Julkaistu

Matkailumietteitä ja kotimaan matkakohteet haavelistallani

Mielessäni on jo useamman viikon ajan ollut kirjoitella mietteitäni matkailusta juuri nyt tai pikemminkin matkailun loppumisesta toistaiseksi. Ainakin näin omalla kohdallani ja varmasti monen muunkin. (Ennenkö aloitan niin täytyy mainita, että jouduinpa myös hieman muokkailemaan tätä postausluonnosta, koska olin luonnostellut tekstiä jo yli kuukausi sitten kun kotimaankaan matkailu ei vielä ollut saanut vihreää valoa ja moni asia oli viikkojen varrella muuttunut!). Kevään tilanne on vaikuttanut erityisen radikaalisti matkailusektoriin ja olen itse harmitellut tätä kovasti, vaikkei tilanteelle nyt mitään voikaan. Monen maan ja alueen talous nojaa vahvasti juuri matkailuun, jonka vuoksi tilanne on ollut erityisen kurja noin monestakin kulmasta. Olin jo viime vuoden puolella suunnitellut vieväni myös omaa yritystoimintaani enemmän matkailupainotteiseksi, jonka vuoksi lannistuin ehkä erityisen paljon tästä kaikesta ja suunnitelmien mennessä uusiksi moneltakin osalta.

Itse olen tottunut siihen, että mielessä on aina jotain matkasuunnitelmia, olivatpa ne sitten pitkän tähtäimen tai lähikuukausien. Matkainspiraatio ja kuvitteellisten reissusuunnitelmien teko tuovat itselleni hurjasti hyvää mieltä, sekä myös inspiraatiota. Se, mikä viime kuukausista onkin puuttunut, onkin kaikenlainen matkailuun liittyvä suunnittelu. Myös ne kuvitteelliset inspiraatiohaaveilut. Kuten edellisessä postauksessani ohimennen mainitsinkin, ovat varovaiset pitkän tähtäimen matkahaaveet hiipineet mieleeni vasta aivan viime viikon aikana. Ja puhun nyt semmoisista yli vuoden aikahaitarin haaveilusta, mitään lentoja tai majoituksia en vielä lähtisi selailemaan, koska ennen mitään haaveilun ulkopuolista  kaukomatkojen suunnittelua en halua tehdä ennenkö tuntuu, että ”tämä kaikki” on kunnolla ohi, ainakin näin toistaiseksi. Tällä erää on ihan jo kesämökkireissu tuntunut tarpeeksi eksoottiselta kokemukselta kaiken jälkeen 😀

Syksyinen auringonlasku Luostolla

Oikeastaan olen tällä hetkellä asennoitunut siihen, ettei vuonna 2020 välttämättä reissata ollenkaan. Täytyy sanoa, että olen ajatuksen kanssa vieläpä täysin sujut. Toisin kuin joku ehkä olisi arvellut, en tosiaankaan ole ollut ensimmäisten joukossa kärkkymässä rajojaan avaavia maita vain sen tähden, että olisi pakko päästä jonnekin. Nyt kun rajoja nimettyihin maihin on varovaisesti avattu, olen tuumaillut, että jos tilanne edelleen sallii, voisin jossain välissä harkita minireissua Tanskaan tai Islantiin, mutta toistaiseksi on täysin hyvä täällä kotimaan kamaralla. Viime kuukausina olen kuitenkin alkanut yhä enemmän haaveilla uusista kohteista kotimaan matkailun saralla!

Yksi alkuperäisistä kesän reissuhaaveistani oli Suomen Lapin ja Norjan roadtrip asuntoautolla. Tätä tuumailimmekin jo aikaisemmin, mutta touko-kesäkuun vaihteessa kun reissun tekeminen olisi lomatilanteen vuoksi ollut vielä mahdollista, pysyivät rajat Norjaan kiinni ja suositus välttää kotimaan matkailua edelleen voimassa, jonka vuoksi jäi roadtrip silloin luonnollisesti tekemättä. Tämä pysyy siis edelleen listallamme! Innostuin silti listailemaan kotimaan kohteita, jotka minua kiinnostaisivat erityisen paljon kesä- tai syysmatkailun osalta. Koen, että jos jollain muotoa voin blogini kautta innostaa ihmisiä matkailemaan Suomessa, löytämään upeita kotimaisia kohteita ja samalla käyttämään lomarahoja täällä Suomessa, haluan ehdottomasti tehdä sen!

