Kivet ja kristallit arjessani

Avasin pitkästä aikaa hieman kivijuttuja IG-storiesin puolella pari viikkoa takaperin. Harmikseni nimittäin huomasin kesän aikana, kuinka olin hetkeksi päässyt unohtamaan kivet aivan täysin, koska olen viime kuukausina keskittynyt niin intensiivisesti pakertamaan esimerkiksi käsityöjuttujen parissa. Kivet ja kristallit tuovat itselleni hurjasti hyvää mieltä ja positiivista energiaa, joten jo tästäkin syystä pidän niistä paljon omassa arjessani. Minut ehkä hieman yllätti se kuinka moni teistä on nykyään ”kivityyppi” ja kuinka moni oli kiinnostunut kuulemaan lisää. Linkitin Instassa useammalle tämän vanhan postaukseni kivistä ja voimakivistä, jossa kävin aikanaan läpi joitain perusjuttuja ja sitä, miksi itse tykkään kivistä. Lähiaikoina olenkin saanut lähes päivittäin Instan puolella kyselyitä kivijutuista, joten ajattelin kirjoittaa aiheesta pitkästä aikaa. Ja yksi kysytyimmistä kysymyksistä on varmasti: ”Kuinka tiedän mikä kivi soveltuu minulle?” Jos tämä mietityttää, kannattaa lukea tämä postaukseni aiheesta 🙂

Eksyin ensimmäisen kerran Helsingissä kivikauppa Seraphineen vajaat pari vuotta takaperin ja siitä se oikeastaan lähtikin. Sen jälkeen olenkin bongaillut ties kuinka monia kivikauppoja ties mistä päin maailmaa, juuri kesäkuussa bongasin semmoisen jopa Jyväskylästä ja nyt myös Santorinin Oiasta 😀 Helsingin Seraphine on aivan huippu, myös Kööpenhaminan kivikauppa Tessie’s on myös yksi kivoimmista, joissa olen asioinut. Parhaimman kivikaupan sijan lunastaa kuitenkin Los Angelesissa Soothe Your Soul Hermosa, jossa olen käynyt sen löytämisen jälkeen jokaisella kolmella Losin reissullamme ja noh, kuluttanut ihan kiitettävästi rahaa kivi- ja öljyostoksiin. Soothe Your Soulin omistaja opetti minut jo ensimmäisellä kerralla muutamiin kristallien saloihin, kuten että kristallissa näkyvät sateenkaaret tuovat hyvää onnea ja mustat hiukkaset taas poistavat negatiivisia energioita.

Halusin kirjoittaa tässä postauksessa tarkoituksia, joihin itse käytän kiviä ja kristalleja arjessani. Entä mitkä ovat suosikkejani?💎

 

Käytän kiviä kotona tuomaan hyvää energiaa, poistamaan negatiivisuutta, sekä esimerkiksi makuutilassa luomaan harmonista ilmapiiriä. Esimerkiksi yöpöydältäni löytyy useampi kivi, joita vaihtelen satunnaisesti aina ajoittain ja saatan ihmetellä vaikkapa ennen nukkumaanmenoa.

Unikiveni amatsoniitti on useimmiten minulla tyynyn alla nukkuessa. Tuo turkoosi kivi on yksi ensimmäisistä kivistäni ja myös ehkä suosikkini! Amatsoniitti tunnetaan yleisesti rauhoittavana ja stressiä lievittävänä kivenä, joka soveltuu erityisen hyvin unikiveksi. Sain kiven ratkomaan unieni kautta asioita, jotka ovat vaivanneet mieltäni. Amatsoniitin lisäksi käytän välillä tyynyn alla myös danburiittia, jonka on sanottu elävöittävän unia ja korjaavan auraa unen aikana. Näen danburiitin kanssa todella outoja ja juonenkäänteisiä unia. Kivenä on danburiitti todella voimakas ja vakkari-unikiveksi ei tämä ole päässyt, koska olen todennut, että pitkässä käytössä saattaa se saada aikaan yöllistä levottomuutta 😀

Jos minulla on sovittuna jokin tärkeä meno tai tapaaminen, johon tarvitsen jonkinlaista tukea tai tsemppiä, otan aina kiven mukaan tuomaan onnea, joko laukkuun tai farkkujen taskuun. Onpa muutaman kerran käynyt niinkin, että olen tunkenut kiven aamulla rintaliiveihin (koska kiviä neuvotaan usein pitämään juurikin iholla :D) ja havahtunut jossain keskustassa siihen, kun jostain putoaa jalkoihini kivi. Ups!

