Lomakuulumisia ja minä ilman pidennyksiä

Minulla alkoi maanantaina virallisesti kesäloma kun poika palasi kesälomilta takaisin tarhaan. Ja voi kun onkin ollut outoa hengailla kotona ilman mitään sen kummempia pakollisia juttuja tai tehtäviä asioita. Ihanan rentouttavaa! Heräillään aamuisin viimeistään seiskalta, koska vien pojan aamuisin tarhaan ja jatkan itse siitä suoraan sitten lenkille, eli mistään myöhäisistä herätyksistä ei voisi puhua, mutta jääpähän aikaa enemmän päiviin. Eivätkä nuo herätykset millään tapaa minua haittaa, vaikka omakin unirytmi on tässä lomaillessa siirtynyt hieman myöhäisemmäksi. Se on kyllä mainittava, että nämä helteet ovat laiskistaneet varmasti itse jos kunkin. Päivät ovatkin siis menneet todella chilleissä meiningeissä, pääasiassa neuloen, aamulla meditoiden lenkin jälkeen, kuunnellen äänikirjoja ja tällä viikolla kävin myös hoitamassa asioita keskustassa. Eli todella stressivapaasti siis! En valita ollenkaan 🙂

Mietin alkuun, että pitäisinkö pojan kotona koko kuukauden kanssani lomalla, mutta totesimme sitten, että haluan itsekin viettää edes reilun viikon kotona niin, että saan hyvin tehtyä joitain hommia, kuten järjesteltyä kaappeja, luettua ja kaikkea semmoista, joiden tekeminen on vähän haastavampaa kun on lapsen kanssa. Ja toki, tarvitseehan äitikin lomaa, eikä se tarkoita sitä, että äiti olisi itsekäs. Tai joku jokaisen täytyy olla terveellä tavalla itsekäs ja huolehtia omasta jaksamisestaan.

Reissataan kuitenkin kesäloman ulkopuolella perheen kanssa ainakin pari kertaa, joten vuoteen kertyy kuitenkin reippaammin yhteistä perhelomailua, kun monille tuon kuukauden kesäloman aikana. Toinen syy pojan laittamiseen loppulomani ajaksi hoitoon oli se, että tämä oikeasti viihtyy tarhassa ja käyttäytyykin siellä kuulemma huomattavasti paremmin kuin kotona (eli ei esimerkiksi viskelele tavaroita tai lautasia :D). Vaikka usein sanotaan, ettei alle kolmevuotias oikeasti tarvitse sosiaalisesta näkökulmasta muiden lasten seuraa, olen itse kuitenkin jossain määrin eri mieltä.

Ei varmaan olla ainoita, joiden perheessä Ryhmä Hau on the thing.. Tunnari soi mulla päässä jokaikinen päivä. Mulla on jo oma lempparikin noista (Samppa) 😀

Poika on nyt alkanut jo jonkin verran leikkimään muiden lasten kanssa (vaikka se nyt vielä semmoista vähän alkeellista onkin :D), mutta varsinkin hieman vanhempien lasten kanssa leikkiminen on jotain, mistä hän tykkää hurjasti! Ja kehittää varmasti monelta kantilta myös vuorovaikutuskykyjä. Itse kun en kykene samanlaiseksi leikkikaveriksi kun joku toinen pienempi siellä tarhassa. Itse näen siis pienen lapsen sosiaaliset suhteet myös suurena plussana ja koska meillä ei ihan kamalasti ole kaveripiirissä lapsia, on tarha sitten se leikkipaikka ja on ilo huomata, että pieni tosiaan nauttii muiden seurasta.

Innostuin ekana lomapäivänä keräilemään jopa kukkia 😀 Tällä viikolla on muutenkin tullut tehtyä asioita, joita en yleensä ikinä tee arkena. Kuten kaappien järjestely, kunnon löhöily ja tavaroiden järjestely.

Ylemmissä kuvissa muuten pitkästä aikaa kuvaa täysin omasta tukastani. Pidennyshuolto oli lomien vuoksi päässyt venähtämään ja päädyin repimään roikkuvat sinetit irti. Oma tukka on tällä hetkellä siis varsin lyhyt, mutta huonon latvan katkeiltua käytännössä kokonaan pois on kunto yllättävän hyvä. Kasvattelu siis jatkuu.. Moni teistä totesi Instan puolella, että pitäisi pysyä tuolla omalla tukalla, mutta katsotaan. Jos se olisi kauttaaltaan edes 5-10cm pidempi, niin olisin niin iloinen! Onneksi tukka kasvaa.

