Terkkuja Rukalta

Aivan mieletöntä olla täällä Rukalla! Tämmöinen toteamus heti alkuun, olen taas nimittäin parin päivän aikana kokenut melkoisen kulttuurielämyksen täällä kotimaan rajojen sisällä, haha. Tämän vuoden aikana olen kaivannut enemmän kuin koskaan juuri tämmöisiä pieniä reissuja ja irtiottoja luonnon helmaan. Ja ihan tosi, aivan tosissaan kaivannut. Rehellisesti olen viime talven jälkeen alkanut kaipaamaan yhä enemmän juuri tietynlaista rauhaa, hitaampaa elämää ja pohjoisesta sitä kyllä löytyy! Kuten on esimerkiksi Pyhä-Luoston reissujen kohdalla todennut, aika tuntuu pysähtyvän, kaikki kiire ja stressi kirjaimellisesti katoavat heti kun astuu kauemmas Helsingin arjesta.

Ystäväni muutti vuosi takaperin Rukalle ja tosiaan lähes vuoden jahkailun jälkeen sain vihdoinkin varattua pitkän viikonlopun tullakseni tänne. Ja täytyy jatkossa tulla useammin! Enpä olisi uskonut, että pääsen rämpimään lumikinoksissa jo marraskuun puolivälissä. Kirjoittelin aikaisemmin tällä viikolla oudosta hiihto-innostuksesta, joka on tässä lähivuosina hiipinyt takaraivoon. No, me ei Ronjan kanssa kumpikaan olla mitään kokeneita hiihtäjiä, mutta päädyttiin torstaina randomisti hiihtokaupoille vuokraamaan suksia. Ainiin ja otsalamppua, jollaista en ollut koskaan aikaisemmin kuvitellut pitäväni päässä (tai edes ajatellut olevan olemassa, noloa huomata millainen city-juntti on olevinaan). Reilun tunnin hiihtolenkki ilman yhtäainutta ihmistä, hämärässä ja täydessä hiljaisuudessa: Täydellistä! Muutama paniikin täyteinen hetki tuli hurjissa alamäissä ja kerran lensinkin ladulla persiilleni, mutta ei se kai ole niin vakavaa. Nimimerkillä viimeksi 90-luvun lopulla hiihtänyt. Olin aivan unohtanut kuinka rankkaa puuhaa hiihtäminen on! Olin illalla nimittäin täysin loppu ja nukuin koko yön kuin tukki, sikeämmin kuin kuukausiin kotona.

Mistä taas pääsemmekin sopivasti toteamukseen siitä, kuinka tuumailin eilen, että voisiko tämä ”kolmenkympin kriiseilyni” johtua juuri Helsingistä? Turhautumisesta suorituskeskeiseen, kiireiseen ja välillä niin muka-tärkeään arkeen, jossa yhä harvemmin muistetaan pysähtyä niiden oikeiden asioiden äärelle. Tenttasin eilen Ronjaa elämästä täällä ja kuulemma pohjoisemmassa parasta on se, ettei ketään kiinnosta ammattisi, tulotasosi tai koulutuksesi, vaan aidosti se kuka olet. Ja juuri tämä tietynlainen pinnallisuus on se, mikä suuremmassa kaupungissa mättää. Ahdistun itsekin nykyään jossain määrin siitä, että joudun sopimaan treffit ystävien kanssa kalenteria katsomalla, jos sieltä sattuisi löytymään joku sopiva rako. Itseasiassa tämä jopa nolottaa. Juttelimme myös suksivuokraamon miehen kanssa lyhyesti elämästä täällä ja hän totesikin ihanasti, että ”elämä täällä nyt on aika yksinkertaista”, ah. Kuinka luksusta voikaan juuri se yksinkertainen elämä olla ja toisaalta, kuinka nurinkurista, että se on nykypäivänä enemmänkin harvinaisuus?

