Hämmentävät kokemukseni energia- ja kristallihoidosta

Vihdoinkin ehdin kirjoitella kokemuksiani ja ajatuksiani tästä aiheesta, joka on ollut mielen päällä jo usean viikon ajan! Alkusyksyn aikana olen testaillut ties mitä uusia mielenkiintoisia juttuja, parina esimerkkinä energiahoito ja kristallihoito, joista olen ollut molemmista todella innoissani (ja samalla hämmentynyt). Mitä sitten olen näistä tuumannut, huomannut ja kumpi on ollut enemmän mieleeni? Lue eteenpäin, mikäli aihe kiinnostaa 🙂

Takana on nimittäin elo-syyskuulta kaksi hoitokertaa energiahoitoa ja viimeisenä kristallihoito viime viikolla. Olen käynyt hoidoissa tutulla Shala Helsingin Liisa Laineella, johon luotan täysin. Itse olen sitä mieltä, että jos menet tämän tyyppiseen ”henkiseen hoitoon” tulee myös hoitoa tekevään henkilöön luottaa ja saada hänestä ”hyvät vibat”. Liisa on aivan ihana tyyppi ja joogaohjauksen lisäksi todella pätevä myös näissä hoidoissa. Jos asia kiinnostaa, kipin kapin Liisan tyköön Museokadulle, lupaan ettet tule katumaan. (Ja tämä ei todellakaan ole mikään yhteistyö!!)

Elo- ja syyskuu ovat menneet omalta osaltani suoraan sanottuna melko alakuloisissa fiiliksissä. Mieli on ollut maassa ja olo ollut jollain tapaa epämääräisen surumielinen. Toisinsanoen ovat energiatasoni olleet pohjalukemissa ja mieli jollain tavalla hukassa. Päädyinkin etsimään muutamia vaihtoehtoisia hoitotapoja kohottamaan mielialaa ja energiatasoja. Ihan vain koska: Miksipä ei? Ja arvatkaa mitä: Olipa sitten kyse sattumasta tai mistä tahansa muusta, nämä ovat oikeasti tepsineet!! Tärkein juttu näissä hoidoissa on kuitenkin suhtautua niihin avoimin mielin. Jos ajattelet, että tämä on täyttä humpuukia, tuskin kiinnität vaikutuksiin edes mitään huomiota. Oleellista on myös kuunnella intuitiotaan.

Mitä energiahoito sitten on?

Hoito pyrkii tasapainoittamaan ja avaamaan kehon chakroja ja energiavirtauksia. Stressi, tukahdetut tunteet tai pelkotilat saattavat oireilla kehossa eri tavoin, esimerkiksi kiputiloina. Oireet taas voi olla seurausta kehon energioiden tukoksista tai epätasapainosta. Perinteinen intialainen lääketiede pohjautuu jo tuhansia vuosia taaksepäin siihen, että chakrat ovat kehon energiakeskuksia, joilla on kehossa jokaisella omat tehtävänsä. Eri chakroilla on kehossa eri tehtäviä, niiden tukokset, epätasapaino tai yliaktiivisuus voi oireilla kehossa eri tavoin. Perinteinen intialainen lääketiede uskoo siihen, että kun kehon energiakeskukset ovat tasapainossa ja energiat pääsevät virtaamaan vapaasti, kärsii ihminen myös vähemmän sairauksista ja niiden aiheuttamista oireista. Esimerkiksi jooga pyrkii juuri energiavirtojen tasapainoittamiseen. (Ja huom!! Vaihtoehtoiset hoidot eivät korvaa lääketieteellistä hoitoa, vaan toimivat täydentävänä hoitona.)

Energiahoitoa kuvaillaan Shalan sivuilla näin:

”Sydämen Valo- intuitiivinenhoito on energiahoitoa, jonka avulla avataan kehon luonnollisia energiavirtauksia. Hoito on yleensä rentouttavaa ja hoitaa niin kehon, mielen kuin hengenkin tasolla. Korkeavärähteisen energian avulla avataan tukoskohtia eri tasoilta ja tuodaan tietoisuuteen esimerkiksi kehoon kätkeytyneitä kipuja, tunnelukkoja, sisäisen lapsen haavoja sekä ajatusmalleja, joista haluaa jo päästää irti. Hoito tähtää kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, joten hoitoaikaan sisältyy myös mahdollisuus luottamuksellisesti keskustella hoidossa nousevista asioista. Hoidossa ollaan normaalit vaatteet päällä hoitopöydällä rentoutuen. Hoito toimii parhaiten useamman peräkkäisen hoidon sarjana, niin että hoitokertojen väliin jää ainakin kaksi viikkoa. Usein jo kolmessa hoitokerrassa huomaa positiivisia muutoksia. Olet lämpimästi tervetullut myös yksittäisiin hoitoihin, jolloin tavoitteena on enemmän rentoutus ja stressin poisto. Hoidosta syntyvä olotila on kuitenkin hyvin yksilöllinen ja erilainen eri hoitokerroilla.  Hoidon jälkeen on hyvä varata rauhallista aikaa palautua hoidosta ja viettää loppupäivä tarvittaessa hieman rennommin.”


