Pienet jutut, jotka tuovat iloa arkeen juuri nyt

Tämä ja viime viikko ovat vierähtäneet jonkin sortin nuutuneisuudessa. Ehkä syy on tässä jo viikkoja kestäneessä korona-arjessa tai yleisesti jotain kevätväsymyksen tynkää? Luin juuri viime viikolla lehdestä jonkun jutun lukijoiden kokemuksista ja havainnoista poikkeusajalta, esiin nousivat ainakin esiin hiipivä saamattomuus ja väsähtäminen, ehkäpä on kyse jostain vastaavasta? Onko teillä moisia havaintoja? Jotenkin kamala jumitus päällä! Tajusin, etten ehtinyt edes kirjoitella vappukuulumisia ja totuushan on, ettemme tehneet mitään sen kummempaa. Tai siis hengasimme kotona, pihalla, puhalsimme saippuakuplia, katsoimme Netflixistä Rahapajaa ja syötiin herkkuja. Ainiin ja ajettiin pojan sähköautolla hurjasti päiväkodin aidan taakse moikkailemaan ikkunasta vilkuttavia tarhakavereita samalla kun kävin noutamassa sieltä pojan kumisaappaat kotiin. Olemme tosiaan ilmoittaneet lapsen poissaolevaksi päivähoidosta ainakin kesäkuun loppupuolelle saakka. Toivon mukaan pysytään siis tässä aikataulussa, vaikka tulevien viikkojen rajoitusten höllentäminen hieman jännittääkin.

Mun kotiasu jo toista kuukautta putkeen: Davidan kashmirpöksyt ja musta toppi 😀 Mulla ei tosin itselläni ole mitään ongelmaa tämän pukeutumisen kanssa, voisin tilata noita villapöksyjä parit lisää ja jatkaa näin loputtomiin. Saattaisi tulla pian puolisolta hieman sanomista 😀

Oikeastaan on ruoka ollut ainakin minulla näinä viikkoina varsinainen innostaja! Olen varma, että lohturuoan merkitystä tämmöisissä oloissa on tutkittu, itse ainakin huomaan päivä toisensa perään kuinka haaveilen siitä, mitä hyvää voisin tehdä ruoaksi sen sijaan kun normaalisti ehkä mietin, että missä sitä voisi käydä tai tehdä, haha. Ainiin ja kitkinhän vähän rikkaruohoja meidän pihasta. Heti kun vain uskaltaa niin olisi tarkoitus käydä ostamassa jotain kivoja pihakasveja ja ehkä kehitellä jonkin sortin terassikeidasta, jos nyt siis innostun.

Tänään listailin asioita, jotka tekevät minut iloiseksi juuri nyt. Ettei nyt vain menisi tämän tilanteen jaaritteluksi, taas 🙂

 

Hiljaiset aamut, joista olen yrittänyt ottaa taas tavan heräämällä aikaisin. Kerroinhan, että meidän aamurytmi on venynyt siihen, että heräämme helposti vasta yhdeksältä koko perhe. Nyt olen laittanut kellon soimaan kasiksi ja kumma kyllä – herännyt taas itsekseni kuuden-seiskan pintaan. Ainakin välillä 😀

Aurinko, tottakai. Pääsin jo kerran ottamaan hetkeksi terdelle aurinkoa bikineissä, ilman että edes paleli, joten kesäkausi kai jollain asteella startattu! Haettiin myös meidän riipputuoli varastosta terassille ja siinä onkin tullut istuttua melkeinpä päivittäin.

Olen pyrkinyt tekemään enemmän juttuja, joita tulee tehtyä nykyään harvemmin tai joista on pitkä aika. Kuten nyt esimerkiksi ostanut kaupasta ananaksen näin paratiisikaipuussani. Ja tehnyt tsatsikia, leiponut muffinseja ja mitäköhän vielä. Ainiin! Tehnyt pizzaa täytteillä, joita ei ole aikaisemmin tullut mieleenkään laittaa kotitekoiseen pizzaan: Aurajuustoa ja päärynää. Huhheijaa, kuinka hyvää. Pizza kiilasi ehdottomasti parhaimpien pizzojen joukkoon ikinä, vain tryffeliöljy puuttui. Pakko tehdä taas tänään!

