Arjen taikoja ja vinkkejä pendulumin käyttöön

Hihhulijutut ovat olleet hetken vähemmällä, tuntuu ettei täällä reissussa ole oikein ehtinyt keskittyä näihin, vaikka ehkä tosiaan olisi syytä kun on jatkuvasti menossa ja siirtymässä paikasta toiseen. Anyway, hihhulointia olisi nyt luvassa, eli mikäli aihe ei kiinnosta, kannattaa skipata tällä kertaa 💎🔮😅

Kesän jälkeen aloin pienin askelin harjoitella pendulumin, eli heilurin käyttöä. Kuulostaa nyt juuri niin hihhulilta, mutta pendulumia voi käyttää arjen päätöksenteossa, suurten kysymysten äärellä tai tuomaan selkeyttä ajatuksiin, vähän tarot-korttien tavoin. Pendulumilta voi kysyä kysymyksiä tai sillä voi tasapainoittaa tai energisoida chakroja. Jos kysyy puolisoltani, niin tämä on suurinta huuhaata ikinä, mutta hei! En ole ikinä saanut pendulumin kanssa ”väärää” vastausta kysyessä jotain. No, sattumaa voi olla myös pelissä, mutta ken tietää jos pientä taikuuttakin 😀 Uskoa saa ken tahtoo!

Myös pendulumin valinnassa pätee samat konstit kuin kivien ja kristallien suhteen; Valitse semmoinen, johon tunnet tietynlaista vetoa ja jonka kanssa tunnet tietynlaisen yhteyden. Itse olen ”ohjelmoinut” omani toimimaan kanssani, testaamalla helpoilla ja yksiselitteisillä kysymyksillä, miten pendulum kommunikoi ”kyllä” ja miten ”ei”. Yleensä tarkoittaa pyörivä liike kyllä ja edestakainen heiluminen ei. Kyllä- ja ei-vastaukset on helppo ”tarkastaa” ja ohjelmoida pendulum kysymällä siltä muutaman takuuvarman ja yksiselitteisesti vastattavan kysymyksen, kuten ”Onko nimeni Iines?” , ”Asunko punaisessa talossa?” tai ”Olenko syntynyt Suomessa?”. Omalla kohdallani on pyörivä liike ollut aina ”kyllä” ja edestakainen ”ei”. Ikinä en ole saanut oikeasta poikkevaa vastausta takuuvarmoihin kysymyksiin, mikä on toisaalta jopa outoa. Minulla on kaksi pendulumia, jotka molemmat ovat toimineet hyvin, mutta jostain syystä tykkään tällä hetkellä enemmän tuosta vihreästä aventuriinista.

Muutamia vinkkejä pendulumin kanssa työskentelyyn:

 

💎 Ennen kysymyksiä, meditoi muutama minuutti päästäksesi keskittyneeseen tilaan.

💎 Älä kysy kysymyksiä, joihin et oikeasti halua tietää vastauksia.

💎 Kysy muiden ihmisten elämiin liittyvistä asioista vain heidän luvallaan.

💎 Jos haluat selkeän vastauksen, muotoile kysymykset järkevään muotoon, johon voi tarjota kyllä/ei-vastauksen.

Esimerkki huonosta kysymyksestä: ”Millaista on elämäni 10 vuoden kuluttua?”

Esimerkki hyvästä kysymyksestä: ”Tulenko tekemään lähivuosina valintoja, joihin olen tyytyväinen 10 vuoden kuluttua?” Ja tätä rataa..

Pendulumin kanssa voi myös tehdä ”chakraterapiaa”, jota olen välillä kokeillut. Käynyt läpi chakrat laittamalla pendulumin aina kunkin chakran päälle. Tästä löytyy monenlaisia tulkintoja ja versioita. Tiettyyn suuntaan pyöriminen tai liike merkitsee chakran yliaktiivisuutta tai tukosta jne. En ole tähän perehtynyt aivan niin syvällisesti, vaan mennyt simppelin mukaan, jolloin pyörivä liike tarkoittaa avointa chakraa, kun taas paikallaan oleva tai sahaava liike tukosta tai epätasapainossa olevaa chakraa. Ja jos joku chakra on ollut esimerkiksi epätasapainossa, olen tehnyt sille kohdalle ”kristalliterapiaa”, jollain kyseistä chakraa energisoivalla tai tasapainoittavalla kivellä tai kristallilla 😀

Noh, menikö överiksi? 

