Julkaistu

Bloggaajan työpäivä

Kaikkien palmukuvien ja matkajuttujen välissä olisi vuorossa pitkästä aikaa ”normaali postaus”, joka piti itseasiassa kirjoittaa jo ennen reissua, mutten ehtinyt. Tänään aiheena bloggaajan työpäivä ja mitä kaikkea se pitää sisällään? Ensimmäisten yrittäjä-kuukausien jälkeen voin todeta, että hommaa kyllä riittää. Ja nimenomaan semmoista, mistä kukaan ei maksa sinulle mitään. Kuittirumbaa, laskujen maksamista ja arkistointia, myyntiä, tulevien kuukausien taloudellisten laskelmien laatimista, yleisten juoksevien asioiden hoitamista sun muuta. Myös kuvaaminen ja kuvankäsittely ovat asioita, joihin saa uppoamaan melkolailla aikaa. Eipä siis helpolla pääse, mutta aivan parasta!

Päivät vaihtelevat paljon. Välillä olen päivät kotona tehden töitä, välillä teemme ystävien kanssa työtreffejä tai käyn PR-tapahtumissa, joihin menee matkoineen usein muutama tunti. Matkat käytän usein hyväksi käymällä läpi IG-tapahtumat tai käymällä läpi kuvia yms. Tai no joo, joskus kuuntelen ihan vain äänikirjoja, koska ei aina jaksa olla tekemässä jotain.

Tässä yksi esimerkki bloggaajan työpäivästä ennen reissuamme:

 

Aamu, klo 6-7. Herään kotona usein 6-7 aikoihin. Olen ladannut kahvinkeittimen valmiiksi, laitan kahvin tippumaan ja pesen sillä aikaa kasvot. Avaan läppärin, katson mailin, julkaisen kommentteja, käyn läpi postausluonnokset, to-do-listan ja saatan selailla muutaman minuutin jotain randomjuttuja, herätäkseni. Tähän menee yleensä noin tunti. Aamiaisen syön aina hommien ohella.

Aamu, klo 8. Kun olen herännyt kunnolla, aloitan varsinaisen päivän postauksen työstämisen tai viimeistelyn, mikäli olen tehnyt hommat illalla hyvälle mallille. Yleensä tähän hurahtaa semmoiset 2-3h. Yleensä olen klo 11 sillä mallilla, että olen saanut postauksen valmiiksi, aikaisemmin olen vienyt lapsen tarhaan ja käyttänyt koirat ulkona. Kävin tänä esimerkkipäivänä myös lähikaupassa ostamassa meille akuutit jutut, ainekset kreikkalaiseen salaattiin ja samalla juttuja, joita tarvitsin kuviin.

Puoliltapäivin syön lounaan ja hoidan usein juoksevia juttuja. Selvittelen kuitteja, laskuja sun muuta kirjanpitoa varten, hoidan pankkiasioita ja yleensä julkaisen kuvan IG-feediin. (Kyllä, tämäkin on rutiininomaista puuhaa :D)

Klo 12-16. Jos olen koko päivän kotona, käytän iltapäivän tunnit usein kuvaushommiin, myyntiin tai tulevien postausten ideointiin tai luonnosteluun. Ei ehkä uskoisi, mutta esimerkiksi tuotekuvaus vaatii melkoista organisoimista ja on yllättävän aikaavievää. Toki ensin suunnittelen sen, mitkä kuvat otan tähän, millaiset niistä tulee ja mitä tarvitsen rekvisiitaksi. Tänä kyseisenä päivänä kuvailin mm. DLuxin vitamiinisuihkeet ja hiustuotteita. Ryhdyin hommiin heti kun näin pilkahduksen auringosta! Täytyy toimia heti kun tulee mahdollisuus näin talvisin 😀

Klo 16-20. Jompi kumpi meistä hakee pojan tarhasta viimeistään klo 16 ja vietämme aikaa yhdessä. Dinnerit, leikkejä ja sen sellaista. Perus perhejuttuja. Neulon, katsomme telkkaria tai Netflixiä tai käymme yhteisillä asioilla..

Klo 20-22. Teen useimmiten vielä iltaisin työhommia, jotka helpottavat seuraavaa aamua. Esimerkiksi siirrän usein iltaisin kuvia koneelle, käyn ne läpi, editoin ja lataan luonnoksiin. Tähän menee usein noin tunti-pari. Samalla saatan vastailla kommentteihin, katsoa läpi mailit ja selata, mitä Instassa tapahtuu. Vähän mitä milloinkin täytyy hoitaa.

