DIY: Oranssin ekovillapipon ohje

Lupasin pitkästä aikaa jakaa ohjetta pipoon ja nyt olisi sen vuoro! Alunperin ajattelin julkaista tämän vasta loppuviikosta, mutta intouduinkin sitten jo eilen illalla näpyttelemään tänne tätä hurjaa muutaman rivin pituista ohjetta, heh.

En ollut suunnitellut tätä oranssia pipoa mitenkään ennakkoon, lähdin vain neulomaan. Ainut ajatus tämän suhteen oli tehdä mahdollisimman ”pitkä” pipo, jonka resoria voisi sitten  kääntää reippaasti. Omassani saa resorin taitettua kahdesti. Muihin pipoihini verrattuna oli tämä yllättävän työläs ajallisesti, mutta noin muuten todella helppo tehdä ihan vaikka aloittelijana.

Mitä tarvitset? Kaksi kerää esimerkiksi käyttämääni  Eco Wool-villalankaa (löytyy muitakin kivoja värejä) ja 5 mm pyöröpuikot (40cm).

Ohje: Luo 88s. Aloita työ neulomalla suljettua neuletta 3 oikein, 1 nurin. Ja sitä samaa sitten loppuun saakka 😀 Oman piponi mitta on taittelematta noin 38 cm ja mielestäni tuo mitta oli noiden taitteiden suhteen varsin hyvä.

Päättely: Kun pipo on saavuttanut tarvittavan mitan, aloita kavennukset / päättely. Neulo ensin oikein yhteen kaksi kolmesta oikeasta silmukasta. Eli kun neulos toistaa kaavaa o-o-o-n, neulo ensimmäisellä kierroksella yhteen nuo ensimmäiset kaksi oikeaa jokaisesta ”neljän koplasta” (toivottavasti ymmärsitte, haha), toisella kierroksella neulo normaali kierros ilman kavennusta, eli o-o-n (eli nyt yksi silmukka on yhdistetty oikein neulottuna tuohon ensimmäiseen oikeaan). Seuraavalla kavennuskierroksella neulo oikein yhteen toinen oikea silmukka ja nurja silmukka, eli tuosta o-o-n, nuo kaksi viimeistä. Tämän jälkeen neulot kaksi silmukkaa yhteen (oikein) aina niin kauan kun puikoilla on jäljellä noin 7-10 silmukkaa. Vedä lanka silmukoiden läpi paksulla neulalla ja päättele työ pipon sisälle. Itse parsin langan vielä muutaman piston verran pipon sisäpuolelle, ettei vain lähde purkaantumaan. Pipo onkin valmis, jee!

Mitäs tuumaatte??

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Lauantain aamujuttuja ja paras rohtojuoma flunssaan

Hello! Tällä viikolla ovat blogijutut jääneet hieman vähemmälle järkyn räkätaudin vuoksi. Aivan käsittämätöntä, että olen tämän vuoden aikana ollut elämässäni eniten sairaana. Ja vielä ihan kunnolla, enkä missään ihan pienessä nuhassa. Tuntuu, että poikakin on flunssassa ainakin jokatoinen viikonloppu (ja nimenomaan aina siis juuri viikonloppuisin, jonka jälkeen yleensä sairastun minä). Semmoinen pieni nuha on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Taaperoelämän ja päiväkotiarjen ihanuuksia for sure.

Varasin muuten kirppispöydän Vantaan Variston Lanttilasta, jota ystävämme suositteli erityisesti näin ”perhetavaraa myyville”. En ole itse koskaan Lanttilassa käynyt, mutta kuulemma se on PK-seudun suurin kirpputori. Siitäkin on vuosia kun olen ollut itsepalvelukirppiksellä myymässä, mutta ehkä jo aikakin raivata kaappeja ihan kunnolla. Jäljelle jäävät tavarat lahjoitan pois. Pöytäni on ensi torstaista eteenpäin ja myyntiin on tulossa ihan kaikkea, kuten omia vaatteitani, pojan vaatteita, kodintavaraa, kirjoja yms. Tarkoitus on laittaa hinnat todella alhaisiksi, koska haluan vain ylimääräisestä tavarasta eroon. Ilmoittelen täällä vielä tarkemmin pöydän numerosta ja muusta.

