Kotiinpaluuta ja koronamietteitä

Huhhei, eipä tältä viime päivien korona-kaaokselta ole voinut välttyä edes täällä toisella puolella maapalloa. Oikeastaan en ole juurikaan muuta osannut tässä edes miettiä kuin tätä koronatilannetta, vaikka ennen näitä viimeisimpiä käänteitä mietin jo uutisten blokkaamista muutamiksi päiviksi. Jotenkin keskittymiskyky on ollut täysin nollissa viime päivinä, vaikka kuinka haluaisi pitää yllä täällä blogissa ns. normaalia arkea, postailla matkajuttuja ja muuta, tuntuu se kieltämättä kovin väärältä. Huolimatta siitä, että elämä tosiaan jatkuu, vaikka korona jyllääkin.

Moni onkin Instassa kysellyt, että mitä aiomme tehdä ja palaammeko kotiin aikaisemmin? Viimeiset kolme päivää tai heti UM:n tiedotteen julkaisun jälkeen olemme seuranneet lentoyhtiöiden tilannetta ja kytänneet päivityksiä omien lentojemme suhteen. Odotamme parhaillamme lentolippumme välittäneeltä matkatoimistolta kuittausta mahdolliseen aikaistamiseen, itse lentoyhtiön kanta taas oli, että meidän tulisi odottaa vielä muutama päivä lentojen vahvistumista ja tehdä päätös lentojen aikaistamisesta sitten. Kuulemma lentoja ei saisi heidän päästään muuttaa maksutta ennenkö vahvistus lentojen perumisesta tulee. Tästä samaisesta syystä emme ole vielä varanneet mitään majoituksia seuraavien 3 yön jälkeen, koska jatko sen jälkeen on totaalisen auki. Siihen saakka yritämme elää päivä kerrallaan mahdollisimman normaalisti täällä. Jos vielä vajaa viikko sitten olimme täällä aivan hyvillä mielin, niin onhan se kieltämättä muuttunut tilanteen mentyä odottamattomaan suuntaan. Voin vain kuvitella miten kaikki mietityttää teitä siellä Suomessa.

Aivan suoraan sanottuna en ole viime päiviin asti kokenut matkamme keskeyttämistä kenenkään eduksi. Jos suositellaan välttämään kaikkea matkustamista (nyt siis myös täällä NZ:n päässä ja btw myös Cookinsaaret sulkivat juuri rajansa), en näe millään muotoa meidänkään eduksemme sitä, että matkaisimme kenties ns. pahimmalla hetkellä yhtään mihinkään tai yleisesti kohteeseen, jossa tilanne on huomattavasti pahempi kuin mitä täällä. (Vaikkakin tilanne elää jatkuvasti myös täällä, tänään julkaistun tiedon mukaan on tapauksia todettu nyt 28 ja mielestäni Uuden-Seelannin viranomaiset ovat olleet muutenkin melko ripeitä toimenpiteiden kanssa, ehkäpä täällä ei haluta tehdä samoja virheitä kuin monessa muussa maassa). Uusiin superkalliisiin tuhansien eurojen lentolippuihin investointi ei tällä hetkellä oikein inspaa, joten seuraavien muutaman päivän suunnitelmana on tarkkailla tilannetta täältä, silläkin riskillä, että lentoreitteihin tulee radikaaleja muutoksia. Oikeastaan aivan viimeinen asia, jota tällä hetkellä toivoisin, olisi lentää yhtään mihinkään. Social distancing Uuden-Seelannin pikkukylissä kuulostaa näitä kahta verratessa huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta. Alkuvuoden useiden viikkojen flunssakierteen ja parin viikon takaisen influenssan (ja negatiivisen koronatestin) jälkeen en rehellisyyden nimissä haluaisi ottaa itselleni tai lapselleni minkään sortin riskiä koronan saamisesta. Jos tässä halutaan minimoida riskejä, niin tämä on nimenomaan sitä.

