Avainsana: lapset

Listailin muutamia vinkkejä, joiden avulla ainakin tämä oma vauva-arkeni on sujunut huomattavasti helpommin. Toisille nämä nyt varmasti ovat täysiä itsestäänselvyyksiä ja toisille sitten taas syystä tai toisesta mahdoton noudattaa.. Kovin rakettitiedettä kun tämä kotielämä ei tosiaan ole, mutta tiettyjen asioiden hoitaminen ja yleisesti muutenkin itsestään huolenpito vaatii pientä organisointia, sekä tietty energiaa. Kyllähän täällä kotona sitä hommaa riittää ja usein päivät ovat ”kiireisiä” vaikkei sitä kiirettä ja painetta tietysti voi työelämään verrata. Erilaista kuitenkin! En itse kuitenkaan ole kokenut tätä kotielämää missään tapauksessa stressaavaksi sen jälkeen millaista työelämää on tässä vuosien varrella nähnyt. Vähän kun olisi kesälomalla ;D

1. Uni. Uni. Uni!! Nuku vauvan kanssa samaan aikaan. Eihän sitä
jaksa mitään väsyneenä ja pienetkin asiat voivat tuntua aivan
ylitsepääsemättömiltä. Hyvin nukutun yön jälkeen nuo pienet ongelmat
taas tuntuvat aivan mitättömiltä, niinhän se usein nimittäin menee.. Vaikken itse osaa
nukkua päiväunia, menen yleensä nukkumaan samoihin aikoihin vauvan
kanssa. Näin saa itse edes sen muutaman tunnin nukuttua putkeen,
varsinkin kun ainakin meillä tuo illan/yön ensimmäinen unipätkä on se
kaikkein pisin, yleensä 4-5h ja saa useimmiten tankattua jo siinä ajassa
hyvin syvää unta. 

Alussa olin huomattavasti väsyneempi kun jäin
iltaisin valvomaan vauvan nukahtamisen jälkeen jopa pariksi tunniksi
telkkaria katsellen, sitten kun oli menossa itse nukkumaan (tai
vaihtoehtoisesti juuri nukahtamassa) niin päättää pikkuherra sitten
herätä, eli perinteiset 😀 Nyt tosin itseänikin alkaa usein nukuttaa
samoihin aikoihin vauvan kanssa. Arvioisinko, että nukun yössä
keskimäärin 6-7h 3-4 heräilyllä, mutta ei kuitenkaan ihan kamalasti
päivisin väsytä. Kai ne hormonitkin auttaa tässä asiassa!

2. Liikunta. Tulisin hulluksi jossen pääsisi päivisin liikkumaan!
Vaikka bebe onkin lenkeillä luonnollisesti mukana, tuntuu tuo silti
omalta ajalta ja saa pienen nukkuessa vaipua ihan omiin ajatuksiin
toisella korvalla musiikkia kuunnellen. Itseasiassa nuo lenkit ovat meillä nykyään oikeastaan ainoita hetkiä päivisin kun poika nukku, muulloin ollaankin sitten hereillä yhdessä puuhaillen. Ehkä myös tuo säännöllinen
liikunta on ollut syynä siihen, etten ole tuntenut itseäni mitenkään
erityisen väsyneeksi tai stressaantuneeksi vaan fiilis on 98% ajasta todella hyvä ja energinen. Itseasiassa enemmän väsyttää
ja uuvuttaa niinä päivinä kun ei ole käynyt ulkoilemassa. 

Vaikka meillä
onkin kotona melkoista tohinaa, ei ole koskaan tullut eteen ettei muka
ehtisi lenkille. Se nyt on vaan meille perusolettamus, että sinne on
päästävä ja jostain sitä aikaa sitten sille ilmaantuu, vaikka tulisikin kiire muiden juttujen kanssa. Järjestelykysymys siis! Sitäpaitsi monet päivän asiat voi hoitaa vaunulenkin kanssa samalla, usein me käydään lenkin jälkeen tulomatkalla postissa, kaupassa, postilaatikolla yms..

