Viikonloppureissuun + helleviikon arkikuvia

Perjantai! Itseasiassa olen erityisesti odottanut juuri tätä perjantaita ja arvatkaa miksi? Lähden viikonlopuksi reissuun ja ette ehkä usko minne. Nimittäin Jyväskylään! Kokonaiseksi viikonlopuksi, huh. Edellisestä kerrasta on vuosia ja mikä ihme siinä onkin, että lähelle on aina jotenkin niin vaikeaa saada aikaiseksi lähteä? Nyt kuitenkin luvassa tyttöjen viikonloppu Jyväskylässä ja olen aivan tohkeissani, mutta samalla kieltämättä vähän jännittää. Ihmeitä näköjään tapahtuu ja päivitin jopa Facebook-statukseni ensimmäistä kertaa vuosiin ilmoittaakseni vanhoille kavereille, että täältä tullaan! JEE!

Kerroinhan jo aiemmin, että aion kesän aikana panostaa enemmän kotimaan matkailuun ja onhan se totta, ettei loppupeleissä edes tarvitse mennä kovin kauas karistaakseen kotiympyröiden tomut hetkeksi. Minireissu toiseen kaupunkiin ja pieni maisemanvaihto piristää jo ihmeesti, oli se nyt sitten vaikka entinen kotikaupunki tai aivan uusi paikka. Listasin jo kauan sitten asioita, joita haluan tehdä ja paikkoja missä haluan käydä. Ihan hassua jos vaikka törmäisi vanhoihin tuttuihin. Ja niin, Jyväskylähän on muuten aivan paras kesäkaupunki ikinä.

Juuri nyt kirjoittelen tätä postausta Onnibusissa, ekaa kertaa ikinä! Olin jotenkin super täpinöissäni (ja samalla ehkä semi-jännittynein fiiliksin) tästä bussimatkasta, enkä tiedä miksi? Jotenkin symppis ja alkoi hymyilyttää kuskin kuulutukset. Ehkä musta tulee Onnibus-kantis! 😀 Ihan älytöntä, että edestakaiset matkat sai reilulla parilla kympillä ja hyvällä tuurilla olisi varmaan onnistunut saada ihan murto-osalla tuosta.

Koska edellinen arkikuvapostaus oli kovin tykätty, päätin yrittää pysyä noin kerran viikkoon arkikuvarytmissä, tänään kuvituksena siis puhelimen rullan otoksia tältä viikolta.. Aloitin viikon terassi-officella, toivottavasti pihatoimistopäivät jatkuvat koko kesän. Tällä viikolla on tullut muutenkin hengailtua paljon omassa pihassa koko perheen voimin.

Syreenilove jatkuu edelleen tottakai!

Bongattiin eilen Jutan kanssa sattumalta Uudenmaankadulta lounaspaikkaa etsiessä Stone Bowl n Sushi, jota en ollut aikaisemmin edes huomannut. Lounaalla oli sushibuffa ja listalta sai valita erilaisia bowleja. Itse otin korealaisen bibimbapin lohella. Täytyy käydä testaamassa muutkin bowlit, tosi viihtyisä paikka.

Mainitsinkin eilen IG Storiesissa aloittaneeni omenasiiderietikka-kuurin ja olen ehkä vähän hurahtanut tähän hommaan 😀 Pari päivää onkin mennyt lähinnä aihetta tutkiessa ja teen aiheesta varmasti oman postauksensa heti kun pääsen kuurissa pidemmälle. Omenasiiderietikan pitäisi siis auttaa tehostamaan ruoansulatusta, hillitsemään makeanhimoa ja vaikka mihin muuhun. Sainkin teiltä Instan puolella paljon hehkutusta tuotetta käyttäneiltä! Aloitin itse käytön niin, että laimennan 2-3 ruokalusikallista etikkaa juomaveteen hunajan kanssa ja juon kolmesti päivässä pillin kanssa, koska pitkässä juoksussa voi etikka olla huonoksi hammaskiilteelle. Postausta tulossa siis myöhemmin! Ostin omani Lifesta, netistä löytyy esimerkiksi täältä (juuri tosin loppu), mutta myös tätä Foodinin vastaavaa tuotetta suositeltiin kovasti. Jos teillä on kertoa kokemuksia, niin kuulen mielelläni.

