Rukan kuvapäiväkirja

Palasimme maanantaina takaisin Helsinkiin lähes viikon Ruka-chillailun jälkeen, enkä ihme kyllä edes saanut mitään sen kummallisempia paluushokkeja. Helsingissä paistoi aurinko ja pääsin illalla lumettomille teille tunnin pakkaslenkille. Käyhän se siis näinkin! Ehdin kuitenkin (taas vaihteeksi) selailla kesämökkejä Kuusamon seudulta ja oman pienen mökin hankinta kieltämättä himottaisi aika paljon..

Blogin päivittäminen on tässä parin viikon aikana ollut hieman epäsäännöllistä. Ensinnäkin siksi, että olen lähiviikkoina potenut aivan järkkyä aamuväsymystä, aamuisin jumittaa ja pahasti! Taustalla saattaa olla viikkojen mittaiseksi venähtänyt lievä nuha, joka nyt ei ole ottanut hellittääkseen. Ja niin, reissussa tuli nukuttua aamuisin myöhempään kuin kotosalla, joten työhommien lisäksi en aivan kamalasti ehtinyt keskittyä blogipostauksiin kun päivät vierähtivät naperon kanssa puuhastellessa. Ja palatakseni näin ohimennen meidän Rukan reissuun, meni matka pojan kanssa kaksin todella kivasti. Mitä nyt ehkä vähän lotrailtiin käsidesillä koronavirus-kohun syövereissä, vaikken rehellisesti itse epidemiasta jaksakaan turhaan panikoida. Pieni tykkää reissaamisesta ja meidän matkantekoa helpotti huomattavasti se kun saimme molempiin suuntiin toisen käsimatkatavaran ruumaan maksutta. Suosittelen joskus kysäisemään kiltisti jos matkustaa käsimatkatavaroilla. Helpottaa hurjasti liikkumista kentällä ja toki myös nopeuttaa lentoyhtiön näkökulmasta koneen tyhjäämistä!

Viimeisenä iltana kävimme Rukan kylällä pulkkamäessä ja haettiin reissun toiset pizzat Pizzeria Rukasta. En oikein osaa sanoa kumpi pizzoista oli parempi, mutta saatan jopa kallistua tuon mansikka-sinihomejuustopizzan puoleen, joka oli aivan mieletön! Himoitsen jo nyt takaisin ihan pelkän pizzan vuoksi, haha. Ainiin ja kaivoimme pojan kanssa eräs päivä lumitöitä tehdessä tuo tunneli lumipenkkaan. Illalla oli kiva käydä sytyttämässä tunneliin kynttilä 🙂

Palatakseni takaisin tänne nykyhetkeen, istun tässä aivan pää jumissa, kirjoittamisen suhteen kun menee flow monesti todella aalloissa. Välillä pääsee kunnolla vauhtiin ja sitten parin päivän tauon jälkeen iskee joku ihme välikooma 😀 Alkuvuoden aikana olen pyrkinyt ottamaan vähemmän paineita työjutuista ja blogistakin. Koko viime vuoden koin tietynlaista painetta päivittää blogia lähes päivittäin ja useimmiten pysyinkin kiinni lähes päivittäisessä postailussa. Talvi on ollut muiden töiden osalta melko hektinen ja huomaan tämän heti siinä, kuinka joudun tietyllä tavalla ”vapauttamaan kapasiteettia” blogijutuista, vaikken niin haluaisikaan tehdä. Huhhei, enpä muuten enää kovin usein ole viime kuukausina viettänyt niitä perinteisiä kahden tunnin datailuhetkiä aamuisin! Tähän kaavailen kuitenkin muutosta kevääksi ja toivon pääseväni tulevassa reissussa rentoon matkapäiväkirja-meininkiin. Fakta: Kaikkein eniten rakastan kirjoittaa blogia reissusta ja jos vain olisi mahdollista, eläisin kaikkein mieluiten ikuista matkapäiväkirja-arkea, haha.

