Moi.
Mua ihan nolottaa, että edellisestä blogipostauksesta on jo yli puoli vuotta aikaa. Koko viime vuosi meni jonkinlaisessa kirjoitusblokissa, ehkäpä kaikkien elämänmuutosten ja muiden siivittämänä. Ei vain tuntunut oikealta kirjoittaa mitään. Varsinkaan omaan elämään liittyvää. Tuntuupa tosiaan todella oudolta kirjoittaa ensimmäisiä lauseita tänne sitten viime kesän.
Jostain syystä koin viime vuonna tarvetta ottaa paussia blogista ja vakka kuinka monet kerrat ajattelin avaavani WordPressin kirjoittaakseni kuulumisia, jäi homma jostain syystä joka kerta. Viime syksystä asti olen hautonut ajoittain ajatusta blogin pariin palaamisesta, mutta vielä en ole siihen ollut tarpeeksi ”rohkea”. Mitä kertoisin? Tai mitä edes kirjoittaisin? Kovin henkilökohtaisten seikkojen jakaminen on vuosi vuodelta alkanut tuntua ahdistavammalta, mutta ehkä voisin yrittää kehittää jonkinlaista välimuotoa tämän suhteen?
Lähikuukausina olen kuitenkin pikkuhiljaa tosissani tuumaillut tosissani ajatusta vanhaan kunnon blogimeininkiin palaamiseen, vaikka aivan rehellisesti tuntui ajatus oman elämän avaamisesta suurelle yleisölle täällä todella ahdistavalta. Osittain ehkä vieläkin. Jonkinlainen anonymiteetti on vuosien aktiivisen bloggaamisen jälkeen tehnyt hyvää ja oikeastaan viimeinen asia, jota olen esimerkiksi vuoden 2021 koronahärdellin keskellä kaivannut olisi tuoda esille yhtäkään mielipidettä lisää, mistään. Yksinkertaisesti on halunnut ottaa paussia kaikesta ylimääräisestä omassa elämässä, varsinkin kaikesta someen liittyvästä.
Ja heh, varsinkin kun näiden korona-aikojen aikana on tuntunut, ettei ainakaan minun elämässäni tapahdu juuri mitään. Ainakaan mitään kovin järisyttävää. Neulomista, etätöitä ja paaaaaljon kotona vietettyä aikaa. Ja tietty paljon asioita, joita en tänne luonnollisesti halua jakaa. Yksi asia, jossa olen viime syksyn jälkeen rohkaistunut on reissaaminen, syksyllä lähdin ensimmäistä kertaa reissuun 1,5 vuoteen ja kyllähän se jännitti.
Ja asia, josta olen valtavan ylpeä on jonkinlainen oma henkinen edistysaskel sen suhteen, että olen vihdoin yksin paljon reissanneiden ystävieni innostamana vihdoin uskaltautunut matkustelemaan yksin. Ja kuinka siistiä se onkaan! Marraskuussa lähdin ensimmäistä kertaa ”virallisesti” yksin reissuun Sansibarille, jota kaksi kaveriani suosittelivat. Täytyy myöntää, että ennemmin kuitenkin matkustan kaverin kanssa, heh. Tammikuussa vietin pitkän viikonlopun Tukholmassa, siellä en tosin yksin ja tällä viikolla palasin Meksikon Tulumista. Tammikuussa kävin moikkaamassa loppuvuodesta syntynyttä parhaan ystäväni vauvaa, jolle sain kunnian ryhtyä kummitädiksi! Ensimmäinen kummilapseni! <3
Hahha, muistoissa on vieläkin reissu Havaijille joskus tammikuussa 2013 kun vietin Waikikilla sattuneesta syystä yksin viikon, hahahha. Pitääkin kaivaa jos löytäisin jonkun huvittavan matkakertomuksen blogin kätköistä siitä reissusta. Okei, yritin mutten löytänyt. ”HARMI” :D!!!
Kaiken tämän lisäksi olen kokenut viime syksystä lähtien valtavaa ahdistusta somesta ja uutisista. Tuntuu, että aivoni ovat jo pelkästään tämän kaiken koronahärdellin lisäksi kokeneet jonkinlaisen stopin somen nopeaa skrollauskulttuuria ja pinnallista sisältöä kohtaan. Se onkin yksi syy, miksi ainakin itse olen kaivannut jälleen ”hitaamman” somemedian pariin, kuten blogeihin. Viettää aikaa rauhassa keskittyen lukemaan tekstejä, sen sijaan, että selaisi turhanpäiväistä instafeediä saamatta siitä todellisuudessa mitään irti. Tämä onkin yksi syy, jonka vuoksi idea blogin pariin palaamisesta on käynyt yhä enemmän mielessä ja uskon, että moni muukin kaipaisi juuri tämmöistä hitaampaa sisältöä. Hah, OG-blogien uusi paluu!!
Lautailun harjoittelu etenee hitaasti, mutta varmasti, ahhahaha 😀
Someahdistukseni (tai oikeastaan IG-ahdistukseni yltyi syksyllä niin pahasti, että rajoitin sen käyttöä radikaalisti ja päädyin jopa laittamaan tilini ensimmäistä kertaa ikinä yksityiseksi. Itselleni on tehnyt hyvää rajata some niin, että olen keskittynyt käsityötiliini @iinesdiy , joka on vienyt omia ja toivottavasti myös seuraajien ajatuksia kivoihin juttuihin maailman tapahtumista. Samalla myös keskittyminen someen, joka ei keskity omaan henkilökohtaiseen elämääni, on tehnyt itselleni hyvää.
Syksyllä kaipasin jotain uutta harrastusta ja nimenomaan käsillä tekemistä käsitöiden ohelle, joten aloitin maalausharrastuksen! Todella terapeuttista puuhaa, vaikka nämä tekeleeni melko kaoottisia ovatkin, haha.
Sansibarista toivottiin jo marraskuussa postausta ja ehkäpä tässä yritän tehdä jonkinlaista paluuta myös matkapostauksen pariin. Instagramin puolella @iines innostuin näihin aivan yllättäen taas aivan tohkeissani ja päädyin ainakin toistaiseksi laittamaan myös oman profiilini julkiseksi.
Olisikohan tämä ensimmäinen varovainen paluuni blogin pariin?
Onkohan siellä vielä ketään? <3
Iines
Ps. Ja tosiaan viime kesän jälkeen olen kehitellyt paljon uusia kässäohjeita, joten jos ne kiinnostavat, löytyvät ne kässäsaitiltani täältä! 🙂
Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 20 kommenttia.