Meidän kotia vielä melko suhteellisen siistissä kunnossa, hahha 😀

Työtunteja tälle päivälle: About 10-12h. Kyllä, tämä on melko kokonaisvaltaista hommaa. Voitte uskoa, että päiväni olivat vielä huomattavasti pidempiä silloin kun tein vielä päivätöitä, jolloin ne pienetkin hetket bussissa tai junassa täytyi keskittää hommien tekemiselle. Tosin, silloin en ollut vielä yrittäjä, joten osa hallinnollisista hommista eivät vielä työllistäneet niin paljoa. Asia, jonka kanssa joudun kuitenkin näkemään yllättävän paljon vaivaa (ja satunnaisia mini-hermoromahduksia) on tämä oma sivusto, jonka kanssa on aina tasaisin väliajoin kaikkea äärimmäisen rasittavaa säätöä ja johon joudun aina palkkaamaan jonkun it-tyypin hoitamaan hommat kuntoon. Tämmöisten asioiden hoitamiseen voi mennä päivästä jopa pari tuntia, joka on ihan silkkaa rahanmenoa. Täytyy myös todeta, etteivät kaikki päivät ole samanlaisia. Joillekin päiville voi kertyä työskentelytunteja vaikkapa vain 6h, osa niistä kun on semmoista ”huomaamatonta”. Tiedättekö kun kurkkaat ihan vain nopeasti mailit ja vastaat silloin tällöin yhteen. Tai käyt läpi kuvia illalla.

Pienistä jutuista kertyy huomaamattaan tietynlaisia ”piilotunteja”, mutta kaikki semmoisia, jotka yksinkertaisesti ovat ”pakollisia” tässä hommassa. Se blogitekstin kirjoittaminen ja julkaisu kun on vain yksi pieni osa koko juttua. Pyrinkin usein siihen, että niinä päivinä kun koen saavani enemmän aikaan, pistän tuulemaan ja saatan saada 10h päiväpanoksella aikaan niin paljon, että voin nipistää tulevien päivien tunneista huomattavasti. Tätä taktiikkaa käytinkin usein iltaisin ja viikonloppuisin silloin kun pallottelin kahden työn välillä. Onhan se tottakai suuri plussapuoli, että voi itse suunnitella oman työnsä. Nykyään olen myös kotona pyrkinyt siihen, että teen viikolla hommat sille mallille, ettei läppäriä tarvitse viikonloppuisin avata kun ihan 2-3 tunnin ajaksi päivässä. Toki täällä reissussa on hommaa jakautunut kaikille päiville kun en halua viettää Tahitin lomaa siihen, että istuisin päivällä 5h koneella.

Toki niitä ”huonojakin” puolia löytyy, kuten kaikessa muussakin työssä (ainakin luultavammin). Vaikka työ bloggaajana tai someammattilaisena ei ehkä aiheesta tietämättömän korvaan saata kuulostaa kovin monimutkaiselta tai haastavalta, on se kuitenkin useimmiten läsnä elämässäsi melkeinpä kokoajan. Aina riittää hommaa. Jossei ole rästissä kuvaushommia, täytyy tutkailla mitä alalla tapahtuu, miettiä tulevaa ja ideoida aiheita, sekä tehdä tietysti sitä myyntiä ja kampanjoiden suunnittelua, koska kaupalliset yhteistyöt ovat juuri se, mikä mahdollistaa sen, että voi päivittäin käyttää tuntikaupalla aikaa tuottaakseni lukijoille ilmaista sisältöä luettavaksi. Eikä niitä yhteistöitä aina ovista ja ikkunoista tule, vaan niiden eteen täytyy oikeasti tehdä paljon töitä.


Bloggaajana on tietysti jatkuvasti myös tietynlaisen paineen alla. Täytyy jatkuvasti olla keksimässä jotain uutta ja kiinnostavaa, mutta silti pysyä myös ajan hermoilla. Tiedätkö, vaikka ”olet vapaalla”, tutkit silti sillä silmällä maailman ja alan menoa ihan jatkuvasti. Haet inspiraatiota, ideoita ja kyllähän sekin on kuormittavaa, olla jatkuvasti tavallaan läsnä ja työmoodissa. Voin tehdä myöhemmin vastaavanlaisen postauksen myös ehkä hieman kiinnostavammasta bloggaajan työpäivästä, jos teitä siis semmoinen kiinnostaa. Tai siis heh, eipä tämä tosiaan mitään ihan kamalan hohdokasta loppupeleissä ole, kuten näkyy. Paitsi toki juuri nyt kun istun täällä Tahitilla terassilla kirjoittamassa ja vilkuilen samalla lähestyviä sadepilviä 😉

Huomenna postausta seuraavasta kohteesta!

Kivaa viikonloppua 🌴🌎🌈

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Suorat mielipiteeni x 5

Ajattelin pitkästä aikaa tehdä tämmöisen suorat mielipiteet-postauksen, heh. En nyt tiedä ovatko nämä mitään varsinaisia epäsuosittuja mielipiteitä, mutta suoria mielipiteitä kuitenkin. Kyseessä ovat vain omat mielipiteeni, enkä halua tuomita ketään, joka ehkä ajattelee toisin, joten peace out 🦄🌸😅

Vihaan fine dining-ruokaa ja kaikkea liian monimutkaista. Ahdistun yli kaiken muutenkin tunti tolkulla jatkuvista dinnereistä, varsinkin juuri niistä joissa piiperretään pienillä oudoilla annoksilla. Ihan suoraan sanottuna ne ovat silkkaa kidutusta. En tykkää hifistellä makuelämyksillä sitten ollenkaan, vaan ihan vain keskittyä siihen rehelliseen ruokailuun. Olen maistanut fine diningia ja tasting menu-ruokia, mutta täytyy sanoa suoraan, että usein maut ovat yksinkertaisesti outoja. Jos saisin päättää 200€ maistelu-menun ja 15€ pizzan välillä, valitsisin aivan heittämällä pizzan.