Tämän viikon agendalla on ainakin buukkailla Aucklandin ensimmäisen yön majoitus ja liittyä vihdoin Ursaan! Ja hitto vie, Ursa-jäsenyys oli listallani koko viime syksyn, mutta jotenkin lannistuttuani mielestäni kuukausien pilviseen keliin päätin, että liityn jäseneksi vasta kun tulee vihdoinkin (mukamas) talvi tuon ikuisen marraskuun päätteeksi ja tähtitaivas kirkastuu. Tällä viikolla onkin ollut lähes pilvetöntä ja parina iltana olen jäänyt ulkona suorastaan töllöttelemään tähtitaivasta. Jutun pointtina siis oli (näin tähtifanittajana), että haaveeni on jo pitkään ollut ostaa kompaktit kiikarit mukaan reissuille, joilla voin kurkkia tähtitaivasta. Vähänkö olen tästä tohkeissani, pitää tänään pistää kiikarit tilaukseen!

Tuolta lumen keskeltä palattua tuntuu kyllä oudolta kun säiden puolesta mennään Helsingissä ihan huhtikuisissa meiningeissä..

Palataan! ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Lumen keskellä

Terkkuja Rukalta! Enpäs itseasiassa ollut edes tainnut mainita blogissa kun päätin pari viikkoa takaperin hieman extempore, että lähdemme naperon kanssa vajaaksi viikoksi ystäväni luokse tänne Rukalle. Nyt tammikuussa ollaan taas vaihteeksi oltu ihme flunssakierteiden kourissa ja kuten mainitsin edellisessä postauksessa töiden vähentämisestä, haluan nyt keväällä olla tarvittaessa myös enemmän kotona pojan kanssa. Sain järjestettyä etätyöviikon niin, että hoidan hommat samalla kun hengailemme täällä pakkasessa lumen keskellä. Heippa vesisade ja harmaus – ainakin loppuviikoksi! Reilun kymmenen asteen pakkaset tuntuvat tähän saumaan varsin passeleilta sen jälkeen kun on ihmetellyt viikkokausia ankeita plussakelejä, vaikkakin viima on yllättävän pureva kun on tässä viime vuosina vieraantunut lumesta ja pakkasesta.

Olen saanut joskus kyselyitä lapsen kanssa kaksin reissaamisesta ja olenkin monesti sivunnutkin aihetta blogissa. Jonkin verran on tullut reissattua lapsen kanssa kaksin, joka on toki antoisaa, mutta kieltämättä välillä myös hieman haastavaa.. Kuten tiistaina kun raahasin noin 20 kilon matkatavaroita työntäen samalla (maailman surkeimpia) matkarattaita ensin vesisateessa ja sitten lumessa. Sinnikkyyttä tässä ainakin tarvitaan 😀

Haaveammattina: Lentokapteeni!

Teimme tänne saavuttuamme kauppareissun pulkalla, ihmettelimme takkatulta ja tilasimme pizzat Pizzeria Rukasta. Oli muuten paras pizza hetkeen ja kiilasi ehdottomasti parhaimpien pizzojen listalle ikinä! Ainiin ja rakastan yli kaiken käydä täällä ruokakaupassa. Lappasin ostoskärryihin taas ties mitä Kuusamon lähiherkkuja, rieskaa ja juustoja, nam! Juuri tuommoiset pienet ruokajutut ovat reissussa parasta, vaikka ihan täällä Suomessa reissaisikin.

