(Karanteeni)viikon parhaita juttuja

Ensimmäinen karanteeniviikko takana meidän perheellä ja tähän mennessä ovat fiilikset olleet oikeastaan melko ”tavalliset”. Tai siis oikeastaan voisi tämä olla itselläni aivan tuiki tavallinen etätyöviikko kotona, paitsi että olemme koko perhe koolla, joka tietty on tuonut välillä pientä haastetta työntekoon, heh. Ainiin, eikä ole tullut käytyä kaupassa tai oikeastaan missään muuallakaan, jossei metsälenkkejä lasketa. Olen pyrkinyt heti kotiin palattuani ottamaan rutiinia tunnin lenkeistä, jotka ovatkin olleet ihan aamujen parhautta! Hassua kuinka hiljaista ulkona on ollut ja vaikka olenkin aina ottanut jonkun lenkkipolulla kohdatessani jopa hieman ylimitoitetun turvavälin on lenkkeily kuitenkin tuonut tietynlaista ”normaaliutta” tähän tilanteeseen. Oikeastaan ainut hetki kun päivän aikana olen todella unohtanut koko tämän koronahärdellin, on ollut juuri se tunti, jonka olen viettänyt ulkoilmassa kävellen tai hölkäten.

Tämän viikon muita parhaita juttuja ovat olleet..

 

Uudet tuulet käsityöjutuissa. Nyt on useampi käsityöprojekti meneillään, kuten virkattu boholaukku, villasukkia ja vihreäraidallinen villapaita pojalle, jonka aloitin itseasiassa hieman hetken mielijohteesta kaiveltuani lankajemmoista yksittäisiä keriä, jotka voisin käyttää pois. Muita kässähaaveita keväälle ovat mm. neuletakki ja pitkä neulemekko.

Päivän piteneminen ja valoisammat aamut ovat olleet ihana piristys kotiin palattuani. Ikuinen marraskuu on siis vihdoin ja viimein väistynyt, haha! Mitään kamalaa kriisiä ei ainakaan vielä toistaiseksi ole iskenyt tästä kylmemmästä ilmasta, mutta kieltämättä olen lähiviikkoina haaveillut melkoisesti Cookinsaarille paluusta, näin siitä jopa tässä eräs yö unta ja on ollut välillä pakko käydä lukemassa netissä Cook Island News ja mitä siellä tapahtuu, haha. Jotenkin niin symppistä, että saarilla uutisoidaan asioista, jotka harvemmin ylittäisivät minkään sortin uutiskynnystä muualla maailmassa, aika perusjutuista siis. Ehkä siksi tykkäänkin käydä niitä kurkkimassa. Luin muutama viikko sitten reissussa Liza Marklundin Helmifarmin, joka sijoittuu juurikin osittain Cookinsaarille. Tuo kirja oli itseasiassa ainoa, jota en ollut vielä Marklundilta lukenut ja oikeastaan unohtanut koko kirjan, joka joskus oli lukulistallani.

Tiesin sen sijoittuvan jollekin atollille, mutten ollut ottanut selvää niin tarkasti ja olin aivan intona kun bongailin kirjasta ties mitä tuttuja juttuja, kuten meidän Rarotongan hotellin, muutamia paikallisjuttuja, joista olin lukenut ennen reissua ja myös Cook Island Newsin, haha! Ainiin ja Cookinsaarilla ei ole vielä yhtään koronatapausta, jee! Oikeastaan se on yksi niistä asioista, jonka vuoksi käyn välillä uutisia lukaisemassa. Ja ps. EN KESTÄ! Kurkatkaapas tämä juttu. Kolmen tunnin laivamatkan päähän Aitutakista haetaan kahta henkilöä (tai pariskuntaa) puhdistamaan ja pitämään huolta Manuaen asuttamattomasta atollista. OKEI omg! Unelmajuttuni ikinä. Harmi vaan, etten ainakaan toistaiseksi oikein istu noihin hakukriteereihin monitoiminaisesta, joka handlaa kaiken veneilystä ja remppahommista kalastukseen, sekä sähkötöihin 😀 No mutta jokatapauksessa- jetlagikin alkaa tässä hiljalleen väistyä ja olo olla normaali paluun jälkeisen pöhnän jälkeen.

