Randomjuttuja viime viikolta ja pari sanaa ajanhallinnasta

Uusi viikko ja uudet jutut taas kerran. Loppuviikosta iski pieni nuha ja otinkin sen myötä rennommin treenien suhteen, sekä viikonloppukin meni lähinnä chillaten ja lautapelien perissa. Allerginen krooninen nuha vaivaa oikeastaan ympäri vuoden, mutta aina syksyn kynnyksellä ilman kylmetessä tuntuu, että olen nuhainen jatkuvasti. En osaa sanoa oliko kyseessä pientä flunssaa vai vaan joku kehoni psyykkinen allergiareaktio tähän syksyn starttaamiseen 😀

Opiskelukauden alun jälkeen on tuntunut, että viikot hujahtavat aivan silmissä, koska hommaa ja opiskeltavaa kyllä riittää. Eikä sillä, itselleni tämä on ollut ainoastaan positiivinen juttu ja itseni haastaminen juurikin yksi niistä sekoista, joita olen opinnoilta hakenutkin. Vaikka tämä ensimmäinen jakso onkin melko hektinen ja tahdiltaan intensiivinen, en ole kuitenkaan kokenut työmäärää olevan liikaa, vaikka sitä paljon onkin. Yhden valinnaisen jätin kuitenkin heti alkuunsa pois, koska luennot menivät sittenkin päällekkäin erään toisen kanssa, eikä niitä taltioitu myöhemmin katsottavaan muotoon. No mutta ehkä näissä muussa kahdessa valinnaisessa riittää tähän alkuun tekemistä aivan tarpeeksi, heh. Toisen periodin suhteen ajattelin ottaa hieman rennommin ja panostaa silloin enemmän myös työtunteihin. Saa nähdä maltanko!

En koe, että olisin aikaisemmin kokenut mitään suuria ongelmia ajanhallinnan kanssa, mutta jo nyt alkuun olen huomannut, että yliopisto-opintojen kohdalla (ja nyt tietysti opintojen yleensä) tarvitaan erityisesti niitä ajanhallinnan taitoja. Varsinkin jos tarkoitus on jakaa niitä vuorokauden rajallisia tunteja myös perheen, treenin ja töidenkin kesken. Ennen olen kalenteroinut tekemisiä jossain määrin, mutta ennemmin ehkä keskittynyt to-do-listaus-tyyppiseen tehtävien asioiden listaamiseen ja ylivetämiseen sitä mukaa kun ne on hoidettu. Nyt olen kuitenkin aivan suosiolla ryhdistäytynyt asiassa kunnolla, synkronoinut opintojen viikkosuunnitelman sähköiseen kalenteriin, johon myös laadin aikataulut aina päivittäisellä tasolla. Kun joku asia on kalenteroitu tiettyyn hetkeen, niin se tulee todennäköisesti myös hoidettua silloin ja semmoinen tulevaisuuteen lykkääminen vähenee, ainakin itselläni.

Monella kurssilla on luettavaa, tehtäviä ja verkkotestejä, joilla on tietty deadline, näitä on PALJON ja tulee jatkuvasti lisää, joten tietty systematiikka on ehdottomasti tarpeen, että saa ne aina ajoissa alta pois. Itse vihaan asioiden jättämistä viime tippaan ja pyrinkin siihen, että aikataulutan hommat aina mahdollisimman nopeasti alta pois, koska aina tulee myös niitä yllättäviä juttuja tai muuta, johon ei ole varautunut. Voin kertoa, että vielä toistaiseksi ei kyllä ole ollut päiviä kun olisi joutunut miettimään, että mitäs tässä nyt tekisi. Toisaalta rakastan juuri sitä, että on itse valta suunnitella tekemisiään ja toki homma on yrittäjänä jo tuttuakin. Se, että parin pidemmän ja intensiivisemmän päivän jälkeen voi raivata kalenterista pari löysempää päivää, jolloin ehtii nähdä ystäviä tai tehdä muita juttuja.