Muita juttuja, joita olemme täällä viime päivinä puuhailleet? Käyty toistamiseen hiihtämässä, kyhätty viikonlopun mätöksi soija-nachovuokaa, ihailtu Rukan iltataivasta ja hiljaisuutta. Tein eilen aamulla lumitöitä ystäväni ollessa töissä ja jopas oli outoa pitkästä aikaa. Ainiin ja kävin myös porekylvyssä! Kylpy on minulle aina ihan todellista luksusta ja olen about aina haaveillut saavani joskus kylpyammeen. Tänään nukuin melkein yhdeksään aamulla, ensimmäistä kertaa kuukausiin. Jotenkin outoa kun tämmöiset ennen niin arkiset pienet jutut tuntuvat pitkästä aikaa jopa jonkinlaiselta luksukselta 😀

Aika menee aina niin nopeasti kun jossain paikassa viihtyy! Huomenna jo kotiin. Lisää Ruka-kuvia tulossa vielä myöhemmin. Nämä kaikki kuvat otin uudelle iPhonella 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Mitä kuuluu tänään?

Jos viime viikko oli vähintäänkin katastrofi, on tämä viikko taas sujunut huomattavasti paremmin. Luojan kiitos! Vietin maanantaina kotitoimistopäivää, koska tuon edellisen kaoottisen viikon jälkeen kaipasin niin kovasti työpäivää pyjama päällä ja toki sitä, että ehtisin käydä kuntosalilla päivällä. Etäpäivinä salitreeni on oma ”salainen aseeni”, johon useimmiten pyrin. Ensinnäkin siksi, että päivällä sinne salille vielä jaksaa lähteä, eikä ole pois perheen yhteiseltä ajalta ja se antaa ennen kaikkea hurjasti energiaa loppupäivään. Huomaan itse toimivani jähmeän aamun jälkeen huomattavasti tehokkaammin sen jälkeen kun käyn tekemässä tunnin treenin 5-6 työtunnin jälkeen. Aikaisten aamujen treeni kun taas ei ole ollenkaan juttuni jostain syystä.

Erityisen hyvin tämä toimii siksi, että olen jotenkin kotona työskennellessäni todella huono pitämään mitään taukoja. Ehkä yksi syy viime viikkoiseen katastrofiviikkoon onkin se, etten ehtinyt koko viikkona kunnolla liikkua. Se on nimittäin itselläni jaksamisen suhteen aivan merkittävä juttu. Tuntuu, että marraskuu on itselläni ja monella muullakin tähän asti mennyt jonkinlaisessa sumussa. Paahtaa vaan eteenpäin ja toivoo, että nämä hämärät viikot olisivat takana, vaikka eihän sen niinkään pitäisi mennä. Kävelin eilen töistä rauttikselle kun huomasin erään vastaantulevan miehen pudottavan taskustaan pipon. Lähdin lähestymään tätä ja oikeasti, mies lähti melkein karkuun kun näki että kävelen tätä päin. Niin perinteistä meiltä suomalaisilta, kun näet feissarin tai randomisti sinua lähestyvän vieraan ihmisen, lähdet karkuun 😀 Okei, mies oli toki loppupeleissä iloinen kun tajusi, että yritin vaan vinkata pudonneesta piposta, haha.

Ja niin, lähden huomenna Rukalle ystäväni luokse pitkäksi viikonlopuksi ja tämä onkin ensimmäinen kertani Rukalla ikinä. Kerroinkin, että aion näillä näkymin mennä laskettelemaan (tai anteeksi KOKEILEMAAN) ja opettajan vuokraaminen on kyllä ihan ehdoton. En tosin vielä tiedä, sukset vai lumilauta? Tommi oli sitä mieltä, että ehdottomasti lauta ja ystäväni mielestä taas suksilla on helpompi. Ja painotan vielä, etten oikeasti tiedä laskettelusta oikeastaan mitään 😀 Ajatuksena tässä on lähinnä tunne siitä, että lumilaudan suhteen tuntuu ahdistavalta ajatus, ettet saa jalkoja erilleen. (Nimimerkillä, sen yhden kerran lumilaudalla laskenut).

