Heinäkuu puhelinkuvina ja mitä kuuluu?

Taas maanantai ja uusi viikko! Heinäkuussa olen nauttinut normaalia enemmän näistä rauhallisemmista arkipäivistä ja erityisesti hiljaisista aamuista. Tänään heräsin ensimmäisen kerran viiden jälkeen, mutta nukahdin hetkeksi uudestaan. Heräsin tunti myöhemmin 6:20 kellonsoittoon niin töttöröö, että olisin helposti voinut nukkua vielä parikin tuntia lisää, mutta en aamuisin vain malta olla heräämättä. Vaikka välillä olenkin aivan silmät ristissä. Monesti nousen jo kuuden jälkeen ilman kelloa, mutta näin viikonloppujen jälkeen tekee aina tiukkaa, vaikka tämäkin nyt on vähän suhteellista. Nukuimme siis viikonloppuna jopa ruhtinaallisesti 8.15 asti, haha. Tänään päätinkin kirjoitella kuulumisia heinäkuulta puhelin- ja pokkarikuvapläjäyksen kera (ja siis KYLLÄ, olen mennyt teknisesti 10 vuotta ajassa taaksepäin ja kannan nykyään välillä mukana digipokkaria :D:D Vähän kuin silloin kun aloitin bloggaamisen, lol).

Parin viime viikon aikana olen vihdoinkin innostunut (vai sanoisinko ennemminkin uskaltautunut) käymään enemmän ihmisten ilmoilla ja ehkäpä toisaalta on ollut aikakin. Sen jälkeen kun et ole käynyt kaupoissa tai ravintoloissa kuukausiin, tuntuu moiset elämykset nyt aivan kuin tekisi jotain ensimmäistä kertaa. Tietty pieni pelko tulevasta kolkuttelee edelleen ja pyrimme turvavälien lisäksi kantamaan aina käsidesiä mukana. Maalaisjärjellä kun pääsee melko pitkälle tässäkin asiassa.

Aloitettiin pitkän tauon jälkeen uudestaan myös meidän kirjastoperinne! Kävimme aikaisemmin aina kerran viikossa pojan kanssa kirjastossa lukemassa ja lainailemassa kirjoja. Kunnes siis tuli korona. Heinäkuussa uskaltauduimme takaisin kirjastoon ja vaikka siellä aika tyhjää olikin, niin ei tällä kertaa jääty hengailemaan kuin hetkeksi, vaan lainattiin kirjat ja suunnattiin kotiin lukemaan. Mun heikkous kirjastossa on bestseller-hylly, josta löytäisin aina useamman kirjan! Harmi vaan, että yritän aina rajoittaa valinnat kahteen, koska noiden suosittujen kirjojen 14 päivän laina-aika ei koskaan riitä useampaan 😀

Ehkäpä heinäkuun kohokohta on tähän mennessä ollut se kun pari viikkoa takaperin päätettiin lähteä koko perhe Triplan East Marketin korean BBQ:hun. Alustuksena siis, että kävimme tuolla viimeksi / ensimmäisen kerran vuodenvaihteessa ja rakastuin korealaiseen BBQ-käytäntöön niin, että olen jo kuukausikaupalla haaveillut pääseväni uudestaan.

Homma toimii siis niin, että BBQ-menu tarjoillaan aina vähintään kahdelle kerrallaan. Perushintaan sisältyy kasviksia, riisiä ja kastikkeita, jonka lisäksi saa tilata listalta mieleistään kalaa, lihaa tai rapuja. Ainekset grillaillaan hiljalleen BBQ-pöydän omalla BBQ-pannulla ja maustetaan pöytään tuotavilla BBQ-mausteseoksilla, jotka ovat niiiiiin hyviä! Itse grillaamiseen menee jonkin verran aikaa ja koska aineksia grillaillaan pienissä erissä, ei tuonne kannata suunnata aivan kamalan nälkäisenä. T. Minä, joka olen nimenomaan molemmilla kerroilla ollut supernälkäinen ja syönyt ekat grillaukset aivan raivolla. Kokemuksena on korean BBQ todella kiva, varsinkin jossei ole aikaisemmin käynyt. Sopii loistavasti vaikka illanviettoon ystävien kanssa, koska tuohon saa rauhassa ruokaillessa menemään aikaa, jolloin ehtii hyvin vaihdella kuulumisia. Käsittääkseni järjestetään BBQ aina iltaisin klo 17 ja pöytävaraus taidetaan vaatia, mikäli toivoo juuri tuota, koska paistopaikkoja on rajallisesti ainakin tuolla East Marketissa. Mä niiiiin haluaisin taas tällä viikolla tuonne synttäridinnerille!