Ps. Minulla on muuten iso kasa vaatteita myynnissä tästä päivästä eteenpäin Fredan Relovessa! Myyntirekki (nr 32) on 13.6 saakka, hinnoittelu ja muu on tehty puolestani, joten en osaa sanoa siitä mitään, mutta kannattaa käydä kurkkaamassa! Mukana mm. Twist & Tangoa, Vansiä, Dieseliä, kasa farkkuja, neuleita, collegeja, mekkoja, hameita ja vaikka mitä 🙂

 

Palataan todennäköisesti JKL-kuulumisten kera!

 

Aurinkoista helleviikonloppua <3

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Eniten inspiroi: Elämä ja miksi kiire on ansa?

Kuluneina viikkoina ja kuukausina olen taas vaihteeksi pohtinut sitä, että mitä oikein haluan elämältä, noin pitkällä tähtäimellä? Jos aikaisemmin alkoi tämän kysymyksen kuultuaan latoa pitkää listaa asioista, joita haluaa saavuttaa tai omistaa, on tuo lista nykyään melko yksinkertainen: Olla onnellinen, tyytyväinen, terve ja elää mahdollisimman tasapainoista elämää. Mitä muuta sitä loppupeleissä tarvitsisi, noin oikeasti? Juuri tällä hetkellä arvostan eniten arjen joustavuutta, vapautta ja sitä ettei arki vie liikaa voimavaroja esimerkiksi äitiydeltä.

Itseasiassa nykyään jopa nolottaa ajatella olleeni aivan liian pitkään juuri se kiireeseen tuudittautuja, jopa sillä kehuskelija. Kiireessä ei nimittäin ole mitään kehuttavaa, jos minulta kysyy. Harmillista on, että usein tämän oivaltamiseen tarvitaan juuri se seinä, joka pitkässä juoksussa väistämättä tulee vastaan. Nykyään jos toisen vastaus kysymykseen ”mitä kuuluu?”, on pelkkää kiireestä jauhamista, tulee ainakin minulle automaattisesti fiilis siitä, etten edes halua kuulla enempää, koska kiireen toistelu on vuorovaikutuksessa ehkä suurin EVVK ikinä. Ketään ei oikeasti kiinnosta kuulla kiireestä, vaan siitä mitä ihan oikeasti kuuluu, siellä ainaisen kiireen takana? Nykyään voi aivan jokainen olla kiireinen (ja varmasti onkin), jos vain asennoituu niin.

Olen itse jo pitkään pyrkinyt siihen, että kun tekisi mieli vetää esiin kiire-kortti, yksinkertaisesti keksin jotain muuta. Jos pitäisi sanoa oma tiivistetty ajatukseni kiireestä juuri nyt, kuuluisi se näin: Kiire on yksi suurimmista uhista tulevaisuudelle, niin työelämän kuin terveydenkin suhteen. Jos työelämän riskit olivat ennen vanhaan fyysisiä, ovat ne nykyään enemmänkin psyykkisiä, joka näkyy myös tilastoissa listana oireista tai terveysongelmista, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän työelämän muutokseen. Multitasking, tehostaminen ja jatkuva kiire. Onko tässä enää mitään järkeä? Jollain tapaa on jopa sairas ajatus, kuinka yhteiskunta ja koko tämä nykypäivän ”nopea maailma” on luonut kiireestä sen tavoitellun tilan, jolloin olet jotain. Kun on kiire, teet varmasti tärkeitä asioita ja olet tärkeä. On suotavaa olla kiireinen, koska on luotu mielikuva, jossa kiire on hyvä asia. Paitsi hetkinen, kenen mittapuulla? Kuinka pitkään ihmiset edes voivat kilpailla tehokkuudellaan koneita tai tekoälyä vastaan? Mutta juttuhan on se, että niin kauan kun henkilöstöresursseja käyttäviä toimintoja ei voida automatisoida, viedään ne kyllä äärimmilleen. Ei ihmisiä ole luotu huipputehokkaaksi tietokoneeksi, joten miksi meiltä vaaditaan samanlaista suorityskykyä? Tehokkuus on korvannut inhimillisyyden ja loppupeleissä vain ROI merkkaa jotain. Mikä on reaktiosi kun olet käyttänyt koko elämäsi kiireelle ja ollaksesi yhä tehokkaampi vain herätäksesi huomisen todellisuuteen, jossa sinut korvataan koneella ja sanotaan heippa? Nykyään näen sen niin selvänä. Kiire on yksi suuri ansa ja sen koristelu upeana, tavoiteltavana tilana yksi suuri illuusio.