Eilen kaivoin pitkän tauon jälkeen kaapista sormivärit ja taiteilimme pienen kanssa. Lopussa vähän innostuttiin noiden kädenjälkien kanssa, lupasin että voidaan kehystää hienoin teos lastenhuoneen seinälle. Tajusin myös eilen, ettei meiltä löydy ollenkaan vesivärejä, täytyy jossain vaiheessa uskaltautua kaupoille tai urkkia niitä netistä pojalle. Jos teillä tulee mieleen hauskoja koti-aktiviteetteja lapsen kanssa niin saa vinkkailla uusista jutuista! Viime viikolla harjoiteltiin muistipelin kanssa, täytyykin taas tänään kaivaa ne esiin.

Pari viikkoa sitten aloin pitkästä aikaa myös pidentämään juoksu- ja hölkkälenkkien pituutta. Pitkään on tullut lenkkeiltyä keskimäärin 7km mittaisia pätkiä, mutta nyt olen pyrkinyt parhaani mukaan 9 kilsan matkoihin. Siitä onkin vuosia kun olen yltänyt kymppeihin. Hassua kuitenkin kun joskus oli ihan perushommaa juosta kymppikilsa jopa tuntiin, nykyään en jaksaisi ikimaailmassa. Tai ehkä kohta taas kun pääsee tämän treenin makuun taas kunnolla ja haastaa itseään pois siitä, mihin on tullut pitkään totuttua. Jätin Garminin hyvinvointikellon kotiin Uuden-Seelannin reissun ajaksi ja kuukauden tauon jälkeen olen saanut hurjasti liikuntainspistä aktiivisuuden seuraamisesta kellon ja Sportstrackerin avulla. Ehkäpä nyt laitan seuraavaksi tavoitteeksi yltää viimeistään kesäkuussa taas niihin kymppikilsoihin!

Poika on näiden kotiviikkojen aikana tomeroitunut jotenkin oikein olan takaa ja on niin isoa poikaa jo. Parasta on kun pieni kömpii viereeni nojatuoliin ja köllötellään siinä yhdessä vierekkäin, vaikka tekeekin jo vähän ahdasta.

Yksi mun lemppariherkuista viime viikkoina on ollut kotitekoiset bataattirandet (runsaalla oliiviöljyllä) ja nimenomaan niin, että sirottelen niiden päälle uuniin viimeiseksi 10 paistominuutiksi murennettua fetajuustoa. Niin hyväää!! Voisin syödä niitä päivittäin. Parasta paistetun lohen kanssa, nam! Viime viikolla tein pitkästä aikaa kotitekoista guacamolea, josta tuli aivan superduperhyvää. Täytyy taas tehdä useammin! Ohje löytyypi täältä. Ah, ainiin ja tsatsikiakin tuli väkerrettyä viikonloppuna kun paistettiin ahventa ja perunoita. Se vasta olikin hyvää (varsinkin myöhemmin sipsien kanssa :D)!

 

Mitkä pienet jutut ovat viime aikoina tuoneet iloa teidän arkeen? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Huhtikuun parhaita juttuja

Huhtikuu on ollut ainakin omassa mielessäni aina semmoinen talven ja kevään jakava kuukausi, jolloin ryhdytään odottamaan kesää, aloitellaan ehkä juoksulenkkejä tauon jälkeen (jota esim tänä talvena ei edes tullut :D) ja grillaillaan ensimmäisiä kertoja. Tai näin ainakin meillä. Ainiin ja huhtikuu on usein myös aurinkokauden korkkausta, jolloin hengailen ensimmäistä kertaa bikineissä terdellä, jos siis käy hyvä tuuri kelien suhteen. Olen perinteisesti ollut huhtikuussa aina reissussa, viime vuonna Balilla ja sitä edellisenä vuonna Malediiveillä. Tänä vuonna vietetään kevät hyvillä mielin kotona, vaikka ehkä ajatuksen tasolla ennen tätä kaikkea pienestä kotimaan tai pohjoismaisesta kevätreissusta haaveilinkin. Näin on kuitenkin varsin hyvä ja havahduin jotenkin vasta tällä viikolla faktaan siitä, että huhtikuu on jo puolivälissä ja parin viikon päästä on vappu!

