Ihmelääkkeenä positiivinen ajattelutapa?

Keskustelu masennuksesta ja mielenterveydestä on käynyt kuumana tänä vuonna ja varsinkin sen jälkeen kun Maria Nordin kertoi vastikään ehkä hieman radikaalin mielipiteensä siitä, kuinka ”synnytyksen jälkeinen masennus on vain asennekysymys”. Okei, vaikken itse (onneksi) varsinaisesti synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastunutkaan, on myös itselläni kokemusta uupumuksesta vauvavuoden aikana. Kaikille ei yksinkertaisesti sovi kyhnyttää vuotta kotiympyröissä kaksin vauvan kanssa, kuten yhtälailla on iloinen fakta, etteivät kaikki myöskään koskaan masennu. Ja kyllä, on minulla kokemusta siitäkin.

En itse usko, että asenne auttaa välttymään masennukselta tai monelta muultakaan asialta, mutta oli Marian mielipiteissä kuitenkin jotain pointtia: Kyllähän positiivinen asenne elämässä kannattaa noin yleisesti. Olin aloittanut tämän postauksen luonnostelun jo kesällä, kunnes jotenkin yhtäkkiä muistin koko homman.. Ja huom! Teksti ei itsessään liity mitenkään mielenterveyteen tai siihen, että masennukseen sairastumisessa olisi vika yksilössä itsessään tai negatiivisissa ajattelumalleissa, vaan yleisesti siihen, miksi positiivinen ajattelu mielestäni kannattaa.

Olen joskus itsekin (monesti) sortunut negatiiviseen ajatteluun ja semmoiseen ”kaikki menee kuitenkin mönkään-asenteeseen”, mutta jotenkin varsinkin nykyään tuntuu, että kun asenne on tuo niin menee kaikki kyllä ihan varmasti juuri niin huonosti kun on pelännytkin. Jokainen varmasti tuntee edes yhden todellisen negistelijän. Ja todella negatiivisten ihmisten seura on pidemmän päälle oikeasti suoraan sanoen äärimmäisen raskasta. Tiedättekö semmoinen kun kaikki on huonosti, mitä ikinä tapahtuikin. Jos elämä on pelkkää valitusta ja tulevaisuus tuntuu synkältä ilman mitään ilon ajatuksia antavia suunnitelmia, on joku kyllä pahasti pielessä. Ja eihän siinä, kaikilla on huonoja päiviä ja välillä on yksinkertaisesti pakko purkaa murheita tai päästää höyryjä ulos. Silti eroaa yleinen negatiivisuus ja pessimistisyys paljon normaalista arjen murheista ”valittamisesta”.

Negatiivisuus ikäänkuin vetää puoleensa negatiivisuutta. Omastakin kokemuksesta voin kertoa, että väsyneenä, turhautuneena tai muuten vain huonolla tuulella sortuu todella helposti kaikennäköisiin worst case scenarioihin. Ja sehän on tosi yleistä ja loppupeleissä todella inhimillistä. Itse kuitenkin uskon siihen, että kun keskityt elämässäsi hyviin asioihin, tekemään muille hyviä juttuja ja olet toiveikas tulevasta, tapahtuu myös sinulle niitä hyviä asioita. Usein nimittäin tuntuu, että niitä negatiivisia asioita tapahtuu juuri niille, jotka aina pelkäävät sitä pahinta. Ehkä siihen pahimpaan vaihtoehtoon uskoo alitajuisesti niin vahvasti, ettei sitten edes yritä tehdä mitään estääkseen sitä, koska ”kohtalo on jo sinetöity”? Ja sitten kun jotain pahaa tapahtuu, todetaan, että ”Noniin, mitä minä sanoin?”. Klassinen esimerkki pessimistisyyden tunnelukosta, eli jo lapsuudessa opitusta ajatusmallista, joka ohjaa ajattelua ja käytöstä ihmisen sitä itse tiedostamatta.

Vähän sama homma kun hylätyksi tulemista pelkäävä ja hylkäämisen tunnelukon omaava ihminen usein tiedostamattaan toimii ja käyttäytyy tunnelukkonsa ohjaamana niin, että pahimmassa tapauksessa tulee lopulta hylätyksi. Toistelee lähipiirilleen, ettei hän ole rakastamisen arvoinen, eristäytyy tai käyttäytyy tavoilla, joilla tulee hylätyksi, eli ruokkii tiedostamattaan juuri sitä omaa pahinta pelkoaan. Tämän jälkeen onkin hyvä todeta, että ”Mitä minä sanoin, ei kukaan minua halua”. Vähän sama juttu pessimistisyyden kanssa. (Kannattaa muuten lukea Kimmo Takasen Tunne Lukkosi-kirja, selittää todella mielenkiintoisesti eri tunnelukkoja ja kuinka ne tiedostamattamme ohjaavat toimintaa.)

