Julkaistu

Rakkaudesta liikuntaan

Huomenta teille! Nukuin tosi levottomat yöunet, kävin nimittäin eilen hot pilateksessa ja ainakin itsellä saattaa kroppa mennä iltaisin jotenkin aivan kierroksille noiden tuntien jälkeen. Joskus herään rankkojen tuntien jälkeen keskellä yötä outoihin kuumiin aaltoihin, varmaan aineenvaihdunta jyllää täyttä hikijumpan jäljiltä, joka siis ei ole huono asia ollenkaan. Joogatunneista oma lempparini on ehdottomasti bikram, jossa olen pyrkinyt käymään suunnilleen kerran viikkoon. Nyt en tosin päässyt mun vakkaritunnille, niin valkkasin tälle viikolle toisen tunnin. Mun pitäisikin raapustaa loppuun se varsinainen joogapostaus, jonka lupasin tehdä!

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan kehon muutoksista, joita olen
huomannut liikuntatottumusten muuttamisella. Kuntosalitreenit lopetin
joulukuun alussa ja siitä asti on tullut lisättyä juoksulenkkejä, sekä
tammikuussa aloitettua jooga. Vauvan kanssa tulee kyllä edelleen käytyä
reippailla vaunulenkeillä, mutta paljon mielummin (noin liikuntamielessä
siis) lähden juoksemaan kun kävelylenkille. Kävely on siinä mielessä
rattoisaa liikuntaa, että lenkkikaverin kanssa pitkäkin kävelylenkki
vierähtää kun vettä vaan, mutta välillä on ihana päästä sinne
lenkkipolulle ihan yksinkin omiin ajatuksiinsa, pois tästä arjesta. Tosin en kylläkään omista täällä uudella asuinseudulla ainuttakaan lenkkikaveria (pojan ja koirien lisäksi :D), Tommia nyt ei saa lenkkipolulle millään! Joogatunnit ajavat myös vähän saman asian arjesta irtauttajana. Tällä hetkellä pyrin liikkumaan semmoisen ehkä tunnin päivässä. Se voi olla reipas kävely, juoksulenkki tai sitten joogatunti. Jonkun verran olen tehnyt nyt myös jotain kotijumppajuttuja.

Kukaan teistä ei varmasti ole välttynyt jankutuksestani siitä jatkuvasta turvotuksesta, joka ei ole lähtenyt kertakaikkiaan millään. Välillä se on ollut jotenkin niin selkeää, etten ole meinannut tunnistaa itseäni peilistä kun kasvotkin ovat aivan pöhöttyneet. Jotain on kuitenkin tapahtunut tässä reilun kuukauden aikana. Turvotukset ovat nimittäin alkaneet pikkuhiljaa katoamaan ja kroppa kiinteytymään kunnolla. Vihdoinkin!! En oikein tiedä onko muutos tapahtunut siis noiden nesteiden poistuessa, onko rasva-aineenvaihdunta saanut jonkun megaboostin vai onko kyseessä näiden kahden yhteisvaikutus. Noiden nesteiden kertyminen on ollut selvästi hormonaalista, joten voipi olla että tämä on myös seurausta oman hormonitoiminnan palautumisesta pikkuhiljaa.  
En omista puntaria, joten kiloista ei ole tietoa, mutta muutos on kyllä selvästi peilistä nähtävissä! Pääasiahan on kuitenkin se miltä omassa kropassa tuntuu ja pakko kyllä myöntää, että olen nyt vajaat 9kk synnytyksen jälkeen elämäni kunnossa. Fyysisesti ainakin. En ole ikinä ollut (tai ainakaan vuosiin :D) näin notkea, vetreä ja yleisestikään yhtä aktiivinen. Työ on jotenkin syönyt energiat liikunnalta ja treenaaminen on välillä ollut arjessa semmoista pakkopullaa pitämään kropan edes jonkin verran kunnossa tasapainoksi puuduttavalle istumatyölle. Kontrastina olin raskaana elämäni huonoimmassa kunnossa fyysisesti, mutta onneksi nyt onkin sitten täysin päinvastaisesti.
Kuntosalitreeni on varmaan jossain määrin aikaisemmin edesauttanut nesteiden kertymistä ja turvotusten pysymistä. Väitän, että jokaiselle on olemassa ne juuri omalle kropalle sopivat liikuntamuodot. Vaikka itse olen jo vuosia enemmän tai vähemmän käynyt treenaamassa salilla, olen eniten pitänyt omasta kropastani silloin kun olen keskittynyt liikunnassa juuri esimerkiksi juoksemiseen. Tiedän kyllä varsin hyvin, ettei nainen saa hevillä treenattua itseään liian lihaksikkaaksi, mutta kyllä itse huomaan kropastani eron. Kroppa on nimittäin huomattavasti solakampi silloin kun keskityn treenissä aerobiseen ja jätän painoharjoittelun vähemmälle, eikä päinvastoin. Palaan varmasti kevään tullen salille, mutta ajattelin pitää voimaharjoittelun semmoisessa 2-3 kerran viikkotahdissa, jolloin treenaan aina koko kropan läpi. Toisaalta jooga ja varsinkin bikram vahvistavat lihaskuntoa jossain määrin, tietty eri tavalla kun kuntosali, mutta tällä hetkellä koen tuon itselleni mielekkäämmäksi lajiksi!

