Julkaistu

Niksini rauhallisempiin aamuihin

Itselläni parhaimmat aamut ovat tottakai niitä kun takana on kunnolliset yöunet. Riittävä uni vaikuttaa niin moneen asiaan; Jaksamiseen, mielialaan ja jopa siihen, millaista ruokaa tekee mieli. Väsyneenä on olo alakuloinen, pahalla tuulella, tietysti tekee myös mieli mättää hiilaripitoista ruokaa ja herkkuja. Pyrin itse nukkumaan ihan vähintään 8h yöunia, mutta toki usein olen aamuisin heti herätessäni väsynyt, vaikka olisin kuinka aamuihminen. Pyrin olemaan melko järjestelmällinen tyyppi, joka yrittää keksiä kaikkia mahdollisia niksejä helpottamaan elämää ja myös niitä aamuja. Pieniä esivalmisteluita, jotka nopeuttavat aamutoimia ja vähentävät kaaosta.

Muutamia omia vinkkejäni parempiin aamuihin:

Lataa kahvinkeitin valmiiksi. Ehkä suurin nautinto kaikista on aamuisin se kun muistaa, että on laittanut kahvinkeittimen valmiiksi ja tarvitsee vain painaa nappia. Ah! Jaksaisinpa tai muistaisinpa tehdä tämän joka aamu. Melko usein kuitenkin ja säästyypähän siinä pari minuuttia ja hieman myös hermoja.

Pakkaan aamun laukun aina valmiiksi. Teen usein aamulla heti herätessä töitä, mutta työläppäriä lukuunottamatta laitan laukun valmiiksi niin, että avaimet, lompakko, kalenteri ja muut härpäkkeet ovat valmiina. Samoin jumppakamat tai kamera, jos niitä sattuu seuraavana päivänä tarvitsemaan.

Ennen valitsin myös aina valmiiksi vaatteet ja asusteet, mutta tässä olen hieman laiskistunut.. Nyt olen tosin pitänyt melko samoja asusteita ja koruja, jotka nappaan aina aamusta päälle. Sen sijaan laitan tarhapäivinä pojan tavarat aina illalla valmiiksi. Valitsen pinoon päivän vaatteet ja puhtaan vaipan, jolloin aamutoimet sujuvat melko sutjakkaasti: Vaatteiden ja vaipan vaihto, hampipesu ja pian ollaankin jo valmiina tarhaan! Ah muuten tätä helppoutta kesällä kun ei tarvitse pukea aamuisin ulkovaatteita lapsellekaan!

En ikinä torkuta! Tämä on tietty hieman ihmisestäkin kiinni, toisella on maailman vaikein asia nousta ylös ekalla kellonsoitolla, itse taas teen sen aina, enkä torkuta ikinä. Siis maksimissaan ehkä kerran vuodessa jos olen jonkun järkyn jetlagin kourissa tai jotain muuta todella poikkeuksellista. Oma mielipiteeni on, etten ainakaan itse saa enää kunnolla lepoa (saati sitten unta) sen ekan soiton jälkeen, päinvastoin olen vielä väsyneempi. Herään siis aina ekalla soitolla ja nousen melkeinpä suoriltapäin ylös. Jos torkuttaisin, tekisin sen varmaan niin, että torkutus-soitto tulisi siinä vaiheessa kun pitäisi muutenkin herätä 😀

Omia aamujani helpottaa aina se, että minulla on valmiina (tai ainakin lähes valmiina) päivän blogipostaus, jonka työstän useimmiten edellisenä päivänä. Näin en saa aamukoomassa mitään järjetöntä paniikkia postausaiheesta, vaan voin rauhassa alkaa miettimään tulevien päivien aiheita.

Olen hieman huono syömään mitään kunnollista aamupalaa. Usein koostuu aamiaiseni kahdesta paahtoleivästä, Terranovan life drink-shotista, lusikallisesta manukahunajaa ja acai-jauhetta. Töissä syön banaanin tai rahkan ja pähkinöitä saapuessani toimistolle. Jos haluaisin hemmotella itseäni kunnolla, tekisin itselleni valmiiksi jonkun ihanan tuorepuuron 😉 Pikainen aamiainen kotona on siis kiireisten aamujen valttikortti, syömättä mitään en voisi kotoa lähteä mihinkään.