Vaikka alkuun harmittelinkin etäluentoja, olen nykyään suuri zoom-luentojen fanittaja! Mikäs nyt olisikaan parempaa kun seurata luentoja samalla aamupalaa syöden tai vaikka iltapäivällä sängystä, haha. Juuri ajankäytön näkökulmasta kyllä äärimmäisen tehokasta kun esimerkiksi siirtymäajat voi käyttää työntekoon sun muuhun ja olla jotenkin rennommalla otteella. Ainakin näin perheellisen ja ohella kotoa käsin töitä tekevän näkökulmasta on asetelma täydellinen. Jos tilanne olisi ollut aikaisemminkin tämä niin harmittelisin sitä, etten ole hakenut opiskelemaan jo vuosia sitten! Olen käyttänyt tuon aamun reilun tunnin, joka käytännössä säästyy tavaroiden kasaamiseen ja matkoihin, yleensä treenaamiseen. Yleensä se treeni tuleekin silloin tehtyä kun kalenteroi sen mielessään aamun ohjelmaan.

Kirjoittelinkin perjantaina hiusjuttuja ja kävin viime viikolla kampaajalla ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Edellinen kerta oli siis helmikuun puolivälissä ennen Uuden-Seelannin matkaa ja tuntuu, että siitä on aikaa jo ikuisuus. Ja niinhän siitä nyt tietysti onkin 😀 Hiukseni olivat vielä vuosi takaperin pituudeltaan niin lyhyet, ettei teippien testaaminen vuosien tauon jälkeen vielä tullut kyseeseen, mutta nyt ollaan kasvatusprojektin suhteen siinä pisteessä, että päädyin sinettien sijaan kokeilemaan pitkästä aikaa niitä! Vaikka kasvatus edelleen jatkuu, tuntuu kieltämättä aika ihanalta olla taas isommalla ja pidemmällä tukalla, joka ehdottomasti on kyllä juttuni. Olen tukkaan aivan äärimmäisen tyytyväinen ja yksi asia, josta en luovu on luottokampaaja! Minä olenkin juuri se tyyppi, joka käy samalla kampaajalla hamaan tappiin asti, kunnes kampaaja esimerkiksi muuttaa ulkomaille, kuten kävi siis kolme vuotta takaperin. Sen jälkeen löysinkin pidennysguru-Marian, jolla olenkin käynyt uskollisesti nämä seuraavat vuodet.

Kävin jo eilen vähän läpi tulevan viikon koulujuttuja, mutta nyt sitten kunnolla niiden pariin!

Kivaa viikkoa ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Kuulumisia viikon varrelta

Hello! Vietin juuri semmoiset 6 päivää kotosalla pojan flunssan vuoksi ja olin jo menettänyt uskoni koko viime viikon koronatestin tuloksen saamisen suhteen.  Kunnes tulos negatiivisesta tuloksesta sitten oli vihdoin tänään tullut tekstiviestinä klo 06.02. Meidän viime viikkoinen näytteenotto oli muutenkin täysi katastrofi. Soitin viime viikolla terveyskeskukseen, josta suositeltiin testiin menemistä ja sainkin lähetteellä Mehiläisen drive-iniin ”ajanvarauksen”. Iltapäivällä sitten lähdimme ruuhkassa sinne ajelemaan vain kuullaksemme, ettei koko ajanvaraushommaa edes ole olemassa ja kuulemma HUS edelleen ohjeistaa tästä väärin. Kuulemma näytteenotto oli jo sulkenut ja meidät vaan lähetettiin pois. Puhelimessa kysyttiin, että päästäänkö seuraavana päivänä uudelleen ja sanoin, että ei kyllä päästä kun täällä jo ollaan.

Vasta kun soitimme itse uudelleen, selvisi parin näytteenottopisteen vielä olevan auki ja pääsimme lopulta sieltä sitten drive-in-näytteenottoon Tapiolaan. Tällä hetkellä kun lupaillaan tuloksen saamiseen menevän 1-4 päivää, niin meillä meni (tälläkin kertaa) vajaat 6 päivää. Oikeasti. Melkein viikko. Jos näitä tilanteita vielä tulee tässä syksyn varrella, niin ainakaan meidän perheen arki ei yksinkertaisesti jousta kököttää säännöllisin väliajoin kotona melkeinpä viikkoa jo oireettoman lapsen kanssa (vieläpä karanteenissa, ettei oikein edes voi käydä missään) samalla hoitaen omat työhommat ja kaiken muun toisella kädellä siinä sivussa. Tietty lasten testausten kriteereihin on nyt tullut päivitystä, mutta kuumeen ja yskän vuoksi testiä kuitenkin meille suositeltiin. Eilen aamulla pieni totesikin, ettei enää halua mennä tarhaan, vaan katsoa kotona Mashaa ja karhua, joka on tällä hetkellä piirretyistä ylivoimainen suosikki 😀