3. Ravinto. Pyrin syömään suhteellisen monipuolisesti ja terveellisesti, mutta paremminkin voisi kyllä syödä! Viimeistään iltapäivällä huomaa kyllä heikotuksen jos aamupalasta on vierähtänyt aikaa ja käyty ulkoilemassakin. Syön aamupalaksi todella runsaan kaurapuuron hedelmillä ja chialla, joka toki pitää hyvin nälkää pidemmänkin aikaa, mutta kyllähän tässä kuluu energiaa ihan eri tavalla kun ”normaalielämässä”. Ei muutenkaan hamstrata kotiin viikolla karkkia tai muuta ”roskaruokaa”, jolloin on nälän iskiessä oikeastaan pakko syödä jotain ”terveellistä”. Voin kuvitella kuinka väsynyt sitä mahtaisi olla, jos kiskoisi kotona karkkia nälkäänsä. Monipuolinen ravinto (ja säännöllisesti!) on kyllä näiden kahden edellisen vinkin kanssa ihan ehdoton juttu jaksaakseen. Huomaan ainakin itsestäni, että muutun todella kiukkuiseksi heti nälän iskiessä 😀 Ja nälkä on oikeasti kyllä jatkuvasti!

Eilen meillä oltiin niin itsepäistä poikaa ettei mitään rajaa! Ehdin jo kehuskella kuinka kiltti pikkuinen on ollut koko päivän, käytiin nimittäin viimeinkin työpaikallani moikkailemassa vauvan kanssa ja pieni oli niiin kiltisti. Illalla se väsykiukkuilu taas alkoi ja jossain faceryhmässä itseasiassa tulikin vastaan, että monilla muilla on ollut viikoilla 6-8 juurikin samanlaista kiukuttelua! No mutta onneksi kuitenkin melko pientä kiukuttelua verrattuna siihen mitä se oikeasti voisi olla, heh. Muutenkin varmaasti ohimenevä juttu! Pakko sanoa, että on poika ainakin isäänsä tullut. Eilen nimittäin makoili sitterissä mun tehdessä ruokaa ja oli selvästi niiin kovin väsynyt silmien lupsuessa kiinni, mutta kovin sinnikkäästi silti yritti pysyä hereillä. Haha! Aikamoinen tuittupää kun ei kertakaikkiaan vaan malta nukahtaa vaikka kuinka väsyttäisi.

En varmaan ole kertonutkaan, mutta meidän poika vihasi ensimmäisen kuukauden hoitopöydällä oloa ja vaipanvaihtoa. Aivan megalomaaninen huuto ja itku tuli aina kun oli kyseinen operaatio edessä. Nyt muutaman viikon aikana tähän on tullut kuitenkin muutos ja nykyään hoitopöydällä on niin kovin kivaa! Lisäksi naurattaa kovasti kun äiti joutuu vaihtamaan kakkavaippaa 😉 Onneksi näin päin, pelkäsin jo että hoitopöytä on lopullisesti pelkkää huutoa!

Tiistaina oltiin vauvan kanssa
ensimmäistä kertaa keskustassa varsinaisesti kiertelemässä kaupoissa.
Tätä ennenhän käytiin viime viikolla Jumbossa shoppailemassa (tosin ei
siis edes ostettu mitään :D), joka meni superhyvin pienen nukkuessa
vaunuissa. Ainiin ja Jumbossa on näköjään vielä aikamoinen
”lastenhoitohuone”! Ei tosin käyty sisällä siellä vaan lähinnä edustalla
tiirailemassa vessaa etsiessä 😀 No jokatapauksessa, yksi juttu mikä on
täysin totta vauvan kanssa on se että lähtö minne tahansa kestää aina
ikuisuuden. Oltiin aivan varmoja, että ehdimme pojan kanssa keskustaan
viimeistään kahdeksi ja tehtiinkin kaikki päivän hommat ihan
supernopsaa. No, aina tulee jotain! 

