Kuulumisia ja kuvia arjesta x 8

Tänään ajattelin kirjoitella hieman kuulumisia, vaikka alunperin olinkin suunnitellut tälle päivälle aivan toista postausta. Kuvituksena muutamia sekalaisia kuvia arjen varrelta viime viikoilta ja puhelimeni kätköistä. Tiedättekö kun ihmisillä on ne omat parhaat kellonajat tehdä töitä ja olla tuottelias? Itse koen juuri aikaisin aamulla vahvaa flowta kirjoittamisen suhteen ja siksi pidänkin mielekkäänä herätä jo kuuden maissa, keittää kahvin ja istua läppärille naputtelemaan, mitä ikinä onkaan silloin mielen päällä. Joillekin on suorastaan kidutusta herätä aikaisin ja jos aamu-unisen tyypin pakottaisi heräämään kuudelta, olisi se varmasti silkkaa tuskaa. Itseäni ei taas haittaa lainkaan herätä aikaisin, päinvastoin. (Okei, jotkut neljän herätykset lentokentälle ovat jo itsellenikin hieman haastavia!) Silti on pakko myöntää, että olin eilen niin kertakaikkisen väsynyt herätyskellon soidessa, jösses! Ja sitten taas illalla niin väsynyt, että meinasin nuukahtaa jo ysiltä. Tänään taas heräsin jo ennen viittä kukkumaan sänkyyn. Että semmoista.

Eilinen päivä oli jotenkin henkisesti täysi katastrofi, enkä edes tiedä miksi. Aamusta asti koin jotenkin ihan kamalaa ahdistusta ja vaikea selittää, mutta fiilis oli jotenkin niin alakuloinen ja kaikki asiat tuntuivat vähintään maailmanlopulta. Joskus on niitä päiviä kun tuntuu, että koko maailma on sinua vastaan, vaikkei mikään sinänsä ole oikeasti huonosti. Ja sitten taas noina huonoina päivinä pitäisi muistaa ne elämän realiteetit, mitkä asiat ovat niitä oikeasti tärkeitä juttuja ja onko jollain pienellä murheella nyt oikeastaan edes mitään merkitystä suuremmassa skaalassa? Vaikka olen tietyllä tavalla kova ja vahva persoona, sisimmissäni olen kuitenkin melko herkkä ja hassu sanoa ääneen, mutta välillä tuntuu jopa siltä, että jotenkin vedään puoleeni koko maailman murheita ja pahaa oloa. Saatan helposti murehtia toisten ihmisten asioita ja menettää yöuneni niiden vuoksi, missä nyt ei taas ole järkeä. Tai siis tottakai on hyvä olla empaattinen ja tunteellinen, mutta sitten taas ei ehkä siinä määrin, että se vaikuttaa omaan elämään. Tämä onkin asia, josta olen jossain määrin yrittänyt opetella pois.

Näin tiistaina voisin myös mainita muutaman sanan viikonlopusta, joka meni varsin ”perinteisissä merkeissä”, kuten yleensä. Eli pienen kanssa puuhaillen, rentoutuen, lukien kirjoja, neuloen ja lenkkeillen. Ainiin ja tietysti herkutellen! Olen päässyt taas erinomaiseen rytmiin juoksulenkkien kanssa ja pyrkinyt käydä juoksemassa noin 5 kertaa viikossa aiemman 2-3 kerran sijaan. Jotenkin näistä kesäpäivistä haluaa ottaa kaiken irti vielä liikunnallisessakin merkityksessä, täytyypi tuumailla, että otanko pitkästä aikaa salijäsenyyden talveksi, hmm.. Joogata aion varmasti pitkin syksyä ja talvea, mutta sen noidannuolen jälkeen totesin, että pitäisi yrittää vahvistaa selän lihaksistoa enemmän. En ole käynyt kuntosalilla aktiivisesti yli vuoteen, jolloin jotenkin yksinkertaisesti vain kyllästyin siihen ja siirryin juoksun lisäksi joogaan. Sinänsä outoa, koska loppuraskautta lukuunottamatta kuului saliharjoittelu säännöllisesti arkeen vuosia. Pienen lapsen kanssa kun totisesti huomaa, että juuri alaselkä ja ryhti joutuvat koetukselle, eikä niitä lihaksia nyt ihan juoksemallakaan vahvisteta.

