Kesäihon hoitorutiini ja kollageenikuurin tuloksia

Kaupallinen yhteistyö: Oslo Skin Lab

Kirjoittelin ensimmäisiä kokemuksiani Oslo Skin Labin kollageenijauheesta heinäkuun puolella, noin neljän viikon testijakson jälkeen. Lupasinkin raportoida edelleen kuurin edetessä ja tänään kerronkin lopputulemaa 8 viikon käytön jälkeen. Aurinkoisen kesän jäljiltä kaipaa iho erityisesti kosteutusta ja huolenpitoa. Kesäkuukaudet ja alkusyksy ovatkin erinomainen ajankohta kollageenikuurille, hoitamaan ihoa pian alkavan kuivan syyskauden varalle. Vaikka auringolla onkin myös terveyshyötyjä, vaikuttaa UV-säteily ihoon kuivattamalla ja aiheuttamalla juonteita. UV-säteily häiritsee ihon luontaista kollageenintuotantoa, joka taas näkyy ihossa kuivuutena ja ihon vanhenemisena. Näin kesän jäljiltä on monen iho varmasti hemmottelun tarpeessa auringossa ja merivedessä vietettyjen päivien jäljiltä.

Luotan itse ihonhoidossa siihen, että ihoa tulee hoitaa huolella, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Panostan itse laadukkaisiin ihonhoidon tuotteisiin, mutta käytän arjessani myös valmisteita, jotka hoitavat ja vaikuttavat ihon kuntoon sisältäpäin. Myös riittävä nesteytys ja tasapainoinen ruokavalio ovat avaintekijöitä terveeseen ja kauniiseen ihoon. Olen aina juonut paljon vettä, mutta täytyy todeta, ettei sekään yksinään tepsi niihin tarpeisiin, joita omalla kolmekymppisellä ihollani on. Testijakson aikana olenkin todennut kollageenijauheen mieluisaksi ja tuotteeksi, joka omalla kohdallani ehdottomasti toimii. Nykyään onkin kollageenijauhe osana päivittäisiä kauneudenhoitorutiinejani.

The Solution Anti-Wrinkle Collagen sisältää tyypin 1 hydrolysoitua kollageenia, jonka on todettu kaksoisokkouteuissa tutkimuksissa vaikuttavan suotuisasti ikääntymisen merkkeihin ihossa. Maustamaton ja annospussitettu jauhe on helppo annostella juoman, smoothien tai ruoan sekaan. Olen itse aina sekoittanut annospussin lasilliseen vettä, johon se liukenee helposti, eikä maistu miltään. The Solution toimii sekä ennaltaehkäisevänä, että juonteita vähentävänä tuotteena. Kehon luontainen kollageenintuotanto lähtee vähenemään radikaalisti noin 25:n ikävuoden jälkeen, joten kollageenilisää suositellaankin kolmekymppiselle iholle ikääntymistä ennaltaehkäisevänä valmisteena.

Myönnän miettineeni kuurin alussa, että mahtaakohan tuote toimia minulla, vaikka olinkin kuullut tutuiltani positiivisia kokemuksia. Päätin, että lähden testijaksolle kriittisen avoimin mielin ja täytyy todeta, että yllätyin kuurin suhteen todella positiivisesti. Ensimmäisten neljän viikon käytön jälkeen huomasin pienten juonteiden selvää silottumista, ihon kosteustasapainon paranemista ja kiinnitin huomiota myös reisien alueen selluliittiin, jonka olin huomannut siloittuneen aavistuksen kuurin aloittamisen jälkeen. Entä mitkä ovat sitten fiilikset nyt 8 viikon käytön jälkeen?

Huomaan ihon kosteustasapainon ensinnäkin parantuneen huomattavasti. Ihoni ei ole ollut kuurin aikana läheskään niin kuiva, mitä normaalisti. Olen huomannut tämän siitä, ettei öljyillä ole tarvinnut lotrata läheskään niin paljoa ja iho on ollut kosteutetumpi kevyemmillä kasvovoiteilla, mikä ei kesäisin tosiaankaan ole normaalitilanne. Kasvojeni iho tuntuu myös kimmoisammalta, kuin mitä ennen kuurin aloitusta. Samoin nuo aikaisemmin mainitsemani juonteet ovat myös pysyneet loitolla myös kuurin edetessä. Juonteiden tasoittumista olen huomannut erityisesti otsan alueella ja silmänympärysten seudulla. Myös reisien selluliitti on mielestäni vähemmän näkyvää, mutta selkeimmät tulokset olen huomannut ehdottomasti kasvojen ihossa. Lopputulemaa: Itse olen huomannut eron kuurin aikana.