Itseäni ei henkilökohtaisesti kiinnosta suursuosikki Dubai matkakohteena kertakaikkiaan yhtään. Kerran olen ollut reilut 10v sitten ja se riitti. Vielä joskus 3-4 vuotta sitten yritin houkutella Tommia Finnairin pistelennoilla jollekin Dubain köllöttelylomalle viikoksi, mutta ei suostunut. Nyt en lähtisi itsekään, edes vaikka saisin ilmaisen matkan. Matkamieltymyksiä on niin paljon erilaisia, enkä väitä vastaan, etteikö Dubai olisi esimerkiksi lapsen kanssa helppo paikka reissata (lämmin, suhteellisen lyhyet lennot, hyvät fasiliteetit), mutta minua itseäni ei vain henkilökohtaisesti kiinnosta. Ihmisoikeudet, naisten huono asema, luonnon ja luonnollisten rantojen puuttuminen ovat suurimmat syyt, miksi valitsen itse muita lomakohteita. Vähän sama kun joku toinen ei ole lainkaan kiinnostunut lomasta tropiikkiin tai vaikka Los Angelesiin. Ennen tykkäsin myös esimerkiksi Miamista, mutta sekään ei kiinnosta nykyään jostain syystä tippaakaan. Eikä kyllä moni muukaan kohde, jotka ennen kiehtoivat.

Juuri tässä yksi päivä mietin, että en itse henkilökohtaisesti lähtisi mukaan verkostomarkkinointiin. En usko, että markkinoilla on oikeasti juurikaan verkostomarkkinoinnin tuotteita, jotka oikeasti olisivat parempia kuin markkinoilla vastaavat normaalisti myytävät kilpailevat tuotteet. Jotenkin niitä vm-tuotteita kuitenkin tupataan aina ylistettävän maailman parhaimmiksi ja kaikki muu onkin yhtäkkiä ”ihan paskaa”. Ei mene kyllä ihan läpi, ainakaan minulle. Muistelin juuri kuinka itsekin olen vuosia sitten saanut ihan ihme salamyhkäisiä yhteydenottoja joltain semi-tutuilta tyypeiltä, koska voisin olla kiinnostunut muuttamaan elämäntapani tai kuulemaan ”ihan parhaasta ravintolisästä”. Jep, jännä juttu, että kukaan ei koskaan sitten suosittele muuta kuin niitä vm-juttuja. Eikä siinä, varmasti löytyy hyviäkin tuotteita, mutta usein varmasti saa samalla hinnalla huomattavasti parempiakin tuotteita ja pelkkä semmoinen tyrkytys liittyen ihan mihin tahansa, ahdistaa. Ollaan yhtäkkiä parasta kaveria, vain koska halutaan auttaa ja myydä jotain. Ostinhan itsekin Young Livingin diffuuserin verkostomarkkinointituotteena, koska sitä oli kehuttu ja tuntui olla todella haastavaa löytää Suomesta diffuuseri (okei ja maksoihan sekin varmaan 100€), mutta öljyissä pitäydyn kyllä edelleen Frantsilassa, koska en jaksa uskoa, että YL:n olisivat yhtään sen parempia, kuin kotimaiset eteeriset öljyt, vaikka niidenkin suhteen vauhkotaan tyyliin, että muut öljyt ovat niin epäpuhtaita, että tuhoavat diffuuserin. Eeh.. Todellakin propsit heille, jotka ovat löytäneet verkostomarkkinoinnin kautta hyviä tuotteita tai mieleisen työn, mutta se ei silti oikeasti tarkoita, että se olisi kaikkia varten. No offense! Ja joo, jouduin teininä parin vuoden ajan mussuttamaan kotona kohtalaisen paljon kaikkea Herbalife-kamaa, koko homma sai jo silloin niskakarvat pystyyn ja nousee oksennus kurkkuun kun mietin niitä ateriankorvikejauheita.

