Julkaistu

Marraskuun valopilkkuja x 5

Viime viikko vierähti näköjään aivan huomaamattani pienen blogitauon merkeissä. Vielä viikko sitten yritin parhaani mukaan tsempata itseäni tämän marraskuun suhteen, mutta suoraan sanottuna oli viime viikko aivan järkky. Kuten edellisessä postauksessa kirjoittelin, olen yrittänyt helpottaa pienoista kaamosmasennusta sillä, että yritän olla tekemättä asioita, joita en oikeasti jaksa tai joiden suhteen ei ole fiilistä ja viime viikolla ei suoranaisesti huvittanut mikään. Eikä aina nyt tarvitsekaan olla tekemässä ja puuhailemassa, itse keskityin lähinnä pakollisiin koulujuttuihin ja perheen kanssa oleskeluun. Syksyn aikana on tullut eteen taas vaihteeksi jotenkin useampia harmillisia juttuja ja juuri kun ajattelin, ettei yhtäkään lisää asiaa voisi tupsahtaa tähän kaiken muun lisäksi niin joutui eräs perheenjäseneni sairaalaan. Ehkäpä joulukuu (tai tämä viikko!) on vuorostaan parempi?

Viikonloppuna paistoi pitkästä aikaa aurinko ja kaivoin heti kamerankin pitkästä aikaa esille. Jos jonkun asian suhteen on vuosi toisensa jälkeen koomassa marraskuussa niin kuvaamisen! Ei ole inspannut kertakaikkiaan yhtään, kunnes nyt viikonloppuna. Mielessä on ollut jo pitkään tehdä tauon jälkeen taas jonkinlaista sisustuspostausta, mutta koti on aina ollut järkyttävässä kaaoksessa tai valo nollissa, joten olen aina lykännyt sen johonkin hamaan tulevaisuuteen. Tällä viikolla tulossa kuitenkin pienimuotoista kotipostausta. Myös unihifistelijä-Iines on tehnyt paluun ja olen alkanut pitkästä aikaa haaveilla uusivani petivaatteet tulevan talven kunniaksi. Mikäpä nyt olisikaan enemmän luksusta talveksi kuin uudet tyynyt ja kahiseva peitto?

Vietimme eilistä isänpäivää rauhallisesti kotosalla. Aamupäivällä leikittiin pojan kanssa pihassa, käytiin pienellä kävelyllä ja illalla haettiin take-awaynä thaimaalaista yhdestä ravintolasta, jota ei aikaisemmin oltu vielä testattu. Nyt tuli myös täyteen toinen viikko uusia kursseja ja intensiivisen ensimmäisen periodin jälkeen on välillä jopa tuntunut oudolta, ettei ole ollut ainakaan näin alkuun samanlaista hoppua kouluhommien kanssa kuin viime kuussa, joka meni välillä jopa minuuttiaikataululla ja usein tein opiskelujuttuja myös viikonloppuisin. Nyt kun päädyin karsimaan pois vielä yhden valinnaisen niin on välillä riittänyt aikaa ihan chillailuunkin ja kieltämättä olen sitä välillä kaivannutkin. Alkunperinhän haaveilinkin juuri kevyemmästä loppuvuodesta, kunnes päädyin ottamaan pari valinnaista lisää, mutta loppupeleissä olen nyt parin sattuman kautta juurikin siinä tilanteessa, mitä alunperin suunnittelinkin 😀

Listailin tänään kuitenkin angsteiluviikon jäljiltä muutamia parhaita juttuja marraskuulta, eli niitä kivoja asioita, joiden pariin aion enemmän keskittyä tässä kuussa.

 

En ole järin jouluihminen, mutta nyt marraskuun alkuun ajattelin tehdä jotain poikkeuksellista ja leipoa pipareita, ehkä joulutorttujakin. Jostain syystä iskee aina marraskuussa joku ihme intoilu niihin ja ennen varsinaista joulua ei sitten enää nappaakaan tortut tai piparit enää yhtään. Ensimmäiset tortut teinkin viikonloppuna, mutta piparkakkutaikinan olemassaolon unohdin tyystin, joten ehkäpä niiden vuoro on sitten tällä viikolla. Ja tosiaan, suolaisen piirakan teko on ollut listalla ikuisuuden, pitääpä lisätä nyt vihdoinkin ainekset kauppalistaan.