Kyselin teiltä Instan puolella leipomisvinkkejä ja sainkin hurjasti hyviä ideoita tulevien viikkojen leipomisiin! Leivontatarvikkeiden ollessa tällä hetkellä kotona hieman rajalliset, päädyin leipomaan nyt ensin korvapuusteja, jotka olivat itseasiassa alkuperäinen himotukseni. Heittäydyin siis kirjaimellisesti pullantuoksuiseksi kotimammaksi, heh. Korvapuustien perusohjeen löydät esimerkiksi tästä vanhasta postauksestani. Seuraavaksi tekisi mieli testata erityisesti churroja ja banaanileipää, jotka olivat ehdotustenne joukossa! Saa heittää myös muita leivontaideoita tuleville viikoille 🙂

Olen muuten myös syönyt näitä pullia aamupalaksi about kolmena päivänä, ups 😀

Semmoisia juttuja meidän viikkoon!

 

Kivaa sunnuntaita 🌸

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Karanteenipäivä 4 ja kotiinpaluun kuulumisia

Huhhei ja terveisiä kotikaranteenista pienen paussin jälkeen! Palasimme pitkän matkustamisen jälkeen kotiin lauantaina ja onhan tässä ollut pientä totuttelua kotiinpaluuseen, sekä tietty aikaeroon. Samaisesta syystä siis tämä pieni tauko täälläkin. Ensimmäiset päivät kotona ovat menneet lähinnä levätessä, siivotessa ja yleisesti järkyssä jetlag-jumituksessa. Miten minusta tuntuu, että meidän lapsukainen on toipunut aikaeroista melkeinpä nopeiten, itse olen ollut nämä päivät aivan koomassa ja väsynyt sekä päivisin, iltaisin, että aamuisin herätessä. Ihanaa kuitenkin olla taas omassa kodissa kuukauden poissaolon ja matkalaukkuelämän jälkeen. Olen henkilökohtaisesti odotellut tätä kahden viikon karanteenia ihan positiivisin mielin, luultavasti jatkamme karanteenielämää ihan omaehtoisesti tämän jälkeenkin määrittämättömän ajan. Ajatus kotona jumittamisesta ei itseäni millään tapaa ahdista, vietämmehän muutenkin paljon aikaa kotona keskenämme. Saapi nähdä olenko vielä parin viikon jälkeen samaa mieltä asiasta 😀

Kerroinkin IG-videolla, että Uuden-Seelannin koronatilanne ehti nopeasti muuttua huonompaan suuntaan viime viikolla. Toimenpiteitä (eli siis koko maan kuukauden mittainen lockdown) tehtiin todella nopeaan tahtiin ja korkein valmiustaso otettiin koko maassa käyttöön parin päivän varoitusajalla. Tämä siis tarkoitti, että koulut, ravintolat, kotimaan matkaliikenne ja yleisesti melkeinpä kaikki ruokakauppoja, sekä välttämättömiä palveluita lukuunottamatta menivät kiinni parin päivän aikajänteellä. Mitään virallista ulkonaliikkumiskieltoa ei kai virallisesti ollut, mutta kuitenkin vahva suositus pysyä kotona ja olla liikkumatta minnekään esim autolla ilman todella painavaa syytä. Mekin jouduimme siis poliisin pysäyttämäksi ajaessamme Northlandistä takaisin Aucklandiin, jossa siis vietimme viimeisen yön lentokenttähotellissa. Noin yleisesti koin, että uusiseelantilaiset ottivat tilanteen äärimmäisen tosissaan ja noudattivat viranomaisten ohjeistuksia todella kuuliaisesti! Lisäksi olivat viranomaisten ohjeistukset todella paljon esillä myös tv- ja radiomainosten muodossa, joissa muistutettiin käsihygieniasta, ohjeistuksista ja muista suosituksista. Viesti oli vahvasti ”Olemme tässä yhdessä”-henkinen. Enpä ole vielä meillä Suomessa tähän törmännyt, mielestäni voisi tästä ottaa oppia täälläkin ja saada viranomaisten viesteille näkyvyyttä myös massamediassa!

