Urakeskeinen(kö?)

Omat vauvauutiseni aiheuttivat monessa lukijassa hämmästystä. Suurimmassa osassa ihmetystä aiheutti se kuinka ja miksi ennen niin vuosia työnteon ja urakeskeiyyden puolesta liputtava teki näinkin radikaalin takinkääntötempun? Eikös minun pitänyt panostaa työntekoon? Opinnoistakin oli monesti ollut puhetta.

Vielä muutama vuosi sitten oikeastaan ainut asia joka päähäni mahtui oli työnteko. Työt, työt, työt. Olisin voinut viettää aikaa työpaikalla vaikka vuorokauden ympäri. Mietin aivan jatkuvasti, että mitä seuraavaksi ja kokoajan oli rattaat pyörimässä kaikenmaailman suunnitelmien tai itsensä kehittämisen suhteen. Blogiakin tein tuolloin ihan superaktiivisesti, joten aikaa omille ajatuksille ei oikein edes tainnnut olla. Olin tosi itkuherkkä, koska useimmiten olin todella väsynyt. Ajatus esimerkiksi itsestäni lykkäämässä lastenvaunuja lähinnä etoi, eikä tuo ajatus ollut oikeastaan koskaan edes käynyt mielessä. Ja ei missään nimessä yleisesti ihmisistä lykkäämässä niitä vaunuja, vaan minä tekemässä sitä. Enhän oikeastaan edes tiennyt mitään lapsista.

Siitä on aikaa varmaan reilu vuosi tai pari kun ensimmäisiä kertoja aloin miettimään, että haluanko ihan tosissani kuluttaa koko elämäni vain työntekoon keskittyen. Tokihan vaikkapa matkustelu tuo arkeen ja elämään ihanaa vaihtelua, mutta tietysti ne vuosilomatkin ovat  aina rajalliset. Unohtamatta tietty sitä arkeen paluuta aina lomien jälkeen..

Ehkä se pohjimmainen ajatus siellä kaiken takana oli se, että mitä sillä vuosien ”raatamisella” mahtaa ihan oikeasti saavuttaa elämässä? Siis konkreettisesti? Onko se loppupeleissä todella sen arvoista saavuttaa urallaan tietty asema jos kaikki on tehty oman elämän uhrauksella, pahimmassa tapauksessa terveyden? Oman elämän joka eletään vain sen yhden kerran. Nyt jälkeenpäin tuntuu, ettei itselläni ole ollut oikeasti kunnolla aikaa itselleni ja omalle elämälleni sen jälkeen kun aloitin 2008 opiskelut osa-aikatyön lomassa. Veikkaan, että joku tietty vaihde jäi päälle siinä tohinassa kun piti valmistua, löytää työpaikka, muuttaa, aina jotain meneillään.

 kuva täältä
Nyt raskaana olen tehnyt aivan ennenkuulumattoman jutun, joka ei olisi tullut vanhalle Iinekselle kysymykseenkään ja kieltäytynyt stressaamasta mistään töihin liittyvästä, ihan puhtaista terveyssyistä. Välillä olen herännyt jopa pieneen  huoleen siitä, että missä kaikki se kunnianhimo oikein on, mitä minulle tapahtuu? Sitä on vaan yrittänyt takoa päähänsä, että stressailla ehtii myöhemminkin ja jos tässä jotain ehtii tehdä vielä myöhemminkin kymmeniä vuosia niin se on työ!!

Tietysti omat hommat tehty niin huolellisesti kun vaan pystyn ja kykenen, mutta mikään ylisuoriutuminen ei ole kertakaikkiaan käynyt mielessäkään ja vauva on ollut siihen ihan hyvä syy. Miksi stressailla turhaan jossei siihen kertakaikkiaan ole ylimääräistä energiaa? Tokihan ne ajatukset ovat muistakin syistä olleet välillä aivan muualla kun siinä työnteossa. Ennenvanhaan pyrin ylittämään itseni työssä jokainen päivä ja ylisuoriutumaan vain sen vuoksi ettei kukaan voisi ikinä tulla sanomaan laiskaksi tai huolimattomaksi. Toisaalta, miksi omaa suoriutumistaan pitäisi todistella muille? Eikö sen pitäisi riittää että itse tiedät tekeväsi parhaasi ilman ylimääräistä hössötystä?