Auringonnousut ja laskut ovat marraskuussa aina mielettömän kauniita! Vaikka pilvisen hämäriä päiviä onkin tässä kuussa ollut useita, olen kuitenkin bongannut lapsen kanssa tarhamatkalla jo pari upeaa auringonnousua ja nyt perjantaina myös todella kauniin auringonlaskun. Menin lapsen kanssa ihan pihaan asti ihmettelemään, en nimittäin koskaan voi vastustaa, haha. Ja nyt kun mietin, niin juuri viime marraskuussa kuvailin myös ennätyspaljon upeita auringonlaskuja. Ehdottomia väripilkkuja tähän loppusyksyyn!

Ikuisuuslistalla on ollut neuloa vuoden toinen villapaita, mutta arvatkaa olenko ehtinyt / saanut aikaiseksi / mukamas muistanut? Elättelen tässä toivoa, että saisin jouluun mennessä pipojonon purettua niin saisin neulottua jotain muutakin. Pakko ottaa nyt listalle kivan villapaitaohjeen metsästys!! Viikonloppuna fiilistelin valoa ja kaivoin sen kunniaksi tuon kesällä tekemäni neuletopinkin päälle. Ohje siihen löytyy täältä!

Disney+ on ensimmäinen suoratoistopalvelu, jonka lanseerausta virallisesti odotin ja otin sen käyttöön heti lokakuussa kun palvelu starttasi. Vielä toistaiseksi en ole (mukamas) ehtinyt kunnolla piirrettyjen pariin, mutta nyt marraskuussa on tarkoitus ottaa lapsukainen kainaloon ja aloittaa katsomaan kaikkia lapsuuteni suosikkipiirrettyjä. Aloitin jo pari viikkoa takaperin Pienellä Merenneidolla ja vitsi kuinka nostalgista. Ehkäpä jatkan tänään noiden old school-piirrettyjen kanssa 🙂

Hyvät dekkarit. Syksyn aikana olen yrittänyt etsiä uusia koukuttavia dekkareita ja innostunut kuuntelemaan Camilla Grebeä, jonka kirjoja on tähän mennessä luettu neljä ja tykkään (okei, eivät kuitenkaan voita suosikkidekkarisarjojani). Nyt viimeisimpänä kuuntelin Grebeltä Kun jää pettää alta ja viikko takaperin aloitin uuden Keplerin, Peilimiehen. Syksyn kynnyksellä ilmestyi myös uusi Jo Nesbon dekkari Valtakunta (ei Harry Hole), jonka kuuntelin heti läpi ja olin niin onnessani nyt kun bongasin tuon uuden Keplerin heti perään! Saa myös vinkkailla muista hyvistä dekkareista! Ainiin ja aiemman yhteistyöni jäljiltä on 30 päivän ilmainen kokeilu Nextoryn ääni- ja e-kirjoihin vielä voimassa koodilla IINES täällä 🙂

 

Kivaa alkavaa viikkoa! 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Paremman mielen maanantai

Ah, tässä syksyn edetessä pidemmälle päästäänkin taas pikkuhiljaa tähän kaamoksen odotteluun ja marraskuuhun. Jo ehkä jonkinlaiseksi perinteeksikin on muodostunut se, että jollain tapaa angsteilen täällä marraskuuta vuosi toisensa jälkeen. Ilmeisesti se vain on joku omituinen juttuni. Viime vuoden marraskuu oli itselleni jotenkin erityisen vaikea. Olin todella väsynyt, stressaantunut, kiireinen ja kaiken muun ohella sairastelin paljon, sekä kärsin muista ihme oireiluista. Vaikka marraskuu on monelle kivaa ja myönteistä aikaa, myönnän sen kuitenkin olevan itselleni vuoden vaikein kuukausi. Osittain tämä varmasti on täysin omasta (todella pinttyneestä) ajatusmallistani kiinni ja itseasiassa, silloin viime vuoden marraskuussa päätin, että yritän jatkossa tosissani päästä eroon tästä syysangsteilusta. Ja täytyy myöntää, että tähän saakka olenkin ollut syksystä todella hyvin fiiliksin!

