Crystal Castle

Yksi eniten odottamistani jutuista Australiassa oli Byron Bayn lisäksi Crystal Castle & Shambhala Gardens, joka sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Byron Baystä. Kaikille vähänkin hihhulimielisille ja astetta erilaista nähtävyyttä kaipaaville on Crystal Castle mitä täydellisin paikka vierailla. Olin itse odottanut noin vuoden pääseväni tuonne ja kyllä, tämä oli yksi niistä syistä, miksi Australia valikoitui kohteeksi maailmanympärysmatkallemme 😀

Minä maailman suurimman ametistin kanssa, heh 😀

Crystal Castle on siis käytännössä iso puisto sadenmetsän kyljessä, josta löytyy erilaisia isoja kristalleja, buddha-patsaita, kristalli-labyrintti, sademetsäpolku, terveyskahvila, kivimyymälä ja jopa pieni leikkipaikka lapsille. Päivän mittaan järjestetään erilaisia workshopeja, kuten meditaatiota, äänimaljahoitoa (tämä on muuten niin siistiä!) ja puu, jonne sait käydä ripustamassa paperille kirjoitettuja toiveita tai manifestointeja. Ja minähän muuten kävin ripustamassa omat laput 🙂

Tunnelma oli kieltämättä Crystal Castlessa todella rauhoittava ja jollain tapaa seesteinen. Toki, ainahan luonnon helmassa tuntee olonsa rentoutuneeksi, mutta tuolla oli tietynlainen rauha läsnä. Todella hyvä paikka paeta esimerkiksi Gold Coastin kuhinaa hetkeksi! Jos olisimme olleet ilman lasta, olisin luultavasti ottanut vielä osaa workshopeihin ja viettänyt aikaa enemmänkin kuin vain muutaman tunnin 🙂

Jätti-ruusukvartsi!

Noin kokonaisuudessaan tykkäsin paikasta, mutta pieni rahastamisen maku oli kyllä läsnä. Kivet olivat todella ylihintaisia ja kahvila kallis, mutta näin jälkeenpäin voisin sanoa, että jo ihan pelkästään maisemienkin vuoksi kannattaa käydä katsastamassa paikka. Me vierailimme sateisena päivänä, joten ainakin meidän aikaan oli melko rauhallista. Sisäänpääsymaksu on aikuiselta noin 20€ (32AUD) ja pikkulapset pääsevät ilmaiseksi.

Kävin myös niin erikoisessa jutussa, että huhhei. Nimittäin kuvauttamassa aurani 😀 Täytyy muuten pistää IG Storiesiin joku päivä aurakuva, haha. Kyseinen lysti maksoi 60AUD (!!!), mutta en yksinkertaisesti voinut vastustaa ja pojatkin olivat kiinnostuneita saamaan selville, että mistä hommassa on kyse. Istuin penkissä kädet ihme anturoilla kun minusta otettiin kuva erityisellä ”aurakameralla”. Sinänsä kiinnostavaa, koska aurajutut ovat kieltämättä kiinnostaneet jo kauan ja oli mielenkiintoista nähdä oma aurani, vaikka en rehellisyyden nimissä itsekään ole tästä aivan vakuuttunut.. Noh, tulipa koettua! Aurani on sini-valko-pinkki ja sain kuvauksen mukana myös lyhyen tulkinnan aurastani. Herkkyys ja luovuus ovat juttuja, jotka toistuivat taas kerran. Samoin sain kuulla, että minulle on hyödyllistä toteuttaa itseäni luovasti esimerkiksi kirjoittamalla tai käsitöiden avulla, mikä sikäli on hassua kuulla täysin minua tuntemattomalta ja tottahan tuo olikin.

