Julkaistu

Onko koskaan tarpeeksi hyvä?

Kaupallinen yhteistyö: Change Lingerie

Ensi viikolla vietetään ystävänpäivää  ja tuon rakkauden päivän kunniaksi halusin käsitellä aihetta jollain tapaa myös blogissa. Monesti ystävyys ja rakkaus liitetään vain suhteessa muihin ihmisiin, mutta eikö olisi tärkeää muistaa olla myös itsensä ystävä? En tänä vuonna tehnyt varsinaisia uuden vuoden lupauksia, mutta muutamia tavoitteita olen kuitenkin asettanut tälle vuodelle 2019. Yksi niistä onkin osoittaa enemmän rakkautta ja huolenpitoa itseäni kohtaan niin henkisesti, kuin fyysisestikin.

Liikkua siinä määrin ja niitä lajeja, jotka tuntuvat sopivilta, syödä ravintoa, joka on hyväksi keholleni (ja mitä tekee mieli!) ja ennen yrittää olla vaatimatta itseltäni liikoja. Tulen varmasti aina olemaan tietyllä tavalla itsekriittinen. Suhtaudun esimerkiksi työhön aina tosissani, enkä voisi jatkossakaan ajatella koskaan olevani tyyppi, joka tekee asiat hutilloiden vain sen tähden, että pääsisi helpommalla. On kuitenkin loppupeleissä hyvin eri asia vaatia itseltään paljon, kuin vaatia itseltään liikaa. Ja tämä varmasti onkin monelle juuri se hämärä alue. Mikä on paljon, mikä taas liikaa?

 Juuri tämä on seikka, johon tänään havahduin ajatuksissani. Muistelin taaksepäin sitä, kuinka olen suhtautunut itseeni aikaisemmin. Ja arvatkaa mitä oivalsin? Mitä enemmän olen yrittänyt olla tyytyväinen itseeni, sitä vähemmän olen sitä kuitenkaan ollut. Se, että vaatii asioilta tai ihmisiltä liikoja, voi huomaamattaan johtaa siihen, ettei mikään enää riitä. Et ole koskaan omasta mielestäsi sopivan painoinen, tarpeeksi lihaksikas, riittävän ahkera tai syö niin terveellisesti kun ehkä voisi. Aina löytyy mukamas niitä seikkoja, joiden suhteen voi nostaa rimaa korkeammalle, eikä loppupeleissä koskaan ole tarpeeksi hyvä. Edes itselleen. Ja tähän rumbaan tuhlaa pahimmassa tapauksessa vuosia.

Sinänsä hassua, että mitä enemmän maailma on siirtynyt somekeskeiseksi ja siihen, että helposti vertailee itseään muihin, olen itse pyrkinyt ottamaan päinvastaisen asenteen. Nuorempana yritin ehkä todistella itselleni, että elämä on parempaa, kunhan ensin treenaa itsensä enemmän tikkiin, huoltaa kynnet kuosiin tai jopa ostaa itselleen tietynlaista hyväksyntää tavaran avulla. Tässä hetkessä huomaan kuitenkin, että elämä on niin paljon mielekkäämpää juuri silloin kun lopettaa itseltään vaatimisen. Ja hassua sinänsä, sen jälkeen kun olen ehkä osittain äitiyden myötä oppinut hyväksymään itseni juuri tämmöisenä, enkä jatkuvasti pyrkinyt saavuttamaan jotain ”parempaa minää”, olen ollut itseeni tyytyväisempi kuin koskaan ennen. Mitä vähemmän olen stressannut esimerkiksi kehooni tai ulkonäkööni liittyen, sitä tyytyväisempi olen ollut itseeni. Joissain asioissa pieni hälläväliä-asenne kannattaa ehdottomasti. Aina ei todellakaan ole niin justiinsa.

Jos unohtaa rakastaa itseään, on todella vaikea tarjota parastaan myöskään muille ihmisille. Vähän sama homma kun lentokoneiden turvallisuusohjeissa neuvotaan laittamaan happinaamari ensin itselleen ja vasta sitten muille. Siitähän tässä onkin nimenomaan kyse. Sillä ei ole mitään tekemistä itsekkyyden kanssa. Käsite ”itserakkaus” koetaan usein vain ja ainoastaan negatiivisena terminä, mikä on kurjaa, koska asian pitäisi sopivissa määrin olla kaikille päivänselvä juttu. Rakkaus muihin ihmisiin lähtee kuitenkin paljolti siitä, että on tasapainoinen ystävyyssuhde itseensä. Kuinka kykenisit huolehtimaan ja välittämään muista, josset ole ole ystävä itsesi kanssa?

