Asiaa asumisesta + vuokra- ja omistusasumisen plussat/miinukset

Tiedätte, että olen itse oman asunnon ostamiseen kannustava, mutta toki olen elämäni aikana asunut useita vuosia myös vuokralla. Olen kuitenkin haaveillut omistusasunnosta niin kauan kun muistan. Itselleni on siis aina ollut päivänselvä asia, että ostan oman asunnon. Opiskeluaikoina asuin toki vuokralla, mutta jos vain olisi ollut mahdollista niin olisin ostanut oman asunnon jo tuolloin. Eikä siinä, ei vuokra-asumisessa tietenkään ole mitään vikaa, eikä postauksen tarkoitus ole millään muotoa mollata sitä, vaan ehkä kannustaa harkitsemaan haavetta omasta asunnosta tai edes siihen säästämisen aloittamista.

 

Muutama vuosi takaperin olen kirjoittanut paljon asuntosäästämisestä ja ASP-tilistä. Itse säästin ASP:iin ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille! Laitoin palkasta säästöön kuukausittain 200-300 euroa, joista sain muutamassa vuodessa kerrytettyä käsirahan ensimmäiseen yhteiseen omistusasuntoomme, jonka ostimme Tommin kanssa Käpylän Olympiakylästä kesällä 2014. Puolisolla oli varoja aikaisemmista omistusasunnoista, joka tietysti helpotti kokonaistilannetta lainan suhteen. Vähänkö olin silloin täpinöissäni kun ostotarjouksemme ekasta omasta kodista meni läpi!! Siihen saakka olin asunut Alppilassa äitini omistamassa asunnossa, josta maksoin normaalia vuokrasummaa, reilut 700e/kk.

Asustelimme muistaakseni vuoden-pari Tommin kanssa yhdessä (kahden hauvan kanssa) tuossa 31m2 yksiössä ja itseasiassa hienosti pärjäsimme. Jos en aivan väärin muista, maksoi Käpylän 40m2 asunto remontteineen 206t (käytimme remonttiin 10t, koska asunto oli melko pommi), joka sinänsä oli tuolloin melko ”halpa” hinta. Myydessämme asunnon pari vuotta eteenpäin, saimme siitä pyyntihinnan 228t, eli voittoa tuli välittäjän palkkion jälkeen vajaat parikymmentä tonnia, jotka pistimme sitten tähän uuteen asuntoomme omana rahoituksena. Nytkin meillä on ehkä normaalia vähemmän asuntolainaa, ihan myös siksi, että myös budjettimme uuden kodin suhteen oli ihan max 300t, eikä asuntomme hinta ollut tuota lähelläkään. Emme halua taakkaa suuresta lainasta, mutta silti asumme mukavasti ihanassa kodissamme, edullisemmin kuin mitä todennäköisemmin maksaisimme vastaavanlaisesta asunnosta vuokraa.

Monet usein ajattelevat, että omistusasunnossa asuminen on kallista. Pöh! Varsinkin PK-seudulla (tai ainakin Helsingissä) ovat vuokrat suorastaan karanneet käsistä ja oma henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei vuokralla asumisessa ole mitään järkeä. Siis silloin kun on mahdollisuus ostaa oma, eli vakituinen työ ja toivon mukaan jonkin verran säästöjä. Toki, riippuu siis vähän myös siitä, millaisia kriteereitä asunnon suhteen on. Mikäli sijainniksi kelpaa vain Helsingin kalleimmat neliösijainnit, voi omistusasuminen tulla melko kalliiksi. Tai tietysti riippuu siitä, mitä tienaa ;D

Sehän nyt on selvää, että välillä elämäntilanne on semmoinen, että vuokralla asuminen on järkevä tai ”olosuhteiden pakko”. Esimerkiksi pätkätöiden tai opiskeluiden vuoksi. Tai sitten pankki on pudistellut päätään lainahakemukselle, koska omat säästöt eivät ole riittäneet? MUTTA sehän on täysi totuus, että myös omistusasunnot ovat aivan riistohinnoissa, joten aivan pikkurahoilla ei omaan kämppään pääse todellakaan kiinni. Unelma uudesta omakotitalosta voi olla monelle täällä asuvalle vain haave (varsinkin jos kyseessä ensimmäinen omistusasuno) hintojen pyöriessä usein siellä 500K paremmalla puolella, mutta kyllä, onhan omistusasuminen tosiaan kallista, silloin kun haluaa ottaa suuren lainan.

