Julkaistu

Island girl 4ever

Netti on taas tänään pistänyt hieman hanttiin, joka nyt ei edelleenkään täällä tropiikissa paljoa yllätä. Heräsin ennen muuta porukkaa keittämään kahvia, ihan vain istumaan, ihmettelemään ja katselemaan bungalowin ikkunasta merelle. Tiedättekö, vaikka kaikkien näiden Tahitille haikailemien vuosien ja varmaan tuhannen googlen kuvahaun jälkeen tottakai tiesin, että täällä on kaunista, mutta ihan totta, sen todellisen kauneuden tajuaa vasta konkreettisesti täällä. 

Voisin todeta, etten ole ikinä ollut missään niin maagisen kauniissa paikassa kun Moorea. Kuvitelkaa satu tai uni, jossa on palmuja, vehreitä metsiä, syöntikypsiä hedelmiä suoraan puusta, puoliautioita kauniita rantoja, kilpikonnia, delfiinejä, niin monia eri kukkalajeja, että niistä menee päivittäin aivan pyörälle päästään ja ah, ei saa unohtaa taianomaisia auringonlaskuja. Juuri semmoinen on Moorea, aivan oikeasti siis. Suoraan kuin jostain tarusta. Täällä tulee oikeasti semmoinen fiilis, että voisinko minäkin elää täällä näin? Kehittää jotain pientä bisnestä ja siinä ohella käydä keräilemässä päivän hedelmät (eilisen saalis oli muuten 3 avokadoa, papaijapuuhun en enää ylettänyt, argh) ja tiedättekö, go with the flow. Tommi ei ehkä olisi yhtä innoissaan siirtämässä meidän elämää tänne ja toki, onhan tämä vähän tämmöistä haaveilua taas kerran, mutta jos olisin yksin, pakkaisin tavarani ja muuttaisin ensin ainakin talveksi tänne, aivan varmasti. Melkein itken ilosta kun havahtuu siihen, että maailmasta löytyy edelleen tämmöisiä paratiisisaaria, jotka eivät ole täysin turmeltuja ja aivan täysin turistipaikkoja. Toki, onhan täälläkin paljon turismia, muttei kuitenkaan läheskään samalla mittakaavalla kuin monessa muussa paikassa, autenttisuus ja kaunis luonto ovat edelleen läsnä.

Poika on nauttinut täällä aivan hurjasti! Eilen oli sateisempi päivä, parasta ikinä oli leikkiä puolinakuna puun alla lätäkössä, tehdä sadetanssia ja välillä käydä tarkastamassa, että puutarhan lammikon kalat ovat vielä tallella. En ole nähnyt pientä näin innoissaan missään reissussa. Tropiikissa on muutenkin niin helppoa pienen lapsen kanssa kun ei tarvitse säätää juurikaan pukeutumisen kanssa uv-puvulla ja nakuna pötkii jo melko pitkälle, kunhan on on kunnon aurinkorasvakerros pinnassa.

Vaikka kotiinpaluuseen on vielä aikaa melkein 2kk, on välillä hiipinyt mieleen ajatus siitä, että ”mitäs sitten tapahtuu”? Vielä ei haluaisi tai varmasti edes kannattaisi murehtia kotiinpaluuta, mutta kyllähän ajatus siitä on pariin otteeseen illan hämärässä käynyt mielessä. Mistään koti-ikävästä ei vielä näin kolmen viikon jälkeen voi puhua. Monethan saattavat olla maailmanympärysmatkalla jopa vuoden, joten tämä meidän 3 kuukautta tuntuu varsin lyhyeltä siihen verrattuna. En edes osaisi kuvitella fiilistä kun reissua olisi vielä 11 kk edessä, hui!