Kuvien mukana palaamme hetkeksi Tahitin mustahiekkarannalle. Jopas tuli muuten ikävä takaisin! Asia, johon kiinnitin huomiota pitkälle matkalle pakatessa, oli mm. alusvaatteiden käytännöllisyys. Alusvaatteiden suhteen tärkein seikka minulle on mukavuus, laatu ja se, että tunnen itseni minuksi niissä. Reissussa onkin tullut panostettua juurikin käytännöllisiin ja ajattomiin alusvaatteisiin, jotka on hankittu Changelta ja katsottu juuri itselleni ja kokooni sopiviksi. Omat suosikkimallini löytyvät Changen Basic-mallistosta, josta lempparini ovat Lissi, sekä kuvien saumattomat Tactel- t-paitaliivit. Aivan paras asiakaspalvelu muuten löytyy Changen liikkeistä ja yksi asia, jossa ehdottomasti itse suosin kivijalkamyymälöitä on alusvaatteiden ostaminen. Kokohuteja on omalla kohdallanikin takana paljon ja sen jälkeen kun vaihdoin Changen liiveihin, en ole enää muita ostanutkaan. Istuvuus ja laatu ovat aivan omaa laatuaan.

 

Löytyykö samoja ajatuksia itsensä hyväksymisen suhteen? Onko muilla esimerkiksi äitiys opettanut armollisuutta itseään kohtaan? 🌸✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Koti-ikävä

Kirjoittelinkin viime viikolla pienestä reissuväsymyksestä, joka on pikkuhiljaa alkanut iskemään päälle. Siirtyminen paikasta toiseen, jatkuvasti muuttuvat rutiinit ja ympäristö ovat pidemmän päälle rasittavia. Vaikka reissaaminen onkin antoisaa, enkä vielä reilun kuukauden reissun jälkeen haikaillut kotiin lainkaan, alkaa kieltämättä nyt pian kahden kuukauden reissailun jälkeen hiipiä esiin pieni koti-ikävä. Jos minulta kysyisi, saisi siellä missä asun olla aina semmoiset kelit kun tarkenee kivasti farkuissa ja flipflopeissa. Tai kun voisi käyttää hameita talvisinkin ilman sukkiksia ja illalla tarkenisi ulkona hupparissa tai nahkatakissa. Suomen pakkasia ei ole siis ikävä, mutta myönnän, että kotia kyllä.

Mitä kaipaan kotona? Ystäviä, pyykkikonetta, neulomista, simppeleitä kotiruokia ja sitä, että saa vain olla tekemättä mitään. Löhötä viikonloppuna perheen kesken sohvalla ja syödä herkkuja. Tai muita ihan niitä arjen perusjuttuja, jotka kotona ehkä välillä tuntuvat jopa tylsiltä. Ei kuukaudesta toiseen jaksa olla aivan jatkuvasti tekemässä jotain ja näkemässä uutta. Reissaaminen alkaa helposti tuntua suorittamiselta jos asettaa liikaa tavoitteita sille, mitä haluaa kohteissa tehdä. Varsinkin uusissa paikoissa reissatessa on aina pieni paine siitä, että pitäisi tehdä, nähdä ja kokea mahdollisimman paljon, ettei jälkeenpäin tule harmiteltua, että miksei käynyt siellä ja täällä. Kun on poissa useamman kuukauden, on tuota nähtävyyksien ja uusien paikkojen katsastamista niin paljon, että siitä voi tulla jopa stressaavaa kun jokaisessa kohteessa haluaisi nähdä vähintään ne parhaat palat. Varsinkin täällä Uudessa-Seelannissa on todenteolla iskenyt tietynlainen reissuangsti kun paikkoja, joissa haluaisi käydä on sata, mutta aika sitten taas rajallista.

