Mitä mulle kuuluu nyt?

Hello! Jonkinlaiset selittelyt ja pahoittelut postaustauoista alkavat olla täällä jo jonkinlainen tapa. En ole viime viikkoina oikein (tai oikeastaan kuukausina) kokenut luontevaksi tuoda tänne henkilökohtaisia asioita ennenkö olen ensin jotenkin sisäistänyt ja käsitellyt asiat itse. Huhtikuuhun mahtui esimerkiksi erilleen muutto, joka on ymmärrettävästi vaatinut pientä sulattelua, vaikka itse erosta jo alkaakin olla aikaa. Kevät on ollut palkkatöissä melko hektistä, jonka vuoksi olen pyrkinyt olla ottamatta stressiä somesta tai mistään ns. ”ylimääräisestä”, johon voi helposti palata paremmalla ajalla. Ajattelin, että voisin jossain välissä kirjoitella erikseen fiiliksiä tästä uudesta tilanteesta, eli puolet arjesta yksin asuvana, mutta tällä hetkellä on fiilis hyvä, vaikka onhan tämä koko homma kokonaisuudessaan ollut alkuvuodesta rankka. Ja myönnettäköön, että luonnostelin tämän ekan kappaleen jo about kuukausi sitten ja oikeastaan nyt koin, että olen valmis avaamaan aihetta vähän täälläkin.

Olen viime aikoina miettinyt paljon kevättä 2020 ja tajunnut mm. sen, kuinka hukassa tunnuin olevan koko viime vuoden. Asiaan vaikutti tietysti korona ja sen myötä mönkään menneet suunnitelmat, tietynlainen kriisi siitä, mihin suuntaan haluan ohjata elämäni ja jotenkin myös yleinen melankolia. Taisinkin vuosi takaperin kesällä kirjoitella e-pillereiden lopetuksesta ja siitä, kuinka puoli vuotta syömäni uudet e-pillerit taisivat olla osasyynä tuolle alkuvuoden ja koko kevään melankolialle, mutta tuskin kuitenkaan aivan täysin. Nyt kun ajattelen taaksepäin viime vuotta, tulee tunteina mieleen lähinnä epätoivo, suru ja juurikin se melankolia.

Muistan kaiken pääsykoelukurumbakoomen ohella keväällä 2020 sen kun kävin päivittäin metsälenkeillä, kuuntelin jotain Cunninlynguistsin biisiä ja saatoin vain pillahtaa itkuun kesken lenkin. Siinäpä sitten itkeskelin hetken keskellä metsäpolkua, kunnes sain taas koottua itseni ja palasin kotiin kuin mitään ei olisikaan. Olen ehkä itse tyyppinä se, joka huomaa tavallaan nuo tietyt merkit vasta pitkällä viiveellä ja nyt vuosi taaksepäin ajateltuna täytyy sanoa, ettei viime kevät tai edes viime vuosi ollut kovinkaan helppo. No, eipä tämä alkuvuosikaan ole sitä ollut.

Mutta mitä nyt ehkä tässä yritin aasinsiltana johdatella on se, kuinka fiilis juuri NYT peilaten vuodentakaiseen on aivan päinvastainen. Jos vuosi sitten löysin arjesta useimmiten vain niitä negatiivisia asioita, on tilanne tällä hetkellä täysin päinvastainen. Olen iloinen tulevasta kesästä, uusista projekteista ja oikeastaan elämästä juuri tämmöisenä kuin se on juuri nyt ja tässä hetkessä. Enpä olisi voinut vielä puoli vuotta takaperin uskoa kirjoittavani tai edes ajattelevani näin.

Kävin jo alkuvuodesta juttelemassa työterveyspsykologille tästä elämäntilanteen muutoksesta. Olen yleensä melko realisti asioiden suhteen ja itselleni on ehkä tyypillistä käsitellä asiat itsekseni oman pääni sisällä, vaikkei se nyt kuitenkaan loppupeleissä aina ole se parhain vaihtoehto. Hänen arvionsa oli, että olin jo tuolloin saanut käsiteltyä asiat melko hyvälle mallille ja niin, luonteelleni on ehkä omaista se, että käyn asiat sisäisesti läpi hetken ajan melko intensiivisesti, jolloin myös jotenkin kykenen selättämään en melko nopeasti sen sijaan, että jäisin vatvomaan elämän sattumuksia vuosikausiksi. Kärsin kuitenkin koko alkuvuoden vahvoista fyysisistä oireista, nukuin useamman kuukauden todella huonosti ja unettomuus pääsi jo ikävästi kroonistumaan. Lisäksi menetin ruokahalunikin tyystin joksikin aikaa.