Huomenna suuntaan Köpikseen, joten alkuviikosta tulossa kuulumisia sieltä! Tarkoituksena koluta ainakin vintageliikkeitä ja Isabel Marantin liike, johon olen himoinnut pääseväni jo vuosia ;D Jos Köpiksen kuulumiset kiinnostaa, niin reaaliaikaisia matkajuttuja voi seurailla IG Storiesissa @iines

Kivaa viikonloppua!!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

DIY: Virkattu torkkupeitto puuvillaa

Pojalle virkkaamani torkkupeitto sai Instassa hurjasti kyselyitä jo ennenkö olin edes saanut peittoa valmiiksi. Siispä kun kiinnostuneita näköjään löytyy, ajattelin jakaa peiton yksinkertaisen ohjeen myös täällä. Jotenkin koomista kun kaikkien ohjeideni yhteydessä jauhan helposta ja yksinkertaisesta, mutta tottahan se on! Tykkään itse ainakin vielä toistaiseksi tehdä melko simppeleitä juttuja, semmoisia joita tehdessä voi laittaa aivot narikkaan tai kuunnella äänikirjaa ilman, että tarvitsee jatkuvasti miettiä mitä tekee tai laskea silmukoita. Mitä tulee pukeutumistyyliini, pätee sama myös kotiin. Pidän niistä mahdollisimman yksinkertaisista, simppeleistä ja käytännöllisistä asioista, jotka ovat helposti yhdisteltävissä. Tämä peittokin sopisi hyvin myös olohuoneeseen ihan yleiseksi torkkupeitoksi, ei vain lapselle.

Itse peitto nyt on melko perus. Itse tein tätä lasta ajatellen, mutta yleisesti ottaen sopisi tämä nyt tietysti ihan aikuisenkin käyttöön. Jos olisin tehnyt torkkupeiton vauvalle, olisi valmis peitto varmasti ollut huomattavasti pienempi (ja toki nopeampi tehdä), mutta halusin tehdä kooltaan isomman, joka kasvaa pojan mukana 🙂 Ja todettakoon, että näin isoon peittoon menee kyllä aikaa! Itse tein tätä useamman viikon, tosin välissä odotin jonkin aikaa lisälanka-tilausta, mutta kuitenkin. Toisaalta, sitten kun pääsee kunnon virkkuumoodiin, niin työ etenee kyllä sutjakkaasti. Silti tätä ei kyllä ihan muutamassa päivässä tee valmiiksi. Oma deadline oli syksy, mutta näköjään sainkin yllättävän nopsaa valmiiksi.

Yritin alkuun etsiä jotain simppeleitä ja kivoja ohjeita virkatulle peitolle, mutten semmoista onnistunut löytämään. Kaikki ohjeet olivat joko niitä semmoisia ”tilkkupeittoja” tai muuten vain malleja, jotka eivät omaan silmääni iskeneet. Halusin siis mahdollisimman basicin ja lopulta keksin ohjeen päästäni, lähdin siis vain yksinkertaisesti virkkaamaan ilman sen kummempaa selkeää visiota. Olen joskus 10v sitten aikaisemminkin aloittanut torkkupeiton virkkaamisen, mutten ikinä saanut sitä sitten valmiiksi. Siksi tämän kohdalla oli nyt kova palo saada vihdoin valmis torkkupeitto aikaan! Tämän ohjeen jakaminen tuntuu hieman pöljältä siksi, että tämä tuskin antaa kokeneelle virkkaajalle mitään haastetta, mutta ehkä sitten innostaa aloittelijoita kokeilemaan? Tai niitä, jotka nimenomaan haluavat tehdä kotiin jotain ”aivot narikassa”-käsityötä. Toivottavasti tämä siis inspiroi edes jotakuta virkkaamaan 🙂

Tarvitset:

 

Puuvillalankaa tai muuta mieleistäsi lankaa. Itse käytin tätä ja omaan peittooni kului noin 14 kerää. Olin tilannut hieman yli, koska tarvetta oli vaikea arvioida ilman ohjetta, joten keriä jäi yli vajaa 3 kpl. Nyt pitäisikin keksiä mitä sitä virkkaisi niistä!

