Hey Bali

Heippa täältä Balilta! Saavuimme vihdoin perille viime yönä. Seisottuamme tuskaisen tunnin (tai ylikin) passintarkastusjonossa, ryntäsimme tullijonoon ennen sadan henkilön kiinalaista turistilössiä ja jännittämään, että olisiko kuskimme meitä vastassa tuloaulassa. Kieltämättä vähän nauratti nähdessämme todellisuuden sen suhteen, ettemme olleet tosiaankaan ainoita, joita oli kuski vastassa.. Alapas etsiä omaa nimeäsi sieltä oikeasti jopa satojen heiluvien nimikylttien seasta! Tuollaista kylttimäärää en ole nähnyt missään, koskaan, vaikka Balillakin on tullut pari kertaa aikaisemmin käytyä. Eli turisteja täällä piisaa kyllä edelleen yhä enemmän ja enemmän. No, onneksi nimikyltti ja löytyi kuitenkin melko ripeästi, heh.

Olemme järjestäneet täällä kaikki alkureissun kyydit majoitukselta toiselle ennakkoon, koska ei jaksa mitään säätöä hintojen tai muun kanssa. Lomalla kun haluaa päästä mahdollisimman helpolla. Ensimmäinen majoituskin on yllättänyt todella positiivisesti!

Selailin eilen vielä illalla hotellilla uutisista vaalien tulostilannetta ja pääsin yöunille vasta puoli kolmen maissa. Kieltämättä hieman väsytti aamulla kun herätyskello soi yhdeksän jälkeen aamupalalle. Tänään onkin pakko mennä aikaisemmin nukkumaan, jotta saa kuitattua näitä parin yön vähäisiä unia. Ensimmäisenä päivänä olemme ottaneet harvinaisen rennosti. Hengattu uima-altaalla ja käyty pyörimässä täällä Canggussa. Uin hotellin altaassa matkaa mutta, vielä näin ensimmäisenä päivänä ei käynyt mielessäkään lähteä lenkille tai etsimään mitään sen kummempia aktiviteetteja.

Ennen meidän dinneriä kävin tänään tunnin aromaterapia-hieronnassa, joka oli niiin hyvä! (Ainiin ja maksoi hurjat 15€). Balilainen nainen nousi välillä selkäni päälle ja rusautti vaikka mitkä jumit auki, huhhei. Mietin jo, että pitäisikö ottaa haasteeksi käydä täällä joka päivä jossain hemmotteluhoidossa 😀

Ainiin ja ps. Ne sade-ennusteet eivät todellakaan pitäneet paikkaansa! Ainakaan tänään. Aurinko on paistanut ja hiki virrannut, yay ;D

 

Kivaa viikkoa! ✨

 

Osa kuvista Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Väsynyt äiti (?)

Huomenta! Tänään aloitin postauksen kyhäämisen aamulla kirjaimellisesti aivan nollista. Ilman minkäänlaista ajatusta siitä, että mitäs sitä tänään ehkä olisikaan mielessä. Viime päivät ja oikeastaan jo kokonainen viikko on mennyt pientä potilasta hoitaessa, joten en ole ihan kamalasti edes ehtinyt miettiä omia juttujani. Yleensä minulla on luonnoksissa jotain sekalaisia aiheen tynkiä valmiina, mutta tänään ei 😀