Kävin muuten eilen taas pitkästä aikaa kellumassa! Ihan paras juttu huonona päivänä. Sain aiheesta ennätyspaljon kyselyitä IG Storiesissa ja siksi ajattelin kertoa tästä lyhyesti taas täällä blogissakin. Float Kallio järjestää siis rentoutuskelluntaa, joka tapahtuu tuommoisessa tankkerissa, ilman mitään aistiärsykkeitä. Vesi on ruumiinlämpöistä, tila on äänieristetty, kellunta tapahtuu alasti ja vieläpä säkkipimeässä. Kellut siis kokonaisen tunnin tuolla tankissa ja voin kyllä ehdottomasti sanoa, että rentouttaa! (Ehkä muuten tämän vuoksi olin illalla niin väsynytkin :D). Tunne on vähän samanlainen kun leijailisi jossain avaruudessa, aivan ihana tunne! Ja tunti muuten menee yllättävän nopeasti. Kelluntaan ei tarvitse ottaa mukaan mitään, pyyhkeet, kosmetiikka sun muut löytyvät paikan päältä. Jos teillä on stressaantunut tai rentoutusta kaipaava puoliso, niin ostakaa lahjakortti kelluntaan!

Eräs asia tekee minut aina yhtä haikeaksi. Nimittäin kesän loppuminen. Aina elokuussa minut valtaa tietynlainen surumielisyys siitä, että se on taas ohi. Muistan ikuisesti erään kesäillan joskus yläastevuosinani kun istuin loppukesästä myöhään illalla ystäväni parvekkeella Jyväskylässä ja katselin jo pimentynyttä iltaa, sekä tähtitaivasta. Tajusin, että ensimmäiset merkit kesän päättymisestä ovat jo ilmassa. Viileämmät illat ja iltahämärä. Nykyään muistan tuon saman hetken jokaikinen kerta kun totean nuo ensimmäiset merkit ohi kiitäneestä kesästä. Juuri viimeksi lauantai-iltana. Seisoin terasillamme iltahämärässä ja katsoin taivasta. Asia, joka tuli heti mieleen oli tuo samainen hämärä kesäilta yli 15 vuoden takaa. Koska tuo haikea tunne on sama kuin silloinkin. Oma ”syksysuunnitelmani” on aina ollut keksiä kivaa puuhaa syksyn kuukausille. Viime syksyhän meni kylläkin melko tohinalla uuden työn parissa, mutta yleensä on ollut suunnitteilla reissua ja kaikenlaista tekemistä. Eiköhän ne syysillat vierähdä rattoisasti neulomishommissa, haha! Ohjeita varmasti siis tulossa syksyn mittaan reippaasti.

Ja hei, nyt kun kerta tuli puhetta syksystä, niin jaan tässä uudemman kerran ohjeen tuohon virkattuun torkkupeittoon. Itsehän tein tuon pojalle, mutta olen itse tykästynyt siihen niin paljon, että päätin tässä lähiviikkoina aloittaa torkkupeiton tekemisen myös itselleni! Tässäpä siis erinomaista puuhaa niihin tuleviin syysiltoihin (jotka huom huom eivät vielä ole lähimaillakaan!! ;)).

Pakko myös vinkata aivan parhaasta smoothie bowlista Green Hippo Cafessa Punavuoren torin laidalla. Otin itse tuon tyrnimarja-bowlin ja oli niiin hyvää!!

Mitä ajatuksia kesän päättyminen teissä herättää? Onko syksy haikeaa aikaa vai enemmänkin uusi tyhjä sivu ja uusi alku?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

DIY: Virkattu torkkupeitto puuvillaa

EDIT: Kurkkaathan päivitetyn aikuisten chunky beanien ohjeen , virkattujen minikorien ohjeen ja muita helppoja ohjeita verkkokaupastani Iines DIY!

