Julkaistu

Asiat, jotka edelleen ihmetyttävät Jenkeissä x 5

Päivät Kaliforniassa alkavat pikkuhiljaa käymään vähiin. Toisaalta harmittaa, mutta sitten taas olen jo aikapäiviä sitten asennoitunut Tahitiin jopa siinä määrin, että tämä Losin kylmyys on alkanut totisesti tympimään, haha. Tai siis  onhan täälläkin parhaillaan talvi. Vaikka välillä päästäänkin päivisin lähes +20c lukemiin, on todella viileää heti kun ei ole auringossa. Monina päivinä ei ole lähellekään edes tarennut ilman kevytuntsikkaa. Eihän tämä tietty yllätyksenä tullut, voittaahan aurinko ja +18c lämpötila pimeyden, sekä räntäsateen.

Nyt viimeisimpänä sai myös Tommi tämän meidän kiertämän lastenflunssan, joka on niin perkeleen sitkeä, että arghhh!! Oletteko te muuten tänä syksynä /talvena olleet normaalia enemmän flunssassa tai sairaana? Tuntuu, että meillä on pyörinyt joku pöpö harva se viikko ja tarhahenkilökuntakin on ollut säännöllisesti sairaana, joten sieltäpä ne pöpöt tosiaan ovat luultavammin lähtöisin.

Listasin muutamia juttuja, jotka kerta toisensa jälkeen pistävät ihmetyttämään täällä Kaliforniassa (ja no, Jenkeissä yleisesti)…

 

Koiria ulkoilutetaan tosi paljon vaunuissa. Siis lastenvaunut, joissa köllöttelee koira. Jotenkin en ymmärrä tätä alkuunkaan. Eivätkö kyseiset koirat yksinkertaisesti (esimerkiksi iän vuoksi) jaksa lähteä ulkoilemaan pitkiksi ajoiksi, ovatko ne vain niin ”tottuneet” tuohon köllöttelyyn, onko omistajat laiskoja vai mitä ihmettä? Näin ulkopuolisin silmin, tietämättä yksilökohtaisia syitä, käy kyllä sääliksi. Mutta ehkä jotkut koirat sitten tykkäävät köllötellä vaunuissa ja ihmetellä maailman menoa? Hmmm..

Amerikkalaisnaisten hiukset ovat aina kuin suoraan kampaajalta tulleena. Siis oikeasti! Monesti joutuu jopa tiirailemaan, että onko tukka peruukki, koska on yksinkertaisesti niin tiptop. T. Minä, joka föönaa hiukset ehkä kerran viikossa ja on tyytyväinen jo siihen, että hyvällä lykyllä saa aamulla pahimmat pyörteet taltutettua… 😀 Tässä tulee taas se, että ulkonäkö (ja täydelliset hiukset) ovat amerikkalaisille tosi tärkeä juttu, vähän sama kuin suora ja vitivalkoinen hammasrivi.

Kun amerikkalaiset tulevat kauempaa viettämään esimerkiksi tänne joulua, otetaan mukaan ihan jäätävät kasat joulukoristeita- ja rekvisiittaa. Näin tämmöisiä hotellihuoneita useita ikkunan läpi rannassa! Joulu on täällä tosi tärkeä juttu. Aloin jo miettimään, että teinkö itse väärin kun en ottanut meille tänne jouluksi mukaan edes tonttulakkeja… 😀