Tällä viikolla tunsin kuitenkin ensimmäiset syysväsymyksen merkit, joiden poissaoloa itseasiassa vielä viime viikolla ihmettelin selatessani muiden syyspäivityksiä hämäristä päivistä. Itse kun olin vielä toistaiseksi säästynyt tuolta, kunnes sitten eilen. Marraskuun ensimmäisenä maanantaina. Heräsin aamulla (9h yöunien jälkeen, nukahdin illalla jo kasin jälkeen :D) aivan silmät ristissä siihen kun Tommi nousi ylös, selailin varmaan 25min puhelimesta kaikkea randomia (tiedän, huono tapa aamuihin) yrittäen saada herättyä, mutta sain hädin tuskin tekstistä selvää kun silmäni vain yrittivät lupsua takaisin kiinni. Lopulta nousin kuuden jälkeen ylös, keitin kahvit, tein pojan kanssa aamujuttuja, olin jo lähdössä salillekin treenivaatteet päällä, kunnes tuumasin, että hitto vie, tänään en tee mitään mikä ei huvita. Ja juuri tuommoista päivää olin kaivannut viikkoja. Ettei tarvitsisi pakottaa itseään mihinkään, mihin juuri silloin ei ole aivan pakko ryhtyä.

Asensin vihdoinkin eilen Garminin kelloon myös sen kuukautiskierron seurannan ja kappas, todella ankeaan päivään selvisi varmaan selityskin. Kello ja sovellus antavat siis myös palautetta kierron varrelta ja tällä hetkellä mennään päivissä, jolloin serotoniinitasot ovat normaalia alhaisemmat ja tähän saattaa liittyä juurikin väsymystä, herkkunälkää ja mielialan vaihteluita. Ja kyllä, ehkäpä tämä oli osittain syyllinen maailman ankeimpaan marraskuiseen maanantaihin, eikä vain se, että oltiin jo marraskuussa. Päätinkin normaalista arkirytmistäni poiketen keskittyä päivän aikana kivoihin ja rentouttaviin juttuihin, jotka aloitin heti aamusta! Tavallisesti lähden aina vietyäni lapsen tarhaan joko salille tai lenkille, jonka jälkeen aloitan kouluhommat, mutta tällä kertaa päätin skipata. Sen sijaan tein jotain aivan poikkeuksellista ja lämmitin aamusaunan klo 9! Sekoitin kasvonaamion, saunoin, hengailin pyyhkeessä meidän terdekeinussa ja chillailin, jonka jälkeen puin jalkaan villasukat ja yöpuvun, kannoin tavarat yläkertaan ja seurasin pari tuntia koululuentoja sängystä peiton alta, enkä edes neulonut samalla 😀

Iltapäivällä tein mikropoppareita, vietin kokonaisen tunnin syöden niitä ja selaten jotain randomhömppäkeskustelua puhelimesta. Samalla mietin, että juuri tämmöisiä päiviä vietän jatkossa ehdottomasti enemmänkin! Varsinkin silloin kun tulee vastaan niitä ankeita päiviä kun tekisi vain vetää aamulla peitto päälle ja elää päivä omassa kuplassaan. Niinä hetkinä aion tehdä juuri noin. Tässä etäillessä kun voi helpostikin lämmittää pikaisen aamusaunan ja viettää vaikkapa työpäivää siellä sängynpohjalla villasukat jalassa keskellä viikkoakin. Okei, teen niin kyllä välillä muulloinkin. Paitsi, että villasukat ovat jalassa kyllä 99% ajasta kun olen kotona 😀