Toki tulee loppupeleissä muistaa ne elämän realiteetit, antaa itselleen oikeus surra vastoinkäymisiä ja harmitella menetyksiä. Eihän positiivinen ajattelutapa mikään vippaskonsti ole parempaan elämään tai onneen, mutta ehkä se juttu onkin, ettei jää vellomaan niihin huonoihin juttuihin tai ajattele, että jos nyt kävi näin kurjasti, käy varmasti aina jatkossakin. Sehän juuri ruokkii sitä negatiivista ajattelutapaa, varsinkin jos murehtii jo ennakkoon asioita ja uskoo niiden menevän pieleen jo ennenkö mitään edes on tapahtunut. Elämä on varmasti todella raskasta, jos ajattelee kaikesta, ettäei tämä kuitenkaan taas onnistu, mitä jos ajan tänään kolarin, en varmaan saa taas illalla unta tai, että kesälomallani on varmasti taas aivan paskat kelit”.

Yritän itse keskittyä elämässä juuri niihin pieniin ilonaiheisiin ja olla onnellinen niistä. En edes ajattele useimpia asioita siltä kantilta, että meneekö tämä nyt pieleen vai mitä tässä käy? Käy mitä käy, turha sitä on ennakkoon stressata. Itse olen ainakin viime vuosina päässyt eroon juuri turhasta murehtimisesta ja oppinut tietyissä asioissa semmoisen ”mitä sitä nyt miettimään”-ajattelutavan. Siis semmoisten asioiden kohdalla, joihin et voi vaikuttaa. Miksi stressata ennakkoon ja aiheuttaa itselleen negatiivisia tunteita tai huolta jostain, mikä ei ole sinun käsissäsi tai jolle et voi mitään? Tai jos voit vaikuttaa asiaan, tee se! Oli kyse sitten ihmissuhteesta, työjutusta, jostain omasta projektista tai mistä ikinä, tee asiat niin huolellisesti ja kunnolla kun vain pystyt. Näin tiedät, ettei epäonnistuessa syy ollut sinussa, vaan jossain ihan muussa. Tällöin asia on helpompi unohtaa ja ajatella, että yritit parhaasi ja näin oli vain tarkoitus. Sitten taas.. Myös liiallinen ja teennäinen positiivisuus voi olla todella rasittavaa. Siitä tulee paremman fiiliksen sijaan semmoinen olo, että haluaako henkilö peittää tietynlaista epävarmuutta itsestään tuon positiivisuuden kuoren avulla?

Karmahan esimerkiksi perustuu siihen, että ”karmasaldosi” voi olla erilainen sen perusteella, mitä olet kenties aiemmissa elämissäsi tehnyt tai saanut aikaan. Tekemällä hyvää ja pyrkiessäsi myös eettisiin valintoihin elämässä, keräät karmaa ja joidenkin uskomusten perusteella petaat itsellesi tulevaa. ”Kun teet hyvää, ajattelet positiivisesti ja elät hyvien oppien mukaan, palkitaan se myöhemmin”. Samaanhan perustuu moni uskonto ja olit sitten uskonnollinen tai et, on tämäkin mielestäni yksi niistä elämän perusopeista, joissa on järkeä ja joihin varmasti useimmat meistä pyrkivät.

Vielä loppusanoiksi on todettava, että kyllä, ihminen voi myös olla tilanteessa, jossa on vaikeaa keksiä elämässään yhtäkään positiivista asiaa. Itsekin olen valitettavasti joskus ajatellut näin, enkä tarkoita että positiivinen ajattelu olisi mikään ihmelääke pois masennuksen syövereistä siinä hetkessä kun kaikki on yhtä synkkyyttä. Tarkoitukseni oli enemmänkin pohtia sitä, että jos lisää elämäänsä ajatuksen tasolla niitä pieniä onnistumisia ja positiivisia juttuja, tasapainoittavat ne pikkuhiljaa sitä negatiivisuuden taakkaa. Parhaimmassa tapauksessa ehkä oivaltaa, että niitä kivoja asioita on yllättävän paljon, vaikkei ehkä huonoina hetkinä olisi niihin kiinnittänytkään huomiota. Eräs ”harjoitus” tähän voi olla esimerkiksi päivittäinen meditointi tai manifestointi, jolloin otat rutiiniksi listata esimerkiksi asioita, joista olet kiitollinen tai jotka ovat hyvin. Kun annat sijaa hyville jutuille, väistyy ikävistä ajatuksista edes osa 🙂 Voit listata esimerkiksi omia hyviä piirteitäsi, sitä mitä sinulla on elämässä tai mitä olet saanut aikaan.

Keskitytkö sinä positiivisiin asioihin vai stressaatko ennakkoon, että kaikki menee kuitenkin mönkään?

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Ayurveda-juttuja: Oletko sinä vata, pitta vai kapha?