Olemme pojan kanssa yrittäneet keksiä nyt kesän aikana kivaa näkemistä ja tekemistä. Linnanmäelle ei olla vielä ehditty ja ollaankin yritetty käydä kivoissa paikoissa, jotka eivät vaadi julkisia kulkuneuvoja. Suuntasimmekin viime viikolla retkelle Fallkullan kotieläintilalle katselemaan kotieläimiä ja maisemia. Poika tykkäsi eniten lampaiden ja pupujen katselemisesta, vaikka semmoinen vanhan ajan rakennusten miniversio-leikkipaikka taisi olla se kaikkein mieleinen juttu 😀 Loppukesän suunnitelmissa onkin mennä myös mm. Helsingin luonnonhistorialliseen museoon, josta pieni on jauhanut jo kuukausia.

Muita heinäkuun juttuja? Koiran ulkoilutusharjoitukset nyt ainakin, poika haluaa aina ulkoiluttaa vain ja ainoastaan Bixua, joka kävelee aina niin nätisti kun tietää pienen olevan taluttajana. Muistan edelleen ikuisesti kun joskus pienenä lähdin kysymättä lupaa ulkoiluttamaan meidän dalmatialaista pienelle lenkille meidän omakotitaloalueella. En siis muista tarkkaan miten tämä meni, mutta oli kesä ja muistaakseni vaan otin koiran mukaan salaa, perus ”lähdenpä nyt tästä ulkoiluttamaan tätä mun about tuplasti itseäni painavampaa hauvaa” :D. Olin siis about joku 5v. Hiippailtiin ulos ja jossain vaiheessa iski pieni pelko kun tajusin, että iso koira nyt ehkä saattaa mennä vähän nopeampaa kuin ajattelin ja sumuisten muistikuvieni mukaan koira ehkä jossain vaiheessa näki jotain, alkoi vähän vetää, jolloin kaaduin ja raahauduin tyyliin siinä perässä hiekkatiellä metrin tai pari. Kylläpä vähän jännitti siinä vaiheessa, mutta onneksi oltiin ehkä reilun 100m päässä kotoa ja päästiin sitten jotenkin turvallisesti takaisin. En muista miten ja mitä sitten kävi. Luultavasti tuli sanomista 😀

Kässäjuttuja on tullut taas puuhasteltua enemmän! Nyt olenkin yrittänyt lähinnä miettiä, että mitä kivoja juttuja keksisin syksylle? Eilen sain lenkillä erään kaulaliina-idean, mutta onko teillä jotain toiveita mihin ehkä syksyksi toivoisitte tänne ohjetta?

Tommin tekemä ceviche!

  Kesäruokaa, tottakai! Jaoinkin IG storieseissa noiden munakoisoviipaleiden ohjeen viime viikolla, ne ovat mun ihan lemppareita nimittäin! Munakoisoa ja kesäkurpitsaa on tullut syötyä melkein päivittäin, niistä saa helposti eri versioitakin niin ei pääse kyllästymään.

Ohje lyhykäisyydessään myös tähän: Leikkaa munakoisot (tai kesäkurpitsat) viipaleiksi, aseta pellille ja itketä mielellään kahdesti neste pois. (Eli ripottele päälle suolaa, jotta neste nousee pintaan ja pyyhi pois talouspaperilla.) Tee öljyseos esimerkiksi oliiviöljystä, suolasta, pippurista ja kevätsipulista, valele öljyseosta viipaleiden päälle ja paista uunissa 200c noin 30min välillä tarkkaillen. Sain instassa myös toisen vinkin, joka oli NIIIN hyvää! Eli viipaleita paistetaan ensin uunissa noin 20min, jonka jälkeen lisätään päälle punaista pestoa, laitetaan uuniin vielä noin 10 minuutiksi, jonka jälkeen päälle murustetaan vielä fetajuustoa ja paistetaan lopuksi 5 minuuttia lisää. Nam!

Ja niin. Olen ehkä näiden kaikkien kotona rönttövaatteissa vietettyjen kuukausien jälkeen myös päättäny yrittää pukeutua vähän useammin järkeviin vaatteisiin ja käyttää jopa korvakoruja 😀 En uskonut, että voisin koskaan kyllästyä tämmöiseen etämeininkiin täällä kotona, mutta se raja on tainnut lähiaikoina tulla vahvasti vastaan..

