Ekaa kertaa lähes kahteen vuoteen..

Hello! Ajattelin tulla tänään päivittämään hieman kuulumisia. Pari päivää vietin blogitaukoa ja alkuun mietin samaa tällekin päivälle, kunnes nyt istun tässä aamukahvilla puolenpäivän aikaan. Jouduin ottamaan flunssan vuoksi saikkua, jotta pöpö tässä viimeinkin hellittäisi. Päätä kolottaa, niveliä särkee ja voimat poissa, tuttua kenellekään muulle? No, tiedättekö mitä? Ekaa kertaa kahteen vuoteen olen yksinkertaisesti vain makoillut sängyssä ja kuunnellut äänikirjaa, ilman että minua tarvitaan mihinkään. Siis sanotaanko kauemmin kuin tunnin ja vieläpä hiljaisuudessa. Siis ihan totta, mietin juuri tiistaina, että taisi olla raskauden aikana kun olen viimeksi ollut kotona yksin niin, etten olisi tehnyt a) töitä b) blogia c) kotitöitä. Aivan ennenkuulumaton juttu ja silti asia, joka oli ennen ihan arkipäivää. Köllötellä ja katsoa Netflixiä tuntitolkulla työpäivän jälkeen (ilman häiriöitä tai melua), nukkua päiväunet tai syödä herkkuja keskellä viikkoa pelkäämättä, että näyttää sillä lapselle huonoa esimerkkiä. Siitä huolimatta ikävöin naperoa jo viimeistään puolenpäivän aikoihin tarhasta kotiin. Miten olikaan niin vaikeaa päästää kaikesta irti ja sairastaa?

Toki saikullakin joutuu heräämään lapsen kanssa seiskalta aamupuuhiin ja viedä tarhaan, mutta pari päivää on ollut todella outoa vain olla kotona ”tekemättä mitään”. Läppärikin on tällä viikolla auennut vain pari hassua kertaa, esimerkiksi eilen illalla kun yritin googlata helppoa ohjetta lapsen villapaitaan. Vihaan olla sairaana ja sitä, ettei jaksa tehdä mitään tai aivot eivät toimi, mutta eipä tässä muukaan auta. Ei aina voi touhottaa menemään sillä asenteella, että eiköhän tämä flunssa tästä jossain vaiheessa karise. Varsinkin kun on se tyyppi, joka on oikeasti maailman malttamattomin pysähtymään paikoilleen ja lepäämään. Ja myönnän, onhan tämä kieltämättä ollut ihanaa, vaikken mielelläni kyllä olekaan sairaana.

Mikäs olisi muka parempaa saikkupuuhaa kun neulominen ja äänikirjojen kuunteleminen, sängyssä. Tällä viikolla olen saanut kuunneltua loppuun Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut-kirjan ja voin suositella hurjasti!! Raskauden ja vauvavuoden aikainen stressi, äitiyden paineet ja vauvavuoden uupumus. Kaikki ovat todella tuttuja juttuja itselleni ja varmasti myös monelle teistä. Ihan ehdoton kirjasuositus kaikille mammoille 🙂

Pakkohan tässä on myös jakaa uusi lankasuositus! Nyt on tekeillä itseasiassa peräti kaksi projektia tuosta Viking Alpaca Mayasta, jossa on todella kivoja sävyjä. En tietysti voinut vastustaa tätä bubblegum-pinkkiä, josta on nyt tulossa joko paita tai neulemekko, en ole vielä osannut päättää. Hyvä vaihtoehto esimerkiksi tuplasti kalliimmalle Sandness Garnille, tätä maksaa yksi kerä 4,40€ 🙂 Itse teen näistä tuplalangalla tuota pinkkiä, jolloin neulos on hieman muhkeampaa. Pitäisi varmaan jo olla aloittamassa vähän keväisempiä proggiksia, mutten vaan voi vastustaa näitä pehmeitä alpakka-virityksiä. Ajattelin kuitenkin ilmoittaa, että ehkä postaan jälleen huomenna, ehkä en. Yritän kuitenkin saada huomiseksi kasaan postauksen niistä intuitio-korteista kun niistä paljon kyseltiin.

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Supermuhkea neulottu Puno-kaulaliina

Koko neulomisvillityksenihän lähti siitä kun hetken mielijohteesta ruokatunnilta käppäillessä päätin piipahtaa lankaliikkeessä, jonka ohi sattumalta kävelin. Mistä ihmeestä muuten johtuukaan, että kaikki parhaimmat jutut löytyvät juuri yksin lounaalta palatessa ja aivan sattuman kaupalla? Kuten esimerkiksi se taannoinen kivijuttu 😀

Rakastuin Snurressa tuolloin marraskuussa Puno Gepard-lankaan, jota ostinkin kaksi kerää tarkoituksena neuloa siitä muhkea pipo. No, pipo valmistui pian, mutta neulomisvillitys ei jäänytkään siihen. Pian palasin ostamaan lisää lankoja pipon ohelle aloittamaani jättikokoiseen kaulaliinaan. 10 (vai 12, jouduin ihan miettimään) lankakerän jälkeen ja ahkeran neulomisen tuloksena alkaa kaulaliina viimeinkin olla valmis. Ajattelin jakaa teille ohjeen myös tämän tekoon, vaikkei vielä valmiita kuvia kaulaliinasta olekaan. Yritän saada pian otettua kuvia siitä in action! Eilen sain tämän vihdoinkin päätökseen. Tämä on omista kaulaliinoistani ehdottomasti kaikkein muhkein ja tarkotus olikin saada juuri supermassiivinen huivi talveen, joka olisi erilainen kuin aikaisemmat kaupasta ostamani villahuivit. Toivon mukaan tämä pysyy matkassani jatkossa lukuisia vuosia.

Puno Gepard-lanka on 68% alpakkaa, 10% merinovillaa ja 22% polyamidia. Todella pehmeää ja miellyttävää! Myös pipo on ollut todella mukava päässä ja erityisesti lämpöinen. Jos etsii lähestulkoon Punon kanssa samanlaista, mutta puolet halvempaa lankaa, suosittelen tätä Alpaca Cloudia! Ihan huippua 🙂

Kaulaliinan mitat ovat: 50cm x 165cm

Itse neuloin kaulaliinan myöskin tuplalangalla (kuten piponkin), koska halusin niiden olevan yhtenäisiä. Sen vuoksi lankaa menikin roppakaupalla. Kävin ostamassa muutaman kerran lisää ja yhteensä meni lankaa hurjat 10 kerää. Aluksi suunnittelin tästä vieläkin pidempää kaulaliinaa, mutta sitten tuumasin, että 10 kerää saa kyllä riittää. Itse neuloin tämän koon 7 bambupuikoilla. Olen todennut bambupuikot muutenkin parhaimmiksi. Eivät tunnu ikäviltä käsien hikoillessa neulomismanian keskellä, hehe.

Aikaisemmin olen postannut Puno-pipon helpon ohjeen täällä.

Ohje on yksinkertainen:

Luo 60 silmukkaa. Neulo sileää neuletta niin pitkään, kunnes kaulaliina on halutun pituinen. Eli jokatoinen kerros oikein, jokatoinen nurin. Päättele.

 

Täytyy myöntää, että kaulaliinan neulominen on yllättävän työlästä! Olin kuvitellut, että tämmöinen hujahtaisi viikossa, mutta loppupeleissä tein tätä kauimman aikaa kaikista näistä projekteistani, lähes kuukauden!

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.