Kommentteihin vastaamatta jättäminen blogeissa on ärsyttävää. Mielestäni kommentit ovat oleellinen osa blogin vuorovaikutusta ja pyrin parhaani mukaan vastaamaan kaikkiin kommentteihin. Itsekin olen hieman huono kommentoimaan muihin blogeihin ja ylinpäänsä lukemaan useampia kuin ihan muutamaa hassua blogia, mutta silloin kun kerrankin intoutuu jotain postausta kommentoimaan, eikä kommenttiin vastata, tulee kyllä jotenkin kurja fiilis. Monet ihmettelevät kommenttien vähyyttä, mutta miksi lukijat kommentoisivat, jos kommentteihin harvemmin tulee mitään vastausta? Tottakai tiedän itsekin, että vastaaminen on oikeasti työlästä (ja okei, myös kommentoiminen vaatii tietysti panosta), mutta jos kommentteja olisi vaikka muutama hassu, eikä bloggaaja silti jaksa niihin vastata, saa lukija helposti välinpitämättömän kuvan, eikä enää kommentoi. Kommentteihin liittyen olen itsekin nyt viikon-parin aikana huomannut, että niitä on tullut aivan huomattavasti vähemmän, kuin yleensä. Toki se aina harmittaa ja bloggaajana miettii, että onko siellä ketään ja kiinnostaako sisältö ylinpäänsä? Kommentit ja vuorovaikutus ovat kuitenkin homman suola, kuten tuossa mainitsinkin.

Olen tosi huono lukemaan tekstiviestejä. Saattaa mennä parikin päivää, että saan jonkun roikkuvan tekstarin auki. Enkä tiedä mikä niissä tekstareissa juuri on niin uuvuttavaa avata, koska Whatsapissa olen kuitenkin melko aktiivinen. Facebookin messenger-viestit on myös jotenkin raskaita, haha. Ennen tuli vain tekstareita, mutta nykyään tulee viestejä varmaan viidestä eri kanavasta jatkuvasti, varmaan siksi niihin vastaamisessa kestääkin. Ihan vain tiedoksi näin lopuksi, vaikkei kovin kiinnostava pointti ehkä ollutkaan.

 

Samoja mielipiteitä? Kiitos ja anteeksi! 🙈

 

Ps. Kiinnostaisiko teitä ohje villasukkiin? Olen tässä kuukauden aikana saanut neulottua reissussa villasukat itselleni ja pojalle. Voisin jakaa ohjeen kunhan saan sen tehtyä ✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 18 kommenttia.

Julkaistu

Vinkkini ja kokemukseni Ranskan Polynesian Moorean unelmalomasta

Terkkuja Tahitilta, jonne saavuimme eilen! 🌴 Ranskan Polynesia ja Moorea tuntuivat kiinnostavan teitä kovasti kohteina. Teen myöhemmin vielä oman postauksensa Tahitista, mutta nyt olisi luvassa lupaamani pläjäys Moorean osalta.

Miten Moorealle pääsee?

 

Edullisin ja mielestäni varsin vaivaton tapa päästä tänne Tahitilta on lautta, joita kulkee Tahitin ja Moorean välillä muutamia kertoja päivässä. Liikennöiviä lauttayhtiöitä on 2, Aremiti ja Terevau, lippu yhteen suuntaan maksoi meidän perheeltä noin reilut 25€, aikuiselta noin 10€. Lauttamatka kesti noin 30 minuuttia ja näkymät Moorealle saapuessa ovat todella kauniit. Itsessään lennot Tahitille ovat todella pitkät ja KALLIIT. Yleensä vaihtelevat lentojen hinnat noin 1300-2000€ välillä hieman ajankohdasta riippuen. Reittejä on erilaisia enkä ole niihin ihan kamalasti perehtynyt, mutta suoria lentoja löytyy ainakin Uudesta Seelannista, Tokiosta ja Kaliforniasta. Yhtiöistä tänne lentää ainakin Air New Zealand, Air France ja Air Tahiti Nui.

Mihin kannattaa varautua?

 

Ilmasto on todella kuuman kostea ympäri vuoden (ja vuorokauden, heh). Kun meillä on talvi, on täällä sadekausi ja ”low season” (marras-huhtikuu), jolloin sateet ovat yleisempiä, mutta lämpötilat korkeammat. Kuivalla kaudella taas saadaan nauttia jopa viileämmistä illoista, me tosin ei olla päästy niitä kokemaan 😀 Myös uv-säteily on äärimmäisen voimakasta, vaikka olisikin pilvistä. Meillä oli päivittäin käytössä suojakertoimet 30 ja 50.

Netti ei todellakaan toimi samalla nopeudella mihin me Euroopassa olemme tottuneet. Painotan kohtaa ei todellakaan. Ellei ajoittain käy tuuri. Eihän tuo nyt lomalla kai mikään katastrofi ole, mutta tänne ei ehkä kannata jättää hoidettavaksi mitään juoksevia asioita netissä 😀

Hintataso on korkea ja hyödykkeiden saatavuus voi olla todella rajallista. Akuutit jutut täältä varmasti löytää, mutta kannattaa ehdottomasti ottaa kaikki tarpeellinen mukaan kotoa, eikä laskea sen varaan, että ostaisi täältä. Jos jonkin tuotteen täältä löytää, on hinta luultavammin paljon enemmän kuin mitä Suomessa olisit maksanut (esim. aurinkorasvat yms). Apteekkeja löytyy ihan kohtuullisesti, mutta valikoima on todella kallista ja tietty vähän eri kuin meillä Suomessa. Noin yleisesti voisin sanoa, että hintataso esimerkiksi ravintoloissa on suunnilleen Suomen luokkaa, mutta sitten taas esimerkiksi ruokakaupoissa jopa paljon korkeampi.

