Actionviikon höpinät

Meidän pienellä pulloposkella oli tällä viikolla ensimmäinen lääkärintarkastus sitten sairaalasta kotiutumisen. Kasvu on edennyt hienosti ja tällä hetkellä meidän kohta 6-viikkoisella pikkuisella on pituutta 53cm ja painoa 4450g. Ja eihän tuota kasvua edes itse huomaa, tuntuu että toinen on edelleen yhtä pieni kun kuukausi sitten!
Viime päivät ovat olleet melkoista haipakkaa. Ensin soittelin suurinpiirtein kokonaisen päivän ympäri maistraattia meidän nimen vahvistus-asian tiimoilta, kunnes selvisi ettei isyyttäkään oltu vielä vahvistettu ja homma etenee aikalailla toimistosta toiseen. Nyt on kuulemma isyysasia hoidettu kuntoon ja seuraavaksi täytyykin sitten soitella sinne, että voisiko tuota nimen vahvistamista vuorostaan nopeuttaa, että pääsisimme vihdoinkin hakemaan sitä passia 😀 Kamala paniikki koko passiasiasta. Eilen sitten meni käytännössä koko päivä Mauin eläinlääkärirumbaan. Se alkoi oksentelemaan ja selvästi aristeli vatsaansa ja pelättiin sen jo syöneen jotain myrkkyä ulkoa. Tuntien tutkimusten ja reilun 500 euron jälkeen selvisi, että M oli ilmeisesti syönyt ulkoa vatsansa täyteen hiekkaa, joka oli sitten ärsyttänyt vatsan ja aiheuttanut pahan ummetuksen. Way to go! Maui syö kertakaikkiaan ihan mitä vaan.. Onneksi asia kuitenkin selvisi.

Noista Camala Artin ihanista vauvavuosikorteistahan postailin täällä 🙂
Tänään
olisi sitten vuorossa megasiivousta ja viikonlopun ristiäisten
valmistelua, eli edelleenkään ei hengähtämään ehdi. Yritän saada enimmät
pikkuhommat alta pois aamupäivän aikana tässä toisella kädellä niin ei
illalla iske mikään paniikki kun on kaikki vielä kesken. Vauvalla on nyt jo monta päivää ollut joku itkuvaihe, eikä oikein meinaa rauhoittua muuta kun rinnalle. Taisin ehkä jo aiemmin joskus siitä mainita, jokatapauksessa se jatkuu siis edelleen.
 
Nukuta ei päivisin käytännössä ollenkaan (paitsi vaunuissa) ja sitten alkuillasta alkaa ilmeisesti väsykiukku, mutta silti ei suostuta nukahtamaan kun aivan hetkeksi. Sitten kun tehdään iltatoimet ja iltanukutus tuutilauluineen, niin nukahtaa kyllä heti ja viime yönä nukkui putkeen ennätyksen 6,5h!!! Heräsin jo itse hätähousuna neljän jälkeen valvomaan, enkä saanut unta kun odottelin milloin pieni alkaa heräilemään, mutta toinen veteli niiiin tyytyväisenä vielä sikeitä.
 
Muutenkin ollaan oltu ihan symbioosissa nyt päiväkaudet kun pieni haluaa olla juurikin lähellä jatkuvasti ja pienetkin kotityöt ovat olleet vähän haasteellisia ;D Nytkin poika on tuossa viekussa ja taitaa juuri alkaa torkahtamaan.
Kivaa viikonloppua muuten!!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Stressi vauvan kanssa ei kannata

Ensimmäisten kolmen vauvan kanssa vietetyn viikon jälkeen alkoi huomaamaan kuinka luonnostaan kaikki alkoi babyn kanssa sujumaan, eikä ole ollut kaikesta viime viikkoina enää läheskään niin hysteerisen peloissaan kun aikaisemmin. Ensimmäisinä päivinä kun pelkästään vauvan nostaminen syliin pelotti ja nyt sekin tietysti tulee aivan luonnostaan sen kummemmin ajattelematta.  Muutenkin kuvittelin olevani aivan hysteerinen äiti, joka kuskaa vauvan lääkäriin pienimmästäkin näpystä ja desinfioi käsiään vartin välein. Olen melko yllättynyt kuinka rennosti kuitenkin on suhtautunut kaikkeen eikä mennyt mukaan mihinkään panikointiin. Hemmetti, jos joku teiniäiti pärjää yksinään, niin enköhän minäkin tästä hommasta hyvin suoriudu! 😀