Sillä välin listailin kuitenkin muutamia huhtikuun ja kevään kynnyksen parhaita juttuja, ehkäpä joku teistäkin yhtyy näihin?

 

Hyvä ruoka ja leipominen. Parsakausi on yksi kevään parhauksista! Grillasimme viime viikolla ensimmäistä kertaa ja Tommi kokkasi meille parasta ruokaa sitten kotiinpaluun: Grillattua lohta ja parsaa kotitekoisen bearnaisekastikkeen kera. Bearnaise on ehdottomasti kastike-suosikkini ja voisin syödä sitä about kaiken kanssa, haha. Nämä muutama viikko kotiinpaluun jälkeen ovat muutenkin hujahtaneet suosikkiruokia, kuten lohikeittoa, pastaa ja kotitekoisia lohkoperunoita (namiii) syödessä. Olen tässä kuussa myös leiponut ennätyspaljon: Korvapuusteja, siemensämpylöitä ja kotitekoista pizzaa. Juuri parhaillaan mietinkin, että mihin seuraavaksi käyttäisin jääkaapissa kököttävän hiivan 😀 Mustikkapiirakkaakin tekisi hurjasti mieli!

Käsityöt. Koska vietämme tällä hetkellä aikaa pääasiassa kotona, olen tehnyt myös ennätyspaljon käsityöjuttuja. Välillä on ihana kyhätä niitä helppoja ”aivot narikkaan”-töitä, mutta nyt olen pyrkinyt myös opettelemaan hieman haastavaampia töitä ja uusia juttuja, kuten villapaidan raglan-kavennuksia 😀 Olen myös intoutunut eri (tietysti mahdollisimman yksinkertaisten ja päästä keksittyjen) raita-kuvioiden suhteen ja pyrkinyt ensisijaisesti keksimään juttuja, joita voisin tehdä kotona löytyvistä jämälankakeristä. Seuraavia haaveprojekteja on neuloa ensimmäinen villatakki ikinä ja testata raglan-villapaitaa myös aikuisten koossa! Viikonloppuna muuten luvassa taas käsityöohjetta ✨

Sarjamaratonit ja hömppää telkkarista. Ennen reissua saimme katsottua kaikki jaksot Sorjosesta ja Rahapajan ensimmäiset kaksi kautta. Nyt kotiin palattuamme jatkettiin Rahapajan seuraavalla kaudella, jota ennen oli tietysti aivan pakko katsoa Tiger King, jota kirjaimellisesti oli aina pakko katsoa useampi jakso putkeen vain siksi, että oli kerta toisensa jälkeen yhtä äimän käkenä siitä, että mitä hittoa just tapahtui ja voiko tämä kaikki muka oikeasti olla totta (tai yleisesti koko homma siitä, että noin monet ihmiset Jenkeissä haluavat tiikereitä ja muita suuria kissaeläimiä lemmikeiksi, tosiaankin sairasta, että moinen edes on laillista :D). Ensin nauratti, mutta sitten tulin lähinnä surulliseksi.

En olisi halunnut myöntää, mutta kaiken tämän ohella olen katsonut Ex on the beach Suomea ja todennut suunnilleen joka jakson kohdalla, että miksi hemmetissä edes katson tätä, haha. Tähän vielä dokkarivinkki Yle Areenasta: Silicon Valley, Baby! Dokumentti kertoo suomalaisesta startup-yrittäjästä, joka lähtee tyttöystävänsä kanssa Piilaaksoon kehittämään yritystään. Itseäni kiehtoo suuresti Piilaakson startup-kulttuuri ja oikeastaan juuri siitä syystä, kuinka kreisiä se on. Tuo dokumentti oikeastaan kiteyttää kaiken nuorten startup-yrittäjien elämästä ja siitä, ettei Piilaaksossa oikeasti millään muulla ole väliä kuin sillä, kuinka paljon tunteja vuorokaudesta omistat työnteolle vain toivoaksesi, että vaivannäkö (ehkä) joskus kantaa hedelmää. Kreisiä!