Takuuvarmaa on kuitenkin se, että näytän varmasti siellä (lasten) rinteessä maailman urpoimmalta, mutta saa nähdä mitä tästä tulee! Viime tai toissa talvenahan sain jonkun ihan kreisin ajatuksen, että haluaisin ostaa sukset. Haha. Vihasin koulussa hiihtämistä yli kaiken, saattaa osittain myös johtua siitä, että jouduin aina lainaamaan suksia a) koulusta ja b) joskus muistaakseni hiihdin joillain äitini ikivanhoilla suksilla, jotka olivat luultavasti jostain 80-luvulta. Meidän perheessä ei siis juurikaan olla hiihdetty ja itse olen kai viimeksi laittanut sukset jalkaan joskus vuonna 1998 Jyväsjärven jäällä. Eihän siinä, jostain syystä se on kuitenkin alkanut houkuttaa, vähän toki arveluttaa nämä Etelä-Suomen vähälumiset talvet. Ehkäpä yritän vuokrata sukset ensi kuussa kun lähdemme sinne Inariin!

Tästä tulikin mieleen, että olen nyt tosissani tuumaillut jonkinlaista soolomatkan mahdollisuutta joululle. Enkä siis ole koskaan aikaisemmin harkinnut lähteväni yksin reissuun! En ole virallisesti lomaillut aikoihin muutamaa päivää kauemmin (siis oikeastaan kai vuosiin :D), joten tämän kaikinpuolin vaikean vuoden ja kiireisen syksyn jäljiltä myönnän todella olevani loman tarpeessa. Siis semmoisen loman, että olisin (tai edes yrittäisin, koska yleensä sorrun) edes 4 päivää täysin ilman somea ja blogia, viikko olisi unelma. Kuinka käsittämätöntä, etten ole vuosiin pitänyt edes viikon taukoa blogista. Sometyö on loppupeleissä todella kokonaisvaltaista ja intensiivistä, tiedän että olen toistellut tätä samaa about tuhat kertaa, mutta niin se vain on.

Läheiseni tietävät, että minun on todella vaikea ”vain olla”, koska puuhastelen kotonakin jotain aivan jatkuvasti. Jos pötkötän sohvalla tai sängyssä, samalla joko teen käsitöitä, luen tai kuuntelen kirjaa. Haaveeni olisikin ottaa joskus esimerkiksi se viikko paikassa, jossa ei ole sitä puuhasteltavaa, to-do-listoja tai sen koommin ehkä edes mitään virikkeitä ja vain olla. Ihan siis tekemättä yhtikäs mitään. Koska tiedostan tämän olevan minulle suuri haaste, josta irti pääseminen edes hetkellisesti voisi tehdä todella hyvää. Koska niin, rakastan puuhastella ja silloin kun en sitä jaksaisi, ilmaantuu kaikkialta aina hoidettavaa. Ja ah, jos nyt sattuisin jonnekin lähtemään, ottaisin satavarmasti pisteillä upgraden, kerrankin!!! Tällä hetkellä haaveilen siis ehkä eniten juuri tästä totaalisesta rentoilulomasta.

Onko marraskuu saanut teissä aikaan lomakuumetta?

 

Nyt pakkaushommiin ja täytyy vielä kipittää sateessa lataamaan salikortti maanantaiksi 🙂 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Keskiviikon kuulumisia

Meidän pienen flunssa alkaa vihdoinkin hellittää ja eilen vietettiin jo kuumeetonta päivää, vaikka pieni nuha vielä vaivaakin. Luulin maanantaina hetken itsekin tulevani sairaaksi. Pari päivää kärsin nimittäin todella oudosta olosta, ihan kuin olisi oksennustauti tulossa, joka sitten onneksi meni ohi. Ja vihaan oksennustauteja yli kaiken. Tai siis toisaalta, kukapa niistä nyt sitten pitäisikään? Tästä päästäänkin sitten taas kerran ihmettelyyn siitä, että miten lapsilla riittää aina energiaa, vaikka kuinka olisi flunssassa ja kuumeessa? Asia, joka jaksaa kummastuttaa aina vuosi toisensa jälkeen, koska itsehän olen kuumeessa aina suorastaan surkeana ja sitten kolmevuotias hyppii riehakkaasti sohvalla, jopa vielä villimmin kuin normaalisti.

En tiedä miksi, mutta olen tällä viikolla ollut jotenkin ahdistunut ja ottanut itseeni pikkujuttuja, joista en ehkä välittäisi normaalisti ollenkaan. Viime viikolla kirjoittelin niistä ihme hormonaalisista ongelmista ja nyt onkin ollut toista päivää päällä joku ihme hormoniahdistus potenssiin miljoona. Tuntuu, että joku pieni syysväsymys on lähipäivinä alkanut katalasti hiipiä tännekin tai sitten vaan poden piilevänä tuota ihme lastentautia, eipä olisi ensimmäinen kerta.