Jos olisin lapseton sinkku ja asuisin yksin, olisi tilanne hieman kinkkisempi. Yksiöiden hinnat liikkuvat jo niin suurissa summissa, ettei kanta-Helsingistä usein irtoa hyväkuntoista remontoitua yksiötä alle 200t hintaan. Tällöin myös lainan määrä on usein yhdelle ihmiselle todella suuri, vaikka olisit saanut asuntosäästöjä kasaan esimerkiksi 20t. Lisäksi tulot vaikuttavat siihen, millaista lainaa voidaan edes myöntää, joten totuus on, etteivät kaikki asuntohaaveet yksinkertaisesti välttämättä aina toteutu. Heti siis.

Jos itse ostaisin nyt yksin yksiön, ostaisin sen kehittyvältä alueelta, asuisin muutaman vuoden, säästäisin samalla, myisin pois ja tekisin saman uudelleen. Olen vuosia miettinyt sijoitusasunnon ostamista ja sanoisinko, että tämä on tällä hetkellä niitä ainoita pläänejä, joita minulla on siinä viisivuotissuunnitelmassani 😀 En olekaan hetkeen tutkaillut markkinoita, joten täytyy taas joku päivä tehdä pieni katsaus. Pitäisi myös kurkkia esimerkiksi Jyväskylän asuntomarkkinoita, koska myös opiskelijakaupungista voisi olla järkevä ajatus ostaa sijoitusasunto, jonka hyvällä tuurilla saisi varmasti vielä puoleen hintaan siitä, mitä vastaavan kokoinen täällä Helsingissä maksaa.

Omistusasunnossa asumisen plussat ja miinukset

 

+ Asuntolainan lyhennykset ovat ikäänkuin säästöön laitettua rahaa. Sen mitä maksaisit vuokrana, laitatkin omaan taskuusi ja täysin velattomana maksaisit asumisesta vain kiinteät kulut, kuten esimerkiksi vastikkeen ja sähkön.

+Tiukan paikan tullen voit joustaa lainanlyhennyksistä. Vuokralla tämä nyt ei oikein tule kyseeseen. Itse olemme käyttäneet lyhennysjoustoa esimerkiksi hoitovapaani aikana, jolloin maksoimme välillä vain lainan korot tai valitsemamme pienemmän summan.

+Saat tehdä asunnolle periaatteessa ”mitä tahansa”, ainakin noin remonttien suhteen, eikä lupaa esimerkiksi keittiöremonttiin tai seinien maalaukseen tarvitse kysyä vuokranantajalta. Myös näistä mahdollisesti seuraava arvonnousu on omaan pussiisi päin.

+Esimerkiksi ulkomaille muuttaessa näen omistusasunnon enemmän kuin hyödyllisenä vaihtoehtona! Saat vuokratuloa sillävälin kun asut muualla ja halutessasi laittaa lainan vaikka lyhennysvapaalle tietyksi ajaksi, mikäli et ole vielä aikaisemmin lyhennysvapaata käyttänyt ja jättää asunnon vaikka tyhjilleen maksamalla vain vastiketta (tosin tässä nyt ei ole suurta järkeä taloudellisesti, mutta sama jos ottaisit vuokra-asuntoosi alivuokralaisen, silloin et usein myöskään hyödy itse taloudellisesti).

-Remontit ja huoltojutut. Paras tietysti ostaa asunto, jossa on tehty kaikki suuret remontit, mutta koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee. Vesivahinko tai joku muu yllättävä, jonka setviminen vie aikaa, hermoja ja rahaakin.

-Vuokralaisen hankkiminen voi olla työlästä, mutta toki, eihän mikään raha tule tyhjästä. Ainakaan Helsingissä ei vuokralaisen löytäminen tosin ole ongelma, kun asunnoista on jopa pulaa.

-Omaan asuntoon tarvitsee omia säästöjä ja esimerkiksi opiskelijalla voi säästäminen olla hankalaa. (Siksi säästämme esimerkiksi itse pojallemme jo nyt ja toivon mukaan tämä käyttää sitten joskus nämä säästöt juurikin omaan asuntoon.)