Olin pitkään itse pahimman sortin ”joojoo, mä hoidan”-tyyppi. Se, joka jää ylitöihin useana päivänä viikossa, koska on kivaa olla kiireinen ja se suorittajatyyppi, joka ei koskaan sano ei töille. Monissa työyhteisöissä ei katsota hyvällä sitä, että sanotaan ei tai kieltäydytään ylimääräisistä jutuista. Kun olet työurasi alkutaipaleella, voidaan ei helposti mieltää vastahakoisuudeksi tai laiskuudeksi, tottakai kieltäytyminen pelottaa. Liike-elämässä arvostetaan juuri sitä tehokkuutta ja ylin johto haluaa sen avulla lisää tuottoja, tottakai. Mitä olen itse nähnyt työurani aikana on, että pahimmassa tapauksessa ne kiireiset joojoo-tyypit jäävät junnaamaan paikallaan työkuormaa puurtaen, samalla kun ohi jyräävät juuri ne ei-kiireiset tyypit, jotka kyllä tuntevat oman arvonsa ja osaavat priorisoida. Ja tiedättekö, jokaisen tulisi tietää oman aikansa arvo ja olla sen suhteen juuri se, joka osaa tarvittaessa sanoa ei. Useimmiten ne ei-kiireiset tyypit ovat niitä, jotka jakavat juuri niitä lisähommia tyypeille, jotka eivät kieltäydy mistään. Ristiriitaista?

Kun mietin nyt jälkeenpäin 12 tunnin työpäiviä vuosien taakse, mietin vain, että mitä noista käytetyistä tunneista, viikoista tai kuukausista on jäänyt käteen? Tilille pompsahti ehkä muutama satanen lisää, mutta noin muuten: Ei kyllä mitään. Entäs jos olisin jatkanut samaa kymmenen vuotta putkeen, mitä elämässä olisikaan mennyt ohi vain sen vuoksi, että olin kiireinen? Nykyään nimittäin eniten inspiroi elämä, ei kiire. Ei kenenkään kuulu tehdä kymmenen tunnin työpäiviä, saati sitten jaksaa sitä. Lukea työsähköposteja vapaa-ajalla tai osallistua ammatilliseen keskusteluun työminällään omalla ajallaan. Työelämä on nimittäin yhä enemmän ujuttautunut myös työelämän ulkopuolelle, joka hetki pitäisi olla valmiina vetämään päälle työrooli. Less is more, mutta miten päästäisiin siihen mielentilaan? Kiirettä riittää tasan niin kauan kun jaksetaan olla kiireisiä.

Toki satunnainen kiire voi joltain osin olla myös hyvä asia ja pieni kiire jopa suorituskykyä nostava seikka. Myös kiirettä on erilaista, mutta ei ketään ole luotu olemaan kiireinen, jatkuvasti. Oma mielipiteeni on, ettei kiireessä ole mitään kehuttavaa. Aikaansaava voi myös olla muilla keinoilla ja mielestäni jatkuva kiire on automaattinen hälytysmerkki siitä, että jotain on pielessä. Liittyi se sitten ajanhallintaan, pelkoon sanoa ei tai yksinkertaisesti jonkin tyhjiön, kuten yksinäisyyden pakenemiseen. En itse ainakaan halua olla tunnettu siitä, että teen eniten delegoituja hommia, vaan ennemmin se, joka oikeasti saa asioita aikaan, kykenee ideoimaan, osaa priorisoida asioita terveellä järjellä ja ennen kaikkea; On tarpeeksi itsekäs pitääkseen itsestään huolta. Kun keskittyy kiireeseen, vilahtaa se oikea elämä helposti vauhdilla ohi, eikä hukattuja hetkiä tai menetettyä aikaa valitettavasti vielä nykytieteen puitteissa saa takaisin. Kuinka siis tahdot itse käyttää oman aikasi?