Virkkuukoukku, itselläni oli käytössä tämä 4mm koukku

Ohje:

 

Luo ketjusilmukoita haluamasi määrä. Itse en siis laskenut vaan loin silmukoita niin pitkän pätkän kuin mitä halusin peiton leveydeksi. Oman peittoni leveys on 145 cm ja pituus 147 cm. Eli siis tässä tapauksessa loin ketjusilmukoita noin 145cm pätkän.

Virkkaa jokatoinen kerros kiinteää silmukkaa ja jokatoinen pylvästä. Niin pitkään, kunnes torkkupeitto on halutun pituinen. Kiinnitä hieman myös huomiota muotoon, ettei silmukoita jää välistä tai muoto lähde hassuksi. Itse välillä ”venytin” peittoa, jolloin se tavallaan pysyi kokoajan muodossaan.

Kun peitto on halutun pituinen, virkkaa vielä peiton ympäri silmukoita myötäillen kaksi kerrosta kiinteää silmukkaa. Näin saat kivat resorit peittoon, sekä pehmennettyä kulmat 🙂

Tarkoituksena olisi myös tässä lähiviikkoina mennä etsimään käsityökaupasta jotain kivoja nappeja, joita voisi ommella kiinni peittoon ja tuoda enemmän semmoista leikkisyyttä, lapsen peitto kun on kyseessä.

Kaiken kaikkiaan meni peiton materiaaleihin rahaa noin reilut 20€. Nuo puuvillalangat ovat muuten edelleen tarjouksessa 1,50€ täällä, joten jos virkkuuhammasta kolottaa, niin kannattaa pistää tilaukseen 🙂

Mitäs tuumaatte? Saiko joku virkkaus-inspistä torkkupeittoon?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Asiaa asumisesta + vuokra- ja omistusasumisen plussat/miinukset

Tiedätte, että olen itse oman asunnon ostamiseen kannustava, mutta toki olen elämäni aikana asunut useita vuosia myös vuokralla. Olen kuitenkin haaveillut omistusasunnosta niin kauan kun muistan. Itselleni on siis aina ollut päivänselvä asia, että ostan oman asunnon. Opiskeluaikoina asuin toki vuokralla, mutta jos vain olisi ollut mahdollista niin olisin ostanut oman asunnon jo tuolloin. Eikä siinä, ei vuokra-asumisessa tietenkään ole mitään vikaa, eikä postauksen tarkoitus ole millään muotoa mollata sitä, vaan ehkä kannustaa harkitsemaan haavetta omasta asunnosta tai edes siihen säästämisen aloittamista.

 

Muutama vuosi takaperin olen kirjoittanut paljon asuntosäästämisestä ja ASP-tilistä. Itse säästin ASP:iin ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille! Laitoin palkasta säästöön kuukausittain 200-300 euroa, joista sain muutamassa vuodessa kerrytettyä käsirahan ensimmäiseen yhteiseen omistusasuntoomme, jonka ostimme Tommin kanssa Käpylän Olympiakylästä kesällä 2014. Puolisolla oli varoja aikaisemmista omistusasunnoista, joka tietysti helpotti kokonaistilannetta lainan suhteen. Vähänkö olin silloin täpinöissäni kun ostotarjouksemme ekasta omasta kodista meni läpi!! Siihen saakka olin asunut Alppilassa äitini omistamassa asunnossa, josta maksoin normaalia vuokrasummaa, reilut 700e/kk.

Asustelimme muistaakseni vuoden-pari Tommin kanssa yhdessä (kahden hauvan kanssa) tuossa 31m2 yksiössä ja itseasiassa hienosti pärjäsimme. Jos en aivan väärin muista, maksoi Käpylän 40m2 asunto remontteineen 206t (käytimme remonttiin 10t, koska asunto oli melko pommi), joka sinänsä oli tuolloin melko ”halpa” hinta. Myydessämme asunnon pari vuotta eteenpäin, saimme siitä pyyntihinnan 228t, eli voittoa tuli välittäjän palkkion jälkeen vajaat parikymmentä tonnia, jotka pistimme sitten tähän uuteen asuntoomme omana rahoituksena. Nytkin meillä on ehkä normaalia vähemmän asuntolainaa, ihan myös siksi, että myös budjettimme uuden kodin suhteen oli ihan max 300t, eikä asuntomme hinta ollut tuota lähelläkään. Emme halua taakkaa suuresta lainasta, mutta silti asumme mukavasti ihanassa kodissamme, edullisemmin kuin mitä todennäköisemmin maksaisimme vastaavanlaisesta asunnosta vuokraa.