Kuten kuvista ehkä näkyy, chillailu ja piirretyt ovat alkuviikosta olleet kova juttu!

Intouduin lauantai-iltana (ihan vain silkasta huvista) tutkimaan sitä, miten EU-maassa asuva voisi muuttaa Ranskan Polynesiaan. Tämän seurauksena näin sitten tottakai myös unta Tyynenmeren maisemista, ihan parasta! Kerroin viikonloppuna Tommillekin, että jos voisin mennä ajassa taaksepäin kymmenisen vuotta ja jostain syystä emme tämän kanssa tapaisi toisiamme, muttaisin aivan varmasti Ranskan Polynesiaan. Niinkun NYT! Eikä varmasti yllätä, että sen jälkeen kun taannoin kirjoitin haaveestani pacific island hoppingin suhteen, on kaipuu pidempään matkaan ulkomailla vain paisunut entisestään. Asia ei luonnollisesti ole ajankohtainen aivan lähiaikoina, vaan enemmänkin aikaisintaan reilun vuoden päästä. Tulevina vuosina haluan muutenkin välttää eestaas reissaamista ja panostaa enemmänkin siihen, että viettäisi kerralla pidempiä aikoja reissussa, kuten viime talvena.

Miten muuten voi olla mahdollista, että kotona tulee eteen AINA jotain fiksattavaa? Remontoidessamme kylppäriä viime talvena, toivoimme remppajuttujen olevan siinä, ainakin hetkeksi. Noh, lattioiden fiksaamisesta olen maininnut jo aikaisemminkin ja alunperin olisin halunnut hoitaa lattiajutun samalla kylppärirempan kanssa. Sitten lykättiin sitä kesälle ja noh, koko homma unohtui. Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut hioa parketti ja maalata kauttaaltaan Betoluxilla, kuten Käpylän asuntomme lautalattia, mutta nyt olemme lähinnä tuumailleet, että onko vanha parketti jo liian huonossa kunnossa ja monta kertaa hiottu uuteen operaatioon. Anyway, lattian kunto alkaa olla jo niin järkyttävä, että jotain täytyy asialle tehdä. Onko joku teistä saanut todella kuluneen parketin vielä elvytettyä hiomalla / lakkaamalla / maalaamalla? Vinkkejä kaivataan epätoivoisesti! Ensisijaisesti toki haluaisi vielä fiksata vanhan parketin kuntoon, mutta alkaa tuntua, että lattian uusiminen on varmin vaihtoehto. Laminaatti on ihan poissuljettu juttu, koska itse en henkilökohtaisesti lämpene niille ollenkaan, mutta toki myös jokin uusi juttu ja vaihtelu kiinnostaisi lattian suhteen. Ehkäpä täytyy siis lähteä joku päivä lattiakaupoille fiilistelemään 😀

 

Kaikenlaisia ajatuksia siis mielessä tänään! Palataan 💕

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Marraskuun ensimmäinen ja upeita auringonnousuja

Hellurei ja tähän alkuun on aivan pakko mainita, etten voi uskoa että mennään jo marraskuussa! Itselleni marraskuu on aina ollut vuoden ankein ja monilla tavoin myös ”vaikein” kuukausi. Viime viikolla työkaverini piristi ihanasti tämän suhteen toteamalla, että hänen mielestään marraskuu on aina ollut vuoden paras kuukausi. Tämän jälkeen päätin, että yritän parhaani mukaan tsempata marraskuun suhteen ja ehkä meistä vielä joskus tulee kavereita, marraskuun kanssa siis. En voi olla kuitenkaan miettimättä vuotta 2015 kun olimme Tommin kanssa jemmanneet kesälomat loppuvuoteen ja reissasimme koko marraskuuksi kiertämään Indonesiaan – ihan paras taktiikka!