En ehtinyt alkuviikosta ollenkaan blogin pariin kun yritin aamulla ennen luentoja orientoitua jo valmiiksi materiaaleihin ja hoitaa joitain rästijuttuja pois pojan vielä nukkuessa. Sairastelun vuoksi siirtyivät opiskelujututkin sitten etähommiksi. Tai no oikeastaan, melkeinpä kaikki noista syksyn kursseista ovat muutenkin osoittautuneet pääasiassa etäluennoiksi tai kokonaan verkkokursseiksi, mutta onneksi on suunnitelmissa myös käyntejä aivan paikan päälläkin. Ja luentojen seuraaminen kotona lapsen kanssa sujui yllättävän hyvin, vaikka lukemiseen keskittyminen olisikin ollut jo hieman vaikeampi juttu. Pientä tuntumaa on jo kuitenkin saanut ensimmäisiin kursseihin. Olen samalla innoissani ja hieman peloissani 😀 Eniten pelottaa kemian ja matikan kurssit, jotka eivät tosiaan ole aivan peruskauraa ainakaan näin kevään 2006 ylioppilaalle, joka tuskaili lukiossa jo lyhyen matikan kanssa ja kävin aikanaan sen yhden ainoan pakollisen kemian kurssin. Myönnän, että nämä takkusivat aikanaan ihan jo pelkän kiinnostuksen puuttumisen ja motivaatiopulan vuoksi, joten toivon hieman parempaa menestystä tällä kertaa.

Kaikki mooleista yhtälöihin on kertakaikkisesti melkoisen huonossa muistissa. Varasinkin kirjastosta aivan suosiolla lukion kemian ja lyhyen matikan kirjoja kertausmielessä, koska oikeasti haluaisin yrittää nyt paremmalla onnella oppia, mutta saa nähdä miten käy. Tuutorimmekin varoittelivat tuosta matikasta, jonka reputusprosentti oli viime vuonna ollut jotain 80% luokkaa. Että niin 😀 Jos joku on vaikeaa pitkän matikan kirjoittaneille, niin en edes osaa kuvitella mitä se on muille. Lukion jälkeen vannoin, etten enää koskaan tarvitse yhtälöitä mihinkään, mutta tässäpä sitä taas ollaan. Enpä olisi vielä vuosia takaperin uskonut, haha. Eikä sillä, olen itseasiassa viime vuosina innostunut esimerkiksi fysiikasta uudella tavalla kosmologian kirjoja lukiessani, joten ehkäpä sama innostus kantaa myös näiden yli. Ainakin jaksan elätellä tästä toivoa. Luultavasti saan jonkin sortin paniikin taas heti kun edes näen ne tulevat fysiikan kaavat 😀 Vähän sama juttu kävi nimittäin aiemmin tällä viikolla kemian kaavojen kanssa. Onneksi meillä on jo pieni vertausryhmä kasassa, jossa on tarkoitus tuskailla yhdessä kurssikamujen kanssa kemiaa ja matikkaa,  jee siis tämän osalta.

Toki mukaan mahtuu myös muita kursseja ja päädyin itseasiassa hetken mielijohteesta sittenkin ottamaan ensimmäiseen jaksoon pari peruskurssia maantieteen kandiohjelman puolelta. Alkuun tuumin, että keskityn valinnaisiin vasta ensi vuoden puolella tai aikaisintaan vasta ensi keväällä, mutta en vain voinut vastustaa kiusausta! Jos vaan suinkin on mahdollista, niin on tavoitteeni yrittää saada kandiopinnot kasaan hieman tuota 3 vuoden tavoiteaikaa aikaisemmin, esimerkiksi juuri ottamalla sinne tänne opintojen kannalta relevantteja valinnaisia. Saa nyt nähdä, että osoittautuuko tämä ensimmäinen periodi liian raskaaksi kurssien osalta. Sittenpähän on ainakin viisaampi tulevan kannalta. Muistelisin, että suoritin ammattikorkeassa välillä suht.suuria opintopistemääriä per lukuvuosi, enkä ainakaan muistaakseni repinyt hiuksiani päästä liiallisen määrän vuoksi, vaikka kävinkin ohessa myös töissä. Sinänsä, vaikka yliopisto nyt monelta osin eroaakin AMK:ista, on opiskelu kuitenkin jossain määrin samanlaista, enkä koe semmoiseen ns. opiskelun opetteluun menevän aivan kamalasti aikaa. Ja kun jättää kaikki bailumeiningit väliin, niin suorittaa samassa ajassa helposti kurssin jos toisenkin. Kunnon seniori-logiikkaa, haha!