Vuokralla asumisen plussat ja miinukset

 

+ Vuokralaisena sinun ei tarvitse huolehtia monista asioista, kuten yhtiökokouksista, taloyhtiön kunnossapitoasioista tai tulevista suurista remonteista, asunnon omistaja tekee ne puolestasi.

+ Vuokranantaja huolehtii asunnon varustelusta, joka on määritelty ”välttämättömäksi”. Esimerkiksi jos vanha jääkaappi hajoaa, hommaa vuokranantaja (ainakin toivottavasti) uuden.

+ Vuokra-asunnosta on helppo päästä eroon, tai siis tietenkin sopimuksesta riippuen, mutta jos sinulla on normaali toistaiseksi voimassaoleva vuokrasopimus. Irtisanot vain ja muutat pois, ei huolta myymisestä tai uuden vuokralaisen hommaamisesta, ne kuuluvat omistajalle.

-Maksat vuokraa vuokranantajan taskuun, ehkä suuriakin summia. Pitkässä juosussa näistä varoista kertyy suuriakin summia, joilla rahoittaisi helposti omaa asuntoa. Kannattaa ajatella pitkällä tähtäimellä!

– Vuokra-asunnon remontoiminen ei ole usein kovin järkevää, koska kaikki omalla rahalla tekemäsi kunnostukset menevät omistajan taskuun, siis jos ne ovat esimerkiksi semmoista remonttia, joka nostaa asunnon myyntiarvoa. Toki, jotkut vuorkanantajat varmasti tulevat vastaan remonttikustannuksissa, useinhan se on heillekin järkevämpää tehdä kunnostuksia, jotka nostavat arvoa.

– Jatkuva epävarmuus. Entä jos omistaja päätääkin pistää myyntiin kotisi, jossa niin viihdyt? Näitä juttuja ei voi tietysti koskaan tietää, mutta onhan se tietty hieman harmi homma jos tulee omalle kohdalle (nimim. kokemusta on).

Itse näen asian niin, että asuntolainan maksaminen on kuin laittaisit rahaa tilillesi, siis silkkaa säästämistä. Varsinainen eläkesäästäminen ahdistaa itseäni jostain syystä, mutta näen asuntosäästämisen omalla kohdallani sopivana vaihtoehtona säästämiselle. Velaton sijoitusasunto on nimittäin muutaman kymmenen vuoden päästä kiva potti eläkkeelle, sekä tietysti muutenkin velaton koti, jonka asumiskustannukset eivät eivät hio pilviä kun parhaimmassa tapauksessa maksat siinä vaiheessa vain vastikkeen ja käyttökulut, kuten sähkön ja ehkä veden. Asia, joka tulee muistaa ovat tulevaisuuden eläkkeet, jotka eivät tule olemaan samaa tasoa kuin esimerkiksi vanhemmillamme tai isovanhemmillamme. Jos asiaa ajattelee pitkällä tähtäimellä asumisen kannalta, on mahdollisen pienen eläkkeen suhteenkin järkevää asua siinä vaiheessa velattomassa omistusasunnossa, kuin kituutella elämisen kanssa maksamalla suurta vuokraa.

Kumman asumismuodon kannattajiin te kuulutte ja miksi?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Kuulumisia ja projektina torkkupeitto lapselle

Meidän juhannussuunnitelmiin tuli pieniä esteitä ja jouduimme nyt sittenkin jäädä viettämään sitä kotiin. Eiköhän me keksitä kivoja juttuja täälläkin, vaikka vähän tietysti oli asennoitunut mökkimeininkiin. En tiedä moniko teistä edes on juhannuksena täällä blogin äärellä, mutta eihän siinä, kirjoittelen täällä vaikka itselleni ;D Mulla oli eilen niin kiireinen työpäivä täällä kotona, että huokasin syvään siinä vaiheessa kun sain iskettyä työkoneen vihdoinkin kiinni. Nukahdinkin jo ysiltä kun olin jotenkin niin poikki tästä viikosta, uskokaa tai älkää. Tällä viikolla kävimme pojan ekoilla kaverisynttäreillä, tarharyhmäläisen 3v-kemuilla. Melkoinen kokemus, voisinko sanoa! Talo täynnä taaperoita ja jokainen puuhailee vähän omia juttujaan. Kai meilläkin ensi vuonna on edessä jonkinlaiset kaverisynttärit. Missä iässä te olette viettäneet lastenne kanssa ekoja kaverikemuja?