Mikäli kollageenikuurin testaaminen kiinnostaa tai on ollut mielessä, sain teille jakoon edun, jonka hyödyntämällä saat ensimmäisen paketin The Solutionia hintaan 14,30€. Voit hyödyntää edun täällä!

 

Kuuluuko kollageenijauhe teidän kauneusrutiineihin? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Ennustuksia ja tähtikarttoja

Huomenta ja aurinkoista elokuuta btw! Mainitsin jossain vaiheessa kärsiväni nykyään aivan järkyttävästä aamujumituksesta ja tämä on jatkunut edelleen! Aivan kun kroppani eläisi nykyään jollain aivan toisella aikavyöhykkeellä kun tuntuu aivojen lähtevän kunnolla käyntiin vasta aamupäivän aikana. Ennen olin aina skarppina jo heti jopa ennen kuutta aamulla, nykyään taas tuntuu olevan tuskaa päästä ylös sängystä seitsemän tai kahdeksan aikaan (onneksi nyt ei sen myöhempään kuitenkaan, haha). Voisin helposti mennä uudelleen nukkumaan vietyäni pojan tarhaan, vaikka olenkin jo tuossa vaiheessa ehtinyt aamukahvinkin juoda. Ehkäpä rytmit taas normalisoituvat kun aikaisten aamuherätysten aika taas koittaa tässä piakkoin. Melkoinen mysteeri kyllä! Iltapäivisin olenkin sitten nykyisin huomattavasti aktiivisempi kuin mitä aikaisemmin.

En voi uskoa, että siirryimme tänään elokuun puolelle. Kesä on mennyt taas kerran niin uskomattoman nopeasti. Mikä siinä onkin, että kesä hujahtaa aina silmissä kun taas talvet tuntuvat kestävän aina vähintäänkin ikuisuuden? Ja heh, mitäs tässä nyt vielä höpöttelemään mitään kesän loppumisesta, elokuuhan on vielä loistava kesäkuukausi! Vaikkakin, omassa mielessäni on kesä päättynyt aina siihen kun nuorempana palasi kouluun. Muistan edelleen kun eilispäivän, kuinka heti koulujen alkaessa alkoi tuntea viileämmät aamut.

Kirjoittelinkin eilen syvemmin kivijuttuja pitkästä aikaa ja kävin itseasiassa tiistaina vierailemassa kivikaupassa. Viimeksi ei minulle (ensimmäistä kertaa ikinä) ollut kaupassa kiveä, mutta tällä kertaa löytyikin, nimittäin kaunis ametriini. Kun tuumailin syytä, jonka vuoksi lähdin kiveä hakemaankin, niin soveltuu ametriini siihen itseasiassa aivan täydellisesti. Eräs asia on tässä lähiviikkoina jollain tasolla painanut mieltäni ja varasinkin ennen Santorinin reissua itselleni ajan kanavointiin. Kävin edellisen kerran kanavoinnissa viime marraskuussa ja nämä kaksi kertaa olen käynyt Olemuksessa. Jos kanavointi kiinnostaa, niin lisätietoa löytyy täältä.

Kanavoija siis ikäänkuin kommunikoi henkioppaideni kanssa ja kertoo asioita minusta, tulevista mahdollisuuksista ja haasteista. Kanavointi ei ole ennustamista, vaikka moni ehkä sen tyyliseksi voisi mieltääkin. Kanavoinnissa saa myös kysyä asioita, joihin kenties haluaisi vastauksia tai ”henkimaailman näkemyksiä”. Okei, tiedän että saattaa kuulostaa erikoiselta ja en ole ainakaan vielä lopullisesti höpsähtänyt, vaikka näissä käynkin. Juttuhan on niin, että vaikka olenkin aina uskonut jollain tasolla myös vaihtoehtoisiin totuuksiin koko tämän tieteellisen nykymaailman ohella, suhtauduin todella pitkään skeptisesti esimerkiksi ennustajiin. Ja juu, itsekin on tullut todettua, että tuolla kyllä on monenlaisia tyyppejä edustamassa tätäkin ammattikuntaa, mutta mielipiteeni aiheesta on muuttunut sen jälkeen kun olen itse käynyt ennustuksissa, kanavoinnissa ja teetättänyt astrologisia karttoja.

Vaikka liikkeellä varmasti onkin paljon sitä höpöhöpö-sakkia, uskon todella, että joukossa on myös niitä tyyppejä, joilla oikeasti on kykyjä nähdä asioita, joihin monen meidän nykymaailman kiireen ja suorittamisen täyttämät aivot eivät ehkä kykene. Olen itse käynyt todella pätevillä tyypeillä ja asia, joka on ihmetyttänyt eniten, on se kuinka useampi henkilö osaa sanoa tismalleen samoja asioita tulevaisuudestani. Sattumaa vai ei? Se jää nähtäväksi. Ennen kaikkea olen kokenut näiden kokemusten opettaneen aina hurjasti omasta itsestäni, antaen asioille selityksiä ja saaden pohtimaan niitä aivan eri kantilta. Ei kyse ole siitä, että menisit istuntoon, jossa odottaisit laajaa raporttia tulevaisuudestasi ja valinnoista, joita sinun tulee tehdä, vaan oikeastaan päinvastoin.