Tottakai tilanne edelleen harmittaa (varsinkin lapsen puolesta), mutta ehkä itselleni tyypillinen ”deal with it and move on”-tyyli on joskus ihan hyväkin asia, koska milloinka tässä elämässä tulisi tilanne, ettei kohdalla olisi ainuttakaan päänvaivaa tai murhetta aiheuttavaa asiaa. Voisi olla melko raskasta selättää niiden lisäksi myös muita käsittelemättömiä seikkoja. Ja asiasta kukkaruukkuun. Olen ollut aina ehkä maailman huonoin deittailemaan ketään, mutta kävin muistaakseni helmikuussa ekaa kertaa treffeillä ja sen jälkeen olen nähnyt muutamaa tyyppiä. Ehkä yleisesti uusiin ihmisiin tutustuminenkin on auttanut orientoutumaan tulevaan. Yleisestihän olen aika kotihiiri, mutta yhtäkkiä olen havahtunut siihen, että olen alkanut yhä enemmän käydä kaikkialla! Näkemässä ihmisiä ja ystäviä. Ja se vasta onkin ollut pitkästä aikaa kivaa. Varsinkin tämän ultimaalisen koronakotoilun jälkeen. Vaikkain somen perustella vaikuttaa varmasti edelleen siltä, että olen lähinnä kotona 24/7. Ah, somekanavien pieni vähentäminen on ollut tässä kesän kynnyksellä myös ihan paikallaan 🙂

Itselleni yksi tässä tilanteessa paljon auttaneista asioissa oli alkuvuodesta yllättävää kyllä työ! Palasin viime vuoden lopulla palkkatöihin, joissa olen viihtynyt todella hyvin, vaikka paluu työsuhteeseen kieltämättä ensin hieman jännittikin reilun parin vuoden yrittäjähaahuilun jälkeen. En ole kuitenkaan katunut hetkeäkään ja koska työni on todella itseohjautuvaa, jossa hoidan omalle vastuulleni kuuluvat hommat aikalailla itsenäisesti ja useimmiten oman kalenterini mukaan, ei muutos yrittäjyyteen ole itseasiassa ollut kovinkaan suuri. Se, että sai vuodenvaihteessa eron jälkimainingeissa tietynlaisen rytmin arkeen, muuta mietittävää ja myös niitä sosiaalisia kontakteja päiviin, auttoi itseäni paljon pääsemään tuon pahimman yli ja antoi ennemminkin energiaa kuin olisi vienyt sitä.

Olisihan tässä varmasti kilometrikaupalla kerrottavaa, mutta ehkä pidän homman nyt simppelinä ja jätän tähän yhteen aiheeseen 😀 Myönnän, etten enää edes muista mitä viimeksi tänne kirjoitin, enkä edes jaksanut käydä lukemassa. HAHA.

Ja kyllä, yritän parhaani mukaan nyt ottaa uutta rytmiä taas blogiinkin nyt kun sain hoidettua ekan vuoden opinnot kasaan ja työtilannekin loman lähetessä pikkuhiljaa tässä rauhoittuu!

Kivaa sunnuntaita 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Sinkkukevään (iik!) agendalla…

Hello! Ensinnäkin, kiitos kaikista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Huhtikuu on vierähtänyt edelleen kaikkia käytännön asioita hoitaessa, mutta kieltämättä on alkanut olla jo melkoisesti kevätfiilis, joka on tuonut intoa erinäisiin juttuihin. (Ja apua, uskalsin ensimmäistä kertaa kirjoittaa jopa otsikkoon ääneen sen, että olen SINKKU. Ekaa kertaa sitten 2012.) Kuten esimerkiksi niiden kevään sisustusprojektien suunnitteluun, haha. Joku edelliset vuosia kestäneet epämääräiset sisustusprojektini muistava saattaa pyöritellä päätään, mutta voin todeta, että olen tällä kertaa päättänyt pistää asian vähän vauhdikkaammin liikkeelle. Siis oikeasti. Tein itselleni budjetin sille, millä summalla sallin itselleni uusia hankintoja ja tein vähän listaa siitä mitä olen ajatellut kotiin hankkia. Kuten esimerkiksi niitä hemmetin seinähyllyjä, jotka ovat olleet samaisella vuosien rästilistalla. Ah, löysinpä jo sopivia hyllyjäkin! Ainiin ja ostin muutaman uuden tuolin. Esimerkiksi tämä sisustushommien suunnittelu on tuonut itselleni hyvää mieltä tässä kaiken muun härdellin keskellä. Ainiin ja tietenkin neulominen. Voisinkin siis jossain vaiheessa tehdä postausta kotihankinnoista ja myöhemmin myös niistä sisustusjutuista!

