Crystal Castle

Yksi eniten odottamistani jutuista Australiassa oli Byron Bayn lisäksi Crystal Castle & Shambhala Gardens, joka sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Byron Baystä. Kaikille vähänkin hihhulimielisille ja astetta erilaista nähtävyyttä kaipaaville on Crystal Castle mitä täydellisin paikka vierailla. Olin itse odottanut noin vuoden pääseväni tuonne ja kyllä, tämä oli yksi niistä syistä, miksi Australia valikoitui kohteeksi maailmanympärysmatkallemme 😀

Minä maailman suurimman ametistin kanssa, heh 😀

Crystal Castle on siis käytännössä iso puisto sadenmetsän kyljessä, josta löytyy erilaisia isoja kristalleja, buddha-patsaita, kristalli-labyrintti, sademetsäpolku, terveyskahvila, kivimyymälä ja jopa pieni leikkipaikka lapsille. Päivän mittaan järjestetään erilaisia workshopeja, kuten meditaatiota, äänimaljahoitoa (tämä on muuten niin siistiä!) ja puu, jonne sait käydä ripustamassa paperille kirjoitettuja toiveita tai manifestointeja. Ja minähän muuten kävin ripustamassa omat laput 🙂

Tunnelma oli kieltämättä Crystal Castlessa todella rauhoittava ja jollain tapaa seesteinen. Toki, ainahan luonnon helmassa tuntee olonsa rentoutuneeksi, mutta tuolla oli tietynlainen rauha läsnä. Todella hyvä paikka paeta esimerkiksi Gold Coastin kuhinaa hetkeksi! Jos olisimme olleet ilman lasta, olisin luultavasti ottanut vielä osaa workshopeihin ja viettänyt aikaa enemmänkin kuin vain muutaman tunnin 🙂

Jätti-ruusukvartsi!

Noin kokonaisuudessaan tykkäsin paikasta, mutta pieni rahastamisen maku oli kyllä läsnä. Kivet olivat todella ylihintaisia ja kahvila kallis, mutta näin jälkeenpäin voisin sanoa, että jo ihan pelkästään maisemienkin vuoksi kannattaa käydä katsastamassa paikka. Me vierailimme sateisena päivänä, joten ainakin meidän aikaan oli melko rauhallista. Sisäänpääsymaksu on aikuiselta noin 20€ (32AUD) ja pikkulapset pääsevät ilmaiseksi.

Kävin myös niin erikoisessa jutussa, että huhhei. Nimittäin kuvauttamassa aurani 😀 Täytyy muuten pistää IG Storiesiin joku päivä aurakuva, haha. Kyseinen lysti maksoi 60AUD (!!!), mutta en yksinkertaisesti voinut vastustaa ja pojatkin olivat kiinnostuneita saamaan selville, että mistä hommassa on kyse. Istuin penkissä kädet ihme anturoilla kun minusta otettiin kuva erityisellä ”aurakameralla”. Sinänsä kiinnostavaa, koska aurajutut ovat kieltämättä kiinnostaneet jo kauan ja oli mielenkiintoista nähdä oma aurani, vaikka en rehellisyyden nimissä itsekään ole tästä aivan vakuuttunut.. Noh, tulipa koettua! Aurani on sini-valko-pinkki ja sain kuvauksen mukana myös lyhyen tulkinnan aurastani. Herkkyys ja luovuus ovat juttuja, jotka toistuivat taas kerran. Samoin sain kuulla, että minulle on hyödyllistä toteuttaa itseäni luovasti esimerkiksi kirjoittamalla tai käsitöiden avulla, mikä sikäli on hassua kuulla täysin minua tuntemattomalta ja tottahan tuo olikin.

