Hellettä ja höpinöitä

Hellurei! Pieni tovi vierähti taas edellisestä postauksesta, mutta täällä taas. Näin alkuun haluan todeta, että epätasainen postaustahti saattaapi jatkua vielä nyt kesäviikkojen aikana – aurinkoiset päivät ovat nimittäin vieneet mukanaan (varsinkin nyt helteinä) ja samassa on unohtunut kuvailu, eikä ole juurikaan tullut vietettyä läppärillä aikaa. Somettomampi arki on myös tuntunut jotenkin ”oikealta” ja vapauttavalta, jonka vuoksi olen pyrkinyt edelleen pitämään pientä etäisyyttä kaikkiin kanaviin. Arjessa on ollut myös kaikkea muuta tuumailtavaa, mutta päällimmäisenä on kuitenkin huomannut, kuinka paljon säästyy aikaa ja ajatuksia kaikkeen muuhun elämässä kun on pysytellyt ”offline”. Hassua sinänsä, etten ole pitänyt tämmöistä taukoa vuosikausiin ja vasta nyt huomaa, kuinka erilaista se arki onkaan ilman niitä ennen niin itsestäänselviä juttuja. Toivon kuitenkin, että rytmi täällä taas palaa!

Olenkin tuumaillut, että haluaisin jatkossa mahdollisesti panostaa taas enemmän blogiin Instan sijaan, mutta sitten taas IG/Facebook-monopolin huomioon ottaen miettinyt, että olisiko siinä edes järkeä? Täytyy siis vielä tuumailla ajatusta. Päällimmäisenä on jotenkin ollut turhautumisen fiilikset siitä, etten jotenkin itse ole hetkeen saanut tietynlaista tarttumapintaa somesisällöistä ja havahtunut kerta toisensa jälkeen siihen, että some on (varsinkin koronan keskellä) tuottanut itselleni jostain syystä enemmän negatiivisia, kuin positiivisia tunteita. Tämä taas on johtanut siihen, että olen ollut myös itse päivittämättä ja ehkä jopa jotenkin tarkastellut kaikkea tauon jälkeen semmoisen ”onko tässä nyt mitään järkeä tai kiinnostaako ketään”-kritiikin kera. Viime viikkojen teemana onkin siis vahvasti ollut some-puntarointi eri aspekteista!

Noin yleisesti olen pyrkinyt edelleen viettämään melko kontativapaata arkea, vaikka rajoituksia onkin höllennetty. Toki on ihanaa, että elämä normalisoituu näiden poikkeuksellisten kuukausien jälkeen, mutta jotenkin ei ole tuntunut siltä, että haluaisi vielä suinpäin rynnätä asioille ja ihmisten ilmoille, ellei nyt aivan pakottavaa tarvetta ole. En suoranaisesti ole mikään hysteerikko, mutta en itse mielellään ole ensimmäisten joukossa sairaana jos toisesta aallosta alkaa tulla merkkejä. Ei nyt sillä, että olisin täysin eristyneenä koronapeloissani, mutta jotenkin tässä kevään mittaan on tottunut näihin melko tuttuihin ympyröihin, vaikka kieltämättä onkin haikaillut esimerkiksi museoiden perään. Rohkein askeleeni tähän mennessä oli maanantaina kun uskaltauduin ensimmäistä kertaa kuntosalille noin viiden kuukauden tauon jälkeen. Haha 😀

En muistanutkaan, etten viimeksi maininita mitään päivitystä siitä valintakoe-casesta, josta paasasin toukokuun puolella melkoisesti. Tosiaan, kuten arvelinkin, en päässyt maantieteen valintakokeen toiseen vaiheeseen, mitä nyt en tämän katastrofihaun jälkeen edes jaksanut toivoa. En siis viitsinyt lannistua asiasta, joka oli aikalailla odotettavissa. Toisaalta harmittaa edelleen, että valinta mantsan ainereaalin perusteella jäi kiinni muutamista pisteistä ja yhtä pykälää parempi arvosana äidinkielestä olisi todennäköisesti avannut tien sitä kautta. Eipä voi mitään! Tässä kun ei kesän kynnyksellä mistään tiennyt mitään niin ryhdyinpä radikaaleihin toimenpiteisiin ilmoittautumalla uusimaan äikän yo:n syksyllä, haha. Olisi mielekiintoista kuulla, että onko joku teistä uusinut yo-arvosanoja näin aikuisena?

Hassua sinänsä, etten ole koskaan edes harkinnut moista, mutta yhtäkkiä tuntui, että voisi olla hauska idea yrittää kohottaa yhtä tai kahta arvosanaa näin 15 vuoden jälkeen. Varsinkin kun ei tiedä, että intoutuuko vielä myöhemmin noihin mantsan hakujuttuihin tämän hieman extempore-haun jälkeen. Viime viikolla olin kuitenkin toisen vaiheen valintakokeessa erääseen toiseen hakemaani ohjelmaan, joten jännityksellä odotetaan kuinka paikan kanssa käy! Meinasin alunperin ilmoittautua avoimen yliopiston kesäkursseille, koska jo jonkin aikaa on ollut fiilis, että olisi kiva opiskella jotain pienimuotoisesti tai sivutoimisesti muun arjen ohella, mutta unohdin koko homman kun pasmat menivät sekaisin noiden lukuhommien kanssa 😀

Ainiin ja juhannuskin vierähti ohi! Vietettiin juhannusviikkoa äitini mökillä Keski-Suomessa, jonne läksin siis ensimmäistä kertaa luultavasti yli 15 vuoteen. Olen vasta viime vuosina intoutunut enemmän mökkielämästä, mutta on kestänyt sopeutua ajatukseen useasta päivästä ilman sähköjä ja juoksevaa vettä (varsinkin lapsen kanssa, iik), mutta suunnitelmien oltua auki vielä juhannuksen lähestymistä, päätimme rohkaistua mökkiseikkailun suhteen. Ja onneksi niin, oli jo aikakin päästä viettämään lapsen ensimmäistä mökkijuhannusta luonnonrauhaan. Piipahdimme samalla reissulla pikaisesti myös Jyväskylässä, mutta harmikseni en taaskaan ehtinyt käydä juuri missään (tietty Sohwia, Vaajapörssiä ja lapsuuteni suosikkipuistoa Yrttisuon perhepuistoa lukuunottamatta :D), joten kai sitä täytyy taas kerran pistää suunnitteluun uusi Jkl-visiitti loppukesälle.

Oletteko jo palanneet normaaliin arkeen vai mietityttääkö vielä?

 

Entäs mitä teitte juhannuksena? ✨

 

Ps. Tajusin muuten juuri, että videoni Cookinsaarilta odottaa kaikkien näiden kuukausien jälkeen edelleen editointia!! Yritän lähiaikoina saada sen ulos. Vime kuukausina olen potenut jonkinlaista matka-ahdistusta, enkä ole edes jaksanut haaveilla tulevista reissuista, mutta tällä viikolla on iskenyt joku ihme paratiisin kaipuu pitkän tauon jälkeen 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.