Ayurveda on ollut minulle enemmän tai vähemmän tuttu aihe viimeiset pari vuotta. Vasta loppukesästä intouduin enemmänkin tutkimaan ayurveda-kehotyyppejä, tein testejä ja sain selville oman kehotyyppini vatan, joka kuvailee minua kyllä täysin! Itseasiassa eräs teistä lukijoista vinkkasi kesällä tekemään testin ja arvasi tuon kehotyyppinikin jo valmiiksi 🙂

Ayurvedan perinteet menevät tuhansia vuosia taaksepäin Intiaan ja kyseessä on terveysoppi, joka pyrkii kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kehon ja mielen väliseen tasapainoon, eli tietynlaiseen kokonaisvaltaiseen harmoniaan. Eipä ihan hullu ajatus? Itseasiassa ruokavaliolla on pääpaino ayurvedassa ja uskotaankin, että syömällä omalle kehotyypilleen sopivaa ravintoa, edistetään samalla juuri sitä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Myös jooga ja meditointiharjoitukset ovat luonnollisesti merkittävässä osassa ayurvedassa.

Suomeen ovat muuten tulleet vastikään myös eri kehotyypeille suunniteltuja ihonhoidon tuotteita ja kuulin joku aika taaksepäin, että esimerkiksi lempparini Yogi Tea-teet on merkitty sen mukaan, miten ne nostavat tai laskevat mitäkin doshaa, eli eri yrtit voivat vaikuttaa eri kehotyyppeihin hyvin eri tavoin. Ainiin ja olenpa höyrytellyt diffuuserilla myös aiemmin öljypostauksessa vilauttamaani Frantsilan eteeristä Vata-öljyä, joka tasapainoittaa vataa. Tähän aiheeseen liittyy niin paljon kaikkea hurjan kiinnostavaa ja tutkittavaa riittää edelleen! Tutustuin jo keväällä muutamiin ayurvedisiin yrtteihin (aka adaptogeeneihin), kuten rauhoittavaan Tulsiin ja nyt viimeisimpänä Ashwagandhaan, jonka käytön aloitin joku aika sitten. Kokemukset ovat olleet niin positiivisia, että ajatuksena on esitellä tuota ihan omassa postauksessaan myöhemmin.

Ayurvedan kehotyyppejä, eli ”doshaa” on kolme; Vata, pitta ja kapha. Vatan elementti on ilma, pittan tuli ja kaphan vesi. Kehotyyppi pysyy usein läpi elämän, mutta stressin, ruokailu- tai elintapojen seurauksena voi dosha mennä epätasapainoon, joka taas voi aiheuttaa erilaista kehon ja mielen oireilua. Siksi suositellaankin suosimaan juuri omalle kehotyypille sopivaa ravintoa ja liikuntaa, jotta dosha pysyisi tasapainossa. Muistatte ehkä viime talvena kun tein MBTI-persoonallisuustestin ja kirjoitin aiheesta postauksen (täällä). Sinänsä hassua, kuinka täsmällisiä nämä erilaiset tyyppitestit ovatkaan!

Itse tein netissä aikoinaan tämän yksinkertaisen ayurveda-kehotyyppitestin. Hallitsevia tyyppejä voi olla kaksikin, mutta usein näistä yksi on ”dominoiva”. Jotkut ayurveda-ammattilaiset kritisoivat nettitestejä, jotka eivät ota huomioon perintötekijöitä tai tiettyjä fyysisiä ominaisuuksia, jotka ovat oleellisessa osassa kehotyypin määrittämisessä. Ehkä vielä joskus varaan ajan ihan viralliseen ayurveda-konsultaatioon, mutta näin vielä ayurveda-amatöörinä luotan nettitestiin, enkä usko muita kuvauksia läpikäyneenä, että kehotyyppini olisi kovin todennäköisesti muu, kuin vata.

Tässä muutamia Vatan tunnusmekkejä ja ominaispiirteitä:

 

💎Vata tarkoittaa liikettä, eli vata-tyyppi on usein jatkuvassa liikkeessä. Tunnistan ehdottomasti itseni tämmöiseksi ikiliikkujaksi, joka kotonakin puuhastelee jotain ihan kokoajan ja ravaa eestaas.

💎Palele helposti, joten vata hakeutuu mielellään lämpimään ilmastoon (NIIN MINÄ!!!)

💎Tajunnan menettäminen tai voimien väheneminen on yleistä. Olen itse todella altis esimerkiksi pyörtymisille ja huimaukselle, varsinkin jossen syö säännöllisesti. Juuri eilen alkoi huimaamaan aamulenkillä kun en lähtenyt heti aamupuuron jälkeen.

💎Ruumiinrakenne on yleensä hento tai hoikka, vatat ovat usein keskimääräistä lyhyempiä tai pidempiä (CHECK!)

💎 Luuston kunto on usein verrainnollinen myös hiuksiin, hentorakenteisella vatalla on usein myös hennot tai hauraat hiukset ja kynnet. (Kyllä, valitettavasti, haha!)