Eilen vietimme pikkuisen kanssa pyjamapäivän kotona. Koska flunssa, niin päätin että nyt sitten rentoillaan kunnolla! Poika sai tällä viikolla ensimmäisen korvatulehdus-diagnoosin ikinä, tätä ennen on menty ihan vain normiflunssilla ja vatsataudeilla, pakko myöntää näiden korvatulehdusten olevan itselleni hieman vieras juttu. Sinänsä hassua, koska tuntuu meidän olevan joku poikkeus tässä korvatulehduksettomuudessa. Mies käytti alkuviikosta pienen terveyskeskuksessa lääkärissä ja tämä määräsi viikon antibioottikuurin, vaikka tulehdusarvot eivät olleet koholla. Olin itse tästä todella ihmeissäni, siis kuinka helposti antibiootit irtosivat pienelle lapselle, vaikka flunssa kuitenkin oli parempaan päin ja korvassa pientä punoitusta? Onko korvatulehduksiin sitten joku normikäytäntö, että laitetaan kuuri kouraan, vaikka kyseessä olisikin virusinfektio? No, itsehän en luonnollisesti ole lääkäri tai halua lääkärin määräämää lääkekuuria uhmata (varsinkaan lapsen kohdalla), mutta kieltämättä pisti ihmetyttämään. Aikuisillekaan kun ei nykyään kovin hevillä määrätä ab-kuuria. Onko teillä kokemuksia tästä? Hoidetaanko korvatulehduksia muka aina antibioottikuurein?

Pohdiskelin eilen erästä asiaa kerätessäni lelusotkuja olohuoneen lattialta. Sitä, että olenko minä väsynyt ja lapsiarjen kiireiden runtelema äiti? Itseasiassa täytyy sanoa, että en ole. Aikaisemmin ehkä tunnistin itseni juurikin tuohon väsyneen äidin muottiin, mutta en enää. Työtilanteeni on tällä hetkellä aivan optimaalinen juuri tähän perhearkeen, vaikkakin valehtelisin jos väittäisin, että tämä aina kovin helppoakaan on. Kevätväsymystä ja tietysti flunssaputki on ollut päällä, mutta kokonaisuudessan koen, että näin on aika hyvä. Koti ja työ ovat optimaalisesti tasapainossa, eikä näin ollut aina ennen. Tottakai tilanne on vaatinut tietyistä (esimerkiksi taloudellisista) seikoista luopumista ja kompromisseja, mutta koen olleen täysin sen arvoista.

Äitinä ei koskaan pääse välttymään metatyön, jatkuvan ajatusvirran, toistuvien rutiinien ja kiukkukohtausten aiheuttamalta ajoittaiselta kaaokselta, mutta semmoista se arki vain on. Väittäsin, että äitinä miettii 90% ajasta asioita, jotka ehkä toisen korvaan kuulostavat pikkujutuilta, mutta sitten kun noita asioita on se sata. Varaa sitä, tarkista tätä, pakkaa tarhaan vaihtovaatteita, osta probiootteja, käy läpi kevään vaatevarastoa, pakkaa pieneksi jääneet varastoon ja pese pyykkiä.. Onhan se semmoista jatkuvaa rumbaa ja äitinä tuommoinen metatyö on ehkä se, joka vie melkeinpä eniten aikaa. Ja usein juuri äiti on se, jolle lähes kaikki metatyö jännästi aina siunaantuu.

Äitiydessä rankin tilanne onkin varmasti juuri se, kun oman uran taakka ja siihen liittyvä metatyön kuorma yltyy samanlaiseksi tuon toisen puolen kanssa. Pallottelu kahden osa-alueen välillä ei nimittäin aina ole todellakaan helppoa kun jo pelkästään kokonaisuuden toinen puoli vie lähestulkoon yhtälailla aikaa ja voimavaroja, kuin mitä lapseton ihminen ehkä käyttää kokonaisuudessaan. Enkä missään nimessä väheksy ketään, tarkoitus on lähinnä korostaa sitä, ettei ole ihmekään, ettei uraa tekevillä äideillä aina ole niin helppoa. Tämä on yksi syy, miksi ehdottomasti kannatan juurikin tasa-arvoa, erityisesti myös tulevaisuudessa perhevapaiden osalta. Itse olen todellakin onnekas sen suhteen, että on puoliso, joka osallistuu aktiivisesti poikamme arkeen ja askareisiin, mutta eihän läheskään kaikilla ole samanlaista tilannetta, vaan koko homma jää äidille 100%.