Tippaaminen on jotenkin aina yhtä monimutkaista. Edelleen! Paikallinen kaverimme antoi hyväksi ohjeeksi, että ravintolassa hyvä määrä on tipata tuplat veroista. Eli jos verojen määrä laskussa on 3 dollaria, on hyvä määrä tippiä 6 dollaria. Mutta sitten kun ne tippimäärät vaihtelevat myös toimialan mukaan. Välillä menee aivan pää pyörälle ja tiedän esimerkiksi tippaavani esimerkiksi taksikuskeille ihan liikaa, koska alkaisi jotenkin säälittää jos jättäisi liian vähän 😀 Yksi syy, miksi täällä on hyvä pitää aina reippaasti käteistä mukana on se, että pääsee esimerkiksi ravintoloissa huomattavasti helpommalla (varsinkin jos seurue on isompi), voi vaan heittää käteiset pöytään, antaa erotus juomarahaksi ja poistua paikalta. Ja siis itselleni on edelleen epäselvää tietyissä tilanteissa, että pitääkö tipata vai ei? Esimerkiksi jos hotellin työntekijä lähtee näyttämään sinulle huoneen sijainnin ja kantaa esimerkiksi yhden laukun, pitäisi tästä (ainakin ilmeisesti) tipata? Ainakin monessa muussa maassa ollaan vastaavanlaisessa tilanteessa suorastaan käsi ojossa asioista, jotka näin suomalaisen silmin ovat ihan perus-aspahommaa. Entäs sitten kun hakee ravintolasta take-away-ruokaa, eikä tarjoilija käytännössä tee muuta kuin ota tilauksen vastaan ja rahasta? Jotenkin näin pihinä suomalaisena ajatus 15-20% tipistä tuossa tilanteessa tuntuu oudolta. Siksi tämä tippaus-asia on ainakin itselleni edelleen paljon reissanneena välillä ihan mysteeri.

Kaikessa on sokeria. Siis ihan kaikessa. Ostimme mahdollisimman moniviljaleipää ja yök, leipä oli makeaa! En siedä ollenkaan makeita leipiä tai joululimppua, joten makea leipä on todellakin minulle hyi. Makeutettu paahtoleipä! Onko se monivilja nyt muka niiin pahaa?! Koko sokeriteollisuus on jotenkin niin kieroutunutta ja muutenkin asia, joka täällä vähän harmittaa on se, että melkein kaikesta joutuu miettimään, että mitäköhän kaikkea tässäkin on. Ja sitten kun katsoo ainesosaluetteloa, on siinä niin pitkä lista kaikkia niin outoja nimiyhdistelmiä ja epäilyttävän kuuloisia juttuja, ettei ota alkuunkaan selkoa.

Esittelin IG:ssä ostamiani tarot-kortteja, joita olen tässä viimeisen viikon aikana opiskellut ja ihan hyvin päässyt jo kärryillekin! Olen tehnyt itselleni readingsejä ja tarot on niin kiehtova juttu kun siihen perehtyy. Saa nähdä olenko Suomeen palatessa niin haka, että voin lukea muillekin halukkaille korteista 😉 Itse ostin nämä Rider-Waite-kortit ja sitten tuon Tarot Biblen, jota myydään esim täällä. Tuo kirja selittää todella kattavasti kaikki kortit, korttien historiaa, ideologiaa, sekä eri tekniikoita tulkintaan 🙂 Nuo omat readingsit ovat käyneet ehdottomasti järkeen ja olen poiminut esimerkiksi ensimmäisten joukossa erään minulle tärkeän kortin, joka oli ihkaensimmäinen ikinä poimimani tarot-kortti aikalailla itseasiassa päivälleen tasan 3v sitten! Voin kirjoittaa aiheesta blogiin myöhemmin!

Kuvien kuoret ovat muuten Ideal of Swedenin uusimman yhteistyömalliston kuoret Debi Flüggen kanssa. Nuo omat tähtikuoreni löytyvät täältä. Vinkkaisin muuten, että kaikki Idealin kuoret ovat parhaillaan ”Osta yhdet, saa toiset ilmaiseksi”-tarjouksessa 🙂

 

Kivaa viikonloppua näin hieman myöhässä! 

’

Sisältää kaupallisia linkkejä. Kuoret saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Luonnollista kauneutta?

Olin jo ennen reissua luonnostellut postausta nykypäivän ulkonäköpaineista. Täällä Los Angelesissa ulkonäköasiat ovat korostetumpana kuin missään muualla (tai no okei, ehkä jossain Etelä-Koreassa), joka sai myös ajattelemaan aihetta hieman toiselta kantilta. Kuinka kulttuuri yleisesti, kauneuspalveluiden markkinointi kaikkialla ja elinympäristö vaikuttaa siihen, kuinka tärkeänä pidät ulkonäköäsi? Ystäväni Jutta oli myös vastikään kirjoittanut ajatuksiaan ulkonäköpaineista, postaus löytyypi täältä.