 

Onko joku teistä käynyt Crystal Castlessa? 💎🦄🌸

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Byron Bay

Viimeiset päivät olemme hengailleet Byron Bayssä ja kuten arvelinkin, olen tykännyt paikasta hurjasti. Rentoa meinkinkiä, boheemia kulttuuria, kristalleja (ja muutenkin paljon hihhulijuttuja), unohtamatta mehubaareja ja suloisia pieniä kahviloita. Gold Coastilta ajoi tänne tunnin ja tuntuu, että maisemat muuttuivat kertaheitolla luonnonkin suhteen. Se on todettava, että täällä on aivan äärimmäisen kaunista! (Ainiin ja tunnin aikaero Gold Coastille kun huristelimme Queenslandin ja NSW:n rajan yli, melkoista :D)

Tommi on käynyt Byronissa aikaisemmin noin 10 vuotta sitten ja tuossa ajassa on paikka muuttunut kuulemma aivan hurjasti. Itsekin ehkä odotin astetta rauhallisempaa pientä hippikylää, mutta näinhän siinä usein käy kun jonkun paikan suosio kasvaa ja niin myös kaupallisuus siinä samassa. Sanoisimmeko, että näin verraten Uutta-Seelantia tänne, oli Raglan ehkä juuri niin ihanan rauhallinen ja edelleen todella ”aito”, samanlainen hiljainen minikylä, jollainen Byron Bay on ehkä tuolloin 10v sitten ollut. Ehkä kontrasti on taas suuri, koska kävimme Raglanissa ensin, mutta suosittelen Byron Baytä ehdottomasti silti, mikäli reissaa täällä suunnalla 🙂 Ihanaa vaihtelua Gold Coastiin!

Kävimme tänään aamulla Byron Bayn majakalla, josta on upeat maisemat ja Australian mantereen itäisin kolkka. Bongailimme korkeuksista myös delfiiniparvia. Eilen ja tänään on ollut pilvisempi ja ajoittain sateinen sää, joka ei ole haitannut kyllä ollenkaan. Kolmenkymmenen asteen kuumuuteen kelpaa mainiosti välillä ihanan ”viileät” +26c-päivät. Mun keho on ollut heti jossain kriisitilassa ja olen kulkenut kaksi päivää huppari mukana, haha!

Suomalaisena on tottunut siihen perinteiseen, että silloin kun paistaa aurinko, ei missään nimessä voi olla ainakaan sisällä, koska ei voi tietää milloin on seuraavan kerran lämmintä. Täällä on hieman muuttunut asenne tämän suhteen, koska päivän kuumimpaan aikaan ei yksinkertaisesti jaksa olla tuntia kauempaa ulkona! Ollaan varsinkin pojan kanssa ajoitettu ulkoilujuttuja ja rantaleikkejä joko aamu- tai iltapäivälle, jolloin ei ole niin kuuma. Siksi nämä viileämmät päivät ovat olleet kuumuuden keskellä kivaa vaihtelua. Maanantaina ulkona oli +35c ja olin meidän kävellen tehdyn eläintarhareissun jälkeen aivan kuitti! Juuri kun vielä aikaisemmin kehuskelin, että kuumuuteen tottuu, heh 😀

Eilen käytiin Crystal Castlessa, joka oli kiva kokemus. Postasinkin IG Storiesiin vierailusta siellä, mutta voisin tehdä blogiin vielä erillisen pläjäyksen tuosta. Kävin mm. niin erikoisessa aura-kuvauksessa, että siitä on ehkä pakko kirjoittaa jotain 😀

Meillä on täällä jo perjantai-ilta, joten kivaa viikonloppua!

 

 

Ps. Yritän ensi viikolla saada blogiin ohjeen virkkaamaani toppiin, jonka vilautin pikaisesti storiesissa. Pakko sanoa, että olen tällä kertaa todella tyytyväinen lopputulokseen!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Mehubaareja ja +30c

Shokkitila Gold Coastilla alkaa olla laantumaan päin ja viime päivät ovat menneet oikein mukavissa (lue: leppoisissa) merkeissä. Nyt alkaa jo tuntua, että eihän tämä hullumpi paikka ole sittenkään nyt kun kontrasti Uuden-Seelannin jäljiltä alkaa haihtua mielestä. Tommi kävi tänään toisella rannalla surffaamassa ja me teimme pojan kanssa retken läheiseen leikkipuistoon. Eipä voitu rantavisiitiltäkään välttyä sen jälkeen kun pieni huomasi rantahiekan. Sinne siis polskimaan! Taaperon raahaaminen pois a) rannalta b) kylvystä c) leikkipuistoista on 99% tapauksissa ei-niin-kovin yksinkertaista.