Myös muutamia käsityöjuttuja on ollut nyt meneillään, eikä tällä kertaa edes villapaitaa, heh. Päätin vaihtaa virkkaamiseen ja aloin tekemään pojalle tuommoista mintunvihreää torkkupeittoa. Todella simppeli ja semmoinen olikin mielessä. Nyt tosin on peitto hetken paussilla kun lanka loppui ja odottelen uuden tilauksen saapuvan. Onhan tuossa kieltämättä melkoinen homma, mutta loppupeleissä virkkaaminen sujuu melko vauhdikkaasti kun saa semmoisen draivin päälle. Deadline olisi tässä syksy, jotta ehtii esimerkiksi syksyn päikkäreille lämmikkeeksi, joten vielä on aikaa. Olen tehnyt tätä virkkaamalla jokatoinen kerros kiinteää silmukkaa ja jokatoinen pylvästä. En katsonut mistään ohjetta, lähdin vaan tekemään. Lankana tässä on Adlibriksen puuvillalanka, joka on jo jonkin aikaa ollut tarjouksessa 1,50€ ja siitäpä tuo virkkuuajatus oikeastaan lähti kun bongasin lankoja noin edullisesti.

Nyt jälkeenpäin on vähän harmittanut, että miksen neulonut ja virkannut silloin kun poika oli vielä vauva? Tai raskaana kun oli yllin kyllin aikaa? Sormet oikein syyhyää nyt kun miettii, mitä kaikkea kivaa pikkuvauvalle olisi saanut tehtyä nopeasti. Nuttuja, minipeittoja, sukkia.. Nyt kaikki odottavat äidit lankaostoksille! Virkkuujuttujen kanssa olen hieman pää jumissa, en ole nimittäin vuosikausiin virkannut oikeastaan muuta kun niitä koreja ontelokuteesta ja hieman lyö tyhjää, että mitä kaikkea kivaa (ja helppoa) sitä voisikaan tehdä? Onko teillä mitään ideoita?

Ainiin ja hei, nyt oli aivan pakko ostaa myös ihan virallinen kristalliopas! Eli Judy Hallin The Crystal Bible, joka löytyy täältä. Tilasin tämän jo kertaalleen, mutta silloin se oli juuri ehtinyt loppua varastosta, enkä saanut kirjaa. Nyt kävi parempi tuuri. Vaikka olenkin myös tähän mennessä tutkinut ummet ja lammet kristallien ominaisuuksista, on tämmöinen konkreettinen opas niin siisti! Tiedätte siis, mitä selailen kesälomallani nenä kirjassa kiinni 😉 Ja voin muuten kertoa, että jos olen koukuttunut Adlibriksen lankapuoleen, niin voi jösses tuo kirjapuoli. Olen tässä kevään ja alkukesän aikana tilannut jo pinkan kirjoja ;D

Jos joku on kuulolla siellä, niin rentouttavaa juhannusta! Toivotteko postauksia myös viikonloppuna?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Zen-paikkani ja uusi marokkolainen rahi

Lupasin aiemmin lisää kotijuttuja ja nyt olisi vuorossa muutama kuva yläkerrasta, jota olen pikkuhiljaa pienin harppauksin rakentanut mieleisekseni. Rakastan yli kaiken tyttömäisiä juttuja. Pieniä esineitä, simpukoita, kauniita tauluja ja tottakai kaikkea pinkkiä. En halua edes miettiä, millainen prinsessahuone huushollissamme olisi jos lapsemme olisi tyttö, haha. Tietysti on mukavaa rakentaa myös neutraalimpaa sisutusta pojalle, sen suhteen en nimittäin tähtää todellakaan mihinkään baby blue-pläjäykseen. Kompensoin siis tätä tyttömeininkiä nyt tänne omaan kolooni, pinkit sisustuselementit eivät nimittäin varmasti olisi kovin tervetulleita muualle asuntoon. Onneksi jonnekin saa kuitenkin hamstrata pinkkejä juttuja, maalata lilan seinän ja laittaa pinkit petivaatteet!