 

Oletteko muuten kuulleet pendulumin kanssa työskentelystä tai sen avulla  ”ennustamisesta”? 🔮💎

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Ensimmäinen NZ-viikko

Reilu viikko takana Uutta-Seelantia ja täytyy sanoa, että tykkään paikasta päivä päivältä enemmän. Jostain syystä on lämpeneminen tälle erikoiselle maalle ollut omalla kohdallani näin alkuun hidasta, enkä tiedä miksi? Kaikki on niin uutta ja erilaista, että on varmaankin käyttänyt energiaa ihan vain ihmettelyyn ja päässyt pikkuhiljaa mukaan meininkiin. Silti tämä maa jaksaa ihmetyttää uudelleen joka päivä. Juuri eilen juttelimme Tommin kanssa, että tuntuu kuin olisimme jossain ihme sadussa ja miettii, että voiko tämä paikka edes olla totta? Ihmiset aivan supermukavia, luonto äärimmäisen kaunista, tuntuu, että tässä maassa kaikki on yksinkertaisesti kunnossa ja vieläpä mukava ilmastokin. Vitsailtiin, että vähän kun olisimme jossain ihme kulissikylässä, jonka asukkaat on UFO:ja ja odotetaan vain milloin todellisuus tulee esiin 😀 Haha! Kuulostaa niin creepyltä, mutta oikeasti, en ole varmaan ikinä ollut paikassa, jossa tuntuu, että kaikki pelaa, eikä mikään ärsytä.

Meidän majoituksen nainen tulee joka päivä höpöttelemään ja kyseli eilen, että minkälainen siivous halutaan meidän huoneeseen 😀 Äsken tämä kävi tyrkyttämässä uusia pyyhkeitä, kahvia, kertomassa, että saan edelleen lainata tämän märkäpukua jos menen surffaamaan, näyttää missä pyykkikone on heti kun vain halutaan ja mitäköhän vielä. Kuten aikaisemmin sanoinkin, ovat ihmiset aidosti ystävällisiä ja kiinnostuneita. Välillä tästä menee ihan jopa hämilleen kun on varsinkin suomalaisena tottunut siihen, että hommat pidetään simppelinä, eikä yhtään enempää. Haha!

Ajoimme muutama päivä sitten Waihi Beachiltä parin tunnin matkan päähän Ohope Beachille, joka on myöskin ollut aivan ihana paikka. Ehkä pienempi ja hiljaisempi kuin Waihi, mutta todella kiva myös ja ehkä luonnon puolesta vieläkin kauniimpi. Waihin päivinä kävimme päiväreissulla Tairuassa ja Hot Water Beachillä, jota monet teistäkin suosittelivat. Ihan parasta täällä ovat ehdottomasti kaikki pienet idyyliset kylät, niissä on kivaa fiilistä, enkä ole kaivannut täällä ollenkaan suurten kaupunkien menoa.

Tairua

Näillä näkymin jatkamme Ohopesta loppuviikosta Raglaniin, jossa vietämme Uuden-Seelannin stopin loppuajan. En tiedä miksi, mutta olen itse odottanut hurjasti juuri Raglania! Vaikka kaikki paikat ovatkin tähän mennessä olleet todella kivoja, on Ohope ollut ehkä hieman liiankin rauhallinen ja aika käynyt hieman pitkäksi. Viimeiset päivät olen oikeastaan vain chillaillut, lukenut ja käynyt välillä rannalla. Tulee vähän mieleen Moorean easy going-päivät 😀 Eilen ajoimme viereiseen Whakatanen hieman isompaan ”kaupunkiin” (lue: kylään) etsimään erästä lankakauppaa, joka olikin sitten seuraavat neljä päivää kiinni, höh! Olin niin odottanut, että pääsisin pitkästä aikaa neulomaan ja testaamaan paikallisia villalankoja.

Whangamata Beach

Hieman kuhinaa Hot Water Beachillä! Moni teistäkin suositteli visiittiä tuolla suositulla rannalla, josta voi nimestäkin päätellen hyvällä tuurilla kaivaa lapiolla itselleen hiekkaan kuuman thermal spa:n. Ihmisiä heilui lapiot kourassa varmaan sata, itse pysyttelimme hieman kauempana ruuhkasta, jätimme kunnon kaivamiset muille ja keskityimme hiekkaleikkeihin. Kuulemma on tuurista kiinni, osuuko kuuma kohta kohdalle, mutta oli kyllä jännä nähdä kun osassa ihmisten kaivamia monttuja oikein höyrysi kuumaa. Tuossa lähettyvillä on myös kuuluisa Cathedral Cave, johon emme tosin enää pitkän päivän päätteeksi ehtineet 🙁 Sinänsä tuli tuo ihmispaljous pienenä shokkina, koska ei tiedetty, että Hot Water Beach on ihan noin suosittu paikka, mutta ehdottomasti kaunis ranta ja mielenkiintoinen paikka nähdä.