Olen aikaisemminkin kirjoittanut ajatuksiani siitä, että olen jollain asteella aina tuntenut itseni Suomessa juurettomaksi, kuin kuuluisin jonnekin muualle. Tottakai olen onnellinen ja tiedän olevani onnekas kun olen saanut syntyä Suomeen. Mutta silti. Ja sitten taas kun jokainen reissu ja matkakokemus tavallaan vain vahvistavat tunnetta siitä, että ehkä haluaisi ”jotain muuta”, kuin sitä iäni kuista kura/toppavaaterumbaa ja kaamosankeilua vuodesta toiseen. Ellei vielä lähitulevaisuudessa niin joskus. Toki olen jo tehnyt paljon töitä tämän unelman eteen ja tottakai koti on aina koti, mutta niin. Ehkä nämä seuraavat pari kuukautta selkeyttävät vähän omiakin ajatuksia tulevaisuuden suhteen. Olen aina tuntenut olevani todella yksin noiden ajatusten kanssa, enkä oikeastaan tunne ketään muuta, joka tuntisi kaukokaipuuta samalla tavalla. Siksi olinkin todella iloinen tästä (tosin jo melkoinen tovi sitten) postattuani kun huomasin, että teidän lukijoiden joukosta löytyi useita samalla tavalla ajattelevia 💕

Bongailin ties kuinka monena päivänä teiden varsilta seppeleitä, kunnes vihdoin vikana päivänä ennen auton palautusta spottasin tien vierestä pienen kojun, jossa paikalliset myivät näitä ”Tahiti crowneja” vaikka minkälaisista kukista. Iski ihan valinnanvaikeus. Hengailin muutaman illan tämä seppele päässä, olin nimittäin kuukausia odottanut tätä hurjaa juttua 😀

Vaihdamme huomenna majoitusta ystäviemme lähtiessä takaisin Suomeen ja vietämme vielä viikon Moorean eri kolkassa. Sen jälkeen siirrymme Tahitille ja matka jatkuu sieltä pois Ranskan Polynesiasta. Meinaa tulla itku jo pelkästä ajatuksesta. Pala sydäntäni jää ehdottomasti tänne. Edelleen elän siinä uskossa, että olen jossain kaukaisessa entisessä elämässäni ollut täältä kotoisin, haha.

Ainiin ja kuvien bikinit ovat ystäväni Asuyama-merkiltä (itse ostetut siis), alaosa on tämä On Cloud Nine Baby Pink Bottom ja yläosa On Cloud Nine Baby Pink Top. Minulla on molemmista koko S.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Julkaistu

Tropiikissa tapahtunutta

Lähipäivät ollaan kierrelty ympäri Mooreaa. Saarta kiertävä tie on noin 60km, joten sen ajaa ympäri melko nopsaa. Eri puolet saaresta ovat kovin erilaisia, eikä täällä kyllä kannata jäädä kököttämään yhteen paikkaan koko reissun ajaksi. Olemme olleet täällä vasta vajaan viikon, joka tosin tuntuu aivan ikuisuudelta, aika on kuin pysähtynyt. Ilman mitään aktiviteetteja tai mahdollisuutta liikkua, voisi aika käydä pitkäksi parin viikon aikana, mutta vielä ei itselläni ole mitään hinkua pois Moorealta. Parin päivän päästä vaihdamme majoitusta eri paikkaan ja sitä kyllä odotan jo innolla! 🌸

Mitä sitten olemme tehneet ensimmäisen Moorea-viikon aikana?

 

Ostettu hedelmiä paikallisesta hedelmäkojusta ja käyty keräilemässä omia hedelmiä tieltä. Rakastan reissussa hedelmiä ja syön niitä päivittäin. Lemppareitani on papaija ja ananas, täällä on tullut syötyä myös paljon mangoa, karambolaa ja jokunen passionhedelmäkin. Näistä vain papaija ja ananas on ostettuja, karambolaa kasvaa meidän majatalon pihassa (omistaja tuo melkein joka päivä aina terassille kasan), puusta pudonneita mangoja ollaan käyty autolla keräämässä erään mangopuun alta ja eräs pyöräilevä ranskalaismies opasti meidät yksi päivä passionhedelmäpuun luokse hotellia vastapäätä. Siinä lähellä kasvaa muuten myös avokadopuu ja eilen kävin itse ”saalistamassa” tien varren puusta kepin avulla ensimmäisen papaijan. Täällä voisi helposti elää melkein omavaraisesti kasvattamalla omat hedelmät tai käydä päivittäin keräilemässä niitä, ihan älytöntä! On melkein helpompi käydä itse keräämässä omat hedelmät kuin lähteä ostamaan niitä 😀