Päivittäiset tunnin mittaiset kävely- ja juoksulenkit ovat olleet rutiinina reissun jälkeen, ettei nyt menisi aivan sohvalla löhöämiseksi tämä kotoilu. Olemme retkeilleet kävellen metsään myös koko perhe ja tehty Tommin kanssa jonkin sortin kuntopiiriä metsässä puun rungoilla kuntosalin puutteessa 😀 Kuinka ikävä voikaan olla muita liikuntamuotoja juuri silloin kun niihin ei ole mahdollisuutta? Olen haikaillut erityisesti kuntosalin ja uimahallin perään, vaikkei tässä lenkkeilyssäkään tietty mitään vikaa ole. Pitäisi ottaa jonkin sortin rutiini kotijumpasta ja kevyestä lihaskunnosta, toistaiseksi olen yksinkertaisesti ollut liian laiska siihen!

Sen sijaan, jutut jotka eivät ole huhtikuussa ehkä olleet niitä lemppareitani ovat järkky siitepölyallergia, ajoittainen jumitus ja saamattomuus kotona hengaillessa, sekä lähes päivittäinen sotku. Ehkäpä näistä nyt tämän kerran selvitään. Vastaavanlaista mahdollisuutta kotihengailuun kun ei välttämättä tule enää koskaan! 🙂

 

Mitkä ovat olleet teillä huhtikuun parhaita juttuja? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

(Karanteeni)viikon parhaita juttuja

Ensimmäinen karanteeniviikko takana meidän perheellä ja tähän mennessä ovat fiilikset olleet oikeastaan melko ”tavalliset”. Tai siis oikeastaan voisi tämä olla itselläni aivan tuiki tavallinen etätyöviikko kotona, paitsi että olemme koko perhe koolla, joka tietty on tuonut välillä pientä haastetta työntekoon, heh. Ainiin, eikä ole tullut käytyä kaupassa tai oikeastaan missään muuallakaan, jossei metsälenkkejä lasketa. Olen pyrkinyt heti kotiin palattuani ottamaan rutiinia tunnin lenkeistä, jotka ovatkin olleet ihan aamujen parhautta! Hassua kuinka hiljaista ulkona on ollut ja vaikka olenkin aina ottanut jonkun lenkkipolulla kohdatessani jopa hieman ylimitoitetun turvavälin on lenkkeily kuitenkin tuonut tietynlaista ”normaaliutta” tähän tilanteeseen. Oikeastaan ainut hetki kun päivän aikana olen todella unohtanut koko tämän koronahärdellin, on ollut juuri se tunti, jonka olen viettänyt ulkoilmassa kävellen tai hölkäten.

Tämän viikon muita parhaita juttuja ovat olleet..

 

Uudet tuulet käsityöjutuissa. Nyt on useampi käsityöprojekti meneillään, kuten virkattu boholaukku, villasukkia ja vihreäraidallinen villapaita pojalle, jonka aloitin itseasiassa hieman hetken mielijohteesta kaiveltuani lankajemmoista yksittäisiä keriä, jotka voisin käyttää pois. Muita kässähaaveita keväälle ovat mm. neuletakki ja pitkä neulemekko.

Päivän piteneminen ja valoisammat aamut ovat olleet ihana piristys kotiin palattuani. Ikuinen marraskuu on siis vihdoin ja viimein väistynyt, haha! Mitään kamalaa kriisiä ei ainakaan vielä toistaiseksi ole iskenyt tästä kylmemmästä ilmasta, mutta kieltämättä olen lähiviikkoina haaveillut melkoisesti Cookinsaarille paluusta, näin siitä jopa tässä eräs yö unta ja on ollut välillä pakko käydä lukemassa netissä Cook Island News ja mitä siellä tapahtuu, haha. Jotenkin niin symppistä, että saarilla uutisoidaan asioista, jotka harvemmin ylittäisivät minkään sortin uutiskynnystä muualla maailmassa, aika perusjutuista siis. Ehkä siksi tykkäänkin käydä niitä kurkkimassa. Luin muutama viikko sitten reissussa Liza Marklundin Helmifarmin, joka sijoittuu juurikin osittain Cookinsaarille. Tuo kirja oli itseasiassa ainoa, jota en ollut vielä Marklundilta lukenut ja oikeastaan unohtanut koko kirjan, joka joskus oli lukulistallani.