Monet usein ajattelevat, että omistusasunnossa asuminen on kallista. Pöh! Varsinkin PK-seudulla (tai ainakin Helsingissä) ovat vuokrat suorastaan karanneet käsistä ja oma henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei vuokralla asumisessa ole mitään järkeä. Siis silloin kun on mahdollisuus ostaa oma, eli vakituinen työ ja toivon mukaan jonkin verran säästöjä. Toki, riippuu siis vähän myös siitä, millaisia kriteereitä asunnon suhteen on. Mikäli sijainniksi kelpaa vain Helsingin kalleimmat neliösijainnit, voi omistusasuminen tulla melko kalliiksi. Tai tietysti riippuu siitä, mitä tienaa ;D

Sehän nyt on selvää, että välillä elämäntilanne on semmoinen, että vuokralla asuminen on järkevä tai ”olosuhteiden pakko”. Esimerkiksi pätkätöiden tai opiskeluiden vuoksi. Tai sitten pankki on pudistellut päätään lainahakemukselle, koska omat säästöt eivät ole riittäneet? MUTTA sehän on täysi totuus, että myös omistusasunnot ovat aivan riistohinnoissa, joten aivan pikkurahoilla ei omaan kämppään pääse todellakaan kiinni. Unelma uudesta omakotitalosta voi olla monelle täällä asuvalle vain haave (varsinkin jos kyseessä ensimmäinen omistusasuno) hintojen pyöriessä usein siellä 500K paremmalla puolella, mutta kyllä, onhan omistusasuminen tosiaan kallista, silloin kun haluaa ottaa suuren lainan.

Jos olisin lapseton sinkku ja asuisin yksin, olisi tilanne hieman kinkkisempi. Yksiöiden hinnat liikkuvat jo niin suurissa summissa, ettei kanta-Helsingistä usein irtoa hyväkuntoista remontoitua yksiötä alle 200t hintaan. Tällöin myös lainan määrä on usein yhdelle ihmiselle todella suuri, vaikka olisit saanut asuntosäästöjä kasaan esimerkiksi 20t. Lisäksi tulot vaikuttavat siihen, millaista lainaa voidaan edes myöntää, joten totuus on, etteivät kaikki asuntohaaveet yksinkertaisesti välttämättä aina toteutu. Heti siis.

Jos itse ostaisin nyt yksin yksiön, ostaisin sen kehittyvältä alueelta, asuisin muutaman vuoden, säästäisin samalla, myisin pois ja tekisin saman uudelleen. Olen vuosia miettinyt sijoitusasunnon ostamista ja sanoisinko, että tämä on tällä hetkellä niitä ainoita pläänejä, joita minulla on siinä viisivuotissuunnitelmassani 😀 En olekaan hetkeen tutkaillut markkinoita, joten täytyy taas joku päivä tehdä pieni katsaus. Pitäisi myös kurkkia esimerkiksi Jyväskylän asuntomarkkinoita, koska myös opiskelijakaupungista voisi olla järkevä ajatus ostaa sijoitusasunto, jonka hyvällä tuurilla saisi varmasti vielä puoleen hintaan siitä, mitä vastaavan kokoinen täällä Helsingissä maksaa.

Omistusasunnossa asumisen plussat ja miinukset

 

+ Asuntolainan lyhennykset ovat ikäänkuin säästöön laitettua rahaa. Sen mitä maksaisit vuokrana, laitatkin omaan taskuusi ja täysin velattomana maksaisit asumisesta vain kiinteät kulut, kuten esimerkiksi vastikkeen ja sähkön.

+Tiukan paikan tullen voit joustaa lainanlyhennyksistä. Vuokralla tämä nyt ei oikein tule kyseeseen. Itse olemme käyttäneet lyhennysjoustoa esimerkiksi hoitovapaani aikana, jolloin maksoimme välillä vain lainan korot tai valitsemamme pienemmän summan.

+Saat tehdä asunnolle periaatteessa ”mitä tahansa”, ainakin noin remonttien suhteen, eikä lupaa esimerkiksi keittiöremonttiin tai seinien maalaukseen tarvitse kysyä vuokranantajalta. Myös näistä mahdollisesti seuraava arvonnousu on omaan pussiisi päin.

