Julkaistu

Mieleenpainuvimmat reissumuistot x 4

Palaan tänään vanhoihin reissujuttuihin! Listasin nimittäin mieleenpainuvimpia reissumuistoja kuluneiden vuosien varrelta ja samalla myös vanhoja (sekä myös vähän uudempia) matkakuvia. Mitä muistoja tai sattumuksia on erityisesti jäänyt mieleen matkoilta viimeisten noin 5 vuoden ajalta?

Sayulita, Meksiko 2014. Olimme syksyllä 2014 Meksikossa pienessä Sayulitan surffikylässä, jonne olemme tuon matkan jälkeen haikailleet useampaankin kertaan, varsinkin nyt kun Finnair lentää suoraan Suomesta melko lähelle, Puerto Vallartaan. Kuitenkin Väli-Amerikka jotenkin hieman jännittää nyt pienen lapsen kanssa, tulihan tuollakin reissulla nähtyä vaikka mitä ja kieltämättä välillä hieman iltaisin jopa pelotti, vaikka kylän noin yleisesti pitäisi olla melko turvallinen. Katukaupustelijoita oli nimittäin melkein yhtä paljon kuin Balilla, tosin he kauppasivat myös kaikkea muuta kuin käsikoruja..

Eräänä iltana kävelimme kadulla pimeällä auton ohi, johon sitten ohimennen vilkaistiin sisään. Autossa istui kaksi henkilöä, jolla toisella oli sylissään aivan valtava kokaiinipussi, jota ilmeisesti pussitettiin pienempiin. Apua! Taidettiin lähteä melko kovaa vauhtia kipittämään muina miehinä pois. Juuri tuon vuoksi esimerkiksi Meksiko nykyään hieman jännittää, koska ei voi tietää mitä eteen osuu. Tästäkin huolimatta oli Sayulita todella kiva. Hyvää ruokaa, lämpöä ja reissun aikana kävimme veneellä myös Islas Marietasin saarella ja hidden beachilla. (Kannattaa googlata kuvahaulla!!) Ainiin ja lentäessämme Sayulitaan näimme LAX:in kentällä Breaking Badin Pinkmanin! Vitsailtiin, että onkohan tämäkin lähdössä Meksikoon, heh heh. Tai siis emme tietenkään itse ”Pinkmanille” 😀

Indonesia, 2015. Syksyllä 2015 lähdimme kuukaudeksi Indonesian. Kiersimme tuolloin melko paljon ympäriinsä ja kävimme mm. toistamiseen pienessä Batu Karasin kylässä Jaavalla. Huh, sinne onkin melkoinen uurastus päästä! Ensin parin tunnin lento Balilta Bandungiin, josta vielä 8h automatka Batu Karasiin. Paikka on kirjaimellisesti pieni tuppukylä, josta ei löydy edes ruokakauppaa (eikä tuon rannan lisäksi ihan kamalasti muutakaan, muutama ravintola ja pieni majatalo). Todella autenttista meininkiä, ainakin tuolloin. Paikka on yksi Tommin suosikeista, mutta täytyy myöntää, ettei lukeudu ihan omiin lemppareihini 😀 (Ekalla kerralla aloin väsyneenä itkeä kun pääsimme perille kun näin meidän ekan yön majoituksen, jossa ei ollut vessassa edes juoksevaa vettä, vaan pelkkä letku ja ämpäri. Ainakin näistä kokemuksista karaistuu ja onneksi olimme loppuajan ihan kivassa majapaikassa, haha.) Näinä molempina kertoina kun olemme siellä käyneet, olen stressannut tuota matkaa jotenkin aivan superpaljon. Olemme lentäneet Air Asialla, joka on tuntunut huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta, kun lukuisat muut paikalliset höpöyhtiöt, joita putoilee harva se päivä.