Ehkä siitä syystä onkin huojentavaa viettää loppureissu Ausseissa yhdessä paikassa ja samassa majoituksessa, josta voi sitten reissata haluaminaan päivinä minne tahtoo. Pääasia, että on jossain ”tukikohta”, eikä tarvitse olla muutamaan viikkoon juurikaan pakkailemassa matkalaukkuja. Byron Baystä otetaan luultavammin joku muutaman päivän majoitus, mutta noin muuten tulee varmasti liikuttua pääasiassa lyhyempiä matkoja ”tukikohdan lähettyvillä” 😀

Ja huh, voitte kuvitella, että Uuden-Seelannin jälkeen tietynlaista pysyvyyttä kaipaakin. Olemme käyneet täällä neljässä eri kaupungissa tai kylässä ja yöpyneet viidessä eri majoituksessa 2,5 viikon sisään. Tämän jälkeen jo kaipaakin sitä, että olisi edes pari viikkoa yhteen menoon yhdessä paikassa. Itseasiassa koko reissussa on pisin aikamme yhdessä majoituksessa tainnut olla 6 tai 7 yötä, eli kertoo varmasti jotain siitä, että maailmanympärysmatka on totisesti melkoista paikasta toiseen siirtymistä. Ehkä ymmärrätte, miksi pikkuhiljaa alkaa totisesti ikävöimään pysyvyyttä ja arvostamaan eri tavalla sitä kun tavarat ovat kotona omilla paikoillaan. Voisin helpostikin viettää joskus tulevaisuudessa esimerkiksi talven ulkomailla, mutta mielellään pidempiä aikoja yhdessä ja samassa paikassa.

Sosiaalinen aspekti on myös eräs seikka, joka on aiheuttanut koti-ikävää. Vaikka perheen kesken onkin ihanaa viettää aikaa, kaipaa ystävyyssuhteita ja ihan tavallisia löpinöitä kavereiden kanssa ihmeen paljon. Nykypäivänä on onneksi helppo kommunikoida netin välityksellä, vaikka fyysinen välimatka olisikin pitkä, mutta toki suuri aikaero tuo tietynlaisia haasteita. Nyt kun olen yrittäjänä, jännittää tietyllä tavalla toki sekin, ettei ole samalla tavalla työyhteisöä, johon palata. Itselleni työpaikka ja työyhteisö on ollut aina tärkeä osa elämää, erityisesti sitä sosiaalista ja vaikka työskentelenkin välillä muiden etätöitä tekevien ystävien kanssa, on bloggaajan tai yleisesti yrittäjänä toimiminen usein melko itsenäistä, ellei joskus jopa yksinäistä. Siksi täytyykin yrittää keksiä kevääksi jotain projekteja ja harrastuksia tasapainoksi. Olen ainakin päättänyt, että menen keväällä keramiikkakurssille 😀 Niin pitkään olen sitä tuumaillut, että täytyy viimeinkin toteuttaa haave! Tein nuorempana kuviskoulussa paljon savitöitä ja on jo vuosia ollut kamalat himot (siihenkin), haha.

Johan tuli löpinät!

Yritän tällä viikolla saada Tahitin matkapostauksen vihdoinkin tänne blogiin 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Raglan on lemppari!

Terkkuja täältä Raglanista. Päädyin pitämään viikonlopun ajan pientä sometaukoa ja kylläpäs teki hyvää. Kytkin puhelimesta lentotilan päälle lauantaina ja vasta tänään kurkkasin ensimmäistä kertaa pariin päivään mm. IG-kuulumiset. En muista milloin olisin viimeksi ollut yli vuorokauden mittaisessa somelakossa, mutta täytyy todeta, ettei yhden viikonlopun aikana kai ihan kamalasti menettänyt, pikemminkin päinvastoin. Vaikka täällä reissussa onkin ollut vähemmän puhelimella ihan senkin vuoksi, ettei ole mobiiliverkossa, niin aivan tarpeeksi kuitenkin.

Hassua sinänsä kuinka sitä ajattelee, ettei somesta tai ”viihteestä” voi saada övereitä, mutta viimeaikoina olen tullut aivan toisiin aatoksiin – välillä tarvitsee oikeasti niitä päiviä, kun loggaat itsesi ulos appseistä ja keskityt aivan muihin juttuihin. Ilman niitä erilaisia ilmoituksia ja päivityksiä. Täällä matkalla on sinänsä ollut eri juttu, koska puhelin on ainoa yhteyteni perheen ulkopuolelle, mutta niin, eiköhän sitä ehdi kotona taas vaihdella kuulumisia ihmisten kanssa.