Ihasteltu auringonlaskuja. Ne ovat aivan henkeäsalpaavan kauniita täällä. Tai no, mikä nyt ei sitten olisi 😀 Auringonlaskun jälkeen olen köllötellyt melkein kaikkina iltoina laiturilla yön pimeydessä katselemassa tähtiä ja bongailemassa tähdenlentoja, joka ilta bongaa usein ainakin 3. Ei tietysti täydy unohtaa toivoa 💫 Ainiin ja kuuta en ole jostain syystä nähnyt täällä vielä kertaakaan!

Uitu haiden kanssa. Kylläpä vaan! Postailin IG storiesiin aikaisemmin lähes 3-metrisistä haista, jotka asustelevat meidän majapaikan laiturin alla koralliriutan kyljessä. Alkuun oltiin näistä aivan paniikissa ja ei voitu uskoa korviamme, kun omistaja vinkkasi meitä menemään uimaan haiden kanssa. Parina iltana ollaan oltu katsomassa laiturilla kun haille syötetään tonnikalan pää, jolloin koko parvi ui esiin. Uskokaa tai älkää, nyt uskaltauduttiin jo uimaankin hai-apajille, hui! Korallit ovat myös aivan mielettömän kauniita tuossa heti laiturin edustalla. Hailajit tässä edustalla ovat ei-aggressiivista sorttia (nurse shark, lemon shark ja muutama pienempi black tip), muuten nyt ei tietysti veteen uskallettaisi. Kuulemma sama pieni hai-populaatio asustaa aina samassa paikassa ja ajan myötä tottuu ihmisiin. Siksi haita tulee kohdella hyvin, koska jos populaatiosta lähtee yksilöitä pois, voi tilalle tulla riutalta uusia yksilöitä, jotka eivät ole tottuneet ihmisiin.

Aamumelonta kajakilla on aivan mieletöntä täällä. (Ja tosi hyvää treeniä yläkropalle, kun kuumassa noin yleisesti tulee päivisin vain löhöiltyä). Välillä voi pysähtyä ihastelemaan vuorimaisemia, bongailemaan pintaan nousevia kilpikonnia, kaloja, koralliriuttaa tai vain ihmettelemään. Viimeksi meloimme Tommin kanssa laguuniin ja bongattiin rauskuja.

Cook’s Bay. Kävimme lounaalla bayn rannalla. Jos joskus vielä tulen tänne uudelleen, voisi Pao Pao ja Cook’s Bayn ranta olla ihana paikka majoittua 🙂

Ensi viikolla voisin yrittää tehdä jonkinlaisen tietopaketin Mooreasta 🙂 Jos teillä on jotain matkaan liittyviä postausideoita, niin niitäkin saa ehdottaa! Budjetista  on ainakin tulossa postaus lähiviikkoina.

 

Terkkuja 🌸🌈

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

Vuoden ensimmäinen paratiisisaarella

Hyvää uutta vuotta täältä paratiisista! Saavuimme lauantaina vihdoinkin Tahitin kautta pienemmälle sisarsaarelle Moorealle ja nämä viimeiset pari päivää ovat kuluneet lähinnä kauniita maisemia ihmetellessä. Okei, olen ehkä vähän tuskaillut myös äärimmäisen huonon netin kanssa, joten ymmärrettävistä syistä ei postaustahti ole välttämättä nyt vielä lähipäivinäkään yhtä aktiivista täältä keskeltä Tyyntä Valtamerta, mutta yritän parhaani 😀 Tällä hetkellä olen yrittänyt about 2h saada tätä postausta julkaistuksi. Täällä siis rentoillaan seuraavat viikot ainoina stressin aiheina wifin toimivuus ja se, kuinka yrität selittää 2-vuotiaalle rantahirmulle, että ihan kokoajan ei voi päästä rannalle tai veteen. Se nimittäin käy oikeasti työstä!