Itseäni kiinnostavat kotimaan kohteista erityisesti…

 

Muonio. Ah, olen halunnut Muonioon jo lähes parin vuoden ajan. Muoniossa on mitattu todistetusti maailman puhtain ilmanlaatu, joka osaltaan kertoo jotain. En ole koskaan käynyt läntisessä Lapissa ja erityisesti Muonion seutu, sekä Pallas-Yllästunturin kansallispuisto ovat ehdottomasti must-see-listallani!

Kesäinen Ruka ja Kuusamo kiinnostavat hurjasti ihastuttuani Ruka-Kuusamoon parilla visiitillä ystäväni luona viime syksynä ja alkuvuodesta. Talvinen vaellus Riisitunturille jäi meillä talvella väliin pojan saadessa pulkkaretkillä kunnon raivareita, mutta ehkäpä ensi talvena? Myös kesäiset vaellukset Ruka-Kuusamo-akselilla kävellen tai pyörällä himottavat kovasti, koska maisemat ovat kertakaikkisen kauniit! Nyt hommattuani sen maastopyörän olen yhä enemmän alkanut haaveilla tunturipyöräilystä Lapissa!

Kesäkohteista puheenollen haluaisin myös käydä Inarissa ja Utsjoella kesällä, tämä itseasiassa olikin yksi suunnitelmani sen kotimaan roadtripin suhteen. Haaveenani olisi käydä Inarin pienissä kylissä, kuten Nellimissä ja Lemmenjoen kansallispuistossa. Olen nimittäin aina halunnut päästä huuhtomaan kultaa Lappiin, joka on ehdottomasti edelleen yksi haaveistani. Jostain syystä vei aivan pohjoinen Lappi ja Ivalo-Inari-akseli, sekä täydellinen luonnonrauha sydämeni viime vuoden visiitillä. Pakko päästä uudestaan!

Hiihtolenkki Inarijoella

Olen kahtena edellisenä syksynä ollut Pyhä-Luostolla ja rakastunut kumpaankin, vaikkakin täytyy sanoa Pyhän luonnon olevan ehkä jopa ylitse Luoston. Lampivaaran ametistikaivoksella olen käynyt louhimassa ametisteja molemmilla kerroilla ja viime syksynä ostin jopa kaivoksen osakkeen, jonka myötä pääsen tästä lähtien louhimaan ilmaiseksi, jee 😀 Lampivaaran kaivoksella olisi kiva päästä käymään myös kesäaikaan ja suosittelen muutenkin kaikille! Aivan mieletön paikka kokea, vaikkei ametistien louhimisesta nyt innostuisikaan.

Eteläisemmistä kohteista olen kevään aikana tutkaillut Torronsuon kansallispuistoa Forssan tuntumassa. Suoalueen maisemat ovat hyvin erikoiset ottaen huomioon eteläisen sijainnin. Torronsuolle lähtisin vaikka heti, jos olisi varmuutta, että myös meidän lapsukainen jaksaa käppäillä mukana edes jonkin sortin vaellusreitillä. Sijainti Torronsuolle on Helsingistä reilut 100 km.

Viime vuosina olen kokenut myös jonkinlaista innostusta lähteä itään ja erityisesti Koli kiinnostaa! Ainiin ja Sorjosen maisemien jälkeen myös Lappeenranta, ah!

Kaupunkikohteista on entinen kotikaupunkini Jyväskylä edelleen listallani täydellisenä kesäkohteena, josta löytyy kattavasti näkemistä ja tekemistä koko perheelle. Toiveenani olisi vielä tänä kesänä viettää muutamaa yötä pidempi aika Jyväskylässä.