Yläkerta on paikka, jossa rakastan viettää aikaa. Iltaisin saatan vetäytyä sinne lukemaan, tekemään blogijuttuja tai vaan chillailemaan rahin päälle. Se on paikka, jossa on hyvä fiilis ja positiivinen tunnelma. Usein poikakin alkaa jo seiskan jälkeen hinkua kanssani yläkertaan ja yleensä vietämmekin ennen unia tovin sängyssä yhdessä hengaillen. Katsotaan kirjoja, lauletaan iltalauluja ja kerrotaan iltasatuja. Nuo ovat arkemme parhaimpia hetkiä. Yhtä ihania kun ne aamut viikonloppuisin kun heräämme kaikki yhdessä. Ja niin, perhepedissä nukumme edelleen, olisi varmasti suora ihme päästä siitä eroon 😀 Toisaalta, emmehän ole oikeastaan edes yrittäneet (tai halunneet), yhdessä on maailman parasta! Vielä tulee sen aika kun ollaan pojan mielestä noloimpia tyyppejä ikinä, eikä kotona malteta viihtyä ollenkaan.

Ja jos mennään takaisin aiheeseen, on tunnelma itselleni kotona se tärkein asia mitä tulee sisustamiseen. Haluan, että tavarat ja esineet noudattavat tiettyä kaavaa, että sisustus on persoonallista. Jokaisella esineellä on jollain tavalla joku tarina ja ”oma sielu”. En ehkä itse viihtyisi kovin kliinisessä kodissa, jossa ei olisi paljoakaan elementtejä, jotka vaikuttavat minuun jollain tapaa tunnetasolla. Kun ympäröi itsensä kauniilla asioilla, jotka saavat sinut hyvälle mielelle, on myös yleisfiilis kotona silloin positiivinen.

Tämän marokkolaisen rahin tilasin Etsystä After five bohemians-liikkeestä, samasta tilasin sen aiemmassa kotipostauksessa esittelemäni tyynynpäällisen. Erilaisia poufeja ja raheja nimittäin löytyy juuri Etsystä vaikka millä mitalla, itselläni iski todellinen valinnanvaikeus kaikkia vaihtoehtoja selaillessa. Seuraava projekti olisi etsiskellä sieltä kiva matto.

Postailin aiemmin tällä viikolla taulusta, jonka teetätin Hilkka Helmellä. Tämän pikkutaulun taas sain Hilkalta yllätyslahjana ja tuo sopii aivan täydellisesti juurikin tyttönurkkaukseen! Aivan ihana 🙂 Myös yhden noista Jyskin tekotaljoista raahasin nyt yläkertaan, pojan huonetta koristavat ne harmaat.

Mitä tulee yläkerran sisustussuunnitelmiin, puuttuu työpiste ja iso lipasto edelleen. Projekti jatkuu siis vielä, mutta eihän tässä ole kiire mihinkään. Pääasia, että kuitenkin viihtyy. Harvempi sisustusprojekti loppupeleissä valmistuu ikinä lopullisesti. Aina keksii jotain pientä, jonka kanssa puuhastella.

Aurinkoista sunnuntaita, itse suuntaan nyt terdelle <3

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Uniikki taulu on kodin täydellinen sisustushankinta

Kotipostaukset ovat olleet aina todella suosittuja ja aihe, jota aina pyydetään enemmän. Kovin usein ei ehkä kotikuvia tule räpsittyä paristakin syystä: a) Suurimman osan ajasta meillä on todella sotkuista ja b) useimmiten tulee kuvia otettua silloin kun on hankkinut tai laittanut jotain uusia juttuja kotiin. Ja nyt niitä nimittäin on! Instassa olenkin ehtinyt jo vilautella muutamia hankintoja, joista olen ollut tosi innoissani. Joku aika takaperin löysin nimittäin Etsyn ja sieltä onkin tullut tilattua jo muutamaankin otteeseen.. Ensin haluan kuitenkin esitellä uuden tilaustyönä hankkimani taulun, josta olen ollut niiin innoissani!! Pientä päivitystä hieman taas edistyneestä tyttönurkkauksestani tulossa lähipäivinä 🙂