Täällä ei yksinkertaisesti voi välttyä erilaisia esteettisiä palveluita tarjoavilta hoitoloilta, joita on ihan jokaisessa kadunkulmassa. Valehtelisin jos väittäisin, ettei täällä tule yhtään olo siitä, että olisiko minussakin jotain paranneltavaa, koska kaikki muutkin ja kaikki tämä on niin arkipäivää. Varsinkin täällä. About 95% näiden Kalifornian rantakaupunkien 40+ -naisista näyttävät yksinkertaisesti niin hyvin säilyneiltä, etten usko syynä olevan ihan vain pelkästään geenit ja terveelliset elämäntavat, jotka toki aivan ehdottomasti auttavat jo pitkälle. En koe, että minulla olisi mitään sen kummempia ulkonäköön liittyviä komplekseja, mutta kyllähän se ympäristö vaikuttaa siihen, miten näihin asioihin suhtautuu. En ihmettele lainkaan, miksi paine on täällä niin kova ulkonäön suhteen, ”koska kaikki muutkin”. Se on kuin koodattu kulttuuriin. Myös sosiaalinen media on tuonut valtavasti ulkonäköpaineita. Eniten meille naisille, mutta varmasti toki myös miehille. Ajatellaan, että se mitä somessa näkyy, on totuus. Filterit, parhaat mahdolliset kuvakulmat, muokkaukset. Toisaalta, kuka nyt haluaisikaan lisätä itsestään rumia kuvia koko kansan nähtäville?

Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, kuinka ahdistun nykyään kaiken maailman contourmeikki-rakennekynsi-tekoripsi-överimeiningistä. Olen pyrkyt eroon kaikesta ylimääräisestä hiuslisäkkeitä lukuunottamatta. Ja minähän olin ennen ihan todellinen blingbling-Barbie! Kynnet, rusketus, tupeeraukset.. Kaikki täytyi olla yksinkertaisesti täydellisesti. Yksi kerrallaan olen luopunut kaikesta hömpötyksestä. Vuonna 2013 luovuin rakennekynsistä ja lopetin solariumissa käymisen (toivottavasti muuten kukaan ei enää käy solkuissa !!!!!), ripsenpidennyksiin sorruin ihkaensimmäist kertaa vasta vuonna 2016 raskauden jälkeisen ripsikadon jälkeen ja muutamia kuukausia olen siitä saakka viettänyt ripsenpidennysten kanssa, olivathan ne nyt rehellisyyden nimissä todella helpot, mutta sitten taas kaipaan myös sitä, että lotrailla öljyillä, hieroa silmiä ja käydä saunassa ilman pelkoa ripsien irtoamisesta. Luovuin ripsistä viime talvena ja en usko, että tulen enää ikinä ottamaan ripsenpidennyksiä. Omat luonnolliset ripset ovat niin paljon kauniimmat ja hyvillä hoitoaineilla, sekä rutiineilla saa niistäkin todella näyttävät. Näiden katastrofaalisten hiustenlähtökriisien jälkeen ollaan kuitenkin vihdoin voiton puolella! Toivon, että oma tukkani on blondauslakon ansiosta vihdoinkin ensi kesänä olkapäille asti ja pääsen luopumaan hiustenpidennyksistä.

En koe, että olisin itse kokenut mitään ihan järisyttäviä ulkonäköpaineita somen vuoksi. Ehkä kuitenkin pienissä määrin. Synnytyksen jälkeen ja yleisesti vauvavuotena koin aivan järkyttäviä rumuuskriisejä. Riesanani oli raskauden puolestavälistä asti suunnilleen kokonaisen vuoden ajan järkyt turvotukset, varsinkin kasvoissa. Toinen rinta oli toispuoleisen imetyksen vuoksi kolminkertainen toiseen verrattuna ja tulihan niitä raskauskilojakin melkein 20. Tuolloin hiipi mieleeni välillä semmoinen ”tätäkö tämä nyt sitten on, olenko loppuelämäni turvonnut ja hapsuhiuksinen mammaihminen?” Eipä siinä kohdin  kiinnostanut ihan kamalasti ihastella muiden siloteltuja ja täydellisiä bikinikuvia somessa.