+Esimerkiksi ulkomaille muuttaessa näen omistusasunnon enemmän kuin hyödyllisenä vaihtoehtona! Saat vuokratuloa sillävälin kun asut muualla ja halutessasi laittaa lainan vaikka lyhennysvapaalle tietyksi ajaksi, mikäli et ole vielä aikaisemmin lyhennysvapaata käyttänyt ja jättää asunnon vaikka tyhjilleen maksamalla vain vastiketta (tosin tässä nyt ei ole suurta järkeä taloudellisesti, mutta sama jos ottaisit vuokra-asuntoosi alivuokralaisen, silloin et usein myöskään hyödy itse taloudellisesti).

-Remontit ja huoltojutut. Paras tietysti ostaa asunto, jossa on tehty kaikki suuret remontit, mutta koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee. Vesivahinko tai joku muu yllättävä, jonka setviminen vie aikaa, hermoja ja rahaakin.

-Vuokralaisen hankkiminen voi olla työlästä, mutta toki, eihän mikään raha tule tyhjästä. Ainakaan Helsingissä ei vuokralaisen löytäminen tosin ole ongelma, kun asunnoista on jopa pulaa.

-Omaan asuntoon tarvitsee omia säästöjä ja esimerkiksi opiskelijalla voi säästäminen olla hankalaa. (Siksi säästämme esimerkiksi itse pojallemme jo nyt ja toivon mukaan tämä käyttää sitten joskus nämä säästöt juurikin omaan asuntoon.)

Vuokralla asumisen plussat ja miinukset

 

+ Vuokralaisena sinun ei tarvitse huolehtia monista asioista, kuten yhtiökokouksista, taloyhtiön kunnossapitoasioista tai tulevista suurista remonteista, asunnon omistaja tekee ne puolestasi.

+ Vuokranantaja huolehtii asunnon varustelusta, joka on määritelty ”välttämättömäksi”. Esimerkiksi jos vanha jääkaappi hajoaa, hommaa vuokranantaja (ainakin toivottavasti) uuden.

+ Vuokra-asunnosta on helppo päästä eroon, tai siis tietenkin sopimuksesta riippuen, mutta jos sinulla on normaali toistaiseksi voimassaoleva vuokrasopimus. Irtisanot vain ja muutat pois, ei huolta myymisestä tai uuden vuokralaisen hommaamisesta, ne kuuluvat omistajalle.

-Maksat vuokraa vuokranantajan taskuun, ehkä suuriakin summia. Pitkässä juosussa näistä varoista kertyy suuriakin summia, joilla rahoittaisi helposti omaa asuntoa. Kannattaa ajatella pitkällä tähtäimellä!

– Vuokra-asunnon remontoiminen ei ole usein kovin järkevää, koska kaikki omalla rahalla tekemäsi kunnostukset menevät omistajan taskuun, siis jos ne ovat esimerkiksi semmoista remonttia, joka nostaa asunnon myyntiarvoa. Toki, jotkut vuorkanantajat varmasti tulevat vastaan remonttikustannuksissa, useinhan se on heillekin järkevämpää tehdä kunnostuksia, jotka nostavat arvoa.

– Jatkuva epävarmuus. Entä jos omistaja päätääkin pistää myyntiin kotisi, jossa niin viihdyt? Näitä juttuja ei voi tietysti koskaan tietää, mutta onhan se tietty hieman harmi homma jos tulee omalle kohdalle (nimim. kokemusta on).

Itse näen asian niin, että asuntolainan maksaminen on kuin laittaisit rahaa tilillesi, siis silkkaa säästämistä. Varsinainen eläkesäästäminen ahdistaa itseäni jostain syystä, mutta näen asuntosäästämisen omalla kohdallani sopivana vaihtoehtona säästämiselle. Velaton sijoitusasunto on nimittäin muutaman kymmenen vuoden päästä kiva potti eläkkeelle, sekä tietysti muutenkin velaton koti, jonka asumiskustannukset eivät eivät hio pilviä kun parhaimmassa tapauksessa maksat siinä vaiheessa vain vastikkeen ja käyttökulut, kuten sähkön ja ehkä veden. Asia, joka tulee muistaa ovat tulevaisuuden eläkkeet, jotka eivät tule olemaan samaa tasoa kuin esimerkiksi vanhemmillamme tai isovanhemmillamme. Jos asiaa ajattelee pitkällä tähtäimellä asumisen kannalta, on mahdollisen pienen eläkkeen suhteenkin järkevää asua siinä vaiheessa velattomassa omistusasunnossa, kuin kituutella elämisen kanssa maksamalla suurta vuokraa.