Olemme myös asennoituneet siihen, että jos tilanne sen vaatisi, olemme varautuneita jäämään tänne pidemmäksi aikaa. Niin kauan kun on kyse viranomaisten suosituksista (ei siis vielä toistaiseksi pakottavista määräyksistä), koen jokaisella aikuisella ihmisellä olevan valmiudet arvioida se, mikä omalla kohdalla on tämmöisessä tilanteessa se paras mahdollinen vaihtoehto. Eli lähteäkö sitten tänään vai vasta muutaman päivän päästä. Mikäli olisimme monessa muussa maailman kolkassa tai huonon terveydenhuollon maassa, olisi tilanne huomattavasti eri, mutta tällä hetkellä koen Uuden-Seelannin olevan paikka, jossa meidän on turvallista tarkkailla tilanteen etenemistä. Se mikä tässä tuottaa päänvaivaa, on tietysti tilanteen eläminen ja jatkuva epävarmuus, päivä kerrallaan-hengessä. Itse luotan siihen, että tilanne Suomessa saadaan varmasti pian hallintaan. En henkilökohtaisesti jaksa uskoa, että eläisimme vielä parin kuukauden päästä poikkeustilassa, mutta kuten sanoinkin ja me kaikki tiedämme- tilanne elää, eikä kukaan tiedä mitä tapahtuu viikon päästä tai edes huomenna.

Jos pääsemme palaamaan normaalisti kotiin ensi viikolla alkuperäisen matkasuunnitelman mukaisesti, olen varautunut henkisesti tulevaan kahden viikon karanteeniin ja oikeastaan jopa odotan sitä, heh. Viikko perheen kesken kotosalla pitkään nukkuen, chillaten, käsitöitä tehden ja Netflixin parissa, voisihan sitä huonomminkin mennä. Jos saan paljastaa, olen oikeastaan koko talven kaivannut maailman eniten juuri viikkoa-paria, joina voisin vain rauhassa oleskella kotona ilman stressiä mistään. Kuukauden reissun jälkeen tuntuu koti varmasti myös pitkästä aikaa maailman kivoimmalta paikalta.

Asia, josta (minäkin) olen koko homman suhteen ollut erityisen huolissani, on pienyrittäjien tilanne tässä ennalta arvaamattomassa ja poikkeuksellisessa tilanteessa. Olen täällä vitsaillut miehelle, että olen kotiin paluun jälkeen todennäköisesti melkolailla työtön yrittäjä ja kirjaimellisesti työtön ensimmäistä kertaa elämässäni. Jep. Kyllähän tässä melkolailla ahdistaa jo näin etukäteen. Täytyy sanoa, että vaikka lomautukset ja YT-neuvottelut ovat aivan yhtälailla p*rseestä niin olisin itse henkilökohtaisesti huomattavasti rauhallisemmin mielin jos olisin nyt tai ollut viimeisen vuoden aikana palkkatöissä. Tietysti yrittäjyydessä on aina riskinsä, mutta tällä kertaa on tilanne tuottanut harmia erityisesti niille pienyrittäjille, jotka ovat muutenkin toimeentulon suhteen haavoittuvimmillaan. Lähipiirissäni on useita freelancereitä, taiteilijoita ja muita pienyrittäjiä, joiden kohdalla tuleva on tällä hetkellä harvinaisen auki 🙁 Jos minulta kysyy, niin tämä jos mikä on viimeinen todiste siitä, että perusturva olisi ehdottomasti kaikkien etu, joka vastaavanlaisissa tilanteissa auttaisi monen pahimman ahdingon yli.

Jos haluan jotenkin vetää yhteenvedon koko hommasta niin jostain syystä haluan uskoa, että kaikella on tarkoitus ja kaiken tämän jälkeen osaamme vähintään ajatella asioita uudesta perspektiivistä tai uutena alkuna, kuten eräs lukijani asian hyvin ilmaisi. Viimeistään tämä ehkä opettaa meille arjen kiireestä, elämän prioriteeteista tai arvostamaan niitä arjen pieniä, kenties itsestäänselviä asioita. Kun jupakasta selviää, osaamme olla yhä kiitollisempia kaikesta siitä, mitä meillä on.

