Kuvia ja kuulumisia Rukalta

Terkkuja Rukalta! Olenkin ehtinyt postailemaan Instan puolelle täältä reissujuttuja, mutta vasta tänään ennätin kirjoittelemaan kuulumisia myös tänne blogin puolelle. Jonkin sortin pienen loman yritys on nimittäin viime päivinä ollut tavoitteena. Tulin keskiviikkona tänne Rukalle ystäväni luokse ja päivät ovat vierähtäneet chillatessa, Ruka-juttuja ihmetellessä ja tietty päivisin koulu- ja työjuttujen parissa. Kuten jo viime vuonna tuli todettua, on etätyöskentely Rukalta käsin ehkä parasta ikinä! Alunperin suunnittelimme reissua tänne koko perheen voimin, mutta lumettomuuden vuoksi muutimme suunnitelmia ja lykkäsimme perhereissua myöhemmäksi. Kunnes tänne sitten tottakai satoi lumi heti seuraavana päivänä siitä kun saavuin. Perus 😀 Viime yön jäljiltä onkin sitten lunta vaikka muille jakaa. Täytyy yrittää tänään lunastaa lupaukseni hoitaa lumityöt täällä nyt kun kerran luntakin piisaa!

Nyt koronan aikana olen viettänyt niin paljon aikaa kotosalla kun oikeastaan koko arki opinnoista ja töistä lähtien pyörii kodin seinien sisällä, että pienet kotimaan reissut ovat syksyn aikana tuoneet kieltämättä ihanaa vaihtelua perusarkeen. Mikäs nyt piristäisi marraskuun keskellä paremmin kuin piipahdus luonnon (ja lumen!) keskellä pohjoisessa? Täällä nimittäin iskee aina semmoinen tietynlainen rauha, eikä arjen stressistä ole tietoakaan. Ja kyllä, nykyään aina kun lähden pois Helsingistä, alan yhä enemmän haikailla muutosta pois Pk-seudun hälinästä.

Pilvisten päivien jälkeen heräsin eilen aivan ihanaan pakkasaamuun ja lähdin heti yökkärissä ottamaan muutaman kuvan auringonnoususta. Niin kaunista! Mun missiohan on jo pari vuotta ollut epätoivoisesti bongata elämäni ensimmäisiä revontulia ja perjantaina yritin taas kerran turhaan taivaan oltua illalla ensimmäistä kertaa reissuni aikana pilvetön. Kuulemma pohjoisempana oli näkynyt alkuillasta revontulia, mutta täällä Rukalla ei vielä ainakaan onnestanut. Bongailu jatkuu siis edelleen! 😀

Uskokaa tai älkää, mutta kävin täällä myös (jopa kahdesti) pikaisesti rinteessä palauttelemassa mieleen noita viime vuoden lumilautailun alkeita. Ensin tuli turhautumista, sitten pieniä onnistumisen fiiliksiä, kunnes taas kerran fiilis, että ehkä jätän nämä lautailuhommat muille kaaduttuani jäätyneessä rinteessä pari kertaa häntäluulleni. Saa nähdä innostunko lajista vielä joskus vai pitäydynkö suosiolla muissa lajeissa, haha.

Eilen piipahdettiin päivällä Riisitunturilla ja yritän tänään illemmalla siirtää kuvasaldoa sieltä koneelle. Illan suussa lähdettiin saunomaan Rukatonttuun ja käytiin uimassa jäätävän kylmässä vedessä viidesti. Mun kylmävesiuinti-innostus sai siis vihdoinkin jatkoa ja rikoin jopa oman ennätykseni kylmäuinnin suhteen. Tänään olisikin sitten tarkoitus tehdä pieni retki Valtavaaralle ja viettää viimeistä kokonaista päivää täällä pohjoisessa ennen huomista kotiinpaluuta.

Pizzeria Ruka on ehdottomasti yksi parhaista jutuista Rukalla jos minulta kysyy! 🙂

Ah, tänään himottaisi niin paljon ottaa uusinta sauna+kylmävesiuinnin suhteen, oli nimittäin AIVAN IHANAA!