Sisustusjuttujen lisäksi olen harkinnut myös lattiaremonttia, mutta täytyy vielä tiedustella ja laskea sen kustannuksia. Todennäköisesti palaan tähän ikuisuusongelmaan nimeltään lattia vielä useampaan otteeseen 😀 Kaikesta huolimatta olen pyrkinyt kehittämään ja suunnittelemaan itselleni kevääksi kivoja juttuja, kuten päättänyt palkata itselleni ammattijärjestelijän helpottamaan kaappikaaostani, joka on oikeasti aina ollut heikkouteni. En vain osaa pitää niitä ojennuksessa pitkässä juoksussa ja tuumasin, että ehkä ammattilainen osaisi auttaa järjestämään ne sille mallille, että se edes jotenkuten jatkossa olisi helpompaa, haha. Myös ihan jotain minimaalista remppajuttua olen tuumaillut, mutta keskityn ensin näihin pieniin sisustusjuttuihin, joista olen oikeastaan ihan tosi innoissani! Tilasin myös alkuvuodesta erään uuden taulun tilaustyönä, jota odotan innolla saapuvaksi nyt huhti-toukokuussa.

Olin alunperin ilmoittautunut hieman liian kunnianhimoisin tavoittein kevään viimeisen periodin kursseille (eli about viidelle), joista taas suurin osa karsiutui pois siksi, että ne vaativat tarkkoja tai viikottaisia deadlineja tehtäville tai muuten vain tiukkaa läsnäoloa, joka nyt ei vain ikävä kyllä itselleni tässä hektisessä elämäntilanteessa ja päivätöiden ohella sovi. Suoritan nyt keväällä yhden kurssin, Kaupunkiluonnon monimuotoisuus, jonka bongasin Bio- ja ympäristötieteellisen puolelta. Niiin kiinnostava! Ja sopii aivan täydellisenä valinnaisena muuhun opintokokonaisuuteeni noiden maataloustietellisten ja mantsan kurssien ohelle, varsinkin kun juurikin ympäristö, viheralueet ja ekologia ovat opinnoissa lähellä sydäntä, sekä toki myös vähän kaupunkimaantieteellisestäkin näkökulmasta. Näillä näkymin saan tältä ensimmäiseltä opintovuodelta kasaan 50op, joka toki on paljon vähemmän kuin se aikaisemmin suunnittelemani 80op, mutta eihän siinä oikein auta kun elämä tulee vastaan 😀 Eipä tässä mihinkään kiire ole ja kuten ehkä ennenkin olen todennut, on agendani opiskella ensisijaisesti itseäni varten ja keskittyä niihin kursseihin / aiheisiin, jotka eniten kiinnostavat. Pari kesäkurssia vähän tässä kiinnostelee, katsotaan miten käy ja päädynkö ilmoittautumaan.

Mutta mitä nyt tulee koulujuttuihin, niin tässähän nyt kävi niin, että pistin uudestaan hakupaperit eteenpäin maantieteen kandiin. Ihan vain siksi, että edellisvuoden pääsykoesäätö on jäänyt pahasti kaivelemaan ja toisekseen siksi, että opinto-oikeus mantsan puolelle kiinnostaa edelleen kaikkein eniten. Helsingin Yliopistossa ei ole siirtohakua mantsaan ja koska haluan edelleen säilyttää opinto-oikeuden myös maat-metsiksessä, en halunnut hakea siirtoa muuhun yliopistoon. Vielä en ole aloittanut koko lukurumbaa, mutta onneksi on (kai) vielä jemmassa viime vuoden muistiinpanot ja muutenkin ihan hyvä pohja mm. noiden mantsan peruskurssien pohjalta. Lisäksi ovat myös muut opinnot antaneet hyvin perspektiiviä moniin aiheisiin, joita myös maantiede käsittää. Saa siis nähdä miten käy! Ainakin toivon, ettei pääsykoerumba tänä vuonna ole aivan yhtä kaaos, vaikkakin fakta on se, että mahdollisuuteni ei-ensikertalaisena ovat yhä ja edelleen hyvin minimaaliset päästä sisälle yhtään mihinkään 😀 Ehkä siis ihan realistista olla jo valmiiksi vähän pessimisti tässä asiassa.