Kumman asumismuodon kannattajiin te kuulutte ja miksi?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Kuulumisia ja projektina torkkupeitto lapselle

Meidän juhannussuunnitelmiin tuli pieniä esteitä ja jouduimme nyt sittenkin jäädä viettämään sitä kotiin. Eiköhän me keksitä kivoja juttuja täälläkin, vaikka vähän tietysti oli asennoitunut mökkimeininkiin. En tiedä moniko teistä edes on juhannuksena täällä blogin äärellä, mutta eihän siinä, kirjoittelen täällä vaikka itselleni ;D Mulla oli eilen niin kiireinen työpäivä täällä kotona, että huokasin syvään siinä vaiheessa kun sain iskettyä työkoneen vihdoinkin kiinni. Nukahdinkin jo ysiltä kun olin jotenkin niin poikki tästä viikosta, uskokaa tai älkää. Tällä viikolla kävimme pojan ekoilla kaverisynttäreillä, tarharyhmäläisen 3v-kemuilla. Melkoinen kokemus, voisinko sanoa! Talo täynnä taaperoita ja jokainen puuhailee vähän omia juttujaan. Kai meilläkin ensi vuonna on edessä jonkinlaiset kaverisynttärit. Missä iässä te olette viettäneet lastenne kanssa ekoja kaverikemuja?

Myös muutamia käsityöjuttuja on ollut nyt meneillään, eikä tällä kertaa edes villapaitaa, heh. Päätin vaihtaa virkkaamiseen ja aloin tekemään pojalle tuommoista mintunvihreää torkkupeittoa. Todella simppeli ja semmoinen olikin mielessä. Nyt tosin on peitto hetken paussilla kun lanka loppui ja odottelen uuden tilauksen saapuvan. Onhan tuossa kieltämättä melkoinen homma, mutta loppupeleissä virkkaaminen sujuu melko vauhdikkaasti kun saa semmoisen draivin päälle. Deadline olisi tässä syksy, jotta ehtii esimerkiksi syksyn päikkäreille lämmikkeeksi, joten vielä on aikaa. Olen tehnyt tätä virkkaamalla jokatoinen kerros kiinteää silmukkaa ja jokatoinen pylvästä. En katsonut mistään ohjetta, lähdin vaan tekemään. Lankana tässä on Adlibriksen puuvillalanka, joka on jo jonkin aikaa ollut tarjouksessa 1,50€ ja siitäpä tuo virkkuuajatus oikeastaan lähti kun bongasin lankoja noin edullisesti.

Nyt jälkeenpäin on vähän harmittanut, että miksen neulonut ja virkannut silloin kun poika oli vielä vauva? Tai raskaana kun oli yllin kyllin aikaa? Sormet oikein syyhyää nyt kun miettii, mitä kaikkea kivaa pikkuvauvalle olisi saanut tehtyä nopeasti. Nuttuja, minipeittoja, sukkia.. Nyt kaikki odottavat äidit lankaostoksille! Virkkuujuttujen kanssa olen hieman pää jumissa, en ole nimittäin vuosikausiin virkannut oikeastaan muuta kun niitä koreja ontelokuteesta ja hieman lyö tyhjää, että mitä kaikkea kivaa (ja helppoa) sitä voisikaan tehdä? Onko teillä mitään ideoita?

Ainiin ja hei, nyt oli aivan pakko ostaa myös ihan virallinen kristalliopas! Eli Judy Hallin The Crystal Bible, joka löytyy täältä. Tilasin tämän jo kertaalleen, mutta silloin se oli juuri ehtinyt loppua varastosta, enkä saanut kirjaa. Nyt kävi parempi tuuri. Vaikka olenkin myös tähän mennessä tutkinut ummet ja lammet kristallien ominaisuuksista, on tämmöinen konkreettinen opas niin siisti! Tiedätte siis, mitä selailen kesälomallani nenä kirjassa kiinni 😉 Ja voin muuten kertoa, että jos olen koukuttunut Adlibriksen lankapuoleen, niin voi jösses tuo kirjapuoli. Olen tässä kevään ja alkukesän aikana tilannut jo pinkan kirjoja ;D