Lensimme Los Angelesista Tahitille 8h Air Francen yölennolla. Aikaisin aamulla perillä Papeetessa ja kentältä taksi kohti lauttaterminaalia. Eli kovin vaivatonta ei tänne reissaaminen todellakaan ole. Olimme sopineet tapaavamme täällä jo ennestään lomailleen ystäväpariskuntamme kanssa terminaalissa ja ottavamme saman lautan Moorealle, jossa vietämme yhdessä seuraavat 9 päivää, jonka jälkeen jäämme vielä toviksi tänne oman perheen kesken. 

Olen haaveillut matkasta Moorealle viimeiset 10 vuotta ihan rehellisyyden nimissä viikottain (ellen välillä jopa päivittäin), joten ette usko kuinka onnellinen olen kun vihdoin ja viimein istuskelen tässä terassilla aamukahvin kanssa kuuntelemassa meren kohinaa tuolta kaukaiselta riutalta. Eilen makoilin illan pimeydessä laiturin päällä ihmettelemässä tähtitaivasta (aivan mieletön) ja bongailin tähdenlentoja. Täällä uppoutuu kyllä niin eri asioihin, kuin mitä koriarjessa. Huh. En muista edes milloin olisin viimeksi ”ehtinyt” ihastella kunnon tähtitaivasta. Muutamaan otteeseen olen melkein alkanut itkemään, koska maisemat täällä ovat yksinkertaisesti maailman kauneimmat.

Eniten Ranskan Polynesiassa ja Tahitissa mietitytti pitkän välimatkan lisäksi hintataso. Se on nimittäin todella korkea ja olimme jo varautuneet siihen, että kaikesta saa maksaa aivan törkeästi. Kun ollaan pienillä saarilla, todella kaukana kaikesta (ja btw suurinpiirtein niin kaukana Suomesta kun maapallolla vain voi olla) , on logistiikka suuri haaste ja täten myös hyödykkeiden hinnat todella korkealla. Mutta sitten taas, puhutaan kuitenkin luksusluokan lomasaarista ja viiden tähden resortit ovat varmasti osasyy siihen, että hintataso on korkea. Loppupeleissä olimme ehkä varautuneet jopa vieläkin korkeampiin hintoihin, joten olemme olleet jopa jossain määrin positiivisesti yllättyneitä siitä, ettei esimerkiksi ruokailu maksa ihan niin paljoa kuin mitä odotimme, jos siis vähän katsot missä syöt.

Meillä on vielä muutaman päivän ajan auto vuokrattuna, niin käytetään päivät hyväksi ja kierrellään saarta ympäri. Varsinkin rannat ovat kovin erilaisia saaren eri puolilla, äärimmäisen kauniita kuitenkin kaikkialla.

 

Nyt kun netti (tuntien odottelun jälkeen) vihdoin näyttää rullaavan edes jotenkuten, niin julkaisen postauksen. Palataan myöhemmin! ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Asiat, jotka edelleen ihmetyttävät Jenkeissä x 5

Päivät Kaliforniassa alkavat pikkuhiljaa käymään vähiin. Toisaalta harmittaa, mutta sitten taas olen jo aikapäiviä sitten asennoitunut Tahitiin jopa siinä määrin, että tämä Losin kylmyys on alkanut totisesti tympimään, haha. Tai siis  onhan täälläkin parhaillaan talvi. Vaikka välillä päästäänkin päivisin lähes +20c lukemiin, on todella viileää heti kun ei ole auringossa. Monina päivinä ei ole lähellekään edes tarennut ilman kevytuntsikkaa. Eihän tämä tietty yllätyksenä tullut, voittaahan aurinko ja +18c lämpötila pimeyden, sekä räntäsateen.

