Julkaistu

Ekaa kertaa lähes kahteen vuoteen..

Hello! Ajattelin tulla tänään päivittämään hieman kuulumisia. Pari päivää vietin blogitaukoa ja alkuun mietin samaa tällekin päivälle, kunnes nyt istun tässä aamukahvilla puolenpäivän aikaan. Jouduin ottamaan flunssan vuoksi saikkua, jotta pöpö tässä viimeinkin hellittäisi. Päätä kolottaa, niveliä särkee ja voimat poissa, tuttua kenellekään muulle? No, tiedättekö mitä? Ekaa kertaa kahteen vuoteen olen yksinkertaisesti vain makoillut sängyssä ja kuunnellut äänikirjaa, ilman että minua tarvitaan mihinkään. Siis sanotaanko kauemmin kuin tunnin ja vieläpä hiljaisuudessa. Siis ihan totta, mietin juuri tiistaina, että taisi olla raskauden aikana kun olen viimeksi ollut kotona yksin niin, etten olisi tehnyt a) töitä b) blogia c) kotitöitä. Aivan ennenkuulumaton juttu ja silti asia, joka oli ennen ihan arkipäivää. Köllötellä ja katsoa Netflixiä tuntitolkulla työpäivän jälkeen (ilman häiriöitä tai melua), nukkua päiväunet tai syödä herkkuja keskellä viikkoa pelkäämättä, että näyttää sillä lapselle huonoa esimerkkiä. Siitä huolimatta ikävöin naperoa jo viimeistään puolenpäivän aikoihin tarhasta kotiin. Miten olikaan niin vaikeaa päästää kaikesta irti ja sairastaa?

Toki saikullakin joutuu heräämään lapsen kanssa seiskalta aamupuuhiin ja viedä tarhaan, mutta pari päivää on ollut todella outoa vain olla kotona ”tekemättä mitään”. Läppärikin on tällä viikolla auennut vain pari hassua kertaa, esimerkiksi eilen illalla kun yritin googlata helppoa ohjetta lapsen villapaitaan. Vihaan olla sairaana ja sitä, ettei jaksa tehdä mitään tai aivot eivät toimi, mutta eipä tässä muukaan auta. Ei aina voi touhottaa menemään sillä asenteella, että eiköhän tämä flunssa tästä jossain vaiheessa karise. Varsinkin kun on se tyyppi, joka on oikeasti maailman malttamattomin pysähtymään paikoilleen ja lepäämään. Ja myönnän, onhan tämä kieltämättä ollut ihanaa, vaikken mielelläni kyllä olekaan sairaana.

Mikäs olisi muka parempaa saikkupuuhaa kun neulominen ja äänikirjojen kuunteleminen, sängyssä. Tällä viikolla olen saanut kuunneltua loppuun Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut-kirjan ja voin suositella hurjasti!! Raskauden ja vauvavuoden aikainen stressi, äitiyden paineet ja vauvavuoden uupumus. Kaikki ovat todella tuttuja juttuja itselleni ja varmasti myös monelle teistä. Ihan ehdoton kirjasuositus kaikille mammoille 🙂

Pakkohan tässä on myös jakaa uusi lankasuositus! Nyt on tekeillä itseasiassa peräti kaksi projektia tuosta Viking Alpaca Mayasta, jossa on todella kivoja sävyjä. En tietysti voinut vastustaa tätä bubblegum-pinkkiä, josta on nyt tulossa joko paita tai neulemekko, en ole vielä osannut päättää. Hyvä vaihtoehto esimerkiksi tuplasti kalliimmalle Sandness Garnille, tätä maksaa yksi kerä 4,40€ 🙂 Itse teen näistä tuplalangalla tuota pinkkiä, jolloin neulos on hieman muhkeampaa. Pitäisi varmaan jo olla aloittamassa vähän keväisempiä proggiksia, mutten vaan voi vastustaa näitä pehmeitä alpakka-virityksiä. Ajattelin kuitenkin ilmoittaa, että ehkä postaan jälleen huomenna, ehkä en. Yritän kuitenkin saada huomiseksi kasaan postauksen niistä intuitio-korteista kun niistä paljon kyseltiin.