Kivaa sunnuntaita ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Viikonlopun parhaita

Yksi viikonlopun parhaista jutuista? No ainakin uusi kirkasvalolamppuni! Täytyy sanoa, että viikonlopun aikana koin kirjaimellisesti jonkin sortin valaistumisen, haha. Mainitsin viime viikolla tilanneeni  vihdoinkin kirkasvalolampun aivan liian monen vuoden jahkailun jälkeen ja näin parin päivän valoterapian jälkeen täytyy todeta, että suosittelen aivan kaikille. Ja olen ollut lampusta niin tohkeissani, että tämä oli näköjään myös ensimmäinen asia, jonka ajattelin kertoa tännekin. Tapahtui viikonloppuna nyt tietysti muitakin kivoja juttuja.

Osallistuin etäyhteydellä ystäväni baby shower-juhliin Jyväskylään ja jos jostain on vuonna 2020 tullut rutiini, niin näistä kaikista zoom- ja teams-yhteyksistä. Tämä oli itselläni ensimmäinen kerta kun osallistuin mihinkään varsinaisiin juhliin etänä ja toki olisin kaikkein mieluiten ollut paikalla ihan irl, mutta näppärästi sujuu kyllä näinkin kotoa käsin 🙂

Viikonloppuna aloitin vihdoin myös sen villapaitaprojektin, jonka kanssa olen jahkaillut koko syksyn! Tavoite olisi saada ensi viikolla valmiiksi 🙂

Mun viikonlopun vakiorutiineja on lähteä  lenkille heti aamupalan jälkeen ja pistää pyörimään uusin Jäljillä-podcastin jakso Spotifystä ja tein näin myös tällä viikolla. Välillä saatan vetää podcast-juoksulenkin myös perjantaina, mutta lauantai on ehkä enemmän vakiojuttu. Olen todella huono podcastien kuuntelija noin muuten, mutta kaksi vakkarisuosikkia on silti noussut esiin! Jäljillä-podista innostuin viime vuonna ja alkuvuoden Cookinsaarten+ Uuden Seelannin reissussa pidin kunnon maratonin ja kuuntelin melkein kaikki jaksot lomaviihteenä pois. Kaikki jaksot kuunneltuani yritin etsiä toista yhtä hyvää rikospodia, mutta mikään ei ainakaan toistaiseksi noussut yhtä suureksi suosikiksi kuin Jäljillä. Keväällä taas koukutuin Tuplakääk-podiin, josta on tullut Jäljillä-podin ohella toinen suosikkini, josta tykkään valtavasti. Näitä kahta siis kuuntelen säännöllisesti lenkkipolulla vaihteluna musalle ja äänikirjoille. Mun salainen heikkous on juurikin kaikki semmoinen tietynlainen hömppä ja julkkisjuorut, joten Tuplakääk sopii siihen aivan täydellisesti 😀

Olemme harjoitelleet pojan kanssa nyt viime aikoina ”kaverivierailuja”, käyty leikkimässä kaverin kotona ja nyt kutsuttu kaveri myös meille leikkimään. Ja vitsi kuinka innoissaan pieni on ollut kyläilyistä! Olen yllättäen taas vähän pihalla sen suhteen missä iässä yleisesti aletaan käydä kavereiden luona leikkimässä, mutta ensimmäisellä kerralla kuukausi takaperin meinasi tulla melkein tippa linssiin kun poika odotti maailman eniten sitä, että lähtee ensimmäistä kertaa kaverin kotiin kylään! Mitä olen ehkä itse pannut merkille leikin dynamiikasta ainakin näin alkuun on se, että lapsi selkeästi ensimmäisillä kerroilla lumoutuu kaverin luona uusista leluista niin, että yhteisiin leikkeihin uppoutuminen voi olla hankalaa kun sitten taas leikkipuistossa ollaan neutraalimmassa ympäristössä ilman mitään leluhoukutuksia ja muita uuden ympäristön tekijöitä, jotka vievät huomiota pois leikistä.

Palapelit ovat ehdottomasti yksi pienen lempparijutuista ja täytyy sanoa, että hän on niissä valtavan taitava. Syksyllä rakensimme yhdessä semmoista satojen palojen avaruuspalapeliä ja olin aivan äimän käkenä kun pieni osasi rakentaa semmoista isojen palapeliä jopa paremmin kuin minä! 😀 Joululahjalistalla siis ehdottomasti ainakin uusi astetta haastavampi palapeli perheen pienimmälle <3 Tuo Ryhmä-Hau-palapeli on ollut viime viikkoina suuri suosikki.