Lopulta
olimme sitten ennen kolmea keskustassa kun myöhästyttiin juuri
edellisestä sporasta ja bussista kun lähtö yllättäen kesti. Keskustassa
bebe alkoi tietysti melkein heti raivota ja jouduttiin sitten
raahautumaan Stockan syövereihin syömään pullosta joka oli tankattuna
mukaan. Ainut asia joka itseäni ahdistaa ja pelotti etukäteen, on juuri
se että vauva alkaa itkeä tai muuten vaan saa raivarin ihmispaljoudessa, yritäpä siinä sitten päästä huutavan lapsen ja vaunujen kanssa kanssa
ruuhkaisella Espalla hitaasti kävelevien ihmisten välistä kiireellä johonkin
rauhalliseen paikkaan. No mutta, ehkäpä siihenkin pikkuhiljaa tottuu!
Tai sitten tämä pari viikkoa kestänyt kiukuttelu vaan ajanmittaan menee
ohi, toivon tätä jälkimmäistä 😀

Laitoin tänä vuonna pitkästä aikaa chilejäkin kasvamaan! Tosin mitään satoa ei kyllä täksi kesäksi ehdi tulla 🙂

Eräs juttu joka itselleni tuli jotenkin yllätyksenä (tai en itseasiassa
ollut tätä edes sen koommin miettinyt) oli se kuinka paljon keskustassa
oikeasti tarvitsee muiden ihmisten apua vaunujen kanssa juuri ovien
kanssa, tietty myös välillä sporaan tai bussiin nousun yhteydessä. Ja
kuinka ystävällisiä ihmiset ovat! Itsekin luonnollisesti olen auttanut
aina vaunuporukkaa pitämällä ovia auki, mutta pakko sanoa että vieraat
ihmiset ovat kyllä yllättävän avuliaita tämän suhteen, varsinkin kun
olen itse melkoinen jäärä ja yritän viimeiseen asti päästä yksin niistä
ovista sisään tai ulos. Tiistaina joku kauempana penkillä istuva vanha
pappa huusi Stockalla aivan raivona, että ”auttakaa nyt hemmetti joku”
kun yritin itse ominpäin selviytyä ovista ulos, hahha 😀

Kivaa torstaita!!

Kuulumisia ei olekaan tullut muutamaan päivään kirjoitettua ja aloin jo itsekin miettimään, että mitäs tässä onkaan tullut puuhailtua! No eilen ainakin tuli pojan kelakortti postitse, piti ihan sekunnin murto-osa ihan miettiä, että kenen nimi tässä kuoressa nyt oikein on. Ensimmäinen kirje pojalle omalla nimellä siis. Mulla on kamala himo päästä avaamaan pienelle oma tili ja pitäisikin varata elokuulle pankkiin aika. Samalla täytyy pistää pystyyn säästösoppari ja tallettaa lahjaksi saadut sataset poikimaan. Toivottavasti enteilee sitä, että pojasta tulee miljonääri 😀 Itsellä kun oli omalla tilillä 10 ikävuoteen mennessä joku hikinen 1000 markkaa ja tällä pojalla 7 viikon iässä enemmän, tästä on hyvä lähteä säästämään! 