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Viikkoni puhelimen läpi

Uusi viikko ja uudet kujeet! En ole kai hetkeen tehnyt viikko kuvina-postausta, mutta nyt voisi olla semmoisen vuoro. Kärsin koko viikonlopun flunssan lisäksi järkyistä allergiakohtauksista, tänään viimeinkin sain haettua apteekista lääkkeet. Se on ihan kamalaa kun silmät kutisee, nenä vuotaa ja aivastuttaa ainakin kymmenen kertaa putkeen. Olen lapsesta saakka ollut tosi herkkä pölylle sun muulle, en tiedä mistä ihmeestä nämä viikonlopun megakohtaukset johtivat juurensa..

Kytevän pöpön vuoksi olen pyrkinyt ottamaan pari viikkoa hieman löyhemmin liikunnan puolesta, mutta viime tiistaina kävin Shalan voimakas flow-tunnilla, joka oli niin ihana! Shalassa on kyllä viihtyvyys kohdillaan ja olen rakastunut viimeaikoina juurikin flow-joogaan. Nuo tiistain tunnit noudattavat aina tiettyä teemaa, viime viikolla oli teemana sydän, huomenna detox. Olo oli tunnin jälkeen jopa euforinen! Toivottavasti pääsen taas viimeistään ensi viikolla taas mukaan tunnille.

Kerroinkin Instassa suoristaneeni viime viikolla hiukset ekaa kertaa varmaan kuukausiin. Mennyttä ovat taaperoäitinä ne arkiaamut kun olisi mahdollista pestä hiukset, laittaa täysi meikki ja vielä muotoilla tukka! Näin siis ainakin meillä, mielellään resurssoin nuo aamun hetket johonkin muuhun, joka säästää aikaa päivän loppupäästä, kuten esimerkiksi töiden tekemiseen. Hassua, kuinka asiat, kuten hiusten fiksaaminen ja meikki, ovat nykyään ihan toissijaisia. Ennen muotoilun hiukset aina ennen töitä, enkä olisi hevillä lähtenyt töihin ilman meikkiä.

Tämmöinen pieni sirkustaiteilija hyörii meidän perheessä. Sen voin kertoa, että tätä taaperoa saa vahtia kyllä ihan joka hetki. Milloin ollaan raahaamassa keinuheppaa omasta huoneesta ja halutaan seistä sen päällä, milloin taas haetaan koirien kupeista nappuloita ja syötetään niitä hauvoille (tai heitellään ympäriinsä) tai muuten vaan tyhjennetään esimerkiksi lipaston laatikoita vaatteista 😀

Weleda yllätti torstaina aivan ihanalla naistenpäivän yllärillä. Aivan ihana kimppu kukkia ja Almond Sensitive-sarjan tuotteita <3

Eilen vierähti 3h Shalan Lightfulness-retriitillä, jonne pääsin toisen kurssin pitäjän Juuli-Marian kutsumana. Tuo Lightfulness-metodi on nimittäin kiinnostanut jo pidempään.  Retriitit on tähän mennessä järjestetty kerran kuussa, aina tietyn teeman ympärille. Ohjelma on todella lempeän jooga ja henkisen hyvinvoinnin valmennuksen yhdistelmä. Eilisen teemana oli ihmissuhteiden syvällisempi merkitys ja se, kuinka elämänkokemukset kasvattavat meitä, kuinka kaikella on joku syvempi tarkoitus. Itse oivalsin muutamia juttuja tuon kolmen tunnin aikana ja muistiinpanojakin tuli tehtyä ahkeraan. Täydellisen rentoa ohjelmaa sunnuntaille siis 🙂 Kevään viimeinen retriitti järkätään 22.4 ja teemana tuolloin onnellinen elämä. 

Tässäpä muutama poiminta viime viikolta. Kuviin olisi voinut mahtua myös kaksi Naughty BRGR:issa syötyä hampparia (sanoinhan jo aikaisemmin, että järjetön hampparihimo piinaa!) ja vaikka mitä muuta hömppää, mutta näillä mennään 😀

Tsemppiä maanantaihin!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Elämää hetkessä vai kalenterin kautta?