Mikä itselläni on ehkä se kaikkein tärkein tekijä onnistuneissa aamuissa on hommien sujuvuus, edes hetken rauha ja se, että olen suunnitellut hommat valmiiksi. Vihaan yli kaiken häslinkiä, kiirettä ja semmoista ”mitäköhän tässä piti tehdä”-menoa aamuisin! Suunnittelen siis huolellisesti valmiiksi aamun hommat, varaan tarpeeksi aikaa niiden tekemiseen. Herään siis ennemmin liian aikaisin kun torkutan.

Meikin suhteen laitan myös usein valmiiksi omaan pussiinsa semmoiset basic-arkimeikit, joilla saan helposti siistin meikin aamulla, ilman huolta siitä, että joutuisi käyttämään aikaa siihen kun yrittää etsiä jostain meikkikätköjen uumenista juuri sitä jotain tiettyä luomivärisävyä, jolla haluaisi tänään tehdä meikin.

Aamut sujuvat minulla melko ”minuuttisäästöllä”. Yritän siis käyttää jokaisen hetken hyväksi. Sillä välin kun kahvi tippuu, pesen naamat ja otan esiin läppärin. Kaivan ehkä jostain jo vaatteita esiin, kunnes istun juomaan kahvia ja aloitan hommat. Olen pyrkinyt ehkä vähän eroon tästä liiallisesta multitaskingistä, ettei aamuista tule liiallista häsellystä ja olen enemmänkin tehnyt yhden jutun kerrallaan.

Minulle aamujen hiljainen hetki on tietynlainen meditatiivinen juttu. Olla vain hetki hiljaa ja latailla aivoja uuteen päivään. Se on jotain, mitä kertakaikkiaan tarvitsen. Tavoitteeni on jo pitkään ollut ottaa meditoiminen rutiiniksi aamuisin myös niinä aamuina kun lähden toimistolle. Toistaiseksi tämä ei vielä suju, mutta etäaamuina pidän aina vähintään noin 30min pituisen jooga- ja meditaatiohetken sen jälkeen kun olen saanut tehtyä hommia 2-3h. Siinä vaiheessa onkin aiheellista pitää pieni välinollaus 😉 Normaalisti jos työmatkoihin menee päivästä jopa tunti-pari, säästää kotitoimistopäivinä huomattavasti sitä aikaa juurikin esimerkiksi tämmöisiin asioihin.

Mitä muuten tulee työmatkoihin, olen vähentänyt somettamista silloin. Monille ”kiireisille” voi olla hyvä sauma kokeilla arkimeditaatiota esimerkiksi juuri työmatkalla junassa tai bussissa. Istua paikallaan, kenties katsoa ikkunasta ulos, keskittyä johonkin kiintopisteeseen ja hengitykseen. Tai tietysti myös ihan silmät kiinni mikäli siltä tuntuu. Teen tätä yleensä ainakin pari-kolme kertaa viikossa ja olen todennut, että aamut lähtevät huomattavasti vähemmän stressaantuneina käyntiin, kun aamurumban tasoittaa rauhallisella työmatkan meditaatiolla. Testatkaa!

Koti/pihajooga- ja meditaatio on kyllä aivan best. Varsinkin nyt kesällä! Päivä ei voisi alkaa paremmin kun tekee edes pienen harjoituksen aamuauringossa. Kesälomalla pyrin tehdä harjoituksen joka päivä. Itse saan paremman tehon irti joogasta ja meditaatiosta musiikin avulla. Käytän tuota Spotifyn Yoga & Meditation -listaa, joka on ihan best! Kokeilkaapas 🙂

 

Onko joku mainitsemani vinkki teillä jo käytössä?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Downshifting ja miksi sinunkin pitäisi aloittaa?

Varmasti moni varsinkin vanhempi lukija tietää, että olen melko uraorientoitunut tyyppi ja suhtaudun intohimolla asioihin, joita teen. Työ on ollut minulle aina suuri asia elämässä, jo lapsena haaveilin työelämästä ja paljon siitä, mikä haluaisin olla isona. Ensin tulivat haaveet lentoemäntänä ja muotisuunnittelijana, pitkään haaveilin urasta muodin parissa, mutta jotenkin se sitten jäi unholaan. Lukion jälkeen olen opiskellut pariakin eri alaa, kunnes koin tradenomiopinnot eniten omaksi jutukseni. Tuolloin koulun penkillä haaveilin urasta suuressa finanssikonsernissa. Ajatus vakuutus- ja rahoitustuotteiden parissa työskentelystä vaikutti maailman kiinnostavimmalta jutulta, enkä edes tiedä miksi? Tuolloinhan pidin jo blogiakin ja kirjoittelin ahkerasti paljon myös opiskelujuttuja. AMK-opintojen aloituksesta alkaa pian olla jo 10 vuotta (hui!!) ja tietysti moni asia on muuttunut siinä ajassa.