Mainitsinkin IG:n puolella, että viime viikonloppuna iski kunnon neulomisinto ja aloin tekemään itselleni tuota persikan väristä pipoa joskus aikaisemmin syksyllä ostamastani ekovillalangasta. En olekaan hetkeen jakanut pipo-ohjeita, mutta tähän voisin jakaa heti kun saan kuvia valmiista piposta, valmistui nimittäin pari päivää sitten. Tein tämän tällä kertaa melko ohuilla puikoilla ja taas kerran fiilis, että never again! Neuloin tätä päivätolkulla, homma on yksinkertaisesti äärimmäisen hidasta ohuilla puikoilla tehdessä.

Parhaillaan on työn alla muuten myös villasukka. Sitä parin ensimmäistä sukkaa olenkin sitten työstänyt jo useamman viikon, koska vuosikausien tauon jälkeen saa sukkapuikoilla neulominen sormet rakoille. Toivon mukaan saisin kuitenkin lähiviikkona edes sen ensimmäisen sukan valmiiksi ja ehkä sitten joskus ohjeenkin tänne, mikäli nyt hommassa onnistun. Olen viimeksi tehnyt vauvakokoiset villasukat joskus yläasteen käsityön tunnilla, haha. No, eiköhän se siitä! Toivon saavani sukat valmiiksi ennen joulua 😀

Lempijuomani flunssaan on muuten seuraavanlainen: Kuumennettua kaura/mantelimaitoa, jonka sekaan tulee lusikallinen manukahunajaa, Viridianin kurkumalattejauhetta, Moon Juicen Spirit Dustia ja hyppysellinen kanelia. Aivan superhyvää! Spirit Dustia on (ainakin vielä toistaiseksi) hieman hankala saada Euroopasta, mutta on mainiota ilmankin. Jos kotona olisi ollut kookosöljyä, olisin lisännyt sitä vielä lusikallisen mukaan. Kurkumalatte on ihan ykkösjuomani kylmänä vuodenaikana! Tuon Manuka Doctorin hunajan ostin Jenkeistä, mutta viimeksi olen käyttänyt tätä Wedderspoonin manukaa. Huomasin myös, että esimerkiksi Puhdistamolle on tullut Superkurkuma-kuumajuomajauhe, joka vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Täytyypä tilata testiin kun tuo edellinen loppuu 🙂

Näillä näkymin on blogissa luvassa huomenna luonnonkosmetiikkaan liittyvä arvonta, joten pysykää kuulolla!

Kivaa viikonloppua ??✨

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Kootut käsityöideani talveksi x 8

Käsityöjutut ovat tässä vuoden aikana nousseet aivan supersuosituiksi blogissani. Ihan huippua, että aihe kiinnostaa! Koska pimeä vuodenaika usein innostaa kaivamaan sukkapuikot kaapista jopa vuosikausien tauon jälkeen, päätin tehdä homman teille helpoksi ja koota yhteen postaukseen erilaisia vuoden mittaan jakamiani käsityöohjeita. Jospa tässä löytyisi jokaiselle joku mieluinen tai ehkä useampikin juttu toteutettavaksi. Oli se sitten villapaita, macrame tai soijavahakynttilät ?✨

Rento villapaita. Ensimmäisenä yksi eniten käyttämistäni, muttei ehkä kyllä se kaikkein hienoin tekeleeni.. Ihkaensimmäinen neulomani oversized-villapaita, josta koko villapaitainnostus lähti! Jälkeenpäin muuttaisin tässä pari juttua, mutta tykkään paidasta hurjasti juuri rentona isona neuleena, ottaen huomioon, että tämä oli eka ;D Helppo ohje löytyy täältä.

Muhkea kaulaliina. Kaulaliina on ehkä helpoin askel aloittaa neuleharrastus! Itse neuloin ensimmäistä kertaa kaulaliinaa 7-8-vuotiaana, joten jos minä olen pikkutyttönä oppinut, opitte myös te. Kaulaliinassa ei sitäpaitsi ole väliä onko tulos huoletonta, koko työnhän voi neuloa vaikka aina oikeaa isoilla puikoilla, tuloksena rouhea ja rosoinen iso kaulaliina. Näissä ei nimittäin ole todellakaan niin justiinsa. Viime talvena neuloin tämän pehmoisen kaulaliinan Puno-langasta ja ohje löytyy täältä.

Virkattu torkkupeitto. Torkkupeitto on helppo, mutta toki melko aikaavievä projekti työstää, ellei tee pienempää vaikkapa vauvalle 🙂 Puuvillalangasta tehty torkkupeitto on kuitenkin edullinen tehdä ja itse virkkasin kesällä tämän puuvillalankaisen torkkupeiton muutamassa viikossa. Ohje löytyy täältä!