Mistä kristallihoidossa on kyse?

Hoidon aikana kehollesi asetetaan hoitavia kristalleja chakroille, itselleni tehtiin hoito 12 chakran tekniikalla, tässä on siis mukana myös joitain vähemmän tunnettuja chakroja. Jokaisella chakralla on oma värinsä ja kuten eri kristalleilla on erilaisia hoitavia ja tasapainoittavia ominaisuuksia, on kullekin chakralle myös määritelty kristallit, jotka tasapainoittavat tai aktivoivat niitä. Kristallihoito pyrkii siihen, että chakrat avautuisivat ja energiavirrat pääsisivät taas virtaamaan kehossa vapaasti. Periaatteessa hoito perustuu samoihin peruselementteihin kuin ylempänä mainittu energiahoito, mutta hoidossa käytetään lisäapuna kristalleja ja niiden värähtelytaajuuksia.

Hoitoa kuvaillaan Shalan sivuilla näin:

”Kristallit ovat puolijalokiviä ja kristalli määritellään sen atomimuodostelman perusteella. Kristallin atomit muodostavat toistuvan geometrisen kuvion eli mineraaleja, joilla on tällainen atomimuodostelma, kutsutaan kristalleiksi. Jokainen kristalli värähtelee omalla taajuudellaan. Myös kaikilla ihmisen elimillä ja soluilla on oma värähtelytaajuus, ja olemme siten hyvin herkkiä muille ”ulkopuolisille” energioille sekä omille ajatuksillemme, jotka voivat vaikuttaa helposti myös omaan värähtelytaajuuteemme ja siten fyysiseen oloon ja olemukseemme. Kristallien avulla voidaan tasapainottaa energioita, chakroja, muuttaa värähtelytaajuutta ja parantaa niin fyysistä, mentaalista kuin emotionaalista kehoa. Liisan energiahoito tehdään yleensä 12-chakran mukaan ja hyvin intuitiivisesti. Vaatteiden läpi tapahtuvan hoidon aikana keholle asetellaan erilaisia kiviä kunkin chakran kohdalle energioiden tasapainottamiseksi ja aktivoimiseksi samalla kun kehon energiakentät käydään intuitiivisesti läpi. Hoidon jälkeen olo on rentoutunut ja eheytynyt.”

Näistä kahdesta on pakko mainita, että omalla kohdallani huomasin kristallihoidon todella tehokkaaksi ja ehkä näistä kahdesta enemmän itselleni sopivaksi vaihtoehdoksi. Tai en nyt tiedä onko ”sopiva” oikea sanamuoto, mutta omalla kohdallani se vaikutti huomattavasti voimakkaammin. Selkeästi kristallit ovat juuri itselleni sopiva hoitomuoto, ehkäpä tämän vuoksi muutenkin olen aina tuntenut niihin vahvaa vetoa. Vaikka ensin hieman mietinkin, että uskallanko sanoa tätä täällä blogissa ääneen, mutta tässä se tulee: Tunsin hoidon aikana energiat todella selkeästi. Energiahoidon kohdalla tunne ei ollut niin vahva, mutta erityisesti keskivartalon kohdalla oli ikäänkuin tunne, että tekisi mieli kohota hoitopenkistä kattoa kohden. Vähän kuin tasapainottuneet energiat olisivat keventäneet kehoani ja pyrkineet nostamaan sitä ylöspäin. Tämä oli todella outoa! Mutta, hulluttelu ei kuitenkaan jää tähän, kokemukseni kristallihoidosta oli tosiaan erityisen voimakas ja myös Liisa oli hoidon alussa aistinut, että energiani on todella vahva. Hoidon aikana valtasi kehon todella omituinen tunne, vähän kuin valkoiset liekit olisivat roihunneet kehossani ja tunnetta voi ehkä kuvailla niin, että tunsin kehoni energian olevan ”yhtä”. Tunne oli todella outo ja eron huomasi aivan selkeästi kun Liisa sai käytyä kaikki chakrat läpi pendulumin kanssa, tuolloin tuo tunne katosi. Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa todella hullulta 😀 Olin hoidon jälkeen niin hämilläni, etten oikein edes osannut selittää tunnetta ja kokemuksiani Liisalle.