Julkista liikennettä ei käytännössä ole. Bussiliikenne on kai noin periaatteessa olemassa, mutta olen nähnyt täällä bussin liikenteessä ehkä parin hassun kerran. Käsittääkseni ne kulkevat aina vähän niin ja näin, aina ennen ja jälkeen lauttojen liikennöinnin. Takseja on, mutta niitäkin melko harvassa ja taksilla matkustaminen on todella kallista. Jos varaat majoituksen hiljaiselta seudulta, kannattaa varmistaa onko lähellä ruokapaikkoja tai kauppoja. Muuten ei oikein pääse mihinkään ilman vuokra-autoa.

Ruokakaupat ja ravintolat ovat auki vähän niin ja näin. Useimmat ovat päivällä kiinni ”siestan aikana” (about klo 12-15) ja esimerkiksi sunnuntaisin saattavat monet paikat olla kiinni. Esimerkiksi uudenvuoden päivänä ei käytännössä mikään ollut auki ja monet ravintolat pitivät vuodenvaihteen jälkeen jonkun ihmeen viikon loman. Suhtautuminen businekseen ei todellakaan ole siis samanlaista kun Suomessa, mikä nyt toisaalta ehkä oli vain positiivinen seikka, että semmoisiakin kolkkia löytyy.

Majoittuminen Moorealla

 

Yöpyminen ei Ranskan Polynesiassa todellakaan ole halvimmasta päästä ja jos haluaa yöpyä rannalla ja kohtalaisissa majoituksissa, saa niistä maksaa ainakin 100-200€ yöltä mikäli haluaa majoittua lähellä rantaa ja kohtuullisissa puitteissa. Jos on valmis karsimaan puitteissa ja yöpymään kauempana rannasta, voi Airbnb:n saada helpostikin jopa alle 100€/yö (parhaimmat kohteet kannattaa varata ajoissa). Hienommat hotellit (Intercontinental, Sofitel, Hilton jne..) maksavat noin 300€ yöltä ja siitä ylöspäin. Kesän jälkeen olen kahlannut läpi varmaan valtaosan Moorean hotellitarjonnasta, jonka seurauksena on muodostunut jonkinlainen käsitys siitä, mistä saa mitäkin ja mihin hintaan.

Koska ravintoloissa syöminen on täällä melko hintavaa, kannattaa ehkä varata majoitus, jossa on keittiö. Hotelleissamme maksoivat esimerkiksi aamupalat noin 20-25€, joten vaikkei lomalla jaksaisikaan kokkailla, säästää jo siinä melkoisen summan kun tekee aamupalat itse. Paikallisista kaupoista löytyy hyvin kaikki perus-elintarvikkeet, tosin varaudu siihen, että 4 kpl paketti mini-jugurtteja saattaa maksaa 5€, eikä esimerkiksi kaikkia kasviksia löydy pienistä kaupoista. Tomaatti ja kurkkukin ovat todella kiikun kaakun, että onko kaupassa niitä. Logistiikan vuoksi kaikki, mitä ei tuoteta tai viljellä täällä, on todella kallista. Kannattaa siis panostaa paikallisiin tuotteisiin, hedelmiin, kalaan yms. Me tehtiin usein aamulla paahtoleipää, pilkottiin hedelmiä, paistettiin munia ja pojan suurimmaksi herkuksi osoittautuneita banaanipannareita, joihin ei tarvinnut muuta kuin munia ja paikallisia banaaneja. Kerättiin myös tosi paljon avokadoja, mangoja ja muita hedelmiä, joten osittain tuli elettyä myös niillä, haha. Ja huom! Paikallisten kaupoissa on melko suppeat valikoimat hedelmiä, joten kannattaa ehdottomasti ostaa hedelmät teiden hedelmäkojuista!! 🙂 Käsittääkseni paikalliset kasvattavat pääasiassa omat hedelmänsä?

Moorean etappi oli meillä jaettuna kahteen. Viikko Haapitissa Länsi-rannalla ja toinen viikko Tiahurassa saaren luoteisosassa. Täällä saattaa helposti kyllästyä jos jumittuu liian pitkäksi aikaa samaan paikkaan ja mielestäni oli kiva yöpyä kahdessa täysin erilaisessa paikassa. 

Ensimmäinen majoituksemme oli majatalo Linareva Moorea Beach Resort, joka oli kyllä aivan mieletön. Eri kokoisia bungaloweja, aivan käsittämättömät maisemat, omistajat toivat meille usein hotellin pihan hedelmäpuiden hedelmiä, majoitukseen kuuluivat myös kajakit. Ranta ei tosin ollut ihan parhaimmasta päästä (kivinen), mutta sitten taas korallit edustavalla todella kauniita. Tämä oli todellinen rentoutumispaikka, jossa saa olla ilman minkäänlaista häiriötä ja täydessä zen-moodissa vaikka koko loman ajan. Omistaja syötti myös useina iltoina laiturin päädyssä haita, jota sai mennä katselemaan. Se oli kyllä todella erilainen kokemus! Bongattiin myös kajakkireissuilla usein kilpikonnia ja rauskuja. Kävelyetäisyydellä on vain yksi ravintola (tosi hyvä pizzeria!), joten muihin ravintoloihin ja kauppoihin mennäkseen tarvitsee auton. Linareva on muuten kuulemma parhaillaan myynnissä 2,5 miljoonalla eurolla!