Itse olen todennut, että vauvan kanssa on turha ottaa asioista ennakkoon turhaa stressiä, koska ikinä ei voi tietää kuinka hommat sujuvat tai minkä luonteinen vauva sieltä nyt sitten tupsahtaakaan. Pyrin muutenkin suhtautumaan uusiin asioihin mahdollisimman positiivisesti, koska niiden etukäteen jännittäminen aiheuttaa aivan suotta turhaa stressiä joka nyt useimmiten on aivan turhaa! Itse stressasin talvella kuukausikaupalla vauvan ”pienikokoisuuden” kanssa, jonka vuoksi juostiin tosiaan useampaan otteeseen niissä kontrolliultrissa, yksityisellä ja kromosomitestissäkin. Vauvan reisi- ja olkaluut kun mitattiin rakenneultrassa ”liian lyhyiksi” viikkoihin nähden (eli puhuttiin jostain millimetrin osista), josta lähti käyntiin ihan kamala paskamyrsky siitä, että onko meidän vauvalla nyt sitten joku kehityshäiriö. Jälkeenpäin ahdistaa miettiä kuinka hanakasti meille yritettiin tarjota lapsivesipunktiota, joka on luotettavampi kun valitsemani vaaraton NIPT. Lapsivesipunktiossa kun on aina keskenmenoriski, joka siis meidän tapauksessa olisi ollut huomattavasti suurempi kun riski siitä että jotain oikeasti on pielessä. Varsinkin kun kaksi erikoislääkäriä yksityisellä olivat sitä mieltä, ettei mitoissa ole tasan mitään outoa, kunnallisella sitten taas kytättiin niitä taulukoita ja jaksettiin jauhaa mahdollisesta poikkeamasta. Todellisuudessa vauva vaan taisi olla aiemmin luultua nuorempi, syntyihän poika varmasti siksikin yliajalla.

Siinäpä tuli itkettyä monet itkut talvella, kunnes sitten kontrolliultrissa kerta toisensa jälkeen todettiin, että vauva nyt vaan on symmetrisesti pienikokoinen ja syntymäpainoksi veikattiin 2,7 kiloa. Loppupeleissähän vauva painoi kuitenkin 3,3kg (vaikkakin kaksi viikkoa yli lasketun), joten taas nähtiin kuinka tuo ennakkoon stressaaminen vain oli haitaksi, koska aivan metsään mentiin kaiken suhteen 😀 Itse kun loppuun saakka olin satavarma, että jos vauva on mitattu säännöllisesti ultrassa, voidaan ainakin painon suhteen olla varmoja jos jonkun. Mutta ei!

Tuon odotuksen stressin jälkeen en jaksanut enää kantaa muista asioista huolta, kuten nyt vaikkapa synnytyksestä tai imetyksestä. Loppupeleissä synnytys olisi varmaan mennyt vielä enemmän ”mönkään” jos olisin ollut jo valmiiksi jossain tiloissa sen suhteen. Saati sitten se imetys, jos olisi jo heti alkuun asennoitunut siihen ettei se tule onnistumaan. Kuulin nimittäin tosi monilta ennakkoajatuksia, että ”jossei se onnistukaan” tai ”se on sitten kuule alussa todella hankalaa ja kivuliasta!”, hemmetti eihän tässä maailmassa mikään ole helppoa ensimmäisillä kerroilla, mutta jos useimmat sen oppivat niin miksen minä myös? Ja hyvinhän se sujui pienistä alkukankeuksista huolimatta kun asennoitui
niin, ettei tässä nyt ole muuta mahdollisuutta kun saada homma
pelaamaan. Tietysti löytyy aina niitä, keillä nyt vaikkapa imetyksen suhteen on oikeita ongelmia kuten vaikka maidon riittävyyden suhteen, eikä kiinni siitä ettei pinna enää riitä opetteluun.

Myös vauvan nukkuminen on varmasti asia jota jännitetään ennakkoon. Entäs jos vauva ei nuku ollenkaan? Kuinka me pärjätään? Tämä nyt on niin vauvasta kiinni, mutta ainakin toistaiseksi meille on siunattu ihan hyvin nukkuva baby. Alussa tietty herättiin 1-2h välein ja välillä edelleen, mutta tuo lienee melko normaalia enkä jaksanut alkuun siitäkään kehittää mitään draamaa. Nyt olen huomannut, että mitä enemmän vauvaa syöttää, sitä paremmin se nukkuu ja vähemmän itkee. Useinhan se huutava pikkuvauva on vain nälkäinen! Muutenkin koko äitiys ja vauvaelämä on ollut huomattavasti helpompaa kun olin alkuun ajatellut. Kai olin sen suhteen asennoitunut pahimman skenaarion mukaan, jolloin ei ainakaan olisi tullut mitän yllätyksiä ainakaan huonompaan suuntaan. Onneksi kuitenkin näin!
Eiköhän tässä saa vielä vaikka mistä asioista pientä kriisiä aikaan, mutta jatkossakin yritän suhtautua mahdollisimman avoimin mielin näihin vauvajuttuihin. Nyt kun tarvitsee näitä omia voimia muuhunkin kuin turhista asioista stressaamiseen 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Surffihenkiset vauvakuvaukset