Mitä sitten huomasin hoidon jälkeen? Vaikutukset näkyvät usein päivä-pari hoidon jälkeen. Itse olen erityisesti huomannut intuition vahvistuneen, vieläpä aivan selkeästi. Näen monet asiat aivan kristallin kirkkaina (kirjaimellisesti haha) ja  juuri ne, joiden suhteen olin hieman hukassa. Noin yleisesti olen näiden kolmen hoidon jäljiltä huomannut selkeää mielialan kohenemista, henkistä tasapainoa, sekä stressin vähenemistä. Heti hoidon jälkeen on olo todella rentoutunut ja rauhallinen, oloa on hieman vaikea selittää. Jatkossa aion käydä kristallihoidossa kerran kuukaudessa.

Ja ymmärrän täysin, etteivät kaikki usko näihin juttuihin, mutta itse pyrin suhtautumaan uusiin kokemuksiin avoimin mielin. Mikäli olet epäilevä, käy testaamassa hoitoa, mutta jätä kuitenkin ennakkoluulot kotiin. Itse näen, että tämän kaltaiset hoidot ovat erinomaisia täydentäviä hoitoja esimerkiksi arjen stressitiloihin, intuition vahvistamiseen ja tiloihin, jotka eivät vaadi mitään lääkärin akuuttia hoitoa. Itse suhtaudun näihin enemmänkin siltä kannalta, että ”kokeilemalla ei ainakaan menetä mitään” ja päinvastoin, itse olen ainakin löytänyt näistä hoidoista itselleni avun tasapainoittamaan mielen myllerryksiä hektisen perhearjen keskellä. Olen iloinen, jos joku toinen löytää tämän avulla edes jonkinlaista apua arjen murheisiin tai alakuloiseen olotilaan. Usein tuomitsevat tyypit ovat niitä, jotka eivät ole testanneet tai antaneet erilaisille kokemuksille mahdollisuutta.

Ja jos hoidot kiinnostavat, löytyy lisätietoja ja hinnasto Shala Helsingin sivuilta täältä 🙂

Kiinnostaisi kuitenkin hurjasti kuulla, että onko joku siellä kokeillut jompaa kumpaa tai molempia näistä hoidoista? Mitkä olivat kokemukset?

Rentouttavaa viikonloppua <3

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kuulumisia Lapista

Noniin! Terkkuja jo toistamiseen täältä Lapista. Tulimme maanantaina Pyhätunturille äitini ja isäpuoleni kanssa. Lensimme pojan kanssa Rovaniemelle, joka tuntui hieman yksinkertaisemmalta vaihtoehdolta kuin istua puolikas vuorokausi autossa naperon kanssa. Sinänsä toivon ehdottomasti, että reissaamme viimeistään ensi kesänä Lappiin koko perheen voimin vaikkapa sillä autolla.

Anyway, ei varmasti yllätä, että olen aivan lumoissani Lapista! (Nykyään olen kyllä täpinöissäni ihan kaikista paikoista, joihin menen 😀 Eihän siinä, hyvä juttu vaan!) Edellisen kerran olen ollut pariin otteeseen Sallassa joskus yli 10 vuotta sitten ja Saariselällä joskus ikuisuus sitten, joten ehkäpä oli aikakin jo avartaa näkemystä tämän kotimaan matkailun suhteen. Aloin itseasiassa jopa jo haaveilla kesämökistä täältä.. Olisi ihana viettää pidemmän aikaa täällä kesäisin ja talvilomilla.

Ainakin omalla kohdallani Lappiin reissaaminen menee aina semmoiseen epämääräiseen ”olisi ihana pitkästä aikaa päästä, mutta en ikinä saa vain aikaiseksi”-kategoriaan, joten onneksemme pistimme viimeinkin töpinäksi. Seuraavana kiinnostaisi Kittilä / Levi / Ivalo – akseli vieläkin Pohjoisempana. Ja hei, ruska on aivan parasta aikaa tulla tänne! Ei vielä liian kylmä, henkeäsalpaavan kauniit maisemat, metsät pullollaan mustikoita (ja puolukoita), eikä enää edes itikoita. Itselleni tämä on myös ensimmäinen kerta Lapissa syksyllä.