Oma teemani marraskuulle onkin keksiä niitä pieniä kivoja juttuja, hemmotella itseäni, yrittää olla tekemättä liikaa tai vaatimatta itseltäni liikaa. Varsinkaan silloin kun on fiilis, että nyt ei yksinkertaisesti ole fiilistä ja homman mahdollinen skippaaminen mahdollista. Päätin, että jätän sittenkin mahdollisesti yhden valinnaisen kurssin vielä pois tästä periodista, koska erään ohjelmiston lataamisen kanssa tuli teknisiä esteitä ja tuumasin, että juuri nyt en kaipaa yhtään lisää ylimääräistä säätöä. Ja vaikka opiskelu tuokin ihanaa vastapainoa arkeen, kivaa rutiinia ja muutenkin oivalluksia siitä kun oppii uusia asioita aiheista, jotka kiinnostavat maailman eniten, ei kuitenkaan ole maailmanloppu, vaikkei juuri yhdessä periodissa jaksaisikaan käydä yhtään enempää kurssia kuin on ”pakko”.

Innostuinpa myös kaivelemaan läppäriltä piristykseksi muutamia throwback-kesäkuvia! Ehkäpä postaan loppuvuodesta näitäkin enemmän 😀 (Nyt kun päästään muutenkin kuvaamisen suhteen niihin vuoden haastavimpiin viikkoihin :D)

 

Saa jakaa myös teidän vinkkejä marraskuun harmauden selättämiseen 🌸

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Maanantain aamumietteitä ja muita kuulumisia

Pian ollaan jo marraskuussa ja vaikka edellisessäkin kuulumispostauksessa tuumasin viikkojen vierähtävän nopeasti, tuntuu syksyn edenneen tänä vuonna jopa aikaisempia vuosia vauhdikkaammin. Kaivoinpa viime viikolla jo toppatakinkin käyttöön, eikä ollut kyllä yhtään liian lämmin! Vaikka maailman meno tällä hetkellä nyt onkin normaalista poikkeavaa, en ole oikeastaan edes ankeillut tulevaa marraskuuta tai talvea. En, vaikkei perinteistä aurinkolomaa ole tulossa tai lähitulevaisuudessa tosiaankaan edes millään suunnittelun asteella. Lähipiirissäni on viime viikkoina ja kuukausina ollut paljon sairastelua, sekä muita ikäviä juttuja, jotka ehkä toisaalta ovat vieneet ajatuksia pois siitä mitä ympärillä tapahtuu ja joku vuosittainen marraskuun masistelu on kieltämättä tuntunut melko pieneltä siihen verrattuna. Tietty pientä koronamasista on syksyn aikana ollut ilmassa (ja kirjoitinkin aiheesta juuri äskettäin), mutta olen ehkä pyrkinyt jälleen asennoitumaan siihen, että elämä nyt on tässä hetkessä tätä mitä on ja pitäisi vain kyetä löytämään siitä niitä positiivisia seikkoja, jotka tekevät iloiseksi.

Kellojen kääntäminen talviaikaan aiheutti pientä hämmennystä, mutta oikeastaan siinä mielessä, että heräsin talviaikaan siirtymisestä huolimatta tismalleen samaan aikaan kuin aina ennenkin. Eilen katsoin kelloa ensimmäisen kerran joskus 6.40 ja totesin, että perus, heräsinhän lauantainakin samaan aikaan, kunnes sitten alhaalla tajusin mikron kellon nähdessäni, että ainiin, ”oikeastihan” kello olisi tunnin enemmän. Tuntui kieltämättä ihanalta nousta tänään ennen kuutta ja todeta, että oli tavallaan nukkunut tunnin pidempään ja oli kyllä virkeä olo aikaisesta aamusta huolimatta! Alkaako nyt sitten virallisesti talven odotus talviajan myötä? Itse jauhan itsepintaisesti syksystä ja luultavasti jatkan tätä koko loppuvuoden ajan. Ehkäpä siihen asti kun saadaan ensilumi, muutoin ehkä sitten sinnikkäästi läpi talven, haha.