 

Onko joku teistä käynyt Crystal Castlessa? 💎🦄🌸

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Arjen taikoja ja vinkkejä pendulumin käyttöön

Hihhulijutut ovat olleet hetken vähemmällä, tuntuu ettei täällä reissussa ole oikein ehtinyt keskittyä näihin, vaikka ehkä tosiaan olisi syytä kun on jatkuvasti menossa ja siirtymässä paikasta toiseen. Anyway, hihhulointia olisi nyt luvassa, eli mikäli aihe ei kiinnosta, kannattaa skipata tällä kertaa 💎🔮😅

Kesän jälkeen aloin pienin askelin harjoitella pendulumin, eli heilurin käyttöä. Kuulostaa nyt juuri niin hihhulilta, mutta pendulumia voi käyttää arjen päätöksenteossa, suurten kysymysten äärellä tai tuomaan selkeyttä ajatuksiin, vähän tarot-korttien tavoin. Pendulumilta voi kysyä kysymyksiä tai sillä voi tasapainoittaa tai energisoida chakroja. Jos kysyy puolisoltani, niin tämä on suurinta huuhaata ikinä, mutta hei! En ole ikinä saanut pendulumin kanssa ”väärää” vastausta kysyessä jotain. No, sattumaa voi olla myös pelissä, mutta ken tietää jos pientä taikuuttakin 😀 Uskoa saa ken tahtoo!

Myös pendulumin valinnassa pätee samat konstit kuin kivien ja kristallien suhteen; Valitse semmoinen, johon tunnet tietynlaista vetoa ja jonka kanssa tunnet tietynlaisen yhteyden. Itse olen ”ohjelmoinut” omani toimimaan kanssani, testaamalla helpoilla ja yksiselitteisillä kysymyksillä, miten pendulum kommunikoi ”kyllä” ja miten ”ei”. Yleensä tarkoittaa pyörivä liike kyllä ja edestakainen heiluminen ei. Kyllä- ja ei-vastaukset on helppo ”tarkastaa” ja ohjelmoida pendulum kysymällä siltä muutaman takuuvarman ja yksiselitteisesti vastattavan kysymyksen, kuten ”Onko nimeni Iines?” , ”Asunko punaisessa talossa?” tai ”Olenko syntynyt Suomessa?”. Omalla kohdallani on pyörivä liike ollut aina ”kyllä” ja edestakainen ”ei”. Ikinä en ole saanut oikeasta poikkevaa vastausta takuuvarmoihin kysymyksiin, mikä on toisaalta jopa outoa. Minulla on kaksi pendulumia, jotka molemmat ovat toimineet hyvin, mutta jostain syystä tykkään tällä hetkellä enemmän tuosta vihreästä aventuriinista.

Muutamia vinkkejä pendulumin kanssa työskentelyyn:

 

💎 Ennen kysymyksiä, meditoi muutama minuutti päästäksesi keskittyneeseen tilaan.

💎 Älä kysy kysymyksiä, joihin et oikeasti halua tietää vastauksia.

💎 Kysy muiden ihmisten elämiin liittyvistä asioista vain heidän luvallaan.

💎 Jos haluat selkeän vastauksen, muotoile kysymykset järkevään muotoon, johon voi tarjota kyllä/ei-vastauksen.

Esimerkki huonosta kysymyksestä: ”Millaista on elämäni 10 vuoden kuluttua?”

Esimerkki hyvästä kysymyksestä: ”Tulenko tekemään lähivuosina valintoja, joihin olen tyytyväinen 10 vuoden kuluttua?” Ja tätä rataa..

Pendulumin kanssa voi myös tehdä ”chakraterapiaa”, jota olen välillä kokeillut. Käynyt läpi chakrat laittamalla pendulumin aina kunkin chakran päälle. Tästä löytyy monenlaisia tulkintoja ja versioita. Tiettyyn suuntaan pyöriminen tai liike merkitsee chakran yliaktiivisuutta tai tukosta jne. En ole tähän perehtynyt aivan niin syvällisesti, vaan mennyt simppelin mukaan, jolloin pyörivä liike tarkoittaa avointa chakraa, kun taas paikallaan oleva tai sahaava liike tukosta tai epätasapainossa olevaa chakraa. Ja jos joku chakra on ollut esimerkiksi epätasapainossa, olen tehnyt sille kohdalle ”kristalliterapiaa”, jollain kyseistä chakraa energisoivalla tai tasapainoittavalla kivellä tai kristallilla 😀

Noh, menikö överiksi? 