Eilen satoi koko päivän, joten ei tullut kuuloonkaan kantaa kameraa mihinkään mukaan. Uhmasin kuitenkin keliä ja lähdin lenkille tunturiin. Kipusin reippaillen Pyhätunturin huipulle, josta näkyvyys kylläkin oli täysi nolla sateen vuoksi, mutta tulipahan ainakin puolentoista tunnin mittainen reipas treeni! Tunturilenkkeily on kyllä ihan parasta ja tehotreeniä jaloille 😀

Eilen tuumailin lenkillä kuinka onnekas saa olla kun on syntynyt näin puhtaaseen ja kauniiseen maahan, kuin Suomi. Kuulostaa melko kliseeltä, mutta esimerkiksi Helsingin arjen syövereissä unohtaa helposti pysähtyä ja mietiskellä asiaa syvemmin. Olen itse ainakin Helsinkiin muutettuani etääntynyt huomattavasti luonnosta, joka on sinänsä harmi. Jokainen tarvitsisi arjessa välillä niitä pieniä hengähdystaukoja luonnossa. Onhan toki Etelässäkin luontoa, mutta jostain syystä tuntuu, että sinne metsään lähteminen autolla ruuhkien keskellä on jotenkin niin paljon hankalampaa. Mikään ei rauhoita kiireen ja stressin keskellä paremmin kuin luonto. Ja toki, rakastan edelleen lämpöä ja tropiikkia, mutta viime vuosina on alkanut enemmän arvostaa myös sitä mikä meillä on täällä ihan lähellä ja kaikkien ulottuvilla. Joskus täytyy siis käydä kaukana nähdäkseen lähelle, hassua sinänsä että pätee myös tähän.

Tulipa melkoinen luontokuvapläjäys!

Huomenna paluu varmasti taas normiaiheisiin 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Itsetutkiskelua nousevan merkin ja kuumerkin avulla

MAINOS: Hei lukijani! Kokeile Nextoryn e- ja äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan täällä 🌞 Omia kirjavinkkejäni löydät tästä postauksestani.

www.nextory.fi/iines

Rakastan yli kaiken horoskooppeja ja astrologiaa. Vaikka alalta varmasti myös paljon sitä täyttä humpuukia löytyykin, pakko sanoa, että luonnehoroskooppini täsmää minuun täysin, samoin kuin se aikaisemmin teettämäni tähtitulkinta. Eikä käsite horoskooppi jää vain siihen perinteiseen aurinkomerkkiin. Sen lisäksi voidaan yksilön luonnetta kuvailla ja analysoida myös muiden merkkien, sekä käsitteiden pohjalta. Esimerkkinä nouseva merkki ja kuumerkki. Moniko teistä on selvillä omasta nousevasta  merkistä ja kuumerkistään? Usein kun puhutaan juuri vain siitä perinteisestä aurinkomerkistä ja nämä muut merkit ovat tuntemattomampia. Lisäksihän horoskooppimerkkejä voidaan astrologiassa luokitella monella eri tavalla; eri elementteihin, sekä johtavan, kiinteän ja muuttuvan perusteella. Pitääkin joskus tehdä tarkempi postaus myös näistä. Aihe on nimittäin niin laaja ja koukuttava!

Aurinkomerkki, nouseva merkki ja kuumerkki. Mitä nämä kaikki ovat?

 

Sanotaan, että ”perinteinen aurinkomerkki” (eli juurikin se virallinen horoskooppimerkkisi) kuvaa sinua silloin kun henkilö tuntee sinut hyvin, eli se kuvastaa yleistä olemustasi. Nouseva merkki taas kertoo siitä, millaisen kuvan ulkopuoliset ja ehkä vieraat kuvat sinusta saavat ensivaikutelman perusteella. Monet ihmiset saattavat tahtomattaan vaikuttaa ensivaikutelman perusteella täysin erilaiselta ihmiseltä kuin sitten kun henkilöön tutustuu tarkemmin. Näiden lisäksi löytyy myös kuumerkki, joka kuvaa yksilön syvintä olemusta ja heijastaa syvemmin tunne-elämää, eli emotionaalista persoonallisuuttasi. Kuumerkki on vahvasti yhteydessä esimerkiksi varhaislapsuuden kokemuksiin, kasvatukseen ja perhesuhteisiin. Lisäksi se voi kuvastaa sitä, miten suhtaudut muihin ihmisiin, miten käyttäydyt yksityiselämässäsi eri tilanteissa tai mielen kätköissä piileviin salaisiin unelmiin tai perustarpeisiin, joita tarvitset tunteaksesi itsesi turvalliseksi tai tyytyväiseksi.