Tänään meidän pikkuinen täyttää jo 3 viikkoa! Sen kunniaksi latasin tänne muutaman kuvan noista meidän viikon takaisista vauvakuvauksista, esimakuahan tuli jo muutama päivä sitten. Tuli muuten huomattua, kuinka haastavaa hommaa tuo pikkuvauvan kuvaus oli. Varsinkin kun kellään meistä ei tosiaan ollut minkäänlaista varsinaista kokemusta pikkuvauvan kuvaamisesta. Pikkuherra kun päätti kovasti kiukutella alkuun, surffilaudan ja hiekan päällä köllöttely kun ei tainnutkaan olla vielä mitään ihan lempparipuuhaa.. Nyt on kuitenkin hyvä alkaa harjoittelemaan! 😀 Hienoja kuvia saatiin kuitenkin loppupeleissä, vaikka poika jääräpäänä päättikin pysyä hereillä koko kuvausten ajan. Autossa olikin sitten hyvä nukahtaa molempiin suuntiin hehe!

Pieni haaveilija…
.. ja kiukkupussi!
Pienen ensikosketus rantahiekkaan!

Kuvauslokaationahan meillä oli tosiaan aikaisemmin mainitsemani Secret Spot-surffiliikkeen White Sand Lounge. Mun täytyykin lähiviikkoina lähettää näitä pienen kuvia kehitettäväksi, että saisi jonkun kehystettyä 🙂
Kuvat Ronja Rajala

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Nimijuttuja ja lenkkeilyä

Eilen tuli viimeinkin pistettyä postiin Maistraatin nimipaperit! Eli saatiin viimeinkin lyötyä lukkoon pojan nimi. Vaikkakin se oli aikalailla ollut selvillä jo pitkään, jännä kuinka se epäröinti sitten iskee juuri sillä päätöksen hetkellä. Onko tämä nyt varmasti se oikea nimi? En ole vielä päättänyt haluanko kertoa vauvan nimeä blogissa vai kutsutaanko häntä täällä edelleen vain vauvaksi tai meidän pieneksi nonparelliksi 😀 Vauvalle annettiin siis kolme nimeä, joista ensimmäinen on vierasperäinen (tosin kylläkin löytyy nykyään kotimaisistakin kalentereista), toinen nimi suomalaisperäinen tosin erikoisempi ja kolmas nimi taas miehen suvussa usealla polvella kiertänyt vierasperäinen nimi.

Itselläni olisi ollut hyviä tyttöjen nimiä vaikka millä mitalla, mutta poikien nimet jotenkin tuottivat hankaluuksia. Ja eihän ne kaikki ehdotukset tietysti aina molemmille vanhemmille edes kelpaa. Itselläni ”kakkosvaihtoehto” etunimen suhteen oli Nooa, Noah tai Noa (jokakin kuulemma monissa maissa tytön nimi), muita kivoja esimerkiksi Felix, Patrik, Rasmus, Milo.. On se nimenanto vaikeaa 😀

Nyt kuitenkin sitten odotellaan vahvistusta nimestä, että päästään hakemaan pienelle passia. Biarritzin reissuun on nimittäin enää reilu kuukausi aikaa. Jänskättää myös miten pojan ensimmäinen lento menee, hyvin varmastikin siis ja onneksi Ranskaan ei lennä kauaa, mutta olen vielä monen uuden asian suhteen epämukavuusalueella.

Ensimmäiset kerrat vauvan kanssa esimerkiksi bussissa ja kaupungilla on vielä kokematta ja mietityttää lähinnä se perinteinen ”mitä jos se alkaa huutamaan julkisella paikalla, enkä saa rauhoitettua?”. Onneksi meidän poika itkee melko vähän kylläkin, paitsi nälkäisenä 😀 Ainiin ja voiko busseihin vaan mennä ilmaiseksi vaunujen kanssa vai tarvitseeko asiasta käydä huikkaamassa kuskille? Pääseekö myös seutuliikenteeseen vaunujen kanssa ilmaiseksi (Espoo, Vantaa), tämmöisistä olen aivan pihalla! Apua 😀