Meditoidessa käytän usein kiviä. Se, minkä kiven otan mukaan meditaatioon, riippuu vähän tarkoituksesta. Onko tarkoitus maadoittaa vai saada vastaus johonkin kysymykseen, jolloin valitsen jonkin korkeasti värähtelevän kiven.

Kivet auttavat lievittämään myös stressiä ja parantavat keskittymistä. Vaikka et uskoisikaan kivien syvempiin taikoihin tai energioihin, ovat kauniit kivet ehdottomasti kivaa katseltavaa ja näperreltävää silloin, kun haluaa keskittää ajatukset pois arjen murheista! Erityisesti uurteita tai kuvioita sisältävät kivet ovat tähän hyviä, niitä ihmetellessä löytää joka kerta jotain uusia kuvioita.

Suosikkejani kivistä ovat esimerkiksi amatsoniitti, labradoriitti, kirkas kvartsi ja savukvartsi. Pidän jostain syystä erityisesti kaikista kivistä, joissa on turkoosin sävyjä. Myös kuukivet ovat suosikkejani, erityisesti eräs juurikin hieman vihertävä kuukivi.

Sisältää kaupallisia linkkejä 

Jos kristallit kiinnostaa, niin ajattelin vinkkailla myös muutamasta kirjasta. Tuota kaverilta lainattua Crystal Musea luen parhaillani ja olen itseasiassa pari kertaa hypistellyt samaista  kirjaa kirjakaupassa Loseissa. Kirjassa kerrotaan yleisesti kristallien kanssa ”työskentelystä”, niiden puhdistuksesta ja luetellaan erilaisia hauskoja kristalleilla tehtäviä ”rituaaleja” eri tarkoituksiin. Tässä kirjassa on muuten aivan ihanat kuvat! The Crystal Bible taas on ihan huippu kaikille kivistä ja kristalleista kiinnostuneille. Kirjassa luetellaan aakkosjärjestyksessä kiviä ja niiden ominaisuuksia, sekä myös muuta nippelitietoa kristalleista. Judy Hallin kirjat ovat muutenkin aivan parhaita ja minulla on useampi, viime kesänä luin tuon Crystal Prescriptions Volume 4:n, joka keskittyy taas chakrojen tasapainottamiseen kristalleilla 😀

 

Mikä on teidän suosikki-kristalli vai onko aihe vielä uusi? 💎

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Vuosien tuomaa varmuutta ja ajatuksiani naiseudesta

Kaupallinen yhteistyö: Vuokkoset

Täytin tällä viikolla 32 vuotta ja vaikka en enää vuosiin ole juhlinut syntymäpäiviäni mitenkään erityisemmin, havahdun kuitenkin vuosi toisensa jälkeen pohtimaan ikää ja asioita, jotka muuttuvat sitä myötä kun vuosia kertyy lisää. Kuulostaa oudolta todeta, etten oikeastaan pelkää ”vanhenemista”. Olen elänyt parhaimmat vuoteni juurikin viimeisten viiden vuoden sisällä ja tavallaan elämä on kohdallani tietyllä tavalla alkanut täydessä mittakaavassaan vasta kolmenkympin hujakoilla, samalla kun on tullut pohdittua elämän suuria kysymyksiä. Kuten sitä mitä elämältään haluaa ja ennen kaikkea koen, että viimeisten vuosien varrella on kehittynyt henkisellä tasolla.