 

Tämmöisiä randompäivityksiä sen edellisen vuodatuksen jälkeen. Mitäs teidän viikkoon? Odotatteko jo innolla sisustusjuttuja, vaikka niissä kestäisikin perinteisesti ikuisuus, haha?

 

Ps. Nykyään on vähintään ehkä syntistä hehkuttaa muotiostoksia, mutta nyt on aivan PAKKO! Ostan uudet kengät ehkä kerran vuodessa (yleensä lenkkareita tai tennareita, öhöm), mutta olin pidemmän aikaa tuskaillut sen suhteen, etten ole vuosiin löytänyt siistejä saappaita, joita voisin käyttää tämmöisillä välikausilla. Mulla on muutaman vuoden ollut talvikumpparit, joita käytän lähinnä koirien ulkoilutukseen, mutta oikeasti, vuoden paras ostos on ollut: Nuo Gannin polvimittaiset kumpparit! Näyttävät siis nahkasaappailta, mutta ovat kierrätettyä kumia. Aivan täydelliset ja TYYLIKKÄÄT!! Omani tilasin MyTheresalta 🙂

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Miten menee, helmikuu?

Vuosi on alkanut blogissa varsin epäsäännöllisen postaustahdin merkeissä. Päivittelinkin jo loppuvuodesta tilannetta siitä, ettei aika ole riittänyt kaikkeen sen jälkeen kun olen siirtynyt somehommien lisäksi opiskelemaan ja enemmän myös ulkopuolisten työhaasteiden pariin. Sain loppusyksystä hieman yllättäenkin erään unelmieni työtarjouksen, josta en voinut kieltäytyä, vaikka ensialkuun ehdinkin jo tavallaan sanoa ei. Aika hullua kun nyt ajattelen jälkeenpäin 😀 Nukuttuani yön yli sain kuitenkin järkeä päähän ja lopputulos on se, että palasin joulukuussa kokopäiväisesti palkkatöihin! Melkoisia muutoksia siis, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla, vaikka elämä tämän alkuvuoden aikana onkin noin muuten melkoista turbulenssia ajoittain ollutkin.

Tämä on kuitenkin tarkoittanut vähemmän aikaa tänne blogiin, mutta jatkossa onkin tavoitteeni täällä keskittyä enemmän juurikin niihin arjen juttuihin, vaikka niitä nyt tulisikin aiempaa harvemmin. Olen tehnyt aikaisemminkin aivan liian monta kertaa sen virheen, että vaadin itseltäni liikaa ja tungen itseni mukaan aivan liian moneen juttuun, joihin ei oikeasti edes riittäisi aika ja energia. Jatkossa haluan myös tehdä blogin puolella huomattavasti vähemmän kaupallista sisältöä ja keskittää tämän enemmän näille aidoille kuulumisille ja oivalluksille. Tarkoitus on siis ensisijaisesti keskittyä päivätyöhöni ja ohella Iines DIY:n kehittämiseen. Semmoista kuuluu tänne siis! Enhän minä nyt suinkaan pystyisi vain yhdessä jutussa pysymään 😀

Mitenkäs sitten opintojen laita nyt? Vietin joulun alla  viimeisen tenttiviikon jälkeen yli kuukauden loman opinnoista, joka tuli suorastaan tilauksesta noiden työhommien kylkeen. Uusi periodi alkoi muutama viikko sitten ja näin hiljalleen ollaan päästy kärryille myös uusien kurssien suhteen. Olin alunperin ottanut viisikin eri kurssia, joista jouduin ihan suosiolla jättämään kolme pois läsnäolopakkojen tai tiukkojen kurssitehtävien deadlinejen vuoksi, olivat kylläkin kaikki valinnaisia, jonka vuoksi ei sinänsä nyt harmita, vaikka aiheet olisivatkin olleet mielenkiintoisia. Eniten harmittaa ekologian kurssin skippaaminen, jota olin odottanut innolla, mutta ehtiihän sitä joskus myöhemminkin.