Bloggaaja tietysti joutuu tietynlaisen arvostelun kohteeksi. Josset näytä samalta kuin 10 vuotta sitten, olet vähintään käynyt ”kauneusleikkauksissa” ja muissa toimenpiteissä. Toki joku varmasti onkin, mutta haloo! Kuinka moni voi oikeasti väittää näyttävänsä tismalleen samanlaiselta kun 10 tai edes 5 vuotta sitten? Pelkästään jo ikä, vaihtelut kehonkoostumuksessa ja muutokset tyylissä tai kauneusrutiineissa voivat muokata ulkonäköä paljon. Lisäksi pienet toimenpiteet, kuten injektiohoidot eivät ole leikkauksia, vaikka niillä suurta muutosta saakin ulkonäköön. Injektiohoidot, kuten hyraulonihappo ja botox ovat tilapäisiä hoitoja. Botoxin varastoitumiseen kehossa en ole juurikaan perehtynyt, mutta esimerkiksi huulten täytössä käytettävä hyraulonihappo on elimistön itse tuottama ja kehossa esiintyvä aine, joka ajan mittaan lähtee kehosta aineenvaihdunnan mukana.

Mitä sitten itse tuumaan eri toimenpiteistä ja olenko harkinnut niitä? Ihan suoraan sanoen ei ihan kamalasti omaa elämääni hetkauta se, mitä joku toinen tekee omalle keholleen tai ulkonäölleen. Mielestäni jokaisella on vapaus päättää omasta kehostaan ja jos joku toimenpide tekee henkilön tyytyväisemmäksi omaan ulkonäköönsä, on hänellä siihen oikeus. Jos nyt täytyy mainita joku asia, jota en itse henkilökohtaisesti aivan ymmärrä, ovat esimerkiksi rasvaimu ja takapuolitoimenpiteet. Tai siis asiat, joille voi tehdä itse  jotain, käymällä esimerkiksi kuntosalilla. Se tässä nykymaailmassa onkin vääristynyttä ja samalla koukuttavaa, että kaikki on saatava nyt heti, koska onhan se mahdollista. Jos siis haluaa maksaa.. Mutta jos nyt puhutaan tilanteesta, jossa lihavuus ei ole terveydelle haitaksi, muttei olla valmiita tekemään itse pitkäjänteisiä elämäntapamuutoksia muokatakseen kehoa liikunnalla ja ruokavaliolla, vaan halutaan tulos kirurgisesti, ei kyllä puhuta kovin kauaskantoisista muutoksista.

Rehellisyyden nimissä olen joskus aikanaan harkinnut rintojen kohotusleikkausta. Olin nuorempana huomattavasti suurempirintainen ja asia tuotti jo lieviä ongelmia mm. hartiakipujen muodossa. Vuoden imettämisen ja rasvan katoamisen jälkeen voitte kuvitella, että tilanne on kaikkea muuta kuin samanlainen kun 10 vuotta sitten. Silti en juurikaan jaksa stressata tästä, ainakaan tällä hetkellä. Jos asia alkaisi esimerkiksi viiden vuoden kuluttua vaivaamaan, niin voisin harkita uudelleen kohotusleikkauksen mahdollisuutta. Vanhempana, puhutaan siis esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, voisin harkita joitain ei-kirurgisia omaa kollageenintuotantoa kiihdyttäviä esteettisiä hoitoja esimerkiksi nuorentamaan kasvonpiirteitä, mikäli asia tuossa vaiheessa aiheuttaa jonkinaista ylitsepääsemätöntä ahdistusta. Eihän kukaan haluaisi vanheta tai ”rupsahtaa”. Monet liputtavat luonnollisen ikääntymisen puolesta ja tietty minäkin, mutta onhan tämä vähän kaksipiippuinen juttu. Jos näistä asioista ei jauhettaisi, harva edes kiinnittäsi huomiota niihin pieniin virheisiin tai ikääntymisen merkkeihin. Jos eläisin eristyksissä ilman nettiä autuaan tyytyväisenä kaikesta, tuskin edes ajattelisin, että ulkonäössä voisi olla jotain paranneltavaa, oli se sitten hiustenpidennykset tai ihoa silottava toimenpide. Mutta sitten taas, jos jotain innovatiivista on tarjolla, tarttuu siihen helposti. Kukapa nyt enää jaksaisi (valitettavasti) viljellä omia kasviksiaan, koska kaupasta on vain niin helpompi ostaa? Jos jotain on mahdollista ostaa, niin kyllähän ihmiset ostavat. Ja sehän tässä onkin vähän ”sairasta” omalla tavallaan.