Toki on perheen sisäinen asia, miten työnjako kotona hoidetaan, mutta en itse ole edelleenkään sen kannalla, että naisen paikka olisi lieden ja hellan välissä. Tai, että naisen homma on automaattisesti hoitaa koti ja lapset. Toki tämä järjestely voi monen perheessä toimia ja olla kaikkien yhteinen, mieluinen valinta ja silloinhan kaikki voittavat. Tarkoitan enemmänkin sitä, etten pidä olettamuksesta, että tämä pätisi kaikkiin ja toisin toimiva tai ajatteleva nainen olisi jollain tapaa huonompi. Pointtina nyt kuitenkin, että äidit, huolehtikaa omasta jaksamisestanne! Lohduttavin tieto on itselleni äitiydessä ollut kuitenkin se, etten ole yksin näiden asioiden kanssa, vaikka olenkin monesti maininnut siitä, että tukiverkkomme on aikalailla nollissa.

 

No lopuksi vielä hieman kevyempiä aiheita 😀 Olemme alkaneet iltaisin katsomaan pitkästä aikaa Yle Areenasta meidän suosikkiamme Siltaa. Aiempi kausi jäi meiltä kesken joskus ehkä vuonna 2015 jonkun reissun vuoksi ja jaksot ehtivät poistua Areenasta. Nyt ehtikin tulla jo sitäkin seuraava kausi ja katsottiin kertauksen vuoksi myös se kesken jäänyt edeltävä, joka oli myös tullut uudestaan katsottavaksi. Niin jännä! Nyt aloitettiin tuo uusin kausi, saa nähdä onko yhtä hyvä kuin aiemmat. Nordic Noir on kyllä aivan parasta! Katsotteko te siltaa?

Entä mitä mieltä äitiys-asiasta? Oletko sinä väsynyt äiti vai onko arki balanssissa? 🌸 Entä uuvuttaako metatyö?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Pienyrittäjyyden plussat ja miinukset

Olen kirjoittanut paljon yrittäjyydestä siihen itse ryhdyttyäni ja asia, joka on ilahduttanut minua oikein todenteolla on juurikin pienyrittäjyyden, erityisesti naisyrittäjyyden yleistyminen. Nykyään on varsin yleistyvä trendi siirtyä palkkatöistä yrittäjyyteen ja ehkä tämä kertoo jotain myös sukupolvestamme. Yrittäjyys koetaan positiivisena mahdollisuutena, eikä sitä enää pelätä samalla tavalla, kuin menneinä vuosina kun vanhemmat pelottelivat tarinoilla konkursseista ja lamasta. Lähivuosina on tietoliikenteen kehittyessä ilmaantunut myös täysin uusia mahdollisuuksia yrittäjyyteen. Yrittäjäksi ryhtyminen ei enää välttämättä tarkoita konkreettisen kivijalkaputiikin avaamista, vaan voit olla freelancer, tehdä nettikauppabisnestä tai jopa työskennellä asiakkaille toisella puolella maapalloa. Oikeastaan vain oma mielikuvitus on nykyään rajana.

Monelle yrittäjyys mahdollistaa tietynlaisen vapauden ja luulen, että tämä on useimmiten se syy, miksi yrityksen perustaminen monien mielestä tuntuukin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Mahdollisuus olla itsesi herra, mutta toisaalta myös se tulosvastuun taakka, joka kohdistuu tottakai sinuun itseesi. Olen sitä mieltä, ettei yrittäjyys välttämättä ole kaikkia varten. Se vaatii tietynlaista pinnaa, pitkäjänteisyyttä, kykyä joustaa taloudessa, osata organisoida ja sietää painetta. Ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä, ettei yrittäjyys totisesti ole aina helppoa, mutta kaikessa on ne hyvät ja huonot puolensa. Ja samalla, jokaiselle löytyy myös se itselleen parhaiten sopiva vaihtoehto, oli se sitten toimia yrittäjänä tai palkansaajana. Ei tässä ole mitään oikeaa tai väärää valintaa 🙂 Pakko paljastaa, että välillä tunnen edelleen hieman ristiriitaisia tunteita yrittäjyyden suhteen. Joskus tuntuu, että pääsisi yksinkertaisesti niin paljon helpommalla työntekijänä. Heräät, lähdet aamulla töihin päiväksi ja se on siinä, työ ei seuraa sinua iltoihin tai viikonloppuihin (ainakaan toivottavasti). Mutta sitten taas, kun on kerran päässyt yrittäjyyden makuun, tuntuu kieltämättä ahdistavalta ajatus siitä, että olisit sidottuna jonkin toisen aikatauluihin ja määräyksiin. Yrittäjänä vapaus on nimittäin se kaikkein suurin plussa.