Oliko teille tuttuja paikkoja? 🌎

 

Entäs onko teillä Raglanin osalta jotain must-see-paikkoja, kuppiloita tai muuta, mitä kannattaisi siellä suunnalla kokea tai nähdä?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Reissuväsy?

Istuskelen juuri tätä kirjoittaessani majoituksemme terassilla ja katselen merta. Tommi ja poika lähtivät jo edeltä rantsuun ja sain hetkisen hiljaista aikaa puuhastella omia juttujani. Vaikka reissaaminen onkin ihanaa ja tuonut valtavasti uusia kokemuksia, olen todennut tämän ajoittain myös melko rankaksi. Täytyy jatkuvasti olla pakkaamassa tai purkamassa tavaroita, vaihtamassa paikkaa ja toki myös, että olemme perheenä yhdessä lähes jokaikinen vuorokauden hetki nyt jo toista kuukautta. Huh, vuoden mittainen maailmanympärysmatka olisi kyllä pienen lapsen kanssa aivan liikaa!

En missään nimessä valita perheen yhteisestä ajasta, mutta pidemmällä reissulla konkretisoituu paremmin se, mitä on olla oikeasti yhdessä, tiedättekö eri tavalla kuin sen viikon-parin lomamatkan aikana. Kotona kaikilla on kuitenkin omat juttunsa, ollaan päivät työssä, nähdään ystäviä, mutta reissussa pyörii arki päivittäin perheen ja yhteisten juttujen ympärillä. Itselleni ehkä vaikein paikka on ollut se, ettei omaa aikaa ole ollut samalla tavalla, kuin mihin olen tottunut. Varsinkin nyt kun teen täältä töitä, on keskittyminen ajoittain ollut hieman koetuksella. Käytäntö on siis kovin eri kuin se, miltä tämä ehkä kuulostaa 😀

Viime viikkoina en ole ehtinyt ihan kamalasti viettämään aikaa itsekseni ja esimerkiksi tekemään ajatustyötä blogin kanssa. Pääasiassa ovat aiheet pyörinyt matkailuteemoissa, koska ymmärrettävästi pyörii arki täällä melko vahvasti sen ympärillä. Olen ihmisenä semmoinen, joka saa parhaimmat ideat ja inspiksen juuri silloin kun tuumailen asioita itsekseni ja omiin ajatuksiini uppoutuneena. Kotona on työaika kuitenkin se 8-16 siinä mielessä, että silloin tiedän saavani keskittyä töihin ilman häiriötä, mutta reissussa on homma ollut enemmän tasapainoittelua. Tehdään vartti siellä ja vartti täällä. Joten kyllä, työskentely reissussa on ollut melkoinen haaste. Samoin on koti minulle paikka, jossa ”lataudun”, kerään energiaa ja olen jollain tapaa suojassa kaikelta ulkopuoliselta. Reissaamisessa on se puoli, että koska ympäristö vaihtuu jatkuvasti, et ehdi tavallaan juurtua ja kotiutua yhteen paikkaan samalla tavalla.  Ihmisetkin ovat niin erilaisia, voisin kuvitella, ettei toiselle välttämättä ole mikään ongelma elää matkalaukkuelämää vaikka loputtomiin, ilman että tuntisi minkäänlaista kaipuuta jonnekin tiettyyn paikkaan.

Vaikka koti-ikävä ei vielä missään suuressa skaalassa olekaan iskenyt, ikävöin toki tiettyjä asioita kotona. Juuri niitä omia rutiineja, omaa aikaa kaikessa hiljaisuudessa ja sitä, että saa vain olla tekemättä mitään. Maailmanympärysmatka ilman lasta olisi varmasti melkoisen erilainen kokemus, mutta voin kertoa, että tämä on kyllä opettanut paljon! Kärsivällisyyttä, organisointikykyä ja ennen kaikkea tuonut kokemusta siitä, minkälaista on oikeasti olla perheenä yhdessä viikkoja tämmöisenä kolmen tiiminä. Ja jos joku nyt ajattelee, että valitan siitä, että vietämme aikaa perheenä, niin en tietenkään. Mutta voin kertoa, että varmasti melko harva perhe loppupeleissä viettää kaiken ajan yhdessä viikosta toiseen aivan kokoajan, joitain yksittäisiä hassuja hetkiä lukuunottamatta. Se on niin eri juttu ”normaalissa arjessa” kun jokaisella on kuitenkin siinä sivussa myös se oma elämänsä työpaikalla, harrastusten ja ystävien parissa. Heh, toivottavasti ymmärrätte mitä yritän ajaa takaa.