Vuosi toisensa jälkeen huomaan myös kuinka suhtaudun itseeni, sekä omaan kehooni yhä hyväksyvämmin ja lempeämmin. Nykyään on entistä tärkeämpää pitää itsestään huolta kokonaisvaltaisesti ja ennen kaikkea olla kiitollinen, esimerkiksi siitä, että on suhteellisen terve ja on saanut mahdollisuuden tulla äidiksi. Terveys ja vaikkapa hedelmällisyys olivat parikymppisenä asioita, joita ei juurikaan edes joutunut pohtimaan, koska nuorena niitä piti jokseenkin itsestäänselvinä seikkoina. Nuorempana sitä jollain kumman tavalla tunsi olevansa voittamaton, kuin olisi ollut jollain tapaa monen ikävän asian tavoittamattomissa.

Minulle naiseus merkitsee itsevarmuutta, oikeutta päättää omasta elämästään, vartalostaan, sekä vahvuutta. Seikkoja, jotka eivät ole itsestäänselvyyksiä läheskään kaikkialla maailmassa. Yhteiskunnassa, jossa naisten asema on merkittävästi noussut nykyiselleen vasta reilun sadan viime vuoden aikana. Tämä jos jokin tuntuu aivan pöyristyttävältä ajatukselta. Valitettavasti ei tilanne edelleenkään monessa kolkassa ole lähelläkään sama, kuin vaikkapa meillä Pohjoismaissa, asia jonka välillä tuppaa arjen tohinassa unohtamaan. Siksi on itsellenikin tärkeää pyrkiä kannustamaan muita naisia unelmiensa toteuttamiseen ja hyppyihin epämukavuusalueelle, koska kyllä, meistä on todellakin siihen.

Onko tyttönä ja naisena kasvaminen sitten helppoa, edes meillä Pohjoismaissa? Vaikka elämmekin yhdessä maailman tasa-arvoisimmista maista, koen silti itse, että tyttönä ja naisena kohtaat läpi elämän erilaisia odotuksia, joita yrität täyttää ja mielestäni tämä pätee jossain määrin edelleen. Odotetaan, että tytöt ovat kilttejä, hyviä koulussa ja myöhemmin täydellisiä äitejä, kuten kaikki muutkin. Poikiin kun taas pätee enemmänkin se perinteinen ”Pojat on poikia”-mentaliteetti.

Itse olen pienestä saakka tiennyt, ettei minusta ole sen perinteisen kotiäidin rooliin, joka sivuuttaa oman uransa kodin tähden. Vaikka olet äiti, olet kuitenkin ennen kaikkea yksilö, jolla on omat tarpeensa. Omalla kohdallani on ikä tuonut erityisesti varmuutta ja rohkeutta olla juuri semmoinen kuin olen. Aihe, jossa olen ehkä itse kokenut naisena haasteita, on juurikin liittynyt rooliini äitinä. Oletuksiin, että kun olet äiti, et saisi ehtiä tai jaksaa pitää huolta itsestäsi. Oma näkemykseni on, että oma kokonaisvaltainen hyvinvointi on ensisijaisen tärkeää erityisesti silloin kun tehtäväsi on huolehtia myös muista. Äitiys ja itsestään huolehtiminen eivät todellakaan sulje toisiaan pois.

Aikalailla tasan vuosi sitten painiskelin pahan burnoutin kanssa, joka äityi lopulta siihen pisteeseen, että olin kuukauden kesälomalta palatessani jopa vielä enemmän poikki kuin ennen lomaani. Sain useita kommentteja liittyen siihen, että miksi vein lapsen reiluksi viikoksi hoitoon ollessani itse kotona. Tuossa hetkessä tuntui lähes välttämättömältä saada levättyä blogijuttujen ohella ja tuntuihan se pahalta saada syyllistäviä sanoja henkilöiltä, jotka eivät voineet tietää taustoja. Kenellä on loppupeleissä oikeus kritisoida valintoja, joita vaikkapa toinen äiti tekee?