Pojalle virkkaamani torkkupeitto sai Instassa hurjasti kyselyitä jo ennenkö olin edes saanut peittoa valmiiksi. Siispä kun kiinnostuneita näköjään löytyy, ajattelin jakaa peiton yksinkertaisen ohjeen myös täällä. Jotenkin koomista kun kaikkien ohjeideni yhteydessä jauhan helposta ja yksinkertaisesta, mutta tottahan se on! Tykkään itse ainakin vielä toistaiseksi tehdä melko simppeleitä juttuja, semmoisia joita tehdessä voi laittaa aivot narikkaan tai kuunnella äänikirjaa ilman, että tarvitsee jatkuvasti miettiä mitä tekee tai laskea silmukoita. Mitä tulee pukeutumistyyliini, pätee sama myös kotiin. Pidän niistä mahdollisimman yksinkertaisista, simppeleistä ja käytännöllisistä asioista, jotka ovat helposti yhdisteltävissä. Tämä peittokin sopisi hyvin myös olohuoneeseen ihan yleiseksi torkkupeitoksi, ei vain lapselle.

Itse peitto nyt on melko perus. Itse tein tätä lasta ajatellen, mutta yleisesti ottaen sopisi tämä nyt tietysti ihan aikuisenkin käyttöön. Jos olisin tehnyt torkkupeiton vauvalle, olisi valmis peitto varmasti ollut huomattavasti pienempi (ja toki nopeampi tehdä), mutta halusin tehdä kooltaan isomman, joka kasvaa pojan mukana 🙂 Ja todettakoon, että näin isoon peittoon menee kyllä aikaa! Itse tein tätä useamman viikon, tosin välissä odotin jonkin aikaa lisälanka-tilausta, mutta kuitenkin. Toisaalta, sitten kun pääsee kunnon virkkuumoodiin, niin työ etenee kyllä sutjakkaasti. Silti tätä ei kyllä ihan muutamassa päivässä tee valmiiksi. Oma deadline oli syksy, mutta näköjään sainkin yllättävän nopsaa valmiiksi.

Yritin alkuun etsiä jotain simppeleitä ja kivoja ohjeita virkatulle peitolle, mutten semmoista onnistunut löytämään. Kaikki ohjeet olivat joko niitä semmoisia ”tilkkupeittoja” tai muuten vain malleja, jotka eivät omaan silmääni iskeneet. Halusin siis mahdollisimman basicin ja lopulta keksin ohjeen päästäni, lähdin siis vain yksinkertaisesti virkkaamaan ilman sen kummempaa selkeää visiota. Olen joskus 10v sitten aikaisemminkin aloittanut torkkupeiton virkkaamisen, mutten ikinä saanut sitä sitten valmiiksi. Siksi tämän kohdalla oli nyt kova palo saada vihdoin valmis torkkupeitto aikaan! Tämän ohjeen jakaminen tuntuu hieman pöljältä siksi, että tämä tuskin antaa kokeneelle virkkaajalle mitään haastetta, mutta ehkä sitten innostaa aloittelijoita kokeilemaan? Tai niitä, jotka nimenomaan haluavat tehdä kotiin jotain ”aivot narikassa”-käsityötä. Toivottavasti tämä siis inspiroi edes jotakuta virkkaamaan 🙂

Tarvitset:

 

Puuvillalankaa tai muuta mieleistäsi lankaa. Itse käytin tätä ja omaan peittooni kului noin 14 kerää. Olin tilannut hieman yli, koska tarvetta oli vaikea arvioida ilman ohjetta, joten keriä jäi yli vajaa 3 kpl. Nyt pitäisikin keksiä mitä sitä virkkaisi niistä!

Virkkuukoukku, itselläni oli käytössä tämä 4mm koukku

Ohje:

 

Luo ketjusilmukoita haluamasi määrä. Itse en siis laskenut vaan loin silmukoita niin pitkän pätkän kuin mitä halusin peiton leveydeksi. Oman peittoni leveys on 145 cm ja pituus 147 cm. Eli siis tässä tapauksessa loin ketjusilmukoita noin 145cm pätkän.

Virkkaa jokatoinen kerros kiinteää silmukkaa ja jokatoinen pylvästä. Niin pitkään, kunnes torkkupeitto on halutun pituinen. Kiinnitä hieman myös huomiota muotoon, ettei silmukoita jää välistä tai muoto lähde hassuksi. Itse välillä ”venytin” peittoa, jolloin se tavallaan pysyi kokoajan muodossaan.