Kyllä itseäni voisi pistää ahdistamaan keski-ikäisenä siinä vaiheessa kun tajuaa ettei oikeasti ole edennyt mihinkään, varsinkaan josseivat ne tulevaisuuden näkymätkään näyttäisi ihan kamalan hyviltä. Mutta toisaalta mitä sitten loppupeleissä? Pääasiahan on kuitenkin että on itse onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Aika harvan ihmisen hautakiveen kuitenkaan kaiverretaan upeita urasaavutuksia, joten onko se oikeasti se tärkein juttu johon panostaa? Kai se pointti tässä pohdinnassa oli enemmänkin se, että kuinka ylös ja nopeasti täytyy edetä että voisi hetkeksi pysähtyä? Onko kaikki saatava alle kolmekymppisenä? Mihin sitä oikeasti on kiire?

 kuva täältä
On itselleni työ edelleen tärkeä juttu ja varsinkin nyt on huojentavaa tietää että on kuitenkin mukava työ johon palata takaisin kun tietää ettei joudu päivästä toiseen tekemään jotain oikeasti inhottavaa ”paskaa” jota vihaa, joka veisi elämästä kaiken muun ilon ikinä palkitsematta. Vaikkei oma työnikään loppupeleissä mitään rakettitiedettä ole, on siinä monia hyviä puolia ja ehdottomasti edellytykset edetä, kehittyä ja menestyä jos vain halua ja kiinnostusta löytyy. 
Olen myös iloinen, että olen saanut opiskeltua itselleni monipuolisen ja oman kokemukseni pohjalta oikein hyvin työllistävän tradenomitutkinnon, vaikkei jatko-opintojen jano sekään ole missään nimessä laantunut. Sen aika nyt vaan on myöhemmin. Olen itse vaan lähivuosina huomannut sen, ettei se koulutuskaan missään nimessä ole avain menestykseen. Omalla työpaikalla on päinvastoin tullut nähtyä huomattavasti enemmän niitä menestystarinoita, joissa nimenomaan se työkokemus painaa akateemista koulutusta huomattavasti enemmän kupissa. 
Toki itsekin ottaisin KTM-paperit käteen ihan milloin vain riemusta kiljuen, mutta ehkä luottaminen siihen että ne paperit ovat tie onneen on ehdottoman väärä, ainakin tässä taloustilanteessa ja mitä on itse tullut nähtyä. Tietysti vaihtelee varmasti huomattavasti yrityksestäkin (ja huom alasta!!), että mitä rekrytoinneissa arvostetaan, itselleni on kuitenkin ollut todella positiivista nähdä kuinka ainakin oman työnantajani leivissä voi edetä hienosti ”ihan vaan niillä tradenomin papereillakin”. Siksi en itse jaksa kantaa tällä hetkellä mitään ylitsepääsemätöntä huolta jatko-opintojenkaan suhteen.

Toisaalta tämä vuosi on varmasti juuri itsensä kehittämisen puolesta todella merkittävä. Kyllähän äitiys varmasti kasvattaa henkisesti hurjasti ja voipi olla että olen tämän vuoden jälkeen vielä entistä erilaisempi Iines 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Parempi aloitus päivälle