Itselleni muotoutui ajatus yrittäjyydestä hiljalleen, sanotaanko parin vuoden aikana. Yhtäkkiä koko visio olikin täysin selvä ja siitä se sitten lähtikin. Täytyy kuitenkin paljastaa, etten vielä viisi vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan itseäni yrittäjäksi. Se jopa ahdisti, yhtenä syynä juurikin se pienyrittäjyyden huono maine, joka meillä Suomessa on ollut. Ettei yrittäjänä menesty ja ettei se kannata. Toki oma liikeidea ja toimiala merkitsee paljon kannattavuuden suhteen, mutta olen itse sitä mieltä, ettei voi koskaan tietää jossei kokeile. Jos mielessä on pitkään hautunut jokin liikeidea, jolle voisi olla markkinalla sijaa, kannustan ehdottomasti kokeilemaan siipiään sen suhteen! Pahimmassa tapauksessa kadut jälkeenpäin. Oma haaveeni on tällä hetkellä se, että yrittäjyyteni kannattaisi jossain vaiheessa siinä määrin, että voisin tehdä sitä pidemmän aikaa ulkomailta käsin, jolloin voisimme muuttaa perheen kera ainakin joksikin aikaa pois Suomesta. Tulihan tätä juuri testattuakin jo vajaan 3kk ajan maailmanympärysmatkalla.

Listasin muutamia pienyrittäjyyden plussia ja miinuksia..

Plussat:

 

Voit työskennellä missä tahansa, milloin tahansa. Itse aloitan hommat yleensä aamuisin klo 6-7 välillä, iltavirkku taas voi tykätä organisoida työnsä iltoihin. Parasta on ehdottomasti se kun saat tehdä hommat juuri siihen aikaan ja siinä paikassa, kun itse koet kaikkein mieluisammaksi. Oli se sitten kotisohvalta tai toiselta puolelta maapalloa. Tänään teen hommia kotona, ensi viikolla Balilta.

Olet itsesi herra. Tässä seikassa on toki kaksi puolta, mutta itsenäisyys on minulle itselleni todella tärkeä seikka. Se, ettei työni pyöri byrokraattisten toimintatapojen tai muiden ihmisten työskentelytapojen ympärillä, vaan saan itse päättää mitä teen ja miten teen.

Päätät itse kuinka vähän tai paljon teet töitä. Tottakai yritystoiminnan tulee tuoda rahaa pankkitilille, mutta on paljolti yrittäjästä ja tämän sen hetkisestä elämäntilanteesta kiinni, mihin haluaa panostaa juuri silloin. Toimeenhan on tultava myös taloudellisesti, mutta yrittäjä päättää itse, tekeekö töitä vain sen verran, että pärjää vai onko tarkoituksena takoa isoja rahoja. Valintoja, valintoja! Parasta on kuitenkin se, että yrittäjänä on mahdollisuus mukauttaa työnsä niin, että se soveltuu hyvin juuri sen hetkiseen elämäntilanteeseen ja resursseihin.