Lähikohteista kivoja suosikkejani päiväretkille tai kävelylle ovat Porvoon vanhakaupunki, Helsingin Käpylä-Kumpula-Annalan aseli, sekä Vanhankaupungin koski. Ainiin ja tietty Puu-Vallila! Plus kaikki mielettömät viher- ja luontoalueet, joissa on tullut lähiviikkoina käytyä. Niistä voisi ehkä tehdä jopa oman postauksensa 🙂

Näin viimeisenä täytyy tehdä listaan myös yksi lisäys, joka kiilasi heti kotimaan to-go-listalleni! Hesari listasi joku aika takaperin Suomen rantakohteiden helmiä (juttu esim täällä), joista ihastuin yllättäen Kainuun Ärjänsaareen, joka toi heti mieleeni pienen aution saaren jossain keskellä valtamerta! 😀 Aivan pakko päästä viimeistään ensi kesänä!

 

Mitkä ovat teidän suosikkejanne kotimaan matkailun saralla? Löytyykö näistä listaamistani joku teidän lemppari? 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Rukan kuvapäiväkirja

Palasimme maanantaina takaisin Helsinkiin lähes viikon Ruka-chillailun jälkeen, enkä ihme kyllä edes saanut mitään sen kummallisempia paluushokkeja. Helsingissä paistoi aurinko ja pääsin illalla lumettomille teille tunnin pakkaslenkille. Käyhän se siis näinkin! Ehdin kuitenkin (taas vaihteeksi) selailla kesämökkejä Kuusamon seudulta ja oman pienen mökin hankinta kieltämättä himottaisi aika paljon..

Blogin päivittäminen on tässä parin viikon aikana ollut hieman epäsäännöllistä. Ensinnäkin siksi, että olen lähiviikkoina potenut aivan järkkyä aamuväsymystä, aamuisin jumittaa ja pahasti! Taustalla saattaa olla viikkojen mittaiseksi venähtänyt lievä nuha, joka nyt ei ole ottanut hellittääkseen. Ja niin, reissussa tuli nukuttua aamuisin myöhempään kuin kotosalla, joten työhommien lisäksi en aivan kamalasti ehtinyt keskittyä blogipostauksiin kun päivät vierähtivät naperon kanssa puuhastellessa. Ja palatakseni näin ohimennen meidän Rukan reissuun, meni matka pojan kanssa kaksin todella kivasti. Mitä nyt ehkä vähän lotrailtiin käsidesillä koronavirus-kohun syövereissä, vaikken rehellisesti itse epidemiasta jaksakaan turhaan panikoida. Pieni tykkää reissaamisesta ja meidän matkantekoa helpotti huomattavasti se kun saimme molempiin suuntiin toisen käsimatkatavaran ruumaan maksutta. Suosittelen joskus kysäisemään kiltisti jos matkustaa käsimatkatavaroilla. Helpottaa hurjasti liikkumista kentällä ja toki myös nopeuttaa lentoyhtiön näkökulmasta koneen tyhjäämistä!

Viimeisenä iltana kävimme Rukan kylällä pulkkamäessä ja haettiin reissun toiset pizzat Pizzeria Rukasta. En oikein osaa sanoa kumpi pizzoista oli parempi, mutta saatan jopa kallistua tuon mansikka-sinihomejuustopizzan puoleen, joka oli aivan mieletön! Himoitsen jo nyt takaisin ihan pelkän pizzan vuoksi, haha. Ainiin ja kaivoimme pojan kanssa eräs päivä lumitöitä tehdessä tuo tunneli lumipenkkaan. Illalla oli kiva käydä sytyttämässä tunneliin kynttilä 🙂