Kerroinkin viime viikolla, että seuraava etappimme on pieni surffikylä Raglan pohjoisen saaren toisella puolella. Täällä olemmekin hengailleet nyt muutaman yön. Rakastuin Raglaniin heti kun tänne pääsin! Ehdottomasti lempparipaikkani tähän asti näistä Uuden-Seelannin kylistä. Meno muutaman tuhannen asukkaan boheemissa hippikylässä on varsin rentoa. Pieniä kahviloita, joista saa paikallista luomu-kahvia, kivikauppoja, terveysputiikkeja, surffimeininkiä, söpöjä pieniä vaateliikkeitä, paikallista taidetta ja käsitöitä, niitä löytyy täältä vaikka millä mitalla, vaikka todella pieni kylä onkin kyseessä. Eniten olen ollut ehkä innoissani kaikista käsityöjutuista, joita löytyy täältä reippaasti. Useampikin putiikki myy paikallisten taitelijoiden tekemiä teoksia, koriste-esineitä ja käsitöitä. Ihan jo harmittaa, ettei ole mahdollista kantaa täältä ihan kamalasti tavaraa mukana.

Ainiin ja voitteko uskoa, että vietimme historiallisia hetkiä ja söimme illallista kaksin! Poika nukahti myöhäisille päikkäreillä tässä eräs päivä ja nukkui vaunuissa muutaman metrin päässä kun söimme ekoja kertoja reissussa ilman minkäänlaista kaoottista menoa tai kiirettä 😀

Ainoa asia, jota olen Raglanissa harmitellut, on etten ole onnistunut löytämään mistään lankakauppaa. Googlettelin, että lähin lankakauppa sijaitsee Hamiltonissa vajaan tunnin ajomatkan päässä, nyt olenkin kärsinyt todella pahoista neulomis-viekkareista, koska täällä jos jossain on saanut ihan mieletöntä inspistä erityisesti kevään ja kesän DIY-juttujen osalta. En millään malta odottaa, että pääsen muutaman viikon päästä testailemaan muutamia uusia virkkuu- ja neuleideoita 🙂 Tuommoinen virkattu toppi lähtee testitekoon ihan ensimmäisenä!

Reissua on vielä kolme viikkoa jäljellä ja vielä yksi maa jäljellä. Lennämme tällä viikolla Australian Queenslandiin, jossa vietämme viimeiset viikot. Ihan kamalasti emme ole tehneet suunnitelmia viimeisen kohteen osalta, onhan tässä ihan kohtuullisesti jo tullut siirryttyä paikasta toiseen. Tarkoitus olisi hengailla Gold Coastilla ja piipahtaa ehkä pariksi yöksi Byron Bayhin. Jännä nähdä Australian ja Uuden-Seelannin erot konkreettisesti täältä lähtiessä. Ainakin itselleni on jäänyt se kuva, että Uusi-Seelanti olisi huomattavasti vielä Australiaa enemmän laid-back, mutta itselläkin alkaa olla edellisestä Aussi-visiitistä niin monta vuotta aikaa, ettei osaa suorilta päin verrata. Tykkään kuitenkin Australiasta aivan hurjasti ja olenkin viimeisestä kohteesta aivan intona.

Jos teillä on Byron Bayn lisäksi hyviä vinkkejä Gold Coastin ja Sunshine Coastin hoodeille, niin saa ehdottomasti vinkata. Crystal Castle onkin jo yllättäen visiittilistalla, heh heh.. Haluaisin käydä katsomassa jossain pojan kanssa kenguruita ja koala-karhuja, ihan kun olisimme tutkineet aikaisemmin, että Gold Coastilla on joku luonnossa vahingoittuneita eläimiä hoitava paikka, johon saa mennä katsomaan. Täytyy vielä tutkia, että muistanko aivan omiani.

Jos teillä on muuten matkaan tai muihin aiheisiin liittyviä postaustoiveita, niin saa huikata 🙂 Ajattelin tehdä ainakin maailmanympärysmatkalle pakkaamisesta postauksen, jos semmoinen kiinnostaa? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Arjen taikoja ja vinkkejä pendulumin käyttöön

Hihhulijutut ovat olleet hetken vähemmällä, tuntuu ettei täällä reissussa ole oikein ehtinyt keskittyä näihin, vaikka ehkä tosiaan olisi syytä kun on jatkuvasti menossa ja siirtymässä paikasta toiseen. Anyway, hihhulointia olisi nyt luvassa, eli mikäli aihe ei kiinnosta, kannattaa skipata tällä kertaa 💎🔮😅

Kesän jälkeen aloin pienin askelin harjoitella pendulumin, eli heilurin käyttöä. Kuulostaa nyt juuri niin hihhulilta, mutta pendulumia voi käyttää arjen päätöksenteossa, suurten kysymysten äärellä tai tuomaan selkeyttä ajatuksiin, vähän tarot-korttien tavoin. Pendulumilta voi kysyä kysymyksiä tai sillä voi tasapainoittaa tai energisoida chakroja. Jos kysyy puolisoltani, niin tämä on suurinta huuhaata ikinä, mutta hei! En ole ikinä saanut pendulumin kanssa ”väärää” vastausta kysyessä jotain. No, sattumaa voi olla myös pelissä, mutta ken tietää jos pientä taikuuttakin 😀 Uskoa saa ken tahtoo!