Tuolloin reissumme aikana oli vielä se joku tuhkapilvi-episodi tulivuoren tuprutellessa ja tuhkavaroitus oli taas päällä kun lentomme takaisin Bandungista Balille koitti. Lento oli ties kuinka monta tuntia myöhässä lentäessään Balilta ensin noutamaan meitä ja panikoitiin jo valmiiksi, että jos kone ottaa tuolla matkalla jotain damagea. Tuhkahan tukkii moottorit ja käsittääkseni jopa estää sen toiminnan. No, tunteja myöhemmin pääsimme vihdoin koneeseen ja koneen noustua ilmaan, tuli hetkeksi (siis sekunniksi, pariksi) aivan hiljaista, aivan kuin moottori olisi hetkellisesti pysähtynyt. Katsoimme Tommin kanssa toisiamme, mutta kumpikaan ei uskaltanut sanoa mitään. No, lennon jälkeen jaoimme kokemuksen ja molemmat meistä oli tuolloin luullut, että moottori lagaa tuhkan seurauksena. Voin vain kuvitella miltä tuo hetki olisi lentopelkoiselta tuntunut. Ja voin kertoa, etten tuon jälkeen lennä Air Asialla enää ikinä 😀

Kuvat ovat vuoden 2013 Jaavan reissulta

Moorea, Ranskan Polynesia 2018/2019. Tuoreimmista matkamuistoista on pakko mainita Moorean matka, joka ehdottomasti on yksi mieleenpainuvimmista. Olin haaveillut Moorealle matkaamisesta valehtelematta lähes kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2010 olin Tyynenmeren risteilyllä, juurikin Tahitilla, Moorealla, Bora Boralla ja muistaakseni Raiatealla. Tuosta saakka olen taas haaveillut pääseväni Ranskan Polynesiaan. Anyway, Moorealle matkataan pääsaarelta Tahitilta lautalla ja juuri tuota lautalla saapumista on sanottu äärimmäisen kauniiksi maisemien suhteen. Ja olin niin täpinöissäni! Noita maisemia ei edes voi sanoin kuvailla, mutta en ole varmaan koskaan nähnyt mitään niin kaunista. About ne seuraavat kaksi viikkoa hoin jatkuvasti sitä, kuinka en kestä miten jossain voi olla näin kaunista.

Saapuminen Moorealle..

Maisemien lisäksi jäi mieleen ehdottomasti hedelmäbongailut. Luonnosta ja teiden varsilta poimi nimittäin helposti aina päivän hedelmät mukaan ilmaiseksi. Mangoja, avokadoja, papaijoita ja passionhedelmiä. Totesimme, että kaupoissa myydään siksi niin suppeasti hedelmiä, koska kaikki kasvattavat niitä omavaraisina. Mäkin haluan alkaa hedelmätarhuriksi! Moorealta on muitakin aivan älyttömiä muistoje, kuten pojan sadetanssi karambolapuun alla (joka löytyy IG:stä Moorea-kohokohdan storieseista) ja haiparvi, joka hengaili Haapitin majatalon laiturin alla ja parveili aina välillä laiturin vieressä, hui!

Islanti, 2017. Muistelin juuri pari viikkoa takaperin Islannin reissua, joka on ehdottomasti jäänyt mieleen elämyksenä. Ja erityisesti issikkavaellus, joka oli aivan mieletön! Olimme Islannissa joulukuun alussa, jolloin oli jo vähän lunta. Ainakin tuon meidän reissumme aikana oli äärimmäisen kylmä, huolimatta siitä, että pakkasasteita oli joku muutama hassu. Merituuli siis saa ilman tuntumaan vieläkin kylmemmältä, mutta en tiedä onko näin aina? Kuitenkin, valitsimme aamulla alkavan hevosvaelluksen ja lähdimme vaellukselle kun ulkona oli vielä aivan pilkkopimeää (kello taisi olla ehkä 9, mutta Islannissa on talvisin pimeää toooodella pitkään aamulla ja hyvä kun aurinko näyttäytyy muutaman tunnin ajan).

