Viikon kristalli: Aurinkokivi

Tällä viikolla on esittelyvuorossa todellinen kesäkivi, aurinkokivi. Nämä kivet valikoituivat minulle pienen kevätkriisin syövereissä, jonka jälkeen oivalsin, että juuri valoa ja aurinkoa olinkin vailla. Tässäkin tapauksessa intuitio todella kertoi, että mitä olet vailla juuri sillä hetkellä. Olin pitkään jotenkin tuntenut, että olisi kiva käydä taas kivikaupassa ja lähdin sieltä sitten auringonsäteet taskussani. Tämä oli siis joskus ehkä maaliskuun puolella. Aurinkokivi on itseasiassa myös aurinkomerkkini Leijonan kivi, joten siitäkin syystä tämä kesän lapsena on minulle erityisen tärkeä.

Aurinkokiviä minulta löytyy itseasiassa kaksi, mutta tuo isompi on se ”yleisempi” aurinkokivi. Pieni taas on kirkkaampi ja kimmeltävämpi. Täytyy kyllä myöntää, että tämä on kivi, jonka pelkästä katselustakin jo virkistyy mieli. Aurinkokivessä on pieniä hippusia, jotka kimmeltävät auringonvalossa ja niitä on kiva pysähtyä hetkeksi tutkailemaan.

Aurinkokivi tuo mieleen kesän ja auringon jo pelkästään ulkoasunsa perusteella. Se onkin juuri iloa ja valoa elämään tuova kivi. Aurinkokivi on mielialaa kohottava, hoitava kivi, joka tuo kesän mieleesi ankeimmankin talven keskelle. Tavallaan kuin vitamiinishotti sielulle. Erinomainen valinta siis esimerkiksi kaamosmasennuksen keskelle. Sanotaan, että aurinkokivi toimii tehokkaimmin kuitenkin auringossa käytettynä, jolloin se ammentaa auringonsäteistä lisävoimaa.

Aurinkokivi hoitaa masennusta ja poistaa stressiä. Kivi tehostaa johtamiskykyjä, sekä auttaa sinua siinä, että autat muita ihmisiä auttamaan itseään. Sen sanotaan myös nostavan positiivisuutta, kohottavan itsetuntoa ja vahvistavan yksilön itsenäisyyttä. Aurinkokivi on myös mitä täydellisin kivi auttamaan unelmien saavuttamisessa ja positiivisten energioiden avulla motivoi tekemään töitä niiden eteen. Se edistää onnen ja hyvän mielen lisäksi myös kiltteyttä. Koska kyseessä on hyvän onnen ja menestyksen kivi, on se unelmien saavuttamisen lisäksi erityisen hyvä kivi tuomaan menestystä ja onnea muillakin elämän osa-alueilla; Työssä, kilpailuissa tai edistämään luovaa ajattelua.

Kiteytettynä on aurinkokivi hyvän onnen, positiivisuuden, rakkauden ja menestyksen kivi 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Helppoja vinkkejä aloittelijan meditaatioon

En kutsuisi itseäni todellakaan miksikään pro-meditoijaksi, mutta tänä vuonna olen tosissani yrittänyt skarpata asian suhteen. Arjessa pyrin meditoimaan päivittäin, tosin ajoittain en todellakaan pysy tavoitteessani. Varsinkin nyt lapsen kanssa kotona lomaillessa ovat varsinkin aamut semmoista rumbaa, että aamuiset zen-hetket ovat siitä kyllä melko kaukana.. Itse meditoin lievittääkseni stressiä ja nollatakseni pääni ajatuksista silloin, kun käyn ylikierroksilla esimerkiksi työviikolla. Päässä pyörii ympäri vuorokauden miljoona asiaa, joten välissä täytyy yrittää resetoida mieli.