Tupla-sateenkaari Ahiparassa viimeisenä aamuna. Btw, tuo sateenkaari ilmestyi samaan kohtaan joka aamu, wau!

Helsinki-Vantaan lentokentällä oli meitä vastassa melkoiset proseduurit, mikä on ehdottomasti hyvä juttu! Kaikki lennoilla saapuvat velvoitettiin täyttämään lomakkeet, joissa kartoitettiin mahdollisia oireita ja karanteenipaikkaa. Saimme vielä ilmaisen taksimatkan kotiinkin, haha. Silti täytyy todeta noiden lentomatkojen olleen ehkä ahdistavin kokemus ikinä. Autiot lentokentät, selvästi panikoivat ja samalla myös välinpitämättömät muut matkustajat saivat meidät kieltämättä hieman ristiriitaisiin fiiliksiin. Mikä sai meidät todellisen ihmetyksen valtaan oli esimerkiksi se kuinka meidät matkustajat pakattiin Dohaan laskeutuessa koneesta täpötäysiin busseihin ja kustattiin 10 minuutin matka terminaaliin. Se siitä social distancesta ja erikoisjärjestelyistä sitten.

Todella ahdistavaa, kuinka monet ovat tässä tilanteessa edelleen ajattelemattomia, yskivät suojaamatta, viis välittävät turvaväleistä tai matkustavat selvästi sairaina – näitä oli nimittäin meidänkin lennoilla. Esimerkiksi reitillä Helsinkiin bongasimme useita yskiviä ja jossain määrin sairaita, joka sai kyllä melkoisen raivon valtaan. Jos jotain, niin juuri nyt on kertakaikkiaan väärä hetki matkustaa yhtään mihinkään riskeeraamaan jos on vähänkään sairaana – tahtoipa sitten kuinka kovasti palata kotiin! Toivon niin, että nämä henkilöt kertoivat vastuullisesti oireistaan rajalla, arghhh!! Paluumatkalla ehdin useaan otteeseen tuumailla, että olisiko Uuteen-Seelantiin ja pikkukyliin jääminen ollut sittenkin parempi vaihtoehto, meille tarjottiin itseasiassa juuri päivää ennen kotiinlähtöä pidennystä viisumeihin ja viimeisin Airbnb hostimme Ahiparassa lupasi majoittaa meitä niin pitkään kun toivomme, eli kieltämättä hieman ristiriitaisin fiiliksin lähdimme takaisin kotiin, vaikka tietty itse kotiinpääsyä odotimmekin. Jännityksellä siis seuraamme, että ilmeneekö karanteenin aikana oireita tuon kotimatkan seurauksena 🙁

Tulevien päivien suunnitelma onkin miettiä kaikkea kivaa puuhaa tuleville viikoille. Ajattelin leipoa, lukea ja suunnitella tulevia käsityöjuttuja ✨

 

Mitäs te olette puuhailleet?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Cookinsaaret: Lokaalijuttuja, puhelinkuvia ja kauhunhetkiä pienkoneessa

Hellurei täältä lämmöstä! Viime päivinä olen pyrkinyt kunnolla lomamoodiin ja päätin myös parhaani mukaan olla stressaamatta blogijutuista tai oikeastaan mistään muustakaan. Olen useaan otteeseen todennut, että lomamatkoista saa halutessaan hyvinkin stressaavia esimerkiksi somen suhteen jos yhtään haluaa kirjoittaa tai jakaa kuvia päiviltä. Olen joinan päivinä heilunut itse kolmen kameran kanssa ja sitten todennut, että hitto vie – aivan sama näiden kuvailujuttujen kanssa ja yrittänyt olla stressaamatta siitä, etten muka ehtisi taltioida asioita. Enkä oikeastaan edes muista milloin olisin viimeksi oikeasti lomaillut näin montaa päivää putkeen, tässähän menee aivot jo aivan juntturaan, heh. Tuntuu, ettei meidän lomalta tähän saakka ole vauhdikkaita käänteitä puuttunut, rehellisesti olisin kyllä tyytynyt vähempäänkin. Alkureissun mentyä lähinnä kuumen kourissa halusin parannuttuani keskittyä täysillä täällä ja palailenkin viimeistään ensi viikolla Uudesta-Seelannista taas tavalliseen, säännöllisempään postaustahtiin. Kuten sanottua, on tämä viikko mennyt pääasiassa melko rennoissa merkeissä ja puuhastellessa. Olen käynyt snorklaamassa, kävelemässä pitkin hiekkarantaa ihan vain haahuillen ja melomassa rannan edustalla koralliriuttaa ihmettelemässä. Eihän siinä, kyllä tähän voisi tottua!