Tarkoitus on enemmänkin saada selkeyttä omiin valintoihin, tekoihin ja auttaa ymmärtämään omaa itseään paremmin. Miksi olen tämmöinen ja mitkä valinnat ovat itselleni elämässä ne parhaimmat? Enkä tarkoita, että meidän kaikkien pitäisi todellakaan uskoa samoihin juttuihin tai ajatella niistä samalla tavalla, itse näen tämän ehkä niin, että joitakin seikkoja voi olla omassa elämässään hankala huomata ja joskus voi ulkopuolisen kanssa keskustelusta olla hyötyä oivaltamaan asioita, jotka ovat olleet ”liian lähellä”. Näissäkin asioissa vaivaa itseäni tietynlaiset ennakkoluulot, joita monilla ehkä on asioista, joista ei välttämättä ole omakohtaista tietoa tai kokemusta. Usein on helppo tuomita ja arvostella asioita, joista ei tiedä juurikaan.

Oletteko te käyneet kanavoinnissa tai ennustajalla? Mitä kokemuksia teillä on aiheesta? Olen jo pitkään haaveillut Losien reissusta syksyksi, saapi tosin nähdä pääseekö tässä syksyn aikana lähtemään mihinkään. Olisi todella mielenkiintoista mennä käymään siinä pastlife regressiossa, josta olen haaveillut tässä suunnilleen vuoden päivät. Kaivoinpa eilen illalla esille myös helmikuussa teettämäni astrologisen vuosikatsauksen, ajattelin käydä sitä taas läpi 🙂

Merkitseekö elokuu teille syksyn alkua vai vielä kesäkuukautta? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Kivet ja kristallit arjessani

Avasin pitkästä aikaa hieman kivijuttuja IG-storiesin puolella pari viikkoa takaperin. Harmikseni nimittäin huomasin kesän aikana, kuinka olin hetkeksi päässyt unohtamaan kivet aivan täysin, koska olen viime kuukausina keskittynyt niin intensiivisesti pakertamaan esimerkiksi käsityöjuttujen parissa. Kivet ja kristallit tuovat itselleni hurjasti hyvää mieltä ja positiivista energiaa, joten jo tästäkin syystä pidän niistä paljon omassa arjessani. Minut ehkä hieman yllätti se kuinka moni teistä on nykyään ”kivityyppi” ja kuinka moni oli kiinnostunut kuulemaan lisää. Linkitin Instassa useammalle tämän vanhan postaukseni kivistä ja voimakivistä, jossa kävin aikanaan läpi joitain perusjuttuja ja sitä, miksi itse tykkään kivistä. Lähiaikoina olenkin saanut lähes päivittäin Instan puolella kyselyitä kivijutuista, joten ajattelin kirjoittaa aiheesta pitkästä aikaa. Ja yksi kysytyimmistä kysymyksistä on varmasti: ”Kuinka tiedän mikä kivi soveltuu minulle?” Jos tämä mietityttää, kannattaa lukea tämä postaukseni aiheesta 🙂

Eksyin ensimmäisen kerran Helsingissä kivikauppa Seraphineen vajaat pari vuotta takaperin ja siitä se oikeastaan lähtikin. Sen jälkeen olenkin bongaillut ties kuinka monia kivikauppoja ties mistä päin maailmaa, juuri kesäkuussa bongasin semmoisen jopa Jyväskylästä ja nyt myös Santorinin Oiasta 😀 Helsingin Seraphine on aivan huippu, myös Kööpenhaminan kivikauppa Tessie’s on myös yksi kivoimmista, joissa olen asioinut. Parhaimman kivikaupan sijan lunastaa kuitenkin Los Angelesissa Soothe Your Soul Hermosa, jossa olen käynyt sen löytämisen jälkeen jokaisella kolmella Losin reissullamme ja noh, kuluttanut ihan kiitettävästi rahaa kivi- ja öljyostoksiin. Soothe Your Soulin omistaja opetti minut jo ensimmäisellä kerralla muutamiin kristallien saloihin, kuten että kristallissa näkyvät sateenkaaret tuovat hyvää onnea ja mustat hiukkaset taas poistavat negatiivisia energioita.