Tässä jaksossa suoritan siis pari itselleni pakollista kurssia, kuten maaperätieteitä, joka aihepiirinä on jo varsin tuttu luonnonmaantieteen kurssien pohjalta ja kasvifysilogian, johon kuulu alkuun myös eläinfysilogian osuus, joka on maataloustietelijöille valinnainen. Päädyinkin skippaamaan sen, koska en näe, että jaksaisin huvin vuoksi juuri nyt ottaa nyt mitään ylimääräistä, joka nyt ei konkreettisesti tue omia opintojani. Tuota kasvifysiologiaa kuitenkin odotan innolla! Maaliskuuhun saakka mennään siis näiden kurssien kanssa, tuntuu jopa oudolta ettei mukana ole mitään mantsan kurssia, koska vietin koko syksyn intensiisivesti niiden parissa. Tähän alkuvuoteen ei vain löytynyt mitään sopivaa. Eli siis kiteytettynä: Opinnot jatkuvat ehdottomasti edelleen, mutteivat ainakaan näin alkuvuodesta yhtä intensiivisesti kuin syyslukukaudella. Onneksi syksyltä kuitenkin tuli ihan kivasti opintopisteitä kasaan, ettei tässä nyt mitään paniikkia ole ja itseäni vartenhän tässä kuitenkin opiskellaan.

Ja jossei nyt menisi aivan liian yksinkertaiseksi tämä paletti niin päädyinpä tammikuun alussa hakemaan huvikseni myös yhteen maisteriohjelmaan. Löysin jo viime keväänä erään maisteriohjelman, joka istuisi aivan täydellisesti työkokemukseeni ja uraani, mutta tuolloin viime keväänä skarppasin näiden hakujuttujen suhteen vasta maaliskuun puolella, jolloin maisterihaut olivat tietty jo ohi. Päätinkin, etten menetä mitään jos haen mukaan tänä vuonna, joten katsotaan miten käy! Tästä opiskelusta on ehdottomasti tullut lemppariasiani ikinä. Näin puolen vuoden kokemuksella haluan sanoa oman mielipiteeni siitä, että nyt kun olen valinnut kursseja, jotka istuvat juuri omiin kiinnostuksen kohteisiini, olen saanut yliopisto-opinnoista niiiiiiin paljon enemmän irti jo nyt kuin suuresta osasta AMK:n kursseja. (Niitä siis millään tapaa väheksymättä, tämä vain oma mielipiteeni!)

Toki tässä pätee varmasti myös itse ala, mutta olen itse huomannut nauttivani valtavasti siitä, että hahmotan yhä enemmän itseäni kiinnostavien kokonaisuuksien teoriaa ja kausaliteettiä. Oli kyse sitten kasvihuonepäästöistä tai luonnonilmiöistä. Kuten joskus taisinkin kirjoittaa, harmittaa tavallaan edelleen, että tiet uudelleen opiskelun suhteen kohtasivat vasta näin myöhään, mutta onneksi ei koskaan ole liian myöhäistä kehittää itseään. Itseäni motivoi myös ajatus siitä, että opiskelen jotain, mitä oikeasti haluan ja mistä ihan tosissaan haluan oppia enemmän, enkä vain sen vuoksi, että olisi ”pakko” saada tutkinto kasaan.

Ja hei, mainitsin jossain vaiheessa haaveestani palata chilinkasvatuksen pariin ja tämä on nyt tapahtunut! Tilasin joululomalla Fataliista erilaisia siemeniä, jotka laitoin tammikuussa itämään. Tällä hetkellä onkin hyvää vauhtia kasvamassa 13 pientä chilin taimea, jee! Tällä kertaa panostin ihan satasella, eli hommasin ihan minikasvihuoneen ja kunnon taimivalonkin 😀

 

 Mitenkäs teidän helmikuu on lähtenyt käyntiin? 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 3 kommenttia.