Näiden lisäksi löytyy varmasti muitakin merkkejä luonnepohdintaan, mutta itse olen tutkiskellut lähinnä näitä kolmea. Osiltaan tämä selittää esimerkiksi sen, että itsestään saattaa usein löytää piirteitä, jotka sopivat vahvasti johonkin toiseen merkkiin. Tällöin voi selitys olla esimerkiksi nousevassa merkissä tai kuumerkissä. Oma nouseva merkkini on jousimies ja kesällä perehdyin syvemmin nousevaan merkkiini, jonka allekirjoitan ehdottomasti täsmäävän itseeni. Kuumerkkini taas on rapu ja kyllä, allekirjoitan myös sen todella täsmääväksi kohdallani.

Miten nousevaa jousimiestä sitten kuvaillaan?

 

”Nouseva jousimies antaa itsestään menevän, sosiaalisen, kiihkeän ja periaatteellisen ensivaikutelman. Hänen elämänasenteensa on levoton, sillä matkustushalu ja vieraiden kulttuurien näkeminen ovat hänelle melkein elinehtoja. Tästä yksilöstä paistaa into ja tulenpalava aatteellisuus, joka saattaa ryöpytä ilmoille vahvoina mielipiteinä ja haluna saarnata aina tilaisuuden tullen.”

Lainaus täältä.

Intohimo nähdä matkustaa, vahva periaatteellisuus, rehellisyys ja lainkuuliaisuus kuvaavat nousevaa jousimiestä. Ja tämä on ehdottomasti niin minua. Ihmisenä olen niin rehellinen ja periaatteeseen nojaava kuin vain voi olla. Haluan, että kaikki on reilua ja tasapuolista, jos joku asia ärsyttää tai on väärin, niin sanon sen todellakin suoraan. Siltikään en halua loukata ketään, vaan enemmänkin edistää sitä, että pidän omia ja muidenkin puolia. Tuon tietynlaisen levottomuuden tunnistan myös itsessäni, varsinkin silloin kun ympärillä mikään ei muutu ja arki tuntuu junnaavan paikallaan. Tämä on varmasti tullut erityisesti viimeaikoina ilmi täällä 😀 Minusta saa helposti todella menevän, ekstrovertin ja sosiaalisen kuvan. Sitten taas kun minuun tutustuu paremmin, oppii, että olen oikeasti enemmänkin rauhaa ja leppoisaa kotiaikaa rakastava tyyppi, joka sosiaalisesta luonteesta huolimatta omaa tietyn introvertin puolen ja vetäytyy usein omiin oloihinsa.

Kuumerkkinä rapu? Tässä muutamia lainattuja otteita omasta ravun kuumerkistäni:

”Kuu Ravussa kuvastaa miellyttävää ja ystävällistä henkilöä, joka omaa nopeasti muuttuvat tunteet ja mieltymykset. Usein Kuuravuilla on kiinteä suhde kotiin, he pitävät matkustamisesta sekä veden äärellä olosta. Hyvä mielikuvitus, tunnemuisti ja vahva intuitio ohjaavat tämän henkilön elämää voimakkaasti.”

”Kuu-rapu on lämmin, suojeleva, herkkä ja humoristinen tyyppi. Hän pitää huolta läheisistään ja osaa lukea muiden mielialoja helposti. Hänelle itselleen on tärkeää tuntea olonsa turvalliseksi ja tuetuksi.”

Lainaukset ovat täältä ja täältä.

Okei, rakastan siis ehdottomasti olla kotona ja olen kotihiiri henkeen ja vereen. Olen henkilö, joka huolehtii muista, mutta usein ehkä havahtuu juuri tähän, että niiltä itse huolehtijoilta harvemmin kysytään, että ”kuinka oikeasti menee ja mitä sinulle kuuluu”. Yleensä tuntuu olevan itsestäänselvää, että ne huolehtija-ihmiset ovat niitä vahvoja, jotka kyllä pärjäävät ja jotka eivät tarvitse sitä tukevaa olkapäätä. Tiivistettynä kuu-ravut siis ovat herkkiä, luovia ja koti-orientoituneita, jotka tarvitsevat omaa aikaa ja tilaa. Koti on paikka, jossa he tuntevat olonsa turvalliseksi. Hassua sinänsä, tunnemuisti ja intuitio ovat myös asioita, jotka ovat minulla todella vahvoja. Matkustelu on asia, josta ei varmaankaan tarvitse enää tässä yhteydessä mainita mitään, sinäns hassua, että se mainittiin näissä molemmissa merkeissäni.