Ekologiset soijavaha-tuoksukynttilät. Tässä muuten aivan loistava lahjaidea jouluksi. Omat kynttiläni askartelin syyskuun lopulla ja tuloksena olivat kristallikynttilät ofc ? Kynttilöitä voi tuunata ihan oman mielensä mukaan tuoksuöljyillä, väreillä, kivillä tai täysin tuoksuttomiksi, vain oma mielikuvitus on rajana. Ohje löytyy täältä.

Lämmin ja pehmeä neulemekko, joka on aivan megahelppo tehdä ja vielä suorilla puikoilla! Jos tuo ylimmän villapaidan ohje tuntuu liian monimutkaiselta aloita tällä Skappel-tyylisellä, joka on varsin simppeli! Ohje löytyy täältä.

Olen tehnyt ylempää ohjetta tuunaamalla myös tämän kevyemmän mohair-kesäneuleen, joka on vieläkin nopeampi tehdä kuin tuo neulemekko. Lisäksi lankakustannukset ovat tähän todella pienet, noin 20€. Ohje löytyy täältä.

Makramee. Ajattelin talvella taas paneutua macramehommiin, tämä ei ehkä sovellu kaikkein kärsimättömimmille tyypeille, mutta harjoitus (ja sinnikäs opetusvideoiden kyylääminen) tekevät mestariksi myös macramehommissa. Oma ensimmäinen macrameni oli täysi katastrofi, mutta tämä toinen jo ihan ok. Ohje ja omat macramevinkkini löytyvät täältä.

Joskus vuosikausia sitten olen jakanut blogissa ontelokude-korien ohjeen. Tein näitä jossain vaiheessa niin paljon, että kyllästyin täysin, mutta jos joku toinen näistä intoutuu, niin löytyy tuo vanha ohje täältä. Nämä ovat näppäriä säillytykseen, olen itse säilönyt näissä esimerkiksi meikkejä, pompuloita yms pikkutavaraa. Lisäksi olen joskus tehnyt myös suuren korin koirien leluille.

 

Lähteekö joku toteutukseen? 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

DIY: Neulottu villahame jämälangoista

Ehdinkin jo aikaisemmin esitellä IG:ssä neulomani raidallisen villahameen. Nyt vihdoin sain kuvatkin otettua, joten olisi vihdoin vuorossa pientä postausta hameesta. Itse olen jo kauan pähkäillyt, että mihin ihmeeseen voisin käyttää kaikki tekemistäni virityksistä jääneet jämälangat? Eka tuumailin, että tekisin niistä pipoja, mutta ajatus jäi hautumaan pidemmäksi aikaa. Kunnes nyt muutama viikko takaperin sain päähäni, että haluan ehdottomasti tehdä villahameen syksyksi! Ryhdyin sitten googlailemaan mahdollisimman yksinkertaisia ohjeita ja sain inspiksen tästä Kalastajan Vaimon jo vuosia sitten postaamasta monivärihameesta. Hitto, tähän voisi hyvin yhdistää myös ne jämälangat!

Ohje on varsin yksinkertainen ja tämän kanssa voi muutenkin olla varsin huoleton. Hame neulotaan koko työn ajan tuplana kahdella eri langalla. Yritin suunnitella lankojen värit edes niin, että ne jollain kantilla sointuisivat yhteen. Onneksi valtaosa jämälangoistani onkin melko hempeitä sävyiltään 😀

Tämmöisen lankasaaliin haalin siis kokoon jämäkeristä. Loppupeleissä jäi näistä tosin vielä ylikin..

Ohje: Luo 120s ja neulo aina oikeaa suljettuna neuleena. Neulottuasi muutaman sentin, lisää pikkuhiljaa noin 10 silmukkaa, eli niin että kokonaismäärä on 130s (alkuperäisessä linkkaamassani ohjeessa 140s). Neulo lankoja vaihdellen niin kauan, kunnes hame on halutun pituinen ja kavenna pikkuhiljaa alkuperäiseen silmukkamäärään. Itse kavensin loppua kohden vyötäröä ihan reippaasti (aloitin siis helmasta kun hoksasin, että haluan yrittää kaventaa vyötäröä kohden), sanoisinko, että viimeiset 5-10cm kavensin pois yhteensä noin 15s kokonaissaldosta. Pääteltäessä oli silmukoita siis noin 115. Oman hameeni pituus on noin 42 cm.