Edelleenkään en saa esimerkiksi sormuksia sormiin ja jalatkin ovat aamuisin kankeat kun rautapylväät nestekertymistä, mutta varmasti imetys on edelleen se pääsyy turvotuksiin. Toistaiseksi olen myös (taas) lykännyt ne vähentämis/lopettamisyritykset jonnekin kaukaisuuteen. Poika on lähiaikoina oppinut hörppimään mukista pieniä määriä vettä, joten jossain vaiheessa kun sujuu jo paremmin niin voi vaihtaa maitoon. Nyt on taas vaihteeksi semmoinen olo, että ei tässä mikään kiire ole 😀 Toisaalta enää muutama kuukausi siihen, että pieni täyttää 1v. Apua!!

Treenivaatteet tilasin Junkyardilta ja ovat Junkyardin XX-XY-mallistoa. Legginsit löytyvät täältä ja toppi täältä. Nuo Niken Huarachet ovat arkilenkkareista lemppareimmat ja esittelin nuo silloin viime kesänä kun ne tilasin. Löytyvät myös Junkyardin valikoimsta täältä.
Loppuun on todettava, että kaikkihan eivät välttämättä edes tykkää liikkua. Eihän liikunta ja treenaaminen ole mikään mittari sille kuinka hyvä tai reipas olet, vaan jokaisen pitäisi tehdä sitä vain oman itsensä vuoksi. Lajeja on vaikka millä mitalla ja siinä kun joku toinen nauttii rankasta salitreenistä, voi toisen intohimo olla ratsastus. Väitän kyllä, että jokaiselle löytyy kyllä laji, jonka parissa liikkuminen on oikeasti nautinto eikä pakkopullaa. En itsekään ole aina rakastanut liikuntaa. En ollut lapsena erityisen liikunnallinen vaan enemmänkin semmoinen laiha rimpula, jolle koululiikunta oli ahdistavaa pakkopullaa. 
Kaikkein eniten vihasin koulussa juuri liikuntatunteja, ahdisti liikkua ”pakosta” ja niitä lajeja, jotka eivät olisi vähempää voineet kiinnostaa. Koris, jalkapallo, jääkiekko, sähly. Yäk, ne eivät ole minua varten! Jos on pakko mainita kivoimmat, niin varmaankin yleisurheilu, sulkapallo ja ne ihanat päivät kun sai itse päättää mitä tekee eli sai vaikka lähteä itsekseen kävelylenkille. Uimistakin rakastan, mutta koulun uimatunnit oli aina ahdistavia, enkä kyllä ihan varmasti ole ainut kenen mielestä. Olen muutenkin aina ollut enemmänkin yksilösuorittaja joukkuelajien sijaan ja pikkuhiljaa löysin yksin liikkumisen kautta sitä iloa liikuntaan, pyöräilyn, uinnin ja lenkkeilyn muodossa.
Vaikka esimerkiksi kuntosali on mielestäni hauskaa ja pidän siitä kyllä sitten kun sinne salille pääsee treenien pariin, en koe että se kuitenkaan olisi itselleni varsinainen nautinto ainakaan samassa mielessä kuin vaikka juokseminen. Siksi olenkin nyt halunnut keskittyä vain niihin lajeihin, joista aidosti täysillä pidän 🙂
Mikäs on teidän lempparilaji?
Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.
 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Univajareissa

