Jatkuisipa tämä ikuisesti

Elokuu. En voi käsittää, että olemme jo tässä pisteessä. Siis sitä,  jonka saapumista jopa kauhistelin vielä muutama viikko sitten. Kesäkuukausista suosikkeja ovat kaikki, eikä elokuu tietysti yhtään sen vähemmän. Kuten olen maininnut, on kesän loppumiseen havahtuminen kuitenkin itselleni haikeuden aikaa ja se tapahtuu aina juurikin näin elokuun kynnyksellä. Paluu arkeen, uusi luku, uudet haasteet ja syksyyn valmistautuminen. Johon jälkimmäiseen ryhdyn itsekin jo usein aikaisin, kuten tänäkin vuonna aloitin syksyn pipojen neuleurakan jo joskus kesäkuun puolella, haha. Rehellisesti en oikein edes tiedä mistä semmoinen pieni syksyyn liittyvä alakulo edes johtuu? Oikeastaan nykyään tuosta pienestä haikeudesta huolimatta pidän syksystä! Syys- ja lokakuu ovat nimittäin täydellisiä syyskuukausia, mutta ne marraskuun (ja nykyään valitettavasti myös joulukuun) pimeät sadesäät voisin kieltämättä skipata aivan joka vuosi. Huomaan vuosi toisensa jälkeen eläväni kesäisin jonkinlaista ”jatkuisipa tämä ikuisesti”-kautta. Miten sen saisikaan siirrettyä mukaansa myös kesän ulkopuolelle?

Viikonloppuna katsoessani sääennusteita olin vielä hetken jossain keskikesän kuplassa ja intoilin mahdollisten helteiden paluuta. Sitten jälkeenpäin tuumailin, että eiköhän se perinteinen ajankohta niille helteille ole jo takanapäin ja havahduin myös samassa siihen, että ainiin nythän on jo elokuu. Olen itse huomannut loppukesän viitteitä viileämmistä aamuista ja illoista, sekä pimenevistä illoista. Kuten siis teen jokaikinen vuosi juuri tähän aikaan vuodesta 😀 Parin viime viikon aikana olen mennyt kuitenkin taas vaihteeksi johonkin ihan lomasfääreihin, varsinkin sillä viikon takaisella Jkl-visiitillä. Tästä syystä pari omaa projektiani ovat hieman viivästyneet, mutta eiköhän se tästä vielä. Ainakin viimeiset kesäviikot ovat hyvä syy ottaa vielä hetki vähän rennommin. Eipä se nyt kovin vakavaa ole!

Tänä vuonna syksy oikeastaan jännittää tavallistakin enemmän, koska en kertakaikkiaan tiedä mitä on edessä. Olen odottanut opintojen alkamista jo viikkoja ja semmoinen alun into on jopa päässyt jo laantumaan. Välillä saatan jopa unohtaa koko homman, osittain siksi että odottaminen ei ilmeisesti tosiaan ole vahvuuteni. Todellakaan. Innostun jostain asiasta aina täysillä ja jos välissä ei tapahtu mitään, niin saatan aivan unohtaa, että mitään edes on tapahtumassa. Olen kuitenkin todella innoissani uusista opiskelujutuista, enkä nyt sinänsä oikeastaan jännitä itse opintojen alkamista, vaan enemmänkin tämmöistä täysin ”uutta kautta” pitkän opiskelutauon jälkeen. Uskon, että teoreettinen, itsenäisempi yliopisto-opiskelu sopii omalle luonteelleni paremmin, mutta mielenkiintoista päästä tekemään jonkin sortin vertailua tämän ja aiemman AMK-taustani välillä!

Nämä kuvat ovat muuten Vantaan Sotungin Bisan tilalta, josta kävimme muutama viikko takaperin. Maatila myy jokatoinen perjantai ulos tuotteita, eli lähiruokaa parhaimmillaan. Viljelytuotteet ovat luomutuotettuja, itse ostin esimerkiksi uusia perunoita ja inkivääri-hunajaa, jotka olivat kumpikin niiiiiin hyviä. Tulevasta myynnistä kerrotaan aina ennakkoon Bisan tilan Facebook-sivuilla, jossa mainitaan myös joitain myyntiin tulevia tuotteita. Kannattaa käydä kurkkaamassa (ja olla ajoissa paikalla, koska oli kyllä jonoa :D). Syksyä ajatellen suosittelen ehdottomasti tuota Bisan hunajaa!