 

Mikä on teidän mielipide? Jos teillä olisi esimerkiksi vanhetessa mahdollisuus kokeilla nuorentavia toimenpiteitä, tekisittekö sen vai ovatko kaikki esteettiset hoidot ehdoton no-no? 🌸

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Seuraava kohteemme maailmanympärysmatkalla..

Toivottavasti teillä meni joulu kivasti. Tuntui niin oudolta viettää joulua aivan erilaisessa ympäristössä, kuin mihin on tottunut. Joulukuuset ja palmut ovat jotenkin niin outo yhdistelmä suomalaiselle, haha. Eilen käytiin illalla tässä lähistöllä kävelyllä ja ihastelemassa näiden rannan ökytalojen joulukoristeita ja -valoja. Sitten käytiin hakemassa ihan parhaat take-away-ruoat eräästä korelaisesta ja syötiin hieman erilainen jouluillallinen sängyssä 😀 Olen nyt pari päivää myös epätoivoisesti yrittänyt tuumailla, että miten saisin pipobisneksen laajennettua tänne, kysyntää nimittäin olisi aivan 100% varmasti!! Arghh!

Olen (tottakai) ollut joulun flunssassa. Pojan tarhasta saatu räkätauti tarttui minuunkin ja nyt ollaan molemmat oltu enemmän tai vähemmän räkäisiä. Ehkäpä tämä flunssakierre loppuu pian kun on päivähoidosta tauko.
Käytiin aaton aattona eräällä läheisellä ostarilla, koska oli tarkoitus ostaa pojalle jokin pieni joululahja ja etsiä minulle aurinkolaseja, koska onnistuin jättämään ne tottakai kotiin.. VIRHE! Jopa minä, joka yleensä nautin ostareilla kiertelystä, meinasin saada jonkinasteisen paniikkikohtauksen tuosta joulukaaoksesta. Huhheijaa. Joka paikka oli tupaten täynnä, kaikissa liikkeissä ”osta 1, saat toisen tuotteen -50%”-kreisialeja, joista ihmiset sekosivat ja pelkästään joulupukin mökille, jossa lapset pöäsivät tapaamaan joulupukkia, oli varmaan 100 metrin jono.


En ole vielä paljastanut koko matkareittiämme maailmanympärysmatkalla, mutta viikonloppuna häämöttää siirtyminen seuraavaan kohteeseen. Ja siis etappiin, jota itse odotan kaikkein eniten koko reissulla ja josta koko idea tähän reissuun pallon ympäri oikeastaan lähti. Te, jotka olette seuranneet blogiani ja IG:täni tiiviisti, tiedätte kaiken Ranskan Polyneesia-hehkutukseni. No, eihän reissu olisi ollut tietenkään mitään ilman sitä, tai oikeastaan tuon kohteen vuoksi halusin koko tälle matkalle. Kun mennään ihan melkein virallisesti toiselle puolelle maapalloa Suomesta katsottuna, on (varsinkin pienen lapsen kanssa reissatessa) järkevää ottaa joku etappi pitkiin lentoihin, kuten tämä eka Los Angelesin stoppi. Hieman aikaa totutella aikaeroon ja lepäillä. Ja sitten taas kun lennot Tahitille jo yksinään ovat aivan törkeän kalliita, miksi ei samalla kokoaisi paluuta useamman kohteen kera? Lentojen määrä ja lennetty matka kun on tuolloin periaatteessa sama. Jos on hieman enemmän aikaa käytettävänä (okei ja tietysti rahaa säästettynä), on tämmöinen reissu hyvä mahdollisuus kiertää samalla pallon ympäri. Ainiin ja maailmanympärysmatkan budjetista on tulossa toivottu postaus lähiaikoina!