Seuraava ajatus yllätti myös itseni, olen nimittäin havahtunut siihen, että saatan pitää Rarotongasta jopa Mooreaakin enemmän. Ai miksikö? Edullisempi hintataso, paremmat hiekkarannat ja jollain tapaa vieläkin rennompi meinkinki, sekä ystävällisemmät ihmiset. Tähän mennessä on kohde ollut siis nappivalinta ja olen iloinen, että tulimme juuri tänne, emmekä menneet nyt uudelleen esimerkiksi Ranskan Polynesiaan.

Paikallinen (täysin ilmainen) flunssaklinikka, jolla olemme vierailleet nyt kahdesti.. Ensin olin hieman kauhuissani, mutta sitten iski symppistely, hah.

Erityisesti snorklaaminen on ollut pitkästä aikaa superkivaa ja alkoi harmittaa, etten edelleenkään omista vedenpitävää kameraa. Täytyypi kyllä hankkia! Täällä olisi jo saanut melkoisia vedenalaisia otoksia. Se täytyy mainita, etten muista milloin olisin viimeksi snorklannut näin upeilla apajilla. Aivan hotelimme edessä on aivan erinomaiset snorklauspaikat, enkä rehellisesti ole varmaan koskaan aikaisemmin nähnyt näin paljoa erilaisia värikkäitä kaloja, vaikka paljon olenkin snorklaillut. Kajakoidessa olen yrittänyt kuumeisesti bongailla kilppareita ja olen jotenkin aina muutenkin ollut niiden suhteen maailman epäonnekkain. Tuntuu, että kaikki muut onnistuvat aina bongailemaan ja minä taas en ikinä, kuten en siis nytkään 😀 Hienoja koralleja ja värikkäitä kaloja sitäkin enemmän. Ostin ennen reissua kiikarit tähtien tarkkailuun ja voin kertoa, että tähtiryhmien, sekä kuun kraatereiden bongailu ja kiikarointi on muuten täällä myös ihan parasta ikinä.

Tein eilen yksin päiväretken Aitutakin atollille, jota olin odottanut täällä reissussa aivan hurjasti. Tommia ei innostanut pienkoneella lentäminen ja poika oli muutenkin vielä vähän toipilaana kuumetaudista, joten päädyimme toteamaan, että yksin lähteminen ei ehkä ole hullumpi ajatus. Teen Aitutakin retkestä vielä oman erillisen postauksensa myöhemmin, mutta täytyy jakaa jo heti pieniä jännitysmomentteja pienkoneen kyydistä.. Lento Aitutakille kestää Rarotongalta 40min ja matka taittui Air Rarotongan potkurikoneen kyydissä, joka vetää suunnilleen noin 30 matkustajaa. En itse yleensä koskaan pelkää lentämistä, mutta eilen kieltämättä hieman jännitti. Olimme jo boardanneet aamukahdeksalta koneeseen kun kapteeni toteaa, ettei koneemme nyt sitten lähdekään käyntiin. Kone kuulosti lähinnä siltä kuin joku olisi yrittänyt käynnistää jotain patterikäyttöistä imuria, jonka virta riittää vain sekunniksi. Kaikki matkustajat ulos koneesta ja takaisin terminaaliin odottamaan lisätietoja. Hetken päästä paikalle hurauttaa toinen saman kokoluokan kone, jolla lopulta pääsemme matkaan ja kaikki toistaiseksi hyvin.