Alunperin oli tarkoitukseni aloittaa syksylle uusi harrastus ja olin jo ilmoittautumassa keramiikkakurssille, kunnes sitten tuli muutos tähän koronahommaan. Ehtiihän sitä onneksi myöhemminkin ja kieltämättä noissa neulomishommissa on ollut aivan riittämiin hommaa tähän syksyyn ja opiskelutkin voisi ehkä lokeroida jonkin sortin todella aikaavieväksi harrastukseksi. Mielessä on kyllä ollut, että kävisin ostamassa itsekovettuvaa savea ja harjoittelisin pojan kanssa sen avulla kotosalla savitöitä. Onko teillä kokemuksia? Toimiiko hyvin? Kamalat himot savitöihin kuitenkin ja yksityisopetuksen metsästys sen suhteen jatkuu edelleen nyt syksyn ja talven aikana. Jostain syystä olen myös harkinnut ensi vuodelle kurssia kukkasidonnasta, joka on alkanut kiinnostaa paljon! Isoäidilläni (jota en tosin koskaan ehtinyt näkemään) oli aikanaan Jyväskylässä kukkakauppa ja veikkaan, että tämä innostus kukkiin ja kasveihin kulkee meillä jotenkin suvussa, heh. Onko teillä syksylle tai talvelle suunnitelmia uusien harrastusten aloittamisesta?

Sitten asiasta kukkaruukkuun! Katsoimme viikonloppuna Netflixistä David Attenboroughin uuden dokumenttielokuvan Elämää Planeetallamme ja en voi muuta kuin suositella!! Ehdottomasti dokumentti, jonka meidän jokaisen pitäisi katsoa. Dokumentissa David Attenborough käsittelee ihmisten aiheuttamia muutoksia, joita on oman pitkän uransa aikana huomannut maapallolla. Sademetsien hakkuut, biodiversiteetin väheneminen, ilmastonlämpeneminen ja yleisesti kasvava ihmisväestö. Aihe on itselleni varsin tuttu opinnoistani ja yleisesti omasta kiinnostuksestani aiheeseen. Tuon katsottuani iski taas kerran fiilis, että juuri tämän vuoksi haluan opiskella juuri näitä seikkoja enemmän, jotta ymmärtäisin paremmin syy- ja seuraussuhteita, sekä ehkä jonain päivänä hulluissa unelmissani ehkä voisin tehdä esimerkiksi tutkimustyön muodossa jotain ympäristön hyväksi.

Tottakai jokainen meistä voi kantaa kortensa kekoon jo nyt niillä pienillä vihreillä arkiteoilla ja itsekin niin teen. Joskus vuosi takaperin googlettelin ahkerasti vapaaehtoistöitä rantojen puhtaanapitoon ja korallien ”pelastustöihin”, jonka itseasiassa otin nyt taas listalle tuon dokumentin jälkeen. Maatalouspolitiikan kurssillani käsiteltiin nyt itseasiassa juurikin maatalouden ja ruokaketjun ongelmia, sekä yhteiskunnalliselta, että ympäristön taholta ja innoistuin tutkimaan aihetta sitten enemmänkin. Yksi niistä syistä, joiden vuoksi valitsin mantsan ohella hakea maataloustieteitä oli juurikin tuo, että oppisin ymmärtämään maatalouden ja koko ruokajärjestelmän ympäristöhaittoja, koska kokonaisuudessaan on ala yksi merkittävimmistä kasvihuonepäästöjen lähteistä, eikä aihetta voi ympäristöseikkoja käsiteltäessä oikein sivuuttaa. Ensi vuonna onkin tavoitteena ottaa enemmän esimerkiksi ekologiaan painottuvia kursseja noiden suuntautumisopintojeni ohelle.

Tänään vähän tämmöiset randomit aamukuulumiset. Toivottavasti teidän viikonloppu meni kivasti? Itse valmistaudun nyt tänään alkaviin uusiin kursseihin! 🙂

Kivaa alkavaa viikkoa! 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Ensimmäinen tenttiviikko

Kylläpäs viikot taas tuntuvat menevän vauhdilla! Pidin Lapin reissussa parina päivänä pientä breikkiä työhommista, vaikka kouluhommilta ei säästynyt sielläkään. Jotenkin kuvittelin mielessäni, että olen ollut aktiivinen blogin kanssa, koska olen puuhastellut päivät pitkät vaikka mitä, mutta tajusinkin, että olen parin viime viikon aikana ollut oikeastaan aktiivisempi IG Storiesissa reaaliaikaisten juttujen tiimoilta. Vaikken toki nyt aivan päivittäin sielläkään. Tänään ajattelin kuitenkin pitkästä aikaa kirjoitella arkikuulumisia ja vähän taas opintojuttujakin. Tai enimmäkseen kyllä näköjään niitä 😀