Okei, eli ei varmasti jäänyt kenellekään epäselväksi, että lähdemme loppuviikosta Ranskan Polyneesiaan! Eli koko maapallon unelmakohteeseeni. Ettekä usko kuinka innoissani olen! Lennämme Tahitille, josta jatkamme heti Moorealle, jossa vietämme valtaosan ajasta. Lopussa kiertelemme vielä Tahitiakin ennen seuraavaa kohdetta. Kaikkiaan olemme Ranskan Polyneesiassa kokonaiset kolme viikkoa. Tommi on aina vängännyt vastaan Moorealle ”koska siellä ei voi surffata”, kunnes kuuli eräältä tutultaan, joka oli käynyt Moorealla, että oli surffannut ehkä elämänsä parhaimmat aallot siellä. Muuttuipa asenne melko nopsaa! Olen puolivitsillä jo miettinyt, että muutetaan sinne asumaan, jos rakastutaan paikkaan tulisesti 😉

Tässä ehtii vielä tekemään ja näkemään vaikka mitä viimeisellä LA-viikolla. Huomenna olisi tarkoitus lähteä käymään Venicessä, jota olen odottanut aivan hurjasti. Lisäksi ajattelin käydä lähipäivinä pyörällä muutaman mailin päässä eräässä lankakaupassa, jonka löysin googlella. Ihan kamala neulomishimotus päällä ja ajattelin, että Moorealla on varmasti hyvin aikaa rentoutua ja neuloa! Ainiin ja sen ennen reissua valmistuneen neulemekon ohje on lähipäivinä tulossa tänne.

 

Kivoja välipäiviä teille! 🥰

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Lahjaton joulu

Emme ole puolison kanssa koskaan olleet mitään kovin ahkeria lahjojen ostajia. Viime vuosina itseasiassa sitäkin vähemmän. Jos ostamme lahjoja toisillemme, teemme sen usein todelliseen tarpeeseen, kuten viime vuonna kun ostimme toisillemme samanlaiset talvi-kumisaappaat ennakko-joululahjaksi. Haha! Toki toista tulee muistettua esimerkiksi syntymäpäivänä hankkimalla jotain pientä, mutta itse en kyllä kertakaikkiaan ole mikään turhanpäiten lahjoja osteleva tyyppi. Ensisijaisesti yritän aina miettiä, mitä toinen oikeasti tarvitsee. En edes muista milloin olisin ollut virallisesti joululahjaostoksilla. Oikeasti, siitä on varmasti yli 5 vuotta! Sinänsä hassua, että jos miettii ajassa taaksepäin, pidettiin jopa epäkohteliaana sitä, ettei ostanut toisille kasapäin lahjoja.

Nyt viimeisen parin vuoden aikana on alkanyt yhä enemmän kiinnittämään huomiota kuluttamiseen noin yleisesti, samalla myös lahjojen ostamiseen. Viimeinen asia, mitä haluan tehdä on ostaa jotain turhaa vain ostamisen ilosta. Olen esimerkiksi todennut käsitöinä tehdyt lahjat parhaimpina ystäville, perheelle ja kummeille. Pipot ja soijavahakynttilät ovat löytäneet tämänkin vuoden aikana monen ystävämme luokse. Myös aineettomat lahjat ovat kasvattaneet suosiotaan ja ottaisin itse ehkäpä kaikkein mieluiten vastaan aineettoman lahjan! Keramiikkakurssin, joogakortin tai ihan vain yhteisiä hetkiä perheen kanssa 🙂

Lapsen kanssa on koko lahjahomma kuitenkin kokenut aivan uusia ulottuvuuksia, koska kaikki haluavat ostaa lapsille lahjoja. Poikamme syntymän jälkeen yritin promota ihmisille pojan omaa tiliä ja vaihtoehtoista rahalahjaa, joka säästyisi tämän myöhempiä ikävuosia varten. Siis niissä tapauksissa kun lahjoja on annettava ja joudutaan erikseen kysymään meiltä, että mitä sitä voisi ostaa. Emme me turhanpäiten yritä pyytää muilta rahaa lapsen tilille, mutta itse näen sen kuitenkin parempana vaihtoehtona kun semmoisen turhan tavaran ostamisen. Rahalahja ei kuitenkaan ole saanut kovin suurta kannatusta ja toki itsekin olen sitä mieltä, että joku pieni konkreettinen lahja on aina henkilökohtaisempi kuin tilisiirto.