Nyt viimeisimpänä sai myös Tommi tämän meidän kiertämän lastenflunssan, joka on niin perkeleen sitkeä, että arghhh!! Oletteko te muuten tänä syksynä /talvena olleet normaalia enemmän flunssassa tai sairaana? Tuntuu, että meillä on pyörinyt joku pöpö harva se viikko ja tarhahenkilökuntakin on ollut säännöllisesti sairaana, joten sieltäpä ne pöpöt tosiaan ovat luultavammin lähtöisin.

Listasin muutamia juttuja, jotka kerta toisensa jälkeen pistävät ihmetyttämään täällä Kaliforniassa (ja no, Jenkeissä yleisesti)…

 

Koiria ulkoilutetaan tosi paljon vaunuissa. Siis lastenvaunut, joissa köllöttelee koira. Jotenkin en ymmärrä tätä alkuunkaan. Eivätkö kyseiset koirat yksinkertaisesti (esimerkiksi iän vuoksi) jaksa lähteä ulkoilemaan pitkiksi ajoiksi, ovatko ne vain niin ”tottuneet” tuohon köllöttelyyn, onko omistajat laiskoja vai mitä ihmettä? Näin ulkopuolisin silmin, tietämättä yksilökohtaisia syitä, käy kyllä sääliksi. Mutta ehkä jotkut koirat sitten tykkäävät köllötellä vaunuissa ja ihmetellä maailman menoa? Hmmm..

Amerikkalaisnaisten hiukset ovat aina kuin suoraan kampaajalta tulleena. Siis oikeasti! Monesti joutuu jopa tiirailemaan, että onko tukka peruukki, koska on yksinkertaisesti niin tiptop. T. Minä, joka föönaa hiukset ehkä kerran viikossa ja on tyytyväinen jo siihen, että hyvällä lykyllä saa aamulla pahimmat pyörteet taltutettua… 😀 Tässä tulee taas se, että ulkonäkö (ja täydelliset hiukset) ovat amerikkalaisille tosi tärkeä juttu, vähän sama kuin suora ja vitivalkoinen hammasrivi.

Kun amerikkalaiset tulevat kauempaa viettämään esimerkiksi tänne joulua, otetaan mukaan ihan jäätävät kasat joulukoristeita- ja rekvisiittaa. Näin tämmöisiä hotellihuoneita useita ikkunan läpi rannassa! Joulu on täällä tosi tärkeä juttu. Aloin jo miettimään, että teinkö itse väärin kun en ottanut meille tänne jouluksi mukaan edes tonttulakkeja… 😀

Tippaaminen on jotenkin aina yhtä monimutkaista. Edelleen! Paikallinen kaverimme antoi hyväksi ohjeeksi, että ravintolassa hyvä määrä on tipata tuplat veroista. Eli jos verojen määrä laskussa on 3 dollaria, on hyvä määrä tippiä 6 dollaria. Mutta sitten kun ne tippimäärät vaihtelevat myös toimialan mukaan. Välillä menee aivan pää pyörälle ja tiedän esimerkiksi tippaavani esimerkiksi taksikuskeille ihan liikaa, koska alkaisi jotenkin säälittää jos jättäisi liian vähän 😀 Yksi syy, miksi täällä on hyvä pitää aina reippaasti käteistä mukana on se, että pääsee esimerkiksi ravintoloissa huomattavasti helpommalla (varsinkin jos seurue on isompi), voi vaan heittää käteiset pöytään, antaa erotus juomarahaksi ja poistua paikalta. Ja siis itselleni on edelleen epäselvää tietyissä tilanteissa, että pitääkö tipata vai ei? Esimerkiksi jos hotellin työntekijä lähtee näyttämään sinulle huoneen sijainnin ja kantaa esimerkiksi yhden laukun, pitäisi tästä (ainakin ilmeisesti) tipata? Ainakin monessa muussa maassa ollaan vastaavanlaisessa tilanteessa suorastaan käsi ojossa asioista, jotka näin suomalaisen silmin ovat ihan perus-aspahommaa. Entäs sitten kun hakee ravintolasta take-away-ruokaa, eikä tarjoilija käytännössä tee muuta kuin ota tilauksen vastaan ja rahasta? Jotenkin näin pihinä suomalaisena ajatus 15-20% tipistä tuossa tilanteessa tuntuu oudolta. Siksi tämä tippaus-asia on ainakin itselleni edelleen paljon reissanneena välillä ihan mysteeri.