Vielä palatakseni tuohon kirkaslamppuun olen ehdottomasti huomannut virkistävän tehon jo aivan tässä lyhyessä ajassa. Valolle suositellaan altistusta klo 6-18 välillä, mutta teho on voimakkain aamun tunteina. Laitankin lampun päälle heti herättyäni ja teen koneella hommia samalla kun lamppu on pöydällä noin 50cm päässä (tässä mallissa tuo on suositeltu terapiaetäisyys). Omalla kohdallani on ainakin jo nyt lievittynyt semmoinen tietynlainen ”kooma” ja jaksamattomuus, varsinkin aamuisin virkistyy nopeammin ja vireystaso on ehdottomasti noussut! Viime viikolla olin varma, että olen tulossa kipeäksi, koska olo oli jotenkin aivan totaalisen nuutunut, mutta ainakin tällä kertaa taisi olla kyse vain yksinkertaisesti kaamosväsymyksen oireista ja valoterapia auttoi oireisiin melkeinpä heti. Tilasin omani Verkkokauppa.comista ja valoni on tämä Innoluxin Rondo. Ensin tuumailin Beurerin ja Innoluxin välillä, mutta olin kuullut Innoluxin lampuista kehuja ja halusin suosia kotimaista, joten lopulta päädyin tuohon. Tilauksen jälkeen jäin tuumailemaan, että olisiko sittenkin pitänyt tilata eräs toinen Innoluxin malli, joka oli muutaman kympin kalliimpi ja saanut todella hyvät arvostelut (plus hoitoetäisyys metrin), mutta loppupeleissä olen tähänkin todella tyytyväinen ja varmasti riittävän hyvä omaan tarpeeseeni 🙂

Mitäs teidän viikonloppuun kuului?

Entä muita kirkasvalolampun tehosta hämmästyneitä? 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Marraskuun valopilkkuja x 5

Viime viikko vierähti näköjään aivan huomaamattani pienen blogitauon merkeissä. Vielä viikko sitten yritin parhaani mukaan tsempata itseäni tämän marraskuun suhteen, mutta suoraan sanottuna oli viime viikko aivan järkky. Kuten edellisessä postauksessa kirjoittelin, olen yrittänyt helpottaa pienoista kaamosmasennusta sillä, että yritän olla tekemättä asioita, joita en oikeasti jaksa tai joiden suhteen ei ole fiilistä ja viime viikolla ei suoranaisesti huvittanut mikään. Eikä aina nyt tarvitsekaan olla tekemässä ja puuhailemassa, itse keskityin lähinnä pakollisiin koulujuttuihin ja perheen kanssa oleskeluun. Syksyn aikana on tullut eteen taas vaihteeksi jotenkin useampia harmillisia juttuja ja juuri kun ajattelin, ettei yhtäkään lisää asiaa voisi tupsahtaa tähän kaiken muun lisäksi niin joutui eräs perheenjäseneni sairaalaan. Ehkäpä joulukuu (tai tämä viikko!) on vuorostaan parempi?

Viikonloppuna paistoi pitkästä aikaa aurinko ja kaivoin heti kamerankin pitkästä aikaa esille. Jos jonkun asian suhteen on vuosi toisensa jälkeen koomassa marraskuussa niin kuvaamisen! Ei ole inspannut kertakaikkiaan yhtään, kunnes nyt viikonloppuna. Mielessä on ollut jo pitkään tehdä tauon jälkeen taas jonkinlaista sisustuspostausta, mutta koti on aina ollut järkyttävässä kaaoksessa tai valo nollissa, joten olen aina lykännyt sen johonkin hamaan tulevaisuuteen. Tällä viikolla tulossa kuitenkin pienimuotoista kotipostausta. Myös unihifistelijä-Iines on tehnyt paluun ja olen alkanut pitkästä aikaa haaveilla uusivani petivaatteet tulevan talven kunniaksi. Mikäpä nyt olisikaan enemmän luksusta talveksi kuin uudet tyynyt ja kahiseva peitto?