Sinänsä hassua ja harmi, että vaikka blogini puolesta olinkin mukana somessa sen nousukautena enemmän kuin moni muu, en minäkään osannut aavistaa sen potentiaalia esimerkiksi juuri työnäkökulmasta. Sitä, kuinka paljon vaikuttajamarkkinointi ja some loisi yrittäjiä, työntekijöitä, ihan siis uuden segmentin markkinointiin. Hullunkurista, että jopa itse vielä 7v taaksepäin ajattelin, että koko somevillitys ja blogit ovat täysin ohimenevä juttu. Silti ollaan tässä edelleen, toki ehkä enemmän pro-meiningillä kun silloin vuosia sitten, mutta silti. Tottakai asiat ovat muuttuneet ja kehittyneet matkan varrella, eikä se varmasti tule loppumaan koskaan. Tietysti myös yritykset ovat vuosien varrella heränneet tähän hommaan ja onhan se totta, että sosiaalinen media on mitä parhain markkinointiväylä, ainakin monissa tapauksissa.

Rehellisyyden nimissä minua harmittaa suunnattomasti, etten uskonut itseeni ja omiin haaveisiini somen suhteen jo silloin vuosia sitten. Ihminen toki muuttuu, eikä nuorena valittu ammatti välttämättä ole se ”oma juttu” enää viidentoista vuoden kuluttua. Minäkin halusin tehdä virallista työtä, olla jäsen isossa konsernissa, puhua asiakkaille juuri niistä tylsistä virallisista asioista ja pyöritellä numeroita. Toki alussa rakastinkin sitä ja ette usko kuinka onnellinen olin muuttaessani Helsinkiin kun sain harjoittelupaikaksi määräaikaisen äitiysloman sijaisuuden Mandatumilta Bulevardilta. Näin työpisteeltäni Hietsun torille ja pidin hurjasti työstäni.

Vuosia kului ja siinä samassa vaihtuivat myös työtehtävät, sekä pariin otteeseen myös yritys. Sanoisinko, että viimeiset pari vuotta ennen äitiyslomalle jäämistäni mietin, että onko tämä nyt oikeasti sitä mitä haluan tehdä? Teenkö työtä, joka on oikeasti arvojeni mukaista ja josta nautin? Iso vakaa konserni ja varma työ versus hyppy tuntemattomaan. Kyllähän se pelottaa. Sanon suoraan, että varsinkin rahoitusalalla numerot puhuvat ja määrittelevät sen, millainen olet ihmisenä. Jos et tee tulosta, olet huono. Ihan kamalasti ei ole väliä sillä kuinka tunnollinen, ahkera tai hyvä asiakaspalvelija olisit, koska numerot puhuvat puolestaan. Mikäli et yllä asetettuihin (epärealistisiin) tavoitteisiin, saat varmasti kuulla, että nyt täytyy tapahtua jotain parannusta. Asia, jota itse en voi sietää on syynääminen ja kyttääminen, varsinkin silloin kun tekee parhaansa. ”Mikään ei riitä”-mentaliteetti ei luo ”positiivista pöhinää” (vihaan muuten tuota sanontaa yli kaiken, yäk!), kivaa kiirettä tai motivaatiota varmasti kellekään, päinvastoin ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta.

Tehostamiskeinoja on käytössä nykyään lähes kaikissa suurissa yrityksissä. Kaikki manuaalinen työ, mikä on vain mahdollista automatisoida, laitetaan tietokoneiden työstettäväksi ja se työ mitä jää jäljelle, jaetaan entistäkin pienemmän ihmisjoukon harteille. Enemmän työtä, suurempi vastuu, korkeammat tavoitteet sillä samalla työajalla ja tietysti palkalla. Itse en usko siihen, että kiristyskeinot ja painostaminen toimivat johtamisessa, päinvastoin. Se, että laaditaan epärealistisia tavoitteita, imetään työntekijät kuiviin kuin pesusienet, on jotain mitä en itse voi kertakaikkiaan hyväksyä tai ymmärtää. Ja silti se on ihan arkipäivää työelämässä. Täällä Suomessa vielä varmasti huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin esimerkiksi USA:ssa tai monissa muissa maissa. Niitä iltoja on kuitenkin ollut kymmeniä ja kymmeniä kun olen istunut töissä aivot juntturassa vetämässä 10-12h työpäiviä samaa hommaa naputtaen. Voin kertoa, että never again. Ei ole sen arvoista.