Kun peitto on halutun pituinen, virkkaa vielä peiton ympäri silmukoita myötäillen kaksi kerrosta kiinteää silmukkaa. Näin saat kivat resorit peittoon, sekä pehmennettyä kulmat 🙂

Tarkoituksena olisi myös tässä lähiviikkoina mennä etsimään käsityökaupasta jotain kivoja nappeja, joita voisi ommella kiinni peittoon ja tuoda enemmän semmoista leikkisyyttä, lapsen peitto kun on kyseessä.

Kaiken kaikkiaan meni peiton materiaaleihin rahaa noin reilut 20€. Nuo puuvillalangat ovat muuten edelleen tarjouksessa 1,50€ täällä, joten jos virkkuuhammasta kolottaa, niin kannattaa pistää tilaukseen 🙂

Mitäs tuumaatte? Saiko joku virkkaus-inspistä torkkupeittoon?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Kuulumisia ja projektina torkkupeitto lapselle

Meidän juhannussuunnitelmiin tuli pieniä esteitä ja jouduimme nyt sittenkin jäädä viettämään sitä kotiin. Eiköhän me keksitä kivoja juttuja täälläkin, vaikka vähän tietysti oli asennoitunut mökkimeininkiin. En tiedä moniko teistä edes on juhannuksena täällä blogin äärellä, mutta eihän siinä, kirjoittelen täällä vaikka itselleni ;D Mulla oli eilen niin kiireinen työpäivä täällä kotona, että huokasin syvään siinä vaiheessa kun sain iskettyä työkoneen vihdoinkin kiinni. Nukahdinkin jo ysiltä kun olin jotenkin niin poikki tästä viikosta, uskokaa tai älkää. Tällä viikolla kävimme pojan ekoilla kaverisynttäreillä, tarharyhmäläisen 3v-kemuilla. Melkoinen kokemus, voisinko sanoa! Talo täynnä taaperoita ja jokainen puuhailee vähän omia juttujaan. Kai meilläkin ensi vuonna on edessä jonkinlaiset kaverisynttärit. Missä iässä te olette viettäneet lastenne kanssa ekoja kaverikemuja?

Myös muutamia käsityöjuttuja on ollut nyt meneillään, eikä tällä kertaa edes villapaitaa, heh. Päätin vaihtaa virkkaamiseen ja aloin tekemään pojalle tuommoista mintunvihreää torkkupeittoa. Todella simppeli ja semmoinen olikin mielessä. Nyt tosin on peitto hetken paussilla kun lanka loppui ja odottelen uuden tilauksen saapuvan. Onhan tuossa kieltämättä melkoinen homma, mutta loppupeleissä virkkaaminen sujuu melko vauhdikkaasti kun saa semmoisen draivin päälle. Deadline olisi tässä syksy, jotta ehtii esimerkiksi syksyn päikkäreille lämmikkeeksi, joten vielä on aikaa. Olen tehnyt tätä virkkaamalla jokatoinen kerros kiinteää silmukkaa ja jokatoinen pylvästä. En katsonut mistään ohjetta, lähdin vaan tekemään. Lankana tässä on Adlibriksen puuvillalanka, joka on jo jonkin aikaa ollut tarjouksessa 1,50€ ja siitäpä tuo virkkuuajatus oikeastaan lähti kun bongasin lankoja noin edullisesti.

Nyt jälkeenpäin on vähän harmittanut, että miksen neulonut ja virkannut silloin kun poika oli vielä vauva? Tai raskaana kun oli yllin kyllin aikaa? Sormet oikein syyhyää nyt kun miettii, mitä kaikkea kivaa pikkuvauvalle olisi saanut tehtyä nopeasti. Nuttuja, minipeittoja, sukkia.. Nyt kaikki odottavat äidit lankaostoksille! Virkkuujuttujen kanssa olen hieman pää jumissa, en ole nimittäin vuosikausiin virkannut oikeastaan muuta kun niitä koreja ontelokuteesta ja hieman lyö tyhjää, että mitä kaikkea kivaa (ja helppoa) sitä voisikaan tehdä? Onko teillä mitään ideoita?