 Kurkatkaa ihmeessä myös omat luonnekuvaukset. Mikäli et tiedä omaa nousevaa merkkiäsi tai kuumerkkiäsi, voi ne tarkan syntymäajan perusteella katsoa ehkä yksinkertaisimmin laatimalla netissä tietokonepohjaisen syntymäkartan, esimerkiksi täällä. Eli natal chartissa Moon-merkin kohdalla oleva merkki on kuumerkkisi, ascendant taas nouseva merkkisi. Ja josset raaski teetättää virallista astrologista syntymäkarttaa, ovat nuo netin kartat myös usein melko tarkkoja ja ennen kaikkea mielenkiintoisia 🙂

 Ainiin ja nyt kun oli puhetta horoskoopeista, niin aivan pakko vinkata suosikistani, jonka luen joka viikko ja joka kuukausi. Olen todennut Astrostyle.com:in AstroTwinsin viikko- ja kuukausihoroskoopit aivan huipuiksi! Suosittelen kurkkaamaan! Käyn itse aina lukemassa joka kuukauden ja viikon alussa.

Oletteko perehtyneet nouseviin merkkeihinne ja kuumerkkeihin? Täsmäävätkö?

Onko siellä muita nousevia jousimiehiä tai kuu-rapuja?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Parhaat hyvinvointi-aiheiset kirjat syksyksi X 3

Kesä on vierähtänyt ahkerasti kirjojen parissa, sekä ihan fyysisten, että myös äänikirjojen. Sain alkukesästä valita muutamia kirjoja Viisas Elämä-kustantamolta lomalukemiseksi. Olen itseasiassa myös aikaisemmin lukenut heidän monipuolista kirjavalikoimaansa ja voin lämmöllä suositella. Jos hyvinvointi, mindfulness, terveelliset elämäntavat tai lempeäotteinen työelämä aiheina kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti tutustua!

Nyt vinkkaisin kolmesta erinomaisesta hyvinvointi-aiheisesta kirjasta syksyn pimeneviin iltoihin…

 

Jo alkukesästä luin Erkki Lehtirannan ”Astrologia ja hyvinvointi”-kirjan, josta tykkäsin aivan mielettömästi. Tässä käsiteltiin astrologiaa hieman edistyneemmällä tasolla, käsiteltiin syntymäkarttojen kuviota ja mitä ne voivat merkitä elämässä. Kirjassa käydään lyhyesti myös läpi jokainen aurinkomerkki, sekä myös astrologian ”huoneet”, jotka määrittelevät elämän osa-alueen, johon planetaariset tapahtumat heijastuvat. Tilasin tämän jälkeen myös toisen Erkin kirjan, joka tällä hetkellä odottaa juurikin siellä mainitsemassani kiinnostavien kirjojen pinossa. Tämä on ehkäpä koko vuoden lempparikirjoja! En olisi malttanut ollenkaan laskea tätä käsistäni. Odotankin nyt innolla, että saisin erään kesken olevan kirjan luettua, seuraavaksi vuorossa Erkkiä 🙂

Hyvinvointigurun Gabrielle Bernsteinin ”Ihmeitä nyt”– kirjassa käydään läpi 108 pikakonstia sisäiseen rauhaan. Jokainen näistä on vajaan parin sivun mittainen ja kirja on todella helppolukuista, oivallinen esimerkiksi työmatkoille. Itse nuo pikaharjoitukset olivat erilaisia meditaatioharjoituksia, tappingiä, mietiskelyä, rentoutusta ja kaikkea mielenkiintoisen ja myös hieman erikoisen välillä. Todella mielenkiintoinen kirja jokatapauksessa! Vaikka osa harjoituksista oli hieman outoja, löytyy näistä 108:sta pikakonstista aivan varmasti jokaisen arkeen helposti sovellettavia rauhoittumisen, rentoutumisen tai sisäisen rauhan etsimisen harjoituksia. Pitäisikin kaivaa tuo kirja taas esille ja käydä läpi harjoituksia.

Kolmas kirja, jonka itseasiassa sain päätökseen kesälomani lopulla, kosketti paljon ja sai myös paljon miettimään omaa toimintaa. Sitä miten järki usein pyrkii ohjailemaan arjessa päätöksenteossa, sen sijaan, että kuuntelisi intuitiotaan. Katja Frangen ”Intuitiolla”-kirja oli aivan ihana! Kirjassa on muutamia simppeleitä harjoituksia vahvistamaan intuitiota ja saa muutenkin pohtimaan paljon omaa elämää. Vaikka moni asiaan perehtymätön ehkä ajattelee, että intuitiohöpinä on täyttä puppua, voin todeta että tämän kirjan jälkeen ajattelet toisin! On nimittäin täyttä asiaa ja käsittelee myös sitä, kuinka intuitiivista päätöksentekoa pyritään yhä enemmän soveltamaan myös johtamistyössä ja liike-elämässä.