Itse haluan tehdä työtä, jossa minua ja vahvuuksiani arvostetaan juuri sellaisenaan. Jossa yritän joka päivä parhaani, mutta niin, että siitä myös saa kiitosta ja arvostusta. Työssä on myös tärkeää nähdä työn tulos. Tiedätte sanonnan ”tee työtä jolla on tarkoitus”. Itse en ainakaan jaksaisi kovin pitkään tehdä työtä, jos en näe konkreettisia tuloksia tai saati ole selvillä se miksi tätä edes teen? Tietynlainen kapina tätä nykypäivän työmaailmaa vastaan on downshiftaus, joka on ilmiönä yhä yleisempi. Vastalause oravanpyörää ja puhki puurtamista vastaan. Ja kyllä, näen itsenikin jonkinlaisena downshiftaajana. Käsite downshifting on varmasti monelle tuttu ja tarkoittaa ”kapinaa nykypäivän työelämän paineisiin”. Työtaakan kohtuullistamista, stressitason laskemista ja sitä, että järjestää asiat niin, että työ on mielekkäämpää esimerkiksi a) vähentämällä töitä b) vaihtamalla alaa c) muuttamalla asennetta työntekoon.

Vinkkini työn kanssa jahkaileville: Mieti plan B. Jos työsi tympii, kyllästyttää tai mielessä pyörii tuo perinteinen ”onko tämä sittenkään minua varten”-ajatus, pohdi mitä haluaisit tehdä ja mikä oikeasti tekisi työminäsi onnelliseksi? En väitä tietenkään, että isossa korporaatiossa työskentely olisi millään tapaa väärää tai kaikille huono. Päinvastoin! Sehän se jutun juuri onkin, että jokaiselle löytyy oma mieleinen juttu, mielipiteet muuttuvat ja se vanha uravalinta ei välttämättä enää jonain päivänä tunnukaan oikealta. Siksi on hyvä miettiä jo valmiiksi edes unelmoinnin tasolla, mikä se varasuunnitelma voisi olla.

Itse viihdyn nykyisessä työssäni hurjan hyvin, enkä näe vaihtavani työpaikkaa. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää mitä tässä maailmassa tapahtuu ja olen ihminen, joka aina tekee varasuunnitelmia, oli sitten tilanne mikä. Tälläkin hetkellä minulla on useampi urahaave, joista yksi (ja tuorein) olisi perustaa oma pieni putiikki erääseen kaupunkiin. Putiikki myisi esimerkiksi tekemiäni käsitöitä ja ei varmaan yllätä, että kristalleja ja kiviä! Haha! Hullunkurinen haave, mutta usein suuret haaveet ja niiden toteutus lähteekin juuri niistä pienistä ajatuksista 🙂 Tämä hassu ajatus koskaan tuskin toteutuu, mutta pääasia on, että haaveilee, edes niistä ihan hassuilta kuulostavista jutuista.

Ja ei, en millään muotoa hauku edellisiä työpaikkojani, niitä joissa olen oppinut hurjasti ja juuri semmoiseksi työntekijäksi, joka olen tänään. Jokainen työtehtäväni on opettanut minulle paljon ja olen aina ollut ylpeä työstäni. Silti olen todennut, että oma ajatusmaailmani ei enää yksinkertaisesti mene yhteen siihen mikä yrityskulttuuri ja ylempi johtamismalli on monissa suurissa konserneissa. Voin kertoa, että jos tulevaisuudessa kuulisin työssäni lauseen ”No, ihan hyvin meni, mutta ensi kerralla sitten entistäkin paremmin” tai ”Pystyisit kyllä parempaankin” niin luultavasti otan lopputilin. Vaikka työ on vain työtä, on se kuitenkin sinun elämääsi. Miksi viettäisit puolet elämästäsi tehden jotain, mikä tekee sinut onnettomaksi, ahdistuneksi, luo sinulle riittämättömyyden tunnetta tai pahimmassa tapauksessa jopa sairastuttaa sinut? Siinäpä ajateltavaa.