Ainiin ja hei, nyt oli aivan pakko ostaa myös ihan virallinen kristalliopas! Eli Judy Hallin The Crystal Bible, joka löytyy täältä. Tilasin tämän jo kertaalleen, mutta silloin se oli juuri ehtinyt loppua varastosta, enkä saanut kirjaa. Nyt kävi parempi tuuri. Vaikka olenkin myös tähän mennessä tutkinut ummet ja lammet kristallien ominaisuuksista, on tämmöinen konkreettinen opas niin siisti! Tiedätte siis, mitä selailen kesälomallani nenä kirjassa kiinni 😉 Ja voin muuten kertoa, että jos olen koukuttunut Adlibriksen lankapuoleen, niin voi jösses tuo kirjapuoli. Olen tässä kevään ja alkukesän aikana tilannut jo pinkan kirjoja ;D

Jos joku on kuulolla siellä, niin rentouttavaa juhannusta! Toivotteko postauksia myös viikonloppuna?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

DIY: Kevyt kesäneule kid mohairia

EDIT: Kurkkaathan päivitetyn aikuisten chunky beanien ohjeen , virkattujen minikorien ohjeen ja muita helppoja ohjeita verkkokaupastani Iines DIY!

Mitä tulee käsityöjuttuihin ja neulomiseen, olen joutunut pitämään pientä breikkiä nyt lähiviikkoina. Huhti- ja toukokuussa olin paljon reissussa, joten neulominen jäi vähemmälle, muttei innostus ole suinkaan laantunut. Päinvastoin! 😉 Lisäksi on ollut meneillään yksi projekti, joka on osoittautunut ylättävän työlääksi.. Pojan merinovillapusero, jota neulon 3.5mm puikoilla ja hitto mikä homma! Tällä viikolla sain kuitenkin vihdoin valmiiksi lyhyen kesäneuleen, jonka kanssa otin viikonloppuna oikein kunnon spurtin. Tämä voi olla hyvä valinta jos haluaa projektiksi semmoisen, joka on a) helppo b) nopea tehdä c) kustannuksiltaan edullinen!

Myös tämä neule on ”Skappel-inspiroitunut” ja joo, joku aika sitten sain kommenttiboksista eräältä blogiini googlen kautta eksyneeltä syytökset siitä kuinka plagioin täällä muiden ohjetta kutsumalla neulemekkoani Skappel-inspiroituneeksi, vaikka kyseessä on kuulemma selvä ”kopio” ja olisi pitänyt linkittää suoraan alkuperäiseen Skappel-ohjeeseen. No, Skappel-ohjeita löytyy netistä varmasti tuhansia, enkä ala todellakaan käyttämään aikaa tutkiakseni mikä on se ensimmäinen ja alkuperäinen. Jos teen neuleeseen selviä muutoksia ja mainitsen, että se on Skappel-inspiroitunut niin kuvittelisin, että kuka tahansa osaa maalaisjärjellä päätellä, että inspiraation lähteenä ohjeeseen on ollut Skappel, vaikkei omani olisikaan se sama.

Ei ole mitään syytä väittää, että olisin itse keksinyt tämän ohjeen, jos erikseen mainitsen, että inspiraationa on ollut Skappel. Samoin myös se hattara-neulemekko on kuulemma kopio jostain Dropsin ohjeesta, josta en valitettavast ole kuullutkaan ja olisi kuulemma pitänyt merkitä lähteeksi kyseinen ohje. Edelleenkään en jatkossa aio mainita lähteinä asioita, joita en todellakaan ole käyttänyt lähteenä ja ihan nyt röyhkeästi sanon, että myös tämä harmaa cropped-neule on juurikin Skappel-inspiroitunut, eli samaan tyyliin tehty, omilla mieleisillä muutoksilla höystettynä. Ymmärrätte varmasti pointin ja pahoittelut avautumisesta 😀

Lankana käytin Viking of Norwayn Kid Mohair-lankaa, jota jäi nelisen kerää yli siitä aiemmasta neulemekosta. Olen maailman huonoin muistamaan tarkkoja lankamääriä ja nämä pitäisi aina kirjata jotenkin ylös, mutta muistaakseni tähän meni noin 3-4 kerää (viimeisestä jäi reippaasti yli). Yksi kerä maksaa reilut 5€ eli koko paitaan kului vähän yli 20€, eipä paha 🙂 Nyt olen tilannut oikeastaan kaikki langat ja puikot Adlibrikseltä. Puikkoina oli tässä 7mm (30cm) suorat bambupuikot.

