Postaus sisältää affiliate-linkin
Päätin alkuvuodesta, että oma tavoitteeni matkailun suhteen on panostaa yhä enemmän lähi- ja kotimaan matkailuun. Lappi kiinnostaa edelleen aivan valtavasti ja paikoissa, joissa haluaisin Lapissa käydä on jo reissattavaa monelle seuraavalle vuodelle. Joulukuussa suuntaamme Inariin, mutta Pohjoisessa haluaisin käydä myös Enontekiössä, Muoniossa, sekä myös Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Muita himotuskohteita ovat esimerkiksi Kuusamo, Ruka ja Vuokatti, vaikkeivat vielä Lappia olekaan. Ja niin, olinhan kesällä aika innoissani myös viikonloppureissusta vanhaan kotikaupunkiini Jyväskylään.
Omalta osaltani on kotimaan matkailu aikuisiällä ollut aikaisemmin melko vähäistä ensinnäkin siksi, ettei se ole kovin halpaa. Toisinsanoen, sitä on ehkä ajatellut, että jos samalla hinnalla pääsee kauemmas ja lämpimään, on se jostain syystä tuntunut järkevämmältä vaihtoehdolta ihan näin suoraan sanottuna. Olen kuitenkin todennut, että mitä enemmän kotimaassa matkailee, sitä enemmän sitä osaa myös arvostaa. Toki myös tässä taloustilanteessa ajattelee enemmän myös sitä, millä toimenpiteillä voisi edistää kotimaan matkailua ja kotimaisia matkailualan yrittäjiä, sekä samalla pitää näistä tulevat verot meillä Suomessa.
Tiedättekö, olen todella usein törmännyt vaikkapa jenkkeihin, jotka eivät koskaan ole matkustaneet Yhdysvaltojen ulkopuolella, saati sitten kovinkaan paljon edes muissa osavaltioissa. Toki, USA on valtava maa ja nähtävää on huomattavasti Suomea enemmän, mutta nyt lähivuosina olen havahtunut siihen, ettei me suomalaisetkaan ehkä olla niitä kaikkein ahkerimpia kotimaan matkailijoita, vaikka melko pienessä maassa elämmekin. Kotimaan matkailu on nostanut hurjasti päätään aivan viime vuosina ja näin oma ajatukseni on ainakin tähän mennessä ollut, että matkustamme herkemmin Suomen rajojen ulkopuolelle, kuin etsisimme uusia kohteita kotimaan sisältä.
Vaikka rakastankin lämpimiä kohteita, olen yhä enemmän alkanut arvostaa myös kauniita ja erikoisia luonnonkohteita, olipa niissä sitten lämmin tai ei. Oikeastaan tämä koko ”kylmien lomien innostus” lähti siitä kun kävin 2017 joulukuussa Islannissa. Uskokaa tai älkää, mutta tuo oli ensimmäinen matkani ikinä, jolle pakkasin mukaan untuvatakin. (Jos siis otetaan pois laskuista jotain lapsuusajan matkoja.) Olin jotenkin niin haltioissani Islannista, että aloin sen jälkeen haaveilla enemmän myös Lapin matkailusta, kunnes sitten vuosi takaperin rakastuin palavasti Pyhä-Luostoon. Voisin lähteä takaisin Lappiin ihan milloin vain! Ja heh, toki myös Islantiin.
Yövyimme Luostolla Lapland Hotels Luostotunturissa, josta tykkäsin kyllä hurjasti! Seuraavalla kerralla haluaisin kuitenkin varata ehkäpä kelomökin, mutta tällä kertaa sujui majoittuminen kivasti ihan perinteisessä hotellihuoneessa, johon meille kuului todella hyvä aamiainen ja vapaa pääsy Ametistikylpylään, joka on siis hotellin yhteydessä. Poika tykkäsi niin valtavasti polskia kylpylässä ja kävimme siellä kolmena päivänä pulikoimassa. Alkuun pähkäilin Santa’s Hotel Auroran ja Lapland Hotels Luostotunturin välillä, mutta molemmat varmasti ovat hyviä vaihtoehtoja. Ainiin ja Santa’s Hotel Aurorassa on lasi-igluja, mikäli ne kiinnostavat 🙂
Tälläkin kertaa kuului matkaan myös käynti Lampivaaran Ametistikaivoksella, jossa kävin jälleen louhimassa, tavoitteenani löytää jokin mega-ametisti. Muutama pienempi hippunen löytyi ja lipun hintaan kuuluu, että saa pitää maksutta itsellään yhden, maksimissaan nyrkkiin mahtuvan ametistin aka ”onnenkiven”. Viime vuonna ostin myös muutaman pienemmän louhimani hippusen pienellä lisähinnalla. Ja ainiin! Ostin myös Ametistikaivoksen osakkeen, jota itseasiassa harkitsin pitkään jo viime vuonna, eli nyt pääsen ”omistajana” louhimaan myös pidemmiksi ajoiksi kuin vaan noiden ohjattujen kierrosten louhintaan! 😀 Yksi syy lisää käydä jatkossakin Pyhä-Luostolla, heheh.
Ja vaikkei aivan yhtä paljoa olisikaan kivien tai kristallien perään kun minä, suosittelen Lampivaaran kaivosta ehdottomasti kaikille lähiseudulla kävijöille. Kaivoksella vierailu on jo itsessään elämys ja ulkoilureitti (2,5km) kaivokselle Ukko-Luoston P-alueelta kulkee kauniin Pyhä-Luoston kansallispuiston läpi ja kaivos on ainoita maailmassa, joka on avoin yleisölle. Olisi joskus kiva päästä tuonne pidemmälle vaellukselle!
Meillä Suomessa riittää valtavasti nähtävää ja koettavaa. Hassua, että sen on huomannut konkreettisesti vasta nyt kun on kunnolla alkanut perehtyä siihen, mitä kaikkea ihanaa kotimaastamme löytyykään. Ah ja ainiin! Inarin loman suhteen on yksi haaveistani päästä näkemään niitä revontulia, mutta tulevien Lappi-reissujen haave olisi päästä joskus myös huuhtomaan kultaa! Onko joku teistä käynyt?
Mikä on teidän suosikkikohteenne Suomessa?
Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.