Kaikessa on sokeria. Siis ihan kaikessa. Ostimme mahdollisimman moniviljaleipää ja yök, leipä oli makeaa! En siedä ollenkaan makeita leipiä tai joululimppua, joten makea leipä on todellakin minulle hyi. Makeutettu paahtoleipä! Onko se monivilja nyt muka niiin pahaa?! Koko sokeriteollisuus on jotenkin niin kieroutunutta ja muutenkin asia, joka täällä vähän harmittaa on se, että melkein kaikesta joutuu miettimään, että mitäköhän kaikkea tässäkin on. Ja sitten kun katsoo ainesosaluetteloa, on siinä niin pitkä lista kaikkia niin outoja nimiyhdistelmiä ja epäilyttävän kuuloisia juttuja, ettei ota alkuunkaan selkoa.

Esittelin IG:ssä ostamiani tarot-kortteja, joita olen tässä viimeisen viikon aikana opiskellut ja ihan hyvin päässyt jo kärryillekin! Olen tehnyt itselleni readingsejä ja tarot on niin kiehtova juttu kun siihen perehtyy. Saa nähdä olenko Suomeen palatessa niin haka, että voin lukea muillekin halukkaille korteista 😉 Itse ostin nämä Rider-Waite-kortit ja sitten tuon Tarot Biblen, jota myydään esim täällä. Tuo kirja selittää todella kattavasti kaikki kortit, korttien historiaa, ideologiaa, sekä eri tekniikoita tulkintaan 🙂 Nuo omat readingsit ovat käyneet ehdottomasti järkeen ja olen poiminut esimerkiksi ensimmäisten joukossa erään minulle tärkeän kortin, joka oli ihkaensimmäinen ikinä poimimani tarot-kortti aikalailla itseasiassa päivälleen tasan 3v sitten! Voin kirjoittaa aiheesta blogiin myöhemmin!

Kuvien kuoret ovat muuten Ideal of Swedenin uusimman yhteistyömalliston kuoret Debi Flüggen kanssa. Nuo omat tähtikuoreni löytyvät täältä. Vinkkaisin muuten, että kaikki Idealin kuoret ovat parhaillaan ”Osta yhdet, saa toiset ilmaiseksi”-tarjouksessa 🙂

 

Kivaa viikonloppua näin hieman myöhässä! 

’

Sisältää kaupallisia linkkejä. Kuoret saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Seuraava kohteemme maailmanympärysmatkalla..

Toivottavasti teillä meni joulu kivasti. Tuntui niin oudolta viettää joulua aivan erilaisessa ympäristössä, kuin mihin on tottunut. Joulukuuset ja palmut ovat jotenkin niin outo yhdistelmä suomalaiselle, haha. Eilen käytiin illalla tässä lähistöllä kävelyllä ja ihastelemassa näiden rannan ökytalojen joulukoristeita ja -valoja. Sitten käytiin hakemassa ihan parhaat take-away-ruoat eräästä korelaisesta ja syötiin hieman erilainen jouluillallinen sängyssä 😀 Olen nyt pari päivää myös epätoivoisesti yrittänyt tuumailla, että miten saisin pipobisneksen laajennettua tänne, kysyntää nimittäin olisi aivan 100% varmasti!! Arghh!