Ohje:

Etukappale: Luo 66 silmukkaa. Neulo 2 o 2n-joustinneuletta noin 5cm. Tämän jälkeen jatka aina oikeaa neulomista (eli siis ihan joka kerroksella neulotaan oikein), kunnes halutusta pituudesta puuttuu noin 10cm. Tämän jälkeen päättele keskimmäiset 20 silmukkaa pään aukoksi. Jatka aina oikeaa pääntien kummaltakin puolen 5 kerroksen verran, päättelemällä joka kerroksella 1 silmukka pääntien puolelta. Tämän jälkeen jatka neulomista vielä muutama kerros (itse muistaakseni 3) kunnes täysi mitta on täynnä. Molemmilta puolilta sama homma ja päättele työ. Oman etukappaleen mittani helmasta kaula-aukkoon on 35cm.

Takakappale: Sama kun etupuoli, mutta jatka neulomista aina oikein niin pitkään kunnes takakappale on tarpeeksi pitkä. Päättele. Takakappale on siis suorakaide, ei mitään kavennuksia. Itse tein kummastakin yhtä pitkät. Oman takakappaleeni mitta on noin 45cm.

Hihat: Luo 30s. Sama juttu tähän joustinneuleen kanssa, neulo 2 o 2 n noin 5cm. Tämän jälkeen aina oikeaa lisäten kerroksen alkuun ja loppuun aina yhdet silmukat (eli 2 /rivi) joka 8. kerros. Tämän kanssa tein niin, että kirin tahtia silmukoiden lisäämisen suhteen loppua kohden ja loin viimeisellä hihan puolikkaalla vähän useammin kuin 8. kerroksella, jolla koitin välttää sitä, että normaalia lyhyemmästä hihasta tulisi liian kireä. Päättele. Oman neuleeni hihojen pituus on noin 40cm.

Etu- ja takakappaleet ovat siis erilliset, yhteensä tähän tulee 4 osaa, jotka vain parsitaan kokoon. Huomioithan, että oma neuleeni on melkolailla XS-S kokoa ja mitaltaan tarkoituksella lyhyt. Mikäli haluat isomman tai pidemmän, lisää ohjeeseen silmukoita/ senttejä 🙂

Tämä on myös semmoinen, joka himottaisi tehdä toisessakin värissä! Käytännöllinen perusneule arkeen. Juuri eilen otin tämän lämmikkeeksi päälle kun oli ”viileämpi” päivä, eikä ollut ollenkaan liian kuuma kesäkäyttöön.

 

Mitäs tuumaatte?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

DIY macrame – vinkkejäni alkuun

EDIT: Kurkkaathan päivitetyn aikuisten chunky beanien ohjeen , virkattujen minikorien ohjeen ja muita helppoja ohjeita verkkokaupastani Iines DIY!

Blogini alkaa pikkuhiljaa muistuttaa yhä enemmän käsityöblogia. Pakko kyllä sanoa, että harmittaa, että olen kaikki nämä vuodet pitänyt taukoa käsitöistä. On nimittäin niin ihanaa hommaa! Olen iloinen jos saan yhdenkin teistä inspioitua neulomaan tai tekemään jotain muuta omin kätösin 🙂

idkuvanosto Jokunen viikko sitten bongasin Nooran Instagramista diy-macramen ja sain tuosta semmoisen inspiksen, että lähdin heti seuraavana päivänä lankakaupoille tarkoituksenani harjoitella macrame-mestariksi. Ostin jopa kivikaupasta reiällisiä minikiviä, joita ajattelin kiinnittää valmiiseen macrameen, siihen seuraavaan siis 😀 Juttuhan sitten meni niin, että lopputulos on aivan kamala. Mutta hei, se oli ensimmäinen. Eilen sain kuitenkin kaiken työn ja tuskan jälkeen viimeinkin valmiiksi toisen macrameni. Ja onhan tämä kyllä upea, vaikka itse sanonkin!

