkin erityisen tärkeä ominaisuus. Jos kokee esimerkiksi kiireen ”ongelmaksi” ja osa-aiheuttajaksi ahdistukseen, on todella tärkeää osata kalenteroida itselleen sitä aikaa ladata akkuja. Sopia, että huomenna menen joogaan, päättää olla työmatkan ajan somettamatta, varata kiva loma tai edes ottaa ilta, jolloin ihan vain itseksesi töllötät kaikessa hiljaisuudessa jotain telkkarista. Tai neulot, mikä ikinä onkaan se sinun juttusi. Koska oikeasti, kukaan muu ei tee sitä puolestasi.

Tästä syystä olemmekin jakaneet tälle viikolle puolison kanssa molemmille viikot ”omille lomille”. Lähden eka ja sitten toinen. Oikeasti, jokainen vanhempi tarvitsee joskus aikaa itselleen. Ladata akkuja, miettiä ihan muuta kun niitä arjen miljoonaaa tai jopa tsiljoonaa asiaa, jotka pyörivät mielessä. (Ja ei millään pahalla, mutta mikä siinä onkin, että juuri miehet eivät oikeasti tunnu tajuavan kuinka paljon äidin päässä liikkuu koko ajan ajateltavaa??!! 😀 Se mitä oikeasti tekee, kuten pyykinpesu, siivoaminen, lelujen etsiminen tai neuvolakortin etsiminen on vain niitä ulospäin näkyviä juttuja. Päässä pyörii ihan jatkuvasti jotain. Nykyään unohdan jopa kastella viherkasvit, koska päässä pyörii niin paljon kaikkea ihan joka sekunti!) Kun olen kotona tai keskityn hoitamaan hommia, laitan puhelimen äänettömälle, jotta saan olla häiriöittä ja välillä myös siksi, että ahdistun siitä, että varsinkin nykypäivän somemaailmassa sinun on oltava ihan joka sekunti saatavilla jonkun kanavan kautta. Puhelin, whatsapp, Facebook Messenger, IG.. Arghh! Välillä on yksinkertaisesti pakko laittaa mutelle ja puhelin pois, koska aina on joku tulossa lankoja pitkin. Vastaan sitten kun ehdin ja on hyvä hetki. Elän sillä periaatteella, että jos olen perheen kesken kotona, kukaan tuskin soittaa minulle ennen hätäkeskusta, jos on oikeasti tosi kyseessä.

Ja kyllä, koska koemme olevamme tasavertaisia vanhempia, joihin lapsella on aikalailla yhtälainen kiintymyssuhde, emme koe maailmanlopuksi (paitsi kamalan ikävän kannalta), vaikka poika olisikin vajaan viikon erossa toisesta. Onneksi on Facetime! Eihän poika ole ollut edelleenkään yötä kylässä, joten emme ikinä raaskisi lähteä reissuun kaksin ja laittaa lasta hoitoon, varmaan edes päiväksi. Se nyt vielä menettelee, jos toinen on poissa hetken. Mehän olemme perheenä yhdessä ihan kokoajan, nukumme yhdessä, käymme kaupassa yhdessä ja siis kaikkialla. Olen miettinyt lastenvahdin palkkaamista, jotta joskus ehkä pääsisimme kahdestaan dinnerille, mutta jotenkin ajatus ulkopuolisesta hoitajasta pelottaa ja tiedän, ihan syyttä. Tietysti lapsen luonnekin ratkaisee tässä, oma lapsukainen kun on todella sopeutuvainen, eikä oireile, vaikka toinen meistä ei aina olisikaan siinä, kunhan toinen on ja tämä tuntee olonsa turvalliseksi.

 Olen pääosin todella itsevarma, mutta sitten taas joissain asioissa hieman epävarma. Pelkään myös hurjasti muiden tuomitsemista. Tiedättekö semmoista, olet paska äiti, koska lähdet yksin lomalle. Miksei isä koskaan saa tätä tuomiota lähtiessään viikon työmatkalle tai poikien saunailtaan, miksi äiti on aina se ketä syyllistetään ja syytetään lapsensa hylkääjäksi? Toisaalta (vaikkei nyt koko postauksen pointti ollutkaan tämä loma-asia), jokainen varmasti punnitsee asian omalta kantiltaan. Onko se kerran vuodessa kunnolla levännyt äiti (tai isä) kenties perheenkin ja yleisen jaksamisen kannalta parempi vaihtoehto kuin se, joka puurtaa itsensä loppuun asti, koska ei uskalla / hoksaa / osaa / raaski ottaa aikaa itselleen silloin kun sitä tarvitsisi.