Elämä ja asioiden taustat eivät loppupeleissä ole välttämättä niin mustavalkoisia, kuin miltä näyttävät. Toisaalta, aina löytyy ihmisiä, jotka ovat elämässä eri tilanteessa, toisenlaisista lähtökohdista tai muuten vain erilaisia. Viime vuoden tapahtumista oppineena päätin huolehtia myös omasta jaksamisestani enemmän, joka on meidän perheessämme tarkoittanut tukiverkon vähäisyyden vuoksi jaettua omaa aikaa myös vanhempien kesken. Ei ole itsekkyyttä huolehtia omasta jaksamisestaan, olit sitten äiti tai et. Pidän enemmänkin vastuuttomana sitä, ettei sitä tee. Toisten valintojen kunnioittaminen, sekä äitien ja naisten erilaisuuden huomioiminen ovat asioita, joille kaipaan itse vielä tietynlaista solidaarisuutta. Sitä, että rohkaistaan ja tuetaan toisiamme, olimmepa sitten samanlaisia tai erilaisia.

Mitä pidän itse todella positiivisena asiana, on avoin keskustelu, jota viime vuosina on käyty esimerkiksi kuukautisiin, hedelmällisyyteen ja erilaisiin hormonaalisiin häiriöihin liittyen. Aiheista keskustelu ei ole enää yhtä tabu, kuin vielä vaikkapa kymmenen vuotta takaperin, mikä on valtava edistysaskel. Näiden naiseutta ja äitiyttä pohtivien ajatusten lomassa halusin myös sivuta aihetta kotimaisuus, ekologisuus ja kuukautiset. Mitä tekemistä näillä on keskenään?

Vuokkosten valikoimaan on tämän vuoden aikana tullut toivottuja tuotteita, nimittäin täysin biohajoavia Bio 100% -kuukautissiteitä ja pikkuhousunsuojia, sekä Vuokkoset Organic-tamponit. Täysin biohajoavat Bio 100% -tuotteet on valmistettu luomupuuvillasta ja kloorittomasta selluloosasta. Organic-tamponit taas ovat luomupuuvillaa ja täysin kompostoitavissa. Tuotteet ovat joutsenmerkittyjä ja kehitetty yhteistyössä Allergia-, Iho- ja astmaliiton kanssa. 

En itse vielä muutama vuosi takaperin edes ajatellut, että myös kuukautissiteiden suhteen voisi tehdä ekologisempia valintoja. Aivan huippua huomata, että myös näiden suhteen on menty ympäristöyställisempään suuntaan, kotimaisuutta unohtamatta. Tässä onkin eräs vinkki, kuinka tehdä pieni ympäristöteko joka kuukausi. Oletteko te jo bonganneet nämä kaupassa?

 

Mitä naiseus teille merkitsee? Oletteko kohdanneet odotuksia, äitiydessä tai naisena? 💕🦄

 

Ihanaa viikonloppua!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Viikonloppureissuun + helleviikon arkikuvia

Perjantai! Itseasiassa olen erityisesti odottanut juuri tätä perjantaita ja arvatkaa miksi? Lähden viikonlopuksi reissuun ja ette ehkä usko minne. Nimittäin Jyväskylään! Kokonaiseksi viikonlopuksi, huh. Edellisestä kerrasta on vuosia ja mikä ihme siinä onkin, että lähelle on aina jotenkin niin vaikeaa saada aikaiseksi lähteä? Nyt kuitenkin luvassa tyttöjen viikonloppu Jyväskylässä ja olen aivan tohkeissani, mutta samalla kieltämättä vähän jännittää. Ihmeitä näköjään tapahtuu ja päivitin jopa Facebook-statukseni ensimmäistä kertaa vuosiin ilmoittaakseni vanhoille kavereille, että täältä tullaan! JEE!

Kerroinhan jo aiemmin, että aion kesän aikana panostaa enemmän kotimaan matkailuun ja onhan se totta, ettei loppupeleissä edes tarvitse mennä kovin kauas karistaakseen kotiympyröiden tomut hetkeksi. Minireissu toiseen kaupunkiin ja pieni maisemanvaihto piristää jo ihmeesti, oli se nyt sitten vaikka entinen kotikaupunki tai aivan uusi paikka. Listasin jo kauan sitten asioita, joita haluan tehdä ja paikkoja missä haluan käydä. Ihan hassua jos vaikka törmäisi vanhoihin tuttuihin. Ja niin, Jyväskylähän on muuten aivan paras kesäkaupunki ikinä.