Myös pendulumin valinnassa pätee samat konstit kuin kivien ja kristallien suhteen; Valitse semmoinen, johon tunnet tietynlaista vetoa ja jonka kanssa tunnet tietynlaisen yhteyden. Itse olen ”ohjelmoinut” omani toimimaan kanssani, testaamalla helpoilla ja yksiselitteisillä kysymyksillä, miten pendulum kommunikoi ”kyllä” ja miten ”ei”. Yleensä tarkoittaa pyörivä liike kyllä ja edestakainen heiluminen ei. Kyllä- ja ei-vastaukset on helppo ”tarkastaa” ja ohjelmoida pendulum kysymällä siltä muutaman takuuvarman ja yksiselitteisesti vastattavan kysymyksen, kuten ”Onko nimeni Iines?” , ”Asunko punaisessa talossa?” tai ”Olenko syntynyt Suomessa?”. Omalla kohdallani on pyörivä liike ollut aina ”kyllä” ja edestakainen ”ei”. Ikinä en ole saanut oikeasta poikkevaa vastausta takuuvarmoihin kysymyksiin, mikä on toisaalta jopa outoa. Minulla on kaksi pendulumia, jotka molemmat ovat toimineet hyvin, mutta jostain syystä tykkään tällä hetkellä enemmän tuosta vihreästä aventuriinista.

Muutamia vinkkejä pendulumin kanssa työskentelyyn:

 

💎 Ennen kysymyksiä, meditoi muutama minuutti päästäksesi keskittyneeseen tilaan.

💎 Älä kysy kysymyksiä, joihin et oikeasti halua tietää vastauksia.

💎 Kysy muiden ihmisten elämiin liittyvistä asioista vain heidän luvallaan.

💎 Jos haluat selkeän vastauksen, muotoile kysymykset järkevään muotoon, johon voi tarjota kyllä/ei-vastauksen.

Esimerkki huonosta kysymyksestä: ”Millaista on elämäni 10 vuoden kuluttua?”

Esimerkki hyvästä kysymyksestä: ”Tulenko tekemään lähivuosina valintoja, joihin olen tyytyväinen 10 vuoden kuluttua?” Ja tätä rataa..

Pendulumin kanssa voi myös tehdä ”chakraterapiaa”, jota olen välillä kokeillut. Käynyt läpi chakrat laittamalla pendulumin aina kunkin chakran päälle. Tästä löytyy monenlaisia tulkintoja ja versioita. Tiettyyn suuntaan pyöriminen tai liike merkitsee chakran yliaktiivisuutta tai tukosta jne. En ole tähän perehtynyt aivan niin syvällisesti, vaan mennyt simppelin mukaan, jolloin pyörivä liike tarkoittaa avointa chakraa, kun taas paikallaan oleva tai sahaava liike tukosta tai epätasapainossa olevaa chakraa. Ja jos joku chakra on ollut esimerkiksi epätasapainossa, olen tehnyt sille kohdalle ”kristalliterapiaa”, jollain kyseistä chakraa energisoivalla tai tasapainoittavalla kivellä tai kristallilla 😀

Noh, menikö överiksi? 

 

Oletteko muuten kuulleet pendulumin kanssa työskentelystä tai sen avulla  ”ennustamisesta”? 🔮💎