Ensimmäinen tenttiviikkoni alkoi nimittäin viime viikolla ja kurssien lopun häämöttäessä ovat juurikin opiskelut pitäneet nyt kiireisenä, jotta saisi hoidettua loput tehtävät ja lukemiset kunnialla loppuun. En edes muistanut miltä tuntuu stressata tenttejä ja sitä, ehtiikö niihin lukea tarpeeksi, mutta onhan tähän pänttäämiseen kyllä käytetty aikaa ja lukeminen jatkuu vielä. Sinänsä kyllä tuntuu, että vaikka nyt ”aikuisena” ehkä suhtautuu opiskeluun tunnollisemmin ja harvemmin skippaa esimerkiksi luentoja, on tuo opinnoista stressaaminen (ainakin vielä tässä vaiheessa) vähäisempää. Ehkä sillä on osaa, ettei nyt ole ns. ”pakko” opiskella, vaan kaikki mitä saa aikaan sillä saralla on vain itselleen plussaa, muttei kuitenkaan liian vakavaa. Okei, pientä tenttistressiä oli kuitenkin tästä huolimatta ilmassa viime viikolla, mutta se onneksi hellitti jo perjantaina.

Tietty nämä ensimmäiset tentit jännittävät vähän jo siitäkin syystä, että ensimmäiset yliopistokurssien arvosanat tulevat pian ja on hauska esimerkiksi arvioida sitä kuinka oma kiinnostus ja tietysti opiskeluun panostaminen sitten korreloi niihin. Luennoilla kun olen tähän asti roikkunut muutamaa poikkeuskertaa lukuunottamatta todella tunnollisesti. Eniten jännittää luonnonmaantieteen kurssin arvosana, koska tentti meni mielestäni todella hyvin ja oli ehdottomasti suosikkikurssini näistä kaikista ensimmäisen periodin kursseista, vaikka nyt toki valinnainen olikin. Olin viikko toisensa jälkeen suorastaan lumoutunut kaikesta, mitä kurssilla käsiteltiin (haha), vaikka osa nyt olikin ennestään tuttua esim. pääsykokeisiin lukemisesta. Mikrotaloustieteen torstainen tentti taas olisi voinut mennä paremminkin. Tämä viikko onkin sitten onneksi rauhallisempi myös opintojen suhteen kun kahta tenttiä lukuunottamatta ei taida olla olla yhtäkään luentoa.

Alunperinhän ajattelin (ja yritin luvata itselleni), etten ota seuraavaan periodiin yhtäkään ylimääräistä valinnaista, mutta toisinhan tässä kävi. Näiden ensimmäisten viikkojen aikana totesin, että matemaattiset tehtävät (eli toisinsanoen kemian kurssi yhdistettynä matikan kertauskurssiin) veivät minulta yksinkertaisesti aivan liikaa aikaa, eikä oppiminen itselläni ole etäopetuksena kovin hedelmällistä. Tästä syystä päätin panostaa loppuajan periodista tuohon kemiaan, skipata kertauskurssin, sekä sen myötä myös tuon loppuvuoden matikan kurssin, jonne ei ole menemistä ilman vankkaa pohjaa kertauskurssista. Ensi viikolla alkaa myös pakollinen fysiikan kurssi, joten ajattelin sen olevan yhdessä matikan kanssa yksinkertaisesti liikaa, varsinkin tämän kemian laskurupeaman jälkeen.

En yleensä ikinä skippaa epämiellyttäviä asioita hamaan tulevaisuuteen, mutta nyt koin sen yksinkertaisesti parhaimmaksi vaihtoehdoksi, vaikka toki tiedostan matikan häämöttävän sitten edessä taas ennemmin tai myöhemmin. Sen tilalle otinkin sitten geoinformatiikkaa ja pari maantieteen peruskurssia valinnaisiin, koska ensi periodi on melko väljä oman koulutusohjelman kurssien suhteen nyt kun skippasin matikan. Nyt kun olen innostunut noiden mantsan kurssien suhteen, olisi tavoitteena saada käytyä ainakin suurin osa peruskursseista nyt ensimmäisen vuoden aikana. Olen alustavasti jo tutkinut ensi vuoden kurssivalikoimaa noin pääpiirteittäin ja nyt jo innoissani siitä, kuinka mielenkiintoisia kursseja on valittavissa!