 

Haastan teidät sanomaan ei kiireelle, edes joskus. Seuraavan kerran kun ystäväsi kysyy kuulumisiasi ja tekisi mieli päivitellä kiireestä, kerro jotain muuta! Palkitsevimpia juttuja, joita olet viime viikkoina kokenut, uudesta harrastuksesta tai hitaista arkiaamuista. Keskustelun kulku voi yllättää 🙂

Ahdistaako teitä kiire tai paine riittävästä tehokkuudesta?

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Viikonloppuvinkki: 3 x Helppo DIY-terveystee

Olen viime viikkoina innostunut hauduttamaan erilaisia yrttijuomia, vieläpä semmoisia, joiden raaka-aineet poimii helposti jopa omalta pihalta. Aamukahvi on jokaisen aamuni pelastus, mutta sen jälkeen välttelenkin kofeiinia ja pyrin iltapäivisin juomaan pääasiassa kofeiinittomia juomia. Ja mikäs sen kivempaa, kuin hyödyntää keittiössä tehoaineita, joita ei tarvitse etsiä erikoiskaupoista?

Kerättyjen kasvien, yrttien ja kukkien keittely nyt ei ole mikään uusi juttu, pienenä nimittäin puuhastelin kasveista vaikka mitä, kuten kerran yritin tehdä omaa hajuvettä liuottamalla keskenään kuumassa vedessä ruusun terälehtiä, nokkosta ja kaikkea sekalaista mitä ulkoa löytyi, haha. Näistä teejutuista en ole kuitenkaan innostunut kuin vasta tänä vuonna. Ehkäpä tässä pikkuhiljaa vieläkin enemmän!

Tässä kolme helppoa ja terveellistä DIY-teetä..

 

Minttutee

 

Mintturuukku löytyy meiltä keittiöstä ja omani taitaa olla jokin mojito-lajike. Taannoin pähkäilin Viherpajassa vaikka minkä lajikkeiden välillä! Oli esimerkiksi suklaaminttua, mansikkaminttua ja lajikkeiden tuoksuissa oli kyllä selvä ero. Mintun sanotaan auttavan erityisesti ruoansulatusongelmiin. Lisäksi sanotaan sillä olevan rentouttavia ominaisuuksia, eli illalla hörpitty minttutee voi auttaa saamaan paremmin unta.

Ohje: Nypi pieni kukkurallinen mintunlehtiä kuppiin ja kaada päälle kuumaa vettä. (Anna veden mielellään jäähtyä ihan hetki keittämisen jälkeen). Hauduta haluamasi aika, esimerkiksi 3-5 minuuttia. Periaatteessa ei mintunlehtiä tarvitse edes nyppiä pois, koska ei mielestäni vaikuta makuun 🙂

Kuusenkerkkätee

 

Olen parina keväänä keräillut kuusenkerkkiä kotipihastamme ja pääasiassa napsinut semmoisenaan. Nyt ajattelin kokeilla tehdä niistä myös teetä ja keräsinpä myös pienen satsin pakkaseen talveksi. Kuusenkerkkien paras kausi onkin juuri parhaillaan käynnissä, joten rasia mukaan iltalenkille 🙂 Kuusenkerkkä on siis se vaaleanvihreä ”uusi osa”, joka kuuseen kasvaa keväisin. Ne sisältävät enemmän C-vitamiinia, kuin appelsiini ja lisäksi runsaasti myös antioksidantteja, A-vitamiinia, sekä muita hivenaineita. Kuusenkerkkää on käytetty vanhan kansan hoitona esimerkiksi väsymykseen, tulehdustiloihin, vatsavaivoihin ja flunssaoireisiin. Sellaisenaan syömisen lisäksi sopivat kuusenkerkät käytettäväksi teeksi haudutettuna, smoothieihin, jauhettuna ruoanlaittoon tai oikeastaan mihin tahansa keksiikään.

Ohje: Nypi haluamasi määrä tuoreita, kuivattuja tai pakastettuja kuusenkerkkiä mukiin. Kaada päälle kuumaa vettä (ei kiehuvaa, vaan mielellään noin 70c C-vitamiinin säästämiseksi) ja anna hautua noin 3-5 minuuttia.