Olen nyt tammikuussa pyrkinyt vähentämään ruutuaikaa ja yleisesti somen käyttöä (postausta muuten tulossa aiheesta). Täällä olisikin tarkoitus tehdä akuutit työjutut, mutta välttää turhaa somettelua ja keskittyä sen sijaan ulkoiluun. Tästä syystä keskityn blogissakin tällä viikolla pääasiassa rentoihin kuulumisiin. Eilen kävimmekin iltapäivällä jo ensimmäisellä pulkkaretkellä, joka tosin päättyi aivan maailmanluokan raivariin kun napero alkoi olla väsynyt ja pulkassa ei olisi kiinnostanut istua enää sekuntiakaan pidempään. Noh, tämmöistä välillä 😀

Haluaisin käydä taas piipahtamassa rinteessä, mutta saapi nähdä saanko lähdettyä. Ehdin päästä hyvin vaihtiin viime kerran lautailukoulun jälkeen ja olisi kiva ottaa joku intensiivikurssi tälle viikolle nyt kun on päässyt homman makuun!

 

Palataan! ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Vuoden 2020 matkasuunnitelmia

Suuntaan itse tänään kiertelemään matkamessuille, jotka viime vuonna harmillisesti jäivät väliin ollessamme juuri samaan aikaan Ranskan Polynesiassa, joka tosin ehkä näistä kahdesta vaihtoehdosta kuitenkin epäilemättä oli se, jossa itse mielummin hengailin tammikuisena päivänä. Jokatapauksessa! Tuumailtuani tässä lähipäivinä matkamessujen ohjelmaa, intouduin myös miettimään omia matkasuunnitelmiani tälle vuodelle, koska en ole niistä tainnut hetkeen mitään päivittää, vaikka lupasin palata NZ-asiaan tarkemmin heti kun suunnitelmat etenevät!

Helmikuun lopulla lähdemme vajaaksi kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin. Myös tällä kerralla päädyimme Pohjoiseen saareen ja pieniin surffikyliin. Ehkäpä vielä joskus saamme aikaan tehdä sen 3kk NZ-visitin, että ehtii koluta koko maata perusteellisesti. Yksi haaveistani on ehdottomasti nimittäin nähdä myös Eteläistä Uutta-Seelantia. Meidän matkasuunnitelma on vielä melko auki, luultavasti menemme ainakin Raglaniin (koska lemppari), mutta täytyy vielä kartoittaa muita kivoja surffikyliä, koska ei myöskään viitsisi kopioida meidän vuoden takaista reittiä, vaikka se kovin kiva olikin, haha. Itseäni kiinnostaa kovasti ainakin 90 mile beach, Cape Reinga ja Coromandel. Saa vinkkailla jos teille tulee mieleen kivoja (surffiystävällisiä kyliä), viimeksi sain teiltä hurjasti hyviä NZ-vinkkejä!

Maaliskuun alkupään vietämme itseasiassa aivan muualla kuin Uudessa-Seelannissa, tadaa! Lennämme Aucklandiin, jossa emme itseasiassa edes viimeksi virallisesti käyneet, tasaamme yhden yön jetlageja ja suuntaamme viikoksi Cookinsaarille. Ette tiedä kuinka tohkeissani olen! Jahkailin pitkään Samoan ja Cookinsaarten välillä, kunnes sitten puntaroimme näitä kahta ja päädyin Cookinsaariin. Ehdin välissä jo vakavissani miettiä myös Tahitia ja uutta saarihimotustani Huahinea, mutta järki tuli vastaan ja totesin, että haluan seuraavan kerran Ranskan Polynesiaan reissatessani kiertää useampia saaria ja viipyä useamman viikon. En malta odottaa, että pääsen postailemaan Cookinsaarista, joka myöskin on ollut yksi saarihaaveistani jo kauan ja varsinkin meille suomalaisille melko tuntematon kohde. Ainiin hahaha! Löysin miehelle viime viikolla jo työpaikan Bora Boralta, koska kyllä, saatan randomisti selailla avoimia työpaikkoja kirjaimellisesti ympäri maailmaa (koska superduper utelias luonne :D), mutta ei toistaiseksi oikein innostunut ideasta. Hittolainen!