Tämän viikon viimeinen arkipäivä sai tällä kertaa mitä parhaimman aloituksen! Kuten ehdinkin kirjoitella aikaisemmin, tuli perjantaina herättyä ilman kelloa jo seitsemän maissa vaikka olisikin saanut nukkua vielä ainakin tunnin myöhempään. Olen yleensä todella laiska tekemään ammuisin mitään ja useimmiten myöhäisemmät aamut menevät yksinkertaisesti vain lorviessa ja dataillessa. 
Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni heti aamusta ja aloittaa päivän oikein energisellä tavalla! Ensin salille tekemään 40minuutin selkätreeni, sitten kotiin suihkuun, keittämään puuro, koirat pihalle ja sitten taas kävellen töihin. Tätä se kesä teettää, en olisi nimittäin voinut ikimaailmassa kuvitella olevani näin aamuahkera esimerkiksi maaliskuisena harmaana aamuna. Ei vain olisi tullut kuuloonkaan! Se tunne kun voittaa sen viitsimisen rajan on nimittäin aivan mieletön. Useimmiten sitä suunnittelee tekevänsä sitä ja tätä ja haaveilee että olisi vähän reippaampi ja ahkerampi, se tunne kun niitä juttuja oikeasti saa aikaan on kyllä palkitseva.
Tällä viikolla tuli tehtyä kreikkalaista salaattia jo kaksi kertaa! Mietinkin että mikä helppo salaatti olisi seuraavana vuorossa 😀

 Aamupuuroilut
Itse aurinkohulluna suurin osa näistä helteistä nyt menee viikonloppuja lukuunottamatta hieman sivusuun töiden vuoksi vaikka usein pyrkiikin menemään esimerkiksi lounastauolle ulos. Mikäs sen parempi keino aloittaa aamu kun bussin sijaan kävellä työmatkat, siinähän saa samalla sekä aurinkoa, hyvää mieltä että liikuntaa! Lisäksi liikunta ja etenkin lenkkeilu on itselleni juurikin sitä omaa aikaa jolloin ehtii käydä läpi omia ajatuksiaan ja yksinkertaisesti heittäytyä hetkeksi pois arjen hömpötyksistä ja kaikesta stressaavasta. Melko edullista ”arjen terapiaa” kerrassaan! 😉
On taas muistunut mieleen sekin, kuinka tärkeää säännöllisyys on itsensä huoltamisessa. Itselläni ovat niskaongelmat pysyneet jo pitkään loitolla säännöllisen liikunnan avulla. Kuinka monet ihmiset ravaavat hieronnasta toiseen ja hakevat reseptin toisensa jälkeen esimerkiksi nyt vaikkapa niska- ja hartiaongelmiin, kun yleensä lääke on kovin yksinkertainen; liikunta ja itsestään huolta pitäminen.
Huomasin niskaongelmien heti eskaloituvan kun en ehtinyt juhannusviikolla liikumaan kun pari kertaa ja siitähän se huimausrumbakin sitten lähti varmaan suurimmaksi osaksi… Ja katosi ainakin nyt toistaiseksi heti kun pakotin itseni sen kanssa kevyen liikunnan kautta taas asteittain takaisin treeniin ja toivottavasti pysyy nyt lopullisesti poissa! Olen huomannut, että itselleni sopiva määrä on harrastaa säännöllistä, monipuolista ja suht pitkäkestoista liikuntaa n. 4-5kertaa viikossa, kerrallaan vähintään 30-60min. Toki tämäkin vaihtelee viikottain, mutta useimmiten pyrin siihen neljään kertaan, oli se sitten kuntosalitreeniä, juoksua tai kävelyä.

 Tämmöistä höpöilyä meiltä..
Pitäisi kyllä ottaa aamuisin treenaaminen tavaksi arkisin nyt kun ei ainakaan voi väittää että olisi energiasta puutetta. Pidemmässä juoksussa säästää kuitenkin aikaa kun tulee tehtyä aamurutiinit nopeammin ja tietää päivällä, että illalla on sitten enemmän aikaa loikoilla kun on jumpat hoidettu pois päiväjärjestyksestä.
Tänään pidän kyllä lepopäivän ihan kaikinpuolin. Onkin vuorossa tietysti auringonottoa ja herkkupäivä! 😀 
Ps. Gillette-arvonnan voittajille on nyt ilmoitettu sähköpostitse!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

iHerbin lemppareita

Lupasin aikaisemmin esitellä teille iHerbistä löytyneitä aarteita, joita tuleekin tässä postauksessa. Eikä nuo iHerbin lempparituotteet varmastikaan ole jäämässä näihin tuotteisiin, uusia kiinnostavia juttuja löytyy nimittäin melkeinpä viikottain ja aika koukussa nykyään ollaan kaivelemaan tuota iHerbin ihmemaata 😀