Kuulun edelleen johonkin Facebookin vauvaryhmiin, joita joskus äippälomalla ehdin imetystylsyyksissäni selailemaan. Jokunen viikko sitten bongasin jonkun lahjajulkaisun, jossa äiti esitteli parivuotiaalle ennakkoon ostamiaan lahjoja. Niitä oli enemmän kuin yhden käden sormia! Siis yhdeltä ihmiseltä, yhdelle lapselle. Tuon jälkeen aloin miettiä, että mitä arvoa iso lelukasa oikeasti tuo pienelle lapselle? Jolla mitä ilmeisimmin on jo kaikkea, mitä ”ihan oikeasti” tarvitsee. Ehkä hetken riemua, kunnes lelut heitetään nurkkaan ja palataan takaisin niihin ykköslemppareihin. Jäin miettimään, että onko lahjojen ostaminen lapselle joku kilpailu? Miksi kymmenen hätiköityä lahjaa olisi sen parempi kuin vaikkapa pari oikeasti harkittua? Täytyykö määrällä pyrkiä todistelemaan jotain?

Itse olen kokenut, että jo pelkästään kummeilta ja isovanhemmilta saadut lahjat ovat jo melko paljon. Tai siis jos pieni lapsi saa yhteensä 3-5 lahjaa, on se yksi aineeton tai aineellinen lahja vanhemmilta sopiva määrä. En itse halua ostaa mitään turhaan, enkä myöskään opettaa lapselleni, että merkkipäivät- tai pyhät ovat aikaa, jolloin on ostettava jotain, kunhan on joku paketti annettavaksi. Itseltäni menee jotenkin täysin yli ymmärryksen se, että pikkulapsi saisi vaikkapa yli 10 lahjaa. Kukin tavallaan ja tietysti lahjojen merkitys vain korostuu entisestään lapsen kasvaessa, mutta ehkä nyt onkin hyvä aika kasvattaa lasta jonkinlaiseen ”ei määrä, vaan laatu”-ajattelutapaan. Jos saisin itse päättää, ostaisin kyllä mielelläni kivoja pehmeitä lahjoja tarpeeseen, toki nyt lapsi varmasti ajattelee pehmeästä ja lämpimästä uudesta pyjamasta hieman eri tavoin kun olovaatteita hifistelevä äiti 😀 Tottakai ostan pojalle sillon tällöin uusia leluja tai tarvikkeita, vaikkei olisikaan mikään merkkipäivä. Uudet värikynät, kivan kuvakirjan tai nyt viimeisimpänä pienen poliisiauton Oslon lentokentältä, joka oli pienelle flunssapotilaalle niin tärkeä juttu, ettei irrottanut autoa käsistään koko päivän aikana. Pienetkin jutut tekevät lapsen valtavan onnelliseksi. Ei siihen tarvita satoja euroja tai kymmentä lahjaa, ainakaan näin pienille.

Tänä(kään) vuonna en lähde lahjaostoksille tai ota lahjarumbasta mitään sen kummempaa stressiä. En odota saavani muilta lahjoja, enkä myöskään ostele niitä muillekaan. Pojalle haluan tänään tai huomenna käydä ostamassa jonkin lahjan, josta on iloa täällä reissussa. Semmoisen, josta arvelen tämän pitävän pitkään. Puolison kanssa olemme sopineet, että toiselle täytyy ilmoittaa mikäli ostaa tälle lahjan. Tänä vuonna koen, että yhdessäolo ja joulu ulkomailla on paras joululahja. Yhteiset muistot ovat niitä, jotka jäävät mieleen siinäkin vaiheessa kun lelulahjat on jo aikapäiviä sitten unohdettu. Voi tietysti olla, että lahjojen merkitys korostuu pojalle tässä lähivuosina, mutta mitään turhaa hömpötystä ja roinaa en aio jatkossakaan ostaa lahjaksi vain sen tähden, että olisi jotain annettavaa.

 

Oletteko te vähentäneet lahjojen ostamista viime vuosina?