Palatakseni takaisin tänne nykyhetkeen, istun tässä aivan pää jumissa, kirjoittamisen suhteen kun menee flow monesti todella aalloissa. Välillä pääsee kunnolla vauhtiin ja sitten parin päivän tauon jälkeen iskee joku ihme välikooma 😀 Alkuvuoden aikana olen pyrkinyt ottamaan vähemmän paineita työjutuista ja blogistakin. Koko viime vuoden koin tietynlaista painetta päivittää blogia lähes päivittäin ja useimmiten pysyinkin kiinni lähes päivittäisessä postailussa. Talvi on ollut muiden töiden osalta melko hektinen ja huomaan tämän heti siinä, kuinka joudun tietyllä tavalla ”vapauttamaan kapasiteettia” blogijutuista, vaikken niin haluaisikaan tehdä. Huhhei, enpä muuten enää kovin usein ole viime kuukausina viettänyt niitä perinteisiä kahden tunnin datailuhetkiä aamuisin! Tähän kaavailen kuitenkin muutosta kevääksi ja toivon pääseväni tulevassa reissussa rentoon matkapäiväkirja-meininkiin. Fakta: Kaikkein eniten rakastan kirjoittaa blogia reissusta ja jos vain olisi mahdollista, eläisin kaikkein mieluiten ikuista matkapäiväkirja-arkea, haha.

Tämän viikon agendalla on ainakin buukkailla Aucklandin ensimmäisen yön majoitus ja liittyä vihdoin Ursaan! Ja hitto vie, Ursa-jäsenyys oli listallani koko viime syksyn, mutta jotenkin lannistuttuani mielestäni kuukausien pilviseen keliin päätin, että liityn jäseneksi vasta kun tulee vihdoinkin (mukamas) talvi tuon ikuisen marraskuun päätteeksi ja tähtitaivas kirkastuu. Tällä viikolla onkin ollut lähes pilvetöntä ja parina iltana olen jäänyt ulkona suorastaan töllöttelemään tähtitaivasta. Jutun pointtina siis oli (näin tähtifanittajana), että haaveeni on jo pitkään ollut ostaa kompaktit kiikarit mukaan reissuille, joilla voin kurkkia tähtitaivasta. Vähänkö olen tästä tohkeissani, pitää tänään pistää kiikarit tilaukseen!

Tuolta lumen keskeltä palattua tuntuu kyllä oudolta kun säiden puolesta mennään Helsingissä ihan huhtikuisissa meiningeissä..

Palataan! ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on yksi kommentti.

Julkaistu

Kaamosmasennusta ilmassa

Taas takaisin kotona ja ette usko kun kerron, että meidän napero on sairaana, taas. Pieni oli nukkunut kuumeessa koko sunnuntain ja piristyi hieman illaksi tullessani kotiin, mutta illalla nousi taas uudelleen kuume. Eilen olin muutenkin vapaalla ja jäin hoitamaan pienokaista kotiin, joka tosin eilen illalla riehui jo siihen malliin, että alkaa (onneksi) olla jo huomattavasti parempi. Silti harmittaa, että koko syksy on ollut meidän perheessä enemmän tai vähemmän sairastelukierrettä. Mies jäikin tänään vielä pienen toipilaan kanssa kotiin.

Kieltämättä koin pienen shokin palatessani lumen keskeltä takaisin tänne harmauteen. Kuulin matkalla Kuusamosta erään miehen ja naisenkin puhuvan Helsingin harmaudesta, sekä siitä kuinka marraskuu Helsingissä on erityisen hankala pohjoisessa varttuneille ja asuville. Noh, eivät tosiaan ole ainoita. Nämä marraskuun harmaudesta valittamiseni alkavat pian olla aivan nextillä levelillä ja olen pahoillani jos joku teistä on jo kyllästynyt aiheeseen.  Viikonloppuna asiaa pohdittuani totesin, että kaamosmasennushan tässä taitaa olla takana. Olen nyt nimittäin ollut useamman viikon todella allapäin, mikään ei oikein innosta ja vaikka aamulla heräisi aikaisin ilman kelloa, on silti todella vaikea päästä ylös sängystä.