Musta tuntuisi ihan kamalalta olla säästämättä omalle lapselle, kai se johtuu siitä kun on tottunut säästämään itselleenkin. En voisi kuvitellakaan, että käyttäisin lapsen rahoja höpöhöpöostoksiin. Ainakin tässä vaiheessa menot ovat pikkuvauvasta niin pienet, ettei tosiaan ole mikään ongelma maksaa niitä omasta pussista ja ohjata lapsilisiä lapsen omalle tilille poikimaan. (Mitä niitä menoja nyt siis on tällä hetkellä.. vakuutus ja vaipat 😀 Eri asia varmaan sitten kun vingutaan tonnin älypuhelinta ja satasen farkkuja, haha!) Itse koen, että on todella tärkeä juttu säästää myös lapselle pitkällä tähtäimellä. Siinä onkin sitten asiat hyvällä mallilla kun on 18 vuoden päästä jemmassa omalla tilillä rahat autokouluun ja omarahoitusta omaan ensiasuntoon! Nyt kun alkaa säästää edes 50 euroa kuussa, niin on 18-vuotiaana yli kymppitonni koossa jo ilman tuottoja 😉 Kysynpä vaan miksei mulle perustettu moista rahastoa lapsena?!

Perjantaina haettiin pitkästä aikaa pizzat 😀 Ennen oli naapurissa Weeruska (ja lemppareimmat pizzat) ja nyt on Pizzeria Uno tuolla Oulunkyläntiellä. En itse kestä yhtään niitä kebab-paikkojen pizzoja, mutta onneksi meillä on lähellä tuo Uno. Tosin sinnekin mennään aina autolla 😀

Bongasin lenkillä Kumpulasta salakahvilan. Ihana paikka! Mun pitää käydä täällä itseasiassa huomenna. Rakastan Käpylää ja lähialuetta kun täältä löytyy yhä enemmän kaikenlaisia pieniä ravintoloita ja kahviloita 🙂

Pienen kanssa chillailua!

Me ollaan välillä pähkäilty että minne muutetaan seuraavaksi. Käpylässä alkaa olla kolmioissa nimittäin hinnat niin pilvissä, että esimerkiksi hyväkuntoisesta kolmiosta saa pulittaa helposti jopa lähes 350-400te ja puhumattakaan sitten niistä puutaloista jos haluaa omaa pihaa. Helsingissä asuessa on jotenkin sokaistunut jo noille asuntojen hinnoille ja aivan pokkanaan itsekin välillä tiirailee jotain 400 000 euron asuntoja, kunnes havahtuu että sehän on melkein puoli miljoonaa!!! Jos asuisi itse vielä muualla kun Helsingissä, varmaan pökertyisi noille hinnoille. Tosi mielellään kuitenkin jäisin Käpylään vaikka ikuisesti!

Esimerkiksi Jollaksessa on tänä vuonna ollut pari kivaa ja varsin kohtuuhintaista rivaria myynnissä ja ollaan kuultu, että Jollas on alueena todella kiva ja rauhallinen. Meille kun todella monet kantakaupungin ulkopuoliset alueet ovat täysin vieraita. Käytiin lauantaina ajelemassa autolla Jollaksessa ja ei olisi ollenkaan pahitteeksi asua noin lähellä merta. Sinne tosin ajoi meiltä kauemmin kun Tuusulaan, joten saa nähdä onko sekin nyt alueena pois laskuista 😀 Mitään kiirettähän meillä ei onneksi ole tästä vielä muuttaa pois!

Melkoista selfiepläjäystä taas! Tänään onkin sitten kaikenlaista hommaa ja pakko suunnata naperon kanssa keskustaan hoitamaan asioita 🙂

Vaikka jokainen päivä onkin aina uusi ja erilainen, on pakko myöntää että meidän (arki)päivät menevät kyllä lähes poikkeuksetta melko samalla kaavalla. Voisin tosin melkeinpä väittää, että varmasti jokaisessa lapsiperheessä on ne omat arkirutiinit, joiden mukaan pötkitään eteenpäin. Olen täällä useaan otteeseen turissutkin meidän päivistä, mutta ajattelin raottaa hieman tarkemmin meidän päivää tämmöisen varsinaisen ”Päivä vauvan kanssa”-postauksen kera 🙂

No millaisia ne meidän päivät yleensä ovatkaan?

05-06.00 Heräillään aamuyön jälkeen useimmiten viiden-kuuden maissa, jolloin käydään vaihtamassa vaippa ja syödään hetki. Tämän jälkeen menemme vielä takaisin unille.