Halusin kirjoittaa tässä postauksessa tarkoituksia, joihin itse käytän kiviä ja kristalleja arjessani. Entä mitkä ovat suosikkejani?💎

 

Käytän kiviä kotona tuomaan hyvää energiaa, poistamaan negatiivisuutta, sekä esimerkiksi makuutilassa luomaan harmonista ilmapiiriä. Esimerkiksi yöpöydältäni löytyy useampi kivi, joita vaihtelen satunnaisesti aina ajoittain ja saatan ihmetellä vaikkapa ennen nukkumaanmenoa.

Unikiveni amatsoniitti on useimmiten minulla tyynyn alla nukkuessa. Tuo turkoosi kivi on yksi ensimmäisistä kivistäni ja myös ehkä suosikkini! Amatsoniitti tunnetaan yleisesti rauhoittavana ja stressiä lievittävänä kivenä, joka soveltuu erityisen hyvin unikiveksi. Sain kiven ratkomaan unieni kautta asioita, jotka ovat vaivanneet mieltäni. Amatsoniitin lisäksi käytän välillä tyynyn alla myös danburiittia, jonka on sanottu elävöittävän unia ja korjaavan auraa unen aikana. Näen danburiitin kanssa todella outoja ja juonenkäänteisiä unia. Kivenä on danburiitti todella voimakas ja vakkari-unikiveksi ei tämä ole päässyt, koska olen todennut, että pitkässä käytössä saattaa se saada aikaan yöllistä levottomuutta 😀

Jos minulla on sovittuna jokin tärkeä meno tai tapaaminen, johon tarvitsen jonkinlaista tukea tai tsemppiä, otan aina kiven mukaan tuomaan onnea, joko laukkuun tai farkkujen taskuun. Onpa muutaman kerran käynyt niinkin, että olen tunkenut kiven aamulla rintaliiveihin (koska kiviä neuvotaan usein pitämään juurikin iholla :D) ja havahtunut jossain keskustassa siihen, kun jostain putoaa jalkoihini kivi. Ups!

Meditoidessa käytän usein kiviä. Se, minkä kiven otan mukaan meditaatioon, riippuu vähän tarkoituksesta. Onko tarkoitus maadoittaa vai saada vastaus johonkin kysymykseen, jolloin valitsen jonkin korkeasti värähtelevän kiven.

Kivet auttavat lievittämään myös stressiä ja parantavat keskittymistä. Vaikka et uskoisikaan kivien syvempiin taikoihin tai energioihin, ovat kauniit kivet ehdottomasti kivaa katseltavaa ja näperreltävää silloin, kun haluaa keskittää ajatukset pois arjen murheista! Erityisesti uurteita tai kuvioita sisältävät kivet ovat tähän hyviä, niitä ihmetellessä löytää joka kerta jotain uusia kuvioita.

Suosikkejani kivistä ovat esimerkiksi amatsoniitti, labradoriitti, kirkas kvartsi ja savukvartsi. Pidän jostain syystä erityisesti kaikista kivistä, joissa on turkoosin sävyjä. Myös kuukivet ovat suosikkejani, erityisesti eräs juurikin hieman vihertävä kuukivi.

Sisältää kaupallisia linkkejä 

Jos kristallit kiinnostaa, niin ajattelin vinkkailla myös muutamasta kirjasta. Tuota kaverilta lainattua Crystal Musea luen parhaillani ja olen itseasiassa pari kertaa hypistellyt samaista  kirjaa kirjakaupassa Loseissa. Kirjassa kerrotaan yleisesti kristallien kanssa ”työskentelystä”, niiden puhdistuksesta ja luetellaan erilaisia hauskoja kristalleilla tehtäviä ”rituaaleja” eri tarkoituksiin. Tässä kirjassa on muuten aivan ihanat kuvat! The Crystal Bible taas on ihan huippu kaikille kivistä ja kristalleista kiinnostuneille. Kirjassa luetellaan aakkosjärjestyksessä kiviä ja niiden ominaisuuksia, sekä myös muuta nippelitietoa kristalleista. Judy Hallin kirjat ovat muutenkin aivan parhaita ja minulla on useampi, viime kesänä luin tuon Crystal Prescriptions Volume 4:n, joka keskittyy taas chakrojen tasapainottamiseen kristalleilla 😀

 

Mikä on teidän suosikki-kristalli vai onko aihe vielä uusi? 💎

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Vuosien tuomaa varmuutta ja ajatuksiani naiseudesta

Kaupallinen yhteistyö: Vuokkoset

Täytin tällä viikolla 32 vuotta ja vaikka en enää vuosiin ole juhlinut syntymäpäiviäni mitenkään erityisemmin, havahdun kuitenkin vuosi toisensa jälkeen pohtimaan ikää ja asioita, jotka muuttuvat sitä myötä kun vuosia kertyy lisää. Kuulostaa oudolta todeta, etten oikeastaan pelkää ”vanhenemista”. Olen elänyt parhaimmat vuoteni juurikin viimeisten viiden vuoden sisällä ja tavallaan elämä on kohdallani tietyllä tavalla alkanut täydessä mittakaavassaan vasta kolmenkympin hujakoilla, samalla kun on tullut pohdittua elämän suuria kysymyksiä. Kuten sitä mitä elämältään haluaa ja ennen kaikkea koen, että viimeisten vuosien varrella on kehittynyt henkisellä tasolla.