Pari päivää sitten pyörähdimme tosiaan Burleigh Headsissa ihmettelemässä viikonlopun meininkiä. Ainiin ja teimme koko perheen voimin uurastuksen parin kilometrin kävelymatkan päähän ostamaan minulle lankoja. Nyt onkin sitten projektit tulilla, enkä malta odottaa, että pääsen näyttämään teille mitä on työn alla ja jakamaan ohjeita! 😀

Yllättäen ovat mehubaarit vetäneet täälläkin puoleensa..

Gold Coastilla on todella helppoa liikkua paikasta toiseen bussilla. Alkuun oli fiilis, ettei täällä pääse kertakaikkiaan mihinkään ilman autoa, mutta bussilla on sujunut vaivattomasti kulkeminen ainakin tässä lähialueella. Pakko myöntää, että jostain syystä kammoksun julkisilla matkustamista ulkomailla (vaikka en Suomessa usein muilla edes liiku)  ja useimmiten majoitun mieluiten niin, ettei tarvitse ihan kamalasti reissata paikasta toiseen. Epäsäännölliset aikataulut ja muutenkin monimutkaisuus ovat ehkä se suurin no-no. Täällä on bussilla kulkeminen kuitenkin simppeliä myös tämmöiselle bussikammoiselle. Bussit kulkevat usein, pysäkkejä on paljon, bussit siistejä ja systeemi pelaa.

Ystäväni suositteli kansallispuistoa / kävelyreittiä Burleigh Headsin kupeessa, joka olisi vielä kiva katsastaa. Myös Currumbinin Wildlife Santctuaryssä olisi tarkoitus käydä viimeistään ensi viikolla. Olen näyttänyt pojalle niin paljon kuvia koala-karhuista ja kenguruista, että toivon niin kovasti pääsevämme näkemään semmoisen yhdessä ihan oikeasti 🙂

Jotenkin rajua huomata kuinka paljon netittömyys rajoittaa elämää nyt kun nettiyhteys ei toimi hotellihuoneessa. Toisaalta ihan kiva, ettei tule roikuttua läppärillä tai puhelimella kokoajan, mutta nähtävyyksien ja majoitusten selaaminen on rasittavaa kun täytyy raahautua aina 21 kerrosta alas. Eipähän tarvitse katsoa netistä ainakaan säätiedotuksia ja kauhistella ennakkoon +35c lämpötiloja. Heh heh. Jostain syystä ei kuumuus edes tunnu täällä niin pahalta. En tiedä onko syynä se, että helteisiin on jo pikkuhiljaa tässä reilun 2 kuukauden aikana tottunut? Olen joskus miettinytkin tätä, että tottuuko kuumaan ilmastoon, mutta näköjään!

Tällä viikolla on suunnitelmissa Byron Bayn reissu, jota olen odottanut kaikkein eniten! Boheemeja pieniä putiikkeja ja kristallikauppoja, ei varmasti tarvitse mainita tämän pidemmälle, miksi odotan juuri kyseistä paikkaa niin kovasti! Tulinkin tähän aulaan nettailemaan myös tarkoituksena varata vihdoinkin Byron Bayn majoitus. Ja ah, ette tiedä kuinka paljon odotan myös Crystal Castlea! (Tommi tosin on jo varmaan unohtanut, että joutuu mukaan myös sinne, haha!)

 

Kivaa viikkoa ja aurinkoenergiaa Suomeen! ✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kulttuurishokki Australiassa

Saavuimme keskiviikkona Australiaan ja olenkin viettänyt täällä pientä hiljaiseloa, osittain pienestä kulttuurishokista johtuen. Olemme olleet todella pettyneitä meidän majoitukseen ja suoraan sanoen on Gold Coast ollut Uuden-Seelannin rauhallisten kylien jälkeen melkoinen shokki. Suoraan pikkukylästä moottoriteiden äärelle, ehh. Olemme yrittäneet keksiä back up-pläänejä ja näillä näkymin olisi ainakin aikomus viettää Byron Bayssä pidempään kuin mitä alkuun mietimme. Jos saisimme näin jälkeenpäin päättää, olisimme ehkä ottaneet Australian lennot sittenkin Sydneyyn tai Perthiin, mutta annan paikalle mahdollisuuden. Veikkaan, että meillä on vain käynyt huono tuuri sijainnin (Palm Beach) suhteen ja pettymys majoitukseen painaa kupissa. Sinänsä on ranta tässä todella kaunis, asunto iso kahden makkarin flat 21. kerroksessa (hui!), mutta netin toimimattomuus huoneessa (ei ollut mainittu tätä ilmoituksessa), näköala täynnä rakennustyömaita ja nostureita, sekä jotenkin yleinen viba täällä on ollut suurta miinusta. Onneksi suunnitelmissa on kuitenkin lähteä tästä muihin paikkoihin, joten ei ihan vielä lannistuta 🙂 Kävimme tänään retkellä Burleigh Headsissa ja heti on paremmat fiilikset. Eiköhän tämä vielä tästä!