Itse luen todella aktiivisesti noita sivujen tuotearvosteluita ja jo niidenkin perusteella onnistunut löytämään hyviä tuotteita tai valitsemaan kahden hyvän välillä. Ja tuotteita joiden olemassaolosta ei ole ollut aikaisemmin aavistustakaan, kuten se Pycnogenol tai Astaxanthin, jotka molemmat ovat vahvoja antioksidantteja. Arvosteluista myös saa kivasti osviittaa miten esimerkiksi ravinnelisät tai vitamiinit ovat ihmisillä vaikuttaneet.

Tuosta Pycnogenol-seerumista kirjoittelin jo aikaisemmin täällä, mutta viime viikolla tilasin näitä jemmaan vielä kaksi purkkia lisää. Seuraavaksi kai lähtee tilaukseen Pycnogenol kapseleina 😀
Spirulina ja chlorella ovat nykyään aivan lempparilisäravinteet juurikin monipuolisten hyötyjen ja ravintosisällön vuoksi. Noitahan suositellaan käytettäväksi juurikin rinnakkain, joten molemmat kuuluvat itselläni ihan päivittäiseen arkeen. Hyödyistä olen kirjoittanut jo niin monesti, etten enää jaksa. Eiköhän kaikki jo tiedä 😀

Pure Hawaiian Spirulina Pacifica 500g vahvuisena täältä ja tuo 1g Chlorella taas on tämä.
Näiden kanssa olen myös yrittänyt bongata tuotteet, joissa olisi mahdollisimman hyvät arvostelut, sekä vahvuus ja suuri satsi samassa.

Arganöljy taas on kuulunut itselläni ihonhoitoon jo jonkun aikaa ja öljyn käytön myötä mm. kasvojen ihon kuivuus on kadonnut huomattavasti, sekä kasvot ovat muutenkin saaneet jonkinlaista lisähehkua. Levitän arganöljyä yleensä aamuin illoin ihon puhdistuksen jälkeen, välillä korvaan tämän aamuisin toisella seerumilla tai käytän alle öljytöntä seerumia, mutta yövoiteen alle tämä lähtee joka ilta!

Välillä olen myös hieronut öljyä kuivaan päänahkaan, joka hillitsee ainakin itselläni kutinaa. Tämän Cococare Argan Oilin hinta on iHerbissä alle 5euroa ja itselläni kestänyt aina yksi pullo muutaman kuukauden. Tätähän on muuten mahdollista käyttää muutenkin hiusöljynä esimerkiksi kuiviin latvoihin! Aivan ehdottomasti hinta-laatusuhde kohdillaan!!! Varsinkin kun tuo on puhdasta arganöljyä, kun osaan kalliimmistakin tuotteista on lisätty muita ainesosia.

Tavalliset postikulut ovat tuolta parin euron luokkaa, joten ei harmita vaikka
tilaisi vain pienellä summalla pari juttua! Yleensä olen saanut omat
tilaukseni n. viikossa, joskus jopa neljässä päivässä.

Jotta välttyisi ALV:eilta voi elintarvikkeita ja ravintolisiä tilata
Suomeen n. 35eurolla. Kosmetiikkaa taas hieman pienemmällä 22euron
summalla.  Itse olen jakanut yleensä suuret tilaukset kahtia, koska
postikulut ovat niin pienet ettei jakamisesta suuria kustannuksia
seuraa. Aina ovat omat alle 35 euron pikkutilaukset tulleet ihan omaan
postiin suoraan 🙂 Eipä voisi olla helpompaa!

Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei Suomeen saa kuitenkaan tilata ulkomailta ihan mitä tahansa, kuten Suomessa lääkeaineiksi luokiteltavia aineita, joita nyt luonnollisesti voi maassamme olla yllättäen mikä vain 😀 (Toivottavasti ei kuitenkaan mikään näistä omistani :D:D) Joten kannattaa perehtyä asiaan tarkemmin jos tilaaminen kiinnostaa!

Onko teillä kenties jotain iHerb-lemppareita, joista minä voisin innostua?! Vinkit ovat lämpimästi tervetulleita! 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Oil pulling kookosöljyllä, whaat?!

Olen jo pitkään miettinyt raapustavani tänne eräästä jutusta johon tutustuin talvella, todennäköisesti aivan viimeisten joukossa. En nimittäin ymmärrä miten olen voinut olla kuulematta oil-pullingista, varsinkin kun netti näytti olevan pullollaan tietoa ja kokemuksia tästä. Omat ensiajatukseni olivat lähinnä, että eihän tuo voi olla mahdollista! Juttu lähti itseasiassa liikkeelle siitä kun aloin kaverin vinkistä tutkimaan väitteitä että kookosöljyllä voisi valkaista hampaita.
Kenellekään ei varmasti ole epäselvää että kylmäpuristetulla kookosöljyllä on lukuisia käyttömahdollisuuksia ja lisäksi ihan suotuisia vaikutuksia myös terveydelle ja yleisesti kauneudenhoidossa, tokihan nyt kaikkea ei ole voitu ihan tieteellisesti todistaa, mutta eihän kaikki nyt voi ihan höpöhöpöjuttuakaan olla ottaen huomioon, että kyseessä tuote joka on ollut ihmisillä käytössä tuhansia vuosia ennen tätä länsimaihin rantautunutta kookosöljybuumia. 
Mitä sitten on oil-pulling eli kookosöljyllä purskuttelu? Ihmisten suut ovat täynnä erilaisia bakteereja ja viruksia, jotka voivat ja altistavatkin meitä erilaisille tulehduksille kuten nyt varmasti yleisimpänä vaivana ientulehdukset. Suun terveyshän noin yleisesti on pohjana ihmisen kokonaisterveydelle ja pitämällä suun ja hampaat terveinä, voi välttyä monelta vaivalta muualla kehossa niin hullulta kun kuulostaakin!

Kookosöljyllähän sanotaan olevan antibakteerinen vaikutus ja jo tuhansia vuosia vanhan perinteen mukaisesti edistää kookosöljyn purskuttelu suun terveyttä kokonaisvaltaisesti. Vaikutuksen huomaa ensimmäisenä suun terveyden kohenemisena, kuten hengityksen raikastumisena ja hampaiden vaalentumisena, mutta oil pullingilla väitetään olevan vaikutusta myös esimerkiksi aknen, kroonisen väsymyksen ja kroonisten poskiontelontulehdusten parantumisessa. Öljy niinikään ”imee itseensä” suun bakteereja ja epäpuhtauksia ulos kehosta, puhdistaa suun limakalvoja ja estää plakin muostumista. 
Käytännössähän purskuttelua suositellaan tehtävän päivittäin heti aamusta ennen ruokailua. Noin ruokalusikallista kookosöljyä purskutellaan suussa n. 15-20 minuutin ajan, joidenkin nettiohjeiden mukaan tulisi purskuttelua tehdä jopa muutaman kerran päivässä, mutta ainakaan itselläni ei arkisin riitä aika purskutella öljyä tuntia päivässä. Tuo vartti nyt on semmoinen, jonka ajan voi puuhailla muita juttuja. Itselläni tämä öljykokeilu on vasta melko aluillaan, mutta heti on jo kiinnittänyt tiettyihin juttuihin huomiota!

Itse olen purskutellut aina sen 15-20min ja pessyt heti perään hampaat huolellisesti sähköhammasharjalla. Öljyähän ei suositella missään nimessä nielaistavaksi, koska nuo sen imevät bakteerithan halutaan toki ulos kehosta eikä takaisin sinne sisään. Öljy suositellaan myös hävitettäväksi roskiksen kautta, ettei joudu viemäriin tukkimaan.