Tiesin sen sijoittuvan jollekin atollille, mutten ollut ottanut selvää niin tarkasti ja olin aivan intona kun bongailin kirjasta ties mitä tuttuja juttuja, kuten meidän Rarotongan hotellin, muutamia paikallisjuttuja, joista olin lukenut ennen reissua ja myös Cook Island Newsin, haha! Ainiin ja Cookinsaarilla ei ole vielä yhtään koronatapausta, jee! Oikeastaan se on yksi niistä asioista, jonka vuoksi käyn välillä uutisia lukaisemassa. Ja ps. EN KESTÄ! Kurkatkaapas tämä juttu. Kolmen tunnin laivamatkan päähän Aitutakista haetaan kahta henkilöä (tai pariskuntaa) puhdistamaan ja pitämään huolta Manuaen asuttamattomasta atollista. OKEI omg! Unelmajuttuni ikinä. Harmi vaan, etten ainakaan toistaiseksi oikein istu noihin hakukriteereihin monitoiminaisesta, joka handlaa kaiken veneilystä ja remppahommista kalastukseen, sekä sähkötöihin 😀 No mutta jokatapauksessa- jetlagikin alkaa tässä hiljalleen väistyä ja olo olla normaali paluun jälkeisen pöhnän jälkeen.

Kyselin teiltä Instan puolella leipomisvinkkejä ja sainkin hurjasti hyviä ideoita tulevien viikkojen leipomisiin! Leivontatarvikkeiden ollessa tällä hetkellä kotona hieman rajalliset, päädyin leipomaan nyt ensin korvapuusteja, jotka olivat itseasiassa alkuperäinen himotukseni. Heittäydyin siis kirjaimellisesti pullantuoksuiseksi kotimammaksi, heh. Korvapuustien perusohjeen löydät esimerkiksi tästä vanhasta postauksestani. Seuraavaksi tekisi mieli testata erityisesti churroja ja banaanileipää, jotka olivat ehdotustenne joukossa! Saa heittää myös muita leivontaideoita tuleville viikoille 🙂

Olen muuten myös syönyt näitä pullia aamupalaksi about kolmena päivänä, ups 😀

Semmoisia juttuja meidän viikkoon!

 

Kivaa sunnuntaita 🌸

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Karanteenipäivä 4 ja kotiinpaluun kuulumisia

Huhhei ja terveisiä kotikaranteenista pienen paussin jälkeen! Palasimme pitkän matkustamisen jälkeen kotiin lauantaina ja onhan tässä ollut pientä totuttelua kotiinpaluuseen, sekä tietty aikaeroon. Samaisesta syystä siis tämä pieni tauko täälläkin. Ensimmäiset päivät kotona ovat menneet lähinnä levätessä, siivotessa ja yleisesti järkyssä jetlag-jumituksessa. Miten minusta tuntuu, että meidän lapsukainen on toipunut aikaeroista melkeinpä nopeiten, itse olen ollut nämä päivät aivan koomassa ja väsynyt sekä päivisin, iltaisin, että aamuisin herätessä. Ihanaa kuitenkin olla taas omassa kodissa kuukauden poissaolon ja matkalaukkuelämän jälkeen. Olen henkilökohtaisesti odotellut tätä kahden viikon karanteenia ihan positiivisin mielin, luultavasti jatkamme karanteenielämää ihan omaehtoisesti tämän jälkeenkin määrittämättömän ajan. Ajatus kotona jumittamisesta ei itseäni millään tapaa ahdista, vietämmehän muutenkin paljon aikaa kotona keskenämme. Saapi nähdä olenko vielä parin viikon jälkeen samaa mieltä asiasta 😀