Juuri nyt kirjoittelen tätä postausta Onnibusissa, ekaa kertaa ikinä! Olin jotenkin super täpinöissäni (ja samalla ehkä semi-jännittynein fiiliksin) tästä bussimatkasta, enkä tiedä miksi? Jotenkin symppis ja alkoi hymyilyttää kuskin kuulutukset. Ehkä musta tulee Onnibus-kantis! 😀 Ihan älytöntä, että edestakaiset matkat sai reilulla parilla kympillä ja hyvällä tuurilla olisi varmaan onnistunut saada ihan murto-osalla tuosta.

Koska edellinen arkikuvapostaus oli kovin tykätty, päätin yrittää pysyä noin kerran viikkoon arkikuvarytmissä, tänään kuvituksena siis puhelimen rullan otoksia tältä viikolta.. Aloitin viikon terassi-officella, toivottavasti pihatoimistopäivät jatkuvat koko kesän. Tällä viikolla on tullut muutenkin hengailtua paljon omassa pihassa koko perheen voimin.

Syreenilove jatkuu edelleen tottakai!

Bongattiin eilen Jutan kanssa sattumalta Uudenmaankadulta lounaspaikkaa etsiessä Stone Bowl n Sushi, jota en ollut aikaisemmin edes huomannut. Lounaalla oli sushibuffa ja listalta sai valita erilaisia bowleja. Itse otin korealaisen bibimbapin lohella. Täytyy käydä testaamassa muutkin bowlit, tosi viihtyisä paikka.

Mainitsinkin eilen IG Storiesissa aloittaneeni omenasiiderietikka-kuurin ja olen ehkä vähän hurahtanut tähän hommaan 😀 Pari päivää onkin mennyt lähinnä aihetta tutkiessa ja teen aiheesta varmasti oman postauksensa heti kun pääsen kuurissa pidemmälle. Omenasiiderietikan pitäisi siis auttaa tehostamaan ruoansulatusta, hillitsemään makeanhimoa ja vaikka mihin muuhun. Sainkin teiltä Instan puolella paljon hehkutusta tuotetta käyttäneiltä! Aloitin itse käytön niin, että laimennan 2-3 ruokalusikallista etikkaa juomaveteen hunajan kanssa ja juon kolmesti päivässä pillin kanssa, koska pitkässä juoksussa voi etikka olla huonoksi hammaskiilteelle. Postausta tulossa siis myöhemmin! Ostin omani Lifesta, netistä löytyy esimerkiksi täältä (juuri tosin loppu), mutta myös tätä Foodinin vastaavaa tuotetta suositeltiin kovasti. Jos teillä on kertoa kokemuksia, niin kuulen mielelläni.

Ps. Minulla on muuten iso kasa vaatteita myynnissä tästä päivästä eteenpäin Fredan Relovessa! Myyntirekki (nr 32) on 13.6 saakka, hinnoittelu ja muu on tehty puolestani, joten en osaa sanoa siitä mitään, mutta kannattaa käydä kurkkaamassa! Mukana mm. Twist & Tangoa, Vansiä, Dieseliä, kasa farkkuja, neuleita, collegeja, mekkoja, hameita ja vaikka mitä 🙂

 

Palataan todennäköisesti JKL-kuulumisten kera!

 

Aurinkoista helleviikonloppua <3

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Eniten inspiroi: Elämä ja miksi kiire on ansa?

Kuluneina viikkoina ja kuukausina olen taas vaihteeksi pohtinut sitä, että mitä oikein haluan elämältä, noin pitkällä tähtäimellä? Jos aikaisemmin alkoi tämän kysymyksen kuultuaan latoa pitkää listaa asioista, joita haluaa saavuttaa tai omistaa, on tuo lista nykyään melko yksinkertainen: Olla onnellinen, tyytyväinen, terve ja elää mahdollisimman tasapainoista elämää. Mitä muuta sitä loppupeleissä tarvitsisi, noin oikeasti? Juuri tällä hetkellä arvostan eniten arjen joustavuutta, vapautta ja sitä ettei arki vie liikaa voimavaroja esimerkiksi äitiydeltä.