Tänään oli muuten tuon kemian päätöstentti ja koko kurssin arvosana tuotti vielä viime viikolla melkoista kuumotusta, haha. Uskokaa tai älkää, mutta tässä muutaman viime viikon aikana olen (heti niistä inhottavista stoikiometrisistä laskuista päästyäni) edistynyt huimasti laskemisen suhteen! Salaa olen jopa alkanut nauttia noista kemian tehtävistä, joista on tässä viikkojen varrella muodostunut jonkinlainen pelonsekaisten ja samalla ah, ymmärrän sittenkin nämä jutut-fiilisten sekoittama rutiini. Voin kertoa, ettei ole tosiaankaan itselleni tyypillistä todeta näin! Siis minä, joka olen aikaisemmin ahdistunut suunnilleen kaikesta laskemisesta talousmatikkaa lukuunottamatta.

Lähdenpä tästä nyt sitten jännittämään tuota kohta julkaistavaa kokeen tulosta ja laskemaan pisteitä arvosanaan 😀

Huhhei, semmoinen koulupläjäys! Mitäs teidän maanantaihin? 🌞

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Kuulumisia ja arkikuvia puhelimen kätköistä

Hello! Alunperin oli tarkoitus kirjoitella jo perjantaina blogiin kuulumisia, mutta päivä vierähti melko intensiivisesti opiskelun merkeissä, joten lykkäsin suosiolla blogihommat viikonlopun yli. Olen pyrkinyt pitämään viikonloppuisin nyt enemmän blogivapaita, koska arki on nykyään aika intensiivistä, vaikkakin usein saatan käydä läpi kuvia tai muuta pientä juttua. Tämä viikonloppu meni kuitenkin melko vauhdikkaasti verkkokauppahommien kanssa, mutta ehtihän sitä hyvin chillaillakin. Eilinen syksyinen sadepäivä leikittiin kotosalla Tommin ollessa Hangossa surffaamassa. Maalattiin vesiväreillä, leikittiin autoleikkejä, kotihippaa ja mitäköhän kaikkea. Lauantaina ulkoiltiin puistossa, leikittiin hippaa ja heiteltiin syksyn lehtiä ilmaan, joka on pienen mielestä juuri nyt ehkä kivoin juttu ikinä 😀

Normaaliakin aikaisemmat aamuherätykset ovat tässä parin viime viikon aikana muodostaneet jo jonkinlaisen rutiinin. Olen nimittäin pyrkinyt heräilemään jo reippaasti ennen kuutta ja tänään nousinkin jo viiden jälkeen! Koska viime viikko oli hieman kiireisempi kouluhommien (ja iik, viimeisten pipojen työstämisen suhteen, joihin hurahtikin melkolailla koko loppuviikko), ovat aamun rauhalliset hetket olleetkin varsin oivallista keskittymisaikaa. Yleensä laadin aamusta listan päivän aikana hoidettavista jutuista ja lisäksi kalenteroin google-kalenteriin (johon on synkattu myös luennot) kouluhommia, kuten lukemisia, verkkotestien tekoa ja videoiden katseluita, jolloin ne tulee muistettua hoitaa esimerkiksi päivällä luentojen välissä.