Ekaa kertaa aikoihin istuin tässä kuuden jälkeen kahvini kanssa ja mietin monta minuuttia, että mistä ihmeestä kirjoittaisin? Kummallinen ajatus, että vielä muutama vuosi taaksepäin aloitin jokaisen blogikirjoituksen täysin puhtaalta pöydältä, päivittäin. Uusi päivä, uusi blogiteksti. Huh, oliko aamuissani oikeasti niin paljon aikaa? Tuntuu, että nykyään yrittää sohia kaikki aamuhommat kokoon mahdollisimman nopeasti pojan nukkuessa. Minä, joka olen aina ollut aamuihminen, joka nauttii aamuista ja herää pirteänä kukonlaulun aikaan, olen ollut tämän talven aikana aivan äärimmäisen aamuväsynyt! Ovat aamut edelleenkin niitä mukavia päivän rauhallisia ja hiljaisia hetkiä muun maailman vielä nukkuessa, mutta hieman jo odottelen niitä vieläkin valoisampia kevätaamuja.

 Sitten takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Mitä tulee siihen hetkessä elämiseen, olivathan blogit ennen enemmän juuri sitä hetkessä elämistä. Sen sijaan, että suunnittelisin seuraavan kolmen päivän postaukset ennakkoon (ihan vain säästääkseni aikaa), meni homma ennen huomattavasti enemmän fiilispohjalla. Mikä tänään mietityttää, mikä fiilis ja mistä kiinnostaisi kirjoittaa? Läppärin kansi auki ja naputtelemaan. En nyt väitä, etteikö hetkessä bloggaaminen olisi enää ollenkaan mukana, tottakai päivitän tänne ajatuksenvirtaa, mutta olen huomannut, ettei se ole enää niin hetken mielijohteesta tehtyä kuin ennen. Nykyään jopa hieman stressaannun siitä kun muistan, etten ole luonnostellut aamun postausta valmiiksi ja joudun aloittamaan homman ”tyhjästä”. Tämä oma aikani aamulla pojan nukkuessa on kuitenkin melko rajallista, joten siinä mielessä on valmistautuminen ja suunnitelmallisuus vain järkevää.

Ja oikeasti, tämä aamuinen ajatuksenvirta on todella rauhoittavaa. Rakastan kirjoittamista ja asioiden pähkäilemistä ja jos se vain olisi mahdollista, voisin mielelläni työskennellä kotoa etänä ja käyttää päivästä ne pari tuntia, jotka saan kulumaan työmatkoihin, meikkiin ja vaatteiden valitsemiseen, juuri tähän hetkessä tapahtuvaan ajatusvirtaan. Ehkäpä vietän kevään tullen muutaman tuommoisen päivän terassimme auringossa. Elämän liiallinen suunnitelmallisuus pistää välillä ehkä aavistuksen ahdistamaan. Tiedättekö kun kaikki on kovin aikataulutettua, kalenteri täynnä menoja seuraavat kolme viikkoa, välillä joku reissu buukattu jonnekin kuukausien päähän ja ennalta lukkoon lyödyt lomat tai vapaat häämöttävät jossain kuukausien päässä. Lapsiperheenä (tai yleisesti työssäkäyvänä) nyt voi harvemmin olla ihan kamalan impulsiivinen ja tehdä suuria juttuja hetken mielijohteesta, mutta kieltämättä joskus houkuttelisi rikkoa kaavaa. Ei nyt mitään kovin radikaalia, mutta varata hetken mielijohteesta lennot unelmakohteeseen muutaman viikon päähän tai ostaa se laukku, johon on säästänyt ikuisuuden. Tiedättekö mitä tarkoitan?

Onhan elämän tarkoitus olla seikkailua ja jokaisella on kuitenkin vastuu juuri omista valinnoistaan, mutta ennen kaikkea kuitenkin oikeus tehdä niitä valintoja. Haluaisin olla jatkossa enemmän se tyyppi, joka tekee juttuja hetken mielijohteesta, rikkoo arjen suunnitelmallisuutta ja elää enemmän hetkessä, eikä kalenterin mukaan. Enkä missään nimessä tarkoita, etteikö arkemme olisi ihanaa. Toki nautin turvallisesta ja vakaasta perhearjesta, muutenkin olen paljon rutiinien kautta eläjä, tavat ja rutiinit ovat kuitenkin niitä, jotka myös tietyllä tapaa tuovat elämään turvallisuuden tunnetta. Pienillä jutuilla on kuitenkin mahdollista tuoda jännitystä elämään ja hei, unelmointi on ehdottomasti elämän suola! Ja tosiaan, kotiäiteys oli itselleni juuri semmoista päivässä ja hetkessä elämistä. Jokainen päivä oli uusi tyhjä sivu ja uudet seikkailut. Se oli kyllä ehdottomasti ihana asia kotimammailussa. Sanoisinko, että tämmöisessä työt, tarha ja muut menot -kombossa tietynlainen ajanhallinta ja suunnitelmallisuus on kyllä ihan must. Ihan jo pelkästään ajankäytön vuoksi. Sen kyllä myönnän, että tuo reilu vuosi kotona pikkuisen kanssa oli ehdottomasti elämäni paras vuosi.