Varmasti yleisimmät meditointiin liittyvät luulot ovat a) siihen menee paljon aikaa b) aloittaminen on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Oikeasti kumpikaan näistä ei pidä edes paikkansa, mutta kuittaan kyllä omastakin kokemuksesta, että kiire on yleinen syy sille, ettei mukamas ”ehdi” meditoida. Ja kyllä, sekin vaatii alkuun harjoittelua. Keskittyminen nykyhetkeen ja hengitykseen on oikeasti alkuun aika haastavaa, ajatus lähtee helposti harhailemaan ihan muihin arjen asioihin. Ehkä vaikeinta meditoimisessa on kuitenkin se, että ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa. Jo ihan pienilläkin hetkillä voi saavuttaa suurta hyötyä.

Voin myöntää, että ajoittain kärsin pienestä paniikkihäiriöstä ja ahdistuneisuudesta, johon on usein suurimpana syynä juuri kiire ja hektinen arki. Nuo päivät ovat usein niitä, jolloin mieluiten vietän aikaa itsekseni ja toisaalta paniikin voi myös laukaista semmoinen yleinen härdelli kun on jatkuvasti menossa, eikä oikein ehdi istahtaa alas. Eräs aamu vietin etäpäivää ja istuskelin terassilla meditoimassa. Aamuauringon säteet pilkahtivat puun takaa, lämmin kesätuuli puhalsi ja linnut lauloivat. Minut valtasi aivan erityinen hyvän olon tunne, enkä keksinyt ainuttakaan asiaa, joka painaisi mieltäni. Usein teen meditoimisen perään muutamia jooga-asanoita ja itse tykkään meditoida juurikin aamuisin. Ja tehon muuten huomaa heti! Olo on vartinkin meditointi+joogasession jälkeen kuin uudestisyntynyt.

Tässäpä helppoja vinkkejäni aloittaa meditoiminen:

 

1. Kaikki tietysti alkaa siitä, että etsit rauhallisen, hiljaisen paikan, jossa tunnet olosi tyyneksi ja turvalliseksi. Rantahiekka (oma unelmapaikkani meditoida), oma piha, olohuone tai joku muu paikka kotonasi, joka on mieleinen. Loppupeleissä meditoida voi ihan missä tahansa, mutta ainakin omalla kohdallani on keskittyminen helpompaa näissä edellämainituissa paikoissa. Kuten ehkä arvaattekin, on meditoiminen kotona lapsen kanssa kaksin tämän ollessa hereillä täysi mahdottomuus 😀

2. Aloita lyhyellä ajalla ja pikkuhiljaa. Minuutin meditaatiokin on jo hyödyllistä, muutamasta minuutista puhumattakaan! Laatu korvaa tässä määrän; Vaikka istuisit kymmenen minuuttia ”meditoiden” mutta silti oikeasti ihan muita arjen juttuja miettien, on tuo aika siinä mielessä itse meditaation kannalta hyödyttömämpää kuin se, että istuisit pari intensiivistä minuuttia keskittyen hengitykseen ja hetkeen.

3. Jos keskittyminen on hankalaa, kiinnitä huomiosi johonkin ruumiintoimintoon, hengitykseen tai kehon osaan. Tällöin on lähes mahdotonta keskittyä samalla muihin asioihin. Aina kun ajatus lähtee harhailemaan, kiinnitä huomio takaisin esimerkiksi hengitykseen. Kiinnitä huomiota sisään- ja uloshengitykseen tai tee vaikka body scaniä, jonka joku saattaa muistaa koulun liikuntatuntien rentoutumisharjoituksista. Liiku mielessäsi kehonosasta toiseen lähtien jaloista ja edeten sääriin, vatsaan ja käy läpi kaikki kehonosat. Aisti mitä tuntemuksia missäkin kohdassa on ja keskitä täysi huomiosi kuuntelemaan mitä keho sanoo. Tunnetko jäykkyyttä tai kipua? Usein pienet jumit tai kehon oireilut saattavat arjen hässäkässä jäädä huomaamatta, ihan vain siksi ettei meillä ole aikaa kuunnella itseämme ja kehomme tuntemuksia. Käy body scanillä koko keho läpi. Voin muuten allekirjoittaa tämän: Kun keskityt käymään läpi kehoasi ja tuntemuksia, on täysin mahdotonta miettiä samalla jotain muuta.