 

Oletteko muuten kuulleet pendulumin kanssa työskentelystä tai sen avulla  ”ennustamisesta”? 🔮💎

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kristallit reissussa

Tuskailin ennen matkaa sen kanssa, että mitkä kivet pakkaan mukaan reissuun, haha! Toki näiden suhteen mennään vahvasti intuitiolla, mutta ajattelin esitellä teille kivet ja kristallit, jotka pakkasin mukaan maailmalle. Näiden jälkeen tosin nappasin mukaan vielä muutaman extran, kuten savukvartsin ja mustan turmaliinin. Myös täältä matkalta on tullut ostettua muutamia kiviä ja voisin jossain vaiheessa tehdä niistä ihan oman postauksensa 💎

Mukaan reissuun lähtivät:

 

Amatsoniitti. Vaalean vihreä kivi on unikiveni ja itseasiassa ihan ensimmäisiä kiviäni, sekä myös yksi suosikeistani. Tätä kannan usein mukana, käsilaukussa, matkoilla jne.. En oikein tiedä mikä tässä on, mutta tämä tosissaan saa mielen rauhoittumaan. Ehkä silläkin on merkitystä, että turkoosi on yksi lempiväreistäni. Amatsoniitin sanotaan tepsivän erityisesti stressiin ja rauhoittavan kaaoksen keskellä. Hoitava kivi energisoi myös sydänchakraa ja auttaa käsittelemään tunneperäisiä traumoja.

Ruby in fuchsite. Violetin, vihreän ja turkoosin sävyinen kivi on nimensä mukaisesti rubiinin ja fuksiitin sekoitus. Rubiini on horoskooppimerkkini leijonan nimikkokivi ja ehkä siksi tunnenkin erityistä vetoa tähän? Positiivisuutta, energisyyttä ja motivaatiota tuova kivi kannustaa tavoittelemaan omia unelmiaan. Jään monesti ihan tämän lumoihin tutkimaan kiven kuvioita ja varsinkin noita rubiini-osia. Tämä on ehdottomasti yksi kauneimmista kivistäni!

Melaniitti (musta garnet). Tämän ostin syksyllä Loseista, enkä edes tainnut koskaan esitellä kiveä, josta on tullut yksi suosikkini. Olin pyytänyt kivikaupan vitriinistä katseltavaksi ihan muut kivet, kunnes omistaja kysyi, että olenko kuullut tästä, joka on todella vahvasti maadoittava kivi. Melaniitti on kuulemma melko harvinainen ja tämä pieni kivi oli itseasiassa melko hintavakin (tai siis muistaakseni reippaasti yli kympin tai sinnepäin). Jotenkin tuli fiilis, että tämä minun oli tarkoituskin löytää, joten tietty ostin sen. Melaniitin sanotaan karkoittavan painajaisia ja tuovan positiivisuutta elämään.

Ametisti. Tämä on syksyllä Luoston ametistikaivokselta ostettu, eli siis suomalainen ametisti. Ominaisuuksiltaan on ametisti varsin monipuolinen! Suojeleva kivi auttaa karkoittamaan negatiivisuutta, lievittää stressiä ja vähentää ahdistuneisuutta. Ametisti on myös erinomainen kivi meditaatiokiveksi ja nostamaan luovuutta. Onpa sen sanottu auttavan myös unettomuuden hoidossa. Tämä jos joku on kivikokoelman yksi peruspilareista!

Pinkki opaali. Edellisen kerran käydessäni Seraphinessa, valikoitui mukaan pinkki opaali, joka on rauhoittava ja rakkautta symbolisoiva kivi. Itselleni tämä tuli tasapainon kiveksi. Pinkin opaalin sanotaankin auttavan tasapainoittamaan tunteita, vapauttamaan levottomuutta, ahdistuneisuutta ja hoitavan sydänsuruissa.

Spirit quartz. Näköjään ei tästä ollut kunnon kuvaa, mutta multi-kiteinen kvartsi on myös nykyään yksi suosikeistani. Sen sanotaan eheyttävän auraa, harmonisoivan ja auttavan henkisessä kasvussa. Spirit quartzia suositellaan erityisesti esille huoneeseen tai kotiin, jossa se energisoi tilaa.

Herkimerin timantti. Tämä on todella voimakas kristalli, joka värähtelee todella korkealla tasolla. Herkimer puhdistaa auran tukoksia, edesauttaa luovuutta ja tuottavuutta, sekä auttaa tasapainottamaan erityisesti rakkauteen liittyviä tunnetiloja. Onpa sen sanottu elävöittävän unia ja auttavan ratkaisemaan ongelmia unien kautta pidettäessä öisin tyynyn alla.