Kerroin muuten pari viikkoa sitten tilanneeni sen meikkipeili-valosysteemin. Se on tämä. Aivan loistava ostos! Peilin takana on siis himmennettävä LED-valo ja USB-liitännät, joilla onnistuu meikatessa esimerkiksi puhelimen lataaminen (tämä nyt ehkä vähän turha ominaisuus). Tähän muuten toimii se Elloksen uuden asiakkaan tarjous, joka on nykyään -30% alennus ja tulee kailleimmasta tuotteesta koodilla 379601! Jos peilisysteemi kiinnostaa, niin on tosiaan tämä.

Ja hei, sain tehtyä tämän tekstin alusta loppuun ennenkö napero heräsi. Jee! Ehkäpä yritän jatkossa olla stressaamatta vähemmän postausten suunnitelmallisuudesta ja antaa aamun intuition johdattaa aiheeseen, joka sinä päivänä on relevantti.

Oma extreme-suunnitelmani arjen irtiotoksi olisi varata lennot ainakin Tahitille, pakata läppäri ja perhe mukaan suunnaten sinne samalla töitä tehden muutamaksi kuukaudeksi. Ajatuksella unelmointi suorastaan kutkuttaa vatsassa! Ja ei sillä, että se arki olisi yhtään sen kummallisempaa pitkässä juoksussa toisella puolella maailmaa, mutta yksi asia on selvä: Menestys ja onni elämän eri osa-alueilla heijastuu kokonaisuuteen. Jos menestyt työssäsi ja teet mistä nautit, vaikuttaa se varmasti energiaa tuovana asiana myös perhe-elämään, jos eläisit arkea perheesi kanssa ympäristössä, joka on sinulle täyttä unelmaa, vaikuttaisi se ihan varmasti koko tuohon palettiin. Onnellisuus on kuitenkin monen tekijän yhteissumma, joten miksei tavoittelisi sitä? 🙂

 

Mikä on teidän extempore-unelma?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Eroon suorittamisen kierteestä ja täydellisyyden tavoittelusta?

Olen monen asian suhteen melkoinen täydellisyyden tavoittelija. Vaikka työpöytäni tai kotimme usein saattaakin olla kuin pommin jäljiltä (vaatekaapistani nyt puhumattakaan), on tiettyjä asioita, joiden suhteen pyrin siihen, että asiat ovat tip top. Jos ryhdyn johonkin, teen sen kerralla kunnolla, haluan olla kaikkialla aina etuajassa ja olen äärimmäinen listojen laatija. Asiat, jotka ärsyttävät ovat niitä kun asiat eivät hoidu tai junnaavat, saati sitten jos ne tehdään hutiloiden. En sanoisi olevani mikään äärimmäinen perfektionisti, en siirtele tavaroita täydellisiin asentoihin ja useassa asiassa olen melko huoleton, mutta yleisellä tasolla haluan asioiden olevan järjestyksessä. Olen muutenkin todella suorittaja.

Oikeastaan on minun jatkuvasti tehtävä jotain. Keksittävä uusia proggiksia, harrastuksia, kotihommia ja asioita, joihin ei ehkä oikeasti olisi edes aikaa. Toki pääasiassa siksi, että tykkään tehdä kivoja juttuja ja saada uusia haasteita, mutta joskus pitäisi tietysti osata myös pysähtyä iloitsemaan enemmän jo niistä olemassaolevista jutuista. Myönnän, että minulle on todella vaikeaa vain olla tekemättä mitään ja rentoutua. Varmaan tämän vuoksi olenkin aina niin ”kiireinen”, koska tekemistä ja hoidettavaa keksii kyllä loputtomiin. Noh, myönnän että välillä on fiilis siitä, että ”minä teen kaiken” tai ”en vain enää jaksa yhtäkään uutta juttua, koska en ole ehtinyt rentoutua”. Sekin varmasti kertoo jo jotain, että Suunnon kellon askelmittariin kertyy usein lähes se 10 000 askelta päivinä, joina en käytännössä edes poistu kotoa. Oikeasti toivoisin, että voisin olla enemmän se hälläväliä-tyyppi, joka ei jaksa stressata mistään ja tekee mitä tekee, silloin kun se itselleen sopii. Ainakin siis joidenkin asioiden suhteen.