4. Kiireisille tai niille, joilla ei tunnu jäävän aikaa meditaatiolle, vinkkaisin seuraavaa: Voisitko meditoida esimerkiksi työmatkoilla? Itse olen ottanut tavaksi lyhyet meditaatiohetket työmatkajunassa. Vaikka julkisissa liikennevälineissä onkin kotia enemmän meluhaittoja ja muita ärsykkeitä, on se  toisaalta tietynlaista haastetta. Laita puhelin pois, silmät kiinni ja keskity muutama minuutti hengitykseen ja vain tähän hetkeen. Mahdolliset häiriöäänet voi tietysti blokata kuuntelemalla kuulokkeilla rauhallista musiikkia, itse kuuntelen usein sitä Spotifyn Yoga & Meditation -listaa, josta joskus täällä vinkkasin. Kätsyä, hoidit juuri päivän meditaation työmatkalla!

5. Yleisin jooga-asento on varmasti se tyypillinen lootusasento, mutta meditoida voi periaatteessa missä asennossa tahansa. Pääasia, että asento on sinulle mukava ja semmoinen, jossa on rento olla ja hengittää. Istuen tai maaten, miksei nyt luovemminkin jos siltä tuntuu. Vaikka seisten, myös kävelymeditaatio on yksi variaatio 😀

Ainakin veikkaisin, että näillä nikseillä pääsee hyvin alkuun hommassa!

Kuuluuko meditaatio teidän arkeen? Onko teillä antaa näiden lisäksi toimivia vinkkejä?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Asiaa naisten ulkonäkökriittisyydestä ja raskausspekulaatioista

Paino on asia, johon en ole kiinnittänyt aikoihin tai edes vuosiin juurikaan huomiota. Poislukien raskauskilot, joista kyllä tuli jauhettua täällä ihan loputtomiin asti. Paljonko niitä tuli, kuinka ahdistavaa ”liikakilojen” kanssa liikkuminen oli ja kuinka niistä kuuluisista raskauskiloista sitten parhaiten pääsi eroon? Varmaan näistä kaikista aiheista on tullut raapustettua postausta. Talvella kävi niin, että pienen stressin ja kiireen syövereissä laihduin jonkin verran, vanhat farkut tuntuivat jopa hieman löysiltä. Tuolloin toivoin, että saisin edes muutaman kilon lisää, mitenkään tietoisesti en ollut yrittänyt laihduttaa. Usein painoa lähtee silloin kun olen esimerkiksi kiireisempi, liikun enemmän ja sitten taas saatan saada muutaman ”kesäkilon” siinä vaiheessa kun tulee esimerkiksi lomilla herkuteltua enemmän ja liikuttua vähemmän.

Mistä tämä aihe sitten tuli mieleeni, oli ironisesti pienestä pömppövatsasta, jonka olen kevään lomailuiden myötä saanut matkaani. On ollut ties mitä menkkaturvotuksia ja ihan vain myös sitä herkuttelua. Itseäni muutama lisäkilo ei ole häirinnyt, mutta havahduin tässä eräänä päivänä siihen kun jotenkin vaistomaisesti jossain tilanteessa pyrin peittämään tuota loppupäivän turvotuspömppistä. Jaa miksi? Pelkäsin nimittäin, että minun ajatellaan olevan raskaana. Näin jälkikäteen aivan naurettava ajatus! Miksi pitäisi ajatella mitä muut ajattelevat, oman herkkuvatsansa tähden? Ihan sama oikeastaan, vaikka koko maailma olisi siinä uskossa, että meille on tulossa perheenlisäystä. Herkkuvauva se kuitenkin vain siellä asustelee. Sinänsä koomista, kuinka yleisiä tuommoiset spekulaatiot oikeasti ovat. Naisten keskuudessa lähtee samantien käyntiin raskausspekulaatiot ensinnäkin a) jos et juo alkoholia b) jos pieni vatsakumpu paistaa vähänkin läpi vaatteiden alta.