Unelmien staycation ja arvioni Lapland Hotels Bulevardista

Hello ja kivaa viikonloppua! Palailen tänään postauksessa parin viikon taakse kun vietin heti vuodenvaihteen jälkeen uuden staycationviikonlopun ”omaa aikaa”, ihan vain siksi, etten malttanut edellisen kerran jälkeen kauaa odotella uutta Helsingin minilomaa! Hah, miten voikaan innostua oman asuinkaupunkinsa hotellien testaamisesta niin, että Ranskan Polynesian randomit bungalow-surffailut jonnekin hamaan tulevaisuuteen ovat muuttuneet siihen, että mietin mikä olisi seuraava kiva staycation-kohde, jonne pääsee ihan julkisen liikenteen avulla? 😀 Eihän siinä, aika kivaahan tämä on, selkeästi joku uusi hurahdukseni. Pääkaupunkiseudun majoitusliikkeet ovat koronan aikaan olleet melko lirissä ja tavoitteeni on ollut jo senkin vuoksi tukea myös Helsingin matkailua staycation-hengessä sen, mitä nyt vaikkapa bloginäkyvyydelläni voin. Se mikä tässä on ollut kivaa on ehdottomasti oivallus siitä, että jos aikaisemmin olen todennut, ettei unohtumattomia elämyksiä varten tarvitse lähteä Lappia kauemmas niin nyt olen todennut, ettei niitä varten tosiaankaan tarvitse lähteä edes asuinkaupunkiaan kauemmas, haha. Staycation-haasteeni jatkuu siis ehdottomasti!

Ohis: Nämä järkkäriselfiet hotelleissa ovat vissiin joku vakkarijuttuni 😀

Olimme alunperin lähdössä ja varanneetkin jouluksi reissun Saariselälle Muotkalle, johon rakastuin viime syksynä ja jonne paluusta olin haaveillut about viikottain sen jälkeen kun lokakuussa vietimme Muotkalla Jutan kanssa kolme yötä maastopyöräillen, tunturipurossa pulahdellen ja retkeillen. Haaveeni olikin palata sinne vielä talvella ja toivon mukaan bongailla (taas perinteisesti, vielä kertaakaan onnistumatta :D) niitä revontulia. Reissumme peruuntui kuitenkin lopulta aivan viime metreillä ja tästäkin syystä mietin, että varailisin sen sijaan itselleni miniloman täältä Helsingistä. Lappi-teemalla tottakai! Viime vuosi oli jotenkin niin kaaoottisen sekava ja epävarma, varsinkin syksy meni varsin intensiivisesti opiskellessa ja tulevaisuudesta varsin epävarmana. Loppuvuodesta tuntui, että moni juttu alkoi vihdoin jollain tapaa selkeentyä ja haasteetkin helpottaa. Ihan rehellisesti olin varsin loman tarpeessa ja kaikki omat hetket, poissa näistä samoista kotiympyröistä joissa pyörii aikalailla 24/7 tuntuivat aivan kullan arvoisilta. Tästäkin syystä olin jo viikkoja odottanut meidän Lappireissua kuin kuuta nousevaa.

Arctic Deluxe Spa-huone, jossa oli ammeen lisäksi myös sauna

Päädyin siis varaamaan itselleni heti tammikuun alkuun viikonlopun Lapland Hotels Bulevardista, jossa olin itseasiassa haaveillut yöpyväni jo varmaan parin vuoden ajan. Aiemmin olen yöpynyt poikani kanssa Luostolla Lapland Hotelsissa, jossa pulikoimme päivittäin ametistikylpylässä, postauksia Luostolta löytyy täältä ja täältä. Jo tuolloin jäi erityisesti mieleen hotellin poikkeuksellisen hyvä aamupala, vaikka Luoston hotelli onkin enemmän ”hiihtokeskusmainen”, eikä boutique-tyylinen kun Bulevardin kaupunkihotelli. Kartoitin vartavasten huonetyyppiä, jossa olisi kylpyamme (koska, kuten esim. edellisen staycationin kohdalla Hotel U14:ssa mainitsin, ne ovat nykyään kiven alla ellei budjetti nyt ihan mahdoton, mutta äärimmäistä luksusta lomailuun!) ja semmoisia tuolta totisesti löytyy, ammeella, saunalla tai kummallakin. Itselläni oli ensimmäisen yön Arctic Deluxe-huone, jossa on amme, mutta tein toiseksi yöksi huoneluokan korotuksen Arctic Deluxe Spa:han, joka sijaitsee korkeammalla ja jossa on isomman ammeen lisäksi myös sauna. Ja upgrade kyllä kannatti! Vaikka ensimmäinenkin huone oli upea ja amme luksusta, häiritsi itseäni ehkä matala sijainti ja suora näkyvyys Bulevardille toisesta kerroksesta (ja siis kadulta huoneeseen). Ylempää seitsemännestä oli kivempi istua tarkkailemassa kadun tapahtumia ilman, että kukaan ihmettelee stalkkailuasi 😀