Viime aikoina on menty varsin katkoaisilla yöunilla ja se kyllä alkaa pikkuhiljaa myös tuntumaan kehossa. Jos näihin silmäpusseihin on katsomista, niin kirjaimellisesti väsymys myös näkyy 😀 Asiaa on pahentanut se, etten iltaisin ole saanut oikein unta vaan tulee valvottua yli yhteentoista, vaikka kuinka jo menisi ennen ysiä sänkyyn. Poikakin tosin nukahtaa ”kunnolla” vasta samoihin aikoihin, siihen saakka heräillään ehkä noin 20min välein ja pisin unipätkä on nykyään ehkä 2-3h, tämmöistä vaihetta on elelty nyt ehkäpä kuukauden päivät. Noin yleisesti alkoivat yöunet muistaakseni vähän huonontua pojalla siinä ehkäpä 4-5kk iässä, tosin ei kyllä näin pahaa tilannetta ollut silloin. Voipi olla, että pientä on alkanut vaivata eroahdistus tässä muiden kehitysmyllerrysten ohella.

Alunperin oli suunnitelmissani aloittaa unikoulu jo aikaisemmin, mutta suosiolla olen lykännyt sitä Seychellien matkan yli. En yksinkertaisesti jaksa alkaa huudattamaan toista ennen reissua, matkalla kun varmasti vielä haluaa mennä helpoimman kautta, ettei muilla menisi lomalla yöunet, joten vielä siellä saa poika tulla viereen aina kun tahtoo. Eihän tämä nyt muutenkaan ”turhasta” sitä läheisyyttä hae, joten en tietysti halua ottaa sitä turvaa toiselta pois ainakaan vielä vain sen tähden, että itse nukkuisin jatkossa vähän paremmin. Ehkä sitten pikkuhiljaa 9kk iässä voisi alkaa toteuttamaan tuota unikoulua, ehkäpä tämä vaihe on siinä vaiheessa mennyt muutenkin jo itsestään ohi ja helpottaa öitä jo sekin!

Kun on väsynyt, niin tuntuu kaikki pienetkin asiat jotenkin tosi ylitsepääsemättömiltä ja olen ollut muutamista jutuista tosi stressaantunut, joka on vaikuttanut niihin vähiin uniinkin kun kokoajan vaivaa mieltään ihan turhilla huolilla. Kaikkein kurjimmalta tuntuu kuitenkin se, että välillä tuntuu olevansa jotenkin velvollinen selittämään miksei nyt vaikkapa kotona saa kaikkea tehtyä entiseen malliin. Siinä vaiheessa kun on muutenkin kädet täynnä hommaa ja univelkaa, niin oikeasti viimeinen asia jonka haluaisi kuulla on ”Ai mitenniin et ole ehtinyt käydä kaupassa/laittaa pyykkejä/hakea postia? Olet koko päivän kotona”. Sitä ei jotenkin tajua itse kuinka univaje vaikuttaa vaikka suorittamiseen, hankalampi saada asioita tehtyä valmiiksi kun räpeltelee ympäriinsä, jää junnaamaan ihme asioiden kanssa ja unohtelee mitä olikaan tekemässä. Voisin sanoa, että olen itse väsyneenä puolet niin tehokas kun normaalisti.

Tällä
viikolla nukuin kuitenkin pitkästä aikaa vähän paremmat unet kun
vedettiin pojan kanssa sikeitä jopa yhdeksään asti!! Tosin unen päästä
sain kiinni vasta puolenyön aikoihin, mutta kaikenkaikkiaan varmaan
kuitenkin semmoiset 8h unta piiiitkästä aikaa. Ja tiedättekö, olo oli
aivan uudestisyntynyt! Nyt kun mietin noita ah-niin-kamalia
stressinaiheita niin tuntuvat nekin varsin vähäpätöisiltä. Mitä ihmettä
mahdoinkaan stressata noin pienistä.
Uni
vaikuttaa kyllä niin moneen juttuun ja unen tärkeyden huomaa vasta
sitten kun sitä ei saa tarpeeksi. Eron taas sitten kun oikeasti saa
nukuttua kunnolla. Tässä vaiheessa en kyllä voi edes vielä alkaa unelmoimaan ekasta yöstä erossa pojasta. Toisaalta nyt ei ole mitään sen kummempaa tarvetta olla toisesta erossa ja muutenkin se olisi vielä täysin mahdottomuus. Mahtaa kuitenkin olla melko outo tunne sitten joskus (kuukausien päästä) kun päästään siihen pisteeseen. Kylläpä kelpaisi vaikka joku yhden yön spa-keikka siinä vaiheessa kun pieni pärjää jo ilman minua ;D

Apua! Tänään on perjantai 13! Ja taisin myös lupautua siihen herkkulakkoon ennen reissua. Saapi nähdä kuinka menee 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 18 kommenttia.