Hame / Zara (ostettu 2012)

T-paita / Monki

Tennarit / Puma

Kello / Swatch

Tästä tulikin mieleeni se, kuinka helposti ulkonäöstään ja niistä piirteistä, joita ehkä itse ajattelee ”epäkohdikseen” ajattelee, että mitä muut niistä ajattelevat. Pitääkö toinen minua lihavana? Rumana, koska tukkani on hento? Huonompana, koska olen lyhyempi kuin monet ystäväni? Monesti kun on itse juuri ainoa, joka noihin seikkoihin edes kiinnittää mitään huomiota. Vähän sama kun olen menneinä vuosina itkenyt hysteerisesti ihan paniikkikohtauksiin saakka niitä hiustenlähtökausiani. Loppupeleissä kukaan muu tuskin juurikaan edes huomasi asiaa kuten minä itse. Tottakai tiedän itse, etten ole lihava, mutta sen olen huomannut, että varsinkin raskauden jälkeen on kamala paine palautumiseen. Josset pääse raskauskiloista vuodessa eroon, olet vähintään laiska, mutta voin kertoa kokemuksella, että kroppa kyllä palautuu sitten kun on siihen valmis. Usein kuitenkin tuntuu, että ne raskauskilot ovat usein ongelma juuri muille ihmisille, kuin sille kilot kantavalle itselleen.

Myönnän tietty itsekin, että jos täytyy blogikuvia valitessa tehdä valinta kahden kuvan välillä, joista toisessa korostuu järkky lounasturvotus ja toisessa ei, tottakai valitsen itsekin sen ”imartelevamman”. Eihän nyt kukaan halua lisätään someen kuvia, jotka korostavat juuri niitä kohtia, jotka koet ehkä epämukaviksi tai joita jopa häpeät. Miettikää kuinka älytöntä! Pömppis tai ei, tykkään kyllä omasta kropastani ja olen sen suhteen realisti. Ei kukaan ole täydellinen. Kaikilla on  noita ”pömppispäiviä”, niitä ei vain tuoda ilmi. Ja vaikka tuotaisiinkin, mitä väliä?! Sehän on vain normaalia elämää meille naisille.

Haluan kertoa erään salaisuuden. Joskus teininä, muistaakseni 13-vuotiaana eräs kaveri-poika keksi alkaa leikkimielellä ”kiusaamaan” minua siitä, että minulla on kaksoisleuka. En muista liittyikö asiaan myös jotain ”Iines on lihava”-juttua, mutta tuolloin teininä otin asian todella raskaasti. Eikä minulla edes ollut kaksoisleukaa. Aloin tietoisesti liikkua enemmän, perehdyin jo nuorena terveellisen ruokavalion saloihin ja 8-luokalla taisin painaa jotain 40kg tietämillä ja ehkä vähemmänkin, vaikken mistään suoranaisesta syömishäiriöstä tai bulimiasta missään kohdin kärsinytkään. Jossain vaiheessa selvisi tämän ”kaksariepisodin” jälkeen, ehkä vuosi eteenpäin, ettei tämä poika missään vaiheessa edes ollut ajatellut, että minulla olisi ollut kaksoisleuka, vaan oli kiusoitellut vain siksi, että oli ollut minuun niin ihastunut. Kyllä tuossa vaiheessa hieman harmitti, että miksi toinen sanoo jotain mitä ei tarkoita. Lapset ja teinit osaavat oikeasti olla toisilleen todella julmia, vaikkeivat sitä edes tarkoittaisi. Ja kyllä, tuolla tapahtumalla on ollut vaikutusta elämääni ja olen miettinyt sitä useinkin tässä vuosien varrella, vaikka tapahtuneesta on jo yli 15 vuotta.

Myönnän itsekin, että kävin tavan vuoksi aina vaa’alla silloin kun treenasin ahkerasti. Osittain ehkä siksi, että salilla oli se vaaka (meillähän ei kotona ole ollenkaan) ja toisaalta myös halusi seurata jonkinlaista kehitystä. Nyt en ole käynyt puntarilla muistaakseni vuoteen, eli en edes tiedä paljonko painan.  Mutta mitä se muuttaa, että tietää kilomäärän? Saako numero tuntemaan sinut laihemmaksi tai lihavammaksi kuin mitä oikeasti olet? Eikö pääasia ole se, että peilistä katsoo tyyppi, jonka kanssa olet sinut ja olet kehossa, jossa olosi tuntuu terveeltä ja hyvinvoivalta?