Tässä alemman huoneluokan ammellinen Arctic Deluxe

No, tämä postaus alkaa kuulostaa jo joltain mainokselta, mutta täytyy todeta, että tuon yöpymiseni jälkeen olen haikaillut takaisin päivittäin! Vietin viikonlopun neuloen, tilaten Woltilla herkkuruokia ravintoloista, joista olin haaveillut jo kuukausia, katsoin Disney+:sta piirrettyjä, kävin kylvyssä, kuuntelin suosikkipodeja ja teinpä myös vähän työhommia nyt kun oli siihen mahdollisuus ilman häiriöitä. Aivan ihanaa! Testasin tottakai kerran myös saunan (koska olihan siitä nyt maksettu :D), mutta amme oli kuitenkin enemmän oma juttuni. Ainiin ja pistinpä tosiaan ihan ranttaliksi koko homman ja kävin ihan Alkossakin. Siis ekaa kertaa vuosikausiin. Vaikkakin hakemassa ihan holitonta Lehtikuohua, joka on lempparini! Olipahan eka kerta Alkossa kun ei kysytty papereita, haha.

Erityismaininta täytyy antaa hotellille ensinnäkin järjestelyille koronahygienian suhteen! Kylttejä maskisuosituksista oli hotellissa kaikkialla, sekä maskeja ja käsidesiä saatavilla asiakkaille. Maskeja kehoitettiinkin käyttämään kaikissa hotellin julkisissa tiloissa. Ja ah, aamupala oli ehdottomasti yksi parhaista ikinä syömistäni! Rakastan yli kaiken hilloja (siis niitä marjoja, heh), mutten ole kuitenkaan koskaan raaskinut ostaa niitä kaupasta. Siksi olenkin aina enemmän kuin innoissaan jos jossain saa mitään hillajuttuja. Ja hei, tuolla aamupalalla oli tarjolla hillaa puuron sekaan! Ei varmasti tarvitse erikseen mainita, että kävin santsaamassa. Niin luksusta! Ehdoton suositus siis kaiken kaikkiaan. Palaan ehdottomasti!

Staycation-bongailu jatkuu siis! Toisaalta tekisi kuitenkin ensin tehdä pieni paluu tuonne Bulevardille 😀

Oletteko yöpyneet Lapland Hotels Bulevardissa? 🌞

Mitäs tuumasitte?✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Täältä tullaan 2021!

Hello! Joulu ja samoin myös lomat alkavat hiljalleen olla takanapäin. Ensimmäinen virallinen arkipäiväkin jo talsittu läpi (melkoisessa koomassa kylläkin :D). Samalla on iskenyt pieni haikeus luopua kaikesta lötköttelystä, syömisestä (haha) ja kotivaatteissa vietetyistä päivistä, mutta toisaalta olen jo viimeisen viikon odottanut innolla paluuta takaisin töiden ja tavallisen arjen pariin. Ja faktahan on tietty se, ettei niistä kotivaatteista luultavasti vielä arjenkaan koittaessa mihikään pääse. Itsehän olen kotivaatefani 4life, mutta joulukuun alussa, reilun puolen vuoden kotivaatehörhöilyn jälkeen tein päätöksen alkaa panostamaan edes vähän pukeutumiseen kotonakin etäpalaveeratessa ja itseasiassa tuo ”aamulla siistimmät vaatteet (tai tarkalleen paita, alaosana edelleen yleensä trikoot tai leggarit tässä teams-kulttuurissa, mihin niistä vielä muka pääsisi :D) ja vähän meikkiä”-juttu on tuntunut tosi hyvältä! Sillä linjalla jatketaan siis tänäkin vuonna. Eiköhän tämä vuoden ja arjen tahmainen startti tästä pikkuhiljaa taitu, viimeistään ensi viikolla.

