Pari päivää on yrittänyt jokin pieni syysflunssa tehdä tulojaan ja olen yrittänyt kamppailla sairastumista vastaan. Sunnuntaina olin kotona aivan jäässä ja menin kahden tunnin päikkäreille, jonka jälkeen olo normalisoitui. Eilen olin taas aivan koomassa vietyäni pojan tarhaan ja mittasin lievää lämpöä. Menin viltin alle, katsoin hetken Netflixin dokkaria ja yritin neuloa, mutten jaksanut sitäkään, joten menin päikkäreille, kunnes herätyskello soi kahdelta kun oli aika lähteä hakemaan poika tarhasta ja suunnata asioille. Oikeasti olisin voinut nukkua vielä varmaan monta tuntia.
Tiedättekö, mua on alkanut jollain tapaa alkanut ahdistaa. Ei sinänsä blogi tai bloggaaminen, vaan se suunta, johon koko tämä homma on mennyt ja menee edelleen. Siloteltuun ja tarkkaan suunniteltuun sisältöön. Toki allekirjoitan tämän kehityssuunnan myös oman blogini suhteen ja olen jo pitkään haikaillut niiden vanhojen aikojen perään. Kun blogeista sai enemmän irti. Ei ollut kyse vain niistä elämän ruusuisista asioista, täydellisistä kuvista ja siitä, kuinka elämä on ihanaa päivästä toiseen.
Tänään olin aamulla pää jumissa sen suhteen, että mistä kirjoittaisin ja päätin, että jumaliste soikoon, otan kuvat ja julkaisen ne tänään. En huomenna, viikon päästä, vaan tunnin päästä ja kerron täysin reaaliaikaisia juttuja. Aihetta paljon tänä vuonna tuumailleena olen todennut, että parhaimmat jutut ovat ehdottomasti niitä spontaanisti, ilman sen kummempaa suunnittelua tapahtuvia. (Heh, vähän kuin pukemisen kanssa, ne randomisti valitut asukokonaisuudet tuntuvat aina olevan onnistuneimmat :D) Tavoitteeni kesälle oli pyrkiä tekemään asioita enemmän extempore ja olen tässä onnistunutkin, mutta tavoite jatkuu myös syksyyn.
Huomaan, että allergiani ovat taas jostain ihmeen syystä pahentuneet ja silloin herkistyn aina kaikille ärsyttäville pikkuflunssille, jotka aiheuttavat ihme koomaa. Rauta-arvoni ovat olleet oikeastaan aina hyvät, mutta lähiaikoina olen alkanut miettiä, että voisiko tämä ajoittainen aamukooma olla yhteydessä raudanpuutteeseen? Jätin punaisen lihan pois ruokavaliosta helmikuun alussa ja sen jälkeen on ilmaantunut myös tämä ”sisäisen kellon mullistus”, jolloin olen muuttunut aamuihmisestä yhä enemmän iltaihmiseksi. Toki, koen syöväni melko monipuolisesti, mutta hassua kyllä on mieleni alkanut viimeisten viikkojen aikana aivan yhtäkkiä tehdä mieli punaista lihaa! Olen ollut tästä aivan ihmeissäni, koska luovuttuani lihasta, en kokenut minkään sortin mielitekoja lihaan, siis useisiin kuukausiin. Pitäisikin varata aika labraan ja käydä katsastamassa, että onko tämä joku kehoni keino kertoa rautavajeesta?
Maanantaina aloin lukea Johann Harin Mielen yhteydet – Masennuksen todelliset syyt-kirjaa bongattuani tuon kirjaston bestseller-hyllystä. Aivan huippu!!! Suosittelen aivan jokaiselle meille, jotka ovat käyneet läpi ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden tunteita tai jaksoja. Kirjassa pureudutaan masennuksen syihin, masennuslääketeollisuuden karuihin totuuksiin ja alan vanhoihin uskomuksiin, jotka ovat jääneet ilmaan totuuksina.
En muuten ole hetkeen kirjoitellut aromaterapiasta! Tässä ovat suosikkini ”päiväöljyistä”, neroli, greippi ja jasmiini. Sekoitan näitä keskenään tai usein ehkä kahta erilaista. Greippi piristää kivasti, mutta tykkään siitä kun greipin seassa on joku pieni twisti 🙂
Villasukkasesonki korkattu! Nuo villasukat neuloin Ranskan Polynesiassa, ohje löytyypi täältä jos villasukkien neulominen talveksi houkuttelee.
Päivän kortti enteilee kaaosta, mullistusta, tutun ja turvallisen romahdusta. Heh, ehkäpä teen tänään jotain radikaalia tämän postauksen lisäksi :D:D
Yritän ottaa nyt loppuviikon vähän chillimmin. Ja oikeasti, en ole kotona oikeastaan IKINÄ niin, etten tekisi ”mitään”. Tunsin eilen ihan kamalaa morkkista kaivautuessani peiton alle kun olisi oikeasti pitänyt tehdä muutamia työjuttuja, siivota ja pestä pyykkivuori. Perfektionistille ja suorittajalle yksi suurimmista haasteista onkin välillä vain olla ja opetella sivuuttamaan ne tiski- ja pyykkivuoret edes joskus. Se on nimittäin takuuvarma juttu, että lisää hommaa ja tekemistä keksii kyllä aina.
Tänään päätin, että pidän pitkästä aikaa self-care päivän ihan vain itselleni. Höyryttelen diffuuserissa lemppariöljyjä, kuuntelen old school rap-lemppareitani, luen kirjaa, leivon keto-sämpylöitä ja otan aikaa ihan vain itselleni, sekä samalla hätistelen tätä mahdollista kytevää flunssaa. Mitä te teette tänään?
Kivaa torstaita 💕