Alkutuntumani onkin, että opiskelu on aivan erinomainen valinta varsinkin näin yrittäjyyden ohelle. Lisäksi koen, että työurasta on apua monen asian osalta ja semmoinen tietynlainen ”haluan yrittää parhaani”-asenne, joka ei aina nuorempana ollut läsnä kun ajoittain halusi yksinkertaisesti vain päästä läpi niistä tylsimmistä kursseista. Nyt on fiilis enemmänkin se, että haluaa oikeasti oppia ja soveltaa asioita, eikä fokuksessa ole vain saada sitten joskus niitä papereita ulos. Ensimmäinen vuosi toki on monessa koulutusohjelmassa ajoittain vähän tylsää toistoa ja perusasioiden läpikäymistä myös niiltä osa-alueilta, joiden parissa ei ehkä itse näe tulevaisuudessa syventyvän, mutta ehkä senkin vuoksi halusin noiden valinnaisten avulla ottaa myös hieman toisenlaista perspektiiviä ja vaihtelua syksyn opintoihin.

Vaikka viime viikolla ehkä vähän harmittelinkin sitä, että myös osa fuksivuoden opinnoista järjestetään joko osittain tai kokonaan etänä, olen näiden ensimmäisten luentojen myötä tykästynyt etäopiskeluun. Haluan käydä kampuksella paikan päällä näkemässä muita ainakin parina päivänä viikossa, mutta uskon, että myös näiden etäopintojen avulla saa tehostettua kivasti ajankäyttöä ja hoidettua samalla myös paremmin työjuttuja tässä sivussa kun ei mene päivittäin aikaa matkoihin 🙂

Opiskelujutuille on tullut paljon toivetta, joten tänään siis niihin keskittyvää juttua. Eikä tässä viikossa rehellisesti nyt muuta ole mahtunutkaan kun leikkimistä pojan kanssa ja sivussa näitä opiskelujuttuja, hehe.

 

Kivaa keskiviikkoa ✨

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Ensimmäisiä ajatuksia opintojen aloituksesta ja ainepohdintoja

Hello! Ensinnäkin meidän perheeseen rantautui näköjään ensimmäinen syysflunssa ja vietin eilisen kotona pienen kuumepotilaan kanssa. Ja kotosalla tietysti pysytään siihen saakka, kunnes saadaan varmistus eilisen koronatestin tulokseen. Loppuviikon ohjelma meni siis uusiksi, mutta eipä voi mitään. Innolla odottelen millainen tästä syksystä ja flunssakaudesta tulee, tämän elokuun aikana on meidän perheenjäsenistä jo kaksi käynyt koronatestissä. Ainakaan täällä suunnalla ei kokemus lapsen näkökulmasta ollut mikään kovin miellyttävä, joten toivon, ettei tästä nyt tule mitään rutiinia. Pieni voi onneksi tänään jo paremmin, itselläni tosin oli eilen hieman lämpöä, joten innolla taas kerran odottelen, että onko tämä nyt taas niistä kymmenistä kerroista, kun saan samaisen lastentaudin. Juuri sopivasti tähän opintojen alkuun 😀

Tässä kaiken muun tohinan ohella aloitin tosiaan opintoni tällä viikolla orientaation merkeissä ja ajattelinkin tänään kirjoitella hieman alkufiiliksiä koulun suhteen. Ensimmäinen viikko on mennyt paljolti perusjuttuihin perehtymisen ja muihin tutustumisen merkeissä. Kurssit alkavat ensi viikolla ja niitä olenkin aika innoissani! En oikein osaa sanoa jännitinkö varsinaisesti koulun alkamista, mutta tietyllä tavalla kyllä. Sitä, että näkee millaista porukkaa opiskelutovereissa on ja tietysti nyt tulevina viikkoina sitä, miten kurssit lähtevät rullaamaan tässä muun elämän ohella. Jostain syystä en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut opiskelijabileistä, skippasin ne kaikki jo AMK-aikoina ja näin perheenäitinä ei minusta edelleenkään ole kuoriutunut mitään opiskelijabile-tyyppiä, heh.