Alkuun koko ratsastushomma jännitti, koska en ollut koskaan ennen ratsastanut, mutta nopeasti loppupeleissä pääsi kiinni homman jujusta. Hitaasti etenevä vaaleanpunainen auringonnousu ja ympäriinsä maan sisuksista tuprutteleva kuuma höyry olivat näkynä jotain niin uskomatonta, ettei sitä unohda kyllä koskaan. Tuo issikkavaellus oli itselleni ehdottomasti koko reissun kohokohta! Toki tykkäsin myös Blue Lagoonista, mutta väenpaljous, kamala tungos ja äärimmäisen pitkä jonotus sisälle (vaikka olimme varanneet ajan) saivat aikaan pienen pettymyksen. Paikka on ollut varmasti aivan erilainen vielä 5-10 vuotta sitten. Silti on Islanti paikka, johon haluan vielä joskus uudestaan ja nimenomaan kiertelemään maata myös Reykjavikin ulkopuolella.

Pitäisikö tehdä useammin tämmöisiä tb-matkajuttuja?

 

Kivaa tiistaita! 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Reykjavik, Blue Lagoon ja muut Islannin ihmeellisyydet

Nyt olisi vuorossa postausta Islannin reissusta! Yritin mahduttaa tähän melko kattavasti eri juttuja matkasta ja yleisesti Islannista, mutta jos joku jäi mietityttämään, niin kysykää ihmeessä. Jätin hevosvaelluksen kokonaan pois tästä postauksesta, koska kerroin siitä jo aikaisemmin omassa postauksessaan. Alkuun mietin, että onko kolme päivää liian lyhyt aika vierailla Islannissa, mutta näin jälkikäteen voin todeta, että toimii hyvin kohteena myös minilomalle. Muutaman päivän aikana ei tosin juurikaan ehdi lepäilemään, jos listalla on paljon nähtävää, mutta kivasti ehtii tuossakin ajassa.

Lentomme oli perillä Reykjavikissa alkuillasta. Keflavikin lentokenttä sijaitsee reilun 30 minuutin ajomatkan päässä Reykjavikista ja totesimme heti kentällä, että lentokenttäkuljetukset ovat suuri bisness 😀 Päädyimme itsekin ostamaan meno-paluu-bussikuljetukset suoraan kentältä. Isot bussit siis kuljettavat turisteja lähes non-stopina kentän, keskustan ja Blue Lagoonin välillä. Mikä oli hieman koomista, oli se kuinka turistit lapattiin aina ”vaihtoasemalle”, jossa esimerkiksi kentältä tullessa vaihdettiin kyyti pienempiin busseihin, jotka sitten taas kuljettivat matkailijat perille hotelleihin. Ensin siis kentältä isoon bussiin, isosta bussista pienempään bussiin ja sitten hotellille. Kieltämättä olisi päässyt taksilla huomattavasti nopeammin, mutta en edes uskalla miettiä taksien hintoja Islannissa 😀 Ehkä mahdollisella seuraavalla kerralla voisi ottaa selville, että kulkevatko julkisen liikenteen bussit kentän ja Reykjavikin välillä.

Maana on Islanti siis todella kallis. Ruoka ja muut ostettavat asiat ovat kalliimpia kuin Suomessa, eikä Islanti ole myöskään mukana EU:ssa. Käytössä on oma valuutta (Islannin kruunu, ISK), jota ilman selvisimme itseasiassa koko reissun. Luotimme siihen, että jos tarvisemme johonkin käteistä, niin nostamme sitten paikanpäältä. Ja eihän sitä sitten mihinkään tarvinnut! Maksoimme kaiken korteilla.

Itsessään lennot voi saada Islantiin suhtellisen edullisesti, lensimme siis itse suoralla Icelandairin lennolla, joka muistaakseni maksoi 170e. Lento kesti noin 3,5h ja kaikki pelasi Icelandairilla erinomaisesti. Olin myös ekaa kertaa ikinä käsimatkatavaroilla ja jösses kuinka helppoa onkaan! Mietin, että voisin kyhätä jossain vaiheessa ehkä postauksen käsimatkatavaroilla reissaamisesta. Ostin ekan lentolaukkuni juuri tätä reissua varten, ja tämän myötä on tullut tehtyä monia positiivisia huomioita käsimatkatavaroilla matkustaessa.