Samanlaisia tuntemuksia on ollut aiempinakin vuosina, mutta koen kaamoskriiseilyn vain pahentuneen tässä kolmenkympin hujakoilla. Se, että pojalla ja / tai itselläni pyörii jatkuvasti jotain ihme flunssa- tai kuumetauteja, ei ainakaan tee tilannetta yhtään helpommaksi. Koko tämän kaamoskriiseilyn kourissa olen alkanut kyseenalaistaa ja analysoida about kaikkea maan ja taivaan välillä. Kysymyksiä tulevaisuudesta, blogiani ja noh, mitä kaikkea sitä nyt kriiseillessään ajautuukaan pohtimaan. Olen jo vuosia tiedostanut sen, kuinka valon määrä säätelee välillä todella radikaalistikin kehoni toimintaa ja mielialaa, tyyppinä olen varmasti siis erityisen herkkä juuri vuodenaikojen vaihtelulle erityisesti valon vähenemisen suhteen. Tästä samaisesta syystä olen jo aivan liian pitkään haaveillut viettäväni talvet auringossa, koska onhan se melko masentava ajatus joutua tuskailla ja olla jossain määrin alakuloinen noin kolmanneksen jokaisesta vuodesta.

Tutkiskelin viikonloppuna kirkasvalolamppuja netistä ja totesin, että semmoinen on käytävä ostamassa ja äkkiä. Jospa siitä saisi akuuttia apua tähän pimeyteen! Sain vihdoin eilen myös varattua ajan naistentautien erikoislääkärille näiden kuukautishäiriöideni vuoksi. Normaalisti en ikinä kirjoittaisi täällä kuukautisistani, mutta elättelen toivoa, että vertaistukea saattaisi löytyä, joten siksi olen nostanut esille näitä ihme hormonihäiriöitäni, jotka voivat olla osasyynä näihin ankeisiin viime viikkoihin. Minulla on nyt nimittäin (taas vaihteeksi) ollut menkat päällä kolme viikkoa, aikalailla siis siitä lähtien kun podin sitä katastrofi-viikkoa. Elättelen siis toivoa jostain pitkittyneestä menkka-angstista, vaikka toki haluan nyt varmuuden siitä, ettei taustalla ole mitään muuta, joka tämän aiheuttaa. Toki sekin on tässä painanut viime viikkoina ja kuukausina mieltä 🙁

Palatakseni Ruka-juttuihin en muistanutkaan mainita sitä kun heräsin varhain sunnuntai-aamuyöstä siihen kun ulkoa kuului jonkun matkan päästä ulvontaa! Ensimmäinen ajatukseni oli, että joku on päästänyt ulos koiria, mutta toisaalta kuka päästäisi koiria ulos ulvomaan keskellä yötä ja (saa korjata jos olen väärässä), mutta kotikoirat harvemmin harrastavat ulvomista (paitsi Bixu joskus jos kuulee paloauton äänen, hahah :D). Mysteeriksi siis jäi, että ulvoiko ulkona metsän rajassa pieni susilauma. Kuinka jännää! Kävimme sunnuntaina ennen lähtöäni vielä reilun tunnin vaelluksella metsässä, harmittaa ettemme ehtineet pidemmälle vaellukselle, koska nähtävää kyllä riittäisi.

Reissun aikana kävimme kahdesti hiihtämässä iltahämärässä (niiin mielettömän siistiä!!) ja lauantaina varasin itselleni kahden tunnin opetuksen lumilaudalla. Ja kyllä, vaihdoin sittenkin suksi-tuumailut lautaan. Alkukommellusten ja pienten tuskailuiden jälkeen alkoi sujua jo huomattavasti paremmin, vaikka ehkä hieman nolottaakin, että todistin 2-vuotiaan laskevan laudalla paremmin kuin minä itse (ja todettuani, että olen ehkä Suomen viimeisin aikuinen, joka opettelee lumilautailua) 😀 Ottaen huomioon, että meinasin heittää hanskat tiskiin jo heti alkuunsa ollessani niin pihalla about kolmen tiskin kautta kierrettyäni, että mitä lippuja ja välineitä ylinpäänsä tarvitsen.