Vietimme eilistä isänpäivää rauhallisesti kotosalla. Aamupäivällä leikittiin pojan kanssa pihassa, käytiin pienellä kävelyllä ja illalla haettiin take-awaynä thaimaalaista yhdestä ravintolasta, jota ei aikaisemmin oltu vielä testattu. Nyt tuli myös täyteen toinen viikko uusia kursseja ja intensiivisen ensimmäisen periodin jälkeen on välillä jopa tuntunut oudolta, ettei ole ollut ainakaan näin alkuun samanlaista hoppua kouluhommien kanssa kuin viime kuussa, joka meni välillä jopa minuuttiaikataululla ja usein tein opiskelujuttuja myös viikonloppuisin. Nyt kun päädyin karsimaan pois vielä yhden valinnaisen niin on välillä riittänyt aikaa ihan chillailuunkin ja kieltämättä olen sitä välillä kaivannutkin. Alkunperinhän haaveilinkin juuri kevyemmästä loppuvuodesta, kunnes päädyin ottamaan pari valinnaista lisää, mutta loppupeleissä olen nyt parin sattuman kautta juurikin siinä tilanteessa, mitä alunperin suunnittelinkin 😀

Listailin tänään kuitenkin angsteiluviikon jäljiltä muutamia parhaita juttuja marraskuulta, eli niitä kivoja asioita, joiden pariin aion enemmän keskittyä tässä kuussa.

 

En ole järin jouluihminen, mutta nyt marraskuun alkuun ajattelin tehdä jotain poikkeuksellista ja leipoa pipareita, ehkä joulutorttujakin. Jostain syystä iskee aina marraskuussa joku ihme intoilu niihin ja ennen varsinaista joulua ei sitten enää nappaakaan tortut tai piparit enää yhtään. Ensimmäiset tortut teinkin viikonloppuna, mutta piparkakkutaikinan olemassaolon unohdin tyystin, joten ehkäpä niiden vuoro on sitten tällä viikolla. Ja tosiaan, suolaisen piirakan teko on ollut listalla ikuisuuden, pitääpä lisätä nyt vihdoinkin ainekset kauppalistaan.

Auringonnousut ja laskut ovat marraskuussa aina mielettömän kauniita! Vaikka pilvisen hämäriä päiviä onkin tässä kuussa ollut useita, olen kuitenkin bongannut lapsen kanssa tarhamatkalla jo pari upeaa auringonnousua ja nyt perjantaina myös todella kauniin auringonlaskun. Menin lapsen kanssa ihan pihaan asti ihmettelemään, en nimittäin koskaan voi vastustaa, haha. Ja nyt kun mietin, niin juuri viime marraskuussa kuvailin myös ennätyspaljon upeita auringonlaskuja. Ehdottomia väripilkkuja tähän loppusyksyyn!

Ikuisuuslistalla on ollut neuloa vuoden toinen villapaita, mutta arvatkaa olenko ehtinyt / saanut aikaiseksi / mukamas muistanut? Elättelen tässä toivoa, että saisin jouluun mennessä pipojonon purettua niin saisin neulottua jotain muutakin. Pakko ottaa nyt listalle kivan villapaitaohjeen metsästys!! Viikonloppuna fiilistelin valoa ja kaivoin sen kunniaksi tuon kesällä tekemäni neuletopinkin päälle. Ohje siihen löytyy täältä!

Disney+ on ensimmäinen suoratoistopalvelu, jonka lanseerausta virallisesti odotin ja otin sen käyttöön heti lokakuussa kun palvelu starttasi. Vielä toistaiseksi en ole (mukamas) ehtinyt kunnolla piirrettyjen pariin, mutta nyt marraskuussa on tarkoitus ottaa lapsukainen kainaloon ja aloittaa katsomaan kaikkia lapsuuteni suosikkipiirrettyjä. Aloitin jo pari viikkoa takaperin Pienellä Merenneidolla ja vitsi kuinka nostalgista. Ehkäpä jatkan tänään noiden old school-piirrettyjen kanssa 🙂

Hyvät dekkarit. Syksyn aikana olen yrittänyt etsiä uusia koukuttavia dekkareita ja innostunut kuuntelemaan Camilla Grebeä, jonka kirjoja on tähän mennessä luettu neljä ja tykkään (okei, eivät kuitenkaan voita suosikkidekkarisarjojani). Nyt viimeisimpänä kuuntelin Grebeltä Kun jää pettää alta ja viikko takaperin aloitin uuden Keplerin, Peilimiehen. Syksyn kynnyksellä ilmestyi myös uusi Jo Nesbon dekkari Valtakunta (ei Harry Hole), jonka kuuntelin heti läpi ja olin niin onnessani nyt kun bongasin tuon uuden Keplerin heti perään! Saa myös vinkkailla muista hyvistä dekkareista! Ainiin ja aiemman yhteistyöni jäljiltä on 30 päivän ilmainen kokeilu Nextoryn ääni- ja e-kirjoihin vielä voimassa koodilla IINES täällä 🙂