Noin yleisesti tietenkin jännittää, mitä syksy tuo tullessaan maailman tilanteen suhteen ja mahdollisia uusia tuulia liiketoimintani saralla. Esimerkiksi mitään reissusuunnitelmia en ole tehnyt, enkä jotenkin edes pitäisi sitä tässä tilanteessa soveliaana (okei, paitsi niissä haaveissani :D) kun tulevasta ei ole tietoakaan. Mielestäni tuleva syksy ei kyllä ole matkailun aikaa, korkeintaan täällä kotimaassa. Tehtiin viikonloppuna Tommin kanssa mielikuvitusmatka takaisin meidän maailmanympärysmatkalle ja pisteytettiin vuorollamme jokainen etappi, kertoen samalla omat hyvät ja huonot puolensa kustakin. Toi mieleen monia kivoja muistoja ja toimi myös lievittämään matkakuumetta! Testatkaapas 😀 Useimmiten olen muutenkin viettänyt kesän Suomessa, vaikka parina edellisenä kesänä olenkin tehnyt lyhyemmän tyttöjen kesäreissun ystäväni kanssa. Tänä kesänä ei kuitenkaan harmittanut ollenkaan  olla reissaamatta ja sen myötä olen huomannut löytäneeni yhä enemmän kivoja juttuja läheltä. Kuten nyt esimerkiksi ne luonnonsuojelualueet ja Sipoonkorven kansallispuistot, joista olen aikaisemminkin maininnut.

Liian monen kesän loppumetreillä olen kriiseillyt juuri sitä, ettei muka olisi ehtinyt tehdä läheskään niitä kaikkia kesän to-do-listan juttuja. Tänä kesänä kuitenkin koen, että olen tehnyt ja nähnyt vaikka mitä. Täytyy myös myöntää, etten edes tehnyt mitään listaa tälle kesälle ja taidanpa skipata jatkossakin, jos se enemmänkin aiheuttaa stressiä tekemättä jääneistä jutuista. Eihän nyt kesän ja lomailun tulisi olla mitään suorittamista, vaan enemmänkin ajasta ja yhteisestä tekemisestä nauttimista, aikaa extempore-jutuille, hitaille aamuille (ja päiville :D). Ehkäpä juuri tämän listan puuttumisen vuoksi on fiilis, että olen tänä kesänä nähnyt ja tehnyt jopa enemmän kuin aikaisemmin.

Asiasta kukkaruukkuun. Pidin Jyäskylän reissun ajan hurjan viiden päivän tauon salitreeneistä ja ette usko kuinka jyrän alle jääneen fiilis oli eilen, kolmen peräkkäisen treenipäivän jälkeen. Ja takana oli kuitenkin kuukauden aktiivinen treeniputki, kunnes muutamien päivien tauon jälkeen käykin istten näin. En illalla voinut kun maata sängyssä, haha. Olen pyrkinyt lähiviikkoina taas astetta tavoitteellisempaan treeniin, joten ehkäpä syyttäminen kolotuksista on siis vain puhtaasti tämän tavoitteen edistymisessä 😀

 

Mitäs teidän viikonloppuun ja maanantaihin? 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Työmietteitä, synttärijuttuja ja pientä sijoituspiinaa

Näin hieman vanhempana ja erityisesti kolmekymppisenä olen vuosi toisensa jälkeen havahtunut siihen, että lähden analysoimaan blogissa uutta ikävuotta ja miten siihen suhtaudun. Vähän kuin perusteluna sille, että ikäkriisi on ainakin toistaiseksi pysynyt ainakin jotenkuten loitolla. Silti olen erityisesti tänä vuonna kokenut juurikin jonkinlaista ”kolmenkympin sekavuutta” ja ollut välillä ihan pihalla siitä, mikä roolini tässä maailmassa (äitiyden lisäksi) on ja mikä se on tulevaisuudessa? Ja okei, juuri samaista aihetta käsittelinkin kyllä ahkerasti viime talvena. Tämä vaihe on nyt onneksi ehkä väistymään päin ja kriisistä huolimatta olen kyllä tavallaan tiennyt mitä haluan tehdä ja mikä kiinnostaa, mutta olo on silti ollut jotenkin epävarma ja olen kriiseillyt erityisesti erinäisten päätösten suhteen.