💎 Usein Vata kärsii unettomuudesta, levottomuudesta ja jalkojen vipattamisesta (tästä muuten saan aina huomautuksia, koska jalkani vipattaa lähes aina)

💎 Vatalle sopii erityisen hyvin herääminen aikaisin aamulla, mielellään jopa klo 5-6, jolloin saa nauttia omasta rauhasta. Lisäksi suositellaan vatalle yöunia viimeistään ennen iltakymmentä. (Okei, en edes sano tähän mitään. Herään aina tuohon aikaan ja petiin ysiltä, haha. Ja nimenomaan siksi, että tämä on juuri omalle keholleni sopivin rytmi)

💎 Vatan iho on usein kuiva ja nivelet naksuvia (That’s me! Yliliikkuvat ja naksuvat niveleni ovat pitkään olleet jopa jo vitsi)

💎 Vata on nopea ja energinen, mutta esimerkiksi rutiinien muutokset tai tietynlainen epäsäännöllisyys saattaa aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Siksi rutiinit ja säännöllinen arkirytmi onkin erityisen tärkeää. Ja olen ehdottomasti itse todennut tämän!

💎 Myös kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat tyypillisiä vatalle ja itse kärsin niistä jokaikinen talvi kun ilmasto on kylmä! Saatatte ehkä muistaa kun kävin pari vuotta sitten tutkituttamassa kilpirauhasarvot, jolloin vajaatoimintaa ei tosin todettu, mutta oireet ovat edelleen tuttu juttu juuri kylmänä vuodenaikana, jolloin kehoni yksinkertaisesti toimii tietynlaisella ”säästöliekillä”. (Turvotukset esimerkiksi kasvoissa, palelu, yleinen jumitus, huimaus, väsymys, kynsien haurastuminen yms..) Olo muuttuu heti esimerkiksi kun lähtee kylmänä vuodenaikana lämpimään! Ihan ihme homma.

Ayurvedan periaatteen mukaan samanlainen nostaa doshaa, kun taas vastakkainen laskee sitä. Eli koska esimerkiksi vata on ”kylmä”, laskee ja tasapainoittaa lämmin vataa. Sama homma muiden ominaispiirteiden suhteen, vata on usein ”kuiva”, joten riittävä nesteytys on siksi tärkeää ja näin edespäin.  Johtuukohan tästä samaisesta seikasta se, että koen lämpimän ilmaston sopivan itselleni juuri parhaiten? Ja olen lapsesta asti tuntenut näin. Ja itseasiassa ollut myös luontaisesti kova litkimään vettä, heh. Ruokavalion suhteen tulisikin vatan suosia lämpimiä ruokia ja juomia. Vaikka pyrin itse syömään suhteellisen tasapainoisesti ja terveellisesti, koostuu ruokavalioni pääasiassa juuri lämpimästä ruoasta. Olen todennut, että kehoni toimii paremmin näin. Jos syön pelkkää kylmää salaattia pitkään, alkaa kehoni ja vatsani oireilla eri tavoin. Salaatin tai raakojen kasvisten sijaan sopii minulle paremmin esimerkiksi höyrytetyt tai uunissa kypsennetyt kasvikset. Parhaiten sopii vatalle rauhallinen, voimaa ja tasapainoa edistävä liikunta, kuten kävely, jooga tai pilates. Itse rakastan juoksemista, mutta myös kevyempää ”rauhoittavaa liikuntaa”. Vatan suositellaankin välttävän liian raskasta liikuntaa.

Onko siellä muita, joiden kehotyyppi on vata?

 

Jos muuten innostuit tekemään tuon ylempänä linkkaamani testin, niin esimerkiksi näiltä sivuilta löytyy hyvää infoa eri kehotyypeistä: Vata, Pitta, Kapha. Varoitus, aihe saattaa koukuttaa pahasti! 🌸

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kolmenkympin kriisi ottaa ja antaa?

Hyvä ystäväni pohdiskeli tässä taannoin Instassa erästä aihetta, joka on paljon pyörinyt myös omissa ajatuksissani kuluvan vuoden, tai oikeastaan näiden parin viime vuoden aikana. Ajatus tai oikeastaan ehkä dilemma siitä, mitä ihminen tai tarkalleen ottaen tässä tapauksessa tämmöinen esimerkiksi kolmekymppinen nainen oikein haluaa elämältään? Siis loppuelämältään. Voiko sitä edes tässä vaiheessa vielä tietää? Tai ylinpäänsä edes miettiä? Kannattaako ennemmin elää päivä kerrallaan sen hetkisessä flowssa sen sijaan, että pohdiskelisi eläkepäiviään? Vauvavuoden aikana lähti pääni sisällä käyntiin jonkinlainen itsetutkiskelun vaihe, joka muuttuvissa muodoissaan on ollut käynnissä siitä saakka.

Lapseni syntymän jälkeen olen nimittäin käynyt mielessäni paljon keskustelua siitä, kuka minä olen, mikä tarkoitukseni ja paikkani tässä maailmassa on? Mitä minut on luotu tekemään ja kuka on se Iines, joka todella haluan olla ”isona”? Olen pohdiskellut tätä samaista aihetta täällä blogissakin useaan otteeseen, mutta nuo ystäväni mietteet nostivat asian jälleen kerran esille. Hei ihanaa, en olekaan ainut joka tätä on miettinyt lähiaikoina! Omalla kohdallani tämä pohdiskelu on ilmentynyt esimerkiksi itseni ja omien ajatusten tutkiskeluna, prioriteettien pohtimisena ja miettimällä juuri sitä tärkeintä: Kuka minä olen, mikä tekee minut onnelliseksi ja mikä on se, mitä haluan elämässäni toteuttaa?