Kerroinkin IG-videolla, että Uuden-Seelannin koronatilanne ehti nopeasti muuttua huonompaan suuntaan viime viikolla. Toimenpiteitä (eli siis koko maan kuukauden mittainen lockdown) tehtiin todella nopeaan tahtiin ja korkein valmiustaso otettiin koko maassa käyttöön parin päivän varoitusajalla. Tämä siis tarkoitti, että koulut, ravintolat, kotimaan matkaliikenne ja yleisesti melkeinpä kaikki ruokakauppoja, sekä välttämättömiä palveluita lukuunottamatta menivät kiinni parin päivän aikajänteellä. Mitään virallista ulkonaliikkumiskieltoa ei kai virallisesti ollut, mutta kuitenkin vahva suositus pysyä kotona ja olla liikkumatta minnekään esim autolla ilman todella painavaa syytä. Mekin jouduimme siis poliisin pysäyttämäksi ajaessamme Northlandistä takaisin Aucklandiin, jossa siis vietimme viimeisen yön lentokenttähotellissa. Noin yleisesti koin, että uusiseelantilaiset ottivat tilanteen äärimmäisen tosissaan ja noudattivat viranomaisten ohjeistuksia todella kuuliaisesti! Lisäksi olivat viranomaisten ohjeistukset todella paljon esillä myös tv- ja radiomainosten muodossa, joissa muistutettiin käsihygieniasta, ohjeistuksista ja muista suosituksista. Viesti oli vahvasti ”Olemme tässä yhdessä”-henkinen. Enpä ole vielä meillä Suomessa tähän törmännyt, mielestäni voisi tästä ottaa oppia täälläkin ja saada viranomaisten viesteille näkyvyyttä myös massamediassa!

Tupla-sateenkaari Ahiparassa viimeisenä aamuna. Btw, tuo sateenkaari ilmestyi samaan kohtaan joka aamu, wau!

Helsinki-Vantaan lentokentällä oli meitä vastassa melkoiset proseduurit, mikä on ehdottomasti hyvä juttu! Kaikki lennoilla saapuvat velvoitettiin täyttämään lomakkeet, joissa kartoitettiin mahdollisia oireita ja karanteenipaikkaa. Saimme vielä ilmaisen taksimatkan kotiinkin, haha. Silti täytyy todeta noiden lentomatkojen olleen ehkä ahdistavin kokemus ikinä. Autiot lentokentät, selvästi panikoivat ja samalla myös välinpitämättömät muut matkustajat saivat meidät kieltämättä hieman ristiriitaisiin fiiliksiin. Mikä sai meidät todellisen ihmetyksen valtaan oli esimerkiksi se kuinka meidät matkustajat pakattiin Dohaan laskeutuessa koneesta täpötäysiin busseihin ja kustattiin 10 minuutin matka terminaaliin. Se siitä social distancesta ja erikoisjärjestelyistä sitten.

Todella ahdistavaa, kuinka monet ovat tässä tilanteessa edelleen ajattelemattomia, yskivät suojaamatta, viis välittävät turvaväleistä tai matkustavat selvästi sairaina – näitä oli nimittäin meidänkin lennoilla. Esimerkiksi reitillä Helsinkiin bongasimme useita yskiviä ja jossain määrin sairaita, joka sai kyllä melkoisen raivon valtaan. Jos jotain, niin juuri nyt on kertakaikkiaan väärä hetki matkustaa yhtään mihinkään riskeeraamaan jos on vähänkään sairaana – tahtoipa sitten kuinka kovasti palata kotiin! Toivon niin, että nämä henkilöt kertoivat vastuullisesti oireistaan rajalla, arghhh!! Paluumatkalla ehdin useaan otteeseen tuumailla, että olisiko Uuteen-Seelantiin ja pikkukyliin jääminen ollut sittenkin parempi vaihtoehto, meille tarjottiin itseasiassa juuri päivää ennen kotiinlähtöä pidennystä viisumeihin ja viimeisin Airbnb hostimme Ahiparassa lupasi majoittaa meitä niin pitkään kun toivomme, eli kieltämättä hieman ristiriitaisin fiiliksin lähdimme takaisin kotiin, vaikka tietty itse kotiinpääsyä odotimmekin. Jännityksellä siis seuraamme, että ilmeneekö karanteenin aikana oireita tuon kotimatkan seurauksena 🙁