Keväälle ei ole sen kummempia reissusuunnitelmia tuon kuukauden pläjäyksen jälkeen, mutta olen elätellyt pääsiäiseksi haaveita jostain pienestä kotimaan reissusta omalla autolla koirat messissä esimerkiksi Lappiin. Tätä täytyy vielä suunnitella, mutta Lappi-kuume on taas yltynyt aivan mahdottomaksi.

Kesäkuulle olen varannut tyttöjen reissun ystävieni Viivin ja Jutan kanssa, jolloin lähdemme kolmestaan Los Angelesiin. Olen ehkä NÄIN innoissani ja ehdin jo varata itselleni upgraden bisnekseen, tosin jälleen kerran epäonnekkaasti ja jouduin jonotuslistalle. Saa nähdä miten sen kanssa käy 😀 Näin on nimittäin käynyt jo varmaan viidesti. Sen kerran kun haluaisin ottaa lentopisteillä upgraden kaukolennolle, ei sitä tietenkään ole juuri sille lennolle saatavilla. Täytyypi soitella Finnairille ja kysyä jonotustilannetta. Juuri pari viikkoa takaperin varasin meille ihanan beach housen ja tarkoitus olisi varata vielä osaksi aikaa majoitus myös toisesta paikasta, kunhan saadaan tuumailtua missä haluamme majailla. Päässäni on pyörinyt jo sata ideaa siitä, mitä kaikkea tehdään, kuten mennään hikingpolulle Hollywood Hillseille ja sen semmoista.

Kesälle haaveilen itse jonkinlaisesta kotimaan roadtripistä, josta olemme itseasiassa puhuneet miehen kanssa jo pitkään. Jos saisimme äitini asuntoauton lainaan, olisi mieletöntä viettää viikon-parin karavaanarielämys, kierrellä Suomen Lappia ja poiketa myös Lofooteilla, joka myöskin on ollut haavelistallamme jo aivan liian pitkään! Olisi ihana viettää vaikkapa juhannus karavaanarina ympäri erämaita ajellen. Ja kyllä, mies on yrittänyt jo vuosia suostutella minua lähtemään roadtripille, mutta vasta tässä parin vuoden aikana olen alkanut tosissani lämmetä ajatukselle. Kesäinen Lappi olisikin hyvä sauma kokeilla moista perheenä!

Syksyn ja loppuvuoden reissusuunnitelmat, sekä noin yleisesti kaikki muutkin suunnitelmat ovat vielä harvinaisen auki. Saapi nähdä mitä matkakohde-inspiksiä tulee, kunhan ensin saamme tuon kuukauden reissun alta pois. En muuten malta odottaa, että pääsen käyttämään flipflopeja kokonaiseksi kuukaudeksi. Tämä puolen vuoden odotus aurinkoa on rehellisyyden nimissä ajanut jo melkein hulluuden partaalle ja kyllä, matkakuume oireilee minussa jo (taas kerran) ihan fyysisesti 😀 Tämmöinen epämääräinen talvi ei vain kertakaikkiaan ole minua varten!

 

Oletteko jo tehneet matkasuunnitelmia vuodelle 2020? ✨  

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Unelmien loma Lapin Inarissa ja ajatuksia matkalta

Majoitus saatu yhteistyönä / sisältää affiliate-linkin

Meinasin eilen alkaa itkemään lähtiessämme Inarista lentokentälle päin. Sama juttu on tänä syksynä ollut joka kerta kun olen lähtenyt kotia kohti näiltä pohjoisen reissuilta. Mitä enemmän olen reissannut täällä Suomessa suurten kaupunkien ulkopuolelle, sitä enemmän olen alkanut vieroksumaan tätä kaupunkielämää. Viikonloppuna ehdin jo tuumailla, että onko Helsinki enää minua varten? Tämä harmaa ja vesisateinen Helsingin talvi nimittäin inspaa vuosi vuodelta vain vähemmän. Vaikka aina jaksankin jauhaa siitä, kuinka lämpö ja aurinko ovat juttuni, ei talvi Lapissa kuitenkaan häiritse lainkaan. Ja nyt kun pohdiskelen, en Jyväskylässä asuessani angsteillut talvesta samalla tavalla, vaan se on astunut kuvioon vasta näinä Helsingin vuosina.