08.00 Itse herään lähes poikkeuksetta aina suunnilleen kahdeksan maissa, joskus hieman ennen ja joskus hieman jälkeen. Nyt tosin olen heräillyt jo seitsemältä monta päivää. Yleensä kuitenkin vauvan ähinään tai kyljessä mönkimiseen.

Ei kuitenkaan oikeastaan ikinä nousta ylös samaan aikaan, vaan meidän pieni aamu-uninen jää vielä unille. Itse taas nousen juomaan aamukahvit ja puuhastelemaan lähinnä blogijuttuja.

09.00 Pieni alkaa useimmiten heräilemään yhdeksän aikoihin semmoisella voimistuvalla ähinällä. Yleensä siis ehdin tehdä omia juttuja aamuisin 30-60min ennenkö poika heräilee. Sen jälkeen puetaan vaatteet, avataan makkarista kaihtimet ja aletaan puuhailemaan aamujuttuja, ihmetellään leikkimattoa, heilutaan sitterissä sun muuta. Yleensä 2-3h vierähtää siinä yleisessä puuhastelussa.

11-12.00 Poika usein torkahtaa hetkeksi ”aamupäiväunille”. Sillä aikaa saatan laittaa pyykkejä, tiskejä, siivoilla sun muita kotijuttuja. Nykyään meillä ei tosin nukuta päivisin kovinkaan pitkiä aikoja, lähinnä 15-30 powernappejä. Tosin ei haittaa kyllä ollenkaan, koska yöllä nukutaan sitten sitäkin paremmin! Tässä välissä ehdin yleensä myös keittämään ja syömään oman aamupuuroni.

Jos meillä on jotain tiettyä menoa päivisin, päästään yleensä ihan aikaisintaan 12-13 aikoihin lähtemään kotoa vaikka kuinka yritettäisiin aikaisemmin! Aina tulee joku situation kuten märkä vaippa tai nälkä tai jotain tämmöistä silloin kun pitäisi lähteä.. Vaikka juuri oltaisiin syöty! 😀

13-14.00 Näihin aikoihin on meidän vakio lähteä 1-1,5h reippaalle vaunulenkille. Useimmiten ollaan tässä vaiheessa tehty kotihommat aikalailla valmiiksi, eikä koti ole ihan hävityksen kauhistus! Vaunulenkki onkin myös usein päivän ainut hetki kun vauva nukkuu sen tunnin putkeen päikkäreitä. Ja 99% kerroista herätään aina juuuri kun ollaan lähestymässä kotipihaa lenkiltä, telepatiaa! 😀

Oltiin eilen pidemmällä kävelyllä Bixu mukana ja tungin sen jossain vaiheessa tuonne koppaan huilimaan, ettei käy meno liian kuumaksi. En olisi uskonut, että se oikeasti viihtyy siellä mutta kyllä vaan! Oli ilmeisesti mukava tarkkailla menoa 😀

15-16.00 Takaisin kotona! Tässä vaiheessa on yleensä tosi pitkä tankkaushetki, tuleehan siinä päiväunilla nimittäin hurja nälkä. Tässä vaiheessa myös isi tulee usein töistä kotiin ja alkaa kotijutut koko perheen kesken.

17-19.00 Tämä aika menee aina jotenkin yhdessä sumussa, yleensä kaikkea puuhaillen, ruokaa tehden ynnä muuta. Useimmiten kuitenkin koko porukan kesken olkkarissa.

19.00-20.00 Useimmiten näihin aikoihin poika saattaa hetkeksi torkahtaa ja pääsen yleensä tekemään omia juttuja, kuten pesemään hiuksia, järkkäilemään keittiötä tai käyttämään koirat iltakävelyllä.. 