Hame odottelee vielä kuminauhan ompelemista vyötärölle. Tai siis kunhan saisin ensin aikaiseksi käydä semmoisen ostamassa 😀 Voin todeta, että itselleni tuo 120s s-kokoinen malli on ehkä aavistuksen väljä. Sanoisinko, että jos tekisin uudelleen, niin varmasti 110s voisi olla passeli, varsinkin kun tein itse tämän 6mm pyöröpuikoilla. Tarkoituksena olisi tehdä joskus vielä tämmöinen toinen hieman rajatummalla sävyvalikoimalla ja sekoittamalla juuri myös jotain hapsulankaa, kuten tuossa linkkaamassani ohjeessa oli. Ainiin ja nyt on juuri tekeillä myös tähän sointuva villapaita tuosta beigestä langasta 🙂

Mitäs tuumaatte?

Onko teillä muuten muita näppäriä käyttöideoita jämälangoille?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Kuulumisia ja kuvia arjesta x 8

Tänään ajattelin kirjoitella hieman kuulumisia, vaikka alunperin olinkin suunnitellut tälle päivälle aivan toista postausta. Kuvituksena muutamia sekalaisia kuvia arjen varrelta viime viikoilta ja puhelimeni kätköistä. Tiedättekö kun ihmisillä on ne omat parhaat kellonajat tehdä töitä ja olla tuottelias? Itse koen juuri aikaisin aamulla vahvaa flowta kirjoittamisen suhteen ja siksi pidänkin mielekkäänä herätä jo kuuden maissa, keittää kahvin ja istua läppärille naputtelemaan, mitä ikinä onkaan silloin mielen päällä. Joillekin on suorastaan kidutusta herätä aikaisin ja jos aamu-unisen tyypin pakottaisi heräämään kuudelta, olisi se varmasti silkkaa tuskaa. Itseäni ei taas haittaa lainkaan herätä aikaisin, päinvastoin. (Okei, jotkut neljän herätykset lentokentälle ovat jo itsellenikin hieman haastavia!) Silti on pakko myöntää, että olin eilen niin kertakaikkisen väsynyt herätyskellon soidessa, jösses! Ja sitten taas illalla niin väsynyt, että meinasin nuukahtaa jo ysiltä. Tänään taas heräsin jo ennen viittä kukkumaan sänkyyn. Että semmoista.

Eilinen päivä oli jotenkin henkisesti täysi katastrofi, enkä edes tiedä miksi. Aamusta asti koin jotenkin ihan kamalaa ahdistusta ja vaikea selittää, mutta fiilis oli jotenkin niin alakuloinen ja kaikki asiat tuntuivat vähintään maailmanlopulta. Joskus on niitä päiviä kun tuntuu, että koko maailma on sinua vastaan, vaikkei mikään sinänsä ole oikeasti huonosti. Ja sitten taas noina huonoina päivinä pitäisi muistaa ne elämän realiteetit, mitkä asiat ovat niitä oikeasti tärkeitä juttuja ja onko jollain pienellä murheella nyt oikeastaan edes mitään merkitystä suuremmassa skaalassa? Vaikka olen tietyllä tavalla kova ja vahva persoona, sisimmissäni olen kuitenkin melko herkkä ja hassu sanoa ääneen, mutta välillä tuntuu jopa siltä, että jotenkin vedään puoleeni koko maailman murheita ja pahaa oloa. Saatan helposti murehtia toisten ihmisten asioita ja menettää yöuneni niiden vuoksi, missä nyt ei taas ole järkeä. Tai siis tottakai on hyvä olla empaattinen ja tunteellinen, mutta sitten taas ei ehkä siinä määrin, että se vaikuttaa omaan elämään. Tämä onkin asia, josta olen jossain määrin yrittänyt opetella pois.