Hotellimme oli Fosshotel Reykjavik, joka sijaitsi keskustan tuntumassa. Toisella puolella kaupunkia kun se varsinainen vanha kaupunki. Pääkatua, eli Laugaveguria tuli kyllä ravattua päivittäin ja myös niitä pienempiä poikkikatuja. Alunperin olimme varanneet Guldsmeden Eyjan, mutta totesimme, että ehkä lähes 700e kolmen yön yöpymisestä on paljon ja vaihdoimme vielä edullisempaan. Hotelleihin saa kyllä halutessaan kulutettua tuolla paljon rahaa. Olimme kyllä tyytyväisiä Fosshotelliin, aamiainen kuului, näkymät olivat upeat ja muutenkin kaikki toimi hienosti.

Jos mietitään matkan budjettia, kustansivat lennot, hotelli, kaikki kuljetukset ja retket yhteensä noin 700 euroa. Eli toki melko hintava noin lyhyelle reissulle, vaikka tietysti suhteessa hotelli söi tuosta suurimman palan. Retkiin meni se parisataa euroa, joten tottakai olisi päässyt edullisemmin ilman niitä. En laskenut, paljonko ruokailuun kului rahaa, mutta sanoisinko, että 150e voi olla kaikkineen aivan maksimi? Yleisesti olen lomalla usein sillä moodilla, että varaan tietyn lomabudjetin ja sen jälkeen en jaksa sen koommin miettiä rahaa tai laskea ”paljonko tämä ruoka-annos tai kahvi nyt maksaa”, aivan sama siinä vaiheessa kun lomalla kerta ollaan!

Pieniä putiikkeja ja matkamuistomyymälöitä löytyy vieri vieressä, itseäni alkoi jo hieman ärsyttää matkamuistomyymälät, joissa oli hyllyt täynnä Kiinassa tuotettua krääsää. Kuten sanoin aiemmin, on turismi todella laajaa! Loppupeleissä en siis ostanut mitään. Aikaisemmin mietin ostavani jotain paikallista käsityötä ja yritimme etsiä esimerkiksi jonkinlaista joulutoria, muttemme onnistuneet semmoista löytämään.

Toisaalta en halua ostaa reissuista mitään turhaa krääsää, joten keskityin aikalailla niihin kokemuksiin ostelun sijaan. Ostin sieltä hevostallilta heidän collegepaidan, joka siis oli ainut ostokseni koko reissusta. Ketjuliikkeitä ei ole keskustan alueella käytännössä ollenkaan, Lindex taisi olla ainut. Itse en niitä kyllä kaivannutkaan, mutta hieman Reykjavikin ulkopuolella löytyy isompi ostari, josta löytyy paljon ketjuliikkeitä ja siellä paikalliset tekevät ostoksensa. Me emme siellä ehtineet piipahtaa, mutta hurahtimme bussilla kylläkin ohi, haha.

Ehkä oudoin näkemäni kirkko, Hallgrimskirkja oli tottakai nähtävä. Tämä on ehdottomasti erikoisin ikinä näkemäni kirkko!! Samalla upea, mutta silti todella outo. Varsinkin tuon edustan patsaan kanssa tuli todella vahvat P-Korea-vibat! Kirkko on Islannin korkein rakennus.

Eräs hienoimmista jutuista Reykjavikista, olivat ehdottomasti kaupungin taustalla näkyvät vuoret!

Tietyllä tavalla loman suurin pettymys oli se odotetuin juttu, eli Blue Lagoon. Mielipiteet siitä, kannattaako Blue Lagoonissa käydä, jakautuvat aikalailla kahteen. Toiset sanoivat, että kannattaa valita jokin ”autenttisempi” kylpylä ja toiset taas, että vierailu kerran elämässä kannattaa ehdottomasti. Nykyään rajoitetaan turistien pääsyä Blue Lagooniin ja vierailijoiden täytyy varata ennakkoon tietty päivä ja kellonaika vierailulle. Olimme niin viime tingassa, että vapaita aikoja oli muutama, joista valitsimme lauantain klo 16. Otimme itse Comfort-paketin, joka sisälsi sisäänpääsyn lisäksi myös pyyhkeen käytön, kaksi naamiota ja yhden juoman.