Alkuun mietin, että tottakai tulen jakamaan teille valmiin macramen kera ohjeet, mutta sitten huomasin, että näihin on oikeasti aivan mahdotonta tehdä ohjeita. Seinävaate syntyy niin extempore eri solmuilla sählätessä, että menisi ikä ja terveys step by step-ohjetta väsätessä.. Alkuun saa menemään todella paljon aikaa siihen, että edes osaa tehdä pari erilaista solmua ja pääsee alulle koko hommassa.

Jos joku kiinnostuu testailemaan macramea, ei tähän ihan kamalasti tarvita ainakaan rahallisesti. Ostin kerän puuvilla-moppilankaa (Rosarios 70’s , 14€) ja totesin, että siitä riittää kyllä hyvin pariinkin. Sitten vaan pojan kanssa ulos kaivelemaan lähimetiköstä sopivia keppejä, löytyihän sieltä pari. Toki tähän käy myös joku aivan suora putki tai vastaava. Aika tarkalleen tuo lanka riitti näihin kahteen macrameen. Tässä on paljon noita roikkuvia hapsuja, jotka tietysti veivät eniten lankaa.

Kaikkein paras vinkki, jonka voin antaa on Youtube! Perussolmut ja muut erikoisemmat jutut on niin helppo opetella videolta, kun joku näyttää ihan in action, miten homma tehdään. Tässä linkki videoon, josta katsoin aika paljon mallia tämän tokan kanssa. Ihan samanlaista ei tullut, koska lanka loppui, enkä tykännyt videon macramesta, jossa nuo langat jäivät pötköiksi, joten avasin jokaisen roikkuvan langanpätkän ja harjailin Tangle Teezerillä 😀 Ja siihenhän vasta menikin aikaa. Tunteja. Hetkeen en varmasti lähde uuteen macrame-proggikseen tai tätä mieltä ainakin olin vielä eilen. Todennäköisesti olen jo tänään kävelemässä lankaostoksille. Onhan tämä melko koukuttavaa puuhaa!

Nauhoja tulee aina parillinen määrä, itselläni oli tuossa muistaakseni 28 kpl, jokainen naru 2m mittainen. Pituus tietysti määrittää sen kuinka pitkää vaatetta on mahdollista solmia, mutta tähän pienempään kokeiluun riitti mainiosti tuo parin metrin mitta. Aikaa tähän meni muistaakseni kaikkineen, ehkä noin reilut 10h. Tein tätä noin 3-4 iltana ja viimeistelin sunnuntai-aamuna.

Ja hei.. Loppukevennyksenä vielä kuvaa siitä ensimmäisestä. Onhan näillä nyt vissi ero! Haha! Jos minä pystyn tämmöiseen kehitykseen näissä, pystyy ihan kuka vaan.

Niin, että semmoinen rimpula.. 😀

Itse nimittäin turhauduin ekan macramen kanssa jo puolessavälissä kun en enää yksinkertaisesti keksinyt, että mitä tekisin seuraavaksi. Neulominen on niin paljon helpompaa, kun itse tekeleeseen ei alussakaan tarvitse nähdä niin paljoa vaivaa itse homman suunnitteluun ja solmujen tutkimiseen. Ja kyllä, luulin että macramen tekeminen olisi ollut helppoa, mutta olin todella väärässä. Ehdottomasti haastavampaa kun miltä ehkä vaikuttaa! Jotenkin niin paljon huolettomampaa katsoa jotain neuleohjetta, jossa selkeästi tietää seuraavan stepin.

Näiden kanssa taas täytyy tutkia kamalasti eri vaihtoehtoja ja miettiä, miten etenisi ja miltä lopputulos silloin näyttää. Toki se tuo erilaista haastetta kun joutuu oikeasti käyttämään sitä luovuuttaan. Suosittelen siis kurkkimaan ainakin aluksi YouTubesta ohjeita ja inspistä, esimerkiksi hakusanoilla macrame beginner ja macrame tutorial löytyy vaikka mitä kivoja videoita.

 

Mutta mitä tuumaatte?  Iskikö himo kokeilla macramen väkertämistä?

 

Ja hei ps! Olen Seychellien koiratarinallani mukana Momondon vaikuttajakisassa. Yleensä en halua olla osallisena kisoissa tai ruinata ääniä, mutta nyt on pakko! Olen superiloinen jos joku teistä haluaa antaa minulle kisassa äänensä <3 Äänestää voit tästä linkistä! KIITOS!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.