En itse rehellisyyden nimissä pystyisi elämään kovin kurinalaista elämää ruokavalion suhteen. Fitnessruokavalio ja gramman tarkat annokset eivät olisi minua varten, haluan syödä sitä mitä tekee mieli, ilman että ruoasta ja painosta tulee mikään elämää suurempi asia. Kun viikolla on aktiivinen ja syö tavallista terveellistä kotiruokaa, on hyvillä mielin ansainnut viikonlopun herkuttelut. Haluan, että liikunta, normaali arkiruoka ja herkuttelu ovat keskenään tasapainossa.

Pääasia on kuitenkin se, että tunnet olosi hyväksi kropassasi, ei se mitä ympäristö tuputtaa meille siitä ”täydellisestä” ja samalla niin epärealistisesta ”ihanneprofiilista”, joihin meidän kaikkien pitäisi mukamas mahtua. Niin tai näin, uskon itse tasapainoon ja siihen, että kun olet tyytyväinen elämääsi, noudatat tasapainoa ruokatottumuksissasi ja liikut hyvää oloa hakien, etkä sitä ultimaalista kropparääkkiä, seuraa pikkuhiljaa myös tietynlainen hyväksyntä itseensä. Sellaisena kuin olet. Toki, hikirääkki voi  olla monelle henkireikä ja sallittakoon se, rakastan sitä itsekin. Kun räätälöi elämäntavat hyvä olo-hakuisesti, saatat yllättyä siitä, että ulkonäköpaineetkin pikkuhiljaa väistyvät ja oivaltaa sen, että hyväksyntä itseään kohtaan on etusijalla.

Samaa vai eri mieltä?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Kesäpäiviä puhelimeni läpi

Ensimmäinen viikko lomaa käynnissä ja mitäs täällä onkaan puuhailtu? Harmiksemme oli alkuviikko täällä Helsingissä melko sateinen, joten päivät tuli hengattua lähinnä kotona, kävellen leikkipuistoon ja tämmöisiä ”perusjuttuja”. Ja huhhei, nyt on vain aivan pakko sanoa, että pienellä herralla on ollut semmoiset riiviöpäivät meneillään, ettei kyllä paljoa olla lomafiilikseen päästy noin rentoutumismielessä 😀 Kiukuttelua, tavaroiden heittämistä (myös minuun päin), ruoan viskomista lattialle (lautasineen) ja muuta kivaa, kuten tuolille kiipeilyä ja valokatkaisimien rämpyttelyä, pöydälle kiipeilyä, suuttumista jossei pääse mun läppärille ”dataamaan”, viherkasvin kaatamista multineen päivineen, sekä kaiken sortin juttuja, jotka yksinkertaisesti ovat totaalisen kiellettyjä.

En tiedä liittyykö uhmaikään, mutta aika voimia vievää silti. Selkeää rajojen testailua siis. Tarhassa tämä minimies on kuulemma niin kiltti. No, tarkoitukseni ei todellakaan ollut millään muotoa valittaa. Tottakai on kivaa lomailla ja viettää aikaa pienen kanssa. Toivottavasti päästään parempien säiden toivossa loppuviikosta tekemään jo enemmän juttuja. Juuri parhaillaan hengaillaan omassa pihassa auringossa ja näyttäisi pienenkin harmistuksen johtuneen sadepäivistä. Tänään ihan eri meininki nimittäin!

Parasta pojan mielestä on taluttaa Bixua itse! Tämä tosin onnistuu vain todella rauhallisilla metsäpoluilla, mutta juttuhan on nyt tietysti se, että kun poika kerran pääsi taluttamisen makuun, ei sitä saakaan enää tehdä kukaan muu kuin hän itse. Semmoinen ”minä itse”-vaihe on muutenkin nostanut päätään. Mutta voi kuinka ylpeä hän oli talutuskunniasta ja Bixukin meni todella kiltisti kun tiesi, että pieni taluttaa.