Toisaalta, olemme näiden parin kuukauden aikana nähneet ja kokeneet niin upeita paikkoja, että tähänkö se johtaa. Ettei mikään ”normaali” ja tavanomainen enää sen jälkeen tunnu miltään? Ja lisäksi paluu ihmisvilinään ahdistaa. Mutta tosiaan, olemme viimeksi olleet kunnolla ”ihmisten ilmoilla” Los Angelesissa ja sekin oli joulukuun lopulla. Sen jälkeen olemme körötelleet pienissä kylissä, poissa ihmispaljoudesta ja ruuhkasta. Ehkä siksi tuleekin niin shokkina olla yhtäkkiä täällä suuressa maailmassa, kuljetaan julkisilla busseilla, ylitetään suojateitä ja kaikkea melko tavanomaista, mitä kotonakin 😀 Kulttuurishokki siis. Ainiin ja hoksasimme eilen, että Floridassa ja Gold Coastissa on yllättävän paljon samaa.

Näin nopeasti verrattuna pidin Uuden-Seelannin kylistä huomattavasti enemmän, mutta toisaalta odotan kyllä Byron Bayltä paljon, olen haaveillut jo vuosia pääseväni sinne. Ihmiset olivat noin yleisesti Uudessa-Seelannissa niiiiin paljon ystävällisempiä, kirjoitinkin aikaisemmin, että olimme jopa aivan häkeltyneitä ihmisten ystävällisyydestä ja hyväntahtoisuudesta. Yleinen fiiliskin oli jotenkin täysin erilainen. Ehkä siihen verrattuna on tullut jotenkin vasten kasvoja australialaisten ”tympeys”, koska he ovat meidän suomalaisten mittapuulla melko ”normaaleja”. Ehkä kontrasti vain tuntuu niin suurelta siksi, että Uudessa-Seelannissa tuntui kaikki olevan niin epäilyttävän mallillaan ja nyt olemmekin takaisin todellisuudessa 😀

Pakko kuitenkin pistää nyt suunnitelmiin kaikki kivat paikat tässä muutaman tunnin säteellä. Mielenkiinnosta haluaisin käydä katsastamassa Surfers Paradisen (vaikka kuulemma on melko karu?), mutta Brisbane jätetään kokonaan välistä ja keskitytään varmasti pääasiassa viettämään aikaa pienemmissä kylissä, kaukana autoista ja ihmisvilinästä. Hassua sinänsä kuinka sitä huomaa muuttuneensa. Vuosia sitten olisin ollut täällä varmasti ihan intona, mutta nyt havahtuu kaipaavansa juuri niitä rauhallisia ja hiljaisia paikkoja 🙂

 

Mielipiteitä Surfers Paradisesta? Katsastammeko vai jätetäänkö välistä? ✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Matkapostaus: Tahiti

Tänään olisi vuoro Tahitin matkapostaukselle. Kahden viikon Moorealla köllöttelyn jälkeen vietimme lopuksi 5 yötä Tahitilla, ennen Ranskan Polynesiasta lähtöä. Majoituimme Faaonessa saaren (tai siis itseasiassa Tahiti Nui:n, eli saaren ”isomman pallukan”) itä-rannikolla. Jos Ranskan Polynesia kiinnostaa, löytyy aiempi postaukseni Mooreasta täältä ja kaikki Ranskan Polynesia-aiheiset postaukset blogin alaosasta hakemalla tägillä 🙂