Kuten nyt esimerkiksi sitä, että haluanko tehdä opintojen ohella (osa-aikaisen yrittäjyyden lisäksi) töitä myös ulkoiselle työnantajalle, koska en yksinkertaisesti tiedä opiskeluelämästä ilman työntekoa 😀 Olen opiskelijana aina tehnyt ohella töitä ja varsinkin viime kuukausina olen alkanut kaivata enemmän virallisen työyhteisön pariin ja pientä vaihtelua näiden omien juttujen ohelle, edes nyt sitten osa-aikaisesti tai konsulttina tämän kevään etäilyn ja yksin yrittäjänä vietettyjen kuukausien jälkeen. (Otetaan siis vastaan työtarjouksia, haha!) Huonolla tuurilla voi käydä niin, että kaikki syksyn opintonikin järjestetään etänä. Hainkin erästä osa-aikaista paikkaa ja juteltiin pari päivää takaperin erään aivan huipun tiimiesimiehen kanssa pitkä puhelu tuosta paikasta ja myös kaikesta aivan randomista. Ilmeni, että tunnetaan alalta samoja tyyppejä ja vaikka mitä, haha. Olin samaiseen paikkaan (joka on ollut unelmatyöpaikkani jo pankkivuosinani) haastattelussa erääseen analystin paikkaan talvella, mutta prosessi kaatui meidän kuukauden NZ-reissuun, koska aloittaminen olisi venähtänyt. Nyt taas jouduin toteamaan, etten kykenisi niin suureen osa-aikatuntimäärään mitä ajoittain odotettiin ja 5-päiväiseen viikkoon. Harmittaa, koska homma olisi ollut samanlaista mitä joskus aikanaan tein pankissa ja josta pidin hurjasti :/

Täytin siis eilen vuosia ja mittarissa nyt huimat 33 vuotta! En ole koskaan ollut mikään hc-synttärihifistelijä. Tai siis no tietysti lapsena, silloinhan synttärit olivat jouluaaton kanssa ehkä vuoden kovimmat jutut! Yleensä en jaksa mitenkään tehdä sen kummoista numeroa synttäreistä, järkkäillä juhlia tai varsinkaan näistä ei-pyöreistä. Onhan tuo vuosittainen merkkipäivä kuitenkin jokaiselle jollain tapaa tärkeä ja ehkä vuosi toisensa jälkeen semmoinen tuumailun paikka. Että mitäs nyt ja minne seuraavaksi. 33-vuotta täyttävänä en jaksa juhlistaa merkkipäivää mitenkään erityisemmin, enkä nyt oikeastaan ole muutenkaan tehnyt tätä enää aikoihin. Vuosiin en ole toivonut lahjoja, enkä ole muutenkaan tyyppi joka odottaisi muilta rahallista tai muutenkaan muistamista materian muodossa. Paras synttäripäivä on mielestäni se kun tekee jotain, mitä on pitkään halunnut, syö hyvin ja ottaa rennosti.

Itse hemmottelin itseäni syntymäpäiväni kunniaksi varaamalla ajan lash liftiin about puolen vuoden jahkailun jälkeen. Pistän siitä myöhemmin ennen- ja jälkeen kuvia! Pitihän sitä nyt jotain hieman poikkeavaa keksiä. Kävimme myös kaverini kanssa lounaalla Naughty Brgr:ssa, jonne olen sen korean BBQ:n ohella kaivannut koko kevään ja kesän. Haahuilin vähän kaupungilla ja vein vähän randomisti aamulla kaapista löytämäni 20 vuotta sitten kuvaamani videokameran nauhan digitoitavaksi (en ehkä malta odottaa, että saan sen!!!), koska päätin vuoden 2020 olevan juuri täydellinen aika muistella sitä, mitä 20 vuotta sitten on kuvaillut! Vietin illan läppärillä, koska tällä viikolla tehtiin taloyhtiön hallituksessa kokouksessa (jossa en itse edes ollut) päätös, että minusta tehdään tämän meidän pienen taloyhtiön isännöitsijä entisten isännöitsijä-asukkaiden muuttaessa pois. Hahaha! Minä isännöitsijänä, lol.

Silloin kun muutimme tähän, meinasi isännöitsijän nakki napsahtaa meille ensimmäisen kerran ja nyt oli ehkä ihan kohteliasta ottaa se vastaan. Katsoin ensin hieman kauhulla vuoren korkuista mappikasaa ja tuumasin, että nyt on kyllä tehtävä JOTAIN! Käytin illan siihen, että organisoin taloyhtiön hommat alulleen digiaikaan ja olin ehkä jopa vähän innoissani! Ensin ajattelin, että homma on tod.näk täysi katastrofi, mutta tämä ei ole kyllä mitään esimerkiksi oman toiminimeni pyörittämisen rinnalla. Rakastan nimittäin asioiden organisoimista ja siis kaikki fyysiset isännöitsijän hommat ovat kyllä Tommin heiniä. Itsehän en lähde meidän pihapihaan pyörimään Salkkari-Seppona ja fiksailemaan jotain räystäitä, haha 😀