Vihreä kuukivi. Heh, uskokaa tai älkää, mutta tämä kivi rohkaisee menemään elämässä ”with the flow” ja näkemään asioita kokonaisuuksina. Vihreä kuukivi tuo onnea, maadoittaa, muistuttaa ottamaan elämästä kaiken irti ja kohottaa intuitiota. Ehdottomasti yksi suosikeistani, tämä on myös Loseista ostettu. Ihastuin tähän House of Intuitionissa, enkä voinut jättää ostamatta! Tässä on myös häivähdys persikkaa ja yksi kivistäni, joita tykkään usein ihastella 🙂 Jostain syystä tunnen erityistä vetoa kuukiviin, joita löytyy kivikokoelmasta muutama.

Kiinnittikö joku näistä erityisesti teidän huomion?

Mikä on kivoin? 💎

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kaikki on pilalla?

Päivän postaus tuli tänään hieman normaalia myöhemmin, koska tänään on ollut kiireitä, enkä saanut heti aamusta postausta viimeisteltyä aamukooman keskellä. Olen nyt parina päivänä ollut aamuisin jotenkin ihan yliväsynyt ja täysin jumissa. Lisäksi on kunnon PMS-angstit päällä, haha. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Koomista sinänsä, että idea tähän postaukseen syntyi alkusyksystä Tommin soittaessa minulle puolivitsillä Dj Ibusalin ”Pilalla”-biisin, jota ensimmäisen minuutin kuuntelin lähinnä huvittuneena. Kunnes tajusin kuinka oikeassa nuo osittain varmasti juuri läpällä heitetyt sanat ovatkaan ja tulin todella surulliseksi. Kaikki on pilalla. Siltähän nykymaailma juuri tuntuu, onko kaikki toivo paremman tulevaisuuden suhteen oikeasti jo menetetty? Aihe ja tämä postausluonnos palasivat taas mieleeni bongattuani IG:n feedistä postauksen siitä, kuinka jotkut asiat olivat ennen paremmin. Kuten esimerkiksi sunnuntait. Eihän pyhäpäiviä voi enää pyhiksi kutsua, kaupat ovat auki ympäri vuorokauden, ihmisen on oltava kaikkien älylaitteiden tavoitettavissa 24/7 ja samalla menetetään monilla aloilla nekin pienet ilot lakisääteisistä vapaapäivistä.

Mitä tulee tähän nykypäivän hektiseen maailmaan ja tavoitettavuuteen, siihen että kaikki on saatava NYT HETI, oli sitten sunnuntai tai keskiyö. Juttelimme joku viikko takaperin blogikollegan Elisan kanssa IG:ssä unettomuudesta. Vitsi kuinka yleistä sekin on nykyään! Mutta kuitenkin niin epänormaalia. Ei ihmisen kuuluisi kärsiä unettomuudesta, ainakaan säännöllisesti. Itse laitan tämän täysin nykypäivän piikkiin. Kaikkialta tulee jatkuvasti virikkeitä, pläräillään älylaitteita tunteja päivässä, jos joskus muinoin sait ehkä yhden kirjeen viikossa postitse, pamahtaa sinulle nykyään eri kanavien kautta jopa kymmeniä – tai satoja eri ilmoituksia ja viestejä eri sovelluksista. Aamusta iltaan. Päivittäin. Eipä ihme, että monella on varmasti keho melko ylivirittyneessä tilassa ja kärsitään univaikeuksista. Unohtamatta tätä nykypäivän työelämän tehostamismeininkiä, todella epäsäännöllisiä työaikoja ja sitä, että on joka hetki pakko olla läsnä jossain. Itsekin olen aina aamusta alkaen pää pyörällä kaikkien puhelimen viestien ja ilmoitusten kanssa, jotka eivät edes mahdu näytölle. Siinäpä sitten mietit unisena, että jääköhän nyt jotain tärkeää huomaamatta?