Olen jo vuosia harkinnut taulun teetättämistä, mutta sopivaa taitelijaa ei vain ole tullut vastaan. Viime vuoden puolella kuulin työkaveriltani sattumalta Hilkka Helmestä, jolta tämä itse oli teetättänyt todella mieleisen taulun. Koukutuin selailemaan Hilkan Instagramia (@hilkkahelmiart) ja erityisesti värikkäät roisketaulut olivat mieleeni – juuri siis semmoisia, joita olin sillä silmällä etsiskellytkin. Ja mainittakoon, mikä on oikeasti ihanampi esine kotiin kuin taulu, jonka elementeistä ja aiheesta olet saanut päättää yhdessä taitelijan kanssa? Toiveenani oli suurehko taulu, joka sopisi olohuoneeseemme. Halusin tottakai mukaan jonkinlaista rantateemaa ja myös surffi-teemaa. Hilkka kartoitti tarkasti sävymaailman ja elementit, joita tauluun toivon, pariin otteeseen näin pieniä sneak peekejäkin taulusta, enkä muista milloin olisin ollut näin täpinöissäni jostain uudesta esineestä.

Ja tässä se nyt sitten on: Oma tauluni, joka esittää rannan aallokkoa auringonlaskussa surffiaaltojen kera. En olisi ikinä osannut toivoa näin upeaa lopputulosta! Ja mikä parasta, tämä sopii meille paremmin kuin edes osasin odottaa! Tuo turkoosi nahkapouf meillä ollut jo ennestään, mutta olin jo ehtinyt unohtaa tuon värikkään hapsutyynyn, jonka tilasin Etsystä eräästä Marokko-putiikista. Jostain syystä en saanut ekasta Etsy-paketista ilmoitusta ja paketti palautui takaisin Portugalin reissun aikana. Loppupeleissä hain sen sitten postista noin 1,5kk kuluttua tilauksesta ja olin jo ehtinyt unohtaa, että sehän sointuu täysin tuohon tauluunkin 😀 Tämä seinä ei ole lopullinen paikka taululle, vaan se tulee tuolle isolle seinälle, kunhan ehditään kiinnittää.

Oma taulumme on kooltaan 100x120cm. Tämmöisen jättitaulun hinta oli 600€, yleensä Hilkan taulut ovat käsittääkseni hinnaltaan 80-600€, koosta ja työn laajuudesta riippuen. Teetätin myös pienemmän taulun yläkerran nurkkaukseeni, mutta se on vielä työn alla. Olen myös alkanut harkita taulun teettämistä pojan huoneeseen, olisi nimittäin melko kiva muisto pienelle sitten myöhemmin kun muuttaa omaan asuntoon.

Jos haaveilet oman taulun teetättämisestä, voin todella lämpimästi suositella Hilkkaa <3 Hän paneutuu jokaiseen teokseen rakkaudella ja on lisäksi aivan mieletön tyyppi! Tämmöistä kotimaista yrittäjyyttä täytyy ehdottomasti tukea 🙂 Mikäli taulu alkoi kiinnostaa, saa Hilkkaan yhteyden sähköpostilla hilkkahelmiart@gmail.com tai Instagramissa @hilkkahelmiart

 

Mitäs tuumaatte taulusta?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on yksi kommentti.

Onko ok olla kotihiiri?

Tiedättekö kun on niitä ihmisiä, jotka ovat aina menossa ja sitten taas niitä, jotka tykkäävät kyhnyttää kotona? En tiedä tuleeko yllätyksenä, mutta kuulun itse niihin tyyppeihin, jotka yksinkertaisesti rakastavat olla kotona. Jos pitäisi valita, että vietänkö illan yömyöhään ravintolassa tai baarissa vai kotona katsellen Netflixiä ja syöden herkkuja, valitsisin aivan heittämällä jälkimmäisen. Olen siis virallisesti kotihiiri! Mutta kun kotona on ihanaa. Onko siinä sitten jotain väärää?