Ensimmäisen viikon aikana olen saanut (ainakin toistaiseksi) jonkinlaista varmistusta ensi kevään ”suuntautumispolun” valintaan, mutta saa nähdä mille urille tämä vielä lähtee. Minulla on oikeastaan ollut koko ajan melko selvät sävelet sen suhteen mikä / mitkä suuntautumisalat kiinnostavat ja tällä hetkellä tuskailen lähinnä sen suhteen, etten tiedä kahden vaihtoehdon välillä. Ja siis näin hieman jo ennakkoon ennen varsinaisten kurssien alkamista, haha. Tämän lisäksihän olen ehtinyt suunnittelemaan ja pohtimaan jo vaikka mitä. Kyllä, olen hyvin ajoissa! Opintojen alkamista ehti fiilistellä niin monta viikkoa, että siinä ajassa ehti suunnitella ja haaveilla vaikka mistä 😀 Sivuaineen pohdinta on aiheuttanut ehkä eniten päänvaivaa, koska kiinnostavia aineita on aivan liikaa, eikä sitten toisaalta haluaisi opintokokonaisuudesta liian hajanaista, vaan ennemmin suuntautua sivuopinnoissa johonkin selkeään kokonaisuuteen. Mikä sitten kiinnostaa? Yksi syy, miksi valitsin hakea maatalous-metsätieteelliseen oli mahdollisuus syventyä ympäristötieteisiin juuri näiden luonnonvara-aiheiden näkökulmasta. En näkisi itseäni esimerkiksi ympäristötekniikan puolella, vaan nimenomaan käsittelemässä aihetta käytännössä luonnonvarojen taholta.

Ensin mietin maantiedettä ja viestintää, mutta nyt taas en olekaan yhtään varma. Ympäristötiede on vahva ehdokas sivuaineeksi, mutta sitten taas maaperä- ja ympäristötiede on tällä hetkellä vaihtoehtona pääsuuntautumiseen, joten nähtäväksi taitaa jäädä. Jokatapauksessa näen, että tulevaisuuden ammatillisen osaamisen kannalta olisi ympäristötieteen kattava osaaminen suuri valttikortti. Toisaalta taas olisi maantiede loistava sivuaine juurikin maaperä- ja ympäristötieteen suuntautumisen ohelle, mutta kun tähän asti suurin kiinnostukseni on ollut suuntautua kasvintuotanto- ja puutarhatieteisiin, joten.. 😀 No, ehkäpä tähän vielä tulee joku selko opintojen edetessä! Ainiin ja metsätieteiden puolella on aivan liikaa kiinnostavia kursseja (esimerkiksi sademetsiin liittyen, miettikää!!), joten todennäköisesti en malta olla ottamatta sieltä jotain kurssivalintoja. Kuten näkyy, niin ainakin tämä kenttä tuntuu tosiaan omalta, koska opintojen ja kurssien suhteen on enemmänkin liikaa kiinnostavia vaihtoehtoja. Myös vaihtoon lähtöä ja sen ajankohtaa olen tietysti ehtinyt pohtia jo ihan koko perheen voimin. Ainiin ja kiinnostavia tutkimusaiheita kandityölle ja gradulle, onhan niitä ideoita hyvä olla jo mielessä, haha. Katsotaan siis mihin tie vie!

Se mikä näissä maataloustieteiden opinnoissa on ehdoton plussa, on juurikin opintojen monipuolisuus. Monessakaan yliopisto-ohjelmassa ei käsittääkseni pääse tutkailemaan näin monipuolisesti eri aineita, syksyllä kuuluu kurssitarjontaan esimerkiksi kemiaa, matikkaa, kasvintuotannon perusteita ja taloustieteitä. Keväällä sitten taas ainakin muistaakseni fysiikkaa ja tekniikkaa. Jotenkin jännää palata ensimmäistä kertaa lukion jälkeen esimerkiksi kemian ja fysiikan pariin. Matemaattiset aineet kieltämättä jännittää PALJON, mutta toivottavasti niistä selvitään tavalla tai toisella. Onneksi tuntuu, että monella muulla on samoja ajatuksia.

Alkuunhan pohdin paljon sitä, että millainen ikäjakauma opiskelijaporukassa on ja olenko itse ainoa yli kolmekymppinen porukassa. Itse kun lähdin hakemaan opinnoista myös jonkinlaista yhteisöllisyyttä tähän melko yksinäisen yrittäjyyden kylkeen. Toki, valtaosa porukasta on nuorta, mutta yllättävän paljon myös meitä ”vanhempia”, joka on ollut todella kiva yllätys! Sanoisinko, että meitä yli kolmekymppisiä taitaa olla joukosta yli kymmenen ja jonkinlainen porukka on ehtinyt muodostua jo ensimmäisten päivien aikana, joka on ollut kivaa 🙂

Saa siis nähdä miten kurssit ensi viikolla lähtevät käyntiin. Opiskelujuttuja on tulossa lähiviikkoina varmasti vielä lisää!