 

Yritän pakertaa kasaan niitä muutamia lupaamiani postauksia. Tässä on ollut hieman tosiaan pasmat sekaisin kaiken kanssa, joten olen unohtanut nekin aivan tyystin 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Korona tulee, mutta elämä jatkuu

Emme ole voineet täällä maapallon toisellakaan puolella välttyä Suomen koronatilanteelta ja uutisoinnista sen ympärillä. Halusin kirjoittaa aiheesta hieman omia ajatuksia ja mietinkin tänään, miten tekisin sen niin, etten pahoittaisi kenenkään mieltä vakavalla aiheella. Viime päivinä on tuntunut oudolta päivittää someen ”normaalia elämää” ilman, että ottaisi jollain tapaa kantaa koronatilanteeseen, vaikka totuushan tietysti on, että elämää jatkuu tästäkin huolimatta. Olit sitten Suomessa tai täällä toisella puolella. Suomalaisena kun ei ole oikein voinut välttyäkään siltä tilanteelta, mikä Suomessa juuri tällä hetkellä on käynnissä.

Postauksen kuvituksena on hieman ohi aiheen puhelinkuvia täältä Raglanista, koska en tähän hätään keksinyt muutakaan kuvitusta. Pahoittelut siitä!

Valehtelisin, jos väittäisin ettei uutisten lukeminen tällä hetkellä ahdista, vaikka totuus ehkä onkin, ettei tämä meidän perhe juuri tällä hetkellä voi täältä käsin tilanteelle oikein mitään tai joudu kantamaan juuri tänään asiasta niin paljoa huolta kuin te, ketkä olette fyysisesti Suomessa. Siksi olenkin miettinyt, että pitäisikö rajoittaa uutisten lukemista hetkeksi nyt kun olemme ns. onnekkaassa tilanteessa ja kaukana ”tapahtumakentästä”? Toki koronavirus on realiteettia myös täällä Uudessa-Seelannissa, mutta tällä hetkellä on varmistuneita tapauksia joitakin (alle 10), jonka vuoksi ei asiasta kohista täällä juuri ollenkaan ja tilanne mielestäni melko rauhallinen. Jossen lukisi Suomen uutisointia tai seuraisi suomalaisia somessa, en täällä edes muistaisi koko koronavirusta.

Tietysti meitäkin täällä kovasti mietityttää kotiinpaluu ja se, mikä tilanne on parin viikon päästä? Joudummeko edelleen kahden viikon karanteeniin? Onko paluun lykkääminen hieman myöhemmäksi mahdollista, jos tilanne vielä pahenee? Onko edes suositeltavaa tulla Suomeen? Tuleeko mieleen edes viedä lasta päivähoitoon? Rehellisesti viettäisin mielelläni täällä vaikka vielä kuukauden pidempään, mikäli se vain olisi mahdollista. Toki tilanne voi milloin tahansa muuttua täälläkin, mutta riski siihen varmasti pienenee, mikäli tilanne muualla maailmassa saadaan lähiviikkoina hallintaan. Muihin kysymyksiin osaa tuskin kukaan tällä hetkellä vastata.

Suhtaudun itse yllättävän rauhallisesti koko tilanteeseen, vaikka toki tiedostan olevani siinä suhteessa hyvin eri tilanteessa moneen muuhun, etten ole tällä hetkellä Euroopassa. Olen pyrkinyt suhtautumaan tilanteeseen ”järki käteen”-periaatteella, koska eipä tässä nyt muutakaan voi. Maalaisjärki käteen ja jokaisen fokus niihin omiin asioihin, joille voit tehdä jotain. Noudattaa käsihygieniaa, tehdä mahdollisuuksien mukaan etätöitä, välttää turhaa liikkumista ja julkisia paikkoja, varsinkin sairaana. Käsidesi on ollut meilläkin varsin ahkerassa käytössä aina siitä asti kun lähdimme Suomesta.

Pelko lisää pelkoa ja liiallinen hysterisointi asioista, joihin ei oikeasti voi itse vaikuttaa, voi jopa pahentaa tilannetta ja johtaa juuri siihen, että koko tämä homma ja erityisesti pelko ottaa vallan omasta elämästä. Se mitä jokaisen tulee tässä tilanteessa ymmärtää ja noudattaa, on juurikin se maalaisjärki, viranomaisten ohjeistukset ja luottaa siihen, että jos me kaikki toimimme reilusti muita ajatellen ja ohjeistuksia noudattaen, saadaan tilanne varmasti pian hallintaan. Siinä mielessä on kauhuskenaarioiden maalaaminen ollut positiivinen juttu, että ihmiset ovat tosissaan heränneet faktaan siitä, että nyt odotetaan tosissaan niitä konkreettisia toimia ja muutoksia toiminnassa – aivan jokaiselta.