Tulevien päivien suunnitelma onkin miettiä kaikkea kivaa puuhaa tuleville viikoille. Ajattelin leipoa, lukea ja suunnitella tulevia käsityöjuttuja ✨

 

Mitäs te olette puuhailleet?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Cookinsaaret: Lokaalijuttuja, puhelinkuvia ja kauhunhetkiä pienkoneessa

Hellurei täältä lämmöstä! Viime päivinä olen pyrkinyt kunnolla lomamoodiin ja päätin myös parhaani mukaan olla stressaamatta blogijutuista tai oikeastaan mistään muustakaan. Olen useaan otteeseen todennut, että lomamatkoista saa halutessaan hyvinkin stressaavia esimerkiksi somen suhteen jos yhtään haluaa kirjoittaa tai jakaa kuvia päiviltä. Olen joinan päivinä heilunut itse kolmen kameran kanssa ja sitten todennut, että hitto vie – aivan sama näiden kuvailujuttujen kanssa ja yrittänyt olla stressaamatta siitä, etten muka ehtisi taltioida asioita. Enkä oikeastaan edes muista milloin olisin viimeksi oikeasti lomaillut näin montaa päivää putkeen, tässähän menee aivot jo aivan juntturaan, heh. Tuntuu, ettei meidän lomalta tähän saakka ole vauhdikkaita käänteitä puuttunut, rehellisesti olisin kyllä tyytynyt vähempäänkin. Alkureissun mentyä lähinnä kuumen kourissa halusin parannuttuani keskittyä täysillä täällä ja palailenkin viimeistään ensi viikolla Uudesta-Seelannista taas tavalliseen, säännöllisempään postaustahtiin. Kuten sanottua, on tämä viikko mennyt pääasiassa melko rennoissa merkeissä ja puuhastellessa. Olen käynyt snorklaamassa, kävelemässä pitkin hiekkarantaa ihan vain haahuillen ja melomassa rannan edustalla koralliriuttaa ihmettelemässä. Eihän siinä, kyllä tähän voisi tottua!

Seuraava ajatus yllätti myös itseni, olen nimittäin havahtunut siihen, että saatan pitää Rarotongasta jopa Mooreaakin enemmän. Ai miksikö? Edullisempi hintataso, paremmat hiekkarannat ja jollain tapaa vieläkin rennompi meinkinki, sekä ystävällisemmät ihmiset. Tähän mennessä on kohde ollut siis nappivalinta ja olen iloinen, että tulimme juuri tänne, emmekä menneet nyt uudelleen esimerkiksi Ranskan Polynesiaan.

Paikallinen (täysin ilmainen) flunssaklinikka, jolla olemme vierailleet nyt kahdesti.. Ensin olin hieman kauhuissani, mutta sitten iski symppistely, hah.

Erityisesti snorklaaminen on ollut pitkästä aikaa superkivaa ja alkoi harmittaa, etten edelleenkään omista vedenpitävää kameraa. Täytyypi kyllä hankkia! Täällä olisi jo saanut melkoisia vedenalaisia otoksia. Se täytyy mainita, etten muista milloin olisin viimeksi snorklannut näin upeilla apajilla. Aivan hotelimme edessä on aivan erinomaiset snorklauspaikat, enkä rehellisesti ole varmaan koskaan aikaisemmin nähnyt näin paljoa erilaisia värikkäitä kaloja, vaikka paljon olenkin snorklaillut. Kajakoidessa olen yrittänyt kuumeisesti bongailla kilppareita ja olen jotenkin aina muutenkin ollut niiden suhteen maailman epäonnekkain. Tuntuu, että kaikki muut onnistuvat aina bongailemaan ja minä taas en ikinä, kuten en siis nytkään 😀 Hienoja koralleja ja värikkäitä kaloja sitäkin enemmän. Ostin ennen reissua kiikarit tähtien tarkkailuun ja voin kertoa, että tähtiryhmien, sekä kuun kraatereiden bongailu ja kiikarointi on muuten täällä myös ihan parasta ikinä.