Sinänsä olen huomannut myös lähipiirissäni samanlaista kolmenkympin kriiseilyä (ja paljon!!!), joka on ilmennyt valitettavan paljon esimerkiksi eroina. Näin oman melko suppean empiirisen tutkimukseni mukaan miehet ja naiset kokevat tämän kriisin (yleensä) hieman eri tavoin. Naiset usein alkavat pohtia näitä elämää suurempia kysymyksiä, ehkä vaihtavat hiustyyliä tai työpaikkaa, kun taas miesten kohdalla on tullut nähtyä useampi tapaus, jossa kriiseily menee siihen pisteeseen, että halutaan ero suunnilleen yhdessä yössä, ”koska oma pää on niin sekaisin”. Tuntuu jopa, että tämä on viime vuosina ollut joku ihme ilmiö. Ystäväni on keksinyt tälle jopa oman termin, ”psykoosijuna” 😀

Miksi monet kolmekymppiset sitten lähtevät sen P-junan kyytiin sen koommin ajattelematta nykyhetkeä pidemmälle? Kai me yksinkertaisesti käsittelemme tapahtumia ja vaikeita asioita niin eri tavoin. Enkä nyt halua tehdä mitään sukupuoliyleistystä, mutta kuten sanoin, olemme ystäväni kanssa yli vuosi keskusteltu tästä ihme ilmiöstä, jossa kolmekymppiset miehet yhtäkkiä jollain tapaa flippaavat, pakkaavat kamansa yhdessä yössä ja päättävät alkaa elämään menetettyjä nuoruusvuosiaan. Ja nimenomaan juuri silloin kolmenkympin tienoilla. Kukin tietysti tavallaan, mutta usein esimerkiksi tunteiden ja vaikeiden asioiden käsittely on miehille huomattavasti vaikeampaa kuin naisille. Ehkä vaikeiden asioiden pakeneminen sitten tuntuu siinä vaiheessa helpoimmalta ratkaisulta? Tai ne nostetaan esiin vasta siinä vaiheessa kun sisällä kuohuu jo niin pahasti, ettei muuta vaihtoehtoa ole kuin keksiä joku äkkipako. Naiset ehkä myös pyrkivät käsittelemään vaikeat asiat heti, kun taas miehillä todellisuus iskee vasta paljon myöhemmin tyyliin ”apua, mitä tässä nyt tapahtuikaan?”

Mitä minä sitten haluan? Tietysti ennen kaikkea olla rakastava, tasapainoinen äiti ja puoliso. Tehdä asioita, jotka tekevät onnellisiksi ja joiden parissa pääsen toteuttamaan itseäni. Mitä tulee esimerkiksi työhön, en halua sen olevan koko elämä tai asia, joka vie enemmän energiaa, kuin antaa takaisin. Haluan tehdä yrittäjähenkistä työtä. Semmoista, jossa saan itse priorisoida asiat, vaikuttaa niihin ja näin ollen myös luoda työstä itselleni mielekästä. Minulle on tärkeää, että näkemyksiäni ja mielipiteitäni kunnioitetaan, sekä niille annetaan arvoa, vaikka toinen ajattelisikin eri tavalla. Suurin unelmani työn saralla olisi edelleen  joskus tulevaisuudessa työ, jota voisin tehdä ainakin osan vuodesta ulkomailta käsin.

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanutkin, on nykymaailmassa tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottu työ jo vanhanaikainen malli. Toki edelleen monilla aloilla väistämätön seikka, mutta monessa tapauksessa on silkkaa resurssien ja voimavarojen tuhlausta ”pakottaa” työntekijä työskentelemään esimerkiksi epämieluisina kellonaikoina TAI paikassa, jos mahdollisuus muuhunkin olisi olemassa. Itse esimerkiksi pidän usein asiakkaideni kanssa Skype-paltsuja kotisohvalta heidän ollessaan toisessa kaupungissa tai maassa. Tällöin olen itse mukavuusalueellani turvallisessa paikassa ja aikaa säästyy reissaamisenkin suhteen kun ei tarvitse lähteä vain paltsun vuoksi matkustamaan.

Mikäli olisin luonteeltani radikaalimpi, valmis ottamaan suuria riskejä ja haluaisin vaihtaa täysin alaa, panostaisin varmasti jossain vaiheessa enemmän esimerkiksi pipojuttuihini. Laajentaisin toimintaa, avaisin verkkokaupan, veisin hommaa ulkomaille ja kehittelisin valikoimaan myös muita tuotteita. Mutta, homma on vielä kovin harrastepohjalla, eikä resurssit, saati sitten rohkeus riittäisi moiseen. Ideana tuo olisi kuitenkin unelma! Kuinka siistiä olisi viedä Chunky Beanie maailmalle, haha!