Lomalla havahduin siihen kun keräilin äitini kanssa rannalla simpukoita. Olen jo vuosia keräillyt rantalomilla simpukoita ja voisin sanoa olevani jo melko pro tuossa hommassa. Spottaan heti parhaimmat yksilöt ja tosiaan: Huolin ainoastaan ne täydelliset. Ei kulumia tai värivirheitä, ne lentävät takaisin hiekkaan. Äitini löysi muutaman simpukan kanssani ja tarjosi niitä minulle, kunnes totesin hylänneeni jo aikaisemmin nuo samaiset simpukat ”liian epätäydellisinä”. Hän totesi tuolloin, ettei kaikessa pitäisi yrittää olla täydellisyyteen pyrkivä ja kyllä, tuo sai minut miettimään asiaa ja sitä, että miksi olen niin vaativa, myös itselleni?

Toki olen tiedostanut jo aikaisemmin sen, että tosiaankin usein vaadin itseltäni paljon ja ehkä jossain määrin tietty kontrolli elämässä luo jonkinlaista turvaa. Siitä nimenomaan, että on mahdollista hallita noita omia asioitaan ja se taas luo tunnetta siitä, että hommat ovat hanskassa. Esimerkiksi juuri se listojen laatiminen. Vaikka toisaalta ehkä pitäisi enemmän ”go with the flow”, olemme me tietysti erilaisia ja itse koen listojen laatimisen ja tekemisen konkreettisen hahmottamisen itseäni helpottavaksi. Joka aamu listaan ylös työasiat, joita haluan sinä päivänä saada aikaiseksi. Omalla kohdallani se auttaa juuri siinä ajanhallinnassa. Lapsiarjessa tuntuu muutenkin olevan melkolailla asioita, joita täytyy hallita, pitää ojennuksessa ja nimenomaan suorittaa. Ihan siitä lähtien, että onko lapsella tarpeeksi puhtaita vaatteita, onko nyt muistanut viedä sinne tarhaan niitä varavaatteita ja aamun tarvikkeetkin pitää muistaa laittaa illalla valmiiksi odottamaan. Välillä tuntuu, että aivot ovat suorastaan yhtä juntturaa kaiken sen infon kanssa, jota pitäisi muistaa.

Viime viikkoina olenkin yhä enemmän tiedostanut tätä ja omaa suorittamistani. Yrittänyt miettiä, että kuinka voisin olla rennommin. Tiedättekö, se tyyppi joka tulee kotiin ja istahtaa sohvalle tuntikausiksi ilman huolta kotihommista tai aamun treenikassin valmiiksi laittamisesta. Haluaisin ainakin itse olla se ja olenkin yrittänyt opetella itseäni enemmän siihen suuntaan. Ja hei, nyt muuten hoksasin. Ekalla kerrallani kivikauppaan, lähti mukaani se vihertävä Välimeren Jaspis, irtipäästämisen kivi. Voisiko suorittaminen ja itseltään täydellisyyden tavoittelu olla se, mistä minun olisi päästävä irti? Sitähän suorittaja nimenomaan tarvitsee. Päästää joskus irti suorittamisesta.