Maksoimme tuosta paketista kuljetusten kanssa noin 100 euron verran. Huom! Tännekin saa kyllä halutessaan kulutettua rahaa ihan kohtuullisesti 😀 Blue Lagoon sijaitsee noin 45min ajomatkan päässä Reykjavikista, melko lähellä lentokenttää. Spotattiin muuten Blue Lagoon jo lentokoneesta! Kuljetus hoitui niillä ”karjalaumabusseilla”, jotka kieltämättä hieman latistivat fiilistä spa-matkan eksklusiivisuudesta. En tiedä paljonko taksi olisi maksanut, varmaan miljoonan 😀 Kun pääsimme perille, paljastui väenpaljouden laajuus: Parkkipaikka oli siis täynnä autoja ja busseja.

Tämä on ulko-ovien edustalta ja kieltämättä tuolla on valtavan kaunista!

Juuri kun pääsimme sisäänkäynneille jonottamaan, huomasimme jotain olevan pielessä. Järkyttävän pitkä jono ja hermostuneita ihmisiä. Selvisi, että pukukopeissa oli jotain häikkää ja lopulta odotimme noin 30minuuttia jonossa, että pääsisimme sisään. Menetimme juuri ja juuri auringonlaskukuvat, joka harmittaa kovasti, koska lopulta emme saaneet hämärässä kovin häävejä kuvia sisältä. Tekisi jopa mieli pistää tästä palautetta, vaikkei teknisille häiriöille nyt mitään voikaan. Vaadimme hyvitykseksi lainaan kylpytakit, jotka tosiaan eivät muuten kuuluneet lippuun 😀

Vaikka itse laguunilla melko paljon olikin ihmisiä ja pukuhuoneessa, sekä suihkuilla aikamoinen kaaos, oli itse kylpeminen kyllä ihanaa! Vesi on noin 38-40-asteista ja uusiutuu itsekseen noin 40h välein. Ihasteltiin tähtiä, pulikoitiin ja tehtiin tietysti koko rahalla ne kaksi hintaan kuuluvaa kasvonaamiota. Vietettiin tuolla yhteensä noin 3h. Vaikka kokemus olikin kiva, en ehkä toistamiseen maksaisi noin korkeaa hintaa tuonne pääsystä. Sanoisinko, että mukama ”kerran elämässä”-juttu, mutta liian turistien valloittama nähtävyys.

Yritimme jo ennen reissua tutkailla vastaavia luonnonvaraisia kylpylöitä, mutta löysimme vain paikallisten uimahalleja, jotka eivät kuitenkaan olleet vastaavanlaisia, vaan enemmän ”uimahallimaisia”. Luulisi kuitenkin, että niitäkin löytyy, joten jos vielä joskus lähtee Islantiin, niin täytyy ehdottomasti vierailla semmoisessa. Kiteytetysti kuitenkin: Mielestäni Blue Lagoon oli kiva, mutta ylihinnoteltu, eivätkä muut puitteet (suihkut, kahvila, pukuhuone) olleet läheskään niin ”luksustasoa” kuin mitä hinta antaa ymmärtää. Harmittaa, ettemme päässeet näkemään paikkaa valoisan aikaan, vaikka toki oli hämärässäkin tunnelmallinen.

Paikallisethan ovat todella kovia kylpemään ja islantilaiseen kulttuuriin kuuluu ahkera kylpylöissä käyminen, nimenomaan myös lämmitetyt ulkoaltaat. Jos olisimme viipyneet pidempään, olisin ehdottomasti halunnut vierailla paikallisten uimalassa, mutta kolmelle päivälle oli jo valmiiksi haasteita mahduttaa kaikkea haluamaansa. Onneksi kuitenkin ehdimme tehdä kaiken, mitä alunperin oli tarkoituskin!

Alkoiko Islanti kiehtomaan?