Sitten taas ne ikävät jutut. Herkistyn itse todella helposti kaikesta kurjuudesta ja negatiivisista asioista. Tiedättekö ne surulliset eläinvideot Facebookissa, ikävät uutiset iltapäivälehtien sivuilla ja lista vaan jatkuu. Joku aika sitten aloin hysteerisesti itkeä kun katsoimme Avaraa luontoa, jossa puhvelin poikanen joutui virran viemäksi ja eksyi emostaan. (Joka tosin sitten loppupeleissä sitten onneksi pelastui, kaikkien vuodatettujen kyyneleiden jälkeen). Joku voisi käsittää välinpitämättömyydeksi, mutta myönnän että välillä haluan blokata ikävät asiat ja maailman pahuuden mielestäni. Ihan itsekkäästi itsenikin vuoksi ja sen tähden kuinka tiedän meneväni pois tolaltani ja murehtivani turhaan asioita, joille ei välttämättä voi mitään.

Asia, joka itseäni ahdistaa aivan valtavasti on se, että joka puolella keskitytään vain niihin asioihin, jotka ovat huonosti. Ja siis no, pilalla. Muistatteko milloin olisitte lukeneet uutisista jotain oikeasti positiivisia ja hyviä uutisia? Minä en. Kuinka erilainen maailma olisi, jos keskityttäisiin enemmän korostamaan niitä hyviä asioita sen sijaan, että angstailisimme niiden negatiivisten asioiden parissa. Ja tottakai, on aivan valtavan tärkeää tuoda julki ilmastonmuutosta, herättää ihmisiä omien toimintatapojensa suhteen, mutta siinä samassa pitäisi kuitenkin yrittää iloita myös niistä positiivisista asioista kaiken vuosia kestäneen sotehässäkän ja ankeiden talousuutisten ohella. Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen ajauduin miettimään, että jos tuhat asiaa ovat jo pilalla, mitkä sitten ovat hyvin? Ihmiset ovat alkaneet tiedostamaan enemmän ympäristöseikkoja, pyrkivät vastuullisempaan elämään ja auttamaan enemmän toisiaan. Naisten ja vähemmistöjen asema on parantunut aivan hurjasti jo ihan lähivuosina. Noin muutamana esimerkkinä.

Oletteko muuten kuulleet Vesimiehen ajasta, johon monet astrologit uskovat meidän pian siirtyvän (tai joidenkin mukaan jo siirtyneen)? Astrologian mukaan siirrymme reilun 2000 vuoden välein eri merkin kaudelle, joista edellinen (ja monien laskelmien mukaan vielä nykyinen) on ollut Kalojen kausi, joka edustaa kollektiivisuutta ja painottaa mm. kristinuskoa. Vesimiehen kausi taas edustaa yksilöllisyyttä ja sitä, että fyysisyys ja henkisyys hiljalleen sulautuvat yhteen ihmisten havahtuessa korkeampaan tietoisuuteen. Monet uskovat, että viimeaikojen radikaali maailmanmeno olisi merkki siitä, että siirtyminen uudelle ajanjaksolle on lähestymässä, tavallaan uuden kauden ”synnytystuskia” ennen uuden alkua. Ihmisten tietoisuuden kasvaminen esimerkiksi hyvinvointiin, ekologisiin seikkoihin ja vaihtoehtoisiin uskomuksiin ovat astrologien mukaan merkkejä Vesimiehen kauden lähestymisestä.

Tiedän, että kuulostaa hieman hullulta, enkä itse nyt en osaa tähän ottaa sen enempää kantaa, mutta voihan hommassa olla jotain perääkin? Ainakin ennemmin haluaisin uskoa siihen, että kaikkien näiden ”synnytyskipujen”, viime vuosina tapahtuneiden hirmutekojen, terrori-iskujen, sotien ja muiden seikkojen jälkeen, jotka ovat saaneet ajattelemaan ”ettei maailmalla ole enää toivoakaan”, seuraisi jotain oikeasti hyvää. No, se jää nähtäväksi.

Kuvien kalenteri on muuten Nunucon uusi vuoden 2019 Planner. Minulla on nyt itseasiassa jo kolmannen (vai jopa neljännen?) vuoden putkeen käytössä Nunucon kalenteri, eikä tästä kyllä enää hevillä luovu 🙂 Aina mukana laukussa! Laitan muuten IG:n puolelle vielä myöhemmin käyntiin arvonnan, jossa yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa tuo ensi vuoden kalenteri! Löydätte minut IG:stä nimimerkillä @iines

 

Miten te suhtaudutte maailman menoon? Uskotteko siihen, että parempaa on luvassa? ????