Vinkki Ruka-keskukselle: Selkeämpiä prosesseja ja neuvontaa niille, jotka eivät oikeasti tiedä mistään mitään. (Okei, voi myös olla, että olin itse poikkeustapaus, joka on näin hukassa.) Saatuani monot jalkaan meinasin saada jonkin sortin paniikkikohtauksen ja ehdin jo manailla, että jos surffaaminen on mielestäni hankalaa, on tämä sama potenssiin tuhat. Okei, nyt jo vähän naurattaa koko homma. Ja täytyy myöntää, että lautailu oli kyllä tosi kivaa kun sitä alkoi hoksata! En malta odottaa, että ehkä jo ensi kerralla pääsee etenemään lasten mäestä pois ja ylinpäänsä laskettua edes yhden kerran alas kaatumatta kertaakaan. Nimim. Kivat mustelmat muistona kankussa.

 

Toivottavasti Helsinkiin sataisi lähiviikkoina lumi! Rukalla ei nimittäin lumen ansiosta ollut synkkyydestä tietoakaan ✨

 

Ja loppuun täytyy todeta, että Rukan maisemat olivat niin kauniita! En kestä <3

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

Terkkuja Rukalta

Aivan mieletöntä olla täällä Rukalla! Tämmöinen toteamus heti alkuun, olen taas nimittäin parin päivän aikana kokenut melkoisen kulttuurielämyksen täällä kotimaan rajojen sisällä, haha. Tämän vuoden aikana olen kaivannut enemmän kuin koskaan juuri tämmöisiä pieniä reissuja ja irtiottoja luonnon helmaan. Ja ihan tosi, aivan tosissaan kaivannut. Rehellisesti olen viime talven jälkeen alkanut kaipaamaan yhä enemmän juuri tietynlaista rauhaa, hitaampaa elämää ja pohjoisesta sitä kyllä löytyy! Kuten on esimerkiksi Pyhä-Luoston reissujen kohdalla todennut, aika tuntuu pysähtyvän, kaikki kiire ja stressi kirjaimellisesti katoavat heti kun astuu kauemmas Helsingin arjesta.

Ystäväni muutti vuosi takaperin Rukalle ja tosiaan lähes vuoden jahkailun jälkeen sain vihdoinkin varattua pitkän viikonlopun tullakseni tänne. Ja täytyy jatkossa tulla useammin! Enpä olisi uskonut, että pääsen rämpimään lumikinoksissa jo marraskuun puolivälissä. Kirjoittelin aikaisemmin tällä viikolla oudosta hiihto-innostuksesta, joka on tässä lähivuosina hiipinyt takaraivoon. No, me ei Ronjan kanssa kumpikaan olla mitään kokeneita hiihtäjiä, mutta päädyttiin torstaina randomisti hiihtokaupoille vuokraamaan suksia. Ainiin ja otsalamppua, jollaista en ollut koskaan aikaisemmin kuvitellut pitäväni päässä (tai edes ajatellut olevan olemassa, noloa huomata millainen city-juntti on olevinaan). Reilun tunnin hiihtolenkki ilman yhtäainutta ihmistä, hämärässä ja täydessä hiljaisuudessa: Täydellistä! Muutama paniikin täyteinen hetki tuli hurjissa alamäissä ja kerran lensinkin ladulla persiilleni, mutta ei se kai ole niin vakavaa. Nimimerkillä viimeksi 90-luvun lopulla hiihtänyt. Olin aivan unohtanut kuinka rankkaa puuhaa hiihtäminen on! Olin illalla nimittäin täysin loppu ja nukuin koko yön kuin tukki, sikeämmin kuin kuukausiin kotona.