Itseasiassa nykyään jopa nolottaa ajatella olleeni aivan liian pitkään juuri se kiireeseen tuudittautuja, jopa sillä kehuskelija. Kiireessä ei nimittäin ole mitään kehuttavaa, jos minulta kysyy. Harmillista on, että usein tämän oivaltamiseen tarvitaan juuri se seinä, joka pitkässä juoksussa väistämättä tulee vastaan. Nykyään jos toisen vastaus kysymykseen ”mitä kuuluu?”, on pelkkää kiireestä jauhamista, tulee ainakin minulle automaattisesti fiilis siitä, etten edes halua kuulla enempää, koska kiireen toistelu on vuorovaikutuksessa ehkä suurin EVVK ikinä. Ketään ei oikeasti kiinnosta kuulla kiireestä, vaan siitä mitä ihan oikeasti kuuluu, siellä ainaisen kiireen takana? Nykyään voi aivan jokainen olla kiireinen (ja varmasti onkin), jos vain asennoituu niin.

Olen itse jo pitkään pyrkinyt siihen, että kun tekisi mieli vetää esiin kiire-kortti, yksinkertaisesti keksin jotain muuta. Jos pitäisi sanoa oma tiivistetty ajatukseni kiireestä juuri nyt, kuuluisi se näin: Kiire on yksi suurimmista uhista tulevaisuudelle, niin työelämän kuin terveydenkin suhteen. Jos työelämän riskit olivat ennen vanhaan fyysisiä, ovat ne nykyään enemmänkin psyykkisiä, joka näkyy myös tilastoissa listana oireista tai terveysongelmista, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän työelämän muutokseen. Multitasking, tehostaminen ja jatkuva kiire. Onko tässä enää mitään järkeä? Jollain tapaa on jopa sairas ajatus, kuinka yhteiskunta ja koko tämä nykypäivän ”nopea maailma” on luonut kiireestä sen tavoitellun tilan, jolloin olet jotain. Kun on kiire, teet varmasti tärkeitä asioita ja olet tärkeä. On suotavaa olla kiireinen, koska on luotu mielikuva, jossa kiire on hyvä asia. Paitsi hetkinen, kenen mittapuulla? Kuinka pitkään ihmiset edes voivat kilpailla tehokkuudellaan koneita tai tekoälyä vastaan? Mutta juttuhan on se, että niin kauan kun henkilöstöresursseja käyttäviä toimintoja ei voida automatisoida, viedään ne kyllä äärimmilleen. Ei ihmisiä ole luotu huipputehokkaaksi tietokoneeksi, joten miksi meiltä vaaditaan samanlaista suorityskykyä? Tehokkuus on korvannut inhimillisyyden ja loppupeleissä vain ROI merkkaa jotain. Mikä on reaktiosi kun olet käyttänyt koko elämäsi kiireelle ja ollaksesi yhä tehokkaampi vain herätäksesi huomisen todellisuuteen, jossa sinut korvataan koneella ja sanotaan heippa? Nykyään näen sen niin selvänä. Kiire on yksi suuri ansa ja sen koristelu upeana, tavoiteltavana tilana yksi suuri illuusio.

Olin pitkään itse pahimman sortin ”joojoo, mä hoidan”-tyyppi. Se, joka jää ylitöihin useana päivänä viikossa, koska on kivaa olla kiireinen ja se suorittajatyyppi, joka ei koskaan sano ei töille. Monissa työyhteisöissä ei katsota hyvällä sitä, että sanotaan ei tai kieltäydytään ylimääräisistä jutuista. Kun olet työurasi alkutaipaleella, voidaan ei helposti mieltää vastahakoisuudeksi tai laiskuudeksi, tottakai kieltäytyminen pelottaa. Liike-elämässä arvostetaan juuri sitä tehokkuutta ja ylin johto haluaa sen avulla lisää tuottoja, tottakai. Mitä olen itse nähnyt työurani aikana on, että pahimmassa tapauksessa ne kiireiset joojoo-tyypit jäävät junnaamaan paikallaan työkuormaa puurtaen, samalla kun ohi jyräävät juuri ne ei-kiireiset tyypit, jotka kyllä tuntevat oman arvonsa ja osaavat priorisoida. Ja tiedättekö, jokaisen tulisi tietää oman aikansa arvo ja olla sen suhteen juuri se, joka osaa tarvittaessa sanoa ei. Useimmiten ne ei-kiireiset tyypit ovat niitä, jotka jakavat juuri niitä lisähommia tyypeille, jotka eivät kieltäydy mistään. Ristiriitaista?