Vuosi toisensa jälkeen huomaan myös kuinka suhtaudun itseeni, sekä omaan kehooni yhä hyväksyvämmin ja lempeämmin. Nykyään on entistä tärkeämpää pitää itsestään huolta kokonaisvaltaisesti ja ennen kaikkea olla kiitollinen, esimerkiksi siitä, että on suhteellisen terve ja on saanut mahdollisuuden tulla äidiksi. Terveys ja vaikkapa hedelmällisyys olivat parikymppisenä asioita, joita ei juurikaan edes joutunut pohtimaan, koska nuorena niitä piti jokseenkin itsestäänselvinä seikkoina. Nuorempana sitä jollain kumman tavalla tunsi olevansa voittamaton, kuin olisi ollut jollain tapaa monen ikävän asian tavoittamattomissa.

Minulle naiseus merkitsee itsevarmuutta, oikeutta päättää omasta elämästään, vartalostaan, sekä vahvuutta. Seikkoja, jotka eivät ole itsestäänselvyyksiä läheskään kaikkialla maailmassa. Yhteiskunnassa, jossa naisten asema on merkittävästi noussut nykyiselleen vasta reilun sadan viime vuoden aikana. Tämä jos jokin tuntuu aivan pöyristyttävältä ajatukselta. Valitettavasti ei tilanne edelleenkään monessa kolkassa ole lähelläkään sama, kuin vaikkapa meillä Pohjoismaissa, asia jonka välillä tuppaa arjen tohinassa unohtamaan. Siksi on itsellenikin tärkeää pyrkiä kannustamaan muita naisia unelmiensa toteuttamiseen ja hyppyihin epämukavuusalueelle, koska kyllä, meistä on todellakin siihen.

Onko tyttönä ja naisena kasvaminen sitten helppoa, edes meillä Pohjoismaissa? Vaikka elämmekin yhdessä maailman tasa-arvoisimmista maista, koen silti itse, että tyttönä ja naisena kohtaat läpi elämän erilaisia odotuksia, joita yrität täyttää ja mielestäni tämä pätee jossain määrin edelleen. Odotetaan, että tytöt ovat kilttejä, hyviä koulussa ja myöhemmin täydellisiä äitejä, kuten kaikki muutkin. Poikiin kun taas pätee enemmänkin se perinteinen ”Pojat on poikia”-mentaliteetti.

Itse olen pienestä saakka tiennyt, ettei minusta ole sen perinteisen kotiäidin rooliin, joka sivuuttaa oman uransa kodin tähden. Vaikka olet äiti, olet kuitenkin ennen kaikkea yksilö, jolla on omat tarpeensa. Omalla kohdallani on ikä tuonut erityisesti varmuutta ja rohkeutta olla juuri semmoinen kuin olen. Aihe, jossa olen ehkä itse kokenut naisena haasteita, on juurikin liittynyt rooliini äitinä. Oletuksiin, että kun olet äiti, et saisi ehtiä tai jaksaa pitää huolta itsestäsi. Oma näkemykseni on, että oma kokonaisvaltainen hyvinvointi on ensisijaisen tärkeää erityisesti silloin kun tehtäväsi on huolehtia myös muista. Äitiys ja itsestään huolehtiminen eivät todellakaan sulje toisiaan pois.

Aikalailla tasan vuosi sitten painiskelin pahan burnoutin kanssa, joka äityi lopulta siihen pisteeseen, että olin kuukauden kesälomalta palatessani jopa vielä enemmän poikki kuin ennen lomaani. Sain useita kommentteja liittyen siihen, että miksi vein lapsen reiluksi viikoksi hoitoon ollessani itse kotona. Tuossa hetkessä tuntui lähes välttämättömältä saada levättyä blogijuttujen ohella ja tuntuihan se pahalta saada syyllistäviä sanoja henkilöiltä, jotka eivät voineet tietää taustoja. Kenellä on loppupeleissä oikeus kritisoida valintoja, joita vaikkapa toinen äiti tekee?