Olen kyllä huomannut että hampaat syystä tai toisesta ovat itseasiassa näyttäneet valkoisemmilta käsittelyn jälkeen. Mikä nyt itselleni on kuitenkin ollut tärkein huomio, niin suu tuntuu kertakaikkisen puhdistetulta purskuttelun ja harjauksen jäljiltä! Aivan kun olisi juuri käynyt hammaslääkärillä. Joku voisi sanoa että Listerine ajaa saman asian, mutta itse henkilökohtaisesti kyllä näistä kahdesta vaihtoehdosta valitsisin sen luonnollisen (unohtamatta mihin muuhun kookosöljyä voi käyttää!) Aion ehdottomasti jatkaa tätä rutiinia ja vaikkei nyt aina jaksaisikaan heti aamutuimaan, niin iltapäivästä sitten! Luin myös, että tämä toimisi kookosöljyn lisäksi myös muilla kylmäpuristetuilla öljyillä.

Aivan parasta löytää koko ajan uusia käyttötarkoituksia kookosöljylle, kohtahan sitä saa olla ostamassa purkkikaupalla! Itse jouduin tilaamaan uuden purkin kookosöljyä, tällä kertaa lähti testiin tuo CocoVi:n kylmäpuristettu Luomu. Tosi jännä, että näissäkin on pieniä makueroja! Pienen eron nimittäin esim. Voimaruoan kookosöljyyn huomasi. Molemmat kuitenkin aivan loistavia. Tuo CocoVi:n öljy löytyy netistä täältä. Hyvinvoinnin verkkokaupassa on muutenkin vielä pari päivää meneillään hyvinvoinnin hintahulinat ja esimerkiksi chian siemeniä ja kookosöljyjä oli tarjoushinnoilla (täällä!)
Onko oil-pulling teille jo tuttu juttu vai onko joku muu vielä aivan ihmeissään tästä jutusta?! 😀

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Askelia kohti elämäntapaa

Vaikken tänä(kään) vuonna tehnyt oikeastaan mitään virallisia uuden vuoden lupauksia, olen nyt jälkikäteen miettinyt asioita joita noin ylinpäänsä voisi lisätä elämäänsä tai tehdä enemmän. Lupauksia nyt on turha tehdä vain ”uuden vuoden” johdosta vaan ennemmin todellisen motiivin innoittamana. Kuka vain voi aloittaa taas kuntoilun tammikuussa viidennen kerran vain  lipsuakseen tavasta siinä vaiheessa kun nuo lupaukset alkavat kevät-talvella olla vain muisto 😉 Ennemmin pyrkii tekemään itselleen pidempiaikaisia lupauksia juurikin itsensä vuoksi, jolloin se todellinen tahto kumpuaa sisältäpäin ja myös vauhdittaa tavoitteiden saavuttamista. Se nyt ei vaadi keneltäkään vuoden vaihtumista, heh.
Itse olen alkusyksystä Käpylään muuton jälkeen innostunut taas pitkästä aikaa treenailemaan kunnolla ja liikkumisesta on ensimmäistä kertaa vuosiin tullut oikea innostuksen kohde, eikä kuukausiin ole tullut oikeastaan vietettyä treenitöntä viikkoa. Aikaisemmin toki treenailin, mutta muutaman vuoden ajan liikkumiseni keskittyi aikalailla juoksutreeniin ja pitkien juoksulenkkien vetämiseen, pari kertaa treenasin myös viikossa salilla, mutta salitreeni ei ollut varsinaisesti kovinkaan systemaattista tai tavoitteellista, se tavoitteiden saavuttaminen painottui pääasiassa sinne juoksuharrastuksen pariin. Syksyllä taas aloin pitkästä aikaa keskittymään juurikin painoharjoitteluun pitkästä aikaa ja parisen kuukautta sitten aloin lisäämään salitreeniin mukaan taas juoksua. Tällä hetkellä tuleekin liikuttua suhteellisen monipuolisesti sekä aerobisen, että painoharjoittelun parissa.