Käytiin eilen illalla autolla rantsussa ja samalla testailtiin meidän uusia matkarattaita. Ostettiin tuommoiset halvimmat, jotka nyt löytyivät. Menivät nimittäin pienimpään tilaan. Kyseessä siis Emmat ja hintaa oli alessa huimat 59 euroa 😀 Ainakin myyjä kehui, että hinta-laatusuhde parempi kun monissa kalliimmmissa!



21-22.00 Iltayhdeksän maissa aloitellaan useimmiten viimeistään meidän iltapuuhat, vaihdetaan vaippaa, puetaan yöpuku, syödään ja kuunnellaan tuutilauluja. Samoin laitetaan kaihtimet kiinni iltatunnelman luomiseksi. Yleensä vauveli nukahtaa klo 22.00, jolloin nostan tämän omaan kehtoon unille.

22-23.00 Nykyään mun oma rutiini on katsoa Sinkkuelämää iltaisin Avalta sen jälkeen kun on saanut pienen nukkumaan. Sen jälkeen menenkin myös itse unille, koska seuraavan kerran heräilemmekin sitten useimmiten aamukolmen korvilla 🙂

Onko jollakulla saman tyylisiä päiviä?

Ps. vielä tänään aikaa kysyä täällä postauksessa kysymyksiä, joihin mies sitten vastailee! Yritetään ehtiä saada tuo vastauspostaus jo viikonlopun aikana 🙂

Alunperin kun aloin kirjoittamaan näitä raskaus- ja vauvajuttuja, lupasin itselleni etten kertakaikkiaan kirjoita aiheesta imetys tänne sanallakaan,
mutta näin sitä sitten kävi. Jotenkin koko imettäminen nimittäin ahdisti kovasti ennakkoon, vaikka olikin alusta alkaen ihan selvä juttu, että aion
tietysti ainakin yrittää imettää. Onneksi se onkin sitten sujunut varsin hyvin
pienistä alkuhaasteista huolimatta. Kuulin itse myös jatkuvasti sitä kuinka imetys esimerkiksi alussa
sattuu.. Itse en kyllä allekirjoita tätä väittämää, en ole
nimittäin tuntenut kertaakaan kipua.

Ymmärrän kyllä sen miksi moni meinaa alussa
heittää hanskat tiskiin, mutta toisaalta vaatiihan moni asia tässä
maailmassa kärsivällisyyttä ja harva asia nyt sujuu alusta alkaen ilman
mitään alkukankeuksia. Eihän sitä osata pyörälläkään ajaa ensimmäisellä kerralla, haha! Vaatiihan se opettelu alussa pitkiä hermoja ja useamman turhautumisen jouduin ainakin itse sairaalassa käymään läpi.

Voin kertoa, että se opettelu ja harjoittelu synnytyksen jälkeen oli kyllä yhtä helvettiä kun megaväsymys painaa ja jokapaikkaan sattuu niin kovasti, että jo sängyssä kääntyminen ja yleinen liikkuminen on täyttä tuskaa. Unohtamatta, että kaikki muukin siinä tilanteessa on uutta! Siinä vaiheessa salaa toivoi, että olisi ollut joku vauvanhoito-osasto jonne pistää pieni jemmaan edes muutaman tunnin unien ajaksi, että pääsisi itse toipumaan parin vuorokauden valvomisesta. Mutta eihän se nyt tietenkään niin mene, täytyyhän sen oman vauvan kanssa pärjätä!

Muistan ensimmäiset yöt sairaalassa kun vauva huusi ja huusi, ilmeisesti nälkäänsä, eikä rinta kelvannut vaikka kuinka sitä yritti tarjota. Nuo hetket olivat ainoita, jolloin olin lähellä purskahtaa itkuun, että mitä ihmettä teen väärin kun yritän parhaani, eikä sekään riitä. Seuraava imetyskerta ahdisti aina ennakkoon, että miten se nyt tulee sujumaan ja suorituspaineita lisäsi myös se, että sairaalassa (ainakin omalla kohdallani siis) haluttiin jatkuvasti seurata ja tulla tarkastamaan miten ruokinta sujuu. Onneksi nämä haasteet kuitenkin nyt takanapäin ja tuo alun haaste kesti vain sen pari päivää sairaalassa. Heti kotiutuessa alkoi kaikki sujua aivan oppikirjan mukaan, varmasti kun osasi rentoutua tutussa ympäristössä.