Saat tehdä asioita, joista oikeasti nautit. Yrittäjänä on oltava todellinen intohimo tai kutsumus siihen, mitä tekee. Ei yritys muuten menesty!

Yrittäjyys opettaa paljon. Erityisesti vastuuta, organisointikykyä ja ennen kaikkea ahkeruutta. Sitä, että voit vaikuttaa menestykseen ja työsi tulokseen juurikin sillä omalla panoksellasi.

Miinukset:

 

Toimeentulo ja raha stressaa ajoittain. Teen säännöllisesti laskelmia tuloista ja menoista. Silti, välillä tulee huonompia kuukausia, sitten taas parempia ja näiden välillä on osattava tasapainotella. Tällä hetkellä en esimerkiksi tiedä lainkaan, mitä teen esimerkiksi 3kk päästä, joten välillä tuleva toki pistää jännittämään. Näissä tilanteissa tulee muistaa, että olet itse vastuussa tuloksesta, mutta toisaalta sitten, omaan pussiin tekeminen motivoikin kyllä melko tehokkaasti

Yrittäjänä tulee sinun jatkuvasti kehittyä, keksiä uutta ja suunnitella tulevaa. Välillä tämä voi olla raskasta, mutta olen itse todennut, että parhaimmat ideat tulevat silloin, kun niitä vähiten odottaa. Tottakai tämä pätee  varmasti yleisestikin nykypäivän työelämässä, mutta yrittäjänä olet itse vastuussa tulevasta, eikä kukaan suunnittele sitä puolestasi tai tuo valmiita ideoita eteen, saati sitten tule kertomaan, mitä sinun tulisi tehdä ja miten. Yrittäjänä täytyy pitkälti selviytyä itse, ottaa asioista selvää ja toimia.

Yrittäjä ei lomaile. Pakko sanoa, että olen näiden 10 blogivuoden aikana tottunut tähän faktaan melko tehokkaasti. Blogi kun on kulkenut mukana lomilla, reissuissa ja viikonlopuissa, nykyään se on jopa itsestäänselvyys. Silti, työ on työtä ja on osattava itse vetää tietyt rajat työn ja vapaa-ajan välille. Itselleni tämä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että pyrin pitämään viikonloppuisin somevapaita päiviä ja yritän tehdä iltaisin mahdollisimman vähän töitä.

 

Tuntuuko yrittäjyys teistä ajatuksena pelottavalta, hankalalta vai onko se ollut elämänne paras päätös? 🔮

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Telepaattisia unia ja viikonlopun kuulumisia

Hei kivaa uutta viikkoa! Pidin taas vaihteeksi blogittoman viikonlopun, eilen oli tosin tarkoitus postailla, mutta sitten tulikin kaikenlaista. Kävimme lauantaina koko perheen voimin miehen sukulaisten kanssa illallistamassa. No, heti menomatkalla alkoi pojalla autossa oksentelu, joka alkuun laitettiin matkapahoinvoinnin piikkiin, mutta kun saman reissun aikana tuli vielä muutamat oksut, niin tuumattiin, että tottakai meille iski taas kerran joku hemmetin pöpö tähän viikonloppuun. Sunnuntai menikin kotona rauhallisissa merkeissä pienen (onneksi todella lievästä) taudista parannellessa ja nukuimme koko perhe kunnolliset 3h päikkärit ja tilattiin illalla pizzat 😀 Kunnon chillailu-sunnuntai siis! Itselläni jomotti koko eilisen päätä ja humisi korvissa, olin aivan varma saaneeni itsekin jonkun oksennustaudin, mutta taisi onneksi olla väärä hälytys.