Julkaistu

Sporttikuulumisia ja uudet treenivermeet

Kivaa uutta viikkoa! Tänään aloitan vihdoinkin sen joogaharrastuksen, enkä oikeasti malttaisi odottaa. Tämän muutaman viikon aikana olen haaveillut joogatunneista ihan päivittäin ja nähnyt niistä jopa uniakin. Takana on tosiaan aikaisemmin yksi ainut hot jooga-kokeilu, joten aikalailla aloittelija tämän suhteen olen, mutta oikeasti superhauskaa se oli silloin ensimmäiselläkin kerralla, enkä kyllä tiedä tosissaan miksi en jatkanut. 
No mutta, uusi vuosi ja uudet kujeet! Tarkoitus olisi tällä viikolla ennättää neljälle joogatunnille ja pitää intensiiviviikko, mutta saapi nähdä. Hot-tunnithan pidetään +30-38c lämpöisessä salissa, joka edesauttaa lihasten venymistä ja vetreyttä, sekä auttaa lämpöä pysymään lihaksissa harjoituksen ajan. En olisi kyllä uskonut kuinka hiki siellä tuleekaan, huhhei! Silloin ensimmäisellä kerralla hikosin matonpäällisenä olevan pyyhkeeni aivan kauttaaltaan märäksi (siitä olisi voinut siis helposti rutistaa nestettä :D) ja Sensain vedenkestävät ripsaritkin olivat kadonneet silmistä tunnin aikana kun tuhka tuuleen. Täytyy tänään ottaa kuva hikitunnin jälkeen!!
Eilen aamulla vedin parhaimman juoksulenkin pitkiin aikoihin. Ja samalla
ensimmäisen kunnon lenkin yksin kuukauteen. Muuton jälkeen kun on
ehtinyt lenkkeilemään vaan vaunujen kanssa kun nuo remppajutut sun muut
ovat rajoittaneet. 55min juoksu ja matkana 8,5km eli aika samanlainen
mitä yleensä juoksen. Ennen juoksin kylläkin lähes aina 10-12km, mutta
sen jälkeen kun pidin säännöllisistä juoksulenkeistä parin vuoden tauon
niin on 7-8 kilsaakin tuntunut aivan tarpeeksi pitkältä matkalta. 
Nyt
pikkuhiljaa on kyllä alkanut taas juoksujalkaa vipattamaan noiden
pidempien lenkkien suhteen, joten tavoitteena olisi pikkuhiljaa pidentää
matkaa. Juoksin eilen metsässä ja sepä onkin jotain mitä olen
odottanut! Metsäpolkulenkit ovat oikeasti jotain niin ihanaa! Matka
taittuu metsässä kun siivillä ja tulee aina lisähaasteenä pientä
hyppelyä. Ihan eri juttu kun juoksisi tylsää ja harmaata asfalttia. Harmi ettei ihan joka päivä ennätä juoksemaan! Tänään tosin käytiin vetämässä reipas vaunulenkki kävellen/ hölkäten ja kylläpä siinäkin ihan hyvin liikuntaa saa kun työntää vaunuja tuolla lumessa eteenpäin 😉
Ajattelin samaan saumaan joogan kanssa aloittaa myös ruoan suhteen pientä kevennyskuuria. En nyt mitenkään kovin radikaalisti, mutta esimerkiksi karsimalla ruokavaliosta kuukaudeksi-pariksi pois mm. sokerin ja vehnätuotteita. En muutenkaan nauti sokeria käytännössä lainkaan, en lisää sokeria mihinkään ja sitä kuluu muutenkin vain leipoessa, muitakaan sokeripitoisia juttuja en kovin usein käytä, mutta kyllä sitä jouluna on tullut suklaata aivan tarpeeksi mussutettua! Nyt olikin mielessä lähteä korvaamaan esimerkiksi pastaa enemmän vaikkapa quinoalla tai muilla vähemmän prosessoiduilla lisukkeilla. Leipää syön todella harvoin, mutta pasta onkin sitten suurinta herkkua! Vähähiilariseen meininkiin en edes haluaisi lähteä, koska ei oikein omalle kropalleni toimi ja hiilarit ovat liikkuvalle kyllä must ainakin jossain määrin. Testaillaan miten käy! Kokeilu jatkuu siis ainakin reissuun asti ja sen yli. Tänään kyllä pastapäivä, joten viimeiset herkut vielä naamaan 😀
Vähän tuota uutta harrastustakin silmällä pitäen tilasin uusia urheiluvaatteita Zalandon alesta. Medium-tukevan treenitopin ja sitten trikoot. Noita trikoita olin kurkkinut itseasiassa jo jonkin aikaa mutta viimeistään ale oli hyvä sauma tilata. En muista oikein millaisella varustuksella olin viimeksi siellä hotjoogassa, mutta täytyy testailla kumpi on sen hikoilun ja liikkeiden kannalta parempi valinta, lyhyet shortsit vai pitkät trikoot. Nuo trikoot löytyvät Zalandolta täältä ja treeniliivit taas täältä. Tuumailin alkuun myös näitä kultatekstisiä trikoita, mutta nuo siniharmaat veivätkin voiton 🙂