Jouluna valmistui vihdoinkin ikuisuusprojekti, eli nämä sukat, jotka aloitin jo aikoja sitten Rukalla! 😀 Uudet lempparit!

Uusi vuosi tarkoittaa itselleni usein kaikenlaista käytännön säätöä ja ärsyttäviä pikkuhommia. Kuittien keräilyä ja vuoden tiliotteiden arkistointia yrityksen kirjanpitoa varten, kuvakansioiden päivittämistä uuteen vuoteen (hyvin tärkeää 😀 Muistan nykyään juuri ja juuri luoda uuden kansion kerran vuodessa) ja noin muutenkin harjoittelua siihen, ettei raapusta enää kerta toisensa jälkeen kaikkialle vuotta 2020, kuten todennäköisesti tapahtuu vielä helmikuussakin. Kaiken kaikkiaan tuntuu vuoden vaihtuminen tänä vuonna aivan erityisen hyvältä, enkä tosiaankaan ole varmasti ainut. Uuden kappaleen aloittaminen elämässä tuntuu viime vuoden jäljiltä paremmalta kuin koskaan ja tällä hetkellä on fiilikseni se, että uusi vuosi tuo tullessaan uusia mahdollisuuksia ja parempia asioita. Ja kyllä, olen valmiina ottamaan ne vastaan!

Loppuvuosi vaati monen asian suhteen paljon sulattelua, ajatuksia luopumisesta ja toiveita, sekä uskoakin siitä, että paremmat ajat ovat edessä. Vaikkei viime vuosi ollutkaan helppo (jota jaksan toistella jo tuhannen kerran) ovat päällimmäiset muistoni vuodesta näin jälkeenpäin mietittynä kuitenkin varsin positiivisia. Paljon yhdessäoloa perheen kanssa, uusia haasteita opintojen, sekä töiden suhteen, luontoseikkailuja, ikimuistoisia reissuja ja koettelemuksia, jotka lopulta vahvistivat.

Joululoma noin yleisesti meni paljolti kotona. Uusilla joululahjaleluilla leikkiessä, neuloessa ja kaikenlaista pientä puuhaillessa. Leivottiinpa pipareitakin useaankin otteeseen. Ainiin ja sainpa vihdoinkin jopa lähes päätökseen yläkerran ikuisuusprojektini! Vaihdoin nimittäin yläkerran järjestystä vihdoinkin järkevämpään, lajittelin kaikki sälät säilytyslaatikoihin ja järkkäsinpä itselleni vihdoinkin sen kunnon työnurkkauksen, jonka mukamas jo laitoin kuntoon vuosi sitten 😀 Nyt järjestelin sen kuitenkin uuteen uskoon järjestyksen myötä ja kaikki alkaa olla valmista uutta työtuolia lukuunottamatta, jonka pitäisi saapua lähipäivinä. Ei siis enää (toivon mukaan) kyyryssä vietettyjä työpäiviä keittiön pöydän äärellä! Kuvia tulossa yläkerran projektista pian.

Meidän oli tarkoitus alunperin lähteä jouluksi Lappiin, asia josta olen haaveillut viimeiset neljä vuotta, mutta jouduimme lopulta perumaan reissun. Pienenä kompromissina päätin varata pienen staycationin uuden vuoden jälkeen Lappi-hengessä, koska olenhan nyt aivan täysin hurahtanut näihin Helsinki-lomiin kaiken tämän kotona kökkimisen jälkeen. Niin virkistävää! Staycation-hommia ja kokemuksia ajattelin päivitellä vähän myöhemmin.

Ja hei! Vaikka kaikki ehkä onkin kuullut hehkutusta tästä lumesta jo varmasti kyllästymiseen saakka, niin itse jaksan edelleen siitä jauhaa. Harmaan joulun ja peruuntuneen lumiloman jälkeen olin nimittäin niin onnellinen viikonloppuna lumesta! Kun ei päästy Lappiin niin Lappi tuli näköjään tavallaan tänne. Käyhän se niinkin. Toivottavasti pysyy maassa 🤍

Ihanaa uutta vuotta ja viikkoa teille!

Ja mitäs teidän joululomaan kuului?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.