Viime viikkoina tosiaan koukuttunut Jo Nesbohon äänikirjoina! Nyt on menossa kuudes Harry Hole-dekkari, ihan parhaita. Juttuhan meni niin, että vuosia sitten yritin aloittaa jonkun Nesbon kirjan, mutta jostain syystä se ei heti vetänyt mukaansa, niin jätin kirjan kesken enkä sen koommin niihin kajonnut. Kunnes nyt kesällä kun ajattelin antaa kirjoille uuden mahdollisuuden. Se ensimmäisenä aloittamani taisi olla huonolla tuurilla varmaan joku koko kirjasarjan tylsimmin alkava kappale, heh.

Onko joku näistä kirjoista teille tuttu?

 

Kirjat saatu kustantomolta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Vauvakuumetta ilmassa (?)

Ihme ja kumma en ole hetkeen kohdannut kysymyksiä perheenlisäyksestä tai siitä, että onko vauvakuume taas päässyt yltymään. Tiedättekö kun olet yhden pienen lapsen äiti, olet jatkuvasti tietynlaisen tarkkailun alla ja tuntuu olevan vain ajan kysymys, milloin toinen lapsi on tuloillaan. Jollain tapaa tämä on todella ahdistavaa. Ensinnäkin siksi, että tuntuu olevan jollain tapaa ”väärin” olla vain sen yhden lapsen äiti (koska täytyyhän lapsella olla aina leikkikaveri!) ja toisekseen kun se kyselyihin vastaaminen on jotenkin todella vaivaannuttavaa. Tietynlainen paine siitä, että pitäisi lisääntyä vain siksi, että ulkopuoliset jollain tapaa sitä odottavat. Mitä vikaa olisi olla yhden lapsen perhe?

Eikä sillä, että raskautuminen olisi mikään itsestäänselvyys. Vaikka omalla kohdallani olin onnekas, enkä kokenut sen suhteen mitään erityisiä haasteita, oli raskausaika sitäkin stressaavampaa. Synnytystä unohtamatta. Rehellisyyden nimissä ahdistun edelleen valtavasti kun mietin taaksepäin kasvututkimuksia, rakenneultraa, josta saimme lähetteen lisätutkimuksiin poikkeavien mittojen vuoksi, keskusteluita lapsivesipunktiosta, mahdollisen keskenmenon riskistä ja kehityshäiriöistä. Kaikkien tutkimusten ja NIPT:in  jälkeen todettiin, että ”vauva nyt vain on pikkuinen, kuten sinäkin”, mutta kontrolleissa ravasin parin viikon välein aina synnytykseen saakka. Huh. Unohtamatta alkuraskauden panikointia kaiken maailman listeriatartunnoista ja hysteriaa ruoka-aineiden suhteen. Kertakaikkiaan raskaus oli kohdallani todella stressaavaa aikaa.

Kaikesta huolesta ja murheesta huolimatta saimme maailman kauneimman terveen pojan, joka ihme ja kyllä oli vielä kaiken hössötyksen jälkeen melko normaalin mitoissa 3,3kg painollaan ja 50cm pituudellaan. Kokoarvio kun oli koko ajan jotain maksimissaan 2700g luokkaa. Ja no, synnytyksestä en tässä postauksessa edes aloita, muttei sekään mennyt ihan oppikirjojen mukaan. Vaikka pääosin olenkin päässyt suurimmista raskaus- ja synnytystraumoistani yli, painavat ne edelleen välillä mieltä. Ajatus siitä, että pystyisinkö tuohon kaikkeen uudelleen? Kestäisinkö pahimmillaan samanlaisen stressin ja vielä samalla olemaan äiti tälle rakkaalle pörröpäälle? Mitä jos seuraavalla kerralla joku menisi oikeasti kunnolla pieleen synnytyksessä jos kerta jo ensimmäisellä kerralla luulin etten selviäisi? Ajatusta ei helpota tieto siitä, että virhetila, jossa poika oli, on periytyvä ja olen myös itse syntynyt hätäsektiolla samassa virhetilassa.