 

Kivaa alkavaa viikkoa! 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Paremman mielen maanantai

Ah, tässä syksyn edetessä pidemmälle päästäänkin taas pikkuhiljaa tähän kaamoksen odotteluun ja marraskuuhun. Jo ehkä jonkinlaiseksi perinteeksikin on muodostunut se, että jollain tapaa angsteilen täällä marraskuuta vuosi toisensa jälkeen. Ilmeisesti se vain on joku omituinen juttuni. Viime vuoden marraskuu oli itselleni jotenkin erityisen vaikea. Olin todella väsynyt, stressaantunut, kiireinen ja kaiken muun ohella sairastelin paljon, sekä kärsin muista ihme oireiluista. Vaikka marraskuu on monelle kivaa ja myönteistä aikaa, myönnän sen kuitenkin olevan itselleni vuoden vaikein kuukausi. Osittain tämä varmasti on täysin omasta (todella pinttyneestä) ajatusmallistani kiinni ja itseasiassa, silloin viime vuoden marraskuussa päätin, että yritän jatkossa tosissani päästä eroon tästä syysangsteilusta. Ja täytyy myöntää, että tähän saakka olenkin ollut syksystä todella hyvin fiiliksin!

Tällä viikolla tunsin kuitenkin ensimmäiset syysväsymyksen merkit, joiden poissaoloa itseasiassa vielä viime viikolla ihmettelin selatessani muiden syyspäivityksiä hämäristä päivistä. Itse kun olin vielä toistaiseksi säästynyt tuolta, kunnes sitten eilen. Marraskuun ensimmäisenä maanantaina. Heräsin aamulla (9h yöunien jälkeen, nukahdin illalla jo kasin jälkeen :D) aivan silmät ristissä siihen kun Tommi nousi ylös, selailin varmaan 25min puhelimesta kaikkea randomia (tiedän, huono tapa aamuihin) yrittäen saada herättyä, mutta sain hädin tuskin tekstistä selvää kun silmäni vain yrittivät lupsua takaisin kiinni. Lopulta nousin kuuden jälkeen ylös, keitin kahvit, tein pojan kanssa aamujuttuja, olin jo lähdössä salillekin treenivaatteet päällä, kunnes tuumasin, että hitto vie, tänään en tee mitään mikä ei huvita. Ja juuri tuommoista päivää olin kaivannut viikkoja. Ettei tarvitsisi pakottaa itseään mihinkään, mihin juuri silloin ei ole aivan pakko ryhtyä.

Asensin vihdoinkin eilen Garminin kelloon myös sen kuukautiskierron seurannan ja kappas, todella ankeaan päivään selvisi varmaan selityskin. Kello ja sovellus antavat siis myös palautetta kierron varrelta ja tällä hetkellä mennään päivissä, jolloin serotoniinitasot ovat normaalia alhaisemmat ja tähän saattaa liittyä juurikin väsymystä, herkkunälkää ja mielialan vaihteluita. Ja kyllä, ehkäpä tämä oli osittain syyllinen maailman ankeimpaan marraskuiseen maanantaihin, eikä vain se, että oltiin jo marraskuussa. Päätinkin normaalista arkirytmistäni poiketen keskittyä päivän aikana kivoihin ja rentouttaviin juttuihin, jotka aloitin heti aamusta! Tavallisesti lähden aina vietyäni lapsen tarhaan joko salille tai lenkille, jonka jälkeen aloitan kouluhommat, mutta tällä kertaa päätin skipata. Sen sijaan tein jotain aivan poikkeuksellista ja lämmitin aamusaunan klo 9! Sekoitin kasvonaamion, saunoin, hengailin pyyhkeessä meidän terdekeinussa ja chillailin, jonka jälkeen puin jalkaan villasukat ja yöpuvun, kannoin tavarat yläkertaan ja seurasin pari tuntia koululuentoja sängystä peiton alta, enkä edes neulonut samalla 😀