Elämä ja asioiden taustat eivät loppupeleissä ole välttämättä niin mustavalkoisia, kuin miltä näyttävät. Toisaalta, aina löytyy ihmisiä, jotka ovat elämässä eri tilanteessa, toisenlaisista lähtökohdista tai muuten vain erilaisia. Viime vuoden tapahtumista oppineena päätin huolehtia myös omasta jaksamisestani enemmän, joka on meidän perheessämme tarkoittanut tukiverkon vähäisyyden vuoksi jaettua omaa aikaa myös vanhempien kesken. Ei ole itsekkyyttä huolehtia omasta jaksamisestaan, olit sitten äiti tai et. Pidän enemmänkin vastuuttomana sitä, ettei sitä tee. Toisten valintojen kunnioittaminen, sekä äitien ja naisten erilaisuuden huomioiminen ovat asioita, joille kaipaan itse vielä tietynlaista solidaarisuutta. Sitä, että rohkaistaan ja tuetaan toisiamme, olimmepa sitten samanlaisia tai erilaisia.

Mitä pidän itse todella positiivisena asiana, on avoin keskustelu, jota viime vuosina on käyty esimerkiksi kuukautisiin, hedelmällisyyteen ja erilaisiin hormonaalisiin häiriöihin liittyen. Aiheista keskustelu ei ole enää yhtä tabu, kuin vielä vaikkapa kymmenen vuotta takaperin, mikä on valtava edistysaskel. Näiden naiseutta ja äitiyttä pohtivien ajatusten lomassa halusin myös sivuta aihetta kotimaisuus, ekologisuus ja kuukautiset. Mitä tekemistä näillä on keskenään?

Vuokkosten valikoimaan on tämän vuoden aikana tullut toivottuja tuotteita, nimittäin täysin biohajoavia Bio 100% -kuukautissiteitä ja pikkuhousunsuojia, sekä Vuokkoset Organic-tamponit. Täysin biohajoavat Bio 100% -tuotteet on valmistettu luomupuuvillasta ja kloorittomasta selluloosasta. Organic-tamponit taas ovat luomupuuvillaa ja täysin kompostoitavissa. Tuotteet ovat joutsenmerkittyjä ja kehitetty yhteistyössä Allergia-, Iho- ja astmaliiton kanssa. 

En itse vielä muutama vuosi takaperin edes ajatellut, että myös kuukautissiteiden suhteen voisi tehdä ekologisempia valintoja. Aivan huippua huomata, että myös näiden suhteen on menty ympäristöyställisempään suuntaan, kotimaisuutta unohtamatta. Tässä onkin eräs vinkki, kuinka tehdä pieni ympäristöteko joka kuukausi. Oletteko te jo bonganneet nämä kaupassa?

 

Mitä naiseus teille merkitsee? Oletteko kohdanneet odotuksia, äitiydessä tai naisena? 💕🦄

 

Ihanaa viikonloppua!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Testissä ketogeeninen ruokavalio

En olisi voinut vielä joku aika takaperin kuvitellakaan itseäni kirjoittamassa tätä postausta, saati tästä aiheesta. Tutkimustyön jälkeen päätin nimittäin noin reilu viikko takaperin aloittaa ketogeenisen ruokavalion. Minä, joka en ole oikeastaan ikinä noudattanut sen kummemmin mitään erityistä ruokavaliota. Täytyy myöntää, että olen aina suhtautunut todella skeptisesti tiukkoihin ruokavalioihin ja dietteihin. Aivan äärimmilleen viedyt fitnessdietit ja rajoitetut ruokavaliot ovat tuntuneet jopa sairaalloiselta. Nolottaa jopa myöntää, että ketogeenisestä ja paleo-ruokavaliosta taas oli kuva jonkin asteen ruokavaliohihhulointina (vaikkakin nämä poikkeavat toisistaan), mutta tämä johtui paljolti siitä, etten ollut perehtynyt näihin juuri ollenkaan. Tässä siis taas yksi seikka, miksi ei pitäisi tuomita jotain, mitä ei itse ole kokeillut tai mistä ei yksinkertaisesti tiedä tarpeeksi. Ja painotan, etten todellakaan ole mikään ravitsemusalan asiantuntija, joten kerron aiheesta tässä postauksessa lähinnä omien kokemusteni ja lähtökohtien pohjalta. En siis käy aihetta kovin syvällisesti läpi, joten jos ketogeeninen ruokavalio kiinnostaa, suosittelen perehtymään aiheeseen syvällisemmin. Se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi toiselle. Ja sanottakoon myös, että tämä viikko on äärimmäisen lyhyt aika ruokavaliomuutoksille, mutta olen itse kokenut positiivisia hyötyjä jo nyt, joten halusin siksi käsitellä aihetta pintapuolisesti jo tässä vaiheessa 🙂