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Ensimmäinen NZ-viikko

Reilu viikko takana Uutta-Seelantia ja täytyy sanoa, että tykkään paikasta päivä päivältä enemmän. Jostain syystä on lämpeneminen tälle erikoiselle maalle ollut omalla kohdallani näin alkuun hidasta, enkä tiedä miksi? Kaikki on niin uutta ja erilaista, että on varmaankin käyttänyt energiaa ihan vain ihmettelyyn ja päässyt pikkuhiljaa mukaan meininkiin. Silti tämä maa jaksaa ihmetyttää uudelleen joka päivä. Juuri eilen juttelimme Tommin kanssa, että tuntuu kuin olisimme jossain ihme sadussa ja miettii, että voiko tämä paikka edes olla totta? Ihmiset aivan supermukavia, luonto äärimmäisen kaunista, tuntuu, että tässä maassa kaikki on yksinkertaisesti kunnossa ja vieläpä mukava ilmastokin. Vitsailtiin, että vähän kun olisimme jossain ihme kulissikylässä, jonka asukkaat on UFO:ja ja odotetaan vain milloin todellisuus tulee esiin 😀 Haha! Kuulostaa niin creepyltä, mutta oikeasti, en ole varmaan ikinä ollut paikassa, jossa tuntuu, että kaikki pelaa, eikä mikään ärsytä.

Meidän majoituksen nainen tulee joka päivä höpöttelemään ja kyseli eilen, että minkälainen siivous halutaan meidän huoneeseen 😀 Äsken tämä kävi tyrkyttämässä uusia pyyhkeitä, kahvia, kertomassa, että saan edelleen lainata tämän märkäpukua jos menen surffaamaan, näyttää missä pyykkikone on heti kun vain halutaan ja mitäköhän vielä. Kuten aikaisemmin sanoinkin, ovat ihmiset aidosti ystävällisiä ja kiinnostuneita. Välillä tästä menee ihan jopa hämilleen kun on varsinkin suomalaisena tottunut siihen, että hommat pidetään simppelinä, eikä yhtään enempää. Haha!

Ajoimme muutama päivä sitten Waihi Beachiltä parin tunnin matkan päähän Ohope Beachille, joka on myöskin ollut aivan ihana paikka. Ehkä pienempi ja hiljaisempi kuin Waihi, mutta todella kiva myös ja ehkä luonnon puolesta vieläkin kauniimpi. Waihin päivinä kävimme päiväreissulla Tairuassa ja Hot Water Beachillä, jota monet teistäkin suosittelivat. Ihan parasta täällä ovat ehdottomasti kaikki pienet idyyliset kylät, niissä on kivaa fiilistä, enkä ole kaivannut täällä ollenkaan suurten kaupunkien menoa.

Tairua

Näillä näkymin jatkamme Ohopesta loppuviikosta Raglaniin, jossa vietämme Uuden-Seelannin stopin loppuajan. En tiedä miksi, mutta olen itse odottanut hurjasti juuri Raglania! Vaikka kaikki paikat ovatkin tähän mennessä olleet todella kivoja, on Ohope ollut ehkä hieman liiankin rauhallinen ja aika käynyt hieman pitkäksi. Viimeiset päivät olen oikeastaan vain chillaillut, lukenut ja käynyt välillä rannalla. Tulee vähän mieleen Moorean easy going-päivät 😀 Eilen ajoimme viereiseen Whakatanen hieman isompaan ”kaupunkiin” (lue: kylään) etsimään erästä lankakauppaa, joka olikin sitten seuraavat neljä päivää kiinni, höh! Olin niin odottanut, että pääsisin pitkästä aikaa neulomaan ja testaamaan paikallisia villalankoja.

Whangamata Beach

Hieman kuhinaa Hot Water Beachillä! Moni teistäkin suositteli visiittiä tuolla suositulla rannalla, josta voi nimestäkin päätellen hyvällä tuurilla kaivaa lapiolla itselleen hiekkaan kuuman thermal spa:n. Ihmisiä heilui lapiot kourassa varmaan sata, itse pysyttelimme hieman kauempana ruuhkasta, jätimme kunnon kaivamiset muille ja keskityimme hiekkaleikkeihin. Kuulemma on tuurista kiinni, osuuko kuuma kohta kohdalle, mutta oli kyllä jännä nähdä kun osassa ihmisten kaivamia monttuja oikein höyrysi kuumaa. Tuossa lähettyvillä on myös kuuluisa Cathedral Cave, johon emme tosin enää pitkän päivän päätteeksi ehtineet 🙁 Sinänsä tuli tuo ihmispaljous pienenä shokkina, koska ei tiedetty, että Hot Water Beach on ihan noin suosittu paikka, mutta ehdottomasti kaunis ranta ja mielenkiintoinen paikka nähdä.

Oliko teille tuttuja paikkoja? 🌎

 

Entäs onko teillä Raglanin osalta jotain must-see-paikkoja, kuppiloita tai muuta, mitä kannattaisi siellä suunnalla kokea tai nähdä?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.