Toinen majoitus oli Linarevasta rantatietä pohjoisen suuntaan Tiahurassa Hotel Les Tipaniers. Perinteisiä polynesialaisia bungaloweja, todella kiva ranta valkoista hiekkaa ja kävelyetäisyydellä kylä (Mooreassa ei muuten ole kaupunkia, eikä mitään keskusta-keskittymää), jossa oli ravintoloita, kauppoja ja pieniä putiikkeja. Rannassa pääsee helposti snorklaamaan ja lähettyvillä on myös aikaisemmin mainitsemani Intercontinental Moorea Resort. Muistaakseni Les Tipaniersin huone oli (ilman ilmastointia, garden view, mutta ihan lähellä rantaa) noin 150€ /yö. Huoneessa olisi periaatteessa majoittunut 4 henkilöä ja keittiövarustus löytyi myös.

En oikein osaa sanoa kumpi oli ”parempi”, Linarevassa oli ehkä tietyllä tapaa elämyksellisempi meininki, rauhallisempaa, mutta sitten Tiahurassa enemmän fasiliteetteja lähellä ja parempi ranta. Molemmat olivat siis kivoja ja niin erilaisia, että on vaikea verrata. Riippuu myös paljon siitä mitä kaikkea hakee lomalta. Esimerkiksi lapsen hiekkaleikkien ja uimisen kannalta oli Les Tipaniersin ranta huomattavasti parempi (hienoa valkoista hiekkaa).

Mitä nähdä ja tehdä?

 

Saaren kiertäminen ympäri autolla. Sanoisinko, että ilman autoa voi Moorean matkakokemus mennä osittain hukkaan. Auton vuokraaminen ei myöskään ole ihan halvimmasta päästä täällä (noin 100€ hujakoilla päivässä, hieman autosta riippuen), mutta suosittelisin kuitenkin vuokraamaan auton edes muutamaksi päiväksi. Saman rahan saa helposti menemään ohjattuihin retkiin, jos meinaa nähdä paikkoja. Autolla kiertää kätevästi monet paikat omaan tahtiin, ellei sitten halua ottaa veneretkeä esimerkiksi läheisille mini-saarille, motuille. Jos olisimme ottaneet jonkin retken, olisi juuri joku päivän piknik- ja snorklausreissu pikkusaarelle voinut olla kiva! Pienen lapsen kanssa ovat koko päivän retket hieman haastavia, eikä esimerkiksi snorklaamaan pääse yhdessä, joten jäi nyt meiltä välistä.

Rannat eivät ole (tai siis minun mielestäni) kovin häävejä saaren etelä- tai itä-osissa. Mitään kilometrien mittaisia rantaviivoja ei Moorealta löydy, mutta kauneimmat hiekkarannat sijoittuvat saaren pohjoiskolkkiin (luode ja koillinen), esimerkiksi Hauru, Tiahura, Temae ja Maharepa. Jos rantojen bongailu kiinnostaa, niin autolla on helppo kierrellä saarta rantatietä pitkin ja pysähtyä kun kiva ranta osuu kohdille. Jos haluaa majoituksen hyvältä rannalta, kannattaa ehkä varata se noiden rantojen lähettyviltä.

Cook’s bay ja Opunohu Bay ovat kaksi lahtea saaren pohjoispuolella. Molemmat ovat aivan ehdottomasti must-see-paikkoja! Itse pidin ehkä enemmän Cooks baystä, vaikka molemmat ovatkin hurjan kauniita.

Belverde lookout. Näköalapaikka, josta näkee koko pohjoisen osan rannasta, molemmat bayt, sekä niitä erottavan vuoren. Lookoutille pääsi kiemuraista tietä autolla ihan ylös asti, tosin huipulla oli meneillään jotkut aivan ihme paikallisten bileet. Musiikki soi aivan täysillä kajareista, juotiin kaljaa ja hengailtiin. Melko erikoista 😀

Ruokailu paikallisten suosimissa pikkupaikoissa (snak). Tonnikala on täällä tosi hyvää, muutenkin kannattaa ehdottomasti panostaa kalaruokiin. Paikallinen herkku on tonnikala-cevichen tyylinen salaatti, jossa raaka tonnikala on miedosti kypsennetty sitrusmehussa ja öljyssä tai kookosmaidossa. Tuli myös syötyä yllättävän hyviä pizzoja Moorealla! Paikallinen erikoisuus on valkoinen pizza, jossa tomaattikastikkeen tilalla on kermakastike tai creme fraiche-kastike. Joissain pizzoissa creme oli tosin ehkä liiankin kermainen omaan makuuni. Ehkäpä parhaat pizzat olivat Cook’s bayn rannalla Allo Pizzassa, jossa kävi todellinen kuhina ja paikallisetkin jonottivat hakemaan sieltä pizzaa, sekä Linarevan lähellä Pizza Daniel Mano Ariissa. Pizzan hinnat liikkuivat suunnilleen noin 12-16€ välillä, eli Suomen hinnoissa.