Kun mietin nyt jälkeenpäin 12 tunnin työpäiviä vuosien taakse, mietin vain, että mitä noista käytetyistä tunneista, viikoista tai kuukausista on jäänyt käteen? Tilille pompsahti ehkä muutama satanen lisää, mutta noin muuten: Ei kyllä mitään. Entäs jos olisin jatkanut samaa kymmenen vuotta putkeen, mitä elämässä olisikaan mennyt ohi vain sen vuoksi, että olin kiireinen? Nykyään nimittäin eniten inspiroi elämä, ei kiire. Ei kenenkään kuulu tehdä kymmenen tunnin työpäiviä, saati sitten jaksaa sitä. Lukea työsähköposteja vapaa-ajalla tai osallistua ammatilliseen keskusteluun työminällään omalla ajallaan. Työelämä on nimittäin yhä enemmän ujuttautunut myös työelämän ulkopuolelle, joka hetki pitäisi olla valmiina vetämään päälle työrooli. Less is more, mutta miten päästäisiin siihen mielentilaan? Kiirettä riittää tasan niin kauan kun jaksetaan olla kiireisiä.

Toki satunnainen kiire voi joltain osin olla myös hyvä asia ja pieni kiire jopa suorituskykyä nostava seikka. Myös kiirettä on erilaista, mutta ei ketään ole luotu olemaan kiireinen, jatkuvasti. Oma mielipiteeni on, ettei kiireessä ole mitään kehuttavaa. Aikaansaava voi myös olla muilla keinoilla ja mielestäni jatkuva kiire on automaattinen hälytysmerkki siitä, että jotain on pielessä. Liittyi se sitten ajanhallintaan, pelkoon sanoa ei tai yksinkertaisesti jonkin tyhjiön, kuten yksinäisyyden pakenemiseen. En itse ainakaan halua olla tunnettu siitä, että teen eniten delegoituja hommia, vaan ennemmin se, joka oikeasti saa asioita aikaan, kykenee ideoimaan, osaa priorisoida asioita terveellä järjellä ja ennen kaikkea; On tarpeeksi itsekäs pitääkseen itsestään huolta. Kun keskittyy kiireeseen, vilahtaa se oikea elämä helposti vauhdilla ohi, eikä hukattuja hetkiä tai menetettyä aikaa valitettavasti vielä nykytieteen puitteissa saa takaisin. Kuinka siis tahdot itse käyttää oman aikasi?

 

Haastan teidät sanomaan ei kiireelle, edes joskus. Seuraavan kerran kun ystäväsi kysyy kuulumisiasi ja tekisi mieli päivitellä kiireestä, kerro jotain muuta! Palkitsevimpia juttuja, joita olet viime viikkoina kokenut, uudesta harrastuksesta tai hitaista arkiaamuista. Keskustelun kulku voi yllättää 🙂

Ahdistaako teitä kiire tai paine riittävästä tehokkuudesta?

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Viikonloppuvinkki: 3 x Helppo DIY-terveystee

Olen viime viikkoina innostunut hauduttamaan erilaisia yrttijuomia, vieläpä semmoisia, joiden raaka-aineet poimii helposti jopa omalta pihalta. Aamukahvi on jokaisen aamuni pelastus, mutta sen jälkeen välttelenkin kofeiinia ja pyrin iltapäivisin juomaan pääasiassa kofeiinittomia juomia. Ja mikäs sen kivempaa, kuin hyödyntää keittiössä tehoaineita, joita ei tarvitse etsiä erikoiskaupoista?