Olen (tottakai) ollut joulun flunssassa. Pojan tarhasta saatu räkätauti tarttui minuunkin ja nyt ollaan molemmat oltu enemmän tai vähemmän räkäisiä. Ehkäpä tämä flunssakierre loppuu pian kun on päivähoidosta tauko.
Käytiin aaton aattona eräällä läheisellä ostarilla, koska oli tarkoitus ostaa pojalle jokin pieni joululahja ja etsiä minulle aurinkolaseja, koska onnistuin jättämään ne tottakai kotiin.. VIRHE! Jopa minä, joka yleensä nautin ostareilla kiertelystä, meinasin saada jonkinasteisen paniikkikohtauksen tuosta joulukaaoksesta. Huhheijaa. Joka paikka oli tupaten täynnä, kaikissa liikkeissä ”osta 1, saat toisen tuotteen -50%”-kreisialeja, joista ihmiset sekosivat ja pelkästään joulupukin mökille, jossa lapset pöäsivät tapaamaan joulupukkia, oli varmaan 100 metrin jono.


En ole vielä paljastanut koko matkareittiämme maailmanympärysmatkalla, mutta viikonloppuna häämöttää siirtyminen seuraavaan kohteeseen. Ja siis etappiin, jota itse odotan kaikkein eniten koko reissulla ja josta koko idea tähän reissuun pallon ympäri oikeastaan lähti. Te, jotka olette seuranneet blogiani ja IG:täni tiiviisti, tiedätte kaiken Ranskan Polyneesia-hehkutukseni. No, eihän reissu olisi ollut tietenkään mitään ilman sitä, tai oikeastaan tuon kohteen vuoksi halusin koko tälle matkalle. Kun mennään ihan melkein virallisesti toiselle puolelle maapalloa Suomesta katsottuna, on (varsinkin pienen lapsen kanssa reissatessa) järkevää ottaa joku etappi pitkiin lentoihin, kuten tämä eka Los Angelesin stoppi. Hieman aikaa totutella aikaeroon ja lepäillä. Ja sitten taas kun lennot Tahitille jo yksinään ovat aivan törkeän kalliita, miksi ei samalla kokoaisi paluuta useamman kohteen kera? Lentojen määrä ja lennetty matka kun on tuolloin periaatteessa sama. Jos on hieman enemmän aikaa käytettävänä (okei ja tietysti rahaa säästettynä), on tämmöinen reissu hyvä mahdollisuus kiertää samalla pallon ympäri. Ainiin ja maailmanympärysmatkan budjetista on tulossa toivottu postaus lähiaikoina!

Okei, eli ei varmasti jäänyt kenellekään epäselväksi, että lähdemme loppuviikosta Ranskan Polyneesiaan! Eli koko maapallon unelmakohteeseeni. Ettekä usko kuinka innoissani olen! Lennämme Tahitille, josta jatkamme heti Moorealle, jossa vietämme valtaosan ajasta. Lopussa kiertelemme vielä Tahitiakin ennen seuraavaa kohdetta. Kaikkiaan olemme Ranskan Polyneesiassa kokonaiset kolme viikkoa. Tommi on aina vängännyt vastaan Moorealle ”koska siellä ei voi surffata”, kunnes kuuli eräältä tutultaan, joka oli käynyt Moorealla, että oli surffannut ehkä elämänsä parhaimmat aallot siellä. Muuttuipa asenne melko nopsaa! Olen puolivitsillä jo miettinyt, että muutetaan sinne asumaan, jos rakastutaan paikkaan tulisesti 😉

Tässä ehtii vielä tekemään ja näkemään vaikka mitä viimeisellä LA-viikolla. Huomenna olisi tarkoitus lähteä käymään Venicessä, jota olen odottanut aivan hurjasti. Lisäksi ajattelin käydä lähipäivinä pyörällä muutaman mailin päässä eräässä lankakaupassa, jonka löysin googlella. Ihan kamala neulomishimotus päällä ja ajattelin, että Moorealla on varmasti hyvin aikaa rentoutua ja neuloa! Ainiin ja sen ennen reissua valmistuneen neulemekon ohje on lähipäivinä tulossa tänne.

 

Kivoja välipäiviä teille! 🥰

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.