Meillä oli viime viikolla kunnon perhekokoontuminen Shalassa, haha! Mentiin miehen kanssa peräkanaa tunneille ja napero vaihtui siinä lennosta. Mies käy välillä Shalan miesjoogassa ja nyt oli itselläni eräs tunti sen jälkeen, joten treffattiin kaikki joogastudiolla. Miniskeittari!

Shalassa oli ensimmäinen tunti uutta Liisan pitämää Full Moon Yoga & meditation-tuntia, jota odotin useamman viikon! Parin tunnin mittainen harjoitus piti sisällään kevyitä joogaliikkeitä, venyttäviä kiertoja, rentoutumista ja meditoimista. Teemana siis kesäkuun täysikuu ja nimensä mukaisesti tunti järjestetään aina täydenkuun aikana. Aivan ihana tunti ja olin saanut Liisalta vinkkiä, että tunnilla käytetään myös kristalleja. Jokainen osallistuja sai oman pienen ruusukvartsin.

Viime viikolla oli melkoinen hemmotteluviikko ennen lomaa. Kävin nimittäin syvärentoutumassa Float Kalliossa. Siis rentoutuskellunnassa! En muista oikeasti milloin olisin ollut yhtä rentoutunut ja olo kesti vielä kellunnan jälkeenkin. Huhhuh, lämmin suositus!

Kellunta tapahtui tässä tankissa, jossa lilluin siis kokonaisen tunnin ilman mitään aistiärsykkeitä. Kelluminen tapahtuu alasti, äänieristetyssä huoneessa, vesi on ihonlämpöistä ja itse myös pimensin huoneen, sekä tankin täysin säkkipimeäksi. Aivan älytön kokemus lillua ilman mitään häiriötekijöitä, olo oli kuin avaruudessa olisi leijaillut. Seychelleillä ja Malediiveilla tein paljon tuota vesililluntaa kun aaltoja ei useinkaan ollut juurikaan ja vesi kivan matalaa. Tosi rentouttavaa 🙂

Minä Hulkina. En muuten ehkä ole koskaan laittanut tänne kuvaa tuosta Whamisan Kelp Maskista kasvoilla? No, tässä se kuitenkin on. Maailman paras levänaamio nimittäin! Whamisan kasvonaamiot ovat oikeasti parasta mitä on olemassa, sekä tämä Kelp Mask-levänaamio, että geelinaamiot. Nämä ovat luonnonkosmetiikkaa ja jokaisen sentin arvoisia. Olen todennut pienen vertailun jälkeen, että noita myydään edullisimpaan hintaan täällä.

Mikä parasta naamion jälkeen, on tuo hehku iholla. Se nimittäin kestää jopa pari päivää! Ihan must esimerkiksi ennen tärkeitä juhlia tai ihan vain silloin kun ehkä haluaa ihon olevan erityisen hehkuva. Ihan kamalan usein en näitä raaski tehdä, mutta noin kerran-pari kuussa yleensä.

Aurinkoinen kesäaamu kotiterassilta.

Maanantaina intouduttiin pitkästä aikaa tekemään kotona pizzaa. Omani valkoisena, tottakai. Nykyään tilaan pizzan aina valkoisena, se on jopa ihan itsestäänselvyys. Jostain syystä tomaattikastike alkoi jotenkin tympiä ja toki vaihtelu virkistää. Pitäisi tehdä pizzaa useammin. Jotenkin sitä aina tuumaa, että pizzapohjan tekeminen on ylitsepääsemätön homma, mutta eihän se loppupeleissä edes ole aikaavievää tai edes mitenkään hankalaa. Maailman helpoin asia, vaikka taikinasormet ovat aina asia, joka ärsyttää 😀

Kivaa päivää teille!

 

Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Olenko hurahtanut?

Eräs ystävämme oli pari viikkoa takaperin meillä istumassa iltaa ja jossain vaiheessa hän otti puheeksi kristallit ja muut henkiset jutut, joita olen innoilla tutkinut. Selvisi, että hänkin on perehtynyt asiaan paljon, enkä ollut edes tiennyt! Keskustelimme siitä, että miten eri asioihin ”hurahtaa” ja miksi niin tapahtuu? Olenko itse hurahtanut kristalleihin, chakroihin ja astrologiaan? Missä menee liiallisuuden raja?