Olen vuosien varrella ajoittain karsinut hiilihydraatteja, alkuvuodesta luovuin punaisesta lihasta, mutta noin muuten olen vuosia syönyt aika sekalaisesti kaikkea. Ruokaa, jota tekee mieli ja jolla jaksaa. Syyni ruokavaliomuutokseen tai oikeastaan tämmöiseen testijaksoon ovat pääasiassa tiettyjä ”oireita”, joista olen kärsinyt ajoittain jo vuosia. Kroppani kerää helposti jopa kilokaupalla nesteitä, olen ajoittain ihan mieletön napostelija ja herkkuhiiri, mieleni tekee todella usein pastaa, perunaa ja kaikkea todella hiilihydraattista ruokaa, joka sitten taas ei pidä nälkää kovinkaan pitkään. Varsinkin talvisin olen erityisesti aamuisin ajoittain todella pöhöttynyt ja uupunut. Verensokerini laskee usein todella äkillisesti, niin että tulee heikotus ja ruokaa on saatava HETI. Yksi motiiveistani edes testata erilaista ruokavaliota onkin juuri ajatus tasaisemmasta energiankulutuksesta ilman järkyttäviä nälkäkiukkuja tai heikotuskohtauksia.

En ole koskaan rajoittanut hyvien rasvojen saantia, vaan oikeastaan päinvastoin kokenut, että rasvainen ruokavalio sopii omalle keholleni erityisen hyvin. Kolesteroliarvoni olivat esimerkiksi ”parhaimmillaan” silloin kun söin eniten punaista lihaa. Vaikka nyt en enää punaista lihaa syökään niin uskon, että on paljon perimästä ja kehosta kiinni, kuinka elimistö reagoi eri ravintoaineisiin ja rasvoihin. Toki, rasvojenkin laadulla on suuri merkitys! Henkilökohtaisesti uskon, että eri kehoille sopivat eri jutut. Toisen keho voi toimia paljosta rasvasta, toinen taas hiilareista, raakaruoasta tai mistä ikinä. Itse olen esimerkiksi vuosien mittaan huomannut, ettei vatsani kestä suurissa määrin salaatteja ja tiettyjä raakoja kasviksia. Jotkut kasvikset menevät, mutta parhaiten sulattaa kehoni esimerkiksi aavistuksen kypsennetyt uunikasvikset. Ja sitten taas, olen täysin varma, että jokaiselle on myös olemassa se oikealla ruokavaliolla saavutettava ”optimitila”, jolloin keho toimii kuten pitääkin, eikä oireile. Luettuani paljon ketogeenisestä ruokavaliosta heräsi ajatus siitä, että mitä jos tämä olisikin itselleni se optimaalisin tapa syödä? Ei voi tietää, ellei kokeile!

Tärkkelyspitoisten kasvisten, kuten esimerkiksi perunoiden, viljojen ja riisin viljely, sekä suurissa määrin hiilihydraattipitoinen ruokavalio on ihmisten historiassa verraten ”uusi juttu”. Ennen maanviljelyn yleistymistä keskittyi ravinnonsaanti metsästykseen, kasvien hyötykäyttöön, sekä keräilytalouteen. Toki, en ole historioitsija tai ravitsemustieteilijä, mutta oma mielipiteeni jo ihan pelkällä maalaisjärjelläkin on, että ihmiskeho on alunperin luotu juurikin käyttämään ravintona puhtaita ja ravintorikkaita raaka-aineita luonnosta. Kasviksia, kalaa, sieniä, pähkinöitä ja marjoja, eikä niinkään paljon prosessoituja, tehotuotettuja ruoka-aineita tai vain vähän ravintoaineita sisältäviä nopeita hiilihydraatteja. Vaikka muinaiset esi-isämme varmasti ajoittain kärsivätkin nälästä, en jaksa uskoa, että heidän aikanaan kärsittiin samanlaista terveysongelmista tai kansantaudeista, jotka ovat myöhemmin tehotuotannon myötä astuneet kehiin ja ovat pääosin elintapojen aiheuttamia. Ja täytyy todeta, että nyt kun olen kiinnittänyt ruokavalioon enemmän huomiota, täytyy vain ihmetellä sitä, kuinka paljon olen aikaisemmin syönyt hiilarihöttöä. Eipä ihme, että on turvottanut ja ollut jatkuvasti nälkä.

Mikä on ketogeeninen ruokavalio?