Taksi Lappi-style. Kuinka cool!

Yövyimme viimeisen yön Inarissa Wilderness Hotel Inarissa. Olin varannut meille kyydin Aurora Villagesta Ivalosta Wilderness Hotel Inariin ja matka kesti pikkubussilla noin reilut puoli tuntia. On hauska huomata, kuinka maisemat muuttuivat hurjasti jo noinkin lyhyellä matkalla. Ei mennyt kauaakaan kun pääsimme ihailemaan autosta Inarijärven maisemia ja porojakin tuli bongattua. Ja ainiin, jokainen on varmasti kuullut lapsuudessaan sen vanhan jutun Inarijärvestä, kuinka sen jäälle mahtuisivat kaikki maapallon ihmiset? No, maapallon asukasluku on tänä päivänä jo liian suuri tähän, mutta laskelmien mukaan reilut 4 miljardia ihmistä mahtuisi helpostikin Inarijärven jäälle. Aika kreisiä!

Pidän matkustaessa siitä, että pääsee näkemään monipuolisesti erilaisia paikkoja ja monilla reissuilla varaankin majoituksen parista tai jopa useammasta eri paikasta, saadakseni mahdollisimman kattavan kuvan kohteesta. Piipahdus Inarissa oli mieletön, vaikkakin todella erilainen kuin Ivalo, joka ihastutti jokineen. Ainut asia, joka jäi oikeastaan harmittamaan oli, ettemme ehtineet olla Inarissa kauempaa. Tälle reissulle vähintään 3 yötä olisi ollut ideaali, eli jatkossa Lappiin siis vähintään viikon reissuille, heh! 😉 Alkuperäinen tarkoitukseni oli myös päästä käymään Inarin kylällä saamelaismuseo Siidassa, joka aikataulusyistä jäi väliin ja harmittelen sitä kovasti. Tässäpä siis yksi syy palata uudelleen!

Tässä muutamia tekemiäni huomioita Inarista ja Ivalosta:

Kaamos on outo juttu jopa näin suomalaiselle. Pimeä tulee jo yhden aikoihin iltapäivällä ja aamulla on hämärää vielä kymmeneen saakka. Valoisaa on siis vain muutaman tunnin päivästä. Lumen äärellä ei hämärä ainakaan itseäni häiritse ja fiilis on tunnelmallinen, mutta tunne siitä, että on jatkuva ilta on vain ”outo” suomalaisellekin.

Kunnon talvi ja Suomen lumisen talven arvostaminen on jotain, mitä haluan viedä eteenpäin omalle lapselleni. Lumiset talvet ja kova pakkanen olivat omassa lapsuudessani Jyväskylässä aivan perusjuttu, mutta viime vuosina olen karusti todennut, etteivät näille PK-seudulla varttuville pienille ole lainkaan itsestäänselvyys. Oli todella liikuttavaa huomata, kuinka lapsi nauttii lumesta ja talvesta, asioista jotka itselleni lapsena olivat tuikitavallisia.

Hiljaisuus ja silmänkantamattomiin jatkuva luonto ovat jotain niin älytöntä (ainakin näin nykyisin kaupunkilaiselle), että Lapin luonnon keskellä suorastaan mykistyy. Käppäillessäni lenkillä ja hiihtämässä Inarijärven jäällä tuumasin, että Lapissa jos jossain unohtaa kaikki suuren maailman murheet. Ja sitä nimenomaan ainakin itse arjessani nykyään kaipaan.