Iltapäivällä tein mikropoppareita, vietin kokonaisen tunnin syöden niitä ja selaten jotain randomhömppäkeskustelua puhelimesta. Samalla mietin, että juuri tämmöisiä päiviä vietän jatkossa ehdottomasti enemmänkin! Varsinkin silloin kun tulee vastaan niitä ankeita päiviä kun tekisi vain vetää aamulla peitto päälle ja elää päivä omassa kuplassaan. Niinä hetkinä aion tehdä juuri noin. Tässä etäillessä kun voi helpostikin lämmittää pikaisen aamusaunan ja viettää vaikkapa työpäivää siellä sängynpohjalla villasukat jalassa keskellä viikkoakin. Okei, teen niin kyllä välillä muulloinkin. Paitsi, että villasukat ovat jalassa kyllä 99% ajasta kun olen kotona 😀

Oma teemani marraskuulle onkin keksiä niitä pieniä kivoja juttuja, hemmotella itseäni, yrittää olla tekemättä liikaa tai vaatimatta itseltäni liikaa. Varsinkaan silloin kun on fiilis, että nyt ei yksinkertaisesti ole fiilistä ja homman mahdollinen skippaaminen mahdollista. Päätin, että jätän sittenkin mahdollisesti yhden valinnaisen kurssin vielä pois tästä periodista, koska erään ohjelmiston lataamisen kanssa tuli teknisiä esteitä ja tuumasin, että juuri nyt en kaipaa yhtään lisää ylimääräistä säätöä. Ja vaikka opiskelu tuokin ihanaa vastapainoa arkeen, kivaa rutiinia ja muutenkin oivalluksia siitä kun oppii uusia asioita aiheista, jotka kiinnostavat maailman eniten, ei kuitenkaan ole maailmanloppu, vaikkei juuri yhdessä periodissa jaksaisikaan käydä yhtään enempää kurssia kuin on ”pakko”.

Innostuinpa myös kaivelemaan läppäriltä piristykseksi muutamia throwback-kesäkuvia! Ehkäpä postaan loppuvuodesta näitäkin enemmän 😀 (Nyt kun päästään muutenkin kuvaamisen suhteen niihin vuoden haastavimpiin viikkoihin :D)

 

Saa jakaa myös teidän vinkkejä marraskuun harmauden selättämiseen 🌸

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Maanantain aamumietteitä ja muita kuulumisia

Pian ollaan jo marraskuussa ja vaikka edellisessäkin kuulumispostauksessa tuumasin viikkojen vierähtävän nopeasti, tuntuu syksyn edenneen tänä vuonna jopa aikaisempia vuosia vauhdikkaammin. Kaivoinpa viime viikolla jo toppatakinkin käyttöön, eikä ollut kyllä yhtään liian lämmin! Vaikka maailman meno tällä hetkellä nyt onkin normaalista poikkeavaa, en ole oikeastaan edes ankeillut tulevaa marraskuuta tai talvea. En, vaikkei perinteistä aurinkolomaa ole tulossa tai lähitulevaisuudessa tosiaankaan edes millään suunnittelun asteella. Lähipiirissäni on viime viikkoina ja kuukausina ollut paljon sairastelua, sekä muita ikäviä juttuja, jotka ehkä toisaalta ovat vieneet ajatuksia pois siitä mitä ympärillä tapahtuu ja joku vuosittainen marraskuun masistelu on kieltämättä tuntunut melko pieneltä siihen verrattuna. Tietty pientä koronamasista on syksyn aikana ollut ilmassa (ja kirjoitinkin aiheesta juuri äskettäin), mutta olen ehkä pyrkinyt jälleen asennoitumaan siihen, että elämä nyt on tässä hetkessä tätä mitä on ja pitäisi vain kyetä löytämään siitä niitä positiivisia seikkoja, jotka tekevät iloiseksi.

Kellojen kääntäminen talviaikaan aiheutti pientä hämmennystä, mutta oikeastaan siinä mielessä, että heräsin talviaikaan siirtymisestä huolimatta tismalleen samaan aikaan kuin aina ennenkin. Eilen katsoin kelloa ensimmäisen kerran joskus 6.40 ja totesin, että perus, heräsinhän lauantainakin samaan aikaan, kunnes sitten alhaalla tajusin mikron kellon nähdessäni, että ainiin, ”oikeastihan” kello olisi tunnin enemmän. Tuntui kieltämättä ihanalta nousta tänään ennen kuutta ja todeta, että oli tavallaan nukkunut tunnin pidempään ja oli kyllä virkeä olo aikaisesta aamusta huolimatta! Alkaako nyt sitten virallisesti talven odotus talviajan myötä? Itse jauhan itsepintaisesti syksystä ja luultavasti jatkan tätä koko loppuvuoden ajan. Ehkäpä siihen asti kun saadaan ensilumi, muutoin ehkä sitten sinnikkäästi läpi talven, haha.