Joidenkin asioiden suhteen en edes jaksa miettiä sen pidemmälle. Esimerkiksi sitä, millaisessa kodissa haluan asua kymmenen vuoden kuluttua. Kerrostalo, omakotitalo, toinen kaupunki? Olen todella tyytyväinen nykyiseen kotiimme ja tämmöisissä jutuissa uskon siihen, että aika näyttää. Toki todella monet haaveilevat jo nuoresta saakka esimerkiksi omakotitalosta. En itse ole oikeastaan ikinä kuulunut näihin, vaikka myönnän toki välillä asuvani jossain todella hulppean ihanassa luksuskodissa. Kukapa nyt ei?

Vastaukseni omaan kysymykseeni lieneekin siis kaikessa yksinkertaisuudessaan: Haluan elämältä sitä, että olen onnellinen, elän tasapainoista elämää ja teen mieluisia juttuja. Sitä, että tunnen saavani arvostusta siitä mitä teen.

 

Ovatko nämä asiat pyörineet teillä mielessä? Onko kohdallanne selvää, mitä haluatte loppuelämältä vai uskotteko hetkessä elämiseen tai kohtaloon?

 

 

Ja ps. Kuvissa niitä Lapin ametistikaivokselta itse louhimiani ametisteja! Nuo kaksi suurinta ostin kaivokselta, siis tuon hiotun ja ison möhkäleen, mutta nuo pikkuiset louhin omin kätösin <3

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kuinka valita sopiva kristalli?

Olen aikaisemmin kirjoitellut kristalleista, intuitiosta ja siitä kuinka jälkimmäinen usein toimii tehokkaana ohjaajana kristalleja ja kiviä valitessa. On ollut aivan ihana saada teiltä viestejä siitä, kuinka olette ajautuneet kivien maailmaan. Se on kyllä jännä, kuinka koukuttavia juttuja nämä ovat. Ensimmäisen kiven tai kristallin jälkeen alkaa niitä ihan huomaamattaan pikkuhiljaa kerääntyä, hups! Kivihulluus onkin pian jo hyvää vauhtia käynnissä ja alkaa enemmän myös perehtymään niiden ominaisuuksiin. Tai näin on ainakin käynyt itselläni 🙂

Kun katselet eri kiviä, kiinnittyy katseesi usein johonkin yhteen tiettyyn. Nostat sen ehkä käteesi ihasteltavaksi ja varmasti juuri siinä kyseisessä kappaleessa on ollut jotain sen verran erityistä, että huomiosi on alunperin kiinnittynyt juuri siihen. Usein juuri se ensimmäinen poimituksi asti tullut kivi on se ”oikea”. Hassua on kuinka esimerkiksi kivikauppa Seraphinen täti aina osaa sanoa, mikä kivi on se oikea (ja omalla kohdallani aina se ensimmäisenä napattu).

Netistä löytyy joitakin ”kristallitestejäkin”, joiden perusteella voi ikäänkuin harjoittaa intuitioleikkiä etänä – katsella eri kiviä, valita se joka johon katse eniten kiinnittyy ja lukea kyseisen kiven hoitavista, puhdistavista tai tasapainoittavista ominaisuuksista. Itse koen kausia, jolloin tavallaan tunnen erityistä vetoa juuri tiettyjä kiviä kohtaan. Uskon itse siihen, että keho kertoo sen hetkisestä mielentilasta ja siitä, mitä se kulloinkin ”tarvitsee”. Välillä rauhoittavaa ametistia, sitten taas maadoittavaa savukvartsia tai kenties energioita selkeyttävää ja intuitiota vahvistavaa kirkasta kvartsia. Jauhan kyllä jatkuvasti siitä ennustajakäynnistä, mutta ennustaja kertoi myös mitä kiviä juuri nyt tarvitsen! Kuulemma kaikkea vihreää ja purppuraa, jotka auttavat aurani värejä eheytymään 😀 Itseasiassa ametisti on ollut jo jonkin aikaa ihan lemppari!

Tein muutama viikko taaksepäin tämmöisen ristikon kivistä ja leikin pojan kanssa ”kivipeliä”, tämä sai poimia kiinnostavan ja ihan jännityksellä katsoin, että mikä on pienen mielestä kiinnostavin! Taisi olla tuo vihertävä valtameri-jaspis, toinen oikealle vasemmasta reunasta alimmalta riviltä. Välillä on hauska pelata kivitestiä ihan omankin kivikokoelman kanssa ja katsoa, että mikä vaikuttaa juuri silloin kiinnostavimmalta. Voi vaihdella nimittäin päivän tai viikon mukaan, tosin muutamat kivet ovat ainakin itselläni semmoisia vakiosuosikkeja (esimerkiksi näistä kuvien kivistä tuo vaalean turkoosi amatsoniitti, eli unikiveni ja oikean alakulman savukvartsi). Vähän aikaa sitten oli semmoinen kausi, että oli kuukivi aina mukana laukussa.