Wilderness Hotel Inari oli juuri semmoinen paikka, jossa olisin helposti viettänyt unelmieni joulun.  Kerroinkin IG-storieseissani, että minuun hiipi reissussa joulufiilis ensimmäistä kertaa vuosiin. Samalla sain myös jotain tunne-flashbackejä sieltä lapsuuteni Saariselän matkalta (about vuodelta 1997, heh) ja tunnelma oli todella samanlainen. Ehkäpä olen kaikki nämä vuodet haahuillut juuri sen samaisen Lappifiiliksen perässä. Pääsimme yöpymään upouusissa, vasta viikko takaperin valmistuneissa Panorama Chaleteissa, jotka soveltuvat 2-4 hengen yöpymiseen. Chaletissa on erillinen makuuhuone, sekä olohuoneessa levitettävä sohva. Lisäksi mökeistä löytyy (upea) oma sauna, sekä sisustustakka. Ihastuin mökkiin niin kovin, että haaveilin jo jääväni asumaan tuonne järvimaisemiin. Aivan mielettömän hieno majoitus! Itseäni kiinnostaisi testata myös muut Wilderness Hotellit, erityisesti Nangussa ja Nellimissä.

Ensimmäistä majoitusta Aurora Villagea ja Wilderness Hotel Inaria on mahdoton verrata keskenään, koska ovat todella erilaisia. Siinä missä Aurora Village on intiimimpi ja rauhallinen Lappi-elämys, on taas Wilderness Hotel Inari enemmän lomakylämäinen ja soveltuu todella hyvin myös lapsiperheille. Se, kumpi näistä soveltuu parhaiten kellekin, riippuu paljolti siitä, mitä lomaltaan hakee. Jos toivot enemmän yksityisyyttä ja rauhaa, voi Aurora Village olla sinua varten, jos taas enemmän menoa, muita ihmisiä ja aktiviteettejä, voi taas Wilderness Hotel Inari olla hyvä valinta. Molemmat kuitenkin erinomaisia! Jos näistä kahdesta täytyy puntaroida sopivampi pienen lapsen kanssa yöpymiseen, on valintani ehkä Wilderness Hotel Inari, vaikkei ensimmäisessäkään majoituksessa ollut ongelmia lapsen kanssa yöpymisen suhteen. Ravintolan kupeessa oli myös pieni leikkinurkkaus lapsille, jossa meidän napero viihtyi niin hyvin, ettei meinannut saada sieltä ollenkaan pois 😀

Parasta Wilderness Hotel Inarissa oli ehdottomasti Inarijärven läheisyys, hotelli sijaitsi siis aivan järven rannalta, josta pääsi helposti jäälle kävelemään, hiihtämään tai moottorikelkkailemaan. Myös majoitusta löytyy monipuolisesti aina perinteisestä kelomökistä moderneihin Panorama chaleteihin. Lisäksi löytyy myös lasi-igluja / revontulimökkejä! Se täytyy mainita, että ruoka ja varsinkin aamupala olivat aivan erinomaisia. Kulkuyhteydet Ivalossa ja Inarissa ovat loistavat. Olin varannut meille eilen paikallisen lentokenttäkuljetuksen, joka on helppo tapa matkata Ivalon lentokentän ja Inarin välillä. Kuljetus maksoi aikuiselta 27€ ja lapselta 10€.

Jos täytyy kiteyttää koko reissu en voi kuin todeta, että täydellinen! Juuri semmoinen Lappiloma, josta olin haaveillutkin ja ikimuistoisia elämyksiä koko perheelle. Myös kahdessa erilaisessa kohteessa yöpyminen oli hyvä valinta, vaikkakin toisessa etapissa olisi mielellään viettänyt pidemmänkin aikaa. Ivalo ja Inari veivät ainakin oman sydämeni. Pakko päästä uudestaan!

 

Ps. Kurkkaa myös aikaisempi postaukseni Ivalon etapista ja lasi-iglussa yöpymisestä täältä.