Sain tietää olevani raskaana vähän sen jälkeen kun olimme varanneet reissun ja lähtö hieman jännitti, varsinkin kun stressasin tuolloin aivan liikaa ruokarajoitusten kanssa. Kaikki meni kuitenkin hyvin, vaikkakin ennakkoon tuli tarkkaan tsekattua läheiset sairaalat sun muut ja reissussa syötyä melkoisesti uppopaistettua ja ylikypsennettyä ruokaa. Olin vielä kamalassa flunssassa kun lähdimme reissuun, sain Balille saavuttuamme kamalan korvatulehduksen ekaa kertaa sitten lapsuusvuosien.

Tenttasin indo-lääkäriltä aivan paniikoiden ja skeptisenä korvatippojen sopivuutta raskauden aikana, loppujen lopuksi tämä vielä soitteli kaikki kollegat läpi ja totesi, että kyllä näiden pitäisi olla ok 😀 Huhheijaa kuinka silloin panikoi kyllä ihan kaikkea. Ja hei, mehän menimme myös tuolla reissulla kihloihin, Tommin kosittua minua aivan yllättäen Gili Airin rannalla kerätessämme simpukoita, johon yhteen tämä oli piilottanut sisään sormuksen. (En vieläkään voi uskoa tätä, hahaa :D) Kotiin palatessa oli helppo alkaa odottelemaan joulua ja sen jälkeen uutta vuotta. Tulipas nyt tarinointia, en muista olenko koskaan edes kirjoittanut täällä meidän kihlaustarinaa?

Olen ollut loppuviikon etätoimistolla ja tein eilen vähän lyhyemmän työpäivän, koska alkuviikolta kertyi melkoisesti työtunteja. Sanoin juuri yksi päivä Tommille, että sen jälkeen kun olen ollut kolme päivää toimistolla, kaipaan jo sitä, että saan tehdä päivän tai pari hommia kotitoimistolla. Olla ihan vain kotiasussa ilman meikkiä, pitää lounaan jälkeen pieni breikki ja hyödyntää esimerkiksi kuntosalitreeniin tai lenkkiin sen ajan, jonka muuten käyttäisin työmatkoihin, vaatekriiseilyyn ja meikkaamiseen.

Itselläni on ehkä myös se, että ajoittain on yksinkertaisesti pakko saada otettua kuvia blogia varten ja koen, että tämän hetkisten töideni suhteen olisi aivan mahdottomuus työskennellä viisi päivää viikossa kodin ulkopuolella, koska osa töistäni on yksinkertaisesti täällä kotona. Olen kokenut tämän myös mukavaksi tasapainoksi, koska en myöskään jaksa möllöttää kotona viikkotolkulla. Ja niin, olenhan kirjoittanut paikkariippumattomasta työskentelystä about miljoona kertaa ja toivon tosiaan, että etätyöskentelyn mahdollisuus lisääntyy lähivuosina työtehtävissä, joissa ei ole todellista pakkoa olla sidottu joka päivä johonkin tiettyyn paikkaan. Omaa työmotivaatiotani ainakin virkistää jo se, että saa työskennellä eri paikoissa, sekä välillä myös täällä omassa ”turvakolossa” 🙂

Marraskuu on myös viimeinen kuukausi kun saan yritystoimintaani starttirahaa ja tämän vuoden jälkeen täytyy todeta, että olen ollut aloittelevana pienyrittäjänä valtavan kiitollinen starttirahasysteemistä, joka varsinkin alussa toi taloudellista turvaa, vaikkei nyt yksinään mikään toimeentulon takaava summa olekaan. Jotain kuitenkin! Vaikka tuen hakeminen melkoinen prosessi olikin, suosittelen ottamaan siitä selvää ja tutkailemaan mahdollisutta starttirahaan jos yrittäjyys kiinnostaa.

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, on tavoitteeni marraskuulle nauttia niistä pienistä asioista, kuten aivan mielettömän kauniista auringonnousuista, joita olen tällä viikolla ihaillut (kuten tämä kuvien eilinen, jonka bongattuani nappasin heti kameran käteeni <3), muistaa liikkua paljon, varata töiden ohella tarpeeksi aikaa rauhalliselle perheajalle ja keksiä jännittäviä uusia juttuja. Lähden itseasiassa parin viikon päästä ystäväni luokse Rukalle, enkä malttaisi odottaa! Toivottavasti bongailen sieltäkin auringonnousuja. Reissuissa olen nimittäin aivan vannoutunut auringonlaskujen (ja hiekkarantojen) kuvaaja, mutta nyt syksyn tullen olen innostunut myös näistä auringonnousuista täällä kotosalla.