Jos joku näistä kiinnitti erityisesti teidän huomion, niin voin kertoa kiven nimen kommenttiboksissa, niin pääsette tutkailemaan! 🔮💎🦄

 

Ps. Pakko myös vinkata täällä pari päivää sitten IG Storiesissa vilauttamaani ”kristalliraamattua”, haha! Tilasin kirjan joskus kesällä ja vaikka eri kivien ominaisuudet olivatkin/ ovatkin melko tuttuja, niin tuo kirja on siitä hauska, että aina jos haluat tutkia jotain tiettyä kiveä, löytää sen helposti kirjasta vaikkapa iltalukemisena 🙂 Itse tilasin kirjan Adlibriksestä, josta se aikaisemmin oli loppu, mutta tuli kesällä vihdoin taas varastoon!

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Wellness-hittejä Los Angelesissa

Lupasin tutkailla reissussa hieman terveysvillitysten uusia tuulia ja muutamiin seikkoihin tulikin kiinnitettyä Los Angelesissa huomiota. Onhan kaupunki kuitenkin edelläkävijä, mitä tulee hyvinvointiin, kuumimpiin terveystrendeihin ja toki myös niihin ”hihhulijuttuihin”, heh. Tässä samassa esittelen myös muutamia terveysaiheisia ostoksia, joita tuli reissusta tehtyä. Ajattelin myöhemmin myös ehkä tehdä postauksen kiviostoksistani, kiinnostaisiko teitä semmoinen?

Adaptogeeniset valmisteet. Voisin todeta, että ainakin omasta mielestäni superfoodit sun muut ovat huomattavasti enemmän pinnalla meillä Suomessa (ja siis yleisesti Euroopassa) kuin Kaliforniassa, jossa ne tuntuvat olevan  aivan ”uusi ja ihmeellinen” juttu. Toki erikoisempia juttuja löytyy, mutta en koe, että aihe kokonaisuudessaan olisi paljoa meitä edellä.Ja mainittakoon, että ihan sama juttu luonnonkosmetiikan kanssa! Suomessa ollaan kyllä ihan eri skaalassa luonnonkosmetiikan yleisyyden suhteen. Tämä siis oma havaintoni, mutta parin viime vuoden aikana olen pistänyt merkille, että esimerkiksi Sephoralle on pikkuhiljaa tullut myyntiin enemmän luonnonkosmetiikkaa. Terveellinen ruokavalio ja yleisesti terveelliset elämäntavat kun ovat meille suomalaisille enemmänkin itsestäänselvyys, mutta ehei, sama ei päde Jenkeissä. Jos suomalainen tilaa ravintolassa normaalin annoksen, on se Jenkkilän mittakaavalla vähintään jostain ”dietti-menusta”. Ehkä tämän hetken hypetetyin juttu Kaliforniassa on juuri Moon Juice, jonka valikoimista löytyy todella mielenkiintosia adaptogeenisia dusteja, ihonhoitoa ja ihania mehuja. Itsekin ostin muutaman purkin ja ajattelin myöhemmin postailla näistä tarkemmin 🙂

Probioottiset juomat. Enää ei vain kombucha ole se juttu, vaan oheisilmiönä on rinnalle ilmestynyt laidasta laitaan vaikka mitä probioottisia kefir-terveysjuomia. Melko pitkälle on tultu niistä lähes kymmenen vuoden takaisista ensimmäisistä (”terveellisistä”) vitamiinivesistä 😀 Erilaisia probioottisia juomia on kirjaimellisesti hyllykaupalla. Hassua kun kombucha on vasta ihan lähiaikoina yleistynyt Suomessa ja muualla ollaan jo siirrytty ihan muihin villityksiin. Ja mitä tulee probiootteihin, on myös niillä aivan valtava markkina Jenkeissä!!! Hyllyt notkuvat probioottivalmisteita ja tämähän on aivan loistava juttu. Toivottavasti meillä Suomessakin pian herätään enemmän siihen, että probiootit kuuluvat oikeasti jokapäiväiseen arkeen, eikä vain sinne lomamatkoille kuuriluontoisesti!

Ayurveda. Olen itsekin innostunut tutkimaan ayurvedaa ja vielä innokkaammin löydettyäni oman ayurvedisen kehotyyppini, vatan. Tuolla ylempänä mainitsinkin jo adaptogeenisista yrteistä, jotka paljolti liittyvät juuri ayurvedaan ja perinteiseen intialaiseen lääketieteeseen, mutta aihe oli paljon pinnalla myös muuten. Aiheesta on jo jonkin aikaa pitänyt tehdä postaus, mutten ole vielä ehtinyt!