 

Kivaa maanantaita! ✨

 

Ps. Sain toiveen kirjoitella pääsykokeisiin lukemisesta ja yleisestikin valintakoe- ja hakujuttuja, joten yritän saada postauksen tällä viikolla valmiiksi!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Menneiden kesien muistoja ja mietteitä heinäkuulta

Heinäkuun alku on tarkoittanut omassa arjessani paluuta hiljalleen yritystoimintani pariin kesäkuun lomaviikkojen jäljiltä. En ole muutenkaan oikeastaan koskaan ollut virallisesti kesälomailija, vaan olen suurilta osin viettänyt lomaviikkoni talvikaudella niin kauan kuin muistan. Tänä kesänä on kuitenkin tuntunut kivalta lomailla ensimmäistä kertaa aikoihin, ihan siis kunnolla. Itselläni onkin heinäkuun agendalla suunnitella jo alustavasti syksyn juttuja ja kasata ajatuksia noin yleisestikin kevään jäljiltä.

Koin koko kevään ajan nimittäin jonkinlaista kriisiä myös ammatillisesti. Olin todella lannistunut yrittämisen suhteen ja inspis blogiinkin oli jostain syystä hukassa. Lisäksi olin mukana loppusuoralla eräässä piinaavan pitkässä rekryssä, projektissa jonka parissa olisin mielelläni viettänyt nämä kuukaudet ennen (silloin vielä todella epätodennäköisten) opintojen aloittamista. Se kariutui kuitenkin lopulta kokonaan yrityksen sisäisiin muutoksiin ja totesin, että tässä kyllä kaivataan pientä lomaa kaiken härdellin jälkeen. Heinäkuun alkaessa on fiilis kuitenkin ollut aivan eri sfääreistä ja tälle kyllä löytyy selityskin, jota en tosin ala tässä samaisessa postauksessa tänään avaamaan.

Ja hah, olen melkeinpä joka syksy kirjoittanut siitä kuinka aloitan aina elokuussa jotain uutta! Ja nimenomaan juuri elokuussa. Koulun, uuden työn, julkaisen pipomalliston tai päätän ryhtyä yrittäjäksi. En voi siis uskoa todeksi, että tänäkin vuonna koittaa juurikin elokuussa jotain uusia tuulia aloittaessani taas opinnot. Vielä kuukausi takaperin mietin huvittuneena, etten kestä jos myös vuonna 2020 on moinen virstanpylväs 😀 Ei siitä näköjään eroon pääse!

Tänä kesänä olen jostain syystä miettinyt paljon nuoruusvuosien kesiä. Niitä kertoja kun teininä kökötin kesämökin nurkassa, kuunnellen Sonyn kannettavalta cd-soittimelta jotain Eminemin levyä uudelleen ja uudelleen. Samalla toivoen, että patterit kestäisivät kotiin saakka ja aika kuluisi edes vähän nopeammin. Tai kun pyöräilin kaupunginkirjastolle, pörräilin hyllyjen välissä bongaillen kiinnostavia aiheita ja lainasin kassillisen luettavaa, joiden pariin uppouduin päiväkausiksi. Ja vitsi kun kesät tuntuivat tuolloin kestävän vähintään ikuisuuden. Nyt niistä taas tuntuu olevan aikaa kirjaimellisesti ikuisuus! Odotin aina jo vähintäänkin innolla kouluun palaamista elokuussa. Tiedättekö sen tunteen kun huomasit aikaisin aamulla lähtiessäsi pyöräilemään, että aamut alkavat olla jo koleita ja mielen valtasi haikeus siitä, että kesä tosissaan on ohi. Tai kun valvoit ulkona nähdäksesi loppukesän ensimmäiset pimenevät illat.

Huh, rehellisyyden nimissä tuntuu siltä, että olen vasta aivan viikon tai parin aikana alkanut ”toipua” tästä keväästä ja kaikesta mitä ympärillä onkaan viime kuukausina pyörinyt. Olen kieltämättä itsekin hieman yllättynyt siitä, kuinka paljon olen tarvinnut jonkinlaista prosessointiaikaa muutoksille ja kaikelle, mitä tässä puolen vuoden aikana on ollut. Eli aivan liikaa odotusta, juonenkäänteitä ja epätietoisuutta ainakin omaan kapasiteettiini nähden. Monesti on tuntunut siltä kuin joku olisi yhtäkkiä painanut elämässä pause-nappia ja tarkastelisi omaa elämäänsä jotenkin menneisyyden silmin. Pysähdys, käännekohta tai pohdiskelun paikka. Kaikki nämä kuvaavat mennyttä kevättä ainakin omalla kohdallani. Haaveilu asioista, jotka ovat yllättäneet jopa itseni. Aivan kuin asiat olisivat yhtäkkiä kääntyneet ylösalaisin. Asiat, joista haaveilin aikaisemmin eniten ovat nyt pinkan alimmaisena ja samalla on alkanut avata mieltään aivan uusille jutuille.