Nimensä mukaisesti on Ranskan Polynesia Ranskan paikallishallintoalue eteläisellä Tyynellämerellä, jonka virallisena kielenä toimii myöskin ranska. Tahiti on Ranskan Polynesian suurin saari ja samalla saariryhmän pääsaari. Tahitin pääkaupunki on Papeete, jonne myös laskeutuvat kaikki saaren kansainväliset lennot. Papeetelta lennetään myös paljon sisäisiä lentoja, mikäli island hopping kiinnostaa. Paikallinen lentoyhtiö Air Tahiti operoi saarten välisiä lentoja. Käsittelinkin Tahitille lentämistä jo Moorean postauksessa, mutta lennot saarelle ovat pitkät ja kalliit. Itse lensimme Air Francella 8h Los Angelesista ja lento oli mukavasti perillä aikaisin aamulla. Lennot Suomesta vaihtelevat noin 1200-2000€ välillä.

Saari on tunnettu erityisesti mustahiekkarannoistaan ja voi jösses kuinka kauniita ne ovat !! Olin tarkoituksella varannut meille bungalowin juurikin mustahiekkarannan ääreltä. Faaone oli alueena todella rauhallinen, eikä lähistöllä ollut juurikaan mitään, joten vuokra-auto oli välttämätön. Yleinen ilmapiiri Tahitilla (ja yleisesti Ranskan Polynesiassa) on todella laid-back ja nimenomaan huoleton. Mikään ei ole niin justiinsa, ihmiset ovat äärimmäisen ystävällisiä, eikä asioista juurikaan stressata. Perus island lifea siis!

Majoitumme Fare Areareassa, joka oli perinteinen tahitilainen bungalow. Todella alkeellinen, mutta ehdottomasti aitoa saarimeininkiä! Majoitus maksoi noin 90€/yö, joten kertoo varmasti jotain yleisestä hintatasosta. Majoituksen työntekijä-nainen oli maailman ystävällisin ja tästä tuli ihan sydänystävä meidän pojan kanssa, leikkivät yhdessä ja olivat ihana parivaljakko, vaikka toinen oli iso ja toinen pieni. Tahitilaiset muuten rakastavat lapsia!

Mooreaan verrattuna on Tahiti huomattavasti kattavampi nähtävyyksien ja tekemisen suhteen. Ja tosiaan myös hyvin erilainen. Pääkaupunki Papeete on paras paikka shoppailuun, vaikkei mitään suuria ketjuja tai länsimaisia ostosmahdollisuuksia todellakaan löydy. Jos paikallinen taide tai käsityöt kiinnostavat, löytyy niitä Papeetesta, samoin kuin paikallinen tori, jossa myydään hedelmiä, vihanneksia ja vaikka mitä. Teiden varsilta saattaa pienempien kylien läheltä löytää satunnaisia pieniä putiikkeja. Itse esimerkiksi ostin käsintehtyjä simpukkakoruja eräästä pienestä putiikista Teahupoon reissulta 🙂 Myös Tahitin mustat helmet ovat yksi kiinnostava matkamuisto Tahitilta, ainiin ja tietysti myös ihana Monoi-öljy!

Mitä nähdä ja kokea Tahitilla?

Teahupoo ja legendaarinen surffipaikka, joka on valittu myös yhdeksi maailman vaarallisimmista surffibreikeistä. Noin yleisesti on surffi paljon läsnä Tahitilla, mutta paikalliset spotit ovat melko haastavia ja vaarallisia (=koralli).

Vesiputoukset. Ajaessamme autolla ympäri saarta, bongasimme useita pieniä vesiputouksia. Ajatuksena oli alunperin mennä katsastamaan Faarumain isompi vesiputous, muttemme ehtineet. Muutamia pienempiä tuli tosin bongailtua!

Mustanhiekkarannat ovat ehdoton juttu nähdä Tahitilla. Ne ovat samalla niin kauniita, mutta toisaalta myös jollain tapaa ”outoja”. Jotenkin en itse voi käsittää, miten mustahiekkaranta voi olla niin kaunis, vaikka tätä ennen olenkin aina jauhanut, että mitä valkoisempi hiekka, sitä parempi ranta, heh. Tuo majoituksemme ranta oli (varsinkin ilta-auringossa) yksi kauneimmista ikinä näkemistäni rannoista!