Kivaa viikonloppua! ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kuinka minusta tuli enemmän iltaihminen?

Toivottavasti teidän viikonloppu meni kivasti! Vietimme lauantaina pitkästä aikaa sadepäivää ihan vain sisällä ja vahvasti ”pyjamat päällä koko päivän”-hengessä. Vaikka aurinkoisia päiviä rakastankin, niin myönnän myös pitäväni niistä päivistä kun sataa oikein kunnolla. Ainakin siis jossei silloin tarvitse lähteä minnekään, eikä näitä päiviä ole liian montaa putkeen. Eli niitä marraskuun tihkusateita en edelleenkään odota kovin innolla, heh. Siispä tuo rento lauantai tuli kuin tilauksesta ja oli kerrankin hyvä syy vain chillailla. Katsottiin telkkaria, luettiin kirjoja ja nukuttiin koko perhe ihan päikkäritkin. Eilinen taas meni siivoillen, trampalla hyppien ja ilmeisesti ainakin perheen pienimmän mielestä otettiin kiinni kaikessa tekemisessä, josta lauantaina jäätiin paitsi.

Sain vihdoinkin myös siivottua yläkerran kunnolla ja seuraava askel onkin käydä ostamassa lisää isoja säilytyslaatikoita, joihin saisin kunnolla organisoitua langat ja muut käsityötavarat. Tämähän on ollut listallani jo about puoli vuotta. Ikuiset kotiprojektit tuntuvat olevan joku itselleni tyypillinen juttu. Heräsin muuten viime yönä siihen aivan järkyttävään ukkoseen! En muista milloin olisi viimeksi paukkunut yhtä kovaa. Luulin hetken unisena, että nyt tulee maailmanloppu, kunnes tajusin tilanteen ja olinkin ihan tohkeissani jyrinästä ja rankkasateesta, joihin nukahdin heti uudelleen. Ah, parasta! Ja tiedän, olen maininnut saman ainakin tuhannesti 😀

Viime aikoina olen yllättänyt itsenikin toteamalla, että olen kesän aikana kallistunut enemmän iltaihmiseksi. Minä, joka olen ollut aikaisten heräämisten ja aamujen perään niin kauan kuin muistan. Aamuissa on toki sitä tiettyä mystiikkaa muun maailman vasta heräillessä ja istuessa kaikessa rauhassa kahvikupposen kanssa aivan vain omien ajatusten kanssa. Samalla todeten, että koko päivä on vielä edessä. Koin pitkään, että olen aikaansaavin juuri aamuisin, varsinkin kaiken työhöön liittyvän suhteen. Tämä on totta edelleen, mutta pikkuhiljaa olen huomannut olevani nykyään myös se tyyppi, joka juuri iltaisin jaksaa paremmin paneutua ja keskittyä tiettyihin asioihin. Ennen taas en ollenkaan nähnyt itseäni näin. Ehkäpä ainakin osittainen syy tähän on tämä kesän rennompi yrittäjyys, joka on mahdollistanut niitä rennompia hetkiä myös keskelle päivää, jolloin ehkä sitten on illalla myös enemmän energiaa vielä niihin ajatustakin vaativiin hommiin.

Myös kasa pipoja tulossa pian myyntiin! 🙂

Aloitan päiväni ja usein myös työnteon ennen aamuseitsemää, joskus jopa aikaisemminkin kuuden hujakoilla. Tästä syystä ajoittuu varsinainen työaikani pitkällekin aikavälille päivän mittaan, myös niihin iltoihin ja viikonloppuihin. Nytkin puuhastelin viikonlopun erään teknisen urakan parissa, jonka tuloksen pääsen (ainakin toivottavasti) paljastamaan myös teille tällä viikolla! Välissä teen tietysti myös muita juttuja ja myönnän, välillä saatan ottaa hetken myös aivan rennosti keskellä päivää 😀 Ja juuri tämähän on mielestäni juuri niitä yrittäjyyden hyviä puolia! Olen kesällä esimerkiksi tykästynyt siihen, että saatan käydä päivällä tunnin kävelyllä, kuunnella äänikirjaa ja palata sitten kotiin jatkamaan hommia.