 

Kalenteri saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kolmenkympin kriisi ottaa ja antaa?

Hyvä ystäväni pohdiskeli tässä taannoin Instassa erästä aihetta, joka on paljon pyörinyt myös omissa ajatuksissani kuluvan vuoden, tai oikeastaan näiden parin viime vuoden aikana. Ajatus tai oikeastaan ehkä dilemma siitä, mitä ihminen tai tarkalleen ottaen tässä tapauksessa tämmöinen esimerkiksi kolmekymppinen nainen oikein haluaa elämältään? Siis loppuelämältään. Voiko sitä edes tässä vaiheessa vielä tietää? Tai ylinpäänsä edes miettiä? Kannattaako ennemmin elää päivä kerrallaan sen hetkisessä flowssa sen sijaan, että pohdiskelisi eläkepäiviään? Vauvavuoden aikana lähti pääni sisällä käyntiin jonkinlainen itsetutkiskelun vaihe, joka muuttuvissa muodoissaan on ollut käynnissä siitä saakka.

Lapseni syntymän jälkeen olen nimittäin käynyt mielessäni paljon keskustelua siitä, kuka minä olen, mikä tarkoitukseni ja paikkani tässä maailmassa on? Mitä minut on luotu tekemään ja kuka on se Iines, joka todella haluan olla ”isona”? Olen pohdiskellut tätä samaista aihetta täällä blogissakin useaan otteeseen, mutta nuo ystäväni mietteet nostivat asian jälleen kerran esille. Hei ihanaa, en olekaan ainut joka tätä on miettinyt lähiaikoina! Omalla kohdallani tämä pohdiskelu on ilmentynyt esimerkiksi itseni ja omien ajatusten tutkiskeluna, prioriteettien pohtimisena ja miettimällä juuri sitä tärkeintä: Kuka minä olen, mikä tekee minut onnelliseksi ja mikä on se, mitä haluan elämässäni toteuttaa?

Sinänsä olen huomannut myös lähipiirissäni samanlaista kolmenkympin kriiseilyä (ja paljon!!!), joka on ilmennyt valitettavan paljon esimerkiksi eroina. Näin oman melko suppean empiirisen tutkimukseni mukaan miehet ja naiset kokevat tämän kriisin (yleensä) hieman eri tavoin. Naiset usein alkavat pohtia näitä elämää suurempia kysymyksiä, ehkä vaihtavat hiustyyliä tai työpaikkaa, kun taas miesten kohdalla on tullut nähtyä useampi tapaus, jossa kriiseily menee siihen pisteeseen, että halutaan ero suunnilleen yhdessä yössä, ”koska oma pää on niin sekaisin”. Tuntuu jopa, että tämä on viime vuosina ollut joku ihme ilmiö. Ystäväni on keksinyt tälle jopa oman termin, ”psykoosijuna” 😀

Miksi monet kolmekymppiset sitten lähtevät sen P-junan kyytiin sen koommin ajattelematta nykyhetkeä pidemmälle? Kai me yksinkertaisesti käsittelemme tapahtumia ja vaikeita asioita niin eri tavoin. Enkä nyt halua tehdä mitään sukupuoliyleistystä, mutta kuten sanoin, olemme ystäväni kanssa yli vuosi keskusteltu tästä ihme ilmiöstä, jossa kolmekymppiset miehet yhtäkkiä jollain tapaa flippaavat, pakkaavat kamansa yhdessä yössä ja päättävät alkaa elämään menetettyjä nuoruusvuosiaan. Ja nimenomaan juuri silloin kolmenkympin tienoilla. Kukin tietysti tavallaan, mutta usein esimerkiksi tunteiden ja vaikeiden asioiden käsittely on miehille huomattavasti vaikeampaa kuin naisille. Ehkä vaikeiden asioiden pakeneminen sitten tuntuu siinä vaiheessa helpoimmalta ratkaisulta? Tai ne nostetaan esiin vasta siinä vaiheessa kun sisällä kuohuu jo niin pahasti, ettei muuta vaihtoehtoa ole kuin keksiä joku äkkipako. Naiset ehkä myös pyrkivät käsittelemään vaikeat asiat heti, kun taas miehillä todellisuus iskee vasta paljon myöhemmin tyyliin ”apua, mitä tässä nyt tapahtuikaan?”