Olenhan toki puhunut viimeaikoina tästä aiheesta enemmänkin, esimerkiksi joogasta ja mindfulnesista. Nuo ovat olleet nimittäin itselleni juuri niitä keinoja, jotka ihme ja kumma ovat todella auttaneet rentoutumaan ja päästämään irti. Toivon, ettei tämä kuulostaa liian hihhulimeiningiltä, mutta itselläni nämä keinot ovat oikeasti auttaneet. Arjessa kun pitäisi löytää se balanssi kiireen ja rentoutumisen välillä. Toki kunnianhimoa ja suorittamista tarvitaan jossain määrin, mutta myös sitä, että osaisi olla itselleen armollinen. Ja sitähän esimerkiksi juuri jooga tavoittelee. Se  vaikein juttu koko hommassa on kuitenkin loppupeleissä se ajan ottaminen itselleen, kaiken härdellin keskellä voi mukamas tuntua mahdottomalta löytää aikaa vain sinulla. Sepä siinä onkin, että täytyy vain miettiä, että mitkä asiat ovat oikeasti niitä ”turhia” aikaavieviä juttuja, joita ehkä vain tekee sen tekemisen vuoksi. Niistä irti päästäminen onkin se juttu.

Kiinnostaisi tietää, että löytyykö sieltä muita suorittajia?

T. Toivottavasti joskus ex-suorittaja

 

Kuvat otettu Shala Helsingissä. Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Viime viikon parhaimmat jutut

Näin alkuun, kiitos vielä hurjasti kommenteistanne eiliseen postaukseen. Pyrin tänään ehtiä vastailemaan kaikkiin, kunhan ehdin perehtyä niihin! Noin yleisesti on tänään vuorossa tämmöinen ”säläpostaus”, koska alkuviikko on mennyt jotenkin ihme koomassa. Aikaisempi ”viikon parhaimmat”-postaus oli ilmeisen suosittu, joten se saa nyt jatkoa!

Eilen lähdin töihin ilman meikkiä ja fleecehousuissa, koska oli vaan jotenkin niin vetämätön olo, eikä noin muutenkaan ollut sovittuna paltsuja tai mitään, minkä vuoksi olisi ollut tarpeen ehostautua. Noin yleisesti tykkään usein maanantaista, mutta eilen oli vaan yksinkertaisesti ankea fiilis, enkä edes tiedä miksi? Ylitin kuitenkin itseni ja onnistuin raahautumaan jopa labraan verikokeeseen, johon oli lähete. Vihaan siis verikokeita yli kaiken. Lisäksi sitä kammoa aina lisää se, kun näytteenottaja alkaa rauhoittelevasti höpötellä niitä näitä sillä hetkellä kun se höpöttlely yksinkertaisesti saa vielä hermostuneemmaksi. Wuhuu, selvisin jokatapauksessa 😀

Ja joo, en haluaisi olla negatiivinen, mutta jotenkin on tämä talvi alkanut tympimään. Jokaikinen aamu vedän villapaidan päälle, pipon päähän, UGGsit jalkaan ja vuoraudun pitkän toppatakin uumeniin. Voisin sanoa, että itse en useinkaan onnistu näyttämään pakkasilla tyylikkäältä. Kovasti odottelen niitä kevätpäiviä kun jalkaan voi laittaa jopa tennarit ja lähteä ulos ilman pipoa. Noh, näistä eilisen ”ei-niin-viikon-parhaista” vähän mukavampiin juttuihin..

Neulontajutuillahan tämä täytyy tietysti aloittaa! Saatoitte ehkä huomata sunnuntaina kun postasin IG-storiesiin mustasta kevyestä villapaidasta, joka on ollut nyt työn alla. Aloitin sen neulomisen reilu viikko sitten ja huhhei, johan ovat puikot heiluneetkin. Nyt kuitenkin hihoja ja kaulusta vaille valmis! Luultavammin tulee ensi viikolla esittelyyn täällä. Nyt vielä tuumailen, että millaiset hihat siihen teen.. Tekisi mieli testailla jotain erikoisempaa. Viikonloppuna pistin myös tilaukseen about 30 lankakerää uusiin projekteihin, ups 😀 Olen todellinen villasukkahirmu ja olen miettinyt, että pitäisi testata neuloa jotkut söpöt polvisukat kotikäyttöön. Myös pojalle olisi tarkoitus neuloa villapaita.

Viime viikkoon mahtui myös hot joogaa ja hot pilatesta. Viikon kohokohtia ovat ehdottomasti jooga- ja pilatestunnit, varsinkin nyt pakkasilla nuo hot-tunnit ovat melkoista hemmottelua. Kotijoogaa en ole nyt pariin viikkoon kertakaikkieen ehtinyt tehdä, mööh. Ensinnäkin siksi, etten ole kamalasti ollut etänä ja aamutkin ovat olleet yhtä härdelliä. Vitsi, kevään tullen täytyy ottaa taas tavaksi aamun terassijoogat!