Moorea on aivan loistava matkakohde varsinkin jos tykkäät jostain seuraavista: Sukeltaminen, snorklaaminen ja vaellus. Sekä tietysti myös ihan nauttimiseen ja köllöttelyyn 😉

Sofitel Moorea Ia Ora Resort kuvattuna Toatea lookoutilta. Aivan mielettömät maisemat!! Olimme matkalla Temae-beachille 🙂

Tämä on Club Bali Hai-hotellilta Cook’s Bayn rannalta, jossa pysähdyimme lounaalla. Hotelli oli tosi kiva!

Vastailen mielelläni muihinkin kysymyksiin kommenttiboksissa! 🌴🦄🌈🌸

 

Loppuun on todettava, että Moorea on aivan ehdoton ”kerran elämässä” kohde jos rakastaa tropiikkia, kaunista luontoa, maisemia, rentoa meinkinkiä ja lämpöä 🙂 Samassa yhteydessä kannattaa katsastaa myös Tahiti, edes parin päivän minivisiitillä kun kerran noin kauas matkaa!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Julkaistu

Joko on koti-ikävä..?

Tänään vietimme viimeistä päivää Moorean saarella ja huomenna on suunta kohti Tahitia loppuviikoksi ennen lopullista kohteen vaihtoa. Odottelen jo innolla Tahitin mustahiekkarantoja ja saaren kiertelyä. Tavoite olisi löytää vielä yksi seppele jostain tienvarsikojusta.

Istuskelen luonnostelemassa tätä postausta bungalowin terassilla, samalla kuunnellen kun aallot kohisevat iskeytyessään koralliriuttaan. Tämä on ollut kyllä aivan mieletön paikka ja sana maaginen kuvaa Mooreaa täydellisesti. Vaikkakin tämä chillailu, makoilu ja joka päivä rennosti ottaminen alkaa kieltämättä pikkuhiljaa kyllästyttää myös minua, uskokaa tai älkää. Ehkä ei siis aivan vielä tehdä mitään muuttoelkeitä Moorealle, kuulemma Tommi ei halua tänne uudelleen kyllästymään (ei oikein ole surffia), mutta minä kyllä haluan, vaikka nyt en ehkä ihan seuraavalla reissulla 😀 

Käsite island life on kyllä täällä ihan varsinaisessa merkityksessään. Mikään ei stressaa ja uppoutuu kyllä aivan omiin mietteisiinsä, keräilemään kukkia, ihmettelemään jotain ihme juttuja, kuten noita kaukaisia tyrskyjä, kuuntelemaan sateenropinan eri variaatioita ja sen semmoisya. (Okei ja kieltämättä kyllä laiskistuu myös melkoisesti, kuten olen ehkä jo muutamaan otteeseen jauhanutkin.) Toisaalta, ehkä elämä olisi ihanan yksinkertaista ja huoletonta juuri tämmöisenä. Kasvattaa pihassa avokadoja, mangoja ja nauttia elämästä. Harvemmin kun länsimaalaiset ihmiset viettävät semmoista elämää, vaan ollaan enemmän tai vähemmän oravanpyörässä. Joskus on ihan hyvä vain olla sen koommin miettimättä sitä, mitä ehkä pitäisi tehdä.

Näin viime yönä unta, että olimme taas Loseissa. Jostain kumman syystä on meillä nyt jo ikävä sinne takaisin. Haaveilen suunnilleen enemmän paluusta Loseihin kuin kotiin. Silti on ehkä aivan pikkiriikkinen koti-ikävä iskenyt nyt kuukauden jälkeen. Tiedättekö sen tunteen kun kaipaisi matkalaukkuilun jälkeen sitä, että kaikki tavarat olisivat omilla paikoillaan, voisi löhötä sohvalla ja tietty oma sänky, ah. Eikä siinä, onhan reissussa ihan mieletöntä, mutta aina kotiarjella ja reissailulla on ne omat puolensa. Ei voi koskaan saada kaikkea! Jos nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään, ärsyttää harmaa keli ja sitä rataa. Reissussa taas alkaa jossain vaiheessa aina haaveilla lohikeiton ja kotiruoan perään. Semmoistahan se aina on, aina haaveilee siitä, mitä sinulla ei juuri sillä hetkellä ole. Siispä olenkin täällä reissussa pyrkinyt parhaani mukaan nauttimaan jokaisesta hetkestä, päivästä, auringonlaskusta, kukasta ja lukuhetkestä kirjan kanssa ainutlaatuisina hetkinä. Ilman mitään pikakelauksia tai muita taustalla pyörivää arjen ajatusvirtaa.