Siinä mielessä on reissu tähän asti opettanut ennen kaikkea arvostamaan niitä kotiarjen tiettyjä seikkoja. Asioita, jotka eivät välttämättä matkalla ole mitään itsestäänselvyyksiä. Päivät ovat seikkailua ihan siitä lähtien, että miettii seuraavaa mahdollista pyykinpesupaikkaa, kun taas kotona ne usein ovat melko rutiininomaisia ja tasapaksuja. Puhutaan siis täysin eri ääripäistä. Olen aina ollut tietynlainen ”levoton sielu”, jonka sydän haahuilee aina kaukomaille, joten siitäkin syystä on myös itselleni ollut mielenkiintoista nähdä, millaista elämä on oikeasti jatkuvasti reissaten. Ehkä itse kuulun niihin, jotka kuitenkin loppupeleissä tarvitsevat sen tietyn kiintokohdan, turvapaikan, jonne käpertyä niinä hetkinä kun tuntuu, että universumin energiat sotivat sinua vastaan.

Huomaan myös välillä alitajunnassani stressaavan kotiinpaluuta jonkin verran. Tiedättekö,  se ”mitäs sitten”. Olen tietysti yrittänyt elää hetkessä täällä ja nauttimaan jokaisesta päivästä, mutta toki nuo ajatukset hiipivät välillä mieleen. Varsinkin helmikuun pian lähestyessä, kun alkaa jo melkein laskea viikkoja kotiinpaluuseen. Eli melko ristiriitaisia fiiliksiä pyörii mielessä tällä hetkellä, mutta eiköhän niistä selvitä!

 

Yritän huomenna tai ylihuomenna saada ulos postauksen ensimmäisestä NZ-viikosta. Reilun viikon päästä onkin edessä taas uusi kohde. Mihin ihmeeseen nämä päivät hujahtavat? 🌎🌴

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Tarot-taikoja ja urapohdintoja

Olen viime viikkoina harjoitellut tarot-korttien kanssa. Tehnyt pienimuotoisia tulkintoja, erilaisia spreadeja, kysynyt kysymyksiä, poiminut päivän kortteja ja muuta tuommoista pientä, joilla saa helposti tuntumaa kortteihin ja niiden symboliikkaan.

Mikä taroteissa on oikeasti tosi jännä, on se kuinka ne merkitykselliset kortit ja symbolit tulevat aina jotain kautta luoksesi. Tiedättekö, pudotat esimerkiksi pakasta yhden ainoan kortin, joka on juuri samainen, jota olet aikasemmin samana päivänä ihmetellyt. Tai sitten poimit moneen kertaan sekoitetusta pakasta kaksi kertaa peräkkäin tismalleen saman kortin samantyylisen kysymyksen yhteydessä. Omalla kohdallani nousevat tietyt kortit aina välillä esille ja nyt itseasiassa kävi mystinen sattuma juuri tämän kolikoiden kaksi-kortin kanssa, jonka poimin viikon sisällä kahtena eri päivänä kysyessäni lähestulkoon samaa työelämään liittyvää kysymystä. Mikä minusta tulee ”isona”? Palkkatyö vai oma yritys? No, kortin vastaus on selkeä. Toisaalta pallottelua kahden asian (eli juuri tämän kysymyksen äärellä) ja sitten kuitenkin  viesti mennä fiiliksen mukaan, go with the flow ja pitää kivaa.

En ole koskaan ikinä aikaisemmin ollut se tyyppi, joka menee työhön liittyen fiiliksen mukaan. Siksi nämä tulevat kuukaudet kieltämättä hieman jännittävätkin, mutta toisaalta, jos uskaltaa heittäytyä, ottaa riskejä ja katsoa uusien mahdollisuuksien taakse, voi saavuttaa niin paljon enemmän kuin toimimalla pelkästään rationaalisuuden johdattamana. Ehkä joskus on hyvä pysähtyä hetkeen ja katsoa mitä elämä tuo eteen?