Tällä viikolla ollaan kunnostauduttu myös vaunulenkkien suhteen, vihdoinkin! Se jos joku on oikeasti superkivaa näillä kesäkeleillä. Tuntikin taittuu reippaasti kävellen oikein rattoisasti ja toisella korvalla voi jopa kuunnella samalla hiljaisella nappikuulokkeesta musiikkia. Ihan paras juttu on tietty myös että samalla saa hoidettua kauppaostokset, postissa asioinnin tms, koirien kanssa kun ne piti aina hoitaa erikseen. 
Saa nähdä alkaako tässä taas kesän mittaan kunto kohisemaan, tuntuu kyllä niin hyvältä päästä pitkästä aikaa liikkumaan ja vielä muutenkin kun hidasta ankkakävelyä. Ollaan tällä viikolla lenkkeilty jo yli kolme tuntia, aikalailla siis tunti päivässä ja kyllä pidempäänkin jaksaisi. Eilinen sadepäivä pidettiin taukoa, mutta jospa sitä taas tänään pääsisi reippailemaan.

Eilen kävin keskustassa asioilla näkemässä kampaajaani ja olin ensimmäistä kertaa pidempään erossa vauvasta. Tai siis tähän asti pisimpään eli 2h. Oli kyllä niin outoa olla yksin liikkeellä ja varsinkin keskustassa pitkästä aikaa. Eihän sitä ole tullut liikuttua minnekään yksin yli 9 kuukauteen.. Vauva oli tietysti nukkunut koko poissaolon ajan, enkä siis myös itse saanut (nytkään) minkäänlaista kriisiä aikaan ollessa pienestä erossa. Toisaalta en missään välissä ole ajatellutkaan, että vauva kulkisi mukanani ihan kaikkialle. Nuo pienet omat hetket ovat kai nyt sitä arjen luksusta kun pääsee hetkeksi miettimään jotain muuta!

Tällä viikolla on muutenkin ollut lähes joka päivälle jotain virallista ohjelmaa, hoidettavia asioita ja vieraita. Viikonloppu ollaankin sitten koko perheen voimin kotona ja ensi viikolla sitten taas uudet ohjelmat 🙂

Kivaa viikonloppua teille!!

Ja ps. Jos teille tulee mieleen jotain erityisiä postaustoiveita niin ne ovat aina tervetulleita.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Vauvakuvausten lavasteissa..

Saimme vihdoin ja viimein alkuviikosta hoidettua pois alta sen vastasyntyneen kuvauksen, josta ehdin täälläkin mesoamaan. Mulla oli sairaalasta kotiuduttua jotenkin aivan pakka sekaisin kaiken kanssa, enkä muistanut koko kuvaushommaa. Onnekseni ystäväni ja vauvan tuleva kummi kuitenkin suostui ystävällisesti meille kuvaajaksi, niin ei tässä kiireen keskellä tarvinnut alkaa sähläilemään sen koommin aikataulujen kanssa. Muuten olisi varmaan jäänyt koko kuvat ottamatta ja jälkeenpäin harmittanut, oma moka muutenkin kun heräsin koko kuvausasiaan jotenkin ihan viimetingassa! Kiinnostaisi vielä kesällä ottaa jonkunlaisia ”perhekuvia” kun vauva on vähän kasvanut, itse olin tuolla babyn kuvauksissa niin räjähtäneenä ettei varsinaista kehyskamaa olisi saanut, vaikka puitteet olivatkin oikein upeat! 😉
Meillä oli tosiaan visiona kehittää vauvan kuviin surffiteemaa. Alunperin mietin ihan vain jotain perus studiomeininkiä, vauva laudan päälle ja niin edelleen, mihinkään oikealle rannalle kun noin pientä ei voi näillä keleillä oikein vielä viedä paleltumaan. Mies kuitenkin hoksasi Secret Spot-surffiliikkeen Etu-Töölössä Pohjoisella Rautatienkadulla, heillä nimittäin löytyy alakerrasta ehkä maailman siistein White Sand Lounge, joka oli juuri sitä mitä haimme!

Olin jotenkin aivan psyykkeessä tuosta loungesta, olin kyllä kuullut paikasta mutten ollut kuvitellut sen olevan näin upea. Riippukeinuja, valkoista (huom, vielä lämmitettyä) hiekkaa, baari, bilispöytä, videotykki, löhöilysänkyjä.. Eihän sitä enää tarvitsisi lähteä ikinä reissuun jos olisi itsellään tämmöinen paikka!

Ja meidän naperokin siellä 😀
Tuon loungenhan toi vuokrata kuka tahansa, itse ainakin suunnataan ehdottomasti tuonne jos tulee tarvetta juhlatilalle. Oli pakko tulla tännekin hehkuttamaan! Ei olisi voinut olla meidän tarkoitukseen kertakaikkiaan parempia puitteita.
En vielä saanut noita varsinaisia kuvia tallennettua koneelle, joten sillävälin muutama näitä ”making of-kuvia” 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.