 

Oletteko downshiftanneet tai harkinneet asiaa? Pitäisikö mielestänne useamman ryhtyä downshiftaajaksi? (Oma vastaukseni: KYLLÄ!)

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Saako äiti olla väsynyt?

Ihanaa sunnuntaita kaikille! Vitsi, en muista milloin olisin viettänyt yhtä rentouttavan päivän kotona kun eilen. Hengailtiin omassa pihassa, luin kirjoja, syötiin herkkuja ja nukuin jopa päiväunet 😀 Vielä kun saataisiin pieni uima-allas meidän pihaan, niin en ehkä poistuisi kotoa koko kesänä, haha. Juuri kun kirjoittelin siitä ”kotihiireilystä” niin tämä viikonloppu on kyllä ollut semmoista ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Tänään meille tulee vieraita ja yritän saada itseni iltapäivällä raahattua juoksulenkille, jottei viikonloppu nyt kuitenkaan menisi ihan vain pelkäksi löhöilyksi.

Tällä viikolla olen ajatellut paljon kevät-talvea, maaliskuuta ja osittain myös huhtikuuta, jotka olivat jotenkin todella kaoottisia. Nyt jälkeenpäin ajateltuna pakko sanoa, että olin noiden kuukausien aikana todella väsynyt ja stressaantunut. Liekö syy kiireissä, talven kylmyydessä, flunssakierteessä vai missä lie, mutta kuluneen kuukauden aikana olen vihdoin saanut energiatasot taas ladattua ”normaaliin”. Juuri eilen tuumailin, että kuinka erilaista arki oli ennen, silloin kun ei ollut lapsia. Jokainen vapaapäivä oli tavallaan ainoastaan sinulle itsellesi, ilman mitään suuria velvotteita tai huolen häivää. En väitä ettenkö tottakai nauttisi meidän jokaisesta hetkestä, mutta sitä on myös alkanut ymmärtää miksi sitä välillä saattaa tuntea itsensä väsyneeksi tai ettei ole aikaa rentoutumiseen.

Jos ennen heräsi aamulla, keitti kahvit, dataili ja lähti ulos ottamaan rennosti aurinkoa, menevät nuo samat aamut nykyään hieman eri merkeissä. Heräät kun lapsi herää, laitat kahvit tippumaan, hoidat pienelle aamupalan ja ehkä siinä välissä ehdit itse hörppimään tilkan kahvia kotitöiden lomassa, kunnes on taas vaatteiden vaihdon, ja muiden juttujen aika. Tietynlaiseen arjen hektisyyteen tottuu, siihen että ”tekee koko ajan jotain” tai ainakin mielessä on jatkuvasti jotain, mitä pitäisi tehdä. Unohtamatta tietty niitä asioita, joita ehkä myös haluaisi tehdä.

Ja kyllä, joku lapseton voisi nyt ajatella, että on yksilön oma valinta hankkia lapsia ja ”luopua” omasta ajastaan. Eihän äideillä ole lupaa valittaa siitä, että on kiireistä, rankkaa tai että välillä väsyttää. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut millään muotoa uhrautua tai valittaa siitä, että arki pienen lapsen kanssa nyt vaan on kiireistä. Sehän on vaan fakta, eikä nyt varmasti tule kenellekään yllätyksenä. Tottakai tämä on valinta, enkä vaihtaisi päivääkään pois. Pointti oli lähinnä se, että sitä helposti äitinä tietyllä tapaa sokaistuu ja alkaa pitää sitä kiireistä, rutiinien täyteistä arkea liian oletusarvona.

Helposti unohtaa ottaa aikaa itselleen, hengähtää tai saati sitten pysähtyä olemaan läsnä hetkessä. Asioita, jotka olivat ennen arkipäivää, mutta nykyään liian harvinaista herkkua. Sitten ihmettelee, että onko vika itsessään kun tuntee olonsa väsyneeksi. Eihän se ole ihmekään, että äitiä välillä väsyttää kun miettii, paljonko muistettavia ja hoidettavia asioita on verrattuna ”entiseen”. Me äidit olemme ehdottomasti multitasking-mestareiden lisäksiä todellisia supersankareita. Sitä pitäisi myös olla yhtä supersankari myös sen suhteen, että osaisi myös ottaa itselleen tarpeeksi niitä ”hengähdystaukoja”.