Ja oikeasti, se on ihan kamalaa, kuinka helposti tuntee itsensä huonoksi sillä hetkellä kun tuntuu pahalta tai on surullinen. Minä olen tehnyt jotain väärää, olen liian huono tai en kelpaa. Olen heikko, koska en jaksa. Tai sitten kun jo valmiiksi rankan päivän päätteeksi joku sanoo vielä jotain tyhmää, josta pahoitat mielesi ja kaikki tuntuu maailmanlopulta. Kuulostaako jollekin tutulta? Eikä mikään näistä väittämistä edes pidä paikkaansa! Usein nämä tyypit ovat juuri niitä tunnollisia, ahkeria, jotka murehtivat paljon, ihan tyhmistä jutuista vielä. Tiedättekö, päällimmäinen ajatus tätäkin postausta kirjoittaessa on ”en haluaisi valittaa tai näyttää olevani heikko”. Silti toivon, että tämä tsemppaisi jotain siellä ja saisi ymmärtämään, että sinussa ei ole mitään vikaa, asioita voi edes jonkun verran muuttaa ajattelutavan muutoksella. Tilanteet ovat aina erilaisia, eivätkä asiat niin yksiselittäisiä. Äidit ovat erilaisia, lapset ovat erilaisia. Ei koskaan voi sanoa, että joku toinen on reppana, koska ei pärjää  vaikka nyt sitten yksinhuoltajana, jos itse samassa tilanteessa kokee sen helpoksi kun heinänteko. Joskus on sitä suurinta viisautta osata ajatella itsensä toisen asemaan ja muistaa, että meitä on moneen junaan.

Kohtalontovereita?

 

Ja ps. Ihan muusta aiheesta: Vielä viikonloppu aikaa antaa äänesi minulle Momondon vaikuttajakisassa  Virtuaalihali kaikille, jotka jaksavat nähdä vaivan  Äänestys tapahtuu tämän linkin kautta nimellä + sähköpostilla.

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Tavoitteena täydellinen hammasrivi

Yhteistyössä Esteettisen hammashoidon klinikka eSmile / = Hoidosta saatu yhteistyöalennus

Viime viikkoina olen ollut erityisen innoissani eräästä asiasta, jonka tiimoilta olen pariin otteeseen käynyt hammaslääkärin vastaanotolla. Aloitin nimittäin viime viikolla oikomishoidon! Juttu jota olen enemmän tai vähemmän harkinnut jo useita vuosia. Omalla kohdallani on purenta aikuisiällä ”elänyt” ja olen myös kärsinyt siihen liittyvistä vaivoista. Harskutan hampaita öisin, samoin puren todella vahvasti hampaita yhteen unissani, joka on aiheuttanut esimerkiksi inhottavia päänsärkyjä. Suuni on todella ”ahdas” joka on johtanut siihen, että hammasvälit ovat todella ahtaat ja esimerkiksi välien puhdistaminen täyttä tuskaa. Lisäksi muutamat hampaat ja niiden lievä vinous ovat alkaneet viime vuosina ärsyttää. Oikomishoidon suhteen suurin homma on oikeasti varmaankin se viitseliäisyys, että saa homman alulleen. Olin itse pohtinyt tätä useamman vuoden, kunnes reilu vuosi sitten sain vihdoinkin raahattua itseni oikomishoidon konsultaatioon.

Tuolloin sain puolen vuoden hoitoarvion, jonka mukaan ihan ehdoton juttu täydellisen hammasrivin saavuttamiseen olisi yhden hampaan kirurginen poisto ja sen jälkeen oikominen. Homma jäi jokatapauksessa tuolloin hautumaan, koska hoitovapaalla useamman tuhannen euron projekti oli yksinkertaisesti liian kallis ja sain muutenkin kyseisellä klinikalla sen kuvan, että projekti olisi jotenkin ylitsepääsemättömän hankalaa. Eihän semmoiseen ole aikaa, jos menen jonnekin asiakkaaksi, haluan että hommat ovat asiakkaalle mahdollisimman vaivattomat ja hoito rullaa ilman, että sitä juurikaan edes muistaa.

Vuoden aikana jotenkin ehdin unohtaa koko jutun, kunnes eräs ystäväni viime vuoden lopulla aloitti oikomishoidon Invisalign-menetelmällä Esteettisen hammashoidon klinikalla eSmilessa ja juuri noiden suositteluiden siivittämänä marssin itsekin samaiseen paikkaan konsultaatioon. Ja onneksi menin! Pari viikkoa konsultaatiosta oli päätös tehty ja kävin hampaiston skannauksessa, sekä röntgenissä. Siitä se homma sitten lähti. Nyt jälkeenpäin olen kuullut todella positiivisia kokemuksia myös muilta eSmilessä asioineilta.