Vaikka itse imetänkin meidän poikaa, en missään nimessä halua tuomita niitä jotka syystä tai toisesta valitsevatkin (tai joutuvat valitsemaan) pulloruokinnan korvikemaidolla. Olen sitä mieltä, että kukin saa valita sen tavan jonka itse parhaaksi näkee tai yleisestikin ajatella koko imetysasiasta miten itse haluaa. Olen törmännyt netissä siihen kuinka ”korvikeäitejä” tuomitaan ja syyllistetään, itse en ymmärrä miten jonkun toisen valinnat ovat jollain tapaa itseltään pois? Itseäni ei oikeastaan edes kiinnosta niin paljoa toisen äidin (syystä tai toisesta tehtävät) valinnat. Toki rintaruokinnassa on useita etuja korvike-ja pulloruokintaan verrattuna, mutta en silti koe että jonkun toisen valinnat olisivat itseltäni pois. Kuten jossain aiemmassa postauksessa jo mainitsinkin, mielellään ruokin omaa vauvaani tarpeen tullessa missä vaan, mutta itseäni paljastelemaan en ala ja itse ainakin koen, että vähintään se harso on julkisella paikalla ehdoton juttu, oli sitten kuinka luonnollinen tapahtuma tahansa! Rintani eivät vilkkuneet julkisilla paikoilla ennen vauvaa, enkä täten koe että vauva olisi mikään tekosyy siihen vilautteluun omalla kohdallani.

Imettäessä pääsee omasta mielestäni loppupeleissä kuitenkin siinä mielessä helpommalla, ettei
tarvitse säätää korvikkeiden kanssa kun ruoka on kokoajan matkassa
mukana ilman pullojen sterilointeja tai lämmittelyitä. Muutenkin koen sen ehdottomana
juttuna jos ja kun aikoo matkustella ulkomailla, äidinmaito kun tuo lapselle
samalla sitä vastustuskykyä siinä vaiheessa kun ei vielä kaikkia
rokotuksia ole mahdollista ottaa. Eräs asia  on kuitenkin ollut meillä selvä juttu vauvan ruokinnan suhteen ja
se on myös isän osallistuminen siihen jossain määrin pullotetun äidinmaidon
muodossa. Toki tämä astui kuvioihin siinä vaiheessa kun imetys oli jo niin varmalla pohjalla että
uskalsi vauvan pulloon totuttaa.

Annoimme pojalle tuttia ensimmäisen kerran parin viikon iässä kovaan imuviettiin, tosin tämä ei koskaan kunnolla tuttia huolinut, joten ilman ollaan siis menty. Välillä kokeillaan aina uudelleen ja erilaisia tuttejakin on tullut testattua, mutta ei kertakaikkisesti vaan kelpaa. Ensimmäisen kerran testattiin pulloruokintaa muistaakseni 2-3viikon iässä, maksimissaan siis kerran päivässä enkä huomannut että pullon opettelulla olisi ollut negatiivista vaikutusta itse imetykseen tai imuotteeseen. Liian aikaisessa vaiheessa kun saattaa johtaa rinnan hylkimiseen, pikkuvauvat kun kuulemma oppivat kunnolla yhden imutekniikan kerrallaan. Tästä syystä en olisi ikimaailmassa uskaltanut tarjota esimerkiksi sitä tuttia vielä sairaalassa, seurauksena olisi varmasti ollut vielä suurempi alkufiasko 😀