Parin tunnin puuhailun jälkeen otin läppärin terdelle ja tässä Bixun kanssa istuessa sain nämä sunnuntain ajatukset ulos. Mietin, että voisin lähiaikoina tehdä postausta niistä rentoutumiskeinoista, joita itselläni on kevään aikana ollut käytössä. Kiinnostaisiko?

Aurinkoista päivää teille kaikille, erityisesti äideille <3

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

3 toimivaa vinkkiäni tehokkaampaan työskentelyyn

Minulta monesti kysytään, että kuinka aikani riittää arjessa kaikkeen. On päivätyöt, blogi, perhe ja harrastukset. Vastaus tähän on oikeastaan a) asioiden priorisointi ja b) tehokkuus. Kun opettelee tekemään hommat tehokkaasti, jää yllättävän paljon aikaa muille asioille. Stressin keskellä olen ajoittain havahtunut siitä tilanteesta, että kun hommaa on paljon, menee tekeminen helposti semmoiseksi häsläämiseksi. Tiedättekö sen kun laitat ruokaa, peset pyykkejä, maksat laskuja ja vielä viihdytät lasta, silti saamatta oikeastaan mitään tehtyä. Kun tekee liikaa ja paljon samaan aikaan, saa harvemmin oikeasti kunnolla tehtyä mitään. Kun taas tekee paljon, mutta tehokkaasti yhteen asiaan keskittyen, hoituu taas paljonkin! Olen nyt pyrkinytkin siihen, että hoidan aina asiat kerrallaan ja noudatan tiettyjä pieniä vinkkejä. Johan on eroa! Seuraavat vinkit koskevat pääasiassa työelämää, mutta itse sovellan näitä kaikkeen arjessa.

Selkeät tehtävät ja to-do-listat

Priorisoi hommat sen mukaan, mitkä ovat tärkeimpiä ja muodosta niistä selkeitä kokonaisuuksia. Listaa esimerkiksi asiat, joita haluat kyseisenä päivänä saada aikaan, tai vaihtoehtoisesti viikolla, mieluiten tärkeysjärjestykseen. Teen itse läppärin noteseihin aina sekä päivä-, että viikkotason listan tehtävistän ja hoidettavista asioista, joita poistan sitä mittaan kun saan hommat tehtyä. Jos päivän lista ammottaa tyhjyydellään sen jälkeen kun olen saanut tehtyä juttuja pois, poimin tilalle jotain ”viikkolistalta”, jolloin saan jotain poimittua pois joltain toiselta päivältä. Loppuviikkoa kohden käyn listaa läpi ja katson, että onko kaikki akuutit hommat hoidettu ja viestit lähetetty. Ennen lomaa saatan usein tehdä myös valmiiksi listaa loman jälkeen tehtäville hommille. Lomalla pää usein nollaantuu, joten kun asiat on merkitty ylös, ovat ne helposti valmiina odottamassa. Toimii myös perjantaisin, kun haluaa tehdä listaa valmiiksi seuraavalle viikolle.

Tee aina yksi asia tai kokonaisuus kerrallaan, esimerkiksi 30min pätkissä

Työnteko on hidasta ja katkonaista jos teet muita asioita samaan aikaan ja ajatus katkeilee jatkuvasti. Keskity siis täysillä yhteen asiaan kerrallaan, jolloin saat kaiken tehon hommasta ja ajatukset tehtävässä hommassa. Päätä kauanko tai paljonko teet yhtä tehtävää ennen taukoa. Voit laittaa vaikka herätyskellon hälyttämään 30minuutin päähän. Pyrin aina siihen, että vastaan esimerkiksi yhteen (tai pariin) aikaa vievään mailiin kerralla, jolloin ajatus pysyy helpommin kasassa ja homma hoituu tehokkaammin. Kuten edellisessä kohdassa mainitsin kokonaisuuksista, toimii aina jos teet yhden tietyn asiakokonaisuuden kerralla. Tsekkaat rapsat, vastaat maileihin tai jotain muuta.