Olenkin pohtinut sitä, miksi nämä menneisyyden muistot ovat palanneet mieleeni niin vahvasti juuri nyt? Ehkä tässä keväässä on ollut ilmassa samanlaista odotusta kuin noina menneinä vuosina. Samalla tavalla kun nuorena odotti (ja ehkä samalla vähän pelkäsi) tulevaa, itsenäistymistä ja uutta kouluvuotta on tänä keväänä ehkä ollut havaittavissa samanlaista odottamisen meininkiä. Mihin maailma on menossa? Mitä seuraavaksi? Unohtamatta tietysti sitä, että ainakin minulla on kevätkuukausina ollut tavallista enemmän aikaa pohdiskella elämää, tulevaa ja noh, kaikkea. Moni asia on tietysti edelleen epävarma ja maailma edelleen osittain odotustilassa, mutta nyt on kuitenkin hahmottunut seuraava suunta.

Semmoisia mietteitä tänään. Kellään pyörinyt mielessä samoja fiiliksiä?

 

Ja hei kivaa viikonloppua! 🌞

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Viikonlopun kuulumisia ja pari Vantaa-poimintaa

Viikonloppu vierähti jopa aivan poikkeuksellisesti kun Tommi lähti viikonlopuksi Tampereelle ja sain ystäväni yökylään Jyväskylästä. Otimme meidän auton alle lauantaina ja kävimme kiertelemässä muutamia kirppiksiä, kuten Klaukkalan Viirin kirppis ja vähän randomisti Myyrmäen Fida + kierrätyskeskus, joiden olemassaolosta ei ollut hajuakaan ennen tätä. Istuttiin autossa Viirin pihalla ja tuumailtiin, että minne ihmeeseen sitten? Googlailukierroksella löysi Viivi sitten tuon Myyrmäen Fidan, jonka vierestä löytyikin myös kierrätyskeskus. En ole käynyt aikoihin kirppiksillä ja olin jopa hieman pettynyt, etten löytänyt yhtäkään kivaa kippoa, kuppia tai punottua koria, joihin olen hulluna ja joita lähtee yleensä aina matkaan. Ehkä joku toinenkin siis bongailee samoja kohteita, heh. Pari pientä juttua löysin, jotka voin jossain vaiheessa vilauttaa täälläkin! Ainiin ja pahoittelut tästä blogin kuvanlaadusta näin kesällä. Olen jo aivan tottunut näihin ihme puhelinkuva-otoksiin, enkä ole kaivanut järkkäriä jemmasta yli kuukauteen. Tarkoitus olisi kyllä taas yrittää panostaa ”kevyemmän kesämeiningin” jälkeen myös parempiin kuviin 🙂

Kirppiskierroksen jälkeen poikkesimme Vantaan Fazerilaan myöhäiselle brunssille. Joskus vuosia takaperin (eli about vuonna 2011-2012, haha) oli Fazerin brunssi Kluuvissa aivan suosikkini ja olen yrittänyt jo varmaan yli vuoden houkutella puolisoa lähtemään joku viikonloppu tuonne Fazerin ”pääkonttorille” brunssittelemaan, mutten edelleenkään ollut päässyt sinne, paitsi siis nyt 😀 Olen siis jostain syystä vähän hulluna kaikkeen (ruokaan liittyvään) tehtaanmyymälä-meininkiin ja pienenä suosikkini oli Jyväskylän Vaajakoskella Pandan tehtaanmyymälä, jonne viimeksi ennen juhannusta yritin houkutella Tommia. (Ainiin ja Arabian tehtaanmyymälä on myös paras, vaikkei nyt ruokaan liitykään!)

Fazerilasta ei löydy (ainakaan enää puolenpäivän jälkeen) buffet-muotoista brunssia, mutta valikoimassa oli erillinen kesäbrunssi, johon sai valita purtavaa eri kategorioista vitriinin takaa. Erilaisia leipiä, täytettyjä croissanteja, kakkuja, käsintehtyjä kovehteja, keittiöstä tuotava munakokkeli tai salaatti ja kahvi. Otettiin tuo brunssi puoliksi ja olimme molemmat silti sen jälkeen aivan ähkyjä! Mutta oli aivan superhyvä! Haaveilen jo meneväni tuonne uudestaan. Vinkkiniä kuitenkin, että kannattaa pantata nälkää ainakin ennen tuota brunssia 😀 En muista milloin olisin viimeksi syönyt aamiaiseksi croissanteja (jos nyt jotain lentokoneen aamiaisen kylkiäistä ei lasketa, lol) ja tuli aivan mieleen meidän viimeisin Biarritzin reissu kun fiilistelin sitä kuinka Biarritz tuntui kuin kodilta ja olin aivan varma, että muutamme sinne vielä. Aamupalalle menin melkeinpä joka aamu erääseen läheiseen kahvilaan, otin perinteisen ranskalaisen aamupalan (eli croissantin, hilloa, tuorepuristetun appelsiinimehun ja erikoiskahvin) ja mietin, että kylläpä olisi elämää asustella täällä ja syödä joka päivä croissanteja. Haha.