Iltapäivällä viiden aikaan koko päivän retkeilyn ja pulikoimisen jälkeen olemme matkaseurueen kanssa Aitutakin hökkeli-lentoasemalla valmiina kotimatkaan kun toteamme koneeseen boardatessa kyseessä olevan samainen ”rikkinäinen” kone aamulta, jolla emme koskaan päässeet lähtemään. Okey. Ei mene kuin minuutti kun kapteeni kuuluttaa meille kaikille (jo tietysti vöissä istuville) matkustajille, että nyt on muutamia ongelmia koneen kanssa ja joudumme siirtymään terminaaliin odottamaan lisätietoja. Kaikki jälleen ulos koneesta ja odottelemaan epätietoisena niitä tietoja – maailman pienimmällä lentokentällä kun ei tosiaan muitakaan koneita ollut, joista olisi voinut lennosta vaihtaa, heh.

Paluu hedelmäkojujen pariin <3

ja tietty Tahitin gardenioiden!

Saamme tiedon, että uusi kone on lentämässä hakemaan meitä, samalla kun kapteeni tekee molemmilla moottoreilla jotain omia testejään ja uskomatonta kyllä, saa ne toimimaan. Tämän jälkeen saapuu kentän lentomekaanikko suorastaan riemuissaan kädet innoissaan heiluen ilmoittamaan meille, että kone toimii sittenkin ja voimme kaikki palata koneeseen. Hmm. Me kaikki turistit olimme lähinnä hämmentyneen pelokkaita, erityisesti tuon aamun ensimmäisen episodin vielä muistuessa mieleemme. Sillä kerralla kieltämättä hieman jännitti nousta ilmaan ja olin todella tyytyväinen, että olin retkellä yksin. Vieressäni käytävän toisella puolella istuva mies näytti olevan jonkin sortin osittaisen paniikkikohtauksen ja zen-keskittymisharjoitusten kourissa, pysyen koko 40min lentomatkan silmät kiinni kädet kasvoillaan tismalleen samassa asennossa. Ja myönnän, vaikken pidä itseäni millään muotoa uskonnollisena, lausuin mielessäni pienen hyvän onnen rukouksen ennen lentoa 😀

No, loppu hyvin – kaikki hyvin. Lento sujui loppupeleissä hyvin, mutta aivan hetkeen en lähtisi uudestaan. Ehkäpä tämä on täysin arkinen juttu täällä Cookinsaarten lentoliikenteessä, en tiedä 😀 Olen kuitenkin iloinen, että tuli lähdettyä ja nähtyä Aitutaki!

 

Pahoittelen myös sitä viivästynyttä lentäminen lapsen kanssa-vinkkipostausta! Yritän kyhätä sitä ensi viikolla kasaan 🌸

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

JKL-visiitin kuulumisia ja muita mietteitä viikon varrelta

Hoksasin, etten ollut ehtinyt viikonlopun reissun jälkeen oikein kirjoitella kuulumisia, varsinkaan JKL-reissusta, joka osittain meni hieman plörinäksi erään perheenjäseneni jouduttua sairaalaan. No, kaikki nyt kunnossa ja ehdimmehän me ihan kivoja juttuja puuhastella, kuten käydä koko perhe Aalto Alvarissa uimassa – olin tietty aivan bossena vanhana Aalto Alvari-konkarina ja kerroin kaikki hyvät uimahallijutut, sekä kuinka kaikki pelaa. Haha! Ja vitsi, en ollut muistanut, että Aalto Alvari on NOIN kiva! Varsinkin ihan koko perheelle. Varsinkin porepuoli (ja ne onkalot) olivat pojan lemppareita, samoin liukumäet. Jos asuisin Jyväskylässä, kävisin tuolla lillumassa ainakin kolmesti viikossa ja menisin aina aaltoihin. (Ps. Hyvä kun pienenä oli aina se juttu, että kun tuli aalto-aika, niin kaikki suuntasivat aaltoaltaaseen ja huusivat ”aallot, aallot!” ja huomasin, että tätä ihan samaa tapahtuu yhä edelleen :D) Kreisiä, että tuo oli pienenä jyväskyläläisten ”perus-uimahalli”, nykyään kun saatetaan hurauttaa autolla jonnekin Malmin Uimahalliin, joka nyt ei aivan samalla tavalla täytä uintielämyksen kriteereitä ja Mäkelänrinne on ärsyttävän ruuhkainen AINA, hah.