Lähden ensi viikon lopulla pääsiäiseksi reissuun ja sitä ennen pitäisi saada hoidettua muutamia juttuja pois alta. Kuten esimerkikiksi saada virkattujen toppien mallikappaleet valmiiksi ja julkaista kevään viimeinen pipomallisto nyt lähipäivinä!! Pinkkipainotteinen Girl Crush Collection tulee ulos näillä näkymin keskiviikkona ja Instagramissani on vielä tänään viimeistä päivää meneillään arvonta, jossa yhdellä on mahdollisuus voittaa itselleen ja ystävälleen malliston pipot. Arvonnan löydät IG-feedistäni @iines ✨


Pakko mainita, että lähiviikkoina ja kuukausina on käynyt niin outoja unijuttuja, että pakko jakaa täälläkin. Alkuvuoden aikana on noin viitisen kertaa käynyt niin, että näen unta henkilöstä X ja seuraavana päivänä tämä henkilö soittaa tai lähestyy minua aivan yllättäen viestitse. Ja kyse on siis henkilöistä, joiden kanssa en ole välttämättä tekemisissä edes kuukausittain, jopa harvemminkin. Todella outoa! En nyt lähde aivan ensimmäiseksi liputtamaan telepatian nimeen, mutta erikoisia sattumia jokatapauksessa.

Aamuisin herätessäni käytän aina muutaman minuutin siihen, että käyn läpi uniani ja pohiskelen, mitä niiden tapahtumat kenties voisivat kertoa tai viestittää. Toki mieltä painavat asiat tai yleisesti lähiaikojen tapahtumat ovat usein niitä, jotka nousevat esiin unienkin kautta, mutta pyrin pohtimaan niiden viestejä myös siltä kantilta, että voisiko mukana olla myös alitajunnassa piileviä mietteitä, jotka ehkä pitäisi ottaa tietoiseen käsittelyyn. Itse olen vuosien varrella löytänyt unien kautta ratkaisuja moniin pulmiin ja ongelmiin, joiden suhteen on ehkä ollut neuvoton. Ainakin omissa unissani tietyt toistuvat asiat tai aiheet ovat usein niitä, jotka alitajuisesti vaivaavat, kenties käsittelemättöminä, keskeneräisiksi jääneinä.

Olen nuorena lukenut lukuisia unikirjoja, esimerkiksi Freudin Unien tulkinnan, sekä muutamia ”vähemmän tieteellisiä” teoksia. Haluaisin taas pitkästä aikaa perehtyä enemmän unien tulkinnan maailmaan, se on nimittäin todella kiinnostava aihe! Olen lukuisia kertoja pohtinut unipäiväkirjan aloittamista, mutta jotenkin se aina jää ja olen pitäytynyt noissa joka-aamuisissa unien kertaushetkissäni 😀 Tosin, kiviä ja kristalleja olen käyttänyt apuna unijutuissa ja itseasiassa ostin Uudesta-Seelannista danburiitin, jonka pitäisi auttaa näkemään selkeitä ja todentuntuisia unia. Sinänsä hassua, että nämä oudot unisattumukset ovat alkaneet juuri sen jälkeen kun ostin tuon kiven ja näinä mystisten unien öinä on danburiitti itseasiassa ollut vieressäni.

Hieman hihhulijuttuja tähän magic mondayhin. Onko teille käynyt vastaavia outoja sattumuksia unien välityksellä? Että näette unta jostain henkilöstä, joka unen jälkeen ottaakin sinuun yhteyttä?

 

Energistä viikkoa 💎🌈✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Jokaisen aamuni superpuuro ja muita ruokajuttuja

Ajattelin ensin, että pitäisin tänään postauksettoman päivän, mutta tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Ruokajuttuja on nimittäin monesti toivottu blogiin ja oikeastaan harmillisen harvoin nykyään niitä tänne teen. Tänään kuitenkin poikkeus! Perjantain kunniaksi tänään siis hieman kevyempi aihe ja ruokajuttuja 🙂