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Talvisen Ivalon matkan huippuhetkiä ja reissuvinkkejä

Majoituksesta saatu media-alennus / sisältää affiliate-linkkejä

Tänään halusin kirjoitella tarkemmin meidän Ivalon reissun huippuhetkistä ja elämyksistä. Matka jatkui eilen Ivalosta Inarin kylään, reissujuttuja täältä tulossa vielä myöhemmin. Yövyimme ensimmäiset 3 yötä Aurora Village Ivalon lasi-iglussa, joka oli aivan mieletön kokemus! Aurora Village on noin 15minuutin ajomatkan päässä Ivalon lentokentältä ja noin 5minuutin ajomatkan päässä Ivalon keskustasta, aivan Ivalojoen tuntumassa. Kuten olen varmaan kymmenesti kirjoittanut, on Lapin lasi-iglussa yöpyminen ollut haaveenani vuosia ja vaikkemme päässeet revontulia näkemään, oli kokemus todella upea. Todellakin ”bucket-list”-elämys kaikille kotimaan matkailusta tai noin yleisesti matkailusta kiinnostuneille, jotka etsivät hieman erilaisia matkailuelämyksiä. Matkailun suhteen on itseäni alkanut kiehtoa yhä enemmän ääripäät ja tasapainona tropiikin kohteille juuri kotimaan lähimatkailu, erityisesti monimuotoinen Lappi.

Reissun aikana menin lumimaailman keskellä todelliseen zen-moodiin ja päivien tavoitteena oli ulkoilla aina valoisan aikaan (11-13), mutta noin muuten ei tullut juurikaan edes katsottua kelloa. Hiihtämään lähtiessäni en parin tunnin ulkoilun aikana nähnyt välttämättä ketään ja mietin useampaan otteeseen, että meidän suomalaisten pitäisi reissata enemmän tänne aivan pohjoiseen! Monelle suomalaiselle tarkoittaa matkustaminen Lappiin juurikin niitä perinteisiä laskettelukeskuskohteita ja -keskittymiä, enkä nyt tietysti väitä, että näissä kohteissa mitään väärää olisi, mutta totesin itse, että perinteisten laskettelukeskittymien ulkopuolella aukeaa aivan erilainen Lappi ja uudenlainen maailma. Juuri tämmöistä Lappi-reissua olin kaivannutkin jo kauan.

Saavuimme Ivaloon keskiviikko-iltapäivänä ja hämärä oli ehtinyt jo laskeutua päästessämme perille. Kävimme illalla ostamassa Ivalon kylältä hieman herkkuja ja tutkailimme samalla hieman meininkiä noin 3000 asukkaan Ivalossa. Seuraavana päivänä pääsimme tutkailemaan lähimaastoa päivänvalossa, kävimme pulkkaretkellä, pulkkamäessä ja otimme rennosti. Kävin itse kahtena päivänä hiihtämässä Ivalojoen päällä, yhteensä noin 3 tuntia. Okei ja myönnettäköön, että saatoin myös (melkein) eksyä haahuiltuani suksien kanssa omissa maailmoissani varmaan 5km jokea eteenpäin, haha. Aurora Villagessa oli aivan loistava tarjonta vaikka mitä välineitä suksista potkukelkkoihin ja pulkkiin, jotka olivat vieraille maksuttomia.

Auringonlasku ja nouseva kuu hiihtolenkillä 🙂

Jos täytyy mainita kaksi ehkä mieleenpainuvimpaa elämystä, oli lasikattoinen sauna ja palju iltapimeässä, sekä seuraavana päivänä puulämmitteinen sauna joen rannalla avantouinnin kanssa ehdottomasti upeita kokemuksia näin suomalaisellekin. Vuokrasimme lasikattoisen saunan torstai-illalle, jolloin olimme koko perhe paljuilemassa pikkupakkasessa. Ihailimme lämpimistä poreista, sekä saunan ikkunasta kuuta ja tähtitaivasta. Huhheijaa kuinka siistiä! Olimme aivan ällikällä lyötyjä siitä, millainen elämys tuommoinen hieman erilainen saunailta voi olla näin suomalaisellekin. Wau!