Takaisin Fazerilaan, joka oli itseasiassa todella kiva kokemus! Paikan päällä järjestetään opastettuja Fazer Experience-kierroksia (maksullinen), jonka aikana tutustutaan yrityksen toimintaan, historiaan, maistellaan tuotteita ja lopuksi saa mukaansa vielä tuotekassin. Emme siis käyneet kierroksella, mutta jostain syystä alkoi se houkuttelemaan ja ilmeisesti muitakin, koska kuulin infotiskin työntekijän sanovan eräälle naiselle, että päivän kierrokset on jo myyty täyteen. Mietimme, että melkoisen nerokasta markkinointia kun ihmiset maksavat rahaa siitä, että pääsevät kuulemaan yrityksestä ja tuotteista. Siinä määrin siis, että näille kierroksille on näköjään ainakin ajoittain jopa tunkua! 😀 Fazerilasta löytyy tosiaan myös myymälä, josta saa ostaa about jokaikistä Fazerin tuotetta ja jopa minä olin jokseenkin innoissani siellä kiertelemässä, vaikken juurikaan edes syö karkkia. Fiilistelin tuota Fazerin vierailua (ja brunssia) vielä illallakin, hah!

Fazerilla oli muuten myös hyvä selfie-piste! 😀

Asumme sen verran lähellä Vantaan rajaa, että monesti tulee asioitua Vantaan puolella sen sijaan, että lähtisi esimerkiksi keskustaan ostoksille tai hoitamaan asioita. Nyt kesällä olen pyöräretkillä löytänyt itseasiassa vaikka mitä kivoja paikkoja Vantaan puolelta! Viikonloppuna kun pohdimme niin totesimme, ettei Vantaan kohteita promota juuri missään. Monet ehkä tietävät Heurekan, Helsinki-Vantaan lentoaseman, Jumbon ja Ikean, mutta siinäpä se. Ainakaan omalle kohdalleni ei ole kuluttajana tullut koskaan vastaan mitään Visit Vantaa-materiaalia. Tässä olisikin potentiaalia! Saada ihmiset vaikka Helsingin puolelta tutustumaan enemmän kivoihin pieniin paikkoihin Vantaan puolelle, koska olen itse ainakin monesti törmännyt siihen olettamaan, ettei Vantaalla ”ole mitään” ja itsekin matkailumarkkinoinnin kohderyhmään kuuluvana altistuisin mielelläni enemmän Vantaan lähimatkailun promoamiselle. Etenkin kuin monilla saattaa olla tietynlaisia olettamuksia kaikesta kehän ulkopuolella.  Konkreettiset listaukset esimerkiksi kivoista brunssipaikoista, kirpputoreista, erikoisemmista museoista, luonnonsuojelualueista ja ulkoilu- tai pyöräilyreiteistä voisivat houkutella varsinkin nuoria aikuisia vaikkapa viikonloppuisin enemmän Vantaan puolelle Helsingistä ja Uudenmaan sisältä. Näitä kivoja poimintoja kyllä löytyy jos menee itse tutkimaan Visit Vantaan sivuja tai Instagramia, mutta sinnekin ajauduin itse siis juuri äsken asiaa tässä pohtiessani. Tässäpä siis pieni kehitysidea Vantaan kaupungille! Olisi kiva saada Vantaalle enemmän some-edustusta ja nostaa esille vahvemmin niitä kivoja juttuja.

 Poikkesimme muuten viikko takaperin sunnuntaina helleaallon päätteeksi uimaan Sipoonkorven Storträskiin ja vähänkö olin innoissani! Sipoonkorven kansallispuisto on ollut ehkä lemppariasiani koko kesässä, tämä sunnuntainen oli jo kolmas kerta siellä kesän aikana. Tänä kesänä olen jostain syystä innostunut erityisesti kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden bongailusta ja yhtäkkiä tuntuu, että niitä paljastuu aivan joka paikasta. Sipoonkorvessa olen käynyt pari kertaa pyörälenkillä ja samalla (taas kerran) ihmetellyt sitä kuinka siistejä paikkoja (ja peltomaisemia) löytyy ihan pyörämatkan päästä Helsingistä.