Jos palataan niihin iltojen hetkiin ja juurikin tähän iltainnostukseeni, olen huomannut viehättyväni niissä juuri niistä rennoista hetkistä kun olemme koko perhe koolla, kesäpäivä on jo viilenemään päin, katsomme telkkaria, chillaamme ja valmistelen seuraavaa päivää. Okei, nämä hetket ovat tietysti olleet päivän parhaita hetkiä jo aikaisemminkin, mutta nyt ajattelen asiaa ehkäpä eri kantilta. Jos joskus kirjoitin odottavani illalla nukkumaan menoa jo sen vuoksi, etten malta odottaa seuraavaa aamua, on tilanne ehkäpä kääntynyt niin, etten päivällä malttaisi odottaa niitä illan rauhallisia hetkiä. Ehkäpä juurikin nämä molemmat ovat tasavertaisia suosikkejani nykyään! Aikaiset aamut ja rennot alkuillat. Molemmistahan löytyy ne ehdottomat plussapuolensa.

Aikaisten aamujen hiljaisuus, rauhallinen kahvihetki ja oma aika, aamun tehotunteja hyödyntäen. Ja sitten taas iltojen yhteinen aika, rentoutuminen ja fiilis siitä, että päivän pakolliset jutut ovat jo takanapäin. Useimmiten painun pehkuihin jo yhdeksän maissa illalla, joten mistään yökukkujasta ei kohdallani todellakaan voi puhua. Mutta siinä missä itse vaadin juuri noita aikaisia aamuja ja omaa rauhallista aikaani, ymmärrän täysin toisen kaipuun niihin myöhäisiin iltoihin tai yön pikkutunteihin samassa tarkoituksessa.

Lähtipä juttu vähän sivuraiteille, mutta asiasta kukkaruukkuun! Opintoni yliopistolla nimittäin alkoivat tänään orientaatioviikon merkeissä. En itse suoranaisesti ole mikään tutustumisleikkejen ja perusjuttuihin perehtymisen fanittaja, vaan haluaisin mieluiten päästä aina mahdollisimman pian ”itse asiaan”. Sen vuoksi en malta odottaa ensi viikolla alkavia varsinaisia kursseja! Vaikkain itse orientaatio tulee kyllä ihan todelliseen tarpeeseen, koska myönnän olevani vielä melkoisen hukassa kaikkien teknisten juttujen kanssa. Ehkäpä se tästä pikkuhiljaa. Opintosyksy kyllä jännittää positiivisessa mielessä paljon! Tänne bloginkin puolelle on tulossa varmasti enemmän opiskeluaiheisia juttuja kunhan pääsen hommissa alkuun 🙂

 

Kivaa uutta viikkoa teille ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Torstai 20

En voi vastustaa kiusausta aloittaa tätä postausta toteamuksella siitä, että apua! Illat ja yöt ovat jo alkaneet hämärtämään! Havahduin tähän faktaan jotenkin aivan puulla päähän lyötynä eilen illalla kun olin jo mennyt nukkumaan (vähän ennen ysiä, lol) ja heräsin reilun tunnin päästä käymään alakerrassa. Ulkona oli jo hämärää ja olin hetken aivan ihmeissäni, että paljonkos se kello nyt olikaan. Sama homma kävi sitten aamuyöllä viideltä kun heräsin ensimmäisen kerran, ihmettelin samaa hämärää ja olin aivan varma, että kello on jotain kaksi. No, nukuinpa vielä tunnin sen jälkeen. Hah, tämmöisiä jännitysmomentteja mun viikkoon! Onpahan vielä shortsikelit kuitenkin, en nimittäin valita ollenkaan 🙂

Olimme alkuviikon poikkeuksellisesti kotosalla pojan kanssa ja olen muutenkin yrittänyt ottaa kaiken irti näistä (mahdollisesti) viimeisistä kesäpäivistä. Vietettiin koko perhe viikonloppu ja vielä alkuviikkoakin kotona karanteenissa, koska puolisolla oli loppuviikosta lievää pahoinvointia, jonka myötä kävi varmuuden vuoksi koronatestissä. Vaikka minä ja poika olimmekin oireettomia, sekä myös puoliso heti testissä käymisen jälkeen, pysyimme kaikki kotosalla ja odotimme tuskallisen pitkään tuon testin tuloksia. Negatiivinenhan se siis oli, mutta aikamoinen piina oli usean päivän ajan. Ette usko millaista taistelua on yrittää selittää 4-vuotiaalle about tuhannetta kertaa, että tänään(kään) ei voida mennä meidän yhteiskäyttöiselle jättitrampalle hyppimään. Se on nimittäin ehkä päivittäisistä jutuista se kaikkein lempparein. Kesän aikana on tullut hypittyä varmaan useamman tunnin ajan joka viikko 😀