Joskus vuosia takaperin olivat erilaiset todella yksinkertaiset aamupalamössöni jostain syystä blogissa kovin suosittuja. No, niistä rahkamössöistä olen siirtynyt niinkin eksoottiseen juttuun, kun kaurapuuroon ja se onkin vakiohomma viikon jokaisena päivänä. En voisi lähteä mihinkään syömättä ensin edes jotain pientä, joten aamupala on asia, jota en skippaa ikinä. Saan helposti huimausta ja jopa oksettavaa oloa jos jätän aamupalan väliin. En voisi esimerkiksi kuvitellakaan lähteväni salille tai lenkille ennen aamiaista. Jos käyn aamulla juoksemassa, teen sen usein melko pian puuron jälkeen, olen todennut, että oma kroppani polttaa aamuisin energiaa tehokkaimmin, aamiaisen ja urheilun välillä ei saa olla liian kauaa aikaa, ettei energia ”lopu kesken” pidemmällä lenkillä. Pyrin siihen, että teen aamiaisesta ravintorikkaan ja monipuolisen, jotta sillä pärjää helposti lounaaseen saakka. Kuidut, vitamiinit ja rasvahapot, niihin panostan omassa aamiaisessani ja kaurapuuro nyt onkin maailman helpoin tuunattavaksi 🙂

Itse valmistan puuroni mikrossa luomu-kaurahiutaleista, aina ilman suolaa tai sokeria. Lisään sekaan kotimaisia pakastemarjoja, suosikkejani ovat tyrni ja kuningatar-sekoitus, sekä kaikkea randomia kuiva-ainekaapista. Mantelelit ja erilaiset siemenet ovat marjojen ohella suosikkijuttu, nyt olen intoutunut myös Urtekramilta saaduista kookoshiutaleista ja kuivatuista hedelmistä. Maailman helpoin ja nopein! Joskus myös lisään mukaan lusikallisen kookosöljyä jos haluan puuroon vielä lisäenergiaa.

Muutama viikko takaperin vilautin IG Storiesissa uunifetapastaa, jota oli tottakai pastahulluna aivan pakko kokeilla. Luulin, että olin Suomen viimeisin tätä hittipastaa testaava, mutta Storiesin perusteella oli monelle vielä uusi juttu. Ja tästä muuten tuli heittämällä ihan suosikki, olen sen jälkeen tehnyt varmaan viidesti! Rakastan yli kaiken helppoja uuniruokia ja tämä on juuri semmoinen, vieläpä aivan mielettömän hyvä 🙂 Todella helppo ohje löytyy alunperin Liemessä-blogista, kannattaa aivan ehdottomasti kokeilla, ellet jo ole maistanut!! Jaoin ohjeen vielä tuohon alle.

Uunifetapastan ohje

 

Mitä tarvitset?

Pala fetajuustoa (200g)

Kirsikkatomaatteja, mielellään makeita (250g)

Reippaasti oliiviöljyä (noin 1 dl)

Tuorechiliä

Suolaa ja mustapippuria

 Pastaa oman maun mukaan

 

Annostele uunivuoan pohjalle reippaasti oliiviöljyä ja aseta vuokaan feta, sekä tomaatit. Kaada päälle vielä lisää öljyä, pilkottu chili, sekä suolaa ja mustapippuria. Paista uunin keskitasossa 200c noin 15min. Tämän jälkeen nosta vuoka uunin ylätasolle ja paista grillivastuksen alla 250c vielä noin 10min. Keitä pasta, irrota tomaattien kannat ja sekoita koko höskä! Valmista ja aivan superhyvää 🙂

Itse kokkailin uunifetapastan kikhernepastan kera ja jälkeenpäin huomasin tuolta portaalin puolelta, että myös Aino oli tehnyt melkein tismalleen samanlaisen terveellisemmän version tästä, heh! Tuo Palmuston kikhernepasta on ollut jo pitkään suosikkini, kikhernepasta on muutenkin ihan parasta! Todella hyvää ja ilman sitä pastan jälkeistä tukkoista oloa 🙂 Kannattaa testata!

 

Oletteko jo maistaneet uunifetapastaa? Nousiko hitiksi?

Kivaa viikonloppua ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.