Rakastuin tuohon mini-saareen! Mäkin haluan <3

Monet Sipoonkorven reiteistä ovat pienen lapsen kanssa talsittavaksi ehkä vähän liian pitkiä, mutta Tommi bongasi omalla pyörälenkillään reitin Storträskille ja sinne siis suuntasimme. Parkkialueelta oli 1.5km kävelymatka itse Storträskiin ja todella kauniit maisemat. Mitään varsinaista hiekkarantaa ei tuolta löydy, mutta kiva pieni taukopaikka, josta oli helppo pulahtaa veteen (joka muuten oli todella lämmintä!). Tässäpä siis yksi kesän retkivinkki lisää!

 

Oletteko käyneet Sipoonkorvessa tai Storträskissä? 🌞

Entä onko teillä vinkkailla salaisia Vantaa-helmiä?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Mutta mitä tapahtui sometauolla?

Hei kaikki ja ensinnäkin pahoitteluni tämmöisestä viikkojen ”katoamisesta”. En alunperin suunnitellut pitäväni minkään sortin sometaukoa, mutta järkyn pääsykoeuurastuksen ja muutenkin jonkin asteisen post-koronakriiseilyn jälkeen koin, että pieni irtiotto olisi paikallaan. Pahoitteluni, etten erikseen infonnut tästä ja olenkin lähipäivinä saanut useita huolestuneita viestejä, että onko kaikki kunnossa kun mitään ei kuulu. Yritin itseasiassa useampaankin otteeseen raapustaa tänne kuulumisia, mutta jostain syystä en koskaan saanut niitä julkaistuksi asti. Tänään tuntui kuitenkin jostain syystä sopivalta ajalta yrittää tehdä jonkinlaista paluuta blogitekstien pariin. Kaikki on kuitenkin vallan mainiosti ja tauko on ehdottomasti tehnyt hyvää! En edes muista milloin olisin ollut näin kauan poissa blogista? Luultavasti en koskaan tai ainakaan vuosiin. Tässä on kuitenkin käynyt niin hullusti, että olen kohta parin viikon ajan jopa lomaillut aivan virallisesti, tämäkin varmaan ensimmäistä kertaa vuosiin. Hullua! Siis ilman sen kummempia velvollisuuksia, to-do-listoja tai suorittamista. Onpa muuten ollut aika ihanaa! Jopa äitini hämmästeli, että olenko tosiaan onnistunut heittäytymään ihan kunnolla lomamoodiin 😀

Joku saattaa muistaa, että olen jo viime talvesta saakka pyöritellyt mielessäni irtiottoa somesta, mutta semmoiselle ei vain tuntunut aikaisemmin löytyvän sopivaa rakoa. Kotona eristyksissä vietettyjen viikkojen aikana alkoi some ahdistaa jostain syystä yhä enemmän. Paikallaan junnaava arki ja tismalleen samaa toistavat päivät turhauttivat, eikä oikeastaan tuntunut, että olisi ollut mitään annettavaa tänne, saati sitten inspiraatiota keksiä aiheita, jotka poikkeusarjen keskellä olisivat niitä, jotka oikeasti veisivät ajatuksia muualle epävarmuuden ajanjaksolla. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna täytyy todeta, että siinä vaiheessa kun instan päivittäminen ahdistaa tai tympii jo kolmatta viikkoa putkeen, olisi tauko ollut paikallaan jo aikoja sitten. Eikä siinä, hassua kyllä kuinka elämä ilman somea on tuntunut todella vapauttavalta, vähän kun olisi palannut ajassa taaksepäin 20 vuotta ja tuntuu niin hullulta sanoa näin haha (vaikkakin olen jonkin verran muiden päivityksiä katsonut kerran tai pari päivässä, kuitenkin vähemmän kuin yleensä). Päivistä ja tilanteista on nauttinut aivan eri tavalla kun ei ole käynyt mielessä, että tästä voisi päivittää jonnekin, kokenut tarpeelliseksi käydä katsomassa Instan statseja tai tykkäyksiä. Ehkä vuoden avartavin kokemus ;D Okei, tämä kuulosti jo siltä, että olisi ollut joku ongelma somen käytön kanssa, haha.