Olen ehkä tullut siihen lopputulokseen, että en välttämättä tule ikinä löytämään työn ja uran suhteen ratkaisua, joka olisi itselleni lopullinen. Siis lopullinen siltä kantilta, että se olisi koko loppuelämän juttu. Toisaalta sitten, miksi edes pitäisi? Ei minusta ole tekemään samaa asiaa hautaan asti. Miksi ei siis voisi tehdä eri asioita? Eri urajaksoja, jolloin keskityt erilaisiin projekteihin, eri aihekokonaisuuksiin, ilman että se olisi välttämättä lopullista. Olla yrittäjä, mutta tehdä joskus myös toisen nimiin töitä. Eihän mikään tässä maailmassa ole ennakkoon määriteltyä, vaan maailma ympärilläkin muuttuu jatkuvasti. Mikseivät myös työelämä ja ura siinä sivussa?

Olen itse tehnyt työurani aikana juttuja laidasta laitaan. Silti sitä usein ajatellaan, että kaikki muu on turhaa, paitsi ”sen oikean” työn tai alan löytäminen. Kuin kaikki vanha ja koettu pitäisi unohtaa ja keskittyä siihen, mikä on nyt. Mutta työminähän kehittyy jatkuvasti ja on ihan loputon prosessi, mikäli vain annat itsellesi luvan oppia ja kehittyä. Kaikki mitä olet tehnyt, oppinut, oivaltanut ja minkä eteen olet ehkä raatanutkin, ovat muovanneet sinusta sen, joka olet tänä päivänä. Ilman niitä virhevalintoja tai hyppyjä tuntemattomaan, et olisi sama tyyppi kuin tänä päivänä. Jonkun toisen korvaan voisi tämmöinen itse toteuttamani ”perustanpa yrityksen, otan loparit ja lähden maailmanympärysmatkalle”-kortti kuulostaa jopa sopimattomalta työuraa ajatellen. Mutta mitäs sitten jossei koskaan kokeile?

Tietysti toimeentulo mietityttää aina, eikä aina ole yksinkertaisesti rahan puolestakaan mahdollisuutta vain haahuilla, tehdä ainoastaan kivoja juttuja ja sitä, mihin on fiilistä. Mutta silloin kun se mahdollisuus on edes tilapäisesti, pitäisi se ehdottomasti käyttää. Tottakai ovat yrittäjyys ja päivätyön lopettaminen tuoneet myös omalla kohdallani tietynlaista epävarmuutta toimeentulon suhteen, sekä muutenkin omasta valinnastani laskenut ansiotasoa. Sinänsä hassua, että juuri tällä hetkellä tuntuu niin paljon paremmalta olla juuri näin, vaikka tienaisikin vähemmän rahaa. Mitä väliä palkan suuruudella loppupeleissä on? Pääasiahan on kuitenkin se, että on tyytyväinen ja onnellinen. Sekä se, että on varaa ja mahdollisuus tehdä niitä asioita, jotka itse kokee mielekkäiksi. Vaikka nytkään ei tekemistä ja hommaa puutu, arvostan juuri tällä hetkellä paljon esimerkiksi tietynlaista joustavuutta. Että voin suunnitella työt ja jutut perheen mukaan, sekä toimia missä ja milloin haluan.

No, loppupeleissä oli tuon kortin symboliikka melko samaa tämän tekstin kanssa. Palloilua, eri vaihtoehtojen puntarointia, tasapainottelua eri asioiden kanssa, priotisointia, sekä ehkä myös kiertokulkua uuden ja vanhan välillä. Sanoinhan, nämä osuvat aina kohdilleen!

 

Näettekö te työuran erilaisina kehittävinä jaksoina vai yhtenä kokonaisuutena? 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 9 kommenttia.

Kristallit reissussa

Tuskailin ennen matkaa sen kanssa, että mitkä kivet pakkaan mukaan reissuun, haha! Toki näiden suhteen mennään vahvasti intuitiolla, mutta ajattelin esitellä teille kivet ja kristallit, jotka pakkasin mukaan maailmalle. Näiden jälkeen tosin nappasin mukaan vielä muutaman extran, kuten savukvartsin ja mustan turmaliinin. Myös täältä matkalta on tullut ostettua muutamia kiviä ja voisin jossain vaiheessa tehdä niistä ihan oman postauksensa 💎

Mukaan reissuun lähtivät:

 

Amatsoniitti. Vaalean vihreä kivi on unikiveni ja itseasiassa ihan ensimmäisiä kiviäni, sekä myös yksi suosikeistani. Tätä kannan usein mukana, käsilaukussa, matkoilla jne.. En oikein tiedä mikä tässä on, mutta tämä tosissaan saa mielen rauhoittumaan. Ehkä silläkin on merkitystä, että turkoosi on yksi lempiväreistäni. Amatsoniitin sanotaan tepsivän erityisesti stressiin ja rauhoittavan kaaoksen keskellä. Hoitava kivi energisoi myös sydänchakraa ja auttaa käsittelemään tunneperäisiä traumoja.