Kun vastaat yhteen mailiin, jonka jälkeen katsot yhden jutun, sen jälkeen soitat puhelun ja lähdet lounaalle, on homma hajanaista ja vaikea kunnolla keskittyä yhteen asiaan. Työstä saa täyden tehon irti kun teet yhden asian rauhassa ja kunnolla, mieluiten ilman häiriöitä. Tämän vuoksi tykkään esimerkiksi itse paljon etäpäivistä. Saan paljon hommia aikaan kun on yksin, omissa ajatuksissaan, eikä ole epäkohteliasta kyhnyttää hiljaa yksikseen keskittyen. Blogia kirjoittaessa saatan joskus luonnostella kahta tekstiä samaan aikaan, mutta tällöin en käytännössä tee muuta kuin kirjoitustyötä. Kirjoitan esimerkiksi yhtä tekstiä puoli tuntia, jonka jälkeen hyppään toiseen ja taas vaihdan. Siinä vaiheessa on saattanut saada lisää idiksiä siihen toiseen tekstin tynkään!

Tauota!!

Aivojen lepo ja tauotus on hyvin tärkeää, ihan jo luovuuden ja oman jaksamisenkin kannalta. Pieni paussi auttaa käsittelemään sisäistettyä asiaa, aivoja palautumaan ja tuo mieleen uusia ideoita. Ilman taukoja puurtaessa aivot menevät helposti juntturaan ja käyvät ylikierroksilla. Siksi on hyvä tehdä välillä työhommien välissä jotain ihan muuta. Keittää teetä, venytellä tai vaikka haaveilla tulevista lomamatkoista (haha). Virkeillä aivoilla on taas hyvä jatkaa. Viimeiset puoli vuotta aiemmassa työssäni en pitänyt käytännössä lainkaan kahvitaukoja. Yleinen fiilis osastolla oli jotenkin hieman, noh ankea ja ennemmin uppouduin työn touhuun omassa työnurkassani kuin olisin lörpötellyt kahvikupposen äärellä. Ja pitkällä tähtäimellä sen kyllä huomaa, että tauottomuus vaikuttaa tuottavuuteen ja tehokkuuteen. Saman olen huomannut silloin kun työ on yksitoikkoista, eikä vaihtelua juuri tule. Aivot ikäänkuin kyllästyvät. Siksi on välillä hyvä tehdä välissä muuta.

Aivot toimivat liukuhihnalla, eivätkä pitkän työrupeaman jälkeen enää kykene samalla tavoin ratkaisemaan ongelmia tai näkemään kokonaisuuksia kuin ”levänneet aivot”. Työpäivän päätteeksi on huomattavasti väsyneempi, kuin että olisi pitänyt kunnon taukoja. Olen itse huomannut joskus, että kun on kiireisiä viikkoja ja joutuu töissä suunnittelemaan, ideoimaan ja miettimään kokonaisuuksia paljon ilman ”luovia taukoja”, kärsii se luovuus ihan tosissaan. Kun yrittää jatkuvasti keksiä jotain uutta, ei sitä yhtäkkiä enää keksikään mitään. Ennen jotenkin nauratti koko käsite luova tauko, mutta nyt olen ihan tosissaan hoksannut mitä se meinaa, eikä muuten ole ollenkaan höpöhöpöä 😀 Luovassa työssä tauottomuus helposti johtaa siihen, että luovuus ja ideat kärsivät, kun taas rutiininomaisessa tai prosessityössä taas itse työn ja tehokkuuden hidastumiseen. Ei niitä taukoja siis ihan turhasta ole keksitty!

Onko joku näistä vinkeistä teille jo ennestään tuttu tai onko teillä jotain muita hyviä arjen ”tehokeinoja”?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Elämässä tärkeintä on..

Ihan ensinnäkin: Hyvää äitienpäivää kaikille äideille näin päivän myöhässä!♥ Meillä ei ollut eiliselle mitään erityisiä suunnitelmia, mentiin vain fiiliksen mukaan. Hengailtiin, käytiin rannalla ja syötiin kaikkea hyviin. Lauantaina käytiin kiertelemässä tästä muutaman kilometrin päässä Penichessä ja totesin jälleen kerran, ettei siellä ole kertakaikkiaan mitään 😀 Paitsi hei! Yhden pienen putiikin löysin, jossa myytiin pientä valikoimaa, mitäs muutakaan kun kiviä, haha. (Kuulemma Penichen ainoa, tosin ehdin jo jäljittää Lissabonista hyvän kivikaupan, joka tietty oli viime sunnuntaina kiinni kun tultiin tänne.. Hitto mikä pettymys!)