Sateenkaaret ja varsinkin Tahitilla kuuluisat tupla-sateenkaaret ovat mielettömiä bongattavia reissulla! Niin mielettömän kauniita 🙂 Tahitia kutsutaan usein ”The Island of double rainbows”, kuvaa kyllä varsin hyvin. Pääsin onnekseni ikuistamaan sateenkaaret parina päivänä.

Noin yleisesti on liikkuminen kaikkein yksinkertaisimpaa vuokra-autolla. Ajelimme itse saarta ympäri, tutkailimme menoa ja pysähdyimme aina kivojen paikkojen äärelle. Saarella kulkee myös julkinen liikenne ”Le Truck”, joka kiertää saarta jollain aikataululla, mutta en itse perehtynyt siihen, että kuinka usein. Mutta käsittääkseni myös turistit käyttävät Le Truckia jonkin verran saarta kiertäessä.

Me kävimme kurkkaamassa Point Venuksen, joka on saaren pohjoispuolella niemi, jonne James Cookin miehistö ankkuroi tutkimusmatkallaan veneensä vuonna 1769.

Mitä olisin halunnut vielä Tahitilla kokea, olisi ollut hiking tulivuorelle. Mahdoton homma pienen lapsen kanssa, joten jäi valitettavasti välistä.

Ruoka on kalapainotteista, pääasiassa tonnikalaa eri kypsyysmuodoissa. Tahitilla on myös melko suuri kiinalais-populaatio (reilut 10% väestöstä, tämä tuli itselleni ihan yllätyksenä), joka selitti sen, että myös kiinalaiseen ruokaan törmää melko usein. Kiinalaisia muutti Tahitille työvoimaksi puuvilla- ja kahvipelloille 1800-lopulla. Osa siirtolaisista asettui saarelle ja kiinalainen kulttuuri on jäänyt elämään. Saarella kasvatetaan paljon eri hedelmiä, kuten mangoa, banaania, avokadoa, papaijaa ja ananasta, ehkä parhaimmat apajat hedelmien ostoon löytyvät teiden varrelta. Papeetessa on myös isompi tori, josta saa ostettua vaikka mitä 🙂

Tommin kommentit Tahitista: Moorean ja Tahitin välillä valitsisi Tommi Tahitin. Enemmän aktiviteetteja, rantoja, paremmat mahdollisuudet surffiin yms. Moorean kaikki surffibreikit ovat todella haastavia (ja vaarallisia!), Tahitilta taas löytyy myös beach breikkejä. Kuulemma kohteena täysin ylihintainen 😀 (Ei ole vieläkään päässyt yli siitä, että purkki paseerattua tomaattia maksoi kaupassa 5€, CarteDor-jäätelö 15€, nämä tosin Moorealla.) Paikalliset ovat todella ystävällisiä, mutta fransmannit kuulemma nuivia.

Omat loppukommenttini: Aivan ihana paikka. Tahitia ja Mooreaa on vaikea verrata ja kummassakin on puolensa, mutta tietyllä tavalla oli Moorea ehkä taianomaisella tavalla kauniimpi. Mutta sitten taas, kummatkin ovat ihan mielettömiä. Hintataso risoi kyllä kieltämättä välillä kun kaikesta sai maksaa aivan tuhottomasti. Kuitenkin yksi upeimmista paikoista, joissa olen ikinä käynyt. Nousee aivan ehdottomasti kaikkien kohteiden top 3:een ikinä.

Kuten näkyy, olimme siis hieman eri linjoilla tämän kohteen suhteen 😀 Ainiin ja ainoa kortti, joka minulla toimi muuten Moorella käteistä nostaessa oli Visa Debit. Jostain syystä en saanut (eikä meidän ystäväkään) nostettua rahaa yhdistelmäkortilla kummaltakaan puolelta, Tahitilla en tosin edes yrittänyt. Veikkaan, ettei sikäläinen pankkijärjestelmä ymmärrä yhdistelmäkortteja. Ensimmäinen paikka ikinä, missä ei saanut nostettua credit/debit-Masterilla rahaa.

Onko teidän lukijoiden joukossa muita Tahitilla käyneitä?

 

Kävittekö muillakin saarella? Mistä piditte eniten? 🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.