Mitä minä sitten haluan? Tietysti ennen kaikkea olla rakastava, tasapainoinen äiti ja puoliso. Tehdä asioita, jotka tekevät onnellisiksi ja joiden parissa pääsen toteuttamaan itseäni. Mitä tulee esimerkiksi työhön, en halua sen olevan koko elämä tai asia, joka vie enemmän energiaa, kuin antaa takaisin. Haluan tehdä yrittäjähenkistä työtä. Semmoista, jossa saan itse priorisoida asiat, vaikuttaa niihin ja näin ollen myös luoda työstä itselleni mielekästä. Minulle on tärkeää, että näkemyksiäni ja mielipiteitäni kunnioitetaan, sekä niille annetaan arvoa, vaikka toinen ajattelisikin eri tavalla. Suurin unelmani työn saralla olisi edelleen  joskus tulevaisuudessa työ, jota voisin tehdä ainakin osan vuodesta ulkomailta käsin.

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanutkin, on nykymaailmassa tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottu työ jo vanhanaikainen malli. Toki edelleen monilla aloilla väistämätön seikka, mutta monessa tapauksessa on silkkaa resurssien ja voimavarojen tuhlausta ”pakottaa” työntekijä työskentelemään esimerkiksi epämieluisina kellonaikoina TAI paikassa, jos mahdollisuus muuhunkin olisi olemassa. Itse esimerkiksi pidän usein asiakkaideni kanssa Skype-paltsuja kotisohvalta heidän ollessaan toisessa kaupungissa tai maassa. Tällöin olen itse mukavuusalueellani turvallisessa paikassa ja aikaa säästyy reissaamisenkin suhteen kun ei tarvitse lähteä vain paltsun vuoksi matkustamaan.

Mikäli olisin luonteeltani radikaalimpi, valmis ottamaan suuria riskejä ja haluaisin vaihtaa täysin alaa, panostaisin varmasti jossain vaiheessa enemmän esimerkiksi pipojuttuihini. Laajentaisin toimintaa, avaisin verkkokaupan, veisin hommaa ulkomaille ja kehittelisin valikoimaan myös muita tuotteita. Mutta, homma on vielä kovin harrastepohjalla, eikä resurssit, saati sitten rohkeus riittäisi moiseen. Ideana tuo olisi kuitenkin unelma! Kuinka siistiä olisi viedä Chunky Beanie maailmalle, haha!

Joidenkin asioiden suhteen en edes jaksa miettiä sen pidemmälle. Esimerkiksi sitä, millaisessa kodissa haluan asua kymmenen vuoden kuluttua. Kerrostalo, omakotitalo, toinen kaupunki? Olen todella tyytyväinen nykyiseen kotiimme ja tämmöisissä jutuissa uskon siihen, että aika näyttää. Toki todella monet haaveilevat jo nuoresta saakka esimerkiksi omakotitalosta. En itse ole oikeastaan ikinä kuulunut näihin, vaikka myönnän toki välillä asuvani jossain todella hulppean ihanassa luksuskodissa. Kukapa nyt ei?

Vastaukseni omaan kysymykseeni lieneekin siis kaikessa yksinkertaisuudessaan: Haluan elämältä sitä, että olen onnellinen, elän tasapainoista elämää ja teen mieluisia juttuja. Sitä, että tunnen saavani arvostusta siitä mitä teen.

 

Ovatko nämä asiat pyörineet teillä mielessä? Onko kohdallanne selvää, mitä haluatte loppuelämältä vai uskotteko hetkessä elämiseen tai kohtaloon?

 

 

Ja ps. Kuvissa niitä Lapin ametistikaivokselta itse louhimiani ametisteja! Nuo kaksi suurinta ostin kaivokselta, siis tuon hiotun ja ison möhkäleen, mutta nuo pikkuiset louhin omin kätösin <3

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.