Kieltämättä on kemian tehtäviin perehtyminen ja viime viikkoisen välikokeen jälkeen taas uuden aihealueen opettelu ollut melkoisen aikaavievää, joten sille on pitänyt raivata päivistä reippaasti aikaa opiskeluun. Kaikista kursseistani on siihen kulunut ehdottomasti eniten aikaa. Eli kyllä, tiettyjen aineiden opiskelu kyllä vaatii äärimmäistä perehtymistä jos lukiovuosista on vierähtänyt aikaa! Keskiviikkonakin nousinkin jo viiden jälkeen puuhastelemaan juttuja ja ihme kyllä, olin jo ennen seitsemää saanut ihan kivasti hommia kasaan. Perjantaina taas nukuin ruhtinaallisesti 6.05 asti. Voi kuulkaa, jos vielä kesällä kirjoittelin siitä, kuinka olen koronan aikana asteittain (ihan vähän vain) muuttunut aamuihmisestä vähän iltaihmisen suuntaan niin tämä homma on jo menneen talven lumia nyt taas normaaliin arkeen palattuani 😀 Mennäänhän tässä toisaalta sitten kiltisti aina iltayhdeksältä petiinkin, nykyään itseasiassa koko perhe.

Elokuun jälkeen en ole käynyt kampuksella fyysisesti kovinkaan montaa kertaa, kunnes sitten pari viikkoa takaperin alkoi eräs kurssi, joka sinnikkäästi pyrittiin aloittamaan lähiopetuksena. Sinänsä mukava ajatus, mutta tilanteen huomioiden ei taas niinkään. Kun kaikki muut kurssit yhtä ainoaa toteutusta lukuunottamatta olivat etätoteutuksena, tuntui jotenkin ajankäytöllisesti kurjalta, että pitäisi raahautua yhden ainoan kurssin vuoksi todella lyhyillä siirtymäajoilla koululle usean kerran viikossa. Eipä tosin mennyt aikaakaan kun tuokin kurssi viikko takaperin sitten muutettiin etätoteutukseen. Tästä huolimatta joudun todennäköisesti tässä lokakuussa piipahtamaan vielä pari kertaa koululla kemian tukkarissa, koska kemian laskuharjoitusten työstäminen ja opettelu ominpäin on osoittautunut ainakin itselleni melko mahdottomaksi hommaksi pelkkää tekstiä lukemalla. Toisaalta en näiden kaikkien viikkojen ja kymmenien tuntien pänttäämisen jälkeen halua ottaa mitään riskiä siitä, etten pääsisi kurssista läpi. Onneksi kampuksella on käsidesit, maskit ja muut varotoimet aktiivisesti käytössä tämmöisissä tilanteissa kun sinne syystä tai toisesta on ”pakko” mennä piipahtamaan.

Lähden tällä viikolla muutamaksi päiväksi Lappiin ja olenkin tässä jo hetken fiilistellyt tulevaa reissua. Eihän tässä ole aikoihin tullut käytyä Jyväskylää kauempana ja tämä tuleva reissu tuntuu kieltämättä yhtä eksoottiselta kuin olisin lähdössä jonnekin maapallon toiselle laidalle. Ehkäpä siis ihan kiva näin. Jouduin tänä vuonna skippaamaan perinteisen Pyhä-Luoston reissun, samoin Vuokatin, jonne alunperin harkitsimme viime viikolla lähtevämme pojan kanssa. Molemmat ovat edelleen kohteita, jotka ovat korvan takana loppuvuodelle. Olisi kiva päästä kokemaan Luosto talviaikaan, tähän mennessä kun olen käynyt siellä kahdesti vain syksyllä ruskan aikaan. Viime vuonna kun ihme ja kumma innostuin Rukalla jopa käymään hiihtämässä, olenkin tässä vähän haaveillut Luoston hiihtopoluista! Ja okei, vähän myös siitä, että pääsisin taas vähän harjoittelemaan rinteessä niitä lautailun alkeita.

Täytyy myös jakaa teille aivan ihana kahvilavinkki Vallilasta! Olin monesti kulkenut Vallilassa Kahvila Päijänteen ohi ja miettinyt, että sinne olisi kiva mennä joku päivä tekemään töitä lounaan lomassa. Viime viikolla otimmekin Jutan kanssa tuonne suunnan ja suositus! Lounaan lisäksi löytyy kahvilasta salaattibaari ja ihanan näköisiä leivoksia (täytyy testata ne seuraavalla kerralla!). Rakastuin myös tuohon sisustukseen. Osoite on Päijänteentie 1 🙂

Mitäs kuului teidän viikonloppuun? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.