En ole itse terveysalan asiantuntija, poliitikko tai muussakaan päättävässä tehtävässä, joten en näe siksi mitään syytä tehdä tilanteesta omia johtopäätöksiä, jossittelemaan tai paisuttelemaan paniikkia. Saati sitten lähtemään mukaan nettikeskusteluihin tai altistua tiedolle ja spekulaatiolle, joka ei perustu minkäänlaiseen faktaan. Se mitä tapahtuu, tapahtuu, eikä mielestäni tässä hetkessä ole varaa muulle, kuin täydelle vastuullle omista toimistaan. Tilanne on varmasti lähes meille kaikille uusi, harva meistä (ainakaan näin kolmekymppisistä) suomalaisista on ennen tätä joutunut poikkeustilaan. Kun (ehkä joskus) pääsen täältä Uudesta-Seelannista takaisin kotiin, olen valmis aivan hyvillä mielin viettämään vaikka kuukaudenkin kotona neljän seinän sisällä, mikäli tilanne sen vaatii.

Tähän väliin täytyy sanoa, että eniten tässä koko hommassa raivostuttaa juuri sen paniikin lietsominen ja yksi esimerkki tästä on hätävaran hamstraaminen, sekä varsinkin tämän viestiminen somessa. Tähän saakka kukaan viranomainen ei ole arvioinut tai viestinyt tarpeesta hamstrata kotiin hätävaraa (tai vessapaperia, lol) ja mielestäni on todella vastuutonta levittää sosiaalisessa mediassa paniikkia siitä, että kaapit tulisi täyttää viikkojen ruokatarpeilla pahimpaan varautuen. Haloo! Se on selvää, että kenen tahansa kotoa on hyvä löytyä ruokatarpeet muutamaksi päiväksi esimerkiksi juuri sairastumisen varalta, mutta joku raja tälläkin. Tyhjistä hyllyistä raportointi luo juuri sitä virheellistä kuvaa siitä, että kaupat tyhjenevät, tarvikkeet loppuvat ja jokaisen tulee toimia NYT vielä kun ehtii saada ruokaa kaappiinsa. Kaiken muun panikoinnin keskellä voi tämä tosissaan lisätä huolta erityisesti niiden keskuudessa, jotka jo muutenkin stressaavat tilanteesta. Kuka tahansa saa hamstrata ruokaa kotiinsa, mutta älkää lietsoko muita siihen.

Vähiten tilanteessa oikeastaan pelkään sitä, että itse saisin koronaviruksen (vaikken tietysti toivoisi sitä itselleni, perheelleni tai yleisesti kenellekään), mutta tietysti tilanne huolettaa muiden puolesta, jotka ovat riskiryhmää ja alttiimpiä jälkitaudille tai sairaalahoidon tarpeelle. Tilanne ei ole kertakaikkiaan kiva kenellekään. Kieltämättä tämä kaikki mietityttää esimerkiksi oman ja puolisoni työtilanteen osalta, sekä erityisesti juuri talouden suhteen. Kirjoittelin jo viime kesänä taantuman pelosta ja koko syksyn seurailin tilannetta. Kaiken varulta realisoin tammikuussa alkuvuoden kurssinousujen jälkeen suurimman osan rahasto-osuuksistani just in case ja nyt olen tyytyväinen päätökseeni, vaikka olenkin alkuvuodesta tehnyt myös uusia osakeostoja ja juuri viimeksi eilen merkitsin rahastoja (koska alemyynnit, jee 😀 ). Täytyyhän tästä jotain hyvääkin yrittää keksiä. Taantuman uhka on ollut päällä jo pitkään ja oma huoleni onkin se, millaiset seuraukset tilanteella voi olla talouteen maailmalla ja Suomessa, sekä yhteiskunnallisesti. Toivottavasti siis ainakin synkimpiä arvioita paremmat.

Oma ohjeeni tuleville päiville ja viikoille onkin seurata viranomaisten ohjeistusta, noudattaa hyvää hygieniaa, suhtautua asiaan maalaisjärjellä ja kaiken keskellä kuitenkin muistaa, että elämä jatkuu tilanteesta huolimatta.

 

Huolettaako korona ja miten itse suhtaudut tilanteeseen?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.