Minulla on rintapumppuna käytössä Ainu Medela Swing Maxi-sähköpumppu (saatu blogin kautta) ja olen ollut todella tyytyväinen!  Sähkökäyttöinen rintapumppu on kyllä aivan ehdoton, varsinkin kun tuo jäljittelee vauvan imurytmiä, joka taas helpottaa ja nopeuttaa koko hommaa. Todella yksinkertainen käyttää ja tehokas. Ainut vaiva on tietty jatkuva osien keittely, joka nyt lähinnä on ongelma kaikkien pumppujen kohdalla. Rintapumpun hankkiminen pisti alkuun jostain syystä ahdistamaan, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna ei olisi kyllä ilman pärjännyt korvikkeisiin kajoamatta.

Itselleni
tuo maidon pumppaus ja minigrip-pusseihin pakastaminen on ollut ”pelastus” siinä mielessä,
että on pystynyt käymään asioilla ja olemaan pienestä erossa muutamia
tunteja. En siis tarkoita, että missään nimessä haluaisin olla vauvasta
erossa, mutta välillä on käytävä paikoissa, joihin vauvaa ei
kertakaikkisesti voi ottaa mukaan. Onhan se lisäksi totta, että sitä
omaa aikaakin välillä tarvitsee, edes tunnin-pari viikossa lenkin
muodossa. Pisin aika tähän mennessä pienestä erossa taitaa olla 5h.
Tällä pumppaus-pulloruokintametodilla ei ole vielä siis jouduttu
korvikkeisiin turvautumaan.

Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että
itseäni vähän ahdistaa ajatus etten voisi käydä missään ilman vauvaa.
Tai siis mikäli en olisi valmis turvautumaan pulloruokintaan edes ”oman
maidon turvin”. Jo pelkkä ajatus siitä, että joku toinen voi
hätätapauksessa hoitaa vauvan ruokinnan, on helpottava. Monissa
korvikeperheissä kun molemmat vanhemmat osallistuvat ruokintaan lähes
tasavertaisesti! Kyllähän myös
isän ja lapsen suhde syvenee aivan eri tavalla kun myös isä pääsee
kosketuksiin tuon ruokinnan kanssa. Juuri eilen illalla mietin kuinka oudolta tuntuisi, jos vanhemmat heräisivät vuorotellen öisin ruokkimaan. En nimittäin enää edes muista miltä tuntuu nukkua kokonainen yö putkeen! Olen itse ajatellut imettää ainakin puolen vuoden ikään saakka, turha kai sitä on etukäteen suunnitella. Niin kauan kuitenkin kun koen sen luonnolliseksi, tokihan tietty töihin paluu vaikuttaa asiaan. Itse en kuitenkaan henkilökohtaisesti kyllä taaperoimettäjäksi aio ryhtyä, aikalailla vuosi tuntuu omalla kohdallani ihan maksimilta, suosittelipa WHO sitten mitä tahansa.

Enkä itse koe, että olisin itsekäs
ajattelemalla että minulla on äitinä oikeus päästä kerran kahdessa kuukaudessa
yksin kampaajalle muutamaksi tunniksi tai hätätapauksessa lääkäriin tai muille
välttämättömille menoille ja siksi onkin hyvä, että myös isä voi ottaa
kopin ruokinnasta. Kyllä äideillä täytyy kuitenkin olla oikeus päästä
omille menoille edes joskus 😀

Ja ps.Syy siihen tämän viikon yöitkuun ei nyt ollutkaan se raaka sipuli, vaan luonnollisesti 6 viikon tiheän imun kausi. Juuri viikonloppuna mietin, että kohta se varmasti tulee, enkä ymmärrä miksen sitä heti hoksannut. Nyt on nimittäin menty jo kaksi päivää käytännössä ihan melkein täydessä symbioosissa vauvan kanssa. Kokoajan on syötävä, vähintään siis tunnin välein ja äidin on oltava kokoajan aivan vieressä tai tulee heti raivoitku! Onneksi nämä kestävät vain maksimissaan muutaman päivän 😀