 

Sisältää kaupallisen linkin / Hotels.com.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Yllättäviä huomioita Islannista X 9

Heippa! Täällä sitä ollaan taas takaisin kotona. Blogi vietti reissuni ajan myös pientä lomaa, oli pieniä teknisiä ongelmia läppärin kanssa ja muuten vaan tuli oltua kokoajan menossa, joten ei juurikaan ehtinyt netissä roikkumaan. Palailen varsinaisen matkapostauksen kanssa myöhemmin, mutta tähän väliin muutamia huomioita Islannista, jotka tuli tehty jo heti loman alettua. (Piti tosiaankin tulla julkaisemaan tämä postaus jo lauantaina, mutta en saanut siirrettyä kuvia koneelle kun läppärin reistaillessa..).

Islannissa ei ole juurikaan puita. Viikingit hakkasivat Islantiin tullessaan puut polttopuiksi. Islannissa tuulee kovasti, joten siitä syystä metsien uudelleenistutukset ole olleet menestys, koska siemenet eivät tuulessa pysy maassa.

Kaupat menevät todella aikaisin kiinni ja monet ravintoloista ovat päivällä kiinni arkisin. Tämä ehkä tuntuu suomalaisesta oudolta, koska nykyään kaupat ovat auki melkein ympäri vuorokauden ja erikoisliikkeet iltakahdeksaan-yhdeksään. Ainakin siis meillä Helsingissä.

Islannissa tuulee tosiaan paljon ja pienetkin pakkasasteet tuntuvat varsin purevilta. Islantilaiset saattavat myös kipittää kadulla yllättävän vähissä vaatteissa. Ilman hanskoja, pipoa, takki auki. En tiedä olenko vain kuvitellut tämän? Itse kun on kuitenkin suomalainen ja silti hytisee kylmyydestä toppatakki ja kaksi pitkähihaista päällä. Itse olin alkuloman aivan jäässä ja olin kolme päivää käytännössä kokoajan pipo päässä. Enpä olisi uskonut 😀

Turisteja on PALJON. Toki tiesin, että turismissa pyörii isot rahat, mutten tiennyt sen laajuutta. Toiminta on todella järjestäytynyttä ja huomaa, että turismi tosiaan on suuri bisnes. Tämä tuli jopa ehkä hieman yllätyksenä minulle.

Talvisin on pirun pimeää ja vielä pitkään aamulla. Huomaa, että ollaan pohjoisessa. Vielä yhdeksältä aamulla on vielä lähes säkkipimeää. Auringonnousu kestää ikuisuuden, mutta on todella kaunis!

Islanninhevoset ovat mielettömän kauniita ja satumaisia. Alunperin islanninhevoset tulivat luultavasti maahan viikinkien mukana ja ovat polveutuneet noista yksilöistä. Rotu on elänyt niin kauan eristyksissä, että islanninhevosilla ei ole vastustuskykyä monille yleisille hevosten taudeille. Siksi maahan ei saa tuoda lainkaan hevosia tai edes hevosvarusteita ulkopuolelta, jotta taataan, etteivät taudit leviä maahan ja koidu rodun kohtaloksi. Jos islanninhevonen lähtee pois Islannista, ei se saa enää ikinä palata takaisin maahan.

Hot springsejä eli kuumia lähteitä syntyy lisää päivittäin. Niitä käytetään hyödyksi energiavarana, lämmittämään taloja ja talousvettä. Islanti sijaitsee kahden mannerlaatan päällä ja on tietysti muutenkin vulkaanisesti aktiivista aluetta. Varsinaisia tulivuoren purkauksia ei ole hetkeen ollut, joten jännityksellä odotellaan, milloin seuraava purkautuu..

Ravintolat ja putiikit pitävät ovia auki. Hyrrr!! Tätä en ymmärrä. Ihmiset saattavat jättää ovia auki pakkasella, eivätkä ole tästä moksiskaan. Monissa ravintoloissa olivat ovet sepposen selällään ja porukka istui sisällä takit päällä. Skipattiin ne paikat, haha!

Ihmisillä on todella paljon tatuointeja. Tähän kiinnitin heti huomiota! Ehkä joku kulttuurillinen perinnejuttu viikingeiltä?

Tällä viikolla yritän saada kasaan ainakin vielä postauksen hevosvaelluksesta, ellen ehdi myös väkertää varsinaista matkapostausta!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.