Pakko sanoa, että hihhulijutut ovat mielestäni aivan parasta. Monella ihmisellä on joku intohimon ja kiinnostuksen kohde, oli se sitten urheilu, uskonto tai mitä ikinä. Siis semmoinen asia, jota haluaa tutkia ja harrastaa silkasta mielenkiinnosta tai palavasta innosta. Jokaisella saa olla omat juttunsa, enkä itse tuomitse toisen valintoja niin kauaa kun ne eivät vaikuta negatiivisesti omaan elämääni. Olen aina jossain määrin uskonut ”yliluonnolliseen”, pienenä olin tosi kiinnostunut noituudesta, ufoista ja kaikenlaisesta ”vaihtoehtoisesta totuudesta”. Juuri semmoisesta, joka sotii vastaan sitä, mitä meille koulussa opetetaan. Äitini on myös aina vahvasti uskonut erikoisempiin juttuihin, opiskellut chakroista ja energiahoidoista, joista itsekin teinivuosinani angsteillessani ajattelin, että tsiisus mitä touhua.

Miksi sitten olin moneksi vuodeksi haudannut kaikki nämä kiinnostukseni, oli yksinkertaisesti juurikin se, että ajattelin muiden pitävän aivan sekona jos selittää jotain siitä normaalista poikkeavaa. Kunnes sitten jossain vaiheessa hoksasin, että hei, en olekaan ainut joka näistä on kiinnostunut. Nykyään hihhulius on suorastaan buumi, esimerkiksi Loseissa ei tarvitse etsiä kovinkaan kauaa, kunnes tulee vastaan ennustajapuoteja ja kristallikauppoja. Ehkä siksi olen postaillut blogiinkin reippaammin näistä asioista, siis koska muitakin näihin perehtyneitä ja ”outoihin juttuihin” hurahtaneita löytyy. Eihän se tietty tarkoita, ettei elämässä ole mitään muuta kuin kiviä ja chakrojen aktivointia. Tai että olisi jotenkin menettänyt järkensä ja realismin maailmaan vain sen tähden, että miettii niitä asioita myös joltain toiselta kantilta.

Valtaosa näistä ”hihhulijutuista” ovat asioita, joita esimerkiksi alkuperäiskansat ja eri kulttuurit ovat harjoittaneet tuhansia vuosia aivan jokapäiväisenä totuutena. Kunnes länsimainen ajattelutapa on tietyissä määrin leimannut oudoksi kaiken, joka ei perustu valtauskontoihin, länsimaisten kulttuureiden perinteisiin tai ihan vain tieteeseen. Miksi nämä tuhansia ja tuhansia vuosia useissa kulttuureissa ”normaaleina” pidetyt asiat olisivat yhtäkkiä sen huonompia tai ”huuhaata” vain sen vuoksi, että ovat täysin erilaisia kuin ne asiat, joita meille on lapsesta saakka opetettu? Mielestäni on rikkaus ymmärtää eri ajattelutapoja ja kyetä miettimään vaihtoehtoja, kuitenkin tuomitsematta niitä jonkun toisen omia, ehkä täysin erilaisia ajattelutapoja.

Joku voisi ajatella, että elämään haetaan jotain sisältöä tai asioita, joihin uskoa silloin kun elää vaikeaa elämäntilannetta. Totta sekin. Itseäni esimerkiksi astrologia, meditoiminen ja kristallit kiinnostavat siksi, että ne auttavat minua oppimaan lisää itsestäni. Kehittämään minuuttani ja analysoimaan itseäni. Mitä tunnen ja miksi? Miksi toimin tietyllä tavalla ja voisiko joku asia antaa sille selityksen? Mitä voisin oppia itsestäni ja kuinka voisin kehittää itseäni entistäkin paremmaksi ihmiseksi, myös henkisellä tasolla. Mielestäni on yksinkertaisesti kiehtovaa ajatella, että se meille normaali, mitä koulussa opetetaan ei välttämättä olekaan absoluuttinen totuus.