En ollut kaivanut taroteja esiin melkein puoleen vuoteen, mutta pari viikkoa sitten tein itselleni mini-tulkinnan ja sainpa sen myötä pari oivallustakin mietittäväksi 🙂

Eräs juttu, jonka kanssa olen vähän kriiseillyt viime aikoina on mun Teslan osakkeen kohtalo! Ja niin, sen yhden Teslan osakkeen, haha. Ostin viime vuoden lopulla tuon yhden Teslani noin 300eurolla ja arvo pyörii tällä hetkellä noin 1400 eurossa, parhaimmillaan 1500 eurossa. Vielä keväällä kauhistelin 800 euron hintaa, joka nyt ei tietysti ole mitään verrattuna tähän nykyiseen. Ehkäpä hieman harmittaa, etten yksinkertaisesti uskaltanut ja raaskinut viime vuonna ostaa useampaa Teslaa. Niillä voitoilla olisikin suorastaan juhlinut! Tällä viikolla odottelinkin Teslan tulosjulkistusta ja päätin, että jos arvo nousee taas 1500e hujakoille, pistän myyntitoimeksiannon ilmoille. Näin ei kuitenkaan käynyt, eikä osakkeen arvo liikkunut juuri ollenkaan. Seuraillaan siis tilannetta edelleen. Eniten siis hämmentää se, kuinka korkeaksi tuo nyt enää voi nousta 😀 On jo pitkään himottanut pistää tuo myyntiin, odottaa erästä toista mahdollista pörssilistautumista tai sitten vaan sijoittaa tuotot indekseihin. Mielessä onkin kesän jälkeen kirjoitella myös syksyn säästö- ja sijoitussuunnitelmista!

Tämmöisiä juttuja mieleessä tänään!

 

Kivaa viikonloppua teille 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Hellettä ja höpinöitä

Hellurei! Pieni tovi vierähti taas edellisestä postauksesta, mutta täällä taas. Näin alkuun haluan todeta, että epätasainen postaustahti saattaapi jatkua vielä nyt kesäviikkojen aikana – aurinkoiset päivät ovat nimittäin vieneet mukanaan (varsinkin nyt helteinä) ja samassa on unohtunut kuvailu, eikä ole juurikaan tullut vietettyä läppärillä aikaa. Somettomampi arki on myös tuntunut jotenkin ”oikealta” ja vapauttavalta, jonka vuoksi olen pyrkinyt edelleen pitämään pientä etäisyyttä kaikkiin kanaviin. Arjessa on ollut myös kaikkea muuta tuumailtavaa, mutta päällimmäisenä on kuitenkin huomannut, kuinka paljon säästyy aikaa ja ajatuksia kaikkeen muuhun elämässä kun on pysytellyt ”offline”. Hassua sinänsä, etten ole pitänyt tämmöistä taukoa vuosikausiin ja vasta nyt huomaa, kuinka erilaista se arki onkaan ilman niitä ennen niin itsestäänselviä juttuja. Toivon kuitenkin, että rytmi täällä taas palaa!

Olenkin tuumaillut, että haluaisin jatkossa mahdollisesti panostaa taas enemmän blogiin Instan sijaan, mutta sitten taas IG/Facebook-monopolin huomioon ottaen miettinyt, että olisiko siinä edes järkeä? Täytyy siis vielä tuumailla ajatusta. Päällimmäisenä on jotenkin ollut turhautumisen fiilikset siitä, etten jotenkin itse ole hetkeen saanut tietynlaista tarttumapintaa somesisällöistä ja havahtunut kerta toisensa jälkeen siihen, että some on (varsinkin koronan keskellä) tuottanut itselleni jostain syystä enemmän negatiivisia, kuin positiivisia tunteita. Tämä taas on johtanut siihen, että olen ollut myös itse päivittämättä ja ehkä jopa jotenkin tarkastellut kaikkea tauon jälkeen semmoisen ”onko tässä nyt mitään järkeä tai kiinnostaako ketään”-kritiikin kera. Viime viikkojen teemana onkin siis vahvasti ollut some-puntarointi eri aspekteista!