Nyt jatkuu nestetankkaus iltaa varten! Toisaalta nämä nestevarastot ovat tällä hetkellä kyllä enemmänkin kun hyvällä saralla näiden turvotusten kanssa 😀 Mielenkiintoista nähdä tepsiikö tuo laji niihin! Raporttia siis myöhemmin 😉
Ihanaa maanantain jatkoa 🙂
Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Oman kehon syketaso tutuksi + kokemuksia Suunnon Spartan Sport-urheilukellosta

Ranteessa jo jonkin aikaa roikkunut uusi pinkki kello on kerännyt hurjasti kyselyitä oikeastaan joka puolelta. Kyseessähän on siis Suunnon Spartan Sport-sporttikello, joka on ollut testikäytössä aikalailla kuukauden päivät ja nyt ajattelinkin kertoa tästä härvelistä hieman käyttökokemuksia. Olen nimittäin aivan rakastunut tähän ja olo on kyllä heti orpo jos joutuu laittamaan kellon vaikkapa lataukseen 😀 Ulkonäkö tässä kyllä myös miellyttää omaa silmää, varsinkin tämä pinkki sopii omaan tyyliini vallan mainiosti, esimerkiksi Polar Loop perusmallina on huomattavasti maskuliinisempi. En raaskisi luopua tästä enää ollenkaan!

Olen kotioloissa käyttänyt kelloa mittaamaan aktiivisuutta päivän aikana, mutta liikuntaanhan tuo tietysti pääasiassa on tarkoitettu. Kun lähdetään lenkkeilemään, kytken tietysti kellosta päälle ohjelman, joka mittaa etäisyyttä ja matkaa, aikaa ja kulutusta. Navigointihan tässä muuten on myös jos on suunnistajatyyppiä! Lisäksi tuo näyttää kätevästi myös puhelimen pop-up-ilmoitukset, joten nykyään eivät mene puhelutkaan ohi vaikka olisikin puhelin äänettömällä, kello kun alkaa puhelimen soidessa väristä. Kahden sormen näpäytys myös valaisee näytön, joten melko kätevä jos esimerkiksi yöllä tai aamulla haluaa vilkaista kelloa ilman että joutuu kurottautumaan puhelimeen. Tulikohan kaikki ominaisuudet jo lueteltua..? 😀

Mistä kuitenkin olen eniten ollut innoissani tämän kanssa, on sykkeiden seurailu ensimmäistä kertaa ikinä! Rakastan liikkua, joten mikäs sen parempi askel kun oppia sykkeiden avulla omasta kehostaan enemmän. Sykemittauksen avulla myös kulutuksen mittaus on tietysti huimasti täsmällisempää. Unohtamatta tietysti sitä mitä kaikkea muuta se syketaso kertoo. Treenaaminen voi nimittäin olla huomattavaasti tavoitteellisempaa kun on mahdollista syketasoa seuraamalla pysyä hollilla siitä, kuinka kehittävää liikuntaa harrastaa. Kuntoa selvästi kohottava syke nimittäin pyörii siellä 60-80% hujakoilla maksimisykkeestä.