Semmoista tällä kertaa! Palataan siis Tahitilta 🌈

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Niin kaunista, mutta niin rumaa

Sadekausi antaa täällä parastaan ja viimeiset päivät on satanut enemmän tai vähemmän. Ensimmäisellä viikolla pääsimme nauttimaan niin paljon auringosta ja lämmöstä, etteivät pienet sadekuurot edes itseäni haittaa. Jollain tapaa on jopa tunnelmallista katsella vuorimaisemaa, jonka ylle kerääntyy sadepilvimassoja. Täällä on äärimmäisen kaunista, vaikka sataisi. Ehkäpä se ei siksi juurikaan menoa haittaa. Kun viettää aikalailla jokaisen päivän bikineissä, ei ole niin vaarallista vaikka välillä vähän kastuisikin.

Tänään tuli enemmän sadekuuroja ja koska lähitienoo alkaa olla toiseen suuntaan jo ravintoloiden ja putiikkien osalta tutkittu, päätimme lähteä piipahtamaan Intercontinental Moorea-hotellissa noin kilometrin kävelymatkan päässä. Olen piipahtanut ICT:ssä edellisellä Moorean päivän pikavisiitillä vuonna 2010 ja silloin se jäi mieleeni äärimmäisen kauniina paikkana. Ehkä jollain asteella olin haaveillut majoittumisesta ICT:ssä, mutta se olisi tuonut melkoisen loven bujetille ja jollain tapaa haluaisi myös boikotoida suuria hotelliketjuja.

Isot resortit on rakennettu niin, ettei turistien edes tarvitse lähteä niistä ulos näkemään oikeaa kulttuuria ja menoa. Kuulemma monet turistit jämähtävät hotellille, syövät siellä, käyvät hotellin tarjoamissa aktiviteeteissa ja retkillä, samalla tietty virtaavat turistien rahat suurille ketjuille ilman, että paikallinen talous ihan kamalasti siitä hyötyy, koska suurin siivu menee ICT:n, Hiltonin, Sofitelin ja mitä näitä nyt onkaan taskuihin. Sinänsä surullista, että myös Ranskan Polynesiassa on nähty talousahdinkoa viime vuosina.

Turismi on vähentynyt vuoden 2008 jälkeen ihmisten ostovoiman heiketessä, se kun on todella tärkeä osa Tahitin, Moorean ja yleisesti Ranskan Polynesian taloudesta, vaikka valtaosa paikallisista elääkin omavaraisesti (wau, miettikää!). Sinänsä ihan ymmärettävää, että ihmiset valitsevat laskusuhdanteen aikaan ehkä hieman muunlaisia lomakohteita, kuin kalliita ja eristyksissä olevia pieniä saaria Tyynellä Valtamerellä. Kaksipiippuinen juttu, koska aina kuitenkin joku kärsii, matkustivat ihmiset tai ei.

En tiedä vaikuttaako sadekausi vai mikä, mutta täällä on vuodenvaihteen jälkeen ollut todella vähän turisteja. Intercontinentalkin oli suorastaan autio. Muutama hassu ihminen tuli vastaan, mutta noin muuten näyttivät bungalowit suurinpiirtein tyhjiltä, eikä respassakaan ollut toistensa kanssa juttelevan henkilökunnan lisäksi ainuttakaan ihmistä. Ja täytyy myöntää, että ovathan nuo ICT:n puitteet kieltämättä melko kauniit, olisi kyllä harmittanut jos olisin jättänyt kameran hotellille. Kyllähän täällä varmasti viettäisi rentouttavan viikon ihan vain laguunissa köllötellen..

Se, mikä kuitenkin pilasi fiiliksen aivan totaalisesti, olivat hotellin alueella sijaitsevan Moorea Dolphin Centerin kolme delfiiniä, jotka ovat eläneet hotellin laguunialtaassa 90-luvulta saakka. Kaksi delfiiniä uivat ympyrää altaassa muutaman turistin uidessa into piukeana kolmannen kanssa viereisessä rajatussa altaassa. Tuntui jotenkin niin väärältä. Olemme keskellä paratiisia, paikassa jossa hait, rauskut ja kilpikonnat elävät vapaina meressä, sekä sitten löytyy vielä tämmöinen paikka, missä delfiinejä pidetään altaissa, pelkästään meidän turistien iloksi. Alkoi kyllä harmittaa niin paljon 🙁 Toivon, ettei tuonne tuotaisi enää tämän jälkeen uusia delfiinejä.. Nämä yksilöt nyt eivät enää vapaudessa selviäisi, mutta toivoisin aikojen muuttuneen sen verran, että tämmöiset paikat alkaisivat pian olla tiensä päässä. Sinänsä myös miettii, että miten millään viiden tähden hotelliketjulla edes on nykyään pokkaa tarjota turisteille ”delfiinitarhaa”, vaikka nyt olisi kuinka perusteltu tutkimusseikoilla ja mitä lie :/

 

Näköjään myös täällä paratiisissa, pienellä saarella on nurja puolensa. Täytyypä tulevina vuosina tutkailla, mitä tuolle dolphin centerille käy 😔

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.