Jokatapauksessa, tällä hetkellä on jotenkin aivan käsittämätöntä kuinka ruuhkautunut tuo koko testiproseduuri on. Toki ymmärrän, että volyymiä testattavien suhteen riittää ovista ja ikkunoista, mutta sitten taas kehoitetaan olemaan varuillaan pienistäkin oireista, hakeutumaan testiin matalalla kynnyksellä, vähänkään nuhaista lasta ei hoitoon viedä ja sitten kun (ehkä) onnistut testattavaksi pääsemään niin voit huonolla tuurilla joutua odottelemaan tuloksia kotona viikon. Apua! Nyt viime päivinä olen muutenkin havahtunut pohtineeni sitä, että mikä on fiilis nyt noin yleisesti? Vastailin IG storiesissa muutamiin kysymyksiinne ja samalla ehkä kiteytyi mielessä semmoinen tämänhetkinen olotila.

Olen oikeastaan tykästynyt arkeen juuri näin. Kun saa ja voi olla paljon kotona, mutta silti käydä ns. normaalisti treenaamassa, välillä asioilla ja halutessaan ihan jopa lounastamassa. Nähdä ystäviä ja halutessaan reissata Suomen sisällä. Arki rajoittuu useimmiten aika pienelle alueelle, mutta en itse näe sitä pahana. Introvertin unelmaa, sanoisinko. Keväällä hajotti pahasti ajatus siitä, että pienet arjen mukavuudet oli hetkellisesti ”viety pois” ja oli pakon sanelemana jumissa kotiympyröissä. Itseäni ei lopulta kamalasti järkytä ajatus syksyn etäopinnoista ja kotikeskeisyyden jatkumisesta, mutta kieltämättä pelottaa tilanne, jossa on taas jumissa neljän seinän sisällä ilman niitä arjen ”pieniä iloja”. Sitä, että voit halutessasi käydä vaikka museossa tai mitä ikinä onkaan normaalisti pitänyt itsestäänselvyytenä. Alunperin odotin esimerkiksi opintojen ja työkuvioiden suhteen kovasti sitä, että pääsisin edes osittain sosialisoimaan ”ihmisten ilmoille”, mutta yllättäen olen aivan fine myös näin jos niin on ollakseen.

Mulla on ollut koko kevään ja kesän kamalia keskittymisongelmia kotona työskennellessä silloin kun olemme koko perhe koolla. Tai tuskinpa olen ainoa, jonka keskittymiskyky on koetuksella kun ympärillä on ajoittain melkoinen sirkus, hyppiviä koiria ja ajatus katkeilee about puolen minuurin välein. Tästä syystä vähensin loppukevään aikana työmäärääni aivan tietoisestikin, koska totesin, ettei siinä täällä hälinässä tullut yhtään mitään. Syksyn aikana olisikin tarkoitus on-off-lomaviikkojen jälkeen lisätä työtunteja alkavien opintojen ohelle. Tarkoittanee siis myös uusia juttuja yrittäjyyden parissa, olen nimittäin viime viikot puuhastellut erään projektini kanssa ja toivon mukaan saan sen pian finaaliin.

Kävin pari viikkoa takaperin pitkästä aikaa myös kellumassa (kellumiskerta saatu). Tämä olikin itselleni muistutus siitä, että täytyy syksyllä yrittää varata kellunta ainakin kerran kuussa. Aivan lempparihommaani nimittäin silloin kun haluaa totaalirentoutuksen. Olen aikaisemmin käynyt kellumassa Float Kalliossa ja nyt ensimmäistä kertaa Float Robassa, josta tykkäsin myös hurjasti. Robalta löytyy myös isompi cabin-kelluntatankki, jonka varaan kyllä varmasti uudemmankin kerran.

Alkuviikon karanteenin vuoksi olen henkisesti ihan jossain tiistaissa, mutta huomenna on jo perjantai! Olen jemmaillut koko viikon jääkaapissa viime viikolla ostamiani jäätelöitä, joita en saanut viikonloppuna syötyä sen jälkeen kun sain jonkun ihme sokerishokin hasselpähkinäsuklaasta 😀

Nyt jatkan hommia ja Spotifyn viikon suositukset-listan kuuntelua, jossa on vaikka mitä ysärin räppihelmiä!

 

Kivaa torstaita! 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.