 

Ps. Tuumailen vähän, että postailenko jouluna. Luultavasti useimmat teistäkin puuhailevat aattona ihan muita juttuja. Mikäli pidän päivän-parin tauon, toivotan teille hyvää joulua! Palaillaan 🌸✨💎🦄

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Calilove

Saavuimme toissapäivänä Los Angelesiin, hieman tuskaisen lennon jälkeen. Pojalla alkoi matkalla kuume ja lento meni enemmän tai vähemmän sähellyksessä pelkästään jo unirytmin vuoksi kun jouduttiin heräämään tiistaina jo neljän jälkeen Oslon lentoa varten. Mulle oli tullut Norwegianilta varmaan viisi mailia mahdollisuudesta bidata upgradea ja elättelin toivoa, että lento olisi yhtä tyhjä kun viime kerralla kun lensimme Norwegianilla Loseihin, mutta ei.. Vissiin vikat premium-paikat yritettiin täyttää, koska lento kertakaikkiaan oli tupaten täynnä. Miten voi olla, että kaikki lähtevät jouluksi reissuun ja vielä jo näin aikaisin? Eipä tosiaan mikään ihme, että lennot ovat aivan sikakalliita jo viikko ennen joulua, koska näköjään ihmiset matkustavat jo silloin!

En kestä kuinka ihana tämä rantatalo pihoineen oli ???

Hieman tosiaan jetlag-juttuja ollut nämä ensimmäiset päivät. Siksi on ollut hieman hankaluuksia pysyä postaustahdissakin. Eiköhän se tästä lähipäivinä pikkuhiljaa tasoitu. En ole vielä millään muotoa joulufiiliksissä, ihme kyllä. Täällä kun ei luonnollisesti voi jouluhömpötyksiltä välttyä. Tänään piti herätessä ihan katsoa, että missä päivässä mennään ja milloin on joulu. Kävin eilen aamulenkillä Manhattan Beachillä ja jäin ehkä hieman koukkuun kuvailemaan talojen aivan älyttömiä joulukoristeita, joista tein IG Storiesiin kunnon pläjäyksen! Puolentoista tunnin lenkistä meni varmaan puolet siihen, että napsin kuvia ”vielä tästä yhdestä talosta”. Täytyy kyllä myöntää, että täällä iskee melko nopeasti kunnon talokateus.. Ja tottakai myös koristeiden täytyy olla upeammat kuin naapureilla. Vaikka en itse mikään jouluhifistelijä olekaan, oikein innostuin noista koristelujutuista! Täytyy vielä käydä järkkärin kanssa kuvailemassa hienoimpia joulujuttuja. Jenkki-joulu on kyllä ihan älytön kokemus, vaikkei jouluintoilija olisikaan 🙂

Uskokaa tai älkää, mutta täällä ollaan kyllä jotenkin ihan jälkijunassa joissain asioissa. En ehtinyt ennen reissua käydä sokeroinnissa, niin yritin sitten tuskaisesti etsiä täällä jotain sokerointipaikkaa. Kävin kysymässä kahdesta kauneushoitolasta, eivätkä he edes tienneet mitä sokerointi on, täällä kun tehdään vain pelkkiä vahauksia. Sitten sain urkittua pari paikkaa ja vissiin sokerointi on täällä joku aivan uusi villitys (joka myös maksaa aivan sikana). Ehkäpä sopiva paikka vielä löytyy, tähän saakka olen tosiaan ollut näiden sheivaamattomien säärieni kanssa, kuten alkuun pelkäsinkin 😀

Mulla on mielessä vaikka mitä juttuja, joita haluan näiden kymmenen päivän aikana täällä tehdä ja nähdä. Venice Beach, joku ostari ja lemppari-kivikauppa noin muutamaksi esimerkiksi. Täällä nyt keksisi helposti vaikka jokaiselle päivälle uutta ja ihmeellistä nähtävää. Haluaisin myös ihan superpaljon käydä Griffith Observatoryssa katsomassa kaukoputkella planeettoja. Olisi niin siistiä! Onko joku käynyt siellä?

Nyt aamupalajuttuja, lenkille ja rantsuun! Heräsin jo kolmelta yöllä, joten saa nähdä selviääkö tästä päivästä ilman päiväunia.

 

Palataan huomenna uusien juttujen kera! ??✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.