Jos joku on kuulolla siellä, niin rentouttavaa juhannusta! Toivotteko postauksia myös viikonloppuna?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Zen-paikkani ja uusi marokkolainen rahi

Lupasin aiemmin lisää kotijuttuja ja nyt olisi vuorossa muutama kuva yläkerrasta, jota olen pikkuhiljaa pienin harppauksin rakentanut mieleisekseni. Rakastan yli kaiken tyttömäisiä juttuja. Pieniä esineitä, simpukoita, kauniita tauluja ja tottakai kaikkea pinkkiä. En halua edes miettiä, millainen prinsessahuone huushollissamme olisi jos lapsemme olisi tyttö, haha. Tietysti on mukavaa rakentaa myös neutraalimpaa sisutusta pojalle, sen suhteen en nimittäin tähtää todellakaan mihinkään baby blue-pläjäykseen. Kompensoin siis tätä tyttömeininkiä nyt tänne omaan kolooni, pinkit sisustuselementit eivät nimittäin varmasti olisi kovin tervetulleita muualle asuntoon. Onneksi jonnekin saa kuitenkin hamstrata pinkkejä juttuja, maalata lilan seinän ja laittaa pinkit petivaatteet!

Yläkerta on paikka, jossa rakastan viettää aikaa. Iltaisin saatan vetäytyä sinne lukemaan, tekemään blogijuttuja tai vaan chillailemaan rahin päälle. Se on paikka, jossa on hyvä fiilis ja positiivinen tunnelma. Usein poikakin alkaa jo seiskan jälkeen hinkua kanssani yläkertaan ja yleensä vietämmekin ennen unia tovin sängyssä yhdessä hengaillen. Katsotaan kirjoja, lauletaan iltalauluja ja kerrotaan iltasatuja. Nuo ovat arkemme parhaimpia hetkiä. Yhtä ihania kun ne aamut viikonloppuisin kun heräämme kaikki yhdessä. Ja niin, perhepedissä nukumme edelleen, olisi varmasti suora ihme päästä siitä eroon 😀 Toisaalta, emmehän ole oikeastaan edes yrittäneet (tai halunneet), yhdessä on maailman parasta! Vielä tulee sen aika kun ollaan pojan mielestä noloimpia tyyppejä ikinä, eikä kotona malteta viihtyä ollenkaan.

Ja jos mennään takaisin aiheeseen, on tunnelma itselleni kotona se tärkein asia mitä tulee sisustamiseen. Haluan, että tavarat ja esineet noudattavat tiettyä kaavaa, että sisustus on persoonallista. Jokaisella esineellä on jollain tavalla joku tarina ja ”oma sielu”. En ehkä itse viihtyisi kovin kliinisessä kodissa, jossa ei olisi paljoakaan elementtejä, jotka vaikuttavat minuun jollain tapaa tunnetasolla. Kun ympäröi itsensä kauniilla asioilla, jotka saavat sinut hyvälle mielelle, on myös yleisfiilis kotona silloin positiivinen.

Tämän marokkolaisen rahin tilasin Etsystä After five bohemians-liikkeestä, samasta tilasin sen aiemmassa kotipostauksessa esittelemäni tyynynpäällisen. Erilaisia poufeja ja raheja nimittäin löytyy juuri Etsystä vaikka millä mitalla, itselläni iski todellinen valinnanvaikeus kaikkia vaihtoehtoja selaillessa. Seuraava projekti olisi etsiskellä sieltä kiva matto.

Postailin aiemmin tällä viikolla taulusta, jonka teetätin Hilkka Helmellä. Tämän pikkutaulun taas sain Hilkalta yllätyslahjana ja tuo sopii aivan täydellisesti juurikin tyttönurkkaukseen! Aivan ihana 🙂 Myös yhden noista Jyskin tekotaljoista raahasin nyt yläkertaan, pojan huonetta koristavat ne harmaat.

Mitä tulee yläkerran sisustussuunnitelmiin, puuttuu työpiste ja iso lipasto edelleen. Projekti jatkuu siis vielä, mutta eihän tässä ole kiire mihinkään. Pääasia, että kuitenkin viihtyy. Harvempi sisustusprojekti loppupeleissä valmistuu ikinä lopullisesti. Aina keksii jotain pientä, jonka kanssa puuhastella.

Aurinkoista sunnuntaita, itse suuntaan nyt terdelle <3

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.