Illalla kävin dinnerillä erään (ainakin) määräaikaisesti Jyväskykään muuttaneen ystäväpariskunnan kanssa. Kyselin teiltä ravintolavinkkejä Jyväskylään ja eniten ääniä saivat Pettola Lorenzo ja Nom. Koska poikkesimme päivällä uimahallista tullessa Sepässä thaibuffassa, oli valinta tuo Pettola Lorenzo, joka oli ihan jees. Pizza oli hyvää, mutta jälkiruoka jäi vähän kaivelemaan. Sunnuntaina hurautimmekin sitten takaisin Helsinkiin ja veimme samalla hauvan varahoitopaikkaan juurikin tuon yllättävän sairaalaepisodin vuoksi. Ja nämä kaksi taisivatkin olla ainoat kuvat JKL-reissulta. Pitää keväällä mennä sinne taas vähän pidemmäksi aikaa.

Ehkä arvaattekin, että olen ollut aivan innoissani näistä valoisista päivistä ja siitä, että on aivan kevätfiilis, vaikka vielä pari päivää ollaankin helmikuussa. Vietin eilen viimeistä työpäivääni konsulttina ja tulevien neljän viikon aikana pyrin ottamaan mahdollisimman rennosti, vaikka toki aivan pelkkää lomailua ei ole luvassa. Kerroinkin taannoin ehkä liittyneeni pitkän jahkailun jälkeen Ursan jäseneksi ja kävin tiistaina vihdoinkin hakemassa myös reissuun ostamani kiikarit ja tähtioppaan yötaivaan tarkkailuun. Tutkailen matkoilla aina tähtitaivasta ja linnunrataa, olen tehnyt tätä jo lapsesta saakka. Koskaan en ole kuitenkaan omistanut kiikareita tai kaukoputkea, joten nyt halusin viedä tämän taivasihmettelyni uudelle tasolle. Testasin jo illalla meidän pihassa ja kiikareillakin näkee esimerkiksi tähtiryhmiä aivan loistavasti! Kaukoputki olisi haaveena myöhemmin, nyt halusin ensisijaisesti tuommoisen kompaktin, joka on helppo kantaa mukana juuri reissuille.

Ja vähänkö fiilistelin kiikareita noutaessani Helsingin Observatoriota! Sen yhteydessä löytyy muuten myös museo, joka nousi ainakin omalle Helsinki-nähtävyys-listalleni ykköseksi. Tuolla observatoriossa onkin pitänyt käydä jo vuosia (Ursalaiset pääsee maksutta), itseasiassa koko viime syksy, muttei kertaakaan oikein tullut sopivia kelejä tämän ikuisen marraskuun aikana. Ja kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, haluan tästä taivasharrastuksesta juurikin minun ja naperon yhteisen jutun. Kävimme jo yhdessä tiistaina illalla kurkkimassa taivasta kiikareilla 🙂

Ja hei, tässäpä muuten se yli vuoden työstämäni ikuisuusprojekti, eli jämälanka-kaulaliina, jonka vihdoin sain valmiiksi! Tommi kutsuu tätä ryijyksi, mutta eihän siinä sitten 😀 Teen ohjetta blogiin heti kun ehdin!

Seuraavat postaukset onkin luvassa sitten reissusta! Jännää!

 

Palataan 💕

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Kuulumisia viikon varrelta

Meidän napero sai yllättäen taas jonkun ihme kuumetaudin ja pari yötä vierähtikin toisen pyöriessä sairaana sängyssä. Vielä ehtii onneksi sairastaa ennen reissua, täytyy vain itse nyt koputtaa puuta, etten saa nyt viikonlopuksi tuota samaista kuumeen ja vatsataudin sekoitusta. Ei nimittäin olisi ensimmäinen tai viimeinen kerta kun saan näitä ihme lastentauteja, tämän talven aikana onkin tullut oikea lottopotti ja suunnilleen jokainen pöpö, jonka lapsikin on sairastanut. Olimme siis keskiviikkona pojan kanssa kotona, sain järjestettyä erään palaverini etäpaltsuksi ja onneksi ei ollut kyse mistään kovin virallisesta miitistä niin sain sen näppärästi hoidettua lapsi sylissä, heh. Tänään vietetään vielä toipilaspäivää kotosalla ja aamu on vierähtänyt laskuja maksellen, sekä pyykkivuorta selättäessä.