Eilen tein illalliseksi kanaa kermakastikkeessa ja höyrytettyä kukkakaalia
 
Viime kesän jälkeen olen keskittänyt huomioni myös ruokavalioon ja pyrkinyt syömään entistä terveellisemmin. Voinkin sanoa, että se tuohon liikunnan iloon yhdistettynä on johtanut siihen ettei olo ole kyllä vuosiin ollut yhtä hyvä! Toki lomilla ja viikonloppuina saa herkutella, enkä oikeastaan kiellä itseltäni mitään ruoka-aineita, tosin ranskalaiset ja einesruoat eivät ole oikeastaan ikinä kuuluneet omaan ruokavaliooni mitenkään suurissamäärin. Olen kuitenkin huomannut, että vaikka ottaa huomioon tämän pimeän vuodenajan, on olo ollut ennätysmäisen energinen, enkä ole ollut pahemmin poikki edes pisimpien työviikkojen jäljiltä. Toki jokainen nyt on välillä väsynyt, mutta mitään ylitsepääsemätöntä ei ole tullut vastaan verrattuna siihen mitä olen kuullut tuttavieni kaamosväsymyksestä.
Ruokavaliomuutokset aloitin pienillä lisäyksillä; enemmän hedelmiä, korvaamalla puolet kaurapuurohiutaleista chian siemenillä, lisäämällä hyviä rasvoja esimerkiksi pähkinöiden muodossa ja sitä rataa. Eipä ole kovin kummoista! Ja tästähän vain innostuu enemmän kun huomaa sen hyvän olon kumpuavan 🙂 Vitamiineja olen syönyt purkista jo pitkään, mutta ei ole missään nimessä suosituksena että kaikkia ravintoaineita ja vitamiineja nauttisi purkista, vaan nimenomaan tuoreen ja ravintorikkaan ruokavalion muodossa. 
Mitään ultimaattista moskaa en ole koskaan säännöllisesti syönyt eikä pakaste- tai einesruoat kuulu omaan ruokavaliooni oikeastaan koskaan. Sipsejä tosin tulee (edelleen :D) syötyä viikottain herkkupäivänä, mutta se nyt saa pysyäkin! Ja totuushan on, että jos liikkuu tarpeeksi voi oikeastaan syödä mitä vaan, mutta himourheilijan olo ei varmasti ole kaikista mainioin, jos ruokavalio koostuu pelkästään ranskalaisista ja kalapuikoista.
Pointti oli varmaankin se, etten tällä hetkellä treenaa tai suunnittele ruokavaliotani esimerkiksi laihtuakseni vaan voidakseni paremmin! Toki se kiinteytys tulee siinä ohessa ja aluksi olikin motiivina pudottaa muutama kesäkilo. Tässä kuukausien mittaan tavoite on kuitenkin muuttunut ja siinä ohessa muutos on matkalla elämäntavaksi. Ja juurikin pitkäaikaiset muutokset ovat oikeasti niitä, joilla on merkitystä ja jotka yleensä muodostuvat rutiineiksi jokapäiväiseen elämään! Toki oman kehityksen seuraaminen ja tulosten huomaaminen sitten motivoi entistäkin enemmän.
Nyt mietinkin, että tavoitteenani on lisätä entistäkin enemmän hyviä juttuja ruokavaliooni; pikkuhiljaa! Ennen ihan oikeasti vihasin salaattia, mutta nykyisin tulee sitäkin syötyä lounaaksi suhteellisen usein. Ainahan kasviksiakin voi kuitenkin lisätä ruokavalioon, mutta toki ihminen tarvitsee elääkseen muutakin kuin salaatinlehtiä.
Oletteko samaa mieltä tai onko teillä samanlaisia ajatuksia? 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on yksi kommentti.