Nokkostee

 

Vaikka olenkin jo lapsesta saakka kuullut nokkosen terveyttä edistävistä vaikutuksista, on se silti ollut itselleni pitkään se inhottava pistävä kasvi, jota piti aina varoa ulkona. Nokkosen pistävä osa on pääasiassa varsissa, mutta kannattaa silti aloittaa varovasti myös lehtien kanssa ja käyttää aina hanskoja niitä poimiessa. Nokkonen on oikea superkasvi, joka mm. parantaa verenkiertoa, edistää vastustuskykyä, tehostaa ruoansulatusta ja jopa lievittää kipua. Haluaisin kesän aikana poimia nokkosta myös kuivattavaksi!

Ohje: Nypi tuoreita nokkosenlehtiä kuppiin ja kaada päälle kuumaa (noin 70c) vettä. Anna hautua noin 3-5 minuuttia, liian kauan hautuessa voi maku muuttua kitkeräksi.

Neljäntenä täytyy testata myös nestettä poistavaa koivunlehdistä haudutettua teetä. En onnistunut löytämään äkkiseltään sopivaa koivua meidän lähimaastosta, joten jäi pois tästä 🙂

 

Oletteko testanneet jotain näistä? Uskallatteko kokeilla?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Tehoa aineenvaihduntaan ja ruoansulatukseen Molkosanilla

Kaupallinen yhteistyö: Vogel

Erilaiset prebioottiset ja probioottiset juomat ovat viime vuosina nousseet hyvinvointibuumin myötä supersuosioon. Olen varsinkin reissuissa bongaillut näitä tuotteita varsin innokkaasti ja täytyy myöntää, että tämä on aidosti loistava villitys. Maitohapot ovat nimittäin äärimmäisen tärkeintä suoliston toiminnalle ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Mutta hetkinen, eihän tämä mikään aivan uusi keksintö ole – eräs jo klassikoksi muodostunut tuotehan on perustanut tehonsa L+-maitohappojen vatsalle tuomaan suojaan jo useiden vuosikymmenten ajan. Mitäs jos sittenkin pitäytyisi hyvinvointijuomien suhteen aidossa ja alkuperäisessä?

Yksi Vogelin tunnetuimmista tuotteista on nimittäin heratiiviste Molkosan, joka on varmasti monelle suomalaisellekin tuttu tuote aina vauvasta vaariin. Tuote on ollut markkinoilla jo 60 vuoden ajan, eli jo kauan ennenkö keskustelu prebiooteista ja vatsan hyvinvoinnista oli lähelläkään sillä tasolla, kuin tänä päivänä. Vogelin ydinarvoina on pyrkimys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja luonnon ainesosien hyödyntämiseen kestävän kehityksen mukaisesti. Terveyden ylläpitoon tehokkaita keinoja ovat ravintorikas ruokavalio, tasapainoiset elintavat ja luonnonmukaisten tuotteiden suosiminen. Nämä arvot ovat olleet osa Vogelin menestystarinaa jo vuodesta 1923 lähtien. Olenpa kuullut myös kehuja Molkosanin käytöstä ulkoisesti esimerkiksi ärtyneen ihon ja hiuspohjan hoidossa. Kerran meille vinkattiin Molkosanista myös koiramme tassun hiivatulehduksen hoitoon. Kyseessä onkin monipuolinen tuote, enkä yhtään ihmettele, miksi tämä on pysynyt suosikkina jo vuosikymmenten ajan.

Molkosan sopii erinomaisesti käytettäväksi päivittäin ylläpitämään yleistä hyvinvointia, sekä erilaisten vatsaoireiden, kuten turvotuksen hoitoon. Monet ovat myös saaneet Molkosanista avun esimerkiksi aineenvaihduntaongelmiin. Kuurina käytettäessä suositellaan tuotteen säännöllistä käyttöä vähintään 7 päivän ajan. Heratiiviste on valmistettu Alppien luonnonvaraisilla niityillä onnellisesti laiduntavien lehmien luomumaidosta. Luomumaidosta poistetaan valmistusprosessissa maitoproteiini, rasva ja hiilihydraatit.