Omalla kohdallani on hoitosuunnitelma Invisalign Full, jonka kesto on arviolta noin 1-1,5 vuotta. Full-hoito siksi, koska oma tavoitteeni on hoitaa samalla kertaa koko hampaisto tiptop purentoineen ja tuossa ajassa se on mahdollista. Hammasrivistööni ”raivataan tilaa”, sekä korjataan purtentaa vinoja hampaita oikaisten. Ylärivistö oikenee jo ennen hoidon puoliväliä, mutta alahampaissa riittää hommaa juuri tuon tilan raivaamisen ja itse oikomisen suhteen, joten siitä syystä oli tuo laajempi vaihtoehto omalla kohdallani se suositeltu.

Ennen..

Jälkeen!

Mietin ystäväni kanssa tätä hommaa ja hoksasin sen itsekin, jos on mahdollisuus fiksata jotain, joka vaikuttaa koko loppuelämääsi, miksi aikailisit sen kanssa? On tavallista, että purenta muuttuu aikuisiällä, harvemmin parempaan suuntaan. Itse havahduin tähän silloin kun huomasin, etteivät vuosia kaapissa lojuneet narskutteluun teetetyt yökiskot enää istuneet suuhuni. Mitä ihmettä, hampaani ovat liikkuneet! Ja kyllä, nyt harmittaa etten ryhtynyt tähän jo silloin vuosia sitten. Aikuisten oikomishoito on usein juuri esteettistä ja pakko kyllä myöntää, ettei myöskään ihan edullista puuhaa. Jos kyse on kuitenkin tuloksesta, joka pysyy koko loppuiän on kertaluontoinen satsaus kuitenkin nopea kirpaisu. Verrattuna siihen, että purenta menisi vuosi vuodelta yhä huonompaan suuntaan.

Homma lähti käyntiin konsultaatiosta, jossa annetaan alustava hinta-arvio ja kartoitetaan hoidon laajuutta. Melkeinpä jo heti konsultaatiossa päätin, että haluan lähteä hommaan mukaan, koska: Nyt tai ei koskaan. Vaikka oikomishoito vaatiikin potilaalta oikeasti sitä huolellisuutta ja pitkää sitoutumista hommaan. Seuraava käyntini oli 3D-skannaus, jossa hampaani ja purentani skannattiin. Skannauksen jälkeen muotit pistetään tilaukseen, hammaslääkäri laatii hoitosuunnitelman ja jee, minäkin sain kotikoneelle ihmeteltäväksi 3D hoitosuunnitelman, jossa voi seurailla hoidon etenemistä. Sitä onkin kohtuullisen monta kertaa tullut tässä pyöriteltyä 😀

Itse halusin nimenomaan kiskottoman vaihtoehdon ja nykypäivänä huomaamaton Invisalign onkin niitä yleisimpiä oikomishoidon valintoja. Invisalign-muotit ovat muoviset kalvot, jotka on kustomoitu juuri omien hampaidesi mukaan. Muotit vaihdetaan uusiin 1-2 viikon välein ja niitä tulee pitää vähintään 20-22h vuorokaudesta. Oikeastaan aina, paitsi silloin kun syö tai juo jotain muuta kuin vettä. Alkuun pelkäsin, että mitä jos ne näkyvät selkeästi, tuntuvat ikäviltä tai etten osaa puhua ne suussa? Toki alussa on hieman totuttelemista, mutta olin oikeasti todella yllättynyt, kuinka vaivattomat nämä ovat! Eivätkä oikeasti näy ulospäin, ellei nyt joku tule ihan naaman eteen niitä tietoisesti ihmettelemään. Monesti havahdun paniikkiin, että olen unohtanut laittaa muotit suuhun, mutta sitten tajuankin, että ne ovat olleet kokoajan suussa. Enää en juurikaan edes huomaa niitä.

En malta odottaa, että ensimmäiset muutokset alkavat näkyä. Siirryin juuri maanantaina toisiin muotteihin, joten ehkäpä lähiviikkoina.. 🙂 Postailen muutaman kuukauden päästä ensimmäisistä tuloksista ja hoidon kulusta, kunhan pääsen tästä alun ihmettelyvaiheesta, hehe.

Onko joku teistä käynyt läpi oikomishoidon aikuisiällä?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.