Näin tiistaina voisin myös mainita muutaman sanan viikonlopusta, joka meni varsin ”perinteisissä merkeissä”, kuten yleensä. Eli pienen kanssa puuhaillen, rentoutuen, lukien kirjoja, neuloen ja lenkkeillen. Ainiin ja tietysti herkutellen! Olen päässyt taas erinomaiseen rytmiin juoksulenkkien kanssa ja pyrkinyt käydä juoksemassa noin 5 kertaa viikossa aiemman 2-3 kerran sijaan. Jotenkin näistä kesäpäivistä haluaa ottaa kaiken irti vielä liikunnallisessakin merkityksessä, täytyypi tuumailla, että otanko pitkästä aikaa salijäsenyyden talveksi, hmm.. Joogata aion varmasti pitkin syksyä ja talvea, mutta sen noidannuolen jälkeen totesin, että pitäisi yrittää vahvistaa selän lihaksistoa enemmän. En ole käynyt kuntosalilla aktiivisesti yli vuoteen, jolloin jotenkin yksinkertaisesti vain kyllästyin siihen ja siirryin juoksun lisäksi joogaan. Sinänsä outoa, koska loppuraskautta lukuunottamatta kuului saliharjoittelu säännöllisesti arkeen vuosia. Pienen lapsen kanssa kun totisesti huomaa, että juuri alaselkä ja ryhti joutuvat koetukselle, eikä niitä lihaksia nyt ihan juoksemallakaan vahvisteta.

Kävin muuten eilen taas pitkästä aikaa kellumassa! Ihan paras juttu huonona päivänä. Sain aiheesta ennätyspaljon kyselyitä IG Storiesissa ja siksi ajattelin kertoa tästä lyhyesti taas täällä blogissakin. Float Kallio järjestää siis rentoutuskelluntaa, joka tapahtuu tuommoisessa tankkerissa, ilman mitään aistiärsykkeitä. Vesi on ruumiinlämpöistä, tila on äänieristetty, kellunta tapahtuu alasti ja vieläpä säkkipimeässä. Kellut siis kokonaisen tunnin tuolla tankissa ja voin kyllä ehdottomasti sanoa, että rentouttaa! (Ehkä muuten tämän vuoksi olin illalla niin väsynytkin :D). Tunne on vähän samanlainen kun leijailisi jossain avaruudessa, aivan ihana tunne! Ja tunti muuten menee yllättävän nopeasti. Kelluntaan ei tarvitse ottaa mukaan mitään, pyyhkeet, kosmetiikka sun muut löytyvät paikan päältä. Jos teillä on stressaantunut tai rentoutusta kaipaava puoliso, niin ostakaa lahjakortti kelluntaan!

Eräs asia tekee minut aina yhtä haikeaksi. Nimittäin kesän loppuminen. Aina elokuussa minut valtaa tietynlainen surumielisyys siitä, että se on taas ohi. Muistan ikuisesti erään kesäillan joskus yläastevuosinani kun istuin loppukesästä myöhään illalla ystäväni parvekkeella Jyväskylässä ja katselin jo pimentynyttä iltaa, sekä tähtitaivasta. Tajusin, että ensimmäiset merkit kesän päättymisestä ovat jo ilmassa. Viileämmät illat ja iltahämärä. Nykyään muistan tuon saman hetken jokaikinen kerta kun totean nuo ensimmäiset merkit ohi kiitäneestä kesästä. Juuri viimeksi lauantai-iltana. Seisoin terasillamme iltahämärässä ja katsoin taivasta. Asia, joka tuli heti mieleen oli tuo samainen hämärä kesäilta yli 15 vuoden takaa. Koska tuo haikea tunne on sama kuin silloinkin. Oma ”syksysuunnitelmani” on aina ollut keksiä kivaa puuhaa syksyn kuukausille. Viime syksyhän meni kylläkin melko tohinalla uuden työn parissa, mutta yleensä on ollut suunnitteilla reissua ja kaikenlaista tekemistä. Eiköhän ne syysillat vierähdä rattoisasti neulomishommissa, haha! Ohjeita varmasti siis tulossa syksyn mittaan reippaasti.

Ja hei, nyt kun kerta tuli puhetta syksystä, niin jaan tässä uudemman kerran ohjeen tuohon virkattuun torkkupeittoon. Itsehän tein tuon pojalle, mutta olen itse tykästynyt siihen niin paljon, että päätin tässä lähiviikkoina aloittaa torkkupeiton tekemisen myös itselleni! Tässäpä siis erinomaista puuhaa niihin tuleviin syysiltoihin (jotka huom huom eivät vielä ole lähimaillakaan!! ;)).

Pakko myös vinkata aivan parhaasta smoothie bowlista Green Hippo Cafessa Punavuoren torin laidalla. Otin itse tuon tyrnimarja-bowlin ja oli niiin hyvää!!

Mitä ajatuksia kesän päättyminen teissä herättää? Onko syksy haikeaa aikaa vai enemmänkin uusi tyhjä sivu ja uusi alku?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.