 

Ketogeeninen ruokavalio on vähähiilihydraattinen ruokavalio, jossa nautitaan maltillisesti proteiinia, mutta runsaasti rasvaa. Ruokavaliosta 70% koostuu rasvasta, 20% proteiineista ja 10% hiilihydraateista. Tiukimman alkuvaiheen aikana pyritään hiilihydraatit karsimaan enintään 20 grammaan päivässä. Keho  muuntaa normaalisti ruoasta saatavat hiilihydraatit glukoosiksi elimistön käyttöön, mutta kun glukoosivarastoja ei pitkässä juoksussa ole saatavilla, alkaa elimistö hiljalleen käyttää polttoaineena kehon omia rasvavarastoja, eli maksan tuottamia ketoaineita. Tällöin puhutaan ketoosista, johon ruokavalio tähtää. Tällöin pysyvät kehon energiatasot tasaisina, koska ravintoa on ”aina saatavilla”. Itseäni kiinnostaa ketogeeninen ruokavalio myös terapeuttisessa mielessä, sillä on esimerkiksi sanottu olevan soluja suojaava ja vanhenemista hidastava vaikutus. Ketoruokavalio ei ole VHH- tai Atkinsin dietti, vaikkakin nämä kaikki saman tyyppisiä ovatkin. Atkins on proteiinipainotteinen, kun taas ketogeenisessä ruokavaliossa pyritään pitämään proteiinimäärät maltillisina, koska proteiini  muuttuu kehossa suurissa määrin glukoosiksi. Ketolla ei pitäisi tuntea oloa nälkäiseksi ja mikäli näin on, tulee rasvojen määrää todennäköisesti lisätä.

Ensimmäisen viikon huomioita:

 

On tyypillistä, että keho voi reagoida vahvastikin hiilihydraateista luopumiseen, koska aivot ovat tottuneet käyttämään glukogeenivarastoja energianlähteenä. Ensimmäiset 3-4 päivää olin todella väsynyt ja kärsin myös lievästä päänsärystä, nämä ovatkin todella tyypillisiä oireita muuntovaiheen alussa. Ensimmäisen viikon aikana olen ollut ruokailun jälkeen aivan eri tavalla kylläinen, en ähky, mutta silti sopivan täynnä. Kylläisyyden tunne on myös kestänyt pitkään, aikaisemmin kun olin jo viimeistään tunnin päästä ruokailusta kaivelemassa kaapeista naposteltavaa. Ensimmäisten päivien aikana juoksin myös normaalia useammin pissalla, koska ruokavalio on juuri nestettä poistava. Huomasin turvotusten vähenevän jo ensimmäisten parin päivän aikana, eikä vatsa ollut ruokailun jälkeen ollenkaan turvoksissa.

Olen syönyt paljon vihreitä kaaleja (parsakaali, lehtikaali, ruusukaali), kasviksia, kalaa, tofua ja pähkinöitä (mantelit, hassel- ja saksanpähkinät). Aamupalan vaihtaminen kaurapuurosta kreikkalaiseen juguun pähkinöillä ja mustikoilla tuntui alkuun oudolta, mutta eron huomasi nopeasti: Puuro ei tosiaan ole pitänyt kylläisenä yhtä kauaa, kuin mitä tuo jogurttiaamiainen. Noin yleisesti ainoa asia, joka on jollain tapaa ”harmittanut”, on marjojen radikaali vähentäminen ja hedelmistä luopuminen. Noin muuten on ketogeeninen ruokavalio tuntunut todella omalta ja oudolla tavalla luonnolliselta. Pelkäsin alkuun, että tuntisin itseni jatkuvasti nälkäiseksi, mutta päinvastoin! Myös turvotukset ovat nyt viikon jälkeen tiessään. En ole myöskään kertaakaan saanut nälkäkiukkua tai äkkiheikotuksia, edes treenin jälkeen, jolloin ne aikaisemmin olivat perusjuttu. Tuntuu, että olen jo tämän ensimmäisen viikon jälkeen tuntenut oloni huomattavasti energisemmäksi ja ”omaksi itsekseni”, vaikka ensimmäiset 3-4 päivää olivatkin ne vaikeimmat kehon sopeutuessa hiilihydraattien poistumiseen. Vielä ei luultavasti olla lähelläkään mitään virallista ketoosia, mutta minulle on ollut ilo huomata, että jo viikon aikana on tapahtunut näin hyviä muutoksia.

Haluan painottaa, etten halua kenenkään tekevän päätöstä ketogeenisen ruokavalion aloittamisesta, varsinkaan perehtymättä aiheeseen. Itse jatkan ruokavaliota, koska ainakin toistaiseksi koen sen sopivan itselleni erinomaisesti ja toki myös kiinnostaa nähdä, kuinka oma keho sopeutuu tähän pitkässä juoksussa kun varsinainen ketoositila lähtee päälle. Raporttia tulee sitten myöhemmin 🙂 Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa lukaista esimerkiksi Hannamari Rahkosen ja Katja Kokon kattavat postaukset aiheesta. Löytyvät täältä ja täältä.

 

Noudattaako joku teistä ketogeenista ruokavaliota? 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 18 kommenttia.