Kun sairastaa, niin ei ole niin justiinsa kampauksenkaan kanssa..

Pojan nukkuessa päikkäreitä viimeistelin merino-chunkyneuletta, joka on osien kiinnittämistä vaille valmis VIHDOIN! Olen työstänyt tuota neulepaitaa varmaan jo reippaasti yli 2kk, koska pipotilauksia on pitkin viikkoja tullut paljon ja olen keskittynyt neulomaan niitä. Nyt on kerrankin niin outo tilanne, ettei minulla ole yhtäkään pipoa kesken, eikä edes lankoja uusiin ja on voinut keskittyä neulomaan loppuun vanhoja keskeneräisiä projekteja. Sain tällä viikolla valmiiksi myös sen yli vuoden ikuisuusprojektina olleen jämälanka-kaulaliinan! Ohjeita juttuihin tulossa heti kun saan ne viimeisteltyä / kuvattua. Pidän varmaan pienen tauon neulomisesta reissussa ja otan pitkästä aikaa mukaan virkkuukoukun! Pitääkin tuumailla mitä sitä virkkaisin. Eräs lukija laittoi maililla toiveen virkatuista shortseista (semmoiset onkin ollut haavelistalla tehdä viime keväästä <3) ja mielessä on ollut myös tehdä virkattu boho-laukku. Saapi nähdä mitä innostun puuhailemaan! Meillä on edessä niin pitkät lennot, että käsityövempeleet ovat kyllä ihan pakolliset koneeseen. Aika kuluu niin rattoisasti!! 😀

Pienen lemppareita, banaanipannareita! Näitä varmaan paistetaan taas kohtuullisen paljon reissussa 😀 Maailmanympärysmatkalla tehtiin banaanipannareita varmaan päivittäin, varsinkin Tahitilla ja Moorealla kun kaikki ruoka oli niin hemmetin kallista, että joutui keksimään hyviä budjettivaihtoehtoja kokkailuun 😀

Ja oma vakio-aamiaiseni!

Lähdemme viikonlopuksi Jyväskylään viemään toista hauvaa hoitoon reissumme ajaksi ja olen jotenkin aivan täpinöissäni, haha. Päätin, että vien pojat uimaan Aalto Alvariin (joka btw on mielestäni edelleen ehkä siistein uimahalli ikinä) ja olen varma, että tykkäävät. Edellinen kertani Aalto Alvarissa taitaakin olla noin kymmenen vuotta sitten, joten odotan niin innolla nyt kun olen taas intoutunut uimisesta, vaikkakin pitkittyneen flunssan vuoksi on tullut parin viikon tauko kaikesta liikunnasta. JKL-juttuja siis tulossa myöhemmin blogiin, saa nähdä mitä juttuja keksimme uimahallin lisäksi.

Avasin eilen paketista uuden kompaktimman kameran, jonka ostin tulevaa reissua varten ja tarkoituksena juurikin kuvata sieltä jonkinlaista videosisältöä, kuten aiemmin joulun tienoilla mainitsinkin. Olenko outo kun maltan pitää postin tuomia paketteja joskus jopa viikonkin (!!) avaamatta, koska monesti tuntuu, etten yksinkertaisesti vain ehdi aina heti niitä availemaan. Kamera tosin ehti odotella keittiön pöydällä vain kaksi päivää, haha. Olen jotenkin viime kuukausina tympääntynyt järkkärin kanssa säätämiseen ja erityisesti sen kantamiseen mukana. Viime kuukaudet ovat muutenkin olleet jotenkin todella ankeita kuvausinnon suhteen, kuvausinspis on talven aikana ollut pahasti hukassa ja erityisesti siksi odotankin reissua, että pääsen ottamaan reissukuvia, joka on ehdottomasti lempparijuttuni kuvaamisessa!

Viime viikkoina olen bongannut vaikka mitä siistejä pilvi-ilmiöitä ja auringonlaskuja. Eilen ajaessamme illan suussa eläinlääkäriasemalle, oli aurinko laskemassa ja pilkotti pilvien raosta. Näytti aivan siltä kun taivas olisi ollut tulessa! Oletteko kiinnittäneet huomiota samaan?

 

Kivaa viikonloppua 💕

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.