Perinteinen Molkosan on saanut uutena tuotteena rinnalleen hyvänmakuisen Molkosan Fruitin, joka sisältää tiivistetyn maitoheran lisäksi marja-aroniaa, granaattiomenaa ja stevioliglykosidejä hedelmäisenä lisänä. Myös Molkosan Fruit sisältää runsaasti L+-maitohappoja, joka ylläpitää hyvää bakteerikantaa suolistossa. L+-maitohapot toimivat prebiootteina, eli hyvien suolistobakteerien ravintona, sekä tukevat maitohappobakteerien toimintaa. Mitä enemmän ruokavalio sisältää prebiootteja, sitä paremmin voi ja kasvaa myös suoliston hyvä bakteerikanta. Juomaan on lisätty myös kalsiumia, joka tehostaa ruoansulatusentsyymien toimintaa.

Molkosanin teho perustuukin juuri runsaaseen L+-maitohappojen määrään. Huonot bakteerit nimittäin hylkivät L+-maitohappoja ja täten edistää Molkosanin säännöllinen käyttö tehokkaasti kokonaisvaltaista hyvinvointia. Mitä enemmän suolistossa on hyvää bakteerikantaa, sitä paremmin vatsa, ruoansulatus ja koko elimistö toimivat. Suolistoa ei nimittäin turhaan kutsuta toisiksi aivoiksemme, epätasapainossa olevasta suolistosta on esimerkiksi ravintoaineiden imeytyminen usein häiriintynyttä, joka voi johtaa erilaisiin puutostiloihin ympäri kehoa. Ruoansulatuselimistön bakteerikantojen epätasapaino voi myöskin oireilla kehossa monin eri tavoin ja altistaa useille oireille tai infektioille. Vatsan ja suoliston terveyteen panostaminen on tärkeää ympäri vuoden, mutta erityisesti esimerkiksi keväisin, sekä syksyisin kun erilaiset tartuntataudit jylläävät ja vastustuskyky kaipaa lisätehoa.

Minulla on ollut Molkosan Fruit-kuuri käynnissä nyt reilun viikon ajan. Sekoitan aamulla  1,5 ruokalusikallista heratiivistettä isoon lasilliseen vettä ja hörpin aamun mittaan. Tämä sopii erinomaisesti myös janojuomaksi pitkin päivää nautittavaksi sekoittamalla tiivistettä kannulliseen vettä. Nyt olenkin lähipäivinä siirtynyt tähän tekniikkaan ja hörppinyt seosta pitkin päivää. Molkosan-kuurin myötä on aineenvaihdunta ehdottomasti tehostunut, vatsan toiminta ollut tasapainoista, enkä ole kärsinyt minkään sortin ruoansulatusongelmista. Normaalisti pyrin käyttämään prebiootteja arjessa säännöllisesti, mutta käytin edellisen kuurin loppuun Balin reissulla. Matkan jälkeen kärsin pitkästä aikaa erilaista vatsakivuista, mutta ne ovat kadonneet tyystin nyt Molkosan-kuurin myötä.

Molkosan Fruitin maku hedelmäisen mehumainen ja maistuu makunsa puolesta helpommin myös perheen pienimmille ylläpitämään vatsan hyvinvointia. Yksi Molkosanin plussista on ehdottomasti myös kilpailukykyinen hinta. 200 ml tiiviste on suositushinnaltaan noin 8€ ja suurempi 500ml pakkaus noin 15€.

 

Ellet ole jo testannut, suosittelen lämpimästi! Monet ovat saaneet Molkosanista avun moneen vaivaan. Löytyykö sieltä Molkosanin tehoon luottavia? 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Näistä iloitsen juuri nyt x 5

Ihanaa äitienpäivää ja sunnuntaita! Alkuun mietin, että mistä kummasta kirjoittaisin tänään. Koska käsittelin pitkästä aikaa äitiyttä alkuviikolla, ajattelin listata muutamia asioita, joista olen erityisen iloinen juuri nyt.

Erityisesti näistä iloitsen juuri nyt:

 

Äitienpäivä. Sunnuntaina nukuimme ruhtinaallisesti melkein kahdeksaan (poika herää viikonloppuisin aina superaikaisin, mutta arkena ei meinaa tätä saada välillä millään ylös) ja sain sänkyyn kannettuna vaaleanpunaisen ruusun pieneltä ja lahjaksi vaaleanpunaisen kahvimukin, joka oli pojan itse valitsema. Juuri nyt yritän selviytyä äitienpäivän brunssin jälkeisestä ruokakoomasta, huhhuh! Sunnuntait ovat meidän perhepäiviä kun harvemmin on mitään menoja ja vietetään aikaa keskenämme.