Bisajärvi, Sipoonkorpi

Mitäs sitten olen puuhaillut viime viikkoina? En ole oikeastaan vieläkään poistunut kotiympyröistä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Ostin taannoin itselleni maastopyörän, jonka vuoksi ajoimme Tommin kanssa Redin XXL:ään, joka on tähän mennessä lähimpänä keskustaa mitä olen käynyt sitten helmikuun. Ainiin ja ensimmäinen kertani ikinä kauppakeskus Redissä. Kertonee ehkä jotain siitä, etten nykyään oikein harrasta ostoskeskuksia. Pyörällä on tullut tehtyä pidempiä retkiä, tänään kävin ajelemassa 24km lenkin Kuusijärvellä ja Sipoonkorven kansallispuistossa, ihan parasta! Sinänsä koko pyörän ostoprosessin saaminen päätökseen on jo jonkinlainen ihme, jahkailin viikkoja maastopyörän ja hybridin välillä, tuskailin sitä ettei oikeaa runkokokoa ollut saatavilla silloin kun vihdoinkin löytyi täydellinen pyörä ja sitä rataa. Nyt on kuitenkin pyörä hommattu ja tarkoitus syksyllä ajella ekaa kertaa vuosiin työmatkoja pyörällä julkisten sijaan. Radikaaleja juttuja siis meneillään!

Noin muuten olen käynyt lenkkeilemässä, löytänyt uusia lenkkimaastoja ja lukenut kirjoja (huom lukenut, en kuunnellut :D), jotka ovat roikkuneet aivan liian pitkään lukulistalla. Napero palasi pari viikkoa sitten hoitoon ja tästä syystä olemme nyt poikkeuksellisesti olleet päivisin miehen kanssa kaksin kotona, tämäkin ensimmäistä kertaa vuosiin. Ympäri vuorokauden yhdessä vietettyjen kolmen kokonaisen kuukauden jälkeen totesimme, että lapsi kaipaa jo ikäistään seuraa ja kodin ulkopuolista tekemistä, jonka vuoksi koimme hoitoon paluun hyväksi ideaksi ainakin näin alkukesäksi. Moni asia kun on edelleen avoinna loppukesän suhteen ja päivä/viikko kerrallaan-elämä jatkuu osittain vielä ainakin meillä.

Semmoisia kuulumisia tänne siis!

 

Mitäs teille pitkästä aikaa? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 3 kommenttia.

Pienet jutut, jotka tuovat iloa arkeen juuri nyt

Tämä ja viime viikko ovat vierähtäneet jonkin sortin nuutuneisuudessa. Ehkä syy on tässä jo viikkoja kestäneessä korona-arjessa tai yleisesti jotain kevätväsymyksen tynkää? Luin juuri viime viikolla lehdestä jonkun jutun lukijoiden kokemuksista ja havainnoista poikkeusajalta, esiin nousivat ainakin esiin hiipivä saamattomuus ja väsähtäminen, ehkäpä on kyse jostain vastaavasta? Onko teillä moisia havaintoja? Jotenkin kamala jumitus päällä! Tajusin, etten ehtinyt edes kirjoitella vappukuulumisia ja totuushan on, ettemme tehneet mitään sen kummempaa. Tai siis hengasimme kotona, pihalla, puhalsimme saippuakuplia, katsoimme Netflixistä Rahapajaa ja syötiin herkkuja. Ainiin ja ajettiin pojan sähköautolla hurjasti päiväkodin aidan taakse moikkailemaan ikkunasta vilkuttavia tarhakavereita samalla kun kävin noutamassa sieltä pojan kumisaappaat kotiin. Olemme tosiaan ilmoittaneet lapsen poissaolevaksi päivähoidosta ainakin kesäkuun loppupuolelle saakka. Toivon mukaan pysytään siis tässä aikataulussa, vaikka tulevien viikkojen rajoitusten höllentäminen hieman jännittääkin.

Mun kotiasu jo toista kuukautta putkeen: Davidan kashmirpöksyt ja musta toppi 😀 Mulla ei tosin itselläni ole mitään ongelmaa tämän pukeutumisen kanssa, voisin tilata noita villapöksyjä parit lisää ja jatkaa näin loputtomiin. Saattaisi tulla pian puolisolta hieman sanomista 😀

Oikeastaan on ruoka ollut ainakin minulla näinä viikkoina varsinainen innostaja! Olen varma, että lohturuoan merkitystä tämmöisissä oloissa on tutkittu, itse ainakin huomaan päivä toisensa perään kuinka haaveilen siitä, mitä hyvää voisin tehdä ruoaksi sen sijaan kun normaalisti ehkä mietin, että missä sitä voisi käydä tai tehdä, haha. Ainiin ja kitkinhän vähän rikkaruohoja meidän pihasta. Heti kun vain uskaltaa niin olisi tarkoitus käydä ostamassa jotain kivoja pihakasveja ja ehkä kehitellä jonkin sortin terassikeidasta, jos nyt siis innostun.