Muutama vuosi takaperin en olisi osannut kuvitellakaan, että jonain päivänä oikeasti ainoa asia millä minulle on väliä on onnellisuus ja oma perhe. Tottakai perhe ja läheiset ovat aina menneet kaiken edelle, mutta itselleni työ ja ura on aina ollut elämässä prio-listalla todella korkealla. Kouluttautuminen, uralla eteneminen ja no, raha. Tiedättekö, semmoinen ”olen tytyyväinen sitten kun tienaan tarpeeksi”-asenne. Myönnän, että raha tietysti on edelleen tärkeää. Jos tienaa kivasti, voi säästää yhä enemmän unelmiinsa, mutta ei kuitenkaan niin tärkeä, että se määrittäisi elämän kulkua. Tavoitteenani on se, että minulla on jatkuvasti säästössä summa, jolla helposti eläisin edullisessa maassa esimerkiksi vuoden ”tekemättä mitään” tai ainakin muutaman kuukauden kivasti missä tahansa. Tietysti nuokin säästöt ovat vuosien säästämisen tulos, joten tässäkään tapauksessa ei ole oikotietä onneen.

Juuri nyt ajattelen, ettei mikään työ ole niin tärkeää, että sitä raataisi vuodesta toiseen niska limassa, mikäli ei tee juuri sitä mistä tykkää ja mikä on omien arvojen mukaista. Äitiyslomalla tajusin, etten todellakaan halua tuhlata elämääni siihen, että olen onneton tai teen jotain mikä tekee minut onnettomaksi. Jos olen rehellinen, voisin jopa sanoa, että ennemmin olisin työtön kuin tekisin työtä, jossa minua, työpanostani tai taitojani ei arvostettaisi. Vuosia sitten olisin ehkä ajatellut, että ”työ on vain työtä, eikä se aina voi olla kivaa”. No, totta sekin jossain määrin, mutta jos tässä maailmassa on olemassa työ tai tilanne, joka tekisi sinut onnelliseksi, miksi et tavoittelisi sitä? Vuosia takaperin olisi ollut maailmanloppu jos olisin esimerkiksi saanut potkut. Nyt ajattelen ennemminkin, että jos niin jostain syystä kävisi, sitten sen olisi tarkoitus tapahtua. Miksi harmittelisin semmoisen paikan perään, joka ei ilmeisestikään ollut minun ja panokseni arvoinen? Elämässä on niin paljon muutakin kun työ. Tämä on kai sitten sitä tervettä itsekkyyttä.

Toivon, ettei näiden asioiden oivaltamiseen edes tarvittaisi sitä ”suurta mullistusta”, kuten nyt omalla kohdallani äitiys. Harmittaa, etten jo vuosia sitten luottanut tarpeeksi omaan intuitioon ja mennyt sen mukaan, mikä oikeasti oli unelmani. Miksi ei eläisi jokaista päivää itselleen ja niin täysillä kun kykenee? Tehden juuri niitä asioita, joilla on oikeasti väliä ja jotka tekevät sinut onnelliseksi? Valitettavasti olen myös itse todennut sen, ettei terveyskään ole mikään itsestäänselvä asia, vaikka pitäisikin itsestään hyvää huolta. Mitäs sitten kun menettää sen? Siinä pisteessä voi tuntua siltä, että on menettänyt kaiken. Niinä kausina kun tunnen itseni erityisen stressaantuneeksi, kiireiseksi, ahdistuneeksi tai väsyneeksi, mietin että miksi teen tätä itselleni? Haalin paljon hommaa, vaadin itseltäni liikaa ja yritän olla joku yli-ihminen. Kyllä joskus saa olla myös se laiskamato, joka jättää siivoamisen seuraavalle päivälle tai jättää to-do-listan alimmat hommat myöhemmälle.

Lopuksi hieman kevyempiä juttuja.. Juuri meidän tuurilla on Suomessa ollut lämpimämmät kelit kun Portugalissa. Kuljin täällä eilen college ja kevytuntsikka päällä, pipo päässä ja silti palelin. Juuri nyt makaan sängyssä hommissa peiton alla. Että semmoista! ;D

 

Siinäpä muutama ajatus tämän maanantain ratoksi. Käykö järkeen?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.