Oma aika ja semmoinen tietynlainen rauha ovat aina olleet itselleni tärkeitä juttuja. Vaikka olemme perhe ja vietämme valtaosan ajasta tottakai yhdessä (mikä on ilman muuta maailman parasta aikaa), tarvitsen kuitenkin välillä omia hetkiä. Niitä kun luen ennen yöunia kaikessa rauhassa kirjaa, mietin omia juttujani tai ihan vain olen, ilman mitään häslinkiä. Vaikka olen ollut lapsesta saakka melko sosiaalinen ja ystäväpiiri on ollut laaja, olen aina ollut myös tietyllä tasolla introvertti. Siis tyyppi, joka haluaa joskus vetäytyä sinne omaan kuoreensa ja ahdistuu, mikäli altistuu viikon aikana liikaa sosiaalisille kontakteille. Välillä minullakin on niitä päiviä kun ei oikeastaan huvittaisi puhua kenellekään ja yksinkertaisesti olla vain yksin. Omat hetkeni ovat niitä kun laitan ajatuksiani kasaan, mietin ja ideoin. Kuulostaa oudolta, mutta vähän kuin viettäisi aikaa itsensä kanssa. Tuolloin tavallaan lataa akkuja päivän jälkeen. Itselleni on yksinkertaisesti välttämätöntä, että saan joskus olla poissa ihmispaljoudesta, ihan vain rauhassa.

Itselleni koti on zen-paikka, jossa on hyvä olla ja huokuu tietynlaista turvaa. Erityisesti pidän nykyisestä kodistamme, viihdyn täällä jostain syystä paljon enemmän kuin esimerkiksi aiemmassa Käpylän asunnossamme. Tiedän tyyppejä, jotka ovat lähes jatkuvasti menossa. Töissä, työmatkoilla, harrastuksissa tai näkemässä kavereita ja joille koti on oikeastaan vain paikka, jossa käydään nukkumassa, nopeasti suihkussa ja vaihtamassa vaatteet. Itselleni kodin merkitys on olla tietynlainen turvapaikka, semmoinen missä saan näyttää miltä tahansa, tehdä mitä tahansa ja jossa tunnen hyvää fiilistä, sekä olevani  juurikin ”turvassa”. Kotona voi laittaa puhelimen äänettömälle ja vain kadota peiton alle maailmalta, jos siis siltä tuntuu.

Okei, seuraava saattaa kuulostaa hieman ylemmän hihhuliasteen horinalta, mutta itse pyrin siihen, että koti on positiivisen energian keskittymä. Mitä tämä sitten meinaa? Olen pyrkinyt tekemään kodista juuri semmoisen, jossa meillä on hyvä ja viihtyisä olla. Ei liikaa tavaraa, muttei liian vähääkään. Esineitä, jotka tuovat mieleen hyviä muistoja. Yläkerta on oma pieni koloni ja olen pyrkinyt (tuon lilan seinän lisäksi, hehe) sisustamaan sen omaan tyyliini harmoniseksi asioilla, jotka tuovat minulle hyvää oloa ja mieltä. Simpukoita, kivoja taidemuistoja ja kristalleja, jotka poistavat kodistamme negatiivisia energioita ja tuovat kotiin hyvää onnea. Esimerkiksi tuo Tuisan suolalamppu on ollut niin mainio juttu! Se puhdistaa huoneilmaa ja on todella kiva tunnelmallinen lukuvalo myös. Nyt olisi tarkoitus myös paneutua oikein kunnolla niihin aromaterapeuttisiin öljyihin ja testailla kuinka ne vaikuttavat fiilikseen kotona.Kun tekee töitä myös kotona, on ilmapiirillä erityisesti väliä. Mukavassa ja miellyttävässä ympäristössä tekee tehokkaammin töitä ja on vähemmän stressaantunut. Jos nyt karkeasti vertaa vaikka hektistä avokonttoria ja rauhallista kotitoimistoa. Toisaalta, vaihtelu virkistää aina työskentelypaikankin suhteen ja joskus on tietysti mukava viettää aikaa myös jossain ihan muualla kun töissä tai kotona. Itsekään en tietenkään jaksaisi aina kyhnyttää kotona neljän seinän sisällä, mutta kyllä, suurimman osan ajasta nautin kyllä kotona olemisesta. Viikolla odotan innolla perjantaita ja perheen omaa illanviettoa, telkkarin katsomista ja herkuttelua. Mielestäni kotona on yksinkertaisesti ihanaa!

 

Muita kotihiiriä?

Onko teidän mielestä ok nauttia kotona olemisesta ja välillä myös yksinolosta?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.