Ruby in fuchsite. Violetin, vihreän ja turkoosin sävyinen kivi on nimensä mukaisesti rubiinin ja fuksiitin sekoitus. Rubiini on horoskooppimerkkini leijonan nimikkokivi ja ehkä siksi tunnenkin erityistä vetoa tähän? Positiivisuutta, energisyyttä ja motivaatiota tuova kivi kannustaa tavoittelemaan omia unelmiaan. Jään monesti ihan tämän lumoihin tutkimaan kiven kuvioita ja varsinkin noita rubiini-osia. Tämä on ehdottomasti yksi kauneimmista kivistäni!

Melaniitti (musta garnet). Tämän ostin syksyllä Loseista, enkä edes tainnut koskaan esitellä kiveä, josta on tullut yksi suosikkini. Olin pyytänyt kivikaupan vitriinistä katseltavaksi ihan muut kivet, kunnes omistaja kysyi, että olenko kuullut tästä, joka on todella vahvasti maadoittava kivi. Melaniitti on kuulemma melko harvinainen ja tämä pieni kivi oli itseasiassa melko hintavakin (tai siis muistaakseni reippaasti yli kympin tai sinnepäin). Jotenkin tuli fiilis, että tämä minun oli tarkoituskin löytää, joten tietty ostin sen. Melaniitin sanotaan karkoittavan painajaisia ja tuovan positiivisuutta elämään.

Ametisti. Tämä on syksyllä Luoston ametistikaivokselta ostettu, eli siis suomalainen ametisti. Ominaisuuksiltaan on ametisti varsin monipuolinen! Suojeleva kivi auttaa karkoittamaan negatiivisuutta, lievittää stressiä ja vähentää ahdistuneisuutta. Ametisti on myös erinomainen kivi meditaatiokiveksi ja nostamaan luovuutta. Onpa sen sanottu auttavan myös unettomuuden hoidossa. Tämä jos joku on kivikokoelman yksi peruspilareista!

Pinkki opaali. Edellisen kerran käydessäni Seraphinessa, valikoitui mukaan pinkki opaali, joka on rauhoittava ja rakkautta symbolisoiva kivi. Itselleni tämä tuli tasapainon kiveksi. Pinkin opaalin sanotaankin auttavan tasapainoittamaan tunteita, vapauttamaan levottomuutta, ahdistuneisuutta ja hoitavan sydänsuruissa.

Spirit quartz. Näköjään ei tästä ollut kunnon kuvaa, mutta multi-kiteinen kvartsi on myös nykyään yksi suosikeistani. Sen sanotaan eheyttävän auraa, harmonisoivan ja auttavan henkisessä kasvussa. Spirit quartzia suositellaan erityisesti esille huoneeseen tai kotiin, jossa se energisoi tilaa.

Herkimerin timantti. Tämä on todella voimakas kristalli, joka värähtelee todella korkealla tasolla. Herkimer puhdistaa auran tukoksia, edesauttaa luovuutta ja tuottavuutta, sekä auttaa tasapainottamaan erityisesti rakkauteen liittyviä tunnetiloja. Onpa sen sanottu elävöittävän unia ja auttavan ratkaisemaan ongelmia unien kautta pidettäessä öisin tyynyn alla.

Vihreä kuukivi. Heh, uskokaa tai älkää, mutta tämä kivi rohkaisee menemään elämässä ”with the flow” ja näkemään asioita kokonaisuuksina. Vihreä kuukivi tuo onnea, maadoittaa, muistuttaa ottamaan elämästä kaiken irti ja kohottaa intuitiota. Ehdottomasti yksi suosikeistani, tämä on myös Loseista ostettu. Ihastuin tähän House of Intuitionissa, enkä voinut jättää ostamatta! Tässä on myös häivähdys persikkaa ja yksi kivistäni, joita tykkään usein ihastella 🙂 Jostain syystä tunnen erityistä vetoa kuukiviin, joita löytyy kivikokoelmasta muutama.

Kiinnittikö joku näistä erityisesti teidän huomion?

Mikä on kivoin? 💎

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.