Tein eilen yksin päiväretken Aitutakin atollille, jota olin odottanut täällä reissussa aivan hurjasti. Tommia ei innostanut pienkoneella lentäminen ja poika oli muutenkin vielä vähän toipilaana kuumetaudista, joten päädyimme toteamaan, että yksin lähteminen ei ehkä ole hullumpi ajatus. Teen Aitutakin retkestä vielä oman erillisen postauksensa myöhemmin, mutta täytyy jakaa jo heti pieniä jännitysmomentteja pienkoneen kyydistä.. Lento Aitutakille kestää Rarotongalta 40min ja matka taittui Air Rarotongan potkurikoneen kyydissä, joka vetää suunnilleen noin 30 matkustajaa. En itse yleensä koskaan pelkää lentämistä, mutta eilen kieltämättä hieman jännitti. Olimme jo boardanneet aamukahdeksalta koneeseen kun kapteeni toteaa, ettei koneemme nyt sitten lähdekään käyntiin. Kone kuulosti lähinnä siltä kuin joku olisi yrittänyt käynnistää jotain patterikäyttöistä imuria, jonka virta riittää vain sekunniksi. Kaikki matkustajat ulos koneesta ja takaisin terminaaliin odottamaan lisätietoja. Hetken päästä paikalle hurauttaa toinen saman kokoluokan kone, jolla lopulta pääsemme matkaan ja kaikki toistaiseksi hyvin.

Iltapäivällä viiden aikaan koko päivän retkeilyn ja pulikoimisen jälkeen olemme matkaseurueen kanssa Aitutakin hökkeli-lentoasemalla valmiina kotimatkaan kun toteamme koneeseen boardatessa kyseessä olevan samainen ”rikkinäinen” kone aamulta, jolla emme koskaan päässeet lähtemään. Okey. Ei mene kuin minuutti kun kapteeni kuuluttaa meille kaikille (jo tietysti vöissä istuville) matkustajille, että nyt on muutamia ongelmia koneen kanssa ja joudumme siirtymään terminaaliin odottamaan lisätietoja. Kaikki jälleen ulos koneesta ja odottelemaan epätietoisena niitä tietoja – maailman pienimmällä lentokentällä kun ei tosiaan muitakaan koneita ollut, joista olisi voinut lennosta vaihtaa, heh.

Paluu hedelmäkojujen pariin <3

ja tietty Tahitin gardenioiden!

Saamme tiedon, että uusi kone on lentämässä hakemaan meitä, samalla kun kapteeni tekee molemmilla moottoreilla jotain omia testejään ja uskomatonta kyllä, saa ne toimimaan. Tämän jälkeen saapuu kentän lentomekaanikko suorastaan riemuissaan kädet innoissaan heiluen ilmoittamaan meille, että kone toimii sittenkin ja voimme kaikki palata koneeseen. Hmm. Me kaikki turistit olimme lähinnä hämmentyneen pelokkaita, erityisesti tuon aamun ensimmäisen episodin vielä muistuessa mieleemme. Sillä kerralla kieltämättä hieman jännitti nousta ilmaan ja olin todella tyytyväinen, että olin retkellä yksin. Vieressäni käytävän toisella puolella istuva mies näytti olevan jonkin sortin osittaisen paniikkikohtauksen ja zen-keskittymisharjoitusten kourissa, pysyen koko 40min lentomatkan silmät kiinni kädet kasvoillaan tismalleen samassa asennossa. Ja myönnän, vaikken pidä itseäni millään muotoa uskonnollisena, lausuin mielessäni pienen hyvän onnen rukouksen ennen lentoa 😀

No, loppu hyvin – kaikki hyvin. Lento sujui loppupeleissä hyvin, mutta aivan hetkeen en lähtisi uudestaan. Ehkäpä tämä on täysin arkinen juttu täällä Cookinsaarten lentoliikenteessä, en tiedä 😀 Olen kuitenkin iloinen, että tuli lähdettyä ja nähtyä Aitutaki!

 

Pahoittelen myös sitä viivästynyttä lentäminen lapsen kanssa-vinkkipostausta! Yritän kyhätä sitä ensi viikolla kasaan 🌸

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.