Mistä taas pääsemmekin sopivasti toteamukseen siitä, kuinka tuumailin eilen, että voisiko tämä ”kolmenkympin kriiseilyni” johtua juuri Helsingistä? Turhautumisesta suorituskeskeiseen, kiireiseen ja välillä niin muka-tärkeään arkeen, jossa yhä harvemmin muistetaan pysähtyä niiden oikeiden asioiden äärelle. Tenttasin eilen Ronjaa elämästä täällä ja kuulemma pohjoisemmassa parasta on se, ettei ketään kiinnosta ammattisi, tulotasosi tai koulutuksesi, vaan aidosti se kuka olet. Ja juuri tämä tietynlainen pinnallisuus on se, mikä suuremmassa kaupungissa mättää. Ahdistun itsekin nykyään jossain määrin siitä, että joudun sopimaan treffit ystävien kanssa kalenteria katsomalla, jos sieltä sattuisi löytymään joku sopiva rako. Itseasiassa tämä jopa nolottaa. Juttelimme myös suksivuokraamon miehen kanssa lyhyesti elämästä täällä ja hän totesikin ihanasti, että ”elämä täällä nyt on aika yksinkertaista”, ah. Kuinka luksusta voikaan juuri se yksinkertainen elämä olla ja toisaalta, kuinka nurinkurista, että se on nykypäivänä enemmänkin harvinaisuus?

Muita juttuja, joita olemme täällä viime päivinä puuhailleet? Käyty toistamiseen hiihtämässä, kyhätty viikonlopun mätöksi soija-nachovuokaa, ihailtu Rukan iltataivasta ja hiljaisuutta. Tein eilen aamulla lumitöitä ystäväni ollessa töissä ja jopas oli outoa pitkästä aikaa. Ainiin ja kävin myös porekylvyssä! Kylpy on minulle aina ihan todellista luksusta ja olen about aina haaveillut saavani joskus kylpyammeen. Tänään nukuin melkein yhdeksään aamulla, ensimmäistä kertaa kuukausiin. Jotenkin outoa kun tämmöiset ennen niin arkiset pienet jutut tuntuvat pitkästä aikaa jopa jonkinlaiselta luksukselta 😀

Aika menee aina niin nopeasti kun jossain paikassa viihtyy! Huomenna jo kotiin. Lisää Ruka-kuvia tulossa vielä myöhemmin. Nämä kaikki kuvat otin uudelle iPhonella 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Kotimaan matkailu – ajatuksia ja unelmakohteita!

Postaus sisältää affiliate-linkin

Päätin alkuvuodesta, että oma tavoitteeni matkailun suhteen on panostaa yhä enemmän lähi- ja kotimaan matkailuun. Lappi kiinnostaa edelleen aivan valtavasti ja paikoissa, joissa haluaisin Lapissa käydä on jo reissattavaa monelle seuraavalle vuodelle. Joulukuussa suuntaamme Inariin, mutta Pohjoisessa haluaisin käydä myös Enontekiössä, Muoniossa, sekä myös Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Muita himotuskohteita ovat esimerkiksi Kuusamo, Ruka ja Vuokatti, vaikkeivat vielä Lappia olekaan. Ja niin, olinhan kesällä aika innoissani myös viikonloppureissusta vanhaan kotikaupunkiini Jyväskylään.

Omalta osaltani on kotimaan matkailu aikuisiällä ollut aikaisemmin melko vähäistä ensinnäkin siksi, ettei se ole kovin halpaa. Toisinsanoen, sitä on ehkä ajatellut, että jos samalla hinnalla pääsee kauemmas ja lämpimään, on se jostain syystä tuntunut järkevämmältä vaihtoehdolta ihan näin suoraan sanottuna. Olen kuitenkin todennut, että mitä enemmän kotimaassa matkailee, sitä enemmän sitä osaa myös arvostaa. Toki myös tässä taloustilanteessa ajattelee enemmän myös sitä, millä toimenpiteillä voisi edistää kotimaan matkailua ja kotimaisia matkailualan yrittäjiä, sekä samalla pitää näistä tulevat verot meillä Suomessa.

Tiedättekö, olen todella usein törmännyt vaikkapa jenkkeihin, jotka eivät koskaan ole matkustaneet Yhdysvaltojen ulkopuolella, saati sitten kovinkaan paljon edes muissa osavaltioissa. Toki, USA on valtava maa ja nähtävää on huomattavasti Suomea enemmän, mutta nyt lähivuosina olen havahtunut siihen, ettei me suomalaisetkaan ehkä olla niitä kaikkein ahkerimpia kotimaan matkailijoita, vaikka melko pienessä maassa elämmekin. Kotimaan matkailu on nostanut hurjasti päätään aivan viime vuosina ja näin oma ajatukseni on ainakin tähän mennessä ollut, että matkustamme herkemmin Suomen rajojen ulkopuolelle, kuin etsisimme uusia kohteita kotimaan sisältä.