Alunperin oli tarkoitukseni aloittaa syksylle uusi harrastus ja olin jo ilmoittautumassa keramiikkakurssille, kunnes sitten tuli muutos tähän koronahommaan. Ehtiihän sitä onneksi myöhemminkin ja kieltämättä noissa neulomishommissa on ollut aivan riittämiin hommaa tähän syksyyn ja opiskelutkin voisi ehkä lokeroida jonkin sortin todella aikaavieväksi harrastukseksi. Mielessä on kyllä ollut, että kävisin ostamassa itsekovettuvaa savea ja harjoittelisin pojan kanssa sen avulla kotosalla savitöitä. Onko teillä kokemuksia? Toimiiko hyvin? Kamalat himot savitöihin kuitenkin ja yksityisopetuksen metsästys sen suhteen jatkuu edelleen nyt syksyn ja talven aikana. Jostain syystä olen myös harkinnut ensi vuodelle kurssia kukkasidonnasta, joka on alkanut kiinnostaa paljon! Isoäidilläni (jota en tosin koskaan ehtinyt näkemään) oli aikanaan Jyväskylässä kukkakauppa ja veikkaan, että tämä innostus kukkiin ja kasveihin kulkee meillä jotenkin suvussa, heh. Onko teillä syksylle tai talvelle suunnitelmia uusien harrastusten aloittamisesta?

Sitten asiasta kukkaruukkuun! Katsoimme viikonloppuna Netflixistä David Attenboroughin uuden dokumenttielokuvan Elämää Planeetallamme ja en voi muuta kuin suositella!! Ehdottomasti dokumentti, jonka meidän jokaisen pitäisi katsoa. Dokumentissa David Attenborough käsittelee ihmisten aiheuttamia muutoksia, joita on oman pitkän uransa aikana huomannut maapallolla. Sademetsien hakkuut, biodiversiteetin väheneminen, ilmastonlämpeneminen ja yleisesti kasvava ihmisväestö. Aihe on itselleni varsin tuttu opinnoistani ja yleisesti omasta kiinnostuksestani aiheeseen. Tuon katsottuani iski taas kerran fiilis, että juuri tämän vuoksi haluan opiskella juuri näitä seikkoja enemmän, jotta ymmärtäisin paremmin syy- ja seuraussuhteita, sekä ehkä jonain päivänä hulluissa unelmissani ehkä voisin tehdä esimerkiksi tutkimustyön muodossa jotain ympäristön hyväksi.

Tottakai jokainen meistä voi kantaa kortensa kekoon jo nyt niillä pienillä vihreillä arkiteoilla ja itsekin niin teen. Joskus vuosi takaperin googlettelin ahkerasti vapaaehtoistöitä rantojen puhtaanapitoon ja korallien ”pelastustöihin”, jonka itseasiassa otin nyt taas listalle tuon dokumentin jälkeen. Maatalouspolitiikan kurssillani käsiteltiin nyt itseasiassa juurikin maatalouden ja ruokaketjun ongelmia, sekä yhteiskunnalliselta, että ympäristön taholta ja innoistuin tutkimaan aihetta sitten enemmänkin. Yksi niistä syistä, joiden vuoksi valitsin mantsan ohella hakea maataloustieteitä oli juurikin tuo, että oppisin ymmärtämään maatalouden ja koko ruokajärjestelmän ympäristöhaittoja, koska kokonaisuudessaan on ala yksi merkittävimmistä kasvihuonepäästöjen lähteistä, eikä aihetta voi ympäristöseikkoja käsiteltäessä oikein sivuuttaa. Ensi vuonna onkin tavoitteena ottaa enemmän esimerkiksi ekologiaan painottuvia kursseja noiden suuntautumisopintojeni ohelle.

Tänään vähän tämmöiset randomit aamukuulumiset. Toivottavasti teidän viikonloppu meni kivasti? Itse valmistaudun nyt tänään alkaviin uusiin kursseihin! 🙂

Kivaa alkavaa viikkoa! 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.