Noin yleisesti olen pyrkinyt edelleen viettämään melko kontativapaata arkea, vaikka rajoituksia onkin höllennetty. Toki on ihanaa, että elämä normalisoituu näiden poikkeuksellisten kuukausien jälkeen, mutta jotenkin ei ole tuntunut siltä, että haluaisi vielä suinpäin rynnätä asioille ja ihmisten ilmoille, ellei nyt aivan pakottavaa tarvetta ole. En suoranaisesti ole mikään hysteerikko, mutta en itse mielellään ole ensimmäisten joukossa sairaana jos toisesta aallosta alkaa tulla merkkejä. Ei nyt sillä, että olisin täysin eristyneenä koronapeloissani, mutta jotenkin tässä kevään mittaan on tottunut näihin melko tuttuihin ympyröihin, vaikka kieltämättä onkin haikaillut esimerkiksi museoiden perään. Rohkein askeleeni tähän mennessä oli maanantaina kun uskaltauduin ensimmäistä kertaa kuntosalille noin viiden kuukauden tauon jälkeen. Haha 😀

En muistanutkaan, etten viimeksi maininita mitään päivitystä siitä valintakoe-casesta, josta paasasin toukokuun puolella melkoisesti. Tosiaan, kuten arvelinkin, en päässyt maantieteen valintakokeen toiseen vaiheeseen, mitä nyt en tämän katastrofihaun jälkeen edes jaksanut toivoa. En siis viitsinyt lannistua asiasta, joka oli aikalailla odotettavissa. Toisaalta harmittaa edelleen, että valinta mantsan ainereaalin perusteella jäi kiinni muutamista pisteistä ja yhtä pykälää parempi arvosana äidinkielestä olisi todennäköisesti avannut tien sitä kautta. Eipä voi mitään! Tässä kun ei kesän kynnyksellä mistään tiennyt mitään niin ryhdyinpä radikaaleihin toimenpiteisiin ilmoittautumalla uusimaan äikän yo:n syksyllä, haha. Olisi mielekiintoista kuulla, että onko joku teistä uusinut yo-arvosanoja näin aikuisena?

Hassua sinänsä, etten ole koskaan edes harkinnut moista, mutta yhtäkkiä tuntui, että voisi olla hauska idea yrittää kohottaa yhtä tai kahta arvosanaa näin 15 vuoden jälkeen. Varsinkin kun ei tiedä, että intoutuuko vielä myöhemmin noihin mantsan hakujuttuihin tämän hieman extempore-haun jälkeen. Viime viikolla olin kuitenkin toisen vaiheen valintakokeessa erääseen toiseen hakemaani ohjelmaan, joten jännityksellä odotetaan kuinka paikan kanssa käy! Meinasin alunperin ilmoittautua avoimen yliopiston kesäkursseille, koska jo jonkin aikaa on ollut fiilis, että olisi kiva opiskella jotain pienimuotoisesti tai sivutoimisesti muun arjen ohella, mutta unohdin koko homman kun pasmat menivät sekaisin noiden lukuhommien kanssa 😀

Ainiin ja juhannuskin vierähti ohi! Vietettiin juhannusviikkoa äitini mökillä Keski-Suomessa, jonne läksin siis ensimmäistä kertaa luultavasti yli 15 vuoteen. Olen vasta viime vuosina intoutunut enemmän mökkielämästä, mutta on kestänyt sopeutua ajatukseen useasta päivästä ilman sähköjä ja juoksevaa vettä (varsinkin lapsen kanssa, iik), mutta suunnitelmien oltua auki vielä juhannuksen lähestymistä, päätimme rohkaistua mökkiseikkailun suhteen. Ja onneksi niin, oli jo aikakin päästä viettämään lapsen ensimmäistä mökkijuhannusta luonnonrauhaan. Piipahdimme samalla reissulla pikaisesti myös Jyväskylässä, mutta harmikseni en taaskaan ehtinyt käydä juuri missään (tietty Sohwia, Vaajapörssiä ja lapsuuteni suosikkipuistoa Yrttisuon perhepuistoa lukuunottamatta :D), joten kai sitä täytyy taas kerran pistää suunnitteluun uusi Jkl-visiitti loppukesälle.

Oletteko jo palanneet normaaliin arkeen vai mietityttääkö vielä?

 

Entäs mitä teitte juhannuksena? ✨

 

Ps. Tajusin muuten juuri, että videoni Cookinsaarilta odottaa kaikkien näiden kuukausien jälkeen edelleen editointia!! Yritän lähiaikoina saada sen ulos. Vime kuukausina olen potenut jonkinlaista matka-ahdistusta, enkä ole edes jaksanut haaveilla tulevista reissuista, mutta tällä viikolla on iskenyt joku ihme paratiisin kaipuu pitkän tauon jälkeen 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.