Miettikääpä seuraavaa? Kuinka pieni todennäköisyys maapallon ja yleisesti koko galaksimme syntyyn on ollut? Energioiden ja hiukkasten kertymistä miljoonien vuosien ajan, joka lopulta on johtanut tähän kaikkeen. Kuinka sattuman kauppaa tämä kaikki oikeasti on, se mitä pidämme täysin itsestäänselvyytenä? Pohtikaa sitten kuinka pieni osa maapallo loppupeleissä on tätä kaikkea, koko maailmankaikkeutta ja universumia. Voisiko maailmankaikkeuden energioilla sittenkin olla joku vaikutus meihin? Miksi se kaikki totuus löytyisi juuri täältä, maapallolta, eikä siitä maailmankaikkeudesta ja sen kokonaisuudesta, jota me olemme suhteessa vain pieni pölyhiukkanen. Se, että olet juuri semmoinen kuin olet, koska olet syntynyt juuri sillä hetkellä kun sinun oli tarkoitus, tiettyjen planeettojen suhteessa toisiinsa.

Jep, tiedän että tämä saattaa kuulostaa melko hassulta, mutta itse koen kehittäväni itseäni sillä, että kykenen ajattelemaan out of the box. Muita vaihtoehtoja, jotka voivat olla se ”absoluuttinen totuus” tai sitten se, mitä kukaan ei ole kyennyt vielä tieteenkään nimissä selittämään. Tai sitten kaikki tämä ja me olemme oikeasti vain todella hyvän tuurin ja pienten todennäköisyyksien tulos. Avaruus on lapsesta saakka kiehtonut minua ja rakastin pienenä katsoa avaruusaiheisia dokumentteja. Toivoin joka kerralla, että seuraavassa dokumentissa selviäisi jotain uutta ja mullistavaa maailmankaikkeudesta. Avaruus on asia, jota ei jollain tapaa vain osaa edes ajatella. Mikä on kaiken tarkoitus? Missä suuressa tyhjyydessä me hengaillaan muiden tutkimattomien galaksien kanssa? Mitä tuolla jossain kaukana tapahtuu juuri nyt? Ehkä totuus todella on ”tuolla ulkona” X-files-tyyliin (kaikkien aikojen lemppari muuten).

Palataan sitten niihin kaikkiin kristalleihin, jotka ovat syntyneet maapallolla. Kaikki nekin eri olosuhteissa ja tiettyyn tarkoitukseen. Jos meillä kaikilla ihmisillä ja elävillä olennoilla on tietty tehtävä maapallolla, esimerkiksi muurahaiset, mehiläiset, joita ilman koko ekosysteemi menisi täysin uusiksi, miksi kaikella muullakin ei olisi tarkoitusta? Kivillä, taivaankappaleilla ja kaikella sillä aineettomalla, jota emme ehkä silmällä kykene näkemään. Jos nyt kerron uudelleen kristalleista ja niiden hoitavista ominaisuuksista, ymmärrättekö pointin eri tavalla?

Asia, joka minua on hämmästyttänyt on se, kuinka puolisoni oikeasti suhtautuu näihin ehkä joidenkin mielestä todella oudoilta kuulostaviin juttuihin kunnioittavasti ja myös kiinnostuneena. Hän on enimmäkseen sitä mieltä, että jos esimerkiksi joku kivi saa minut hyvälle mielellä, sehän on vain hyvä asia, että on kiinnostunut asioista jotka kokee mieleisiksi.

Sitten muuten muutama sana tästä asusta! Oli nimittäin lempparini aikoihin. Tuo samettihame on kesän löytö UFF:ilta, voisinkin taas jossain vaiheessa tehdä kootun postauksen kirppislöydöistä.

Paita / Forever 21

Hame / 2nd hand

Tennarit / Puma

Korvikset / Glitter (saatu)

Ja vastauksena kysymykseen: Kyllä, olen ehkä vähän hurahtanut, mutta eihän siinä ole mitään pahaa. Kai 😉

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.