Noin yleisesti olen ajatellut, että jos saisin enemmän kuin yhden lapsen, olisi kaksi lasta ihan ehdoton maksimi. Minulla ja miehellä on kummallakin yksi sisarus, joten ehkä siitäkin syystä se oma perhetausta usein antaa tietynlaisen mielikuvan sopivasta lapsimäärästä? Tai ainakin oman tuttavapiirini perusteella tämä pätee todella usein! Jos perheessäsi on ollut 3 lasta, haaveilet itse usein kolmesta lapsesta ja niin edespäin. Ei nyt tietenkään aina, mutta monissa tapauksissa se oma sisarusmäärä tietyllä tavalla tuntuu luontevalta ja ehkä myös osaa itsekin asettua lapsen asemaan siitä, miltä tuntuu kun on yksi tai kaksi sisarusta.

Ja mitä tulee siihen vauvakuumeeseen, en koe että potisin erityisemmin vauvakuumetta. Välillä toki käy mielessä, että olisi ihana saada toinen vauva, mutta jotenkin ajatus pelottaa liikaa. Arkemme on tällä hetkellä melkoisen hektistä tuon yhden villivekaran kanssa ja välillä olen kauhuissani miettinyt, että apua, mitä jos heitä olisi tuplat? Tottakai omat lapset ovat maailman tärkeimpiä ja he menevät aina kaiken edelle, mutta itse pyrin myös ajattelemaan käytännön seikkoja ja kyllä, itsekkäästi myös sitä omaa aikaani. Jos minulla olisi mahdollisuus olla kotiäiti, olisi tilanne varmasti eri, mutta sitten kun on kuitenkin intohimoa tehdä uraa ja omia juttujaan. Ja tietysti kaiken sen takana tärkeimpänä seikkana, olla äiti.

Jos lapsiluku tuplaantuu, kasvavat myös asumiskulut ostaessa isomman asunnon, omaa aikaa on huomattavasti vähemmän, matkustaminen paljon kalliimpaa ja sitä rataa. Eikä siinä, voisin helposti olla eri mieltä mikäli tukiverkostomme olisi parempi. Tiedättekö tilanteen kun 2,5-vuotias ei ole vielä kertaakaan ollut yötä poissa vanhempien luotaan ja tarhan lisäksi hoidossa ulkopuolisilla noin 3h ajan koko tämän reilun kahden vuoden aikana. Kyllähän se verottaa myös parisuhdetta. Kuinka kireänä pinna olisi kahden pienen lapsen kanssa ilman tukiverkkoa..? Ihan oikeasti, te keillä on lähellä isovanhempi, sisaruksia tai joku, joka voi tarvittaessa tukea tai avustaa, saatte olla niin onnekkaita.

Moni varmasti pitää itsestäänselvänä sitä, että isovanhemmat auttavat hoidossa kun haluatte puolison kanssa lähteä kahdestaan päivälliselle tai vain viettää rauhallisen illan kotona kahdestaan. Olkaa todella kiitollisia!! Meidän kahdenkeskistä aikaa ovat perjantain nopeat kauppareissut lähikauppaan ennenkö haemme pojan päivähoidosta. Very romantic 😀 Kahdestaan olemme käyneet dinnerillä tasan yhden kerran. Poika on iltakukkuja ja yleensä olen itse aikaisemmin nukahtamispisteessä, joten harvemmin tulee iltaisinkaan istuskeltua kahdestaan viettämässä aikaa. Ja sitten miettii, että miten tämä kuvio muuttuisi, jos mukaan tulisi pieni vauva? Tietysti kaikkeen sopeutuu, mutta ymmärrätte varmasti, että juuri tällä hetkellä tuntuu tämä perhe-elämä aivan tarpeeksi hektiseltä yhden villin minitapauksen kanssa. Eikä siinä, emme tietenkään valita pojan kanssa vietetystä ajasta. Mehän rakastamme olla yhdessä. Nukumme yhdessä, katsomme telkkaria yhdessä, teemme kaiken yhdessä. Mutta sitten taas, ymmärrätte varmasti pointin myös parisuhteen ja sen kahdenkeskisen ajan kannalta.

Lopuksi kerron salaisuuden. Kesällä teki eräs ystäväni minulle tarot-ennustuksen, jonka kaikki kortit liittyivät jollain tapaa hedelmällisyyteen tai lisääntymiseen. Menin tästä jotenkin täysin lukkoon, koska ajatus ei juurikaan ollut käynyt mielessä. Sinänsä hauska sattuma, että kolme korttia neljästä liittyi juuri tuohon aiheeseen, mitä ikinä se sitten tarkoittikaan.

 

Muita yhden lapsen perheitä, jotka ovat kokeneet sosiaalista painetta siitä, että yhden lapsen perhe on ”väärin”?

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.