CBD ja kannabis, tottakai. Molemmathan ovat tätä nykyä laillisia Kaliforniassa, kannabis myös viihdekäyttöön. Kannabioidi CBD ei tosin ole psykoaktiivinen tai luokitella millään tasolla huumausaineeksi, mutta myös se on ollut jo jonkin aikaa terveysvaikutuksiensa puolesta suuren hypetyksen alla. Pikkuhiljaa myös täällä Suomessa, missä kaikki kannabioidit ikävä kyllä vielä toistaiseksi vahvasti yhdistetään meillä vielä laittomaan kannabikseen. Kannabistuotteita vilisee Kaliforniassa vaikka missä. Kannabis-ihonhoitotuotteita, CBD-pirtelöitä, tuoksusuitsukkeita… CBD-öljyn sanotaan vaikuttavan kehossa suotuisasti vaikka mihin. Vastustuskyky, ahdistuneisuus, masennus, univaikeudet, epilepsia.. Myös itse ostin reissusta CBD-kapseleita, joita lemppari-kivikauppani täti suositteli. Näitä nyt tosin ei saanut kuljettaa Suomeen. Anyway, tepsii todella hyvin esimerkiksi stressin ja ahdistuksen hoitoon ilman mitään sivuvaikutuksia.

Salvia, Palo Santo ja muut poltettavat yrtit, joita mm. Amerikan alkuperäisväestöt ovat käyttäneet jo vuosituhansia. Kirjoittelin keväällä kodin energiapuhdistuksesta valkoisen salvian avulla (postaus täällä!). Loseissa kyse ei ole enää mistään erikoisesta jutusta, vaan niin peruskaaurasta, että salviaa ja palo santoa myydään jopa ihan ruokakaupoissa. Miettikää!! Me ostetaan Prismasta Tolua ja Kaliforniassa koti suitsutellaan puhtaaksi negatiivisista energioista suitsuttelemalla valkoistan salviaa, haha!

Kristallit, suitsukkeet, manifestointi-kynttilät, joita polttamalla voit manifestoida esimerkiksi rahaa, rakkautta tai positiivista energiaa… Sanoisinko, että näistä on kovaa vauhtia tulossa melko mainstream-juttu ja esimerkiksi Silver Lakessa vierailemani House of Intuition oli ehkä jopa liian teennäinen omaan makuuni. Homma on selkeästi, ikävä kyllä, karkaamassa sinne trendien vietäväksi ja enemmän juuri rahastusmeininkiin. House of intuition oli kiva kokemus, mutta tähän mennessä ei mikään voita Hermosan aivan parasta Soothe your soulia, joka on niin ihanan autenttinen paikka, että parempaa saa etsiä!

Aromaterapia. Eteeristen öljyjen hypetys oli myös ihan eri luokkaa kuin ennen. Onhan aromaterapia yleistynyt hurjasti myös meillä, mutta mitä tulee salviaan ja palo santoon, olivat myös eteeriset öljyt vakiokamaa ihan ruokakaupoissakin. Whole Foodsissa myytiin jopa kompakteja matka-diffuusereita, vitsi kun jäi hieman kaivelemaan, etten ostanut 🙂

Itse intouduin öljyjen lisäksi ostamaan myös The Aromateraphy Biblen, jossa on todella monipuolisesti kaikki aromaterapiasta, johon ajattelin paneutua nyt entistäkin syvemmin. Kirja löytyy netistä 12 eurolla täältä, mikäli kiinnostaa teitäkin 🙂 Diffuuserituprutteluiden lisäksi hyödyntämään sitä myös ihonhoidossa ja ehkä kokeilla sekoittelemaan jonkin oman ihoöljyn. Heti ekana ajattelin tehdä selluliittiöljyn, haha.

Moon Juicelta lähti matkaan kolme eri dustia. Nämä ovat wellness-piireissä ehkä hypetetyin juttu tällä hetkellä ja pakkohan näitä on päästä kokeilemaan! Ostin kolme adaptogeenisia yrttejä sisältävää valmistetta: Dream Dust rauhoittaa ja auttaa levolliseen uneen, Spirit Dust rauhoittaa mieltä, avartaa tietoisuutta, sekä lievittää stressiä ja uusin valmiste Super You on kapseleina käytettävä valmiste, joka auttaa taistelemaan stressiä vastaan ja tutkimusten mukaan alentaa kehon kortisolitasoja. Tämä lähtee piakkoin testiin kuukauden kuurina! Tähän saakka olen kokeillut Dream Dustia ja pakko sanoa, että kyllä, niinä iltoina kun otin dustia, nukahdin helpommin, sekä nukuin yöni huomattavasti sikeämmin ja levollisemmin. Moon Juicen tuotteita muuten myytiin myös Sephorassa, joten jos teillä on suunnitelmissa reissua Jenkkeihin, niin käykää kurkkaamassa.

Asia, joka jäi harmittamaan, oli etten koskaan ehtinyt käydä siellä pastlife regressiossa 🙁 Ehkäpä seuraavalla kerralla sitten joskus! Täytyypä huvikseen yrittää tutkia, jos jollain tuurilla täältä Suomesta löytyisi joku sitä tekevä.

Ps. Kun purin matkalaukkuani, niin löysin sisältä TSA:n lappusen, että olivat käyneet laukun sisältöä läpi. Ilmeisesti nämä hihhuliostokseni ovat olleet myös rajaviranomaisille liian outoja 😀

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.