Tulipas sekalaisia turinoita tänään. Millä mielellä te starttaatte tänään marraskuun?

 

Kivaa viikonloppua ja marraskuun ensimmäistä teille 🐚✨

 

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Aamun mietteitä ja matkahaaveita

Arghh! Ai mitä kuuluu tänne? Ihan kamala räkätauti!! Olin pari päivää kotona parantelemassa tätä järkkyä flunssaa, joka toivon mukaan pian hellittää ja sain vihdoin eilen äänenikin ainakin osittain takaisin. Harmittaa, että todella hyvin edennyt treeniputkikin katkesi tähän sairasteluun. Jos jotain positiivista täytyy keksiä, niin rakastan yli kaiken pyjama-toimistopäiviä! Olen päiväsaikaan tehnyt työhommia, toissailtana katsoimme vihdoin Love Islandin finaalin (mun suosikkipari voitti!!) ja aloin hetken mielijohteesta neuloa pojalle villapöksyjä koluttuani hieman lankavarastojani kotona. Ainiin ja leivoin myös keto-mustikkamuffineja, joiden ohjeen olen jakanut täällä. Mies ei aikaisemmin ole innostunut keto-leivoksistani edes sen vertaa, että olisi halunnut niitä maistaa, mutta yllättyi kuinka hyviä nuo muffinit olivat. Kyllä, hyvää voi leipoa myös ilman sokeria ja vehnää!

Mulla on taas vaihteeksi ollut pieniä hankaluuksia saada pieni herra ylös aamuisin. Ja eipä tosin mikään ihme, nythän nämä pimeät ja kylmät aamut vasta alkavat tehdä tuloaan. Enpä ole aina itsekään ollut aivan niin pirteä kuudelta herätessäni. Nukun syksyisin ja talvisin todella sikeästi pimeässä ja viileässä, mutta toki myös se sängystä ylös pääseminen on ajoittain pieni haaste. Vanhojen reissukuvien selailu ja yleisesti tulevien matkasuunnitelmien miettiminen ovat oma inspiraation lähteeni sateisiin syyspäiviin.

Tuumaillaan juuri perheen yhteistä reissua ensi vuoden alkupuolelle. Tuolloin meillä tulee itseasiassa vuosi täyteen edellisestä koko perheen voimin vietetystä lomasta, joten jo aikakin viettää kunnolla yhdessä perheenä muutenkin kuin vain iltaisin ja viikonloppuisin. Kohteet ovat vielä hieman auki, olemme pohtineet alustavasti (yllättäen) Kaliforniaa, johon voisi yhdistää Havaijin tai sitten Uutta-Seelantia, johon haluaisin yhdistää viikon reissun Cookinsaarille tai Samoalle, jotka molemmat ovat pitkäaikaisia saarihaaveitani. Täytyy lähiviikkoina kunnolla tutkailla näiden saarivaihtoehtojen eroja. Vaikka Samoa on ollut jo vuodet yksi matkahaave-kohteistani, jostain kumman syystä olen nyt ehkä jopa intoillut enemmän Cookinsaarista. Saa nähdä mihin nyt sitten loppupeleissä reissua varataan ja muuttuuko kohde vielä näistä vaihtoehdoista johonkin.

Tilasin juuri uusia villasukka-lankoja ja yksi suunnitelmani syksylle on neuloa aivan pirusti villasukkia meidän perheelle, haha. (Ja niin, koska villasukkia ei vain yksinkertaisesti voi koskaan olla liikaa..) Täytyy ensi viikolla käydä katsomassa jos kirjastosta löytyisi joku kiva villasukkien ohjekirja, haluaisin nyt pikkuhiljaa kokeilla niissäkin vähän haastavampia malleja. Jos teillä on linkittää jotain kivaa ohjetta vähän erikoisempiin villasukkiin, niin saa ihmeessä laittaa tulemaan!

Lähden nyt tämän yskäni kanssa päiväksi messuilemaan. Tulkaa moikkaamaan jos törmäillään! 🙂

 

Näillä ajatuksilla ja hieman kevyemmällä postauksella perjantaihin.

 

Ihanaa viikonloppua ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.