Tänään listailin asioita, jotka tekevät minut iloiseksi juuri nyt. Ettei nyt vain menisi tämän tilanteen jaaritteluksi, taas 🙂

 

Hiljaiset aamut, joista olen yrittänyt ottaa taas tavan heräämällä aikaisin. Kerroinhan, että meidän aamurytmi on venynyt siihen, että heräämme helposti vasta yhdeksältä koko perhe. Nyt olen laittanut kellon soimaan kasiksi ja kumma kyllä – herännyt taas itsekseni kuuden-seiskan pintaan. Ainakin välillä 😀

Aurinko, tottakai. Pääsin jo kerran ottamaan hetkeksi terdelle aurinkoa bikineissä, ilman että edes paleli, joten kesäkausi kai jollain asteella startattu! Haettiin myös meidän riipputuoli varastosta terassille ja siinä onkin tullut istuttua melkeinpä päivittäin.

Olen pyrkinyt tekemään enemmän juttuja, joita tulee tehtyä nykyään harvemmin tai joista on pitkä aika. Kuten nyt esimerkiksi ostanut kaupasta ananaksen näin paratiisikaipuussani. Ja tehnyt tsatsikia, leiponut muffinseja ja mitäköhän vielä. Ainiin! Tehnyt pizzaa täytteillä, joita ei ole aikaisemmin tullut mieleenkään laittaa kotitekoiseen pizzaan: Aurajuustoa ja päärynää. Huhheijaa, kuinka hyvää. Pizza kiilasi ehdottomasti parhaimpien pizzojen joukkoon ikinä, vain tryffeliöljy puuttui. Pakko tehdä taas tänään!

Eilen kaivoin pitkän tauon jälkeen kaapista sormivärit ja taiteilimme pienen kanssa. Lopussa vähän innostuttiin noiden kädenjälkien kanssa, lupasin että voidaan kehystää hienoin teos lastenhuoneen seinälle. Tajusin myös eilen, ettei meiltä löydy ollenkaan vesivärejä, täytyy jossain vaiheessa uskaltautua kaupoille tai urkkia niitä netistä pojalle. Jos teillä tulee mieleen hauskoja koti-aktiviteetteja lapsen kanssa niin saa vinkkailla uusista jutuista! Viime viikolla harjoiteltiin muistipelin kanssa, täytyykin taas tänään kaivaa ne esiin.

Pari viikkoa sitten aloin pitkästä aikaa myös pidentämään juoksu- ja hölkkälenkkien pituutta. Pitkään on tullut lenkkeiltyä keskimäärin 7km mittaisia pätkiä, mutta nyt olen pyrkinyt parhaani mukaan 9 kilsan matkoihin. Siitä onkin vuosia kun olen yltänyt kymppeihin. Hassua kuitenkin kun joskus oli ihan perushommaa juosta kymppikilsa jopa tuntiin, nykyään en jaksaisi ikimaailmassa. Tai ehkä kohta taas kun pääsee tämän treenin makuun taas kunnolla ja haastaa itseään pois siitä, mihin on tullut pitkään totuttua. Jätin Garminin hyvinvointikellon kotiin Uuden-Seelannin reissun ajaksi ja kuukauden tauon jälkeen olen saanut hurjasti liikuntainspistä aktiivisuuden seuraamisesta kellon ja Sportstrackerin avulla. Ehkäpä nyt laitan seuraavaksi tavoitteeksi yltää viimeistään kesäkuussa taas niihin kymppikilsoihin!

Poika on näiden kotiviikkojen aikana tomeroitunut jotenkin oikein olan takaa ja on niin isoa poikaa jo. Parasta on kun pieni kömpii viereeni nojatuoliin ja köllötellään siinä yhdessä vierekkäin, vaikka tekeekin jo vähän ahdasta.

Yksi mun lemppariherkuista viime viikkoina on ollut kotitekoiset bataattirandet (runsaalla oliiviöljyllä) ja nimenomaan niin, että sirottelen niiden päälle uuniin viimeiseksi 10 paistominuutiksi murennettua fetajuustoa. Niin hyväää!! Voisin syödä niitä päivittäin. Parasta paistetun lohen kanssa, nam! Viime viikolla tein pitkästä aikaa kotitekoista guacamolea, josta tuli aivan superduperhyvää. Täytyy taas tehdä useammin! Ohje löytyypi täältä. Ah, ainiin ja tsatsikiakin tuli väkerrettyä viikonloppuna kun paistettiin ahventa ja perunoita. Se vasta olikin hyvää (varsinkin myöhemmin sipsien kanssa :D)!

 

Mitkä pienet jutut ovat viime aikoina tuoneet iloa teidän arkeen? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.