Oma maksimisykkeeni on suunnilleen 191. Tuo siis laskurin kautta laskettuna, koska ehdottoman tarkka maksimisyke on mahdollista saada selville ainoastaan virallisen kuntotestin kautta.

Esimerkiksi oma optimisykkeeni aerobiseen kunnon kohotukseen on keskimäärin 140-150 ja vähintään siihen yleensä pyrinkin treenatessa. Totuushan on tietysti, että mitä kovemmalla sykkeellä treenaa, sitä pidempään kroppa tekee hommia myös itse varsinaisen suorituksen jälkeen ja rasvaa palaa tietysti tehokkaasti myös korkeasykkeisessä treenissä 🙂 Itse otan juoksulenkeillä usein spurtteja, jolloin nostan syketason hetkeksi korkeammaksi, esimerkiksi juuri mäkien ylösjuoksu (tai vaunujen ylös työntäminen reippaaseen tahtiin :D) on tähän hyvä keino! Maksimisykkeiden tavoitteluun kun en ehkä itse lähtisi. Spartan Sport muuten osaa lukea askeleet myös vaunuja työntäessä. Matkarattaiden kanssa ei niin hyvin kylläkään! Toistaiseksi olen siis testannut tätä vasta lenkkeillessä, mutta nämähän soveltuvat käytettäväksi jopa uidessa, joten eri lajeja odotellessa!

Olen nyt oppinut, että esimerkiksi huonosti nukuttu yö näkyy itselläni heti sykkeissä. Jos keskisyke normaalisti tunnin hölkkä/kävelylenkillä vaunujen kanssa kävelyineen on keskimäärin ehkä jotain 140, pomppaa se huonosti nukutun yön jälkeen reippaasti yli 150:neen. Tiedättekö siis sen tunteen kun on vähän outo olo jo valmiiksi ja lenkillä sitten huomaa, että hengästyy selvästi helpommin? Sykkeiden seuranta on opettanut senkin, että omaa kehoaan tosiaankin täytyy kuunnella ja vaikkapa noiden rankempien öiden jälkeen ehdottomasti ottaa iisimmin, sekä antaa kehon levätä, koska sitä se nimenomaan tarvitsee!

Nykyään on tapana aina illansuussa tarkastaa kellosta päivän aktiivisuus. Yleensä kun pyrin päivän aikana ihan vähintään 10 000 askeleeseen, joka noin yleisesti on semmoinen hyvä määrä askelia, joka jokaisen tulisi liikkua päivässä, varsinkin siis jos haluaa edes vähän kohottaa kuntoaan. Usein pyöritäänkin askeleiden suhteen semmoisessa 12 000-17 000 määrissä, välillä sitten taas siellä kymppitonnin paremmalla puolella, jos on ollut iisimpi päivä. Tuohon 17 000 askeleeseen kun joutuukin päivän aikana tekemään vähän enemmänkin hommia, eikä noita päiviä kyllä todellakaan kovin usein ole! Eli esimerkiksi kävelemällä reilun tunnin ulkona ja puuhailemaan kotitöitä tuntikaupalla, sekä käymään asioilla 😀 Ainakin itselläni Spartan on toiminut motivaattorina liikkumiseen ja varsinkin kotipäivinä tuo aktiivisuuden seuraaminen tuo kivaa lisäboostia, kotitöiden tekeminenkin nimittäin kiinnostaa enemmän kun tietää saavansa aktiivisuuspisteitä.

Pakko myös kehua tuota uutta juomapulloa, jonka sain blogin kautta. Kyseessä on siis SIGG:in Sveitsissä valmistettu alumiininen juomapullo, joka on ekologinen ja terveellinen vaihtoehto muovisille juomapulloille. SIGG:in pullot ovat valmistettu yhdestä alumiinikomponentista, joka takaa pullon vuotamattomuuden. Alumiinipinta ei myöskään kerää hajuja tai makuja ja pullo kestää myös hiilihapollisia juomia. Alumiinisen pullon suosiminen on ekoteko, koska  on 100% kierrätettävä ja vähentää muovipakkausten määrää maailmassa. Pullo on täysin BPA-vapaa, eikä liuota juomaan mitään muitakaan kemikaaleja. Olen aivan rakastunut tuohon vaaleanpunaiseen sävyyn!! Noita löytyy vaikka missä väreissä ja valikoimista löytyy pulloja myös lapsille. Jälleenmyyjät verkosta löytyvät täältä.