Kerättyjen kasvien, yrttien ja kukkien keittely nyt ei ole mikään uusi juttu, pienenä nimittäin puuhastelin kasveista vaikka mitä, kuten kerran yritin tehdä omaa hajuvettä liuottamalla keskenään kuumassa vedessä ruusun terälehtiä, nokkosta ja kaikkea sekalaista mitä ulkoa löytyi, haha. Näistä teejutuista en ole kuitenkaan innostunut kuin vasta tänä vuonna. Ehkäpä tässä pikkuhiljaa vieläkin enemmän!

Tässä kolme helppoa ja terveellistä DIY-teetä..

 

Minttutee

 

Mintturuukku löytyy meiltä keittiöstä ja omani taitaa olla jokin mojito-lajike. Taannoin pähkäilin Viherpajassa vaikka minkä lajikkeiden välillä! Oli esimerkiksi suklaaminttua, mansikkaminttua ja lajikkeiden tuoksuissa oli kyllä selvä ero. Mintun sanotaan auttavan erityisesti ruoansulatusongelmiin. Lisäksi sanotaan sillä olevan rentouttavia ominaisuuksia, eli illalla hörpitty minttutee voi auttaa saamaan paremmin unta.

Ohje: Nypi pieni kukkurallinen mintunlehtiä kuppiin ja kaada päälle kuumaa vettä. (Anna veden mielellään jäähtyä ihan hetki keittämisen jälkeen). Hauduta haluamasi aika, esimerkiksi 3-5 minuuttia. Periaatteessa ei mintunlehtiä tarvitse edes nyppiä pois, koska ei mielestäni vaikuta makuun 🙂

Kuusenkerkkätee

 

Olen parina keväänä keräillut kuusenkerkkiä kotipihastamme ja pääasiassa napsinut semmoisenaan. Nyt ajattelin kokeilla tehdä niistä myös teetä ja keräsinpä myös pienen satsin pakkaseen talveksi. Kuusenkerkkien paras kausi onkin juuri parhaillaan käynnissä, joten rasia mukaan iltalenkille 🙂 Kuusenkerkkä on siis se vaaleanvihreä ”uusi osa”, joka kuuseen kasvaa keväisin. Ne sisältävät enemmän C-vitamiinia, kuin appelsiini ja lisäksi runsaasti myös antioksidantteja, A-vitamiinia, sekä muita hivenaineita. Kuusenkerkkää on käytetty vanhan kansan hoitona esimerkiksi väsymykseen, tulehdustiloihin, vatsavaivoihin ja flunssaoireisiin. Sellaisenaan syömisen lisäksi sopivat kuusenkerkät käytettäväksi teeksi haudutettuna, smoothieihin, jauhettuna ruoanlaittoon tai oikeastaan mihin tahansa keksiikään.

Ohje: Nypi haluamasi määrä tuoreita, kuivattuja tai pakastettuja kuusenkerkkiä mukiin. Kaada päälle kuumaa vettä (ei kiehuvaa, vaan mielellään noin 70c C-vitamiinin säästämiseksi) ja anna hautua noin 3-5 minuuttia.

Nokkostee

 

Vaikka olenkin jo lapsesta saakka kuullut nokkosen terveyttä edistävistä vaikutuksista, on se silti ollut itselleni pitkään se inhottava pistävä kasvi, jota piti aina varoa ulkona. Nokkosen pistävä osa on pääasiassa varsissa, mutta kannattaa silti aloittaa varovasti myös lehtien kanssa ja käyttää aina hanskoja niitä poimiessa. Nokkonen on oikea superkasvi, joka mm. parantaa verenkiertoa, edistää vastustuskykyä, tehostaa ruoansulatusta ja jopa lievittää kipua. Haluaisin kesän aikana poimia nokkosta myös kuivattavaksi!

Ohje: Nypi tuoreita nokkosenlehtiä kuppiin ja kaada päälle kuumaa (noin 70c) vettä. Anna hautua noin 3-5 minuuttia, liian kauan hautuessa voi maku muuttua kitkeräksi.

Neljäntenä täytyy testata myös nestettä poistavaa koivunlehdistä haudutettua teetä. En onnistunut löytämään äkkiseltään sopivaa koivua meidän lähimaastosta, joten jäi pois tästä 🙂

 

Oletteko testanneet jotain näistä? Uskallatteko kokeilla?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.