Vaikka rakastankin lämpimiä kohteita, olen yhä enemmän alkanut arvostaa myös kauniita ja erikoisia luonnonkohteita, olipa niissä sitten lämmin tai ei. Oikeastaan tämä koko ”kylmien lomien innostus” lähti siitä kun kävin 2017 joulukuussa Islannissa. Uskokaa tai älkää, mutta tuo oli ensimmäinen matkani ikinä, jolle pakkasin mukaan untuvatakin. (Jos siis otetaan pois laskuista jotain lapsuusajan matkoja.) Olin jotenkin niin haltioissani Islannista, että aloin sen jälkeen haaveilla enemmän myös Lapin matkailusta, kunnes sitten vuosi takaperin rakastuin palavasti Pyhä-Luostoon. Voisin lähteä takaisin Lappiin ihan milloin vain! Ja heh, toki myös Islantiin.

Yövyimme Luostolla Lapland Hotels Luostotunturissa, josta tykkäsin kyllä hurjasti! Seuraavalla kerralla haluaisin kuitenkin varata ehkäpä kelomökin, mutta tällä kertaa sujui majoittuminen kivasti ihan perinteisessä hotellihuoneessa, johon meille kuului todella hyvä aamiainen ja vapaa pääsy Ametistikylpylään, joka on siis hotellin yhteydessä. Poika tykkäsi niin valtavasti polskia kylpylässä ja kävimme siellä kolmena päivänä pulikoimassa. Alkuun pähkäilin Santa’s Hotel Auroran ja Lapland Hotels Luostotunturin välillä, mutta molemmat varmasti ovat hyviä vaihtoehtoja. Ainiin ja Santa’s Hotel Aurorassa on lasi-igluja, mikäli ne kiinnostavat 🙂

Tälläkin kertaa kuului matkaan myös käynti Lampivaaran Ametistikaivoksella, jossa kävin jälleen louhimassa, tavoitteenani löytää jokin mega-ametisti. Muutama pienempi hippunen löytyi ja lipun hintaan kuuluu, että saa pitää maksutta itsellään yhden, maksimissaan nyrkkiin mahtuvan ametistin aka ”onnenkiven”. Viime vuonna ostin myös muutaman pienemmän louhimani hippusen pienellä lisähinnalla. Ja ainiin! Ostin myös Ametistikaivoksen osakkeen, jota itseasiassa harkitsin pitkään jo viime vuonna, eli nyt pääsen ”omistajana” louhimaan myös pidemmiksi ajoiksi kuin vaan noiden ohjattujen kierrosten louhintaan! 😀 Yksi syy lisää käydä jatkossakin Pyhä-Luostolla, heheh.

Ja vaikkei aivan yhtä paljoa olisikaan kivien tai kristallien perään kun minä, suosittelen Lampivaaran kaivosta ehdottomasti kaikille lähiseudulla kävijöille. Kaivoksella vierailu on jo itsessään elämys ja ulkoilureitti (2,5km) kaivokselle Ukko-Luoston P-alueelta kulkee kauniin Pyhä-Luoston kansallispuiston läpi ja kaivos on ainoita maailmassa, joka on avoin yleisölle. Olisi joskus kiva päästä tuonne pidemmälle vaellukselle!

Meillä Suomessa riittää valtavasti nähtävää ja koettavaa. Hassua, että sen on huomannut konkreettisesti vasta nyt kun on kunnolla alkanut perehtyä siihen, mitä kaikkea ihanaa kotimaastamme löytyykään. Ah ja ainiin! Inarin loman suhteen on yksi haaveistani päästä näkemään niitä revontulia, mutta tulevien Lappi-reissujen haave olisi päästä joskus myös huuhtomaan kultaa! Onko joku teistä käynyt?

 

Mikä on teidän suosikkikohteenne Suomessa?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.