Pakko muuten päivittää tähän myös mun kilojen karistamis-projektista. Niitä kiloja ei nimittäin ole enää pariin-kolmeen kuukauteen karissut oikeastaan lainkaan. Tai äärimmäisen hitaasti. Salilla käydessä paino pysyi aikalailla samoissa kokoajan, mikä nyt meinaa että rasvaa varmasti paloi ja tilalle tuli lihasta, mutta noin muuten on painonpudotus ollut aivan superhidasta. Yksi syy siihen, miksi aloin epäilemään alunperin sitä kilpirauhasen vajaatoimintaa, oli juurikin täysblokissa oleva aineenvaihdunta! Mikään ei vaan auta siihen. Lääkärin mukaan huonot unet ja valvominen ovat tähän syynä, toisena sitten se imetys. Joten tuskinpa tähän yleisesti pöhöttyneeseen oloon on tulossa suurta muutosta niin pitkään kun nuo tekijät ovat kuvioissa. Toisaalta, ehkä kuulun niihin joilla ne loput kilot karisevat sitten kertarysäyksellä imetyksen loputtua. Saapi nähdä. Väliäkö tuolla nyt tässä vaiheessa, eiköhän sitä myöhemminkin ehdi niitä murehtia 😀

Ensi viikolla aloitan muuten joogan! En oikeasti malttaisi odottaa!! Kirjoittelen harrastuksen aloittamisesta varmasti vielä enemmän, mutta todella mielenkiinnolla myös odotan sitä kun pääsen kokeilemaan Spartan Sportia ja sykevyötä hot jooga-tunneilla 🙂 Kuntosalijäsenyyden aion uusia vasta helmikuun puolella, mutta mielenkiintoista olisi testailla sykkeitä vielä myös salitreeneissä!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Vinkkini pyhien jälkeisiin uniongelmiin + punaiset joulukynnet

En muista milloin olisi viimeksi ollut
yhtä suuria vaikeuksia saada illalla unta kun eilen! Valvoin nimittäin
kirjaimellisesti puolet yöstä. Muistaakseni katsoin viimeisen kerran
kelloa joskus yhdentoista maissa ja sen jälkeenkin valvoin vielä varmaan
tuntikaupalla. Joskus ennenkin on ollut ongelmia sen kanssa, että alan
juuri iltaisin miettimään ja tutkimaan juttuja, lopulta ajatukset sitten
vievätkin ne yöunet (sekä kirjaimellisesti myös tulevat niihin uniin
sitten joskus kun nukahtaa…). Usein nuo uniongelmat iskevätkin juuri
esimerkiksi viikonlopun tai loman jäljiltä kun unirytmi on muutenkin jo
vähän sekaisin. Harvemmin nykyään kuitenkaan on ongelmia sen suhteen, ettei uni tulisi vaan päinvastoin. Päivät kun menevät semmoisella tohinalla, että siinä vaiheessa kun pääsee sänkyyn rentoutumaan, on täysin valmis laittamaan silmänsä kiinni.
Olin
eilen uudesta vuodesta ja edellisen yön valvomisesta jotenkin aivan
poikki, mutta usein saatan iltaa kohden piristyä vaikka päivällä olisi
kuinka väsyttänyt. Se vasta onkin superärsyttävää! Hyvänä vinkkinä tuon
unensaannin suhteen onkin se, että ajatukset joille ei kertakaikkisesti
juuri silloin siellä pedissä voi mitään, tulisi karkoittaa mielestä
seuraavaan päivään. Vähän samasta syystä noilla pikkuisillakin on levottomia unijaksoja juuri niihin aikoihin kun oppii paljon uusia juttuja, niitä jännittäviä opittuja asioita kun ei osata karistaa mielestä siellä pedissä, vaan uni on katkonaista kun päässä vilisee jos mimmoisia juttuja. Useimmiten tuo mielessä pyörivien ajatusten karistaminen on kylläkin helpommin sanottu kuin tehty, mutta
tuotakin voi kyllä helposti harjoitella. Jos on yhtään kokeillut
mindfullnesia tai mielikuvaharjoitteluita unettomuuteen tai levottomuuteen,  niin tietää kyllä niiden olevan tehokkaita keinoja,  jos vain vähän jaksaa treenata!