Kevään eteneminen. Vielä maaliskuussa tuntui kevät niin kaukaiselta ajatukselta, mutta nyt ollaankin taas yhtäkkiä melkein toukokuun puolessavälissä. Kävin perjantaina puutarhaostoksilla ja ensi viikolla ajattelin vihdoin laittaa yrttejä kasvamaan. Teen puutarhajutuista vielä erillisen postauksen kun hommat etenevät. Sen voin kertoa, että kuskattiin meille neljä laventelipuskaa. Sanoinhan, että olen haaveillut niistä jo liian pitkään! Harmi, etten onnistunut löytämään laventelin siemeniä itse kasvatettavaksi 🙂

Stressittömyys. Jokaisen arjessa on varmasti jonkin verran stressaavia tekijöitä, mutta on ollut ilo huomata, kuinka olen päässyt eroon semmoisesta turhasta stressaamisesta ja saanut arjen tavallaan balanssiin. Välillä tulee kiireisempiä päiviä kun tuntuu, että to-do-lista on aivan loputon, mutta toki pieni stressi on hyvästäkin. Alkukeväästä oli meneillään jakso, jolloin tuntui kaiken menevän pieleen ja ympäriltä kuului pelkästään huonoja uutisia. Myös ystäväni äkillinen poismeno maaliskuussa sai miettimään laajemmin myös omaa arkea ja sitä, millaisen siitä haluaa rakentaa. Jos mennään ajassa vuosi taaksepäin, kärsin melko monimuotoisista stressioireista. Rytmihäiriöitä, keskittymiskyvyn puutetta, väsymystä ja huonosti nukuttuja öitä. Ja mitä tuosta ajasta loppupeleissä jäi käteen? Rehellisesti ei juuri mitään, en juurikaan edes muista vuoden takaisesta kevään matkoja lukuunottamatta. Arki kului niin kiireen kourissa, ettei sitä kai oikein ehtinyt tai tajunnut pysähtyä miettimään niitä elämän olennaisia. Nyt voin todeta, ettei koskaan enää.

Paluu kuntosalitreenien pariin. Vaikka treenien aloittaminen aivan liian pitkän tauon jälkeen alkuun turhauttikin, olen nyt päässyt jo ihan kivasti rytmiin, jos nyt unohdetaan ne alun tuskalliset lihaskivut, haha. Pyrin treenaamaan salilla noin kolmesti viikkoon, sekä sen lisäksi lenkkeilemään ulkona. Olen myös jo monta viikkoa haaveillut raahautuvani pitkästä aikaa uimahalliin uimaan matkaa tai pelaamaan sulkapalloa 😀

Tommin tekemä äitienpäivän brunssi 🙂

Koti. Olen nyt toukokuun myötä saanut ihan hurjasti uutta inspistä kodin laittoon ja leipomiseen. Ihan kumma juttu! Eilen leivoin taas sitä omenapiirakkaa kun teki niin paljon mieli. Pimeänä vuodenaikana olen aivan äärimmäisen laiska saamaan oikein mitään uutta aikaan kotona. Kokkailut, leipomiset ja ihan jo pelkkä kodin yleissiisteyden ylläpito ovat ihan tarpeeksi, enkä ainakaan itse jaksa pimeän talven aikana miettiä yhtään näiden perusjuttujen ulkopuolelle. Sen sijaan innostun juuri keväisin ja kesäisin aivan uudella tavalla kotihommista. Outoa kun aikaisemmin aloimme aina parin vuoden jälkeen selailla asuntojen myynti-ilmoituksia, mutta nyt ollaan asustettu tässä 2,5 vuotta, eikä tulisi mieleenkään pistää kotia vaihtoon!

 

Mistä te iloitsette juuri nyt? ✨

 

Ps. Ostin tässä muuten yksi päivä kaupasta veriappelsiineja ja siitä saakka olen odotellut, että milloin tulee eteen se päivä kun muistan tai saan aikaiseksi puristaa niistä mehua. No, tänään olikin aivan täydellinen päivä vastapuristetulle mehulle!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.