Seuraavaksi aamuksi olimme varanneet jokisaunan ja avantouinnin yhdeksitoista, juuri aamuhämärän väistyessä. Tiesin heti jokisaunan nähdessäni, että minähän menen pulahtamaan avantoon (ekaa kertaa ikinä) ja lopulta kävin pulahtamassa varmaan viidesti. Eikä edes ollut paha. En osaa valita kumpi näistä saunakokemuksista oli siistimpi, molemmat nimittäin jäivät mieleen ehdottomasti reissun kohokohtina. Pienikin nautti saunaelämyksistä, lumileikeistä ja erityisesti paljussa pulikoinnista.

Kuinka Ivaloon?

Koska Ivalo sijaitsee Helsingistä katsottuna käytännössä melkein niin kauimmaisessa kolkassa Suomea kuin vain on mahdollista, on lentäminen helpoin tapa päästä Ivaloon. Lähin juna-asema on Rovaniemellä, joten junalla matkatessa voi noin 300 km matkan Rovaniemi-Ivalo välillä ajaa toki myös autolla. Lento Helsingistä kestää noin 1h 40min, Helsinki-Ivalo-väliä operoi ainakin Finnair ja Norwegian. Lentojen hinnat vaihtelevat vähän ajankohdasta riippuen keskimäärin noin 100-200€ välillä.

Kenelle sopii matka Inariin ja Ivaloon?

Ivalossa ei ole hiihtokeskusta, eli mikäli odottaa matkalta laskettelua, ei sitä valitettavasti ole Ivalon reissulla luvassa. Lähin laskettelukeskus taitaa sijaita Saariselällä, noin 25km päässä Ivalosta. Inarin kylä taas sijaitsee 34km päässä Ivalosta. Sen sijaan, jos etsit rauhallista luontoa, ulkoilua hiljaisuudessa ilman hiihtokeskusten hälinää ja nimenomaan autenttista Lappia, on Ivalon loma todennäköisesti sinulle mieleinen. Aloin viime kesänä haaveilla matkasta juurikin aivan pohjoiseen Lappiin ja siitäpä tämä reissun suunnittelu sitten lähtikin. Moni lappilainen muuten mieltää pohjoisen Lapin ja Inarin seudun juurikin autenttiseksi Lapiksi.

Itse tykkäsin erityisesti juuri luonnonrauhasta ja siitä, ettei Ivalossa totisesti törmää after ski-bileporukoihin. Voisin ehdottomasti tulla uudelleen ja varmasti tulenkin. Erityisesti Inarin pienet saamelaiskylät kiinnostavat kovasti. Aloin jo haaveilla kesän roadtripistä Ivaloon ja Inariin, kesäisin ei kuulemma ole lainkaan turisteja, mutta nähtävää ja tehtävää kuitenkin riittää. 

Jos kaipaat Lapin reissulta luontoa, rauhaa ja revontuli-bongailua lasi-iglussa, voin itse ehdottomasti suositella Aurora Villagea, oli kyseessä sitten rauhallinen viikonloppu-getaway tai romanttinen pariskuntaloma. Puitteet ja palvelut saivat meiltä ehdottomasti täyden kympin. Itse olimme matkalla perheenä, johon kohde oli erinomainen, mutta vieraat koostuvat kuitenkin pääasiassa ulkomaisista pariskunnista. Perheomisteinen Aurora Village on auki syyskuusta alkukevääseen ja kauden ulkopuolella kysynnän mukaan tilauksesta. Palvelu oli erinomaista, henkilökunta avuliasta ja lisäpisteitä itseltäni saivat mm.  ilmainen lentokenttäkuljetus, sekä hyvä valikoima urheiluvarusteita (suksia, luistimia, fat-bikeja), sekä pulkkia vieraiden maksuttomaan käyttöön.

  

 

Onko joku teistä käynyt Ivalossa tai Inarissa?

 

Entä haaveiletteko matkasta pohjoiseen Lappiin? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.