Ideahan on keskittyä tietoiseen läsnäoloon ja
karistaa turhat harhailevat ajatukset mielestään. Keskittää ajatuksensa siihen kuinka
painavalta keho tuntuu patjaa vasten, kiinnittää huomio hengitykseen ja
asioihin, jotka ovat tässä ja nyt. Tähän muuten toimii hyvänän
lisäboostina uudet ihanat petivaatteet, hyvä tyyny ja tietysti myös
mukava asento. Vähän samoja juttuja siis kun niillä koulun
rentoutuskaseteilla, joita vedettiin joskus liikuntatunnin loppuun,
muistatteko? 😀 Vanha kunnon lampaiden laskeminen toimii vähän samalla
periaatteella; keskitytään sinnikkäästi siihen yhteen ajatukseen ja
pidetään muut aivoja aktivoivat mietteet poissa. Heti kun mieli lähtee harhailemaan niihin arjen muihin juttuihin, aloitetaan harjoitus alusta. 
Oma lempparini
iltaisin harhailevaan mieleen on kuitenkin mielikuvaharjoittelu. Sateen ropina,
ukkonen ja meren kohina ovat ääniä, jotka tuudittavat ainakin itseni
uneen alta aikayksikön. Siispä myös mielikuva siitä, että ulkona sataa
tai myrskyää, auttaa ainakin itseäni tuudittautumaan parhaiten uneen.
Ehkä tehokkain mielikuvaharjoitus on se missä nukun lämpimän peiton alla
trooppisen saaren rannalla pienessä rantahökkelissä. Ulkona on pieni
myrsky ja meri kohisee taustalla. Pääasia kuitenkin, että kuvittelee
itsensä paikkaan, jossa on turvallinen ja rentoutunut olo. Kokeilkaapa!
Näitä uniharjoituksia pitäisi kyllä tehdä itsekin useammin. Yleensä sitä
sänkyyn päästyään vaan töllöttää ameebana telkkaria, se nimittäin
ainakin omalla kohdallani tuudittaa yllättävän nopeasti unten maille. Mun vakio on katsoa telkkarista arkisin klo 22 se yksi jakso
Sinkkuelämää, yleensä sen jälkeen tulee nimittäin uni samantien ellei jo
aikaisemminikin. Itse pyrin välttämään illalla sänkyyn asettumisen
jälkeen läppäriä ja puhelinta, koska nehän ovat takuuvarmoja unen
sabotoijia. Ja se tuli kyllä todistettua taas eilen! Telkkari ei omalla kohdallani vaikuta uneen oikeastaan, ainoastaan se puhelin, iPad ja tietokone, joissa on loistava ruutu. Suoranaista myrkkyä unille! Itse välttelen viimeiseen yöllä herätessä puhelimen selaamista. Vaikka yöllä huomaisinkin puhelimen näytöllä uusia ilmoituksia, en ikinä katso niitä ennen aamua. Joskus tuntuu, että jo kellon katsominen puhelimen ruudulta karkoittaa unen. Nyt olen siis pikkuhiljaa lopunut siitäkin, jokainen minuutti unta on nimittäin ainakin itselleni kullan arvoinen!
 
Sitten uniaiheista kukkaruukkuun! Tai kynsilakkapurkkiin 😀 Loppiaiseen on vielä aikaa eli vielä ei suinkaan ole liian myöhäistä esitellä myöskään punaisia joulukynsiä! Tuo Avonin Mineral crush-lakka on nimittäin ihana. Hileinen tekstuurilakka jättää kynnelle todella jännän mattaisen ja karhean tekstuurin, nuo ovat kyllä ihan omaa laatuaan. Myös kestävyys on näissä huippua. Vähän kun olisi kynnessä semmoinen joku tekstuuritarra tai päällyste. En ole muilla merkeillä aiemmin törmännyt vastaavanlaisiin 🙂

 
Kiinnostaisi kuulla, että tekevätkö muut nukkumaan mennessä tietoisuus- tai mielikuvaharjoittelua? Mikä on teidän ”turvapaikka” unten mailla? 😀 
Kivaa maanantaita!
Lakka saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.