Ei varmasti yllätä tämä kohta.. Mutta ette tiedä millainen matkakuume on päällä!! Lähipäivinä on ollut pientä matkasuunnittelua, mutta nämähän nyt pyörivät päässä ihan vuoden jokaisena päivänä, haha. Syksyksi haaveilen Kaliforniasta, Seychelleistä, Malediiveista ja Tahitista. Noh, eihän nyt hullukaan näihin kaikkiin lähde, ainakaan saman syksyn aikana (tai siis jos olisi tarpeeksi rahaa, niin todellakin olisin juuri se hullu), mutta ehkäpä jonnekin kenties. Haaveeni olisi esimerkiksi kuukauden reissu, olen nyt överisuunnitelmana päässäni jopa käynyt läpi yhdistelmää Los Angeles + Tahiti. Loseista kun lentää suoraan Tahitille. Jos nyt mennään aivan utopistisiin suunnitelmiin, niin edelleen haaveilen siitä muutaman kuukauden rupeamasta, jolloin voisi suunnitella reissun juuri sinne minne itse haluaa. Oma haavereittini olisi Helsinki- Los Angeles – Kauai, Havaiji – Ranskan Polynesia (Tahiti ja Moorea ainakin) – Uusi Seelanti – Australia – Helsinki. Jos saisi valita näistä edes  kolme, niin olisin tyytyväinen. Kunhan nyt haaveilen 🙂 Nuo kuvan kangaspäällysteiset pinkit UGGsit ovat muuten yksi reissuostoksistani. Löytyivät Nordstrom Rackin outletistä 50 eurolla, olihan ne pakko ostaa.

Omatekoiset releet päällä 😀 Mietin juuri eilen, että milloinkahan ollaan siinä vaiheessa kun vaaterekissä roikkuu ainoastaan itsetekemiä neuleita? Huomaan, että olen jo nyt alkanut karsastamaan neuleita kaupoissa tyyliin, ”blaah, ei voi ostaa, teen tämmöisen mielummin itse” ja onhan se totta, että vaatetta arvostaa niin paljon enemmän kun on itse valinnut värin, materiaalin ja vielä tehnytkin sen. Ihan paras harrastus!

Reloven brunssi töölössä. Eka kertani muuten ikinä Relovessa ja noin yleisesti pitkästä aikaa brunssillakin. Lifestyle-putiikki Töölössä on samalla terveyskahvila ja 2nd hand-liike. Itse kirppislöytöjä en tällä kertaa käynyt tutkailemassa, mutta brunssikombot olivat tosi hyviä! Otin itse tämän Relove-kombon, jossa oli smoothie, avokadoleipä, tuorepuuro, banaanileipä jälkkärinä ja itsevalitsema erikoiskahvi. Melkoinen ruokakooma oli tämän jälkeen 😀 Kombon hinta oli 19,50e, tämän lisäksi en olisi kyllä muuta edes jaksanut syödä, mutta pienempiäkin komboja löytyy.

Lauantaina kävin Shala Helsingissä Cantienica-workshopissa tutustumassa Suomessa vielä melko uuteen, mutta Etelä-Euroopassa varsin tunnettuun kehonhuoltomenetelmään. Cantienica on hieman pilateksen tyylistä, mutta sitten taas ei. Menetelmä perehtyy paljon kehon virheasentoihin ja auttaa tiedostamaan itse niitä, sekä avaamaan kehon lihasjumeja. Ryhdin parantaminen, virheasennot (esimerkiksi lantiossa) ja kehon vahvistaminen ovat cantienican ydinjuttuja. Todella mielenkiintoista! Olo oli todella rentoutunut ja hyvä workshopin jälkeen. Aloitan nyt myös joogatunnit Shalassa, olen töissä ostanut yritysjoogatunteja Shalan Liisa Laineelta ja pakko suositella Liisaa hurjasti ohjaajana! Lisäksi Flow on flow jooga todella kivaa vaihtelua esimerkiksi hot joogaan tai pilatekseen.